Siinäpä se, otsikossa tiivistettynä koko ajatuksen juoksuni, joka tunnetusti on kankia...
Vaikka maailmalla menee finanssit miten menee, on silti vaan toivottava ja uskottava parempaan vuoteen 2009.
Kiitoksia kuluneesta vuodesta kaikille yhteistyötahoilleni ja palaillaan astialle taas ensi vuonna.
Moron,
-Katti-
torstai 18. joulukuuta 2008
torstai 4. joulukuuta 2008
Viikonloppu vailla järkeä, part 3
Lauantai 29.11.2008, Tiara & Daikini @ Gloria
Kannattaa muuten aloittaa tuolta part 1:stä niin tulee asiat silleen edes jotenkin kronologisessa järjestyksessä...
Saatiin siis Jumbon kamat varastolle sisään ja ovet kiinni siinä 19:25, jonka jälkeen suuntasin kohti Gloriaa. Tässä vaiheessa olin siis menossa tekemään Daikinin monitoreja ja lavan päätä muutoinkin, eikä minulla sinällään ollut kiire. Illan aloittava Tiara kun aikataulun mukaan tsekkasi kello 20:00 saakka ja ovet aukeaisivat kello 21:00.
Syy miksi ryntäilin näinkin ajoissa paikalle oli se, että sitten viime käynnin oli paikalla muuttunut kalusto hieman ja halusin selvitellä talon hahmojen kanssa esimerkiksi monitoriryhmät. Mikä kulma on missäkin jne.
No kerkesinhän minä siihen Kehä III:sen alle, kun puhelin soi. Tiara oli aivan paineessa, koska talon hahmot tuntuivat olevan ihan pihalla ja PA:ssa olisi jotain vikaa... Puhelimessa kysyttiinkin, että milloin mahdollisesti olen pelipaikalla ja voisinko millään tehdä Tiaran vedon etupään. Vilkaisin kelloa mikä kävi hieman yli 19:30 ja sanoin, että olen Glorialla ihan karvan ennen 20:00 ja että toki voin ainakin tsekata tilanteen ja tehdäkin Tiaran, jos tarvis kerta on...
Saavuin Glorialle siinä justiin 20:00 ja painelin sisään kyselemään ainoa saamani yhteystiedon perään... ja perskuta, sehän oli tuttu mies. Sama rumpali, joka oli vetelemässä perjantaina niissä fimabileissä siinä bilebändissä.
Kun Juha näki minut oli riemu molemmin puolinen... Tämän jälkeen painuin suoraan etupäähän ihmettelemään mikä on meininki. Ei kuulemma lähtenyt PA:sta hönkää... Mielessäni pyörittelin kaikki vaihe-erheet yms. mielessä, mutta päätin kuitenkin ihan ekaksi testata ko. systeemiä. Pukkasin CD:n soimaan ja juu, kyllähän se periaatteessa ihan terveeltä kuulosti, ei vaihehässäköitä tms. mutta jotenkin "hassu" soundi.
Ruuvasin tovin graafista ja sain kuin sainkin PA:n kuulostamaan ihan OK:lta. Okei, hieman oli vieläkin alapäät jaloissa, mutta niillä mennään mitä on...
Se minkä pistin merkille oli, että ei tuo Nexon Geo S kyllä vieläkään mun suosikki PA ole. Tuppaa menemään tukkoon kun pikkuisen enemmän luukuttaa, ja varsinkin hieman nopeampaa kamaa. Liekkö se vaan taas se vanha kartionpinta-ala ongelma.
Voi toki olla sekin, että ko. arraytä oli vain 4 + front fill puolellaan, eli aikas pikkuinen kattaus tuohon tupaan, ainakin mun mielestä. Lisäksi kuulin, että eivät ajaneet kamaa edes Nexon oman DSP:n kautta, vaan joku oma viritelmä oli välissä, kun Nexon DSP:t oli huollossa...
...toisaalta taas samankaltaisiin kokemuksiin päädyin viimeksikin samaisen PA:n kanssa, ja sitä oli kuiteskin silloin joku 8 palaa puolellaan ja ihan Nexon omat DSP:tkin...
Toki paljon on eteenpäin menty niistä ajoista kun Gloriassa oli vielä Maxia ja A&H:n pöytä... ...hyvä niin, mutta miksei sitten kerralla ole laitettu loppuun asti? Voipi olla että pelkästään isommilla nipuilla oltaisiin saatu paremmin toimiva paketti... mene ja tiedä...
Pitänee antaa vielä 3. mahdollisuus tällekin PA:lle, mutta kyllä vaan se Alpha on jotenkin enemmän mun makuun...
Kun PA oli saatu ruotuun aloiteltiin tsekki. Tiarasta paikalla oli vain rumpali (Juha Räsänen) ja itse lead laujaja Tiia Marjanen. Normi meiningillä mentiin. Laulut ekaks, sitten laulumikki auki basari->snare->tomit->hihat->kaikki muut kiinni, paitsi laulu ja overit. Komppia ja samalla overien soundi kohdalleen, sitten auki basari -> virkku -> tomit mukaan -> balanssiin ja kaiut kohdalleen...
Varsin asiallisen kuuloinen oli tuo paketti lopuksi, eikä aikaa mennyt kovinkaan kauaa.
Kitara ja basso lähtisivätkin sitten ihan lennosta...
Tämän jälkeen painuin lavan päähän valmiiksi naputtelemaan Daikinin monitoroinnin tuonne M7:aan ja sitten bäkkärille jotain haukkaamaan... ...eipä ollut täälläkään lämmintä ruokaa, mutta onneksi sentään leipää yms. oli tarjolla.
Daikikin väkikin tuli paikalle ja käytiin laittelemassa kamat odottamaan ja sitten ei muuta kuin kahvin kimppuun.
Tiaran veto alkoi n. kello 22:30 ja kaikki muu oli hetimiten kasassa, paitsi basso... Pöytään tuli kyllä kamaa ihan rapeasti, mutta mitään ei mennyt ulos. -> nopea VCA pätsi tsekki, kaikki kunnossa -> tsekki dynamiikkahärpättimille ja á vot, kuka kumma nollaa kompuran niin, että vetää make up gainit ihan nolliin!?!
MU gainit kohdilleen ja johan alkoi tulemaan sitä bassoakin...
Kokonaisuus oli hallussa tosi nopeesti, mutta vaikka aika hiljaa vetelinkin, huuteli jo ilmeisesti PA hieman leipää. Ainakin MH3:sen lähdöt paahtoi melko keltavoittoisesti.
Olisihan tuossa ollut mastereissa se MaxxBCL:kin, mitä Terttu kovasti hehkuttaa, mutta kun en päässyt tsekissä sitä koko bändin kanssa testaamaan, niin en sitten viittinnä ottaa hasardia mukaan. Tarpeeksi väsynyt olin jo muutenkin...
Tiara veti hyvin. Varsinkin Tiian laulu vakuutti meikäläisen kyllä todella vahvasti. Taisi tyttö saada ääneni ensi kevään Euroviisukarsinnoissa. Se on vaan niin mukavaa kun on lähtösoundit kohdallaan, niin äänenpoistajillakin on helppoa olla päteviä :).
Tiaran vedon jälkeen ryntäilinkin sitten pikapikaa tuonne lavan päähän laittamaan kaiken valmiiksi Daikinia varten.
On se helppoa tuo monitorienkin teko, kun on tuttuja jamppoja lava täynnä. Ei mee virpomiseksi, eikä mitään ihmeitä yleensä tule.
Olin saanut jopa langattomankin vinguttua tuolta talon väeltä Lauria varten, kun tuppaa noinkin eloisa kaveri muuten sotkeutumaan letkuihin... ...on muuten varsin eloisa bändi muutenkin. En tietty nähnyt edestäpäin, mutta voin kuvitella että Daikinia on ilo myös katsella. Hankalaa vaan mulle, kun ei oikein saanu hyviä ja tarkkoja kuvia... tai olis varmaan saanu, jos olis ehtinyt säätää kameraa...
Keikka itsessään meni ihan hyvin. Muutamia pikkufiilauksia monitorointiin tehtiin, niin kuin arvata saattaa pelkällä linjatsekillä.
Ainoa asia minkä olisin muuttanut lavalla, jos olisin voinut, oli se Matin kitaran kiertäminen. Matilla on sen verran kovalla styrkka ja säröä (sekä kompressiota) sen verta paljon, että riittäisi isommalle hevipumpullekin, niin meinasi tuo Matin stäkki lähteä aina aika-ajoin hieman ulisemaan... noh, sille en mitään voinut, niin eipä siinä...
Ainoa ongelma tossa mestassa monitorien suhteen on vaan se, että siellä on ruhtinaalliset 500W per ryhmä, mikä ei rehellisyyden nimissä kyllä mun mielestä ole kuin itikan ininään pystyvä määrä... Okei, sainhan mä Laurille tuplat, mut silti. Koko keikan huuteli leipää nuo monitoripäätteet, niin ei se hyvä asia voi olla...
Toinen juttu minkä voisivat laittaa kuntoon se, että vaikkei toi nyt mikään festarilava olekaan, niin ei ne sidefillit kyllä pahaa tekisi... Helpottaisi tuota kokonaisuuden luomista ihan rutosti...
Keikan jälkeen Ville valitteli, että oli loppunu PA:sta löyly kesken. Toisaalta, vaikka se mun ajossa Tiaralle riittikin, niin nyt oli kyllä lavameteli muutamaa kertaluokkaa kovempi, joten mahdollistahan se on... ...olihan mullakin ihan kivasti rajoille jo vedettynä tuo nippu...
Keikan jälkeen painuinkin aika pian auton ratin taakse ja kohti kotia. Sovittiin Villen kanssa, että pidetään puhelimet auki koko matkan ja puhutaan sontaa, nottei nukahdettais... Sehän toimi. Pirteänä kotiin ja samoin tein kun pääsi sänkyyn siinä vähän jälkeen kahden niin sammui myös sisäinen valoni... ihmekkös tuo. Tulihan sitä vetäistyä semmoiset 43,5 tuntia ihan vaan 2,5 tunnin unilla... olo oli kyllä melkoinen seuraavana päivänä, vaan semmoista se on, joskus...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Kannattaa muuten aloittaa tuolta part 1:stä niin tulee asiat silleen edes jotenkin kronologisessa järjestyksessä...
Saatiin siis Jumbon kamat varastolle sisään ja ovet kiinni siinä 19:25, jonka jälkeen suuntasin kohti Gloriaa. Tässä vaiheessa olin siis menossa tekemään Daikinin monitoreja ja lavan päätä muutoinkin, eikä minulla sinällään ollut kiire. Illan aloittava Tiara kun aikataulun mukaan tsekkasi kello 20:00 saakka ja ovet aukeaisivat kello 21:00.
Syy miksi ryntäilin näinkin ajoissa paikalle oli se, että sitten viime käynnin oli paikalla muuttunut kalusto hieman ja halusin selvitellä talon hahmojen kanssa esimerkiksi monitoriryhmät. Mikä kulma on missäkin jne.
No kerkesinhän minä siihen Kehä III:sen alle, kun puhelin soi. Tiara oli aivan paineessa, koska talon hahmot tuntuivat olevan ihan pihalla ja PA:ssa olisi jotain vikaa... Puhelimessa kysyttiinkin, että milloin mahdollisesti olen pelipaikalla ja voisinko millään tehdä Tiaran vedon etupään. Vilkaisin kelloa mikä kävi hieman yli 19:30 ja sanoin, että olen Glorialla ihan karvan ennen 20:00 ja että toki voin ainakin tsekata tilanteen ja tehdäkin Tiaran, jos tarvis kerta on...
Saavuin Glorialle siinä justiin 20:00 ja painelin sisään kyselemään ainoa saamani yhteystiedon perään... ja perskuta, sehän oli tuttu mies. Sama rumpali, joka oli vetelemässä perjantaina niissä fimabileissä siinä bilebändissä.
Kun Juha näki minut oli riemu molemmin puolinen... Tämän jälkeen painuin suoraan etupäähän ihmettelemään mikä on meininki. Ei kuulemma lähtenyt PA:sta hönkää... Mielessäni pyörittelin kaikki vaihe-erheet yms. mielessä, mutta päätin kuitenkin ihan ekaksi testata ko. systeemiä. Pukkasin CD:n soimaan ja juu, kyllähän se periaatteessa ihan terveeltä kuulosti, ei vaihehässäköitä tms. mutta jotenkin "hassu" soundi.
Ruuvasin tovin graafista ja sain kuin sainkin PA:n kuulostamaan ihan OK:lta. Okei, hieman oli vieläkin alapäät jaloissa, mutta niillä mennään mitä on...
Se minkä pistin merkille oli, että ei tuo Nexon Geo S kyllä vieläkään mun suosikki PA ole. Tuppaa menemään tukkoon kun pikkuisen enemmän luukuttaa, ja varsinkin hieman nopeampaa kamaa. Liekkö se vaan taas se vanha kartionpinta-ala ongelma.
Voi toki olla sekin, että ko. arraytä oli vain 4 + front fill puolellaan, eli aikas pikkuinen kattaus tuohon tupaan, ainakin mun mielestä. Lisäksi kuulin, että eivät ajaneet kamaa edes Nexon oman DSP:n kautta, vaan joku oma viritelmä oli välissä, kun Nexon DSP:t oli huollossa...
...toisaalta taas samankaltaisiin kokemuksiin päädyin viimeksikin samaisen PA:n kanssa, ja sitä oli kuiteskin silloin joku 8 palaa puolellaan ja ihan Nexon omat DSP:tkin...
Toki paljon on eteenpäin menty niistä ajoista kun Gloriassa oli vielä Maxia ja A&H:n pöytä... ...hyvä niin, mutta miksei sitten kerralla ole laitettu loppuun asti? Voipi olla että pelkästään isommilla nipuilla oltaisiin saatu paremmin toimiva paketti... mene ja tiedä...
Pitänee antaa vielä 3. mahdollisuus tällekin PA:lle, mutta kyllä vaan se Alpha on jotenkin enemmän mun makuun...
Kun PA oli saatu ruotuun aloiteltiin tsekki. Tiarasta paikalla oli vain rumpali (Juha Räsänen) ja itse lead laujaja Tiia Marjanen. Normi meiningillä mentiin. Laulut ekaks, sitten laulumikki auki basari->snare->tomit->hihat->kaikki muut kiinni, paitsi laulu ja overit. Komppia ja samalla overien soundi kohdalleen, sitten auki basari -> virkku -> tomit mukaan -> balanssiin ja kaiut kohdalleen...
Varsin asiallisen kuuloinen oli tuo paketti lopuksi, eikä aikaa mennyt kovinkaan kauaa.
Kitara ja basso lähtisivätkin sitten ihan lennosta...
Tämän jälkeen painuin lavan päähän valmiiksi naputtelemaan Daikinin monitoroinnin tuonne M7:aan ja sitten bäkkärille jotain haukkaamaan... ...eipä ollut täälläkään lämmintä ruokaa, mutta onneksi sentään leipää yms. oli tarjolla.
Daikikin väkikin tuli paikalle ja käytiin laittelemassa kamat odottamaan ja sitten ei muuta kuin kahvin kimppuun.
Tiaran veto alkoi n. kello 22:30 ja kaikki muu oli hetimiten kasassa, paitsi basso... Pöytään tuli kyllä kamaa ihan rapeasti, mutta mitään ei mennyt ulos. -> nopea VCA pätsi tsekki, kaikki kunnossa -> tsekki dynamiikkahärpättimille ja á vot, kuka kumma nollaa kompuran niin, että vetää make up gainit ihan nolliin!?!
MU gainit kohdilleen ja johan alkoi tulemaan sitä bassoakin...Kokonaisuus oli hallussa tosi nopeesti, mutta vaikka aika hiljaa vetelinkin, huuteli jo ilmeisesti PA hieman leipää. Ainakin MH3:sen lähdöt paahtoi melko keltavoittoisesti.
Olisihan tuossa ollut mastereissa se MaxxBCL:kin, mitä Terttu kovasti hehkuttaa, mutta kun en päässyt tsekissä sitä koko bändin kanssa testaamaan, niin en sitten viittinnä ottaa hasardia mukaan. Tarpeeksi väsynyt olin jo muutenkin...
Tiara veti hyvin. Varsinkin Tiian laulu vakuutti meikäläisen kyllä todella vahvasti. Taisi tyttö saada ääneni ensi kevään Euroviisukarsinnoissa. Se on vaan niin mukavaa kun on lähtösoundit kohdallaan, niin äänenpoistajillakin on helppoa olla päteviä :).
Tiaran vedon jälkeen ryntäilinkin sitten pikapikaa tuonne lavan päähän laittamaan kaiken valmiiksi Daikinia varten.On se helppoa tuo monitorienkin teko, kun on tuttuja jamppoja lava täynnä. Ei mee virpomiseksi, eikä mitään ihmeitä yleensä tule.
Olin saanut jopa langattomankin vinguttua tuolta talon väeltä Lauria varten, kun tuppaa noinkin eloisa kaveri muuten sotkeutumaan letkuihin... ...on muuten varsin eloisa bändi muutenkin. En tietty nähnyt edestäpäin, mutta voin kuvitella että Daikinia on ilo myös katsella. Hankalaa vaan mulle, kun ei oikein saanu hyviä ja tarkkoja kuvia... tai olis varmaan saanu, jos olis ehtinyt säätää kameraa...
Keikka itsessään meni ihan hyvin. Muutamia pikkufiilauksia monitorointiin tehtiin, niin kuin arvata saattaa pelkällä linjatsekillä.
Ainoa asia minkä olisin muuttanut lavalla, jos olisin voinut, oli se Matin kitaran kiertäminen. Matilla on sen verran kovalla styrkka ja säröä (sekä kompressiota) sen verta paljon, että riittäisi isommalle hevipumpullekin, niin meinasi tuo Matin stäkki lähteä aina aika-ajoin hieman ulisemaan... noh, sille en mitään voinut, niin eipä siinä...
Ainoa ongelma tossa mestassa monitorien suhteen on vaan se, että siellä on ruhtinaalliset 500W per ryhmä, mikä ei rehellisyyden nimissä kyllä mun mielestä ole kuin itikan ininään pystyvä määrä... Okei, sainhan mä Laurille tuplat, mut silti. Koko keikan huuteli leipää nuo monitoripäätteet, niin ei se hyvä asia voi olla...
Toinen juttu minkä voisivat laittaa kuntoon se, että vaikkei toi nyt mikään festarilava olekaan, niin ei ne sidefillit kyllä pahaa tekisi... Helpottaisi tuota kokonaisuuden luomista ihan rutosti...
Keikan jälkeen Ville valitteli, että oli loppunu PA:sta löyly kesken. Toisaalta, vaikka se mun ajossa Tiaralle riittikin, niin nyt oli kyllä lavameteli muutamaa kertaluokkaa kovempi, joten mahdollistahan se on... ...olihan mullakin ihan kivasti rajoille jo vedettynä tuo nippu...
Keikan jälkeen painuinkin aika pian auton ratin taakse ja kohti kotia. Sovittiin Villen kanssa, että pidetään puhelimet auki koko matkan ja puhutaan sontaa, nottei nukahdettais... Sehän toimi. Pirteänä kotiin ja samoin tein kun pääsi sänkyyn siinä vähän jälkeen kahden niin sammui myös sisäinen valoni... ihmekkös tuo. Tulihan sitä vetäistyä semmoiset 43,5 tuntia ihan vaan 2,5 tunnin unilla... olo oli kyllä melkoinen seuraavana päivänä, vaan semmoista se on, joskus...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Viikonloppu vailla järkeä, part 2
Lauantai 29.11.2008, Mallinäytös @ Jumbo
Elikkäs... Saavuttiin siis Äänipalan varastolle ja pakattiin Jumbossa tarvittavat kamat kyytiin, jonka jälkeen meitsi jäi varastolle kun muut menivät pykäämään Jumboon lavaa yms. pystyyn. Kello oli tässä vaiheessa jotain 2:40.
Kaivoin autosta makuupussini ja patjan, jonka heitin siihen varastolla olevan toimiston lattialle, ja painuin nukkumaan. Viimeisen kerran vilkaisin kelloa kello 3:05.
Herätys oli ankea, kun kello pärähti soimaan kello 5:35, jotta ehtisin tuonne Jumboon kello 6:00. Rakennuksen piti olla valmista ja muiden nukkumassa tähän aikaan (tässä siis syy miksi mä sain nukkua rakennuksen ajan, kun muut pääsee nukkumaan muutamaksi tunniksi sitten aamulla...).
Tempaisin itseni ylös ja autoon, jonka jälkeen kohti Jumboa. Yllätyksekseni Ville soitti ja sanoi hakevansa vielä jotain varastolta ja tuovansa sen Jumboon... ...olikos rakennus vieläkin vaiheessa vai mitä häh?
Pääsin Jumbolle juurikin 5:58 ja soittelin vartijalle, josko hän päästäisi sisälle. Pyyhkäisin pelipaikalle ja kaikki muu olikin kasassa, mutta pari fresua puuttui... ...niitä se Ville varmaan oli sit hakemassa, kun muut hahmot olikin jo hävinneet...
Noin varttituntia myöhemmin tuli paikalle itse mallitoimiston hahmo ja heti ensimmäiseksi tuli palautetta... Lava oli kuulemma väärinpäin...
Kuinka päin rakentaisit lavan, kun ohjeet on tehdä siitä T:n muotoinen? Mun mielestä se on T silloin kun sä kävelet sitä "vartta" pitkin sinne "T"-palaan... näin oli rakennusporukkakin ajatellut, mutta ei... väärin meni...
Olis nyt sanonut heti että sen pitää olla "tupla-L", niin olis tullut kerralla oikein...
Lisäksi oltiin tehty siihen lavaan semmoinen mukava ramppi kun on lapsimalleja ja kaikkea ja se T-osa oli 80cm jaloilla ja itse catwalk oli 40cm jaloilla. Eipä kelvannut sekään, vaan siihen piti duunata vielä portaat... ...todella lapsiystävällistä sanon mä, mut minkäs teet... asiakas kun sanoo, että hyppää, niin siinä tilanteessa kysytään vaan että "kuinka korkealle ja kuinka pitkään siellä pitää pysyä?".
Soitto siis Villelle ja pyyntö, että heittää ympäri ja hakee vielä kyytiin lavaportaat, sekä hieman eripituisia jalkoja... Kysymys kuului, että "mitä?" ja kun selitin, oli jotenkin väsymys kuultavissa myös toisessa päässä linjaa...
Noh, kun Ville tuli paikalle purettiin lavasta osa ja revittiin osa matosta irti ja käännettiin se lava. Tämän jälkeen rakennettiin porras ja matotettiin uudelleen, ja siistittiin, ja... Kaikkiaan tähän meni aikaa semmoiset 1.5 tuntia... ...tää tämmöinen on kai justiin sitä parhautta... ...tai sit ei...
Lopulta päästiin vetämään harjoitukset mallien kanssa ja kaikki sujui hyvin. Lumikonekin saatiin asemoitua siten, että se työnsi lunta haluamallamme tavalla, haluamaamme suuntaan.
Harjoitusten jälkeen olikin aikaa jokin 2 tuntia, joten otin ja pyyhkäisin kohti "työnantajan" kotia, jossa kipaisin pikasuihkussa ja aamukahvilla. Suihku tulikin tarpeeseen, kun oli melkolailla hikinen rupeama takana sitten edellisen puhdistautumisen...
Tämän jälkeen olikin sitten 3 muotinäytöstä noin tunnin ja vartin välein (alunperin piti olla 1,5 tunnin välein, mutta performanssi olikin hieman pidempi kuin alunperin piti olla), jotka meni varsin mainiosti, joten ei niistä sen enempää...
Ensimmäisellä "erätauolla" kävin ostamassa rouvalle joululahjan, ja toisella tauolla ehdin käydä lopultakin syömässä... ...joskaan en vieläkään saanut lämmintä ruokaa, kun oli noi ravintolat niin tolkuttoman täyteen pakattuja, joten tyyduin sitten ihan vaan salaattiin, jossa oli täytettyjä viininlehtiä, fetaa, tonnikalaa, oliiveja... nam, hyvää oli ja ajoi asiansa tällä kertaa...
Viimeinen veto loppui kello 16:30, jolloin myös apukädet olivat tulleet paikalle. Ei muuta kuin kamat kasaan ja ulkona Jumbosta oltiinkin jo kello 18:30, vaikka oli mallien pukeutumistelttaa ja kaikkea purettavana vielä noiden lavojen yms. lisäksi.
Tässä vaiheessa kuulin myös miksi se pystytys oli yöllä kestänyt niin pitkään... Oli ollut valot poissa, eikä niitä kuulemma saanut päälle ennenkuin noin kuudelta... Olivat siis joutuneet pykäämään mäklaittien avulla tuon paketin kasaan siihen saakka kunnes jotain fresuja oli saatu päälle... ...eipä enää ihmetyttänyt tuo hidas kasaus niin paljoa...
Siitä sitten varastolle hirmuisella vauhdilla purkamaan, koska vielä olisi yksi veto jäljellä... Kamat saatiin varastolle sisälle ja varaston ovet kiinni n. kello 19:25, jonka jälkeen suuntasin takaisin Helsingin keskustaan tekemään vielä yhden keikan, mutta siitä lisää part 3:ssa...
Väsyneesti eteenpäin,
-Katti-
Elikkäs... Saavuttiin siis Äänipalan varastolle ja pakattiin Jumbossa tarvittavat kamat kyytiin, jonka jälkeen meitsi jäi varastolle kun muut menivät pykäämään Jumboon lavaa yms. pystyyn. Kello oli tässä vaiheessa jotain 2:40.
Kaivoin autosta makuupussini ja patjan, jonka heitin siihen varastolla olevan toimiston lattialle, ja painuin nukkumaan. Viimeisen kerran vilkaisin kelloa kello 3:05.
Herätys oli ankea, kun kello pärähti soimaan kello 5:35, jotta ehtisin tuonne Jumboon kello 6:00. Rakennuksen piti olla valmista ja muiden nukkumassa tähän aikaan (tässä siis syy miksi mä sain nukkua rakennuksen ajan, kun muut pääsee nukkumaan muutamaksi tunniksi sitten aamulla...).
Tempaisin itseni ylös ja autoon, jonka jälkeen kohti Jumboa. Yllätyksekseni Ville soitti ja sanoi hakevansa vielä jotain varastolta ja tuovansa sen Jumboon... ...olikos rakennus vieläkin vaiheessa vai mitä häh?
Pääsin Jumbolle juurikin 5:58 ja soittelin vartijalle, josko hän päästäisi sisälle. Pyyhkäisin pelipaikalle ja kaikki muu olikin kasassa, mutta pari fresua puuttui... ...niitä se Ville varmaan oli sit hakemassa, kun muut hahmot olikin jo hävinneet...
Noin varttituntia myöhemmin tuli paikalle itse mallitoimiston hahmo ja heti ensimmäiseksi tuli palautetta... Lava oli kuulemma väärinpäin...
Kuinka päin rakentaisit lavan, kun ohjeet on tehdä siitä T:n muotoinen? Mun mielestä se on T silloin kun sä kävelet sitä "vartta" pitkin sinne "T"-palaan... näin oli rakennusporukkakin ajatellut, mutta ei... väärin meni...
Olis nyt sanonut heti että sen pitää olla "tupla-L", niin olis tullut kerralla oikein...
Lisäksi oltiin tehty siihen lavaan semmoinen mukava ramppi kun on lapsimalleja ja kaikkea ja se T-osa oli 80cm jaloilla ja itse catwalk oli 40cm jaloilla. Eipä kelvannut sekään, vaan siihen piti duunata vielä portaat... ...todella lapsiystävällistä sanon mä, mut minkäs teet... asiakas kun sanoo, että hyppää, niin siinä tilanteessa kysytään vaan että "kuinka korkealle ja kuinka pitkään siellä pitää pysyä?".
Soitto siis Villelle ja pyyntö, että heittää ympäri ja hakee vielä kyytiin lavaportaat, sekä hieman eripituisia jalkoja... Kysymys kuului, että "mitä?" ja kun selitin, oli jotenkin väsymys kuultavissa myös toisessa päässä linjaa...
Noh, kun Ville tuli paikalle purettiin lavasta osa ja revittiin osa matosta irti ja käännettiin se lava. Tämän jälkeen rakennettiin porras ja matotettiin uudelleen, ja siistittiin, ja... Kaikkiaan tähän meni aikaa semmoiset 1.5 tuntia... ...tää tämmöinen on kai justiin sitä parhautta... ...tai sit ei...
Lopulta päästiin vetämään harjoitukset mallien kanssa ja kaikki sujui hyvin. Lumikonekin saatiin asemoitua siten, että se työnsi lunta haluamallamme tavalla, haluamaamme suuntaan.
Harjoitusten jälkeen olikin aikaa jokin 2 tuntia, joten otin ja pyyhkäisin kohti "työnantajan" kotia, jossa kipaisin pikasuihkussa ja aamukahvilla. Suihku tulikin tarpeeseen, kun oli melkolailla hikinen rupeama takana sitten edellisen puhdistautumisen...
Tämän jälkeen olikin sitten 3 muotinäytöstä noin tunnin ja vartin välein (alunperin piti olla 1,5 tunnin välein, mutta performanssi olikin hieman pidempi kuin alunperin piti olla), jotka meni varsin mainiosti, joten ei niistä sen enempää...
Ensimmäisellä "erätauolla" kävin ostamassa rouvalle joululahjan, ja toisella tauolla ehdin käydä lopultakin syömässä... ...joskaan en vieläkään saanut lämmintä ruokaa, kun oli noi ravintolat niin tolkuttoman täyteen pakattuja, joten tyyduin sitten ihan vaan salaattiin, jossa oli täytettyjä viininlehtiä, fetaa, tonnikalaa, oliiveja... nam, hyvää oli ja ajoi asiansa tällä kertaa...
Viimeinen veto loppui kello 16:30, jolloin myös apukädet olivat tulleet paikalle. Ei muuta kuin kamat kasaan ja ulkona Jumbosta oltiinkin jo kello 18:30, vaikka oli mallien pukeutumistelttaa ja kaikkea purettavana vielä noiden lavojen yms. lisäksi.
Tässä vaiheessa kuulin myös miksi se pystytys oli yöllä kestänyt niin pitkään... Oli ollut valot poissa, eikä niitä kuulemma saanut päälle ennenkuin noin kuudelta... Olivat siis joutuneet pykäämään mäklaittien avulla tuon paketin kasaan siihen saakka kunnes jotain fresuja oli saatu päälle... ...eipä enää ihmetyttänyt tuo hidas kasaus niin paljoa...
Siitä sitten varastolle hirmuisella vauhdilla purkamaan, koska vielä olisi yksi veto jäljellä... Kamat saatiin varastolle sisälle ja varaston ovet kiinni n. kello 19:25, jonka jälkeen suuntasin takaisin Helsingin keskustaan tekemään vielä yhden keikan, mutta siitä lisää part 3:ssa...
Väsyneesti eteenpäin,
-Katti-
tiistai 2. joulukuuta 2008
Viikonloppu vailla järkeä, part 1
Perjantai 28.11.2008, Firmakisat @ Helsinki
Päätin jakaa viime viikonlopun tekemiset ja tekemättä jättämiset 3 osaan, ihan vaan selkeyden vuoksi... ...part 3:n jälkeen huomaatte miksi...
Viikonloppu alkoi siis Firmakisoista, joihin odotettiin n. 50 pikkujoulun viettäjää.
Päivä alkoi heräämisellä siinä 6:45, kun vein meidän juniorit hoitoon. Itse työn teko alkoi toisen pakettiauton hakemisella vuokraamosta, koska kamaa oli liikkeessä viikonloppuna paljon ja vähän joka suunnassa.
Kun pakettiauto oli saatu alle, paineltiin kohti varastoa sitä, ja tuota Äänipalan koin syömää Hiacea, pakkaamaan. Kyytiin lähti lavaa, ääntä ja valoa. Sekä pari paukkua (konfetti sellaisia).
Kamat autoon pakattuamme ajettiin vielä hakemaan muutama pesurimäkki vuokralle matkaan noiden gobo-versioiden tueksi.
Äänikattaus oli kovin firmakisamainen: Äläysin 16-kanavainen versio, 4 monitoriryhmää ja Xa-sub+D12 PA:na. Täytyy sanoa, että nyt kun oli noita "vanhanaikaisia" päätteitä mukana, niin kyllä mä vaan voin hieman vaikka soundissa antaa näissä firmakisoissa periksi, ja otan niitä hakkurimalleja mukaan... On nimittäin ihan hirveitä roudattavia tuollaiset vanhat kivet... huhhuh, mut minkäs teet kun on hakkurit liikkeellä muualla...
Yrityksellä oli oma bändi, jossa oli rummut, basso, kitara, foni ja laulu. Lisäksi kisoihin tuli esiintymään ihan ihkaoikea bilebändi, jossa oli rummut, koskettimet, basso, kitara, foni ja lauluja kaikkiaan 5 alkuperäisen tiedon mukaan... ...noh lopulta kävi ilmi, että 4:llä laululla mentiin...
Muuten mentiin ihan normikattauksella, mutta rummut mikitin siten, että basariin meni B52, snareen SM57 ja sitten 2 tomimikkiä (e904). Mitään overeita tai hihat mikkejä ei siis käytetty... ...varsinkin kun tila oli melko pieni ja oletin kaiken kuuluvan turhankin hyvin...
Sähköjen kanssa oli tilassa jotain ihan ihme hässäkkää... Ei oikein 16A (tai niin ainakin taulussa luki) sukopistokkeet seinillä jaksanu kantaa kuormaa, eivät edes sitä 2300W joka pitäis irrota 10A takaa... Mitä lie olivat kytkeneet noiden pikasulakkeiden taakse muuta, mene ja tiedä.
Ääntä asia ei haitannut, koska olin joka tapauksessa ottanut virran 3x16A töpselistä. Valopuolelle se taas aiheutti päänvaivaa, koska noi mäkit oli tarkoitus kytkeä ihan seinäsukoihin LED-kannujen kanssa, mutta kun ei riitä niin ei riitä... joutuivat ottamaan voimavirtaa hekin, joka sitten teki tarvittavien sukokaapelien määrän aikas isoksi, kun piti vedellä roikkia sinne tänne, vaikka sukopistokkeita oli seinissä ihan vieressä...
Bilebändi tuli tsekkiin hieman myöhässä, mutta ei se oikeastaan mitään haitannu. Oli mukava nähdä tuttuja ja osaavia hahmoja lavalla (Hämäläisen Lauri oli bassossa tuuraamassa ja Puhakaisen Heikki nyt kuuluu kattaukseen ilmeisesti muutenkin). Kamat lavalle, ja pieneksihän se meinasi 5x4 lava käydä, mutta kyllä "sopu sikaa antaa", kun kovasti yritetään...
Tsekki käyntiin ilman fonistia, joka saapuisi paikalle vasta keikalle, ja lujaahan se meinasi hieman firmakisoiksi tulla... kävi siinä tuottajakin hieman ihmettelemässä. Noh, onneksi oli ammattilaisia lavalla ja saatiin volyymi aisoihin ja soundikin ihan kohdilleen.
Tämän jälkeen tsekkasi loppuasiakkaan oma bändi, ja taas kerran joutui huomaamaan, että svengiä joko on, tai sitten ei...
Tsekit saatiin aikataulussa hoideltua ja lopuksi testattiin vielä radiopersoonan, joka toimi juontajana, kanssa hänen puhemikkinsä ja hommahan toimi. Ainoa asia joka oli tässä vaiheessa (n. 30 minuuttia ennen vieraiden saapumista) tekemättä oli puvun päälle vaihtaminen ja asiakkaan oman multimedia shown testaaminen (ei ollut asiakkaan oma kaveri tullut paikalle sopimuksista huolimatta ei...).
Noh, multimedia show saapui siinä 10 minuuttia ennen vieraita ja tottakai siinä aina jotain säätöä on... Tällä kertaa haettiin resoluutioasetuksia, jotka keskustelisivat videotykin kanssa halutulla tavalla...
Ihme ja kumma, kaikki saatiin kuitenkin kuosiin juuri ennen H-hetkeä ja eikun CD soimaan... Ai niin, jouduin leikkimään myös DJ:tä tällä keikalla, joskin se oli helppo homma, valmiiksi tehty CD vaan soimaan minuuttiaikataulun mukaisesti... ...ihan hyvin oli tuotantoyhtiö asiansa hoitanut...
CD soi taustalla hiljakseen kun loppuasiakkaan Executive Assistant, tai jotain sinne päin, pyysi pistämään sitä pienemmälle... Tässä vaiheessa tuli mulle sellainen kylmä rinki tuonne "tiedät-kyllä-minne", kun ajattelin sitä kuinka lujaa nuo bändit soittavat... Onneksi oli tuotantoyhtiöllä ollut pelisilmää ja yrityksen oma bändi aloittaisi... ...mut kuiteski, jos sellainen "tsikka-tsikka-tsikka" tason volyymi oli liikaa, niin mitenköhän käy kun bändi hyppää lauteille?
Varoittelinkin jo tuotantoyhtiön väkeä, että palautetta saattaa tulla, ja etten mitään sille voi jos bändi vetää lavalla kuin hirvi... ...äänenpoistolaitteilla, kun ei voi sitä mökää ainakaan pienentää...
CD:n soidessa ja ihmisten syödessä ajattelin mennä itsekin takahuoneeseen haukkaamaan jotain, enhän ollut syönyt koko päivänä vielä mitään... ...yllätys olikin suuri, kun löysin sieltä vain pienen leivän...
Siis täh??? Eikö tekniikalle ole ruokaa tarjolla?
Vaikka yleensä joudutaankin tyytymään loppuasiakkaan jämiin, on aina näissä firmakisoissa ollut jotain lämmintä syötävää... ...mutta ei tällä kertaa... Oli loppuasiakas vaatinut tuotantoyhtiötä säästämään myös tässä... ...ei siis ruokaa, onneksi oli kuitenkin vettä edes tarjolla niin ei ihan janoon kuollut...
Yrityksen oman bändin aloittaessa myös baari aukesi, joskin osa väestä alkoi olla jo perinteisessä pikkujoulukunnossa muutenkin. Tämä oli hetki jota hieman pelkäsin, mutta mitä tapahtuikaan? Kukaan ei kommentoinut äänenpainetta, vaikka ihan silleen tuhdisti veti tuo talon omakin bändi.
Tämän jälkeen tuli bilebändin vuoro ja jengiltä lähti ne viimeisetkin estot pois ja porukka vaan jorasi... Ääntä alkoi olla jo ihan kiitettävästi siihen tupaan, mutta soundikin oli kyllä kohdallaan.
Tätä ryskettä jatkui sitten yhtä 25 minuutin taukoa lukuunottamatta aina sinne kello 23:30 saakka, jolloin pilkku ilmoitettiin hirmuisella valoshowlla ja konfettien poksauksilla...
Tässä vaiheessa alkoivatkin ihmiset suuntaamaan ulos aika pian, ja kyllä ihan oma-aloitteisesti, koska heidän "ohituskelpoisuutensa" jatkopaikkaan menisi umpeen kello 0:00. Tämä oli meidän puolestamme ihan loistavuutta.
Kamat kasaan ja autoihin, joiden peräovet meni kiinni siinä 01:10. Siitä sitten toinen auto painui suoraan jo Jumboon pystytykseen ja me mentiin varastolle tiputtamaan ylimääräiset kamat pois ja hakemaan lisää tarpeita, mutta siitä lisää part 2:ssa.
To be continued...
-Katti-
Päätin jakaa viime viikonlopun tekemiset ja tekemättä jättämiset 3 osaan, ihan vaan selkeyden vuoksi... ...part 3:n jälkeen huomaatte miksi...
Viikonloppu alkoi siis Firmakisoista, joihin odotettiin n. 50 pikkujoulun viettäjää.
Päivä alkoi heräämisellä siinä 6:45, kun vein meidän juniorit hoitoon. Itse työn teko alkoi toisen pakettiauton hakemisella vuokraamosta, koska kamaa oli liikkeessä viikonloppuna paljon ja vähän joka suunnassa.
Kun pakettiauto oli saatu alle, paineltiin kohti varastoa sitä, ja tuota Äänipalan koin syömää Hiacea, pakkaamaan. Kyytiin lähti lavaa, ääntä ja valoa. Sekä pari paukkua (konfetti sellaisia).
Kamat autoon pakattuamme ajettiin vielä hakemaan muutama pesurimäkki vuokralle matkaan noiden gobo-versioiden tueksi.
Äänikattaus oli kovin firmakisamainen: Äläysin 16-kanavainen versio, 4 monitoriryhmää ja Xa-sub+D12 PA:na. Täytyy sanoa, että nyt kun oli noita "vanhanaikaisia" päätteitä mukana, niin kyllä mä vaan voin hieman vaikka soundissa antaa näissä firmakisoissa periksi, ja otan niitä hakkurimalleja mukaan... On nimittäin ihan hirveitä roudattavia tuollaiset vanhat kivet... huhhuh, mut minkäs teet kun on hakkurit liikkeellä muualla...
Yrityksellä oli oma bändi, jossa oli rummut, basso, kitara, foni ja laulu. Lisäksi kisoihin tuli esiintymään ihan ihkaoikea bilebändi, jossa oli rummut, koskettimet, basso, kitara, foni ja lauluja kaikkiaan 5 alkuperäisen tiedon mukaan... ...noh lopulta kävi ilmi, että 4:llä laululla mentiin...
Muuten mentiin ihan normikattauksella, mutta rummut mikitin siten, että basariin meni B52, snareen SM57 ja sitten 2 tomimikkiä (e904). Mitään overeita tai hihat mikkejä ei siis käytetty... ...varsinkin kun tila oli melko pieni ja oletin kaiken kuuluvan turhankin hyvin...
Sähköjen kanssa oli tilassa jotain ihan ihme hässäkkää... Ei oikein 16A (tai niin ainakin taulussa luki) sukopistokkeet seinillä jaksanu kantaa kuormaa, eivät edes sitä 2300W joka pitäis irrota 10A takaa... Mitä lie olivat kytkeneet noiden pikasulakkeiden taakse muuta, mene ja tiedä.
Ääntä asia ei haitannut, koska olin joka tapauksessa ottanut virran 3x16A töpselistä. Valopuolelle se taas aiheutti päänvaivaa, koska noi mäkit oli tarkoitus kytkeä ihan seinäsukoihin LED-kannujen kanssa, mutta kun ei riitä niin ei riitä... joutuivat ottamaan voimavirtaa hekin, joka sitten teki tarvittavien sukokaapelien määrän aikas isoksi, kun piti vedellä roikkia sinne tänne, vaikka sukopistokkeita oli seinissä ihan vieressä...
Bilebändi tuli tsekkiin hieman myöhässä, mutta ei se oikeastaan mitään haitannu. Oli mukava nähdä tuttuja ja osaavia hahmoja lavalla (Hämäläisen Lauri oli bassossa tuuraamassa ja Puhakaisen Heikki nyt kuuluu kattaukseen ilmeisesti muutenkin). Kamat lavalle, ja pieneksihän se meinasi 5x4 lava käydä, mutta kyllä "sopu sikaa antaa", kun kovasti yritetään...
Tsekki käyntiin ilman fonistia, joka saapuisi paikalle vasta keikalle, ja lujaahan se meinasi hieman firmakisoiksi tulla... kävi siinä tuottajakin hieman ihmettelemässä. Noh, onneksi oli ammattilaisia lavalla ja saatiin volyymi aisoihin ja soundikin ihan kohdilleen.
Tämän jälkeen tsekkasi loppuasiakkaan oma bändi, ja taas kerran joutui huomaamaan, että svengiä joko on, tai sitten ei...
Tsekit saatiin aikataulussa hoideltua ja lopuksi testattiin vielä radiopersoonan, joka toimi juontajana, kanssa hänen puhemikkinsä ja hommahan toimi. Ainoa asia joka oli tässä vaiheessa (n. 30 minuuttia ennen vieraiden saapumista) tekemättä oli puvun päälle vaihtaminen ja asiakkaan oman multimedia shown testaaminen (ei ollut asiakkaan oma kaveri tullut paikalle sopimuksista huolimatta ei...).
Noh, multimedia show saapui siinä 10 minuuttia ennen vieraita ja tottakai siinä aina jotain säätöä on... Tällä kertaa haettiin resoluutioasetuksia, jotka keskustelisivat videotykin kanssa halutulla tavalla...
Ihme ja kumma, kaikki saatiin kuitenkin kuosiin juuri ennen H-hetkeä ja eikun CD soimaan... Ai niin, jouduin leikkimään myös DJ:tä tällä keikalla, joskin se oli helppo homma, valmiiksi tehty CD vaan soimaan minuuttiaikataulun mukaisesti... ...ihan hyvin oli tuotantoyhtiö asiansa hoitanut...
CD soi taustalla hiljakseen kun loppuasiakkaan Executive Assistant, tai jotain sinne päin, pyysi pistämään sitä pienemmälle... Tässä vaiheessa tuli mulle sellainen kylmä rinki tuonne "tiedät-kyllä-minne", kun ajattelin sitä kuinka lujaa nuo bändit soittavat... Onneksi oli tuotantoyhtiöllä ollut pelisilmää ja yrityksen oma bändi aloittaisi... ...mut kuiteski, jos sellainen "tsikka-tsikka-tsikka" tason volyymi oli liikaa, niin mitenköhän käy kun bändi hyppää lauteille?
Varoittelinkin jo tuotantoyhtiön väkeä, että palautetta saattaa tulla, ja etten mitään sille voi jos bändi vetää lavalla kuin hirvi... ...äänenpoistolaitteilla, kun ei voi sitä mökää ainakaan pienentää...
CD:n soidessa ja ihmisten syödessä ajattelin mennä itsekin takahuoneeseen haukkaamaan jotain, enhän ollut syönyt koko päivänä vielä mitään... ...yllätys olikin suuri, kun löysin sieltä vain pienen leivän...
Siis täh??? Eikö tekniikalle ole ruokaa tarjolla?
Vaikka yleensä joudutaankin tyytymään loppuasiakkaan jämiin, on aina näissä firmakisoissa ollut jotain lämmintä syötävää... ...mutta ei tällä kertaa... Oli loppuasiakas vaatinut tuotantoyhtiötä säästämään myös tässä... ...ei siis ruokaa, onneksi oli kuitenkin vettä edes tarjolla niin ei ihan janoon kuollut...
Yrityksen oman bändin aloittaessa myös baari aukesi, joskin osa väestä alkoi olla jo perinteisessä pikkujoulukunnossa muutenkin. Tämä oli hetki jota hieman pelkäsin, mutta mitä tapahtuikaan? Kukaan ei kommentoinut äänenpainetta, vaikka ihan silleen tuhdisti veti tuo talon omakin bändi.
Tämän jälkeen tuli bilebändin vuoro ja jengiltä lähti ne viimeisetkin estot pois ja porukka vaan jorasi... Ääntä alkoi olla jo ihan kiitettävästi siihen tupaan, mutta soundikin oli kyllä kohdallaan.
Tätä ryskettä jatkui sitten yhtä 25 minuutin taukoa lukuunottamatta aina sinne kello 23:30 saakka, jolloin pilkku ilmoitettiin hirmuisella valoshowlla ja konfettien poksauksilla...
Tässä vaiheessa alkoivatkin ihmiset suuntaamaan ulos aika pian, ja kyllä ihan oma-aloitteisesti, koska heidän "ohituskelpoisuutensa" jatkopaikkaan menisi umpeen kello 0:00. Tämä oli meidän puolestamme ihan loistavuutta.
Kamat kasaan ja autoihin, joiden peräovet meni kiinni siinä 01:10. Siitä sitten toinen auto painui suoraan jo Jumboon pystytykseen ja me mentiin varastolle tiputtamaan ylimääräiset kamat pois ja hakemaan lisää tarpeita, mutta siitä lisää part 2:ssa.
To be continued...
-Katti-
maanantai 24. marraskuuta 2008
Firmakisat @ PK-seutu
Perjantai 21.11.2008
Näin se vaan pikkujoulukausi on kovassa vauhdissa ja Kattiakin riepotellaan mukana sen minkä ehtii.
Kyseessä oli siis semi-isot pikkujoulut, joissa oli ihan nimekästäkin esiintyjäkaartia. Tällä kertaa oltiin taas Laajatien hommissa ja verrattuna edelliseen komennukseen Rake-salilla tämä oli parhautta... ...tai, no olis ollut jos kaikki ois työnsä tehneet kuten uhosivat...
Kyseessä oli siis 6x6 lavan (sekä 1x2 pienempi lava jotain karaokea varten), tilaan sopivan äänen (aktiivista subi+yläpää osastoa ála VauhtiÄäni) sekä valojen (liikkuvaa, tilaa ja stabiilia etusellaista) pykääminen. Lisäksi paikalle oli tulossa tanssiorkka, jonka keikka piti meidän miksuutella.
Nimekkäämmän artistin mukana tulikin oma äänicryy sekä miksuuttimet sekä etu-, että lavapäähän. Oli melko mellevän näköistä etupäässä kun oli vieraileva DM1000, sekä Laajatien DM1000 siinä vierekkäin, toisiinsa paritettuina jossain firmakisoissa (jotain ihme world-clock hässäkkää siinä herjailtiin, mutta ei se menoa haitanna... ...tiiä sitten nuista ku ei studio/broadcastmiehiä ole, kait sinne joku koksu olis väliin pitäny laittaa, että olis herjat hävinny, mut toimi siis muutenkin, eikä jaksettu säätää...)
Eli siis pystytykseen oli ihan sopivasti aikaa, tai no olisi ollut jos "kaviokäsikin" olisi pysynyt mukana kyydissä. Olihan meitä kaikkiaan se 2 äänihahmoa, 1 kaviokätinen valohahmo sekä 2 apukättä niin pystytyksessä, kuin purussakin. Toinen apukäsi laittoi vielä sen karaoke-osastonkin kasaan.
Äänitiimillä siis homma toimi hyvin ja pysyi niissä takataskussa olleissa hanskoissakin (pääsin tutustumaan uuteen hahmoonkin, ja täytyy sanoa, että homma vaan toimi... ...ei mitään moitteen sijaa... toivottavasti vielä ollaan samoilla mestoilla töissä, sen verran jäi hyvä kuva ainaski mulle...), mut se valopirkko... Voi perskules sentään. Kui kauan voi ottaa laittaa 6 mäkkiä (no alunperin piti olla 8, mutta sprinklerit tuli vähän tielle), vähän etuvaloa ja sitten tilavaloa paikalleen... ...ai niin olihan siellä se LED-moltonikin, mut kuiteski...
Jäi nimittäin se trussi siihen alas venttailemaan, kun olis pitänyt alkaa lavaa rakentamaan loppuun. Kyseli jo vieraileva monitorimieskin, että laittaisko tuota nämä overit tuohon trussiin kiinni vai minne? Ei ymmärtänyt kaveri vihjettä ei... Lopulta kun olin itse saanut kaiken valmiiksi ja kaapelit merkattua siten, että pätsit onnistuu hämärässäkin, komensin kaviokäden jeesaamaan, että saatiin se LED-molton ja trussi ylös... ...ottihan se aikaa varmaan jonkun 5 minuuttia tai silleen, mutta vitsi hei, miks te ette tee töitänne silloin kun pitäis!?! Ei kuulu äänelle tuommoinen homma, vaikka mielelläni autankin sitten kun on omat tsydeemit valmiina. Mun mielestä lava on AINA se mesta mistä aloitetaan... kaiken muun voi tehdä häiritsemättä muita...
No mutta lopulta kuitenkin saatiin kaikki valmiiksi määräaikaan, joskin Laajatien oma kaveri joutui konffaamaan pöydän, kun ei ihan osunu tuo valotiski ja -pirkko ihan samalle aaltopituudelle, vaikka takki auki paikalle tultiinkin.
Vedot sinällään oli ihan leppoisia, varsinkin kun ei tarvinnut päivystää kun sen tanssiorkan veto ja varmistaa, että tämä nimekkäämpi artisti pääsee hyvin liikkeelle. Ja ai niin, olihan siellä DJ-Turha, vai mikäköhän sen nimi oli, jolle piti antaa 2 ränniä käyttöön, mutta ei siitä sen enempää...
Purun koittaessa oli ilmassa sellainen ihana hien, (vanhan)viinan, kaatuneiden juomien jne. löyhkä, jossa sitten pakattiin kamat pois (tää on kai sit sitä "glamouria", josta ne junnut jauhaa, kun saa olla keikalla ja näkee joskus julkkujakin). Pystytyksen yhteydessä koetettiin muistaa nopea purku ja kohtuullisesti siinä onnistuttiinkin... Ei ollut mitään ylimääräistä hässäkkää äänitiimillä ainakaan.
Kun ääni oli kasassa ja alettiin repiä mattoja irti lavasta, tuli tämä kaviokäsi kysäisemään tarvittaisiinko apua. Vastasin siihen, että ei me tässä tarvita, yritä vaan laittaa ne valokilkkeet kasaan, että päästääm pakkaamaan kuorkkia ja haneen täältä.
Kaverilla oli siis oma juttu vielä aivan vaiheessa, mutta silti olisi mielellään tullut jeesaamaan muita? Nyt kuulolle: EI NÄIN! Ihan aina, hoida ensin oma tonttisi ja katso sitten tarvitsevatko muut apua...
No kaikesta huolimatta lifti meni kiinni vain 15 minuuttia myöhemmin kuin oli ajateltu äänitiimin kesken alunperin. Siitä sitten suunnattiinkin takaisin tuonne Laajatien varastolle, jonne hyllytettiin tavarat. On muuten hieman hankala noin niinkuin äkkiseltään löytää kaikille kamoille paikkansa, kun ei ole ko. varastossa ennen pyörinyt. Tässäkin noudatin omaa neuvoani ja kysyin, ennen kuin tein, niin ettei tarttis tehdä kahta kertaa... ...kyllähän ne kamat paikkansa löysi, vaikka hieman kankeaa se olikin, ehkäpä ensi kerralla sitten taas paremmin...
Kotosalla tuli oltua hippuisen ennen perheen heräämistä, mutta onneksi oli rouvalla pelisilmää ja antoi meitsin nukkua kuitenkin sinne 11 kieppeille...
Kuviakin tuli otettua, mutta oli sen verta huonoja kulmia mistä näpsin, että en tänne niitä viitsi laittaa.
Näinpä siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
-Katti-
Näin se vaan pikkujoulukausi on kovassa vauhdissa ja Kattiakin riepotellaan mukana sen minkä ehtii.
Kyseessä oli siis semi-isot pikkujoulut, joissa oli ihan nimekästäkin esiintyjäkaartia. Tällä kertaa oltiin taas Laajatien hommissa ja verrattuna edelliseen komennukseen Rake-salilla tämä oli parhautta... ...tai, no olis ollut jos kaikki ois työnsä tehneet kuten uhosivat...
Kyseessä oli siis 6x6 lavan (sekä 1x2 pienempi lava jotain karaokea varten), tilaan sopivan äänen (aktiivista subi+yläpää osastoa ála VauhtiÄäni) sekä valojen (liikkuvaa, tilaa ja stabiilia etusellaista) pykääminen. Lisäksi paikalle oli tulossa tanssiorkka, jonka keikka piti meidän miksuutella.
Nimekkäämmän artistin mukana tulikin oma äänicryy sekä miksuuttimet sekä etu-, että lavapäähän. Oli melko mellevän näköistä etupäässä kun oli vieraileva DM1000, sekä Laajatien DM1000 siinä vierekkäin, toisiinsa paritettuina jossain firmakisoissa (jotain ihme world-clock hässäkkää siinä herjailtiin, mutta ei se menoa haitanna... ...tiiä sitten nuista ku ei studio/broadcastmiehiä ole, kait sinne joku koksu olis väliin pitäny laittaa, että olis herjat hävinny, mut toimi siis muutenkin, eikä jaksettu säätää...)
Eli siis pystytykseen oli ihan sopivasti aikaa, tai no olisi ollut jos "kaviokäsikin" olisi pysynyt mukana kyydissä. Olihan meitä kaikkiaan se 2 äänihahmoa, 1 kaviokätinen valohahmo sekä 2 apukättä niin pystytyksessä, kuin purussakin. Toinen apukäsi laittoi vielä sen karaoke-osastonkin kasaan.
Äänitiimillä siis homma toimi hyvin ja pysyi niissä takataskussa olleissa hanskoissakin (pääsin tutustumaan uuteen hahmoonkin, ja täytyy sanoa, että homma vaan toimi... ...ei mitään moitteen sijaa... toivottavasti vielä ollaan samoilla mestoilla töissä, sen verran jäi hyvä kuva ainaski mulle...), mut se valopirkko... Voi perskules sentään. Kui kauan voi ottaa laittaa 6 mäkkiä (no alunperin piti olla 8, mutta sprinklerit tuli vähän tielle), vähän etuvaloa ja sitten tilavaloa paikalleen... ...ai niin olihan siellä se LED-moltonikin, mut kuiteski...
Jäi nimittäin se trussi siihen alas venttailemaan, kun olis pitänyt alkaa lavaa rakentamaan loppuun. Kyseli jo vieraileva monitorimieskin, että laittaisko tuota nämä overit tuohon trussiin kiinni vai minne? Ei ymmärtänyt kaveri vihjettä ei... Lopulta kun olin itse saanut kaiken valmiiksi ja kaapelit merkattua siten, että pätsit onnistuu hämärässäkin, komensin kaviokäden jeesaamaan, että saatiin se LED-molton ja trussi ylös... ...ottihan se aikaa varmaan jonkun 5 minuuttia tai silleen, mutta vitsi hei, miks te ette tee töitänne silloin kun pitäis!?! Ei kuulu äänelle tuommoinen homma, vaikka mielelläni autankin sitten kun on omat tsydeemit valmiina. Mun mielestä lava on AINA se mesta mistä aloitetaan... kaiken muun voi tehdä häiritsemättä muita...
No mutta lopulta kuitenkin saatiin kaikki valmiiksi määräaikaan, joskin Laajatien oma kaveri joutui konffaamaan pöydän, kun ei ihan osunu tuo valotiski ja -pirkko ihan samalle aaltopituudelle, vaikka takki auki paikalle tultiinkin.
Vedot sinällään oli ihan leppoisia, varsinkin kun ei tarvinnut päivystää kun sen tanssiorkan veto ja varmistaa, että tämä nimekkäämpi artisti pääsee hyvin liikkeelle. Ja ai niin, olihan siellä DJ-Turha, vai mikäköhän sen nimi oli, jolle piti antaa 2 ränniä käyttöön, mutta ei siitä sen enempää...
Purun koittaessa oli ilmassa sellainen ihana hien, (vanhan)viinan, kaatuneiden juomien jne. löyhkä, jossa sitten pakattiin kamat pois (tää on kai sit sitä "glamouria", josta ne junnut jauhaa, kun saa olla keikalla ja näkee joskus julkkujakin). Pystytyksen yhteydessä koetettiin muistaa nopea purku ja kohtuullisesti siinä onnistuttiinkin... Ei ollut mitään ylimääräistä hässäkkää äänitiimillä ainakaan.
Kun ääni oli kasassa ja alettiin repiä mattoja irti lavasta, tuli tämä kaviokäsi kysäisemään tarvittaisiinko apua. Vastasin siihen, että ei me tässä tarvita, yritä vaan laittaa ne valokilkkeet kasaan, että päästääm pakkaamaan kuorkkia ja haneen täältä.
Kaverilla oli siis oma juttu vielä aivan vaiheessa, mutta silti olisi mielellään tullut jeesaamaan muita? Nyt kuulolle: EI NÄIN! Ihan aina, hoida ensin oma tonttisi ja katso sitten tarvitsevatko muut apua...
No kaikesta huolimatta lifti meni kiinni vain 15 minuuttia myöhemmin kuin oli ajateltu äänitiimin kesken alunperin. Siitä sitten suunnattiinkin takaisin tuonne Laajatien varastolle, jonne hyllytettiin tavarat. On muuten hieman hankala noin niinkuin äkkiseltään löytää kaikille kamoille paikkansa, kun ei ole ko. varastossa ennen pyörinyt. Tässäkin noudatin omaa neuvoani ja kysyin, ennen kuin tein, niin ettei tarttis tehdä kahta kertaa... ...kyllähän ne kamat paikkansa löysi, vaikka hieman kankeaa se olikin, ehkäpä ensi kerralla sitten taas paremmin...
Kotosalla tuli oltua hippuisen ennen perheen heräämistä, mutta onneksi oli rouvalla pelisilmää ja antoi meitsin nukkua kuitenkin sinne 11 kieppeille...
Kuviakin tuli otettua, mutta oli sen verta huonoja kulmia mistä näpsin, että en tänne niitä viitsi laittaa.
Näinpä siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
-Katti-
torstai 20. marraskuuta 2008
Mestarin Miehet @ Ryttylä
Perjantai-sunnuntai 14.-16.11.2008
Tämä on taas näitä mahtavia tapahtumia, mitä on niin mukava tehdä. Kyseessä on siis miesten päivät Ryttylässä, joissa on pelkästään miehiä. Naisilta on ilmeisesti pääsy kielletty tai jotain.
Pystytykseen oli ruhtinaallisesti aikaa, koska pääsin saliin jo kello 12, ja ensimmäinen (sekä ainoa soundcheck) oli vasta kello 18. Tokihan väliin mahtui jotain palaveria jne, mutta periaatteessa ihan leppoisa aikataulu... Enhän minä toki vielä kello 12 ollut pystyttämässä kun kaikessa rauhassakin tuon kaluston laittaa kasaan noin tunnissa...
Tämän keikan ainoa tehtävä on äänentoistaminen ja jakaminen talon sisäiseen, ympäriinsä leviteltyyn, järjestelmään. Ei siis valoja, ei mitään ylimääräistä. Oli mulla kuitenkin kokonaista 1x16A käytössä, mutta sitä varten ei ranteenvahvuisia letkujakaan tarvinnut vedellä.
Koska ohjelmallisesti työni oli lähinnä sitä, että puheet kuuluvat, en sen kummemmin erittele päivien yksityiskohtaisia tapahtumia. Sinällään nämä tapahtumat voivat olla hyvinkin booooriiiing, mutta mikäs tässä on ollessa. Kahvia on tarjolla koko ajan ja onpahan aikaa kirjoitella tekstejä tänne blogiin ja ajaa kiinni muita rästiin jääneitä paperitöitä.
Tiskinä mulla oli LS9:n 16 kanavainen versio 8 kanavaisella lisäetusella (jonka merkkiä en mainitse häpeää välttääkseni), johon tuli kytkettyä pelkästään CD, ja sekin vaan sen takia, että oli niin näppärä törkätä noi plugit siihen etuseen (ÄläYsissähän ei paljoa noin plugiliityntöjä ole tyrkyllä...).
Periaatteessa ääntä tarvitsi siis toistaa puheelle, pienelle kvartetti bändille, kuorolle ja muutamalle juonnolle jne. Rummut meni osastolla basari-snare-overit, sen lisäksi tuli basso, sähkökitara ja akustinen, sekä 2 laulua.
Puheisiin oli yksi stabiili puhemikki, yksi langaton kapula juonnoille ja yksi headset tarpeen vaatiessa.
PA:na oli ihan uuden uutukainen Dynacordin pikkusetti (D-Lite sarjaa, sitä tosi pientä, jossa on subeinakin jotku 12" versiot). Kooltaan setti oli samaa luokkaa siis kuin patongit tuolla Rakella, eikä soundikaan hävinnyt puheen ja CD-musan osalta ranskalaisille kilpailijoilleen. Se miten elävän musiikin kohdalla kävi, on hieman epäselvää. Dynikset kyllä selvisi puhtain paperein, ja nippu ei tarvinnut juurikaan viritystä. La'cousticista en tiedä, kun en päässyt sitä samanlaisessa tilanteessa testaamaan. Varmaan sekin ihan hyvä olisi ollut, mutta kun en voinut testata, niin en tasapuolisuuden nimissä mitään vertailuakaan tee live-musan suhteen näiden settien välillä.
Mutta hei, ihan oikeesti... nää nykyajan tsydeemit on niin kepeitä ja mukavia roudata, ettei nykyaikana näitä töitä aloittelevat osaa edes kuvitella miltä tuntui repiä jotain Hi-Tecciä kierreportaita pitkin... ...on se hienoa, että jossain asioissa kehitys oikeasti auttaa, vaikka se vääryyttä onkin, että pidempään alalla olleet on jo selkänsä rikkoneet...
Tapahtumanahan tämä on todella leppoinen. Desibelit on tosi alhaisia, kun tilaaja toivoo niin, eikä aikataulutkaan juuri stressaa... ...leppoisa tahti, ruokaa ja kahvia tasaisesti jne. ...toimii...
Parhautta on se, että pystytys oli todellakin leppoisa ja tapahtui perjantaina, lauantai menee samoilla ja purku on sitten jo sunnuntaina iltapäivällä. Tämän nipun kanssa sekään ei turhan pitkään kestänyt.
Perjantaina ohjelma alkaa siis kello 19 ja päättyy jo 21, lauantai on siis jostain ysistä-ysiin ja sunnuntaina mun työt alkaa siinä ysin aikoihin ja loppuu 14:30. Niin ja sitten kotiin aina nukkumaan... tämmöinen on ihan parhautta... ...ja ai niin, täällä on vielä internetkin käytössä... ...todellakin mahtavuutta...
Tapahtumassa oli siis yksi kvartetti joka soitteli aina välillä perjantaina ja lauantaina. Porukka totteli nimeä Matti Aspvik Band, ja täytyy sanoa että ihan positiivisen hiljaa soittivat. Ainoa ongelma oli, että ensimmäistä kertaa TODELLA pitkään aikaan oli basarisoundi todella outo, koska rumpali polki basaria niin hiljaa, ettei minkäänlaista nuijan napsua ollut olemassa. Soundi oli siis vain semmoinen "humahdus", jolle ei oikein attackia saanut, mutta toisaalta tilaisuuden huomioiden ihan jees varmaan, (ensisijainen toive kun oli, että mennään hiljaa, joilloin myös bändin piti siis soittaa hiljaa, jolloin myös basarin napsu jäi pois...) vaikken itse tykännytkään...
Sunnuntaina työni oli siis pitää huoli, että puheet kuuluivat... ...siis tosi leppoisaa, mutta samalla hieman tylsistyttävää, joten sain tämän blogitekstin valmiiksi loppukuulumisia vaille ennen lähtöä pois...
Kuvia tältä vedolta ei paljoa tullut otettua, mutta on kuitenkin pari. Yksi "etupäästä" ja toinen lavasta. Lava oli täysin piuhavapaa, ennenkuin asiakas keksi itse vetää tuon VGA-kaapelin poikki siitä. Ehdotin sen siirtämistä, mutta ei kuulemma ollut tarvetta...
Viimeinen tilaisuus loppui kellon mukaan 14:20 ja auto starttasi pihasta pakattuna kello 15:15, joten turhan kauaa ei noiden vermelöiden pakkaaminen kestänyt. Siitä sitten kohti Keravaa ja kamat pois kyydistä (meinasi tuo kärry vähän ottaa vettä sisään, niin ei viittinnä siihen pihaan jättää kastumaan). Kotona olinkin jo kello 17:15.
Kuten jo todettu, tällaiset keikat ovat omalla tavallaa ihan parhautta, vaikka hieman tylsistyttäviäkin...
Ai niin, ja tässä hieman hjuumoria, jota casejen kansissa oli harjoitettu "Mr. Hasselhoffin" toimesta (taisi olla sitä porukkaa varten, joilla räkki oli viimeksi mukana, tai sitten ei...):
Vedänhän minä, jotain ainakin, toki...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Tämä on taas näitä mahtavia tapahtumia, mitä on niin mukava tehdä. Kyseessä on siis miesten päivät Ryttylässä, joissa on pelkästään miehiä. Naisilta on ilmeisesti pääsy kielletty tai jotain.
Pystytykseen oli ruhtinaallisesti aikaa, koska pääsin saliin jo kello 12, ja ensimmäinen (sekä ainoa soundcheck) oli vasta kello 18. Tokihan väliin mahtui jotain palaveria jne, mutta periaatteessa ihan leppoisa aikataulu... Enhän minä toki vielä kello 12 ollut pystyttämässä kun kaikessa rauhassakin tuon kaluston laittaa kasaan noin tunnissa...
Tämän keikan ainoa tehtävä on äänentoistaminen ja jakaminen talon sisäiseen, ympäriinsä leviteltyyn, järjestelmään. Ei siis valoja, ei mitään ylimääräistä. Oli mulla kuitenkin kokonaista 1x16A käytössä, mutta sitä varten ei ranteenvahvuisia letkujakaan tarvinnut vedellä.
Koska ohjelmallisesti työni oli lähinnä sitä, että puheet kuuluvat, en sen kummemmin erittele päivien yksityiskohtaisia tapahtumia. Sinällään nämä tapahtumat voivat olla hyvinkin booooriiiing, mutta mikäs tässä on ollessa. Kahvia on tarjolla koko ajan ja onpahan aikaa kirjoitella tekstejä tänne blogiin ja ajaa kiinni muita rästiin jääneitä paperitöitä.
Tiskinä mulla oli LS9:n 16 kanavainen versio 8 kanavaisella lisäetusella (jonka merkkiä en mainitse häpeää välttääkseni), johon tuli kytkettyä pelkästään CD, ja sekin vaan sen takia, että oli niin näppärä törkätä noi plugit siihen etuseen (ÄläYsissähän ei paljoa noin plugiliityntöjä ole tyrkyllä...).
Periaatteessa ääntä tarvitsi siis toistaa puheelle, pienelle kvartetti bändille, kuorolle ja muutamalle juonnolle jne. Rummut meni osastolla basari-snare-overit, sen lisäksi tuli basso, sähkökitara ja akustinen, sekä 2 laulua.
Puheisiin oli yksi stabiili puhemikki, yksi langaton kapula juonnoille ja yksi headset tarpeen vaatiessa.
PA:na oli ihan uuden uutukainen Dynacordin pikkusetti (D-Lite sarjaa, sitä tosi pientä, jossa on subeinakin jotku 12" versiot). Kooltaan setti oli samaa luokkaa siis kuin patongit tuolla Rakella, eikä soundikaan hävinnyt puheen ja CD-musan osalta ranskalaisille kilpailijoilleen. Se miten elävän musiikin kohdalla kävi, on hieman epäselvää. Dynikset kyllä selvisi puhtain paperein, ja nippu ei tarvinnut juurikaan viritystä. La'cousticista en tiedä, kun en päässyt sitä samanlaisessa tilanteessa testaamaan. Varmaan sekin ihan hyvä olisi ollut, mutta kun en voinut testata, niin en tasapuolisuuden nimissä mitään vertailuakaan tee live-musan suhteen näiden settien välillä.
Mutta hei, ihan oikeesti... nää nykyajan tsydeemit on niin kepeitä ja mukavia roudata, ettei nykyaikana näitä töitä aloittelevat osaa edes kuvitella miltä tuntui repiä jotain Hi-Tecciä kierreportaita pitkin... ...on se hienoa, että jossain asioissa kehitys oikeasti auttaa, vaikka se vääryyttä onkin, että pidempään alalla olleet on jo selkänsä rikkoneet...
Tapahtumanahan tämä on todella leppoinen. Desibelit on tosi alhaisia, kun tilaaja toivoo niin, eikä aikataulutkaan juuri stressaa... ...leppoisa tahti, ruokaa ja kahvia tasaisesti jne. ...toimii...
Parhautta on se, että pystytys oli todellakin leppoisa ja tapahtui perjantaina, lauantai menee samoilla ja purku on sitten jo sunnuntaina iltapäivällä. Tämän nipun kanssa sekään ei turhan pitkään kestänyt.
Perjantaina ohjelma alkaa siis kello 19 ja päättyy jo 21, lauantai on siis jostain ysistä-ysiin ja sunnuntaina mun työt alkaa siinä ysin aikoihin ja loppuu 14:30. Niin ja sitten kotiin aina nukkumaan... tämmöinen on ihan parhautta... ...ja ai niin, täällä on vielä internetkin käytössä... ...todellakin mahtavuutta...
Tapahtumassa oli siis yksi kvartetti joka soitteli aina välillä perjantaina ja lauantaina. Porukka totteli nimeä Matti Aspvik Band, ja täytyy sanoa että ihan positiivisen hiljaa soittivat. Ainoa ongelma oli, että ensimmäistä kertaa TODELLA pitkään aikaan oli basarisoundi todella outo, koska rumpali polki basaria niin hiljaa, ettei minkäänlaista nuijan napsua ollut olemassa. Soundi oli siis vain semmoinen "humahdus", jolle ei oikein attackia saanut, mutta toisaalta tilaisuuden huomioiden ihan jees varmaan, (ensisijainen toive kun oli, että mennään hiljaa, joilloin myös bändin piti siis soittaa hiljaa, jolloin myös basarin napsu jäi pois...) vaikken itse tykännytkään...
Sunnuntaina työni oli siis pitää huoli, että puheet kuuluivat... ...siis tosi leppoisaa, mutta samalla hieman tylsistyttävää, joten sain tämän blogitekstin valmiiksi loppukuulumisia vaille ennen lähtöä pois...
Kuvia tältä vedolta ei paljoa tullut otettua, mutta on kuitenkin pari. Yksi "etupäästä" ja toinen lavasta. Lava oli täysin piuhavapaa, ennenkuin asiakas keksi itse vetää tuon VGA-kaapelin poikki siitä. Ehdotin sen siirtämistä, mutta ei kuulemma ollut tarvetta...
Viimeinen tilaisuus loppui kellon mukaan 14:20 ja auto starttasi pihasta pakattuna kello 15:15, joten turhan kauaa ei noiden vermelöiden pakkaaminen kestänyt. Siitä sitten kohti Keravaa ja kamat pois kyydistä (meinasi tuo kärry vähän ottaa vettä sisään, niin ei viittinnä siihen pihaan jättää kastumaan). Kotona olinkin jo kello 17:15.
Kuten jo todettu, tällaiset keikat ovat omalla tavallaa ihan parhautta, vaikka hieman tylsistyttäviäkin...
Ai niin, ja tässä hieman hjuumoria, jota casejen kansissa oli harjoitettu "Mr. Hasselhoffin" toimesta (taisi olla sitä porukkaa varten, joilla räkki oli viimeksi mukana, tai sitten ei...):
Vedänhän minä, jotain ainakin, toki...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Kuvia Rake-salin häppeningistä
Ohessa noita kuvia viime torstailta. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, hyvältähän tuo näyttää...
Sali, kun oli muitakin valoja vielä päällä:
Samainen seinä siinä valaistuksessa kun juhlat itsessään olivat:
Sisääntuloaukon seinämä (melkein osui kuvaus suoraan, heh):
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Sali, kun oli muitakin valoja vielä päällä:
Samainen seinä siinä valaistuksessa kun juhlat itsessään olivat:
Sisääntuloaukon seinämä (melkein osui kuvaus suoraan, heh):
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
lauantai 15. marraskuuta 2008
Yritysbileet @ Rake-sali
Torstai 13.11.2008
[Edit: Ota kuppi kahvia ja hyvä asento, tästä tulikin yllättävän pitkä stoori]
Tässä ohjelman lomassa on hyvä käyttää luppoaikaa blogitekstin luomiseen. En ole ennen näin tehnytkään ja hippuisen oudolta tuntuu kirjoittaa asioista, jotka tapahtuvat par'aikaa, kun on tottunut kirjoittamaan menneistä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee...
Mistäköhän tuota taas aloittaisi, on nimittäin ollut sellainen päivä ettei väliä...
Tämän(kin) keikan piti olla todella leppoisa valojen ja 3x2 + 1x2 lavojen rakennus ja hallinnointi veto (juu, ei ole valot olleet yleensä mun sarkaa, mutta mikäs siinä. Jos joku siitä maksaa, niin voihan sitä aina laajentaa kokemuspiiiriään ja olen minä sen verran valopirkkona toiminut ennenkin, että tiedän perusteet...). Laskeskelin, että pystytykseen menisi noin 1-1,5 tuntia, kunhan kamat on saatu sisälle. Ainoa pommin paikka piti olla kielitaito. Asiakkaat tulisivat puhumaan vain ruotsia, tai jotain sen sukuista (myöhemmin kävi ilmi, että norjaahan se sitten oli) ja englantia. No ei hätiä siis, englannilla mennään silloin kun ei ruotsi taivu.
Ajelin BWF:n varastolle aamupäivällä brieffiin ja kaikki oli edelleen kovin helpon ja kevyen oloista. Pakattiin siinä kyytiin kamat joita ei ollut paljoa. Ainoat oikeastaan ikävät roudattavat olisivat nuo lavaelementit, mutta portaitakaan ei pitänyt olla, joten kunhan ne sai jotenkin taisteltua autosta rullakkoon niin homman piti olla iisiä...
...Väärin... ...no niitä portaita ei ollut paljoa, mutta riittävästi, että sai mun tunteet lämpiämään ja hien pukkaamaan oikein urakalla. Pienen punnerruksen jälkeen pääsin hissin ovelle, vain huomatakseni, että ei ne lavat sinne hissiin ainakaan rullakossa sovi, hyvä jos pystyssä jotenkin... Noh, periksi ei anneta ja silleen, joten taistelin kamat ylös saliin RGB:n suosiollisella avustuksella.
Tämän jälkeen huomattiin RGB:n väen kanssa, että 80cm jalat oli liian pitkät. Meinasi screeni mennä turhan ylös. No, arvatkaa kerran oliko mulla yhtään ylimääräisiä 40cm mukana? Eipä tietenkään, joten soitto varastolle, että jos joku ois tulossa, niin voisko tämä joku tuodan koipia? Asia selvisi ja hommaa päästiin jatkamaan, joskaan stagea ei tietty voitu kokonaan kasata, joska RGB:n väki tarvitsi jo sen yhden elementin screenin alle, jolloin lavasta puuttui yksi osa niin kauan, kunnes niitä koipia saapuisi.
Jatkoin siis valourakkaa ripottelemalla PAR-kannuja lähinnä tolppien juureen seiniä maalatakseni, sekä nostin etuvalot paikoilleen.
Tässä vaiheessa se kakkatynnyri sitten repesi siellä jossain, ja ainakin tähän asti siitä onkin sitten riittänyt ihan kivasti...
Paikalle saapui asiakkaan edustaja, joka kysyi äänentoiston perään. Tuumasin ykskantaan (kohteliaasti kuitenkin, siis minä, ajatelkaa), että meiltä oli tilattuna vain valot ja lavat, sekä että Klaus K:n puolelta piti tulla ääni. Asiaan sen kummemmin keskittymättä pyyhkäisin jatkamaan valojen ripottelua, filsujen laittoa ja sähköjen kytkemistä.
Noh, talon äänikamat löytyi ja kun asiakas näki nuo D.A.S:n pikkuiset purkit, ilmoitti hän heti sujuvasti että ei kelpaa, kun ei oo subeja. He haluavat kunnon äänen tähän tapahtumaan, olihan kyseessä kuitenkin kyseisen vaatetusalan ketjun Norjan osaston 20-vuotisjuhla. Minä siitä tyhmänä sanomaan, että soitetaan myyntimiehelle ja kysytään miten voidaan asiassa auttaa. Noh myyntimieshän myi taas lisää ja oli onnellinen, mutta niin se vaan se kakka alkoi valua meikäläisen kauluksesta sisälle.
Tuli soitto BWF:n varastolta, että pitäisi tulla noutamaan ääni, kun eivät pysty sitä tuomaan, ja ai niin, ihan vaan pai-tö-vei, joudut tekaisemaankin äänen ko. gaalaan.
No paskaakos siinä. Autoon ja kohti varastoa. Dääm, se on muuten tuo Helsingin keskustan liikenne ihan perseestä näin niinkuin arkisin, varsinkin nyt kun Mansku on revitty auki (ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että Mansku on yksi niistä "the" valtaväylistä). Meneehän se aika onneksi näinkin, autossa istuessa, mutta siihen taisi kaatua mun suunnittelema breikki sen jälkeen kun olisi kamat pystyssä...
Pääsin varastolle ja bongasin sieltä mukaan tuollaisen ranskalaisen pikkupatongin. Ihan asiallinen nippu tällaiseen tapahtumaan, ja todella mukavan kokoinen roudausteknisesti. Soundista en mene sanomaan mitään, kun en ihan oikeasti ehtinyt sitä niin tarkkaan kuunnella, eikä live-musaa ollut, mutta kyllä se CD:lle ja puheelle toimi ihan riittävästi ainakin.
Noh, starttasin takaisin varastolta kohti keskustaa ja niin se vaan on, että ei ne kestä asiat päässä, ei sitten millään. Pääsin Tuusulan väylälle, kun puhelin soi ja varastolta soitettiin, että "eikös sun pitänyt niitä koipiakin ottaa sitä lavaa varten". No voi "piip" (jos olisi herkkä kiroilemaan, niin tuossa olisi ollut muuten sille paikka). Ei muuta kuin auto ympäri ja takas... Meinas pikkusen hävettää/ärsyttää/ketuttaa (en edes itse tiedä mikä tunne oli päälimmäisenä...)
Lopulta pääsin lähtemään takaisin kohti keskustaa. Takaisin Erottajalle päästyäni purin kamat niin nopsaan kuin pystyin, koska asiakas halusi päästä testailemaan esitystä äänen kanssa ja aikaa testailuun oli ruhtinaalliset 45 minuuttia, niin ja mulla kamat vielä auton kontissa...
Ei muuta kuin kamat pystyyn ja taas oli olo kuin olisi uimassa käynyt, vaikkei satanutkaan, eikä vettä muutenkaan ollut ihan vieressä.
Onneksi toi patonkien tekemä PA on sen verran näppärä setti, että sen sai nopsaan pystyyn. Sen jälkeen langattomat tulille (arvatkaa taas sattuiko taajuudet heti "varaston paketista"... no oikein arvasitte, ei sattunut ei... onneksi oli tuttua Sennheiser kamaa, joten taajuuksien vaihto kävi näppärästi)
Lisämausteen soppaan toi tuo Yamahan Oiva, siis O1V96:n. Olenhan minä tuota pöytää joskus pyörittänyt paljonkin, mutta on vaan niin kauan aikaa sitten... Meinasi mennä vähän aluksi hakemiseksi, kun on tohon ÄläYsiin tottunut (on nimittäin nappulat eri paikoissa ja logiikka aika erilainen, ainakin musta). Nopsasti se kuitenkin muistui mieleen, ja tälle keikalle oiva plussa oli noi plugi sisääntulot, kun oli PC:tä, DVD:tä jne. ja kaikki siinä 1m säteellä. Ei tarvinnut viritellä D.I.Boxeja tms.
Tässä vaiheessa minäkin kävin vetäimässä lähinnä uitetun oloiset roudausvaatteet pois niskasta ja tempaisin puvun päälle. Juu, kyllä ihan siihen hikinihkeälle iholle meni paita, kai se Bio Ariel Omo (vai mikä se nyt oli siinä mainoksessa) auttaa niinkuin mainoksessa lupasi. Pukua autosta hakiessa oli tarkoitus laittaa lisää kolikoita tuohon parkkimittariinkin, mutta enpäs sitten ehtinyt. Oli jo ikkunassa sellainen minigrip pussi, jossa oli valkoinen paperi kertomassa pikavoitosta. Onneksi BWF:n hahmot lupasivat ottaa sen hoitaakseen, kun olivat jo mulle "vähän" ylimääräistä hommaa aiheuttaneet. Jätin minigripin siihen siinä toivossa, ettei ainakaan toista tule... ehkä... enkä muuten lisännyt rahaa, sen verran oli tappi otsassa.
Kaikki alkoi siis olemaan kasassa. Viimeisiä harjoituksia vedeltiin menemään, kun se kakkasäkki aukesi taas. Ensin paukahti toisen etuvalon polttimo ihan noin vaan itsestään ja sitten meni vissiin jotain paskaksi tuolta valotiskistä, kun ei himppari enää totellut sitä, ei sitten millään. Ja taas soittoa tuonne varastolle, kun ei tuo Micropack ihan niin tuttu vempele ole, ja kysymys miten sieltä saa sitten sisäiset säädöt käyttöön. Kaikkiin kanaviin semmoiset 70 pinnaa, myös siihen etuvaloon, joka oli jäljellä. Eihän se kaunista ole, kun on etuvalo koko ajan päällä, mutta minkäs teet kun ei 6" tanko mee siihen 5" reikään, ei vaikka kui änkis, tai no ainakin jotain repee, jos sen sinne saa jotenkin tungetuksi voimalla...
Nyt on tauko meneillään ja kohta päästään syömään, ehkä, kai, mikä olis ihan loistavuutta. Pelottaa vaan koko ajan, että milloin menee toi viimeinenkin etuvalo, tai jotain muuta kakkaa taas tulee niskaan. Tahtoo nimittäin pitää paikkansa tuo sanonta "ei kahta ilman kolmatta" ja vaikka tässä nyt on reilusti yli 3 hässäkkää jo ollutkin, niin silti... hippuisen hirvittää...
Mahtava asia on se, että ennakkotiedoista poiketen olen saamassa yhden parin apukäsiä yöllä purkuun, niin ei PITÄISI mennä ihan hirmuisen pitkään. Jos kaikki menee suunnitellusti, pitäisi meidän olla ulkona tuossa Erottajalla, kamat kyydissä, siinä kello 0:30. Katsotaan nyt kuinka pitkäksi vetää tän gaalan, mutta siis PITÄISI olla ulkona noihin aikoihin...
Rupean ajankuluksi duunailemaan viikonlopun keikkoja varten tuota ÄläYsin fileä, niin jos vaikka huomenna olisi rakentaminen sitten taas hieman kevyempää.
Käytiin tossa syömässä välillä, saatiin siis ruokaa, mikä on ihan mahtavuutta, Ilmattaressa. Täytyy sanoa, että olipa mitä kanaherkkua olikaan, niin kyllä toimi. Porukka ympärillä (RGB:n Janne ja kaksi jotain norjalaisen tapahtuma-konsultti-ähellys-yrityksen naista) naukkaili Italialasita D'Albaa, ja ilmeisesti sekin toimi, ainakin puheista päätellen.
Äskettäin tuli soitto, että yksi 500 fresu olisi tulossa mulle tänne backupiksi, jos toi toinenkin etuvalo meinaa kuolla pois... ...kattellaan nyt, toivottavasti sitä ei tartte...
Tästä eteenpäin kirjoittelen jo seuraavalla keikalla aikaa tappaakseni... Ei onneksi tarvittu sitä fresua, vaan se kakkasäkki ilmesesti sitten tyhjeni lopultakin.
Niinhän siinä sitten kävi, että eihän se juhla ihan aikataulussa pysynyt. Semmoiset 30 minuuttia vetivät yli lopussa, mikä yllätti allekirjoittaneen, koska koko ilta oli pysytty aikataulussa. Lopulta siis oltiin valmiita ja auto pakattuna 1:10, joten toi alkuperäinen arvio olisi pitänyt ihan kivasti paikkansa, jos aikataulussa olisi pysytty... mutta ei pysytty...
Kävin tiputtamassa kamat, auton ja kulkuläpyskän tuonne BWF:n varastolle, josta pääsin lähtemään kohti kotia joskus vähän jälkeen 2. Tai no siis enhän minä kotiin vielä mennyt vaan hakemaan kamat kyytiin tätä keikkaa varten, jolla olen nyt. Onneksi oli Ville valmiiksi pakannut kärryn, niin olin kotona "jo" kello 3:15, kun ei muuta tarvinnut kuin tempaista kärry perään.
Eipä siinä oikein muuta enää sille "illalle" voinut, kuin painua unille, jotta jaksaisi taas seuraavana päivänä...
Päivitän tätä nettiin seuraavalta keikalta, joten kuvia on tulossa, mutta hieman myöhemmin.
-Katti-
[Edit: Ota kuppi kahvia ja hyvä asento, tästä tulikin yllättävän pitkä stoori]
Tässä ohjelman lomassa on hyvä käyttää luppoaikaa blogitekstin luomiseen. En ole ennen näin tehnytkään ja hippuisen oudolta tuntuu kirjoittaa asioista, jotka tapahtuvat par'aikaa, kun on tottunut kirjoittamaan menneistä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee...
Mistäköhän tuota taas aloittaisi, on nimittäin ollut sellainen päivä ettei väliä...
Tämän(kin) keikan piti olla todella leppoisa valojen ja 3x2 + 1x2 lavojen rakennus ja hallinnointi veto (juu, ei ole valot olleet yleensä mun sarkaa, mutta mikäs siinä. Jos joku siitä maksaa, niin voihan sitä aina laajentaa kokemuspiiiriään ja olen minä sen verran valopirkkona toiminut ennenkin, että tiedän perusteet...). Laskeskelin, että pystytykseen menisi noin 1-1,5 tuntia, kunhan kamat on saatu sisälle. Ainoa pommin paikka piti olla kielitaito. Asiakkaat tulisivat puhumaan vain ruotsia, tai jotain sen sukuista (myöhemmin kävi ilmi, että norjaahan se sitten oli) ja englantia. No ei hätiä siis, englannilla mennään silloin kun ei ruotsi taivu.
Ajelin BWF:n varastolle aamupäivällä brieffiin ja kaikki oli edelleen kovin helpon ja kevyen oloista. Pakattiin siinä kyytiin kamat joita ei ollut paljoa. Ainoat oikeastaan ikävät roudattavat olisivat nuo lavaelementit, mutta portaitakaan ei pitänyt olla, joten kunhan ne sai jotenkin taisteltua autosta rullakkoon niin homman piti olla iisiä...
...Väärin... ...no niitä portaita ei ollut paljoa, mutta riittävästi, että sai mun tunteet lämpiämään ja hien pukkaamaan oikein urakalla. Pienen punnerruksen jälkeen pääsin hissin ovelle, vain huomatakseni, että ei ne lavat sinne hissiin ainakaan rullakossa sovi, hyvä jos pystyssä jotenkin... Noh, periksi ei anneta ja silleen, joten taistelin kamat ylös saliin RGB:n suosiollisella avustuksella.
Tämän jälkeen huomattiin RGB:n väen kanssa, että 80cm jalat oli liian pitkät. Meinasi screeni mennä turhan ylös. No, arvatkaa kerran oliko mulla yhtään ylimääräisiä 40cm mukana? Eipä tietenkään, joten soitto varastolle, että jos joku ois tulossa, niin voisko tämä joku tuodan koipia? Asia selvisi ja hommaa päästiin jatkamaan, joskaan stagea ei tietty voitu kokonaan kasata, joska RGB:n väki tarvitsi jo sen yhden elementin screenin alle, jolloin lavasta puuttui yksi osa niin kauan, kunnes niitä koipia saapuisi.
Jatkoin siis valourakkaa ripottelemalla PAR-kannuja lähinnä tolppien juureen seiniä maalatakseni, sekä nostin etuvalot paikoilleen.
Tässä vaiheessa se kakkatynnyri sitten repesi siellä jossain, ja ainakin tähän asti siitä onkin sitten riittänyt ihan kivasti...
Paikalle saapui asiakkaan edustaja, joka kysyi äänentoiston perään. Tuumasin ykskantaan (kohteliaasti kuitenkin, siis minä, ajatelkaa), että meiltä oli tilattuna vain valot ja lavat, sekä että Klaus K:n puolelta piti tulla ääni. Asiaan sen kummemmin keskittymättä pyyhkäisin jatkamaan valojen ripottelua, filsujen laittoa ja sähköjen kytkemistä.
Noh, talon äänikamat löytyi ja kun asiakas näki nuo D.A.S:n pikkuiset purkit, ilmoitti hän heti sujuvasti että ei kelpaa, kun ei oo subeja. He haluavat kunnon äänen tähän tapahtumaan, olihan kyseessä kuitenkin kyseisen vaatetusalan ketjun Norjan osaston 20-vuotisjuhla. Minä siitä tyhmänä sanomaan, että soitetaan myyntimiehelle ja kysytään miten voidaan asiassa auttaa. Noh myyntimieshän myi taas lisää ja oli onnellinen, mutta niin se vaan se kakka alkoi valua meikäläisen kauluksesta sisälle.
Tuli soitto BWF:n varastolta, että pitäisi tulla noutamaan ääni, kun eivät pysty sitä tuomaan, ja ai niin, ihan vaan pai-tö-vei, joudut tekaisemaankin äänen ko. gaalaan.
No paskaakos siinä. Autoon ja kohti varastoa. Dääm, se on muuten tuo Helsingin keskustan liikenne ihan perseestä näin niinkuin arkisin, varsinkin nyt kun Mansku on revitty auki (ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että Mansku on yksi niistä "the" valtaväylistä). Meneehän se aika onneksi näinkin, autossa istuessa, mutta siihen taisi kaatua mun suunnittelema breikki sen jälkeen kun olisi kamat pystyssä...
Pääsin varastolle ja bongasin sieltä mukaan tuollaisen ranskalaisen pikkupatongin. Ihan asiallinen nippu tällaiseen tapahtumaan, ja todella mukavan kokoinen roudausteknisesti. Soundista en mene sanomaan mitään, kun en ihan oikeasti ehtinyt sitä niin tarkkaan kuunnella, eikä live-musaa ollut, mutta kyllä se CD:lle ja puheelle toimi ihan riittävästi ainakin.
Noh, starttasin takaisin varastolta kohti keskustaa ja niin se vaan on, että ei ne kestä asiat päässä, ei sitten millään. Pääsin Tuusulan väylälle, kun puhelin soi ja varastolta soitettiin, että "eikös sun pitänyt niitä koipiakin ottaa sitä lavaa varten". No voi "piip" (jos olisi herkkä kiroilemaan, niin tuossa olisi ollut muuten sille paikka). Ei muuta kuin auto ympäri ja takas... Meinas pikkusen hävettää/ärsyttää/ketuttaa (en edes itse tiedä mikä tunne oli päälimmäisenä...)
Lopulta pääsin lähtemään takaisin kohti keskustaa. Takaisin Erottajalle päästyäni purin kamat niin nopsaan kuin pystyin, koska asiakas halusi päästä testailemaan esitystä äänen kanssa ja aikaa testailuun oli ruhtinaalliset 45 minuuttia, niin ja mulla kamat vielä auton kontissa...
Ei muuta kuin kamat pystyyn ja taas oli olo kuin olisi uimassa käynyt, vaikkei satanutkaan, eikä vettä muutenkaan ollut ihan vieressä.
Onneksi toi patonkien tekemä PA on sen verran näppärä setti, että sen sai nopsaan pystyyn. Sen jälkeen langattomat tulille (arvatkaa taas sattuiko taajuudet heti "varaston paketista"... no oikein arvasitte, ei sattunut ei... onneksi oli tuttua Sennheiser kamaa, joten taajuuksien vaihto kävi näppärästi)
Lisämausteen soppaan toi tuo Yamahan Oiva, siis O1V96:n. Olenhan minä tuota pöytää joskus pyörittänyt paljonkin, mutta on vaan niin kauan aikaa sitten... Meinasi mennä vähän aluksi hakemiseksi, kun on tohon ÄläYsiin tottunut (on nimittäin nappulat eri paikoissa ja logiikka aika erilainen, ainakin musta). Nopsasti se kuitenkin muistui mieleen, ja tälle keikalle oiva plussa oli noi plugi sisääntulot, kun oli PC:tä, DVD:tä jne. ja kaikki siinä 1m säteellä. Ei tarvinnut viritellä D.I.Boxeja tms.
Tässä vaiheessa minäkin kävin vetäimässä lähinnä uitetun oloiset roudausvaatteet pois niskasta ja tempaisin puvun päälle. Juu, kyllä ihan siihen hikinihkeälle iholle meni paita, kai se Bio Ariel Omo (vai mikä se nyt oli siinä mainoksessa) auttaa niinkuin mainoksessa lupasi. Pukua autosta hakiessa oli tarkoitus laittaa lisää kolikoita tuohon parkkimittariinkin, mutta enpäs sitten ehtinyt. Oli jo ikkunassa sellainen minigrip pussi, jossa oli valkoinen paperi kertomassa pikavoitosta. Onneksi BWF:n hahmot lupasivat ottaa sen hoitaakseen, kun olivat jo mulle "vähän" ylimääräistä hommaa aiheuttaneet. Jätin minigripin siihen siinä toivossa, ettei ainakaan toista tule... ehkä... enkä muuten lisännyt rahaa, sen verran oli tappi otsassa.
Kaikki alkoi siis olemaan kasassa. Viimeisiä harjoituksia vedeltiin menemään, kun se kakkasäkki aukesi taas. Ensin paukahti toisen etuvalon polttimo ihan noin vaan itsestään ja sitten meni vissiin jotain paskaksi tuolta valotiskistä, kun ei himppari enää totellut sitä, ei sitten millään. Ja taas soittoa tuonne varastolle, kun ei tuo Micropack ihan niin tuttu vempele ole, ja kysymys miten sieltä saa sitten sisäiset säädöt käyttöön. Kaikkiin kanaviin semmoiset 70 pinnaa, myös siihen etuvaloon, joka oli jäljellä. Eihän se kaunista ole, kun on etuvalo koko ajan päällä, mutta minkäs teet kun ei 6" tanko mee siihen 5" reikään, ei vaikka kui änkis, tai no ainakin jotain repee, jos sen sinne saa jotenkin tungetuksi voimalla...
Nyt on tauko meneillään ja kohta päästään syömään, ehkä, kai, mikä olis ihan loistavuutta. Pelottaa vaan koko ajan, että milloin menee toi viimeinenkin etuvalo, tai jotain muuta kakkaa taas tulee niskaan. Tahtoo nimittäin pitää paikkansa tuo sanonta "ei kahta ilman kolmatta" ja vaikka tässä nyt on reilusti yli 3 hässäkkää jo ollutkin, niin silti... hippuisen hirvittää...
Mahtava asia on se, että ennakkotiedoista poiketen olen saamassa yhden parin apukäsiä yöllä purkuun, niin ei PITÄISI mennä ihan hirmuisen pitkään. Jos kaikki menee suunnitellusti, pitäisi meidän olla ulkona tuossa Erottajalla, kamat kyydissä, siinä kello 0:30. Katsotaan nyt kuinka pitkäksi vetää tän gaalan, mutta siis PITÄISI olla ulkona noihin aikoihin...
Rupean ajankuluksi duunailemaan viikonlopun keikkoja varten tuota ÄläYsin fileä, niin jos vaikka huomenna olisi rakentaminen sitten taas hieman kevyempää.
Käytiin tossa syömässä välillä, saatiin siis ruokaa, mikä on ihan mahtavuutta, Ilmattaressa. Täytyy sanoa, että olipa mitä kanaherkkua olikaan, niin kyllä toimi. Porukka ympärillä (RGB:n Janne ja kaksi jotain norjalaisen tapahtuma-konsultti-ähellys-yrityksen naista) naukkaili Italialasita D'Albaa, ja ilmeisesti sekin toimi, ainakin puheista päätellen.
Äskettäin tuli soitto, että yksi 500 fresu olisi tulossa mulle tänne backupiksi, jos toi toinenkin etuvalo meinaa kuolla pois... ...kattellaan nyt, toivottavasti sitä ei tartte...
Tästä eteenpäin kirjoittelen jo seuraavalla keikalla aikaa tappaakseni... Ei onneksi tarvittu sitä fresua, vaan se kakkasäkki ilmesesti sitten tyhjeni lopultakin.
Niinhän siinä sitten kävi, että eihän se juhla ihan aikataulussa pysynyt. Semmoiset 30 minuuttia vetivät yli lopussa, mikä yllätti allekirjoittaneen, koska koko ilta oli pysytty aikataulussa. Lopulta siis oltiin valmiita ja auto pakattuna 1:10, joten toi alkuperäinen arvio olisi pitänyt ihan kivasti paikkansa, jos aikataulussa olisi pysytty... mutta ei pysytty...
Kävin tiputtamassa kamat, auton ja kulkuläpyskän tuonne BWF:n varastolle, josta pääsin lähtemään kohti kotia joskus vähän jälkeen 2. Tai no siis enhän minä kotiin vielä mennyt vaan hakemaan kamat kyytiin tätä keikkaa varten, jolla olen nyt. Onneksi oli Ville valmiiksi pakannut kärryn, niin olin kotona "jo" kello 3:15, kun ei muuta tarvinnut kuin tempaista kärry perään.
Eipä siinä oikein muuta enää sille "illalle" voinut, kuin painua unille, jotta jaksaisi taas seuraavana päivänä...
Päivitän tätä nettiin seuraavalta keikalta, joten kuvia on tulossa, mutta hieman myöhemmin.
-Katti-
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Kid's Action Night @ Kerava
Torstai / Perjantai 30. - 31.10.2008
Jaahas... Tulipa sitten taas käytyä tekaisemassa vaihteeksi muuan gospelhenkinen veto.
Kyseessä oli Keravalla järjestettävä Kid's Action Night, jossa siis houseband veivailee lapsukaisille soveltuvaa poppista ja lisäksi on nk. "väliaika", jolloin on kaikenlaista äksöniä muksuille tarjolla.
Koskapa kyseisen paikan omat kamat on miksuutinta lukuunottamatta luvattoman huonot, sanoisinko jopa paskat, päätin olla täysin omavarainen tällä kertaa (kiitoksia Ville, sheivasit taas mun persuksen)... ...no, okei käytin minä talon langatonta juontoihin ja voi persuus sentään ku noi Shuret on huonoja. Ehkä meitsiä on vaan hemmoteltu noilla Senkuilla liikaa, mutta voi kauhia kui toi Shurelainen shuhisi...
Eli vein siis paikalle niin PA:n, monitoroinnin, kaukopelin, pyydykset, kaapeloinnit sähköt mukaan lukien kuin myös tiskinkin... ...täytyy sanoa, että kyllä kannatti, vaikka aikataulut pettivät tällä(kin) kertaa. Mun piti päästä pystyttämään kello 15 torstaina, kun bändi oli tulossa kello 18 tsekkaamaan, mutta kun saavuin paikalle apukäden kanssa, oli siellä jokin paastopäivä tms. meneillään ja meille ilmoitettiin tylysti, että aikaisintaan 16:30 voitaisiin kokeilla onneamme. No käytännössä pääsin työn pariin ihan muutamaan minuuttia vaille 17. Siitä sitten nopea roudaus ja kamoja pystyttämään... ...eiköhän vielä joku toistaitoinen apukäsi ollut pakannut kaukonkin ihan miten sattuu. Tuo 32 kaukohan ei ole kelalla vaan vedellään YLEENSÄ kasille, tosin tällä kertaa oli niputettu miten sattuu (kaapeli oli siis ihan hirmuisella kierteellä ja sen oikaiseminen oli hikistä ja varsin, hmm... miten sen sanois nätisti, ikävää puuhaa...)
Onneksi oli Kuosmasen pojat käyneet pukkaamassa valot kasaan jo edellispäivänä niin ei niitä tarvinnut tuossa samassa hädässä vääntää kasaan...
Riittävän monta hikipisaraa (litraa?) vuodatettuani olin siinä pisteessä, että bandi pääsi aloittelemaan lämmittelyä kello 18:10. (Rummut, flyygeli, basso ja kitarat oli vielä mikittämättä / kytkemättä, mutta laulut pelitti ja monitorit, sekä PA oli jo kuosissaan). Taas kerran olin niin tyytyväinen, että toin omat kamat, joille löytyi suoraan LS9:stä perusasetukset. Nopeutti nimittäin ihan kipeän paljon tuota virittelyä.
Siinä bändin lämmitellessä mikittelin ja kytkin loput, jonka jälkeen päästiin tekemään tsekkiä. Harvoin on n. 90dBA slow tuntunut niin kovalta kuin tuossa salissa tuntui, liekkö seisovia aaltoja tai jotain, mutta kun mentiin tsekissä yli 94dBA slow:n alkoi olla aikas ahdistunut olo jo allekirjoittaneellakin... ...toisaalta tapahtumahan olikin muksuille ja soundi oli, kiitos asiallisen lavametelin, varsin mainio jo jossain 88 - 90 dBA slow:n paikkeilla.
Mielenkiintoista oli myös, että tosi pitkästä aikaa jouduin vaihtamaan e935:n pois liidilaulusta. Korvasin sen Shuren B87:lla, joka toimi kyseisen rouvan äänelle huomattavasti paremmin... noh, ei aina voi voittaa eka kerralla, vaikka toi e935 onkin mun suosikki mikki lauluihin, niin tällä kertaa jokin muu toimi paremmin...
Tsekkaaminen oli valmis varsin pian, mutta bändi halusi vielä hieman treenailla seuraavan päivän keikkaa varten, joten ilta venähti sinne melkein 22 saakka.
Perjantaina palattiin paikalle siinä kello 17, ja itse tapahtuma alkaisi kello 18. Kaikki on reilassa ja homma toimii. Oli mukava nähdä ekan kerran myös noi valot, jotka Henkka ja Krisu oli duunanneet. Ihan jees tilaisuuden huomioiden.
Vähän puoli kuuden jälkeen tulee taikuri, jonka on myös määrä esiintyä, ja haluaa kytkeä oman langattoman headsettinsä järjestelmään. No mikäs siinä, onhan noita vapaita kanavia vielä joku kymmenkunta 10 jäljellä. Järkytykseni oli kauhea, kun huomasin mikä langaton oli kyseessä. Purkin kyljessä luki "Stageline" ja pian ko. headsettiä testattuani alkoi tuo Shurekin tuntua jo ihan oivalta peliltä. Stagelinessa ei ollut pelkästään ihan hirveä signaali/kohina suhde, vaan se kapselikin, joka mikissä oli teki soundista TODELLA keskiäänivoittoisen, sellaisen puhelinsoundin... Ei auttanut puukottaminen ei, vaikka kuinka yritti...
Muutoin tapahtuma meni loistavasti, mitä nyt pikkupojat oli hirmuisen kiinnostuneita mun tontista, mutta sellaistahan se on. Desibelimittari paukutti soiton aikana 86 - 90 dbA slowta ja homma toimi.
Tapahtuma loppui 20:45, jonka jälkeen aloitettiin armoton purkaminen. Ulkona oltiinkin jo kello 22:15, jolloin mentiin vielä pizzalle ja sitten kotia kohti.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
( Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Jaahas... Tulipa sitten taas käytyä tekaisemassa vaihteeksi muuan gospelhenkinen veto.
Kyseessä oli Keravalla järjestettävä Kid's Action Night, jossa siis houseband veivailee lapsukaisille soveltuvaa poppista ja lisäksi on nk. "väliaika", jolloin on kaikenlaista äksöniä muksuille tarjolla.
Koskapa kyseisen paikan omat kamat on miksuutinta lukuunottamatta luvattoman huonot, sanoisinko jopa paskat, päätin olla täysin omavarainen tällä kertaa (kiitoksia Ville, sheivasit taas mun persuksen)... ...no, okei käytin minä talon langatonta juontoihin ja voi persuus sentään ku noi Shuret on huonoja. Ehkä meitsiä on vaan hemmoteltu noilla Senkuilla liikaa, mutta voi kauhia kui toi Shurelainen shuhisi...
Eli vein siis paikalle niin PA:n, monitoroinnin, kaukopelin, pyydykset, kaapeloinnit sähköt mukaan lukien kuin myös tiskinkin... ...täytyy sanoa, että kyllä kannatti, vaikka aikataulut pettivät tällä(kin) kertaa. Mun piti päästä pystyttämään kello 15 torstaina, kun bändi oli tulossa kello 18 tsekkaamaan, mutta kun saavuin paikalle apukäden kanssa, oli siellä jokin paastopäivä tms. meneillään ja meille ilmoitettiin tylysti, että aikaisintaan 16:30 voitaisiin kokeilla onneamme. No käytännössä pääsin työn pariin ihan muutamaan minuuttia vaille 17. Siitä sitten nopea roudaus ja kamoja pystyttämään... ...eiköhän vielä joku toistaitoinen apukäsi ollut pakannut kaukonkin ihan miten sattuu. Tuo 32 kaukohan ei ole kelalla vaan vedellään YLEENSÄ kasille, tosin tällä kertaa oli niputettu miten sattuu (kaapeli oli siis ihan hirmuisella kierteellä ja sen oikaiseminen oli hikistä ja varsin, hmm... miten sen sanois nätisti, ikävää puuhaa...)
Onneksi oli Kuosmasen pojat käyneet pukkaamassa valot kasaan jo edellispäivänä niin ei niitä tarvinnut tuossa samassa hädässä vääntää kasaan...
Riittävän monta hikipisaraa (litraa?) vuodatettuani olin siinä pisteessä, että bandi pääsi aloittelemaan lämmittelyä kello 18:10. (Rummut, flyygeli, basso ja kitarat oli vielä mikittämättä / kytkemättä, mutta laulut pelitti ja monitorit, sekä PA oli jo kuosissaan). Taas kerran olin niin tyytyväinen, että toin omat kamat, joille löytyi suoraan LS9:stä perusasetukset. Nopeutti nimittäin ihan kipeän paljon tuota virittelyä.
Siinä bändin lämmitellessä mikittelin ja kytkin loput, jonka jälkeen päästiin tekemään tsekkiä. Harvoin on n. 90dBA slow tuntunut niin kovalta kuin tuossa salissa tuntui, liekkö seisovia aaltoja tai jotain, mutta kun mentiin tsekissä yli 94dBA slow:n alkoi olla aikas ahdistunut olo jo allekirjoittaneellakin... ...toisaalta tapahtumahan olikin muksuille ja soundi oli, kiitos asiallisen lavametelin, varsin mainio jo jossain 88 - 90 dBA slow:n paikkeilla.
Mielenkiintoista oli myös, että tosi pitkästä aikaa jouduin vaihtamaan e935:n pois liidilaulusta. Korvasin sen Shuren B87:lla, joka toimi kyseisen rouvan äänelle huomattavasti paremmin... noh, ei aina voi voittaa eka kerralla, vaikka toi e935 onkin mun suosikki mikki lauluihin, niin tällä kertaa jokin muu toimi paremmin...
Tsekkaaminen oli valmis varsin pian, mutta bändi halusi vielä hieman treenailla seuraavan päivän keikkaa varten, joten ilta venähti sinne melkein 22 saakka.
Perjantaina palattiin paikalle siinä kello 17, ja itse tapahtuma alkaisi kello 18. Kaikki on reilassa ja homma toimii. Oli mukava nähdä ekan kerran myös noi valot, jotka Henkka ja Krisu oli duunanneet. Ihan jees tilaisuuden huomioiden.
Vähän puoli kuuden jälkeen tulee taikuri, jonka on myös määrä esiintyä, ja haluaa kytkeä oman langattoman headsettinsä järjestelmään. No mikäs siinä, onhan noita vapaita kanavia vielä joku kymmenkunta 10 jäljellä. Järkytykseni oli kauhea, kun huomasin mikä langaton oli kyseessä. Purkin kyljessä luki "Stageline" ja pian ko. headsettiä testattuani alkoi tuo Shurekin tuntua jo ihan oivalta peliltä. Stagelinessa ei ollut pelkästään ihan hirveä signaali/kohina suhde, vaan se kapselikin, joka mikissä oli teki soundista TODELLA keskiäänivoittoisen, sellaisen puhelinsoundin... Ei auttanut puukottaminen ei, vaikka kuinka yritti...Muutoin tapahtuma meni loistavasti, mitä nyt pikkupojat oli hirmuisen kiinnostuneita mun tontista, mutta sellaistahan se on. Desibelimittari paukutti soiton aikana 86 - 90 dbA slowta ja homma toimi.
Tapahtuma loppui 20:45, jonka jälkeen aloitettiin armoton purkaminen. Ulkona oltiinkin jo kello 22:15, jolloin mentiin vielä pizzalle ja sitten kotia kohti.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
( Copyright / kuvat Minka Matikainen)
perjantai 3. lokakuuta 2008
Kuvia Hollow Heartin vedosta
Lopultakin sain puretuksi nuo kuvat kamerasta. Tässä parhaat Hollow Heartin On the Rocksin vedolta... Tummiahan noikin hieman on, mutta ihan perus-OK:ta ja ainakin tunnelma välittyy hyvin...
Näihin kuviin...
-Katti-
Edit: kirjoitusvihreitä
(Copyright / Kuvat Minka Matikainen)
Näihin kuviin...-Katti-
Edit: kirjoitusvihreitä
(Copyright / Kuvat Minka Matikainen)
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Hollow Heart @ On the Rocks
Keskiviikko, 24.9.2008
Menihän tuossa viikko ennen kuin ehdin tämänkin tekstin valmiiksi saada, mutta sellaista se on... ...kuvia joudutte odottelemaan vielä hetken lisää kun en ehtinyt niitä tähän läppärille purkaa vielä...
Eli kyseessä oli Hollow Heart nimisen yhtyeen keikka On the Rockissa Helsingissä. Kävin tekaisemassa ko. porukan etupään viime joulukuussa Virgin Oilissa ja niiltä jäljin kaverit muistivat minut.
Pyyntö keikalle tuli viikkoa aiemmin ja koska ei minulla mitään muutakaan ko. keskiviikko illalle ollut, joten lupauduin mukaan.
Pelipaikalle saavuin siinä kello 18, jolloin tein ne normaalit morjenstelut talon väen kanssa. Mukavata oli, että oli tuttu talon seppä paikalla, niin ei tarvinnut arpoa kuka olisi oikea henkilö.
Tästä huitasinkin alakertaan, ja näin ensikertalaiselle On the Rocks vaikutti aluksi varsin mielenkiintoiselta paikalta. FOH-koppi oli sellaisen ehkä 4m stagesta ja Liuhu muistuttikin että kyseessä on rock luola, jossa "hifistelemällä" mennään metsään ja lujaa, koska silloin äänenpaineet karkaavat käsistä.
Kalusto jolla pääsi työskentelemään oli varsin mukavaa, ja ennen kaikkea kunnossa. Oli Senkun mikkejä lauluun ja rumpuihin (toki se normi 57 meni sinne snareen mutta noin muuten Senkuilla mentiin)
Overit jätin suosiolla pois, varsinkin kun Liuhu kertoi ettei niitä ko. luolassa tarvita, eikä kyllä tarvittukaan. Snare mikinkin tehtävä oli lähinnä syöttää signaalia kaikua varten, että sai hieman "eloa" siihen soundiin.
Mikä yllätti aluksi eniten, mutta oli erittäin toimiva ratkaisu, oli Beta87:t, joita Liuhu ehdotti poimimaan kitaroita. Oh yes, tuntuvat toimivan myös tuossa käytössä aika kivasti. Täytynee tesmata jossain ulkoilmahässäkässä, jossa pääsee "hifistelemään", uudelleen ja paremmalla ajalla.
Soundcheck meni leppoisasti ja päästiin lopettelemaan hyvissä ajoin, josta talon väki luonnollisesti oli tyytyväinen. Tsekin aikana mentiin etupään kohdalla sellaista 102 - 104 dBA slow vauhtia. Lavalta ilman PA:ta pukkasi samaiseen paikkaan sellaista 99 - 101 dBA:ta, mutta esim. koskettimia ja laulua ei tässä vaiheessa kuullut lainkaan, ennenkuin PA:n aukaisi...
Täytyy sanoa, että yllättävän helppo oli saada paketti kasaan ja bändikin oli todella tyytyväinen lavasoundiinsa (On the Rockissahan monitorit tehdään etupäästä), joten tsekki voitiin lopettaa hyvillä mielin.
Tästä suunnattiin keikkaa odottelemaan kukin omalle tahoillemme, mutta me jäimme Vilin (soolokitaristi) kanssa kuuntelemaan stand up komiikkaa. Osa koomikoista oli oikeasti hyviä, osa taas... ...no ei ihan niin hyviä...
Keikka lähti käyntiin kello 23 ja kesti noin 40 minuuttia. Encorenkin pääsi bändi soittamaan ja desibelit pysyivät tsekin tasoissa. Itse ainakin olen ihan tyytyväinen keikkaan kaikin puolin. Homma toimi ja bändi oli kehittynyt myös musiikillisesti eteenpäin siitä Virginin keikasta, niin kuin pitäisikin... olihan välissä kuitenkin lähes vuosi aikaa...
Keikan jälkeen käytiin läpi normaalit kättelyt, kiittelyt ja muu tapoihin kuuluva, jonka jälkeen vaihdoin vielä muutaman sanan bändin kanssa ja painuin kohti kotia nukkumaan.
Kuvia keikasta tulee lähiaikoina, edellyttäen että niistä jotain onnistuneita löytyy, kun en ole vielä ehtinyt niitä läpi käydä.
Kuulemisiin,
-Katti-
Menihän tuossa viikko ennen kuin ehdin tämänkin tekstin valmiiksi saada, mutta sellaista se on... ...kuvia joudutte odottelemaan vielä hetken lisää kun en ehtinyt niitä tähän läppärille purkaa vielä...
Eli kyseessä oli Hollow Heart nimisen yhtyeen keikka On the Rockissa Helsingissä. Kävin tekaisemassa ko. porukan etupään viime joulukuussa Virgin Oilissa ja niiltä jäljin kaverit muistivat minut.
Pyyntö keikalle tuli viikkoa aiemmin ja koska ei minulla mitään muutakaan ko. keskiviikko illalle ollut, joten lupauduin mukaan.
Pelipaikalle saavuin siinä kello 18, jolloin tein ne normaalit morjenstelut talon väen kanssa. Mukavata oli, että oli tuttu talon seppä paikalla, niin ei tarvinnut arpoa kuka olisi oikea henkilö.
Tästä huitasinkin alakertaan, ja näin ensikertalaiselle On the Rocks vaikutti aluksi varsin mielenkiintoiselta paikalta. FOH-koppi oli sellaisen ehkä 4m stagesta ja Liuhu muistuttikin että kyseessä on rock luola, jossa "hifistelemällä" mennään metsään ja lujaa, koska silloin äänenpaineet karkaavat käsistä.
Kalusto jolla pääsi työskentelemään oli varsin mukavaa, ja ennen kaikkea kunnossa. Oli Senkun mikkejä lauluun ja rumpuihin (toki se normi 57 meni sinne snareen mutta noin muuten Senkuilla mentiin)
Overit jätin suosiolla pois, varsinkin kun Liuhu kertoi ettei niitä ko. luolassa tarvita, eikä kyllä tarvittukaan. Snare mikinkin tehtävä oli lähinnä syöttää signaalia kaikua varten, että sai hieman "eloa" siihen soundiin.
Mikä yllätti aluksi eniten, mutta oli erittäin toimiva ratkaisu, oli Beta87:t, joita Liuhu ehdotti poimimaan kitaroita. Oh yes, tuntuvat toimivan myös tuossa käytössä aika kivasti. Täytynee tesmata jossain ulkoilmahässäkässä, jossa pääsee "hifistelemään", uudelleen ja paremmalla ajalla.
Soundcheck meni leppoisasti ja päästiin lopettelemaan hyvissä ajoin, josta talon väki luonnollisesti oli tyytyväinen. Tsekin aikana mentiin etupään kohdalla sellaista 102 - 104 dBA slow vauhtia. Lavalta ilman PA:ta pukkasi samaiseen paikkaan sellaista 99 - 101 dBA:ta, mutta esim. koskettimia ja laulua ei tässä vaiheessa kuullut lainkaan, ennenkuin PA:n aukaisi...
Täytyy sanoa, että yllättävän helppo oli saada paketti kasaan ja bändikin oli todella tyytyväinen lavasoundiinsa (On the Rockissahan monitorit tehdään etupäästä), joten tsekki voitiin lopettaa hyvillä mielin.
Tästä suunnattiin keikkaa odottelemaan kukin omalle tahoillemme, mutta me jäimme Vilin (soolokitaristi) kanssa kuuntelemaan stand up komiikkaa. Osa koomikoista oli oikeasti hyviä, osa taas... ...no ei ihan niin hyviä...
Keikka lähti käyntiin kello 23 ja kesti noin 40 minuuttia. Encorenkin pääsi bändi soittamaan ja desibelit pysyivät tsekin tasoissa. Itse ainakin olen ihan tyytyväinen keikkaan kaikin puolin. Homma toimi ja bändi oli kehittynyt myös musiikillisesti eteenpäin siitä Virginin keikasta, niin kuin pitäisikin... olihan välissä kuitenkin lähes vuosi aikaa...
Keikan jälkeen käytiin läpi normaalit kättelyt, kiittelyt ja muu tapoihin kuuluva, jonka jälkeen vaihdoin vielä muutaman sanan bändin kanssa ja painuin kohti kotia nukkumaan.
Kuvia keikasta tulee lähiaikoina, edellyttäen että niistä jotain onnistuneita löytyy, kun en ole vielä ehtinyt niitä läpi käydä.
Kuulemisiin,
-Katti-
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Kuvia Ruskaretkestä
Niin se vaan on, ettei tällainen perheellinen näköjään ehdi vaikka kuinka yrittäisi...
Tässä kuitenkin kuvia Ruskaretkesta, ja kun ehdin kirjoittamaan lisään tuossa välillä tapahtuneitakin mukaan...
Ensimmäiseksi muutama kuva tilasta:
Nuo tolpat tuossa keskellä ovat ihan suoraa mahtavuutta
Kokoakin tilalla on aivan huikaisevan paljon
Näkymä (tai sen puute) FOH:lta
Olli Helenius Trio:
Miika Auvinen & Co.
Sami Asp:
Saraste:
Näihin kuviin,
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Tässä kuitenkin kuvia Ruskaretkesta, ja kun ehdin kirjoittamaan lisään tuossa välillä tapahtuneitakin mukaan...
Ensimmäiseksi muutama kuva tilasta:
Nuo tolpat tuossa keskellä ovat ihan suoraa mahtavuutta
Kokoakin tilalla on aivan huikaisevan paljon
Näkymä (tai sen puute) FOH:lta
Olli Helenius Trio:
Miika Auvinen & Co.
Sami Asp:
Saraste:
Näihin kuviin,-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
maanantai 22. syyskuuta 2008
Ruskaretki Raamattuun @ Luther Sali
Perjantai 19.9.2008
Pojat olivatkin olleet edellisenä päivänä keikalla hyvin samankaltaisella äänikattauksella kuin minunkin mukaan oli lähdössä, joten aamupäivällä pakkaaminen ja tavaroiden kerääminen keskittyikin vahvasti tuonne valo ja trussipuolelle.
Olinkin pitkästä aikaa taas tekemässä etupäätä ja tila oli edellisvuoden muistojen mukaan mitä mahtavin. Sellainen TODELLA pieni mesta, mutta ihan jees... ...kai...
Kun saatiin kamat kyytiin lähdinkin suuntaamaan kohti Helsinkiä ja Luther Salia. Paikalle päästyäni paikan talonmies näytti ihan uber roudausreitin. Stagen takana oleva lasiseinä sisälsi lasiset pariovet, jotka aukesivat suoraan sisäpihalla olevalle parkkipaikalle.
Harvoin on saanut nostaa suoraan autosta kamat stagelle... No nyt sai =D. Aivan mahtavuutta!
Muu tiimi (Ville "the Boss", Arska "the Slave" ja Iiris "the Trainee") tuli paikalle hieman perässä ja niin päästiin pystyttämään kalustoa. Tällä kertaa ei ollut mitään kiirettä vaan ihan rauhassa sai fiilistellä ja hifistellä kamat kohdilleen. Myös valopuolta tapahtumaan kanssani hoitamaan jäävä Arska sai keskittyä ko. vermelöiden säätöön...
...Hyvä tästä tulisi...
Tila on oikeasti pieni ja sitten siinä on keskellä sellaiset 2 kantavaa tolppaa, jotka aika tehokkaasti ehkäisee kaiken näkemisen lavalle (kuvia tulossa hieman myöhemmin)... noh, eikai siinä, niillä mennään mitä on.
Ensimmäisenä tsekkiin tuli Olli Helenius trionsa kanssa... Harmi vaan, että olivat jääneet ruuhkaan jumiin ja myöhästyivät hieman... ...ei se muuten ois haitannu, mutta kun joutu itse sykkimään hieman odotettua enemmän.
Tsekki saatiin kuitenkin hyvintehtyä ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Seuraavaksi tsekattiin houseband ja sitten tilaisuus alkoikin piakkoin.
Perjantain tilaisuudesta ei hirveästi itselle mitään mieleen jäänyt muuta kuin Ollin trion keikka (pitäisiköhän alkaa kirjoittamaan näitä tekstejä paikan päällä, niin olisi enemmän kerrottavaa), joka oli mielestäni hyvä. Veto meni sellaisessa jazz-fiiliksessa, ainakin tavallaan. Rummuista ei lähimikitetty kuin basari ja virkku. Tomit yms. tuli overien kautta. Täytyy sanoa, että hyvältä kuulosti, vaikka itse sanonkin. Varsinkin kun hain vielä hieman sellaista eteeristä fiilistä kaikujen yms. kautta.
Miika Auvisen porukka kanssa soitteli perjantaina, ja ihan ilmeisesti OK oli sekin, vaikkei kovin suuria muistijälkiä jättänytkään... ainoa mikä allekirjoittaneelle jäi mieleen oli se, että aikatauluissa mentiin tunnilla pitkäksi perjantaina...
Ai niin, tupa oli täynnä, mikä on aina mukava asia.
Noh, tuntia suunniteltua myöhemmin kotia kohti ja nukkumaan.
Lauantai 20.9.2008
Launtai olikin ennakkotietojen mukaan hieman painajaismaisempi. Soittamaan oli tulossa sellaista metalli/hard rock osastoa soittava Saraste, jonka toimiminen noin snadissa tilassa hieman arvelutti.
Mahtavuutta lauantaihin toki toi myöhäinen paikalle tuloaika (eka tsekki vasta 16:30, ja kamat oli jo paikalla pystyssä), sekä tietysti Aspin Sami joka tuli soolona veivaamaan vanhoja hittejä.
Ensimmäinen tsekkaaja olikin juuri Saraste. No, ei me keretty tsekkaamaan kuin laulut, niin jo joku keski-ikäinen herrasmies kävi avautumassa. Hän "tiesi kyllä miten meluohjeistukset ja -mittaukset tehdään ja mitä ne sisältää". Lisäksi "heidän kotonaan oli jo 100 desibeliä ja sille oli tehtävä jotain". Sinällään mielenkiintoista, että minulla oli tiskin kohdalla, n. 6-7 metriä stagesta sellaiset 87 dBA slow lukemat, ja ihan mittarilla mitattuna vielä...
Yritin tarjota herralle sovintoa aluksi, mutta ei... mikään ei kelvannut, joten pyysin häntä kohteliaasti poistumaan paikalta ja ilmoitin bändille, että rumputsekki voisi alkaa.
Jotain tuulta siinä vielä kävi kyseisen herran suusta, vai mitä lie mussutusta, mutta en jaksanut paljoa arvoa sille antaa... Taisi itsekin huomata sen kun lähti oven karmit paukkuen... Kaikenlaisia niitä maa päällään kantaa...
Kun kaikki äänilähteet oli koluttu läpi ja tehtiin tsekki koko porukalle monitorien yms. säätämiseksi, huomasin että tästähän voisi saada jopa ihan asiallista matskua aikaiseksi. Tsekin aikana mentiin sellaista 91 - 94 dBA slowta mikä on ihan asiallinen taso tuollaiselle porukalle sen kokoisessa paikassa. Täytyy nostaa hattua kavereille, että pystyivät vetämään niinkin hiljaa lavalla.
Seuraavaksi tsekattiin Aspin Sami. Sinällään simppeli, mutta vanha sanonta "markalla saa markan laitteen ja eurolla n. kuuden markan" iski taas. Sami oli ostanut halvan akustisen, jota sitten yritettiin saada kuulostaamaan mahdollisimman hyvältä... ...onneksi oli digitiski, niin sai laiteltua graafista EQ:ta tuonne parametrisen kaveriksi. Ihan asiallinen siitä saatiin, mutta oltiin Samin kanssa asiasta samaa mieltä että perse edellä puuhunhan siinä mentiin, kun niin paljon joutu ruuvailemaan...
Lauantaina oli myös Talika Kuumin taidepläjäystä, jonka osalta käytiin käsikirjoitukset läpi ja testattiin että kaikki toimii halutusti (tytöillä oli poltettu CD ja mulla mukana sellainen sairaan hieno DJ-CD, joka ei aina poltetuista oikein tykkää). Noh kaikki toimi hyvin ja lopuksi tsekattiin houseband, mikä olikin kutistunut paljon edellisillasta. Mm. rumpusetin tilalle oli tullut Cajon ja sähkökitarakin oli hävinnyt.
Kaikki tsekit saatiin loppuun ajallaan ja kerettiin siinä ryystää hieman kofeiiniakin kitusiin.
Tapahtuma alkoi hieman myöhässä, mutta ei se mitään... 5 minuuttia sinne tänne, kun ei festareilla olla ja ehtipähän väkikin istua alas. Aluksi näytti, ettei ihan mahdoton tungos olisi tulossa, mutta voi kun on ihmismieli erehtyväinen. kohta puolen tunnin kuluttua alusta alkoi olla vapaat paikat jo vähissä.
Muutama kommellus sattui lauantaille, lähinnä Talika Kuumin osalle. Ensin lakkasi videopuoli toimimasta (ei ollut onneksi meidän toimittama), mutta sitten se samperin CD alkoi jumittelemaan... onneksi kyseessä oli vain hiljakseen tulevaa taustamusaa, joten se ei showta kaatanut... Olipahan muuten viimeinen kerta kun otan sen CD soittimen ainoaksi mukaan...
Aspin Sami veti ihan tautisen hyvän keikan koostuen erilaisista vanhemmista helmistä. Kuin sokerina pohjalle Sami lopetti keikkansa encorena Bon Jovin "Dead or Aliveen", ja sai ansaitsemansa aplodit... Hieno veto, hieno mies ja homma toimi...
Täytyy sanoa, että Sarasteen vetokin oli todella onnistunut, ainakin omalta osaltani. Sain paketin haltuun juuri niinkuin halusin ja pystyin jopa hieman herkuttelemaan efekteillä. Täytyy sanoa, että tuollaiseen musaa Dual-Pitch on melkoinen peli tiettyihin kohtiin lisämausteena liidilaulussa käytettynä. Bändikin kiitteli kovasti lavasoundia ja vaikutti erittäin tyytyväiseltä.
Kovasti tuli kiitosta myös yleisöstä, että oli ollut hyvän kuuloista kamaa.
Illan lopetteli houseband, jota edelsi n. 30 minuutin kahvitauko. Koska houseband oli todella pienellä kattauksella, saatiin lavalta purettua melkein kaikki pois ennen kuin kahvitauko oli ohi.
Tilaisuus päättyi aikalailla kello 23 ja pihasta lähdettiin ajelemaan n. kello 00:20. Näin se vaan menee kun on sopivan vähän tavaraa, joka on fiksusti pakattavissa ja hyvä pari (Arska) jeesaamassa.
Paku pakattiin siten, että sinne jäi pojille tarvitsemansa sunnuntain vetoa varten, jonka jälkeen suuntasin itse nukkumaan että olisin vireessä seuraavan päivän perhejuhlaa varten. Kaverin keskimmäinen täytti 2 vuotta samalla, kun pienimmälle annettiin nimi...
Näihin kuviin (tulevat myöhemmin), näihin tunnelmiin (menivät jo)...
-Katti-
Pojat olivatkin olleet edellisenä päivänä keikalla hyvin samankaltaisella äänikattauksella kuin minunkin mukaan oli lähdössä, joten aamupäivällä pakkaaminen ja tavaroiden kerääminen keskittyikin vahvasti tuonne valo ja trussipuolelle.
Olinkin pitkästä aikaa taas tekemässä etupäätä ja tila oli edellisvuoden muistojen mukaan mitä mahtavin. Sellainen TODELLA pieni mesta, mutta ihan jees... ...kai...
Kun saatiin kamat kyytiin lähdinkin suuntaamaan kohti Helsinkiä ja Luther Salia. Paikalle päästyäni paikan talonmies näytti ihan uber roudausreitin. Stagen takana oleva lasiseinä sisälsi lasiset pariovet, jotka aukesivat suoraan sisäpihalla olevalle parkkipaikalle.
Harvoin on saanut nostaa suoraan autosta kamat stagelle... No nyt sai =D. Aivan mahtavuutta!
Muu tiimi (Ville "the Boss", Arska "the Slave" ja Iiris "the Trainee") tuli paikalle hieman perässä ja niin päästiin pystyttämään kalustoa. Tällä kertaa ei ollut mitään kiirettä vaan ihan rauhassa sai fiilistellä ja hifistellä kamat kohdilleen. Myös valopuolta tapahtumaan kanssani hoitamaan jäävä Arska sai keskittyä ko. vermelöiden säätöön...
...Hyvä tästä tulisi...
Tila on oikeasti pieni ja sitten siinä on keskellä sellaiset 2 kantavaa tolppaa, jotka aika tehokkaasti ehkäisee kaiken näkemisen lavalle (kuvia tulossa hieman myöhemmin)... noh, eikai siinä, niillä mennään mitä on.
Ensimmäisenä tsekkiin tuli Olli Helenius trionsa kanssa... Harmi vaan, että olivat jääneet ruuhkaan jumiin ja myöhästyivät hieman... ...ei se muuten ois haitannu, mutta kun joutu itse sykkimään hieman odotettua enemmän.
Tsekki saatiin kuitenkin hyvintehtyä ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Seuraavaksi tsekattiin houseband ja sitten tilaisuus alkoikin piakkoin.
Perjantain tilaisuudesta ei hirveästi itselle mitään mieleen jäänyt muuta kuin Ollin trion keikka (pitäisiköhän alkaa kirjoittamaan näitä tekstejä paikan päällä, niin olisi enemmän kerrottavaa), joka oli mielestäni hyvä. Veto meni sellaisessa jazz-fiiliksessa, ainakin tavallaan. Rummuista ei lähimikitetty kuin basari ja virkku. Tomit yms. tuli overien kautta. Täytyy sanoa, että hyvältä kuulosti, vaikka itse sanonkin. Varsinkin kun hain vielä hieman sellaista eteeristä fiilistä kaikujen yms. kautta.
Miika Auvisen porukka kanssa soitteli perjantaina, ja ihan ilmeisesti OK oli sekin, vaikkei kovin suuria muistijälkiä jättänytkään... ainoa mikä allekirjoittaneelle jäi mieleen oli se, että aikatauluissa mentiin tunnilla pitkäksi perjantaina...
Ai niin, tupa oli täynnä, mikä on aina mukava asia.
Noh, tuntia suunniteltua myöhemmin kotia kohti ja nukkumaan.
Lauantai 20.9.2008
Launtai olikin ennakkotietojen mukaan hieman painajaismaisempi. Soittamaan oli tulossa sellaista metalli/hard rock osastoa soittava Saraste, jonka toimiminen noin snadissa tilassa hieman arvelutti.
Mahtavuutta lauantaihin toki toi myöhäinen paikalle tuloaika (eka tsekki vasta 16:30, ja kamat oli jo paikalla pystyssä), sekä tietysti Aspin Sami joka tuli soolona veivaamaan vanhoja hittejä.
Ensimmäinen tsekkaaja olikin juuri Saraste. No, ei me keretty tsekkaamaan kuin laulut, niin jo joku keski-ikäinen herrasmies kävi avautumassa. Hän "tiesi kyllä miten meluohjeistukset ja -mittaukset tehdään ja mitä ne sisältää". Lisäksi "heidän kotonaan oli jo 100 desibeliä ja sille oli tehtävä jotain". Sinällään mielenkiintoista, että minulla oli tiskin kohdalla, n. 6-7 metriä stagesta sellaiset 87 dBA slow lukemat, ja ihan mittarilla mitattuna vielä...
Yritin tarjota herralle sovintoa aluksi, mutta ei... mikään ei kelvannut, joten pyysin häntä kohteliaasti poistumaan paikalta ja ilmoitin bändille, että rumputsekki voisi alkaa.
Jotain tuulta siinä vielä kävi kyseisen herran suusta, vai mitä lie mussutusta, mutta en jaksanut paljoa arvoa sille antaa... Taisi itsekin huomata sen kun lähti oven karmit paukkuen... Kaikenlaisia niitä maa päällään kantaa...
Kun kaikki äänilähteet oli koluttu läpi ja tehtiin tsekki koko porukalle monitorien yms. säätämiseksi, huomasin että tästähän voisi saada jopa ihan asiallista matskua aikaiseksi. Tsekin aikana mentiin sellaista 91 - 94 dBA slowta mikä on ihan asiallinen taso tuollaiselle porukalle sen kokoisessa paikassa. Täytyy nostaa hattua kavereille, että pystyivät vetämään niinkin hiljaa lavalla.
Seuraavaksi tsekattiin Aspin Sami. Sinällään simppeli, mutta vanha sanonta "markalla saa markan laitteen ja eurolla n. kuuden markan" iski taas. Sami oli ostanut halvan akustisen, jota sitten yritettiin saada kuulostaamaan mahdollisimman hyvältä... ...onneksi oli digitiski, niin sai laiteltua graafista EQ:ta tuonne parametrisen kaveriksi. Ihan asiallinen siitä saatiin, mutta oltiin Samin kanssa asiasta samaa mieltä että perse edellä puuhunhan siinä mentiin, kun niin paljon joutu ruuvailemaan...
Lauantaina oli myös Talika Kuumin taidepläjäystä, jonka osalta käytiin käsikirjoitukset läpi ja testattiin että kaikki toimii halutusti (tytöillä oli poltettu CD ja mulla mukana sellainen sairaan hieno DJ-CD, joka ei aina poltetuista oikein tykkää). Noh kaikki toimi hyvin ja lopuksi tsekattiin houseband, mikä olikin kutistunut paljon edellisillasta. Mm. rumpusetin tilalle oli tullut Cajon ja sähkökitarakin oli hävinnyt.
Kaikki tsekit saatiin loppuun ajallaan ja kerettiin siinä ryystää hieman kofeiiniakin kitusiin.
Tapahtuma alkoi hieman myöhässä, mutta ei se mitään... 5 minuuttia sinne tänne, kun ei festareilla olla ja ehtipähän väkikin istua alas. Aluksi näytti, ettei ihan mahdoton tungos olisi tulossa, mutta voi kun on ihmismieli erehtyväinen. kohta puolen tunnin kuluttua alusta alkoi olla vapaat paikat jo vähissä.
Muutama kommellus sattui lauantaille, lähinnä Talika Kuumin osalle. Ensin lakkasi videopuoli toimimasta (ei ollut onneksi meidän toimittama), mutta sitten se samperin CD alkoi jumittelemaan... onneksi kyseessä oli vain hiljakseen tulevaa taustamusaa, joten se ei showta kaatanut... Olipahan muuten viimeinen kerta kun otan sen CD soittimen ainoaksi mukaan...
Aspin Sami veti ihan tautisen hyvän keikan koostuen erilaisista vanhemmista helmistä. Kuin sokerina pohjalle Sami lopetti keikkansa encorena Bon Jovin "Dead or Aliveen", ja sai ansaitsemansa aplodit... Hieno veto, hieno mies ja homma toimi...
Täytyy sanoa, että Sarasteen vetokin oli todella onnistunut, ainakin omalta osaltani. Sain paketin haltuun juuri niinkuin halusin ja pystyin jopa hieman herkuttelemaan efekteillä. Täytyy sanoa, että tuollaiseen musaa Dual-Pitch on melkoinen peli tiettyihin kohtiin lisämausteena liidilaulussa käytettynä. Bändikin kiitteli kovasti lavasoundia ja vaikutti erittäin tyytyväiseltä.
Kovasti tuli kiitosta myös yleisöstä, että oli ollut hyvän kuuloista kamaa.
Illan lopetteli houseband, jota edelsi n. 30 minuutin kahvitauko. Koska houseband oli todella pienellä kattauksella, saatiin lavalta purettua melkein kaikki pois ennen kuin kahvitauko oli ohi.
Tilaisuus päättyi aikalailla kello 23 ja pihasta lähdettiin ajelemaan n. kello 00:20. Näin se vaan menee kun on sopivan vähän tavaraa, joka on fiksusti pakattavissa ja hyvä pari (Arska) jeesaamassa.
Paku pakattiin siten, että sinne jäi pojille tarvitsemansa sunnuntain vetoa varten, jonka jälkeen suuntasin itse nukkumaan että olisin vireessä seuraavan päivän perhejuhlaa varten. Kaverin keskimmäinen täytti 2 vuotta samalla, kun pienimmälle annettiin nimi...
Näihin kuviin (tulevat myöhemmin), näihin tunnelmiin (menivät jo)...
-Katti-
tiistai 16. syyskuuta 2008
Pop450 @ Karhuhalli / Pori
Torstai 11.9.2008
Torstaina oli tiedossa kasausta perjantain tapahtumaa varten ja ääni/valoseppien piti olla paikalla kello 14.
Lähdin kotoa ajelemaan kohti Forssan ABC:tä, jossa kohtasimme Vanikan ja Timben kanssa. Pikaisten kahvien jälkeen jatkoimme rauhassa kohti Poria.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä suoraan Karhuhallille, mutta hieman ennen Poriin saapumista (oliskohan ollut Nakkila tai jotain) tuli soitto joka pyysikin meitä tulemaan ensiksi Sound Groupin varastolle.
Varastolle saavuttuamme pakkasimme tarvittavat kamat (ääni ja valosellaiset) Scaniaan ja Manniin, jonka jälkeen suuntasimme kohti Karhuhallia.
Karhuhallille tultuamme huomasimme, että lavatiimi oli melko pahasti vielä vaiheessa, ja ei meillä mitään kiirettä toki olisi ollutkaan.
Noh, aloiteltiin sitten etupään pystytyksellä ja itse PA riggauksella.
Kun lava oli valmis, päästiin rakentamaan myös monitorointia, valokattausta ja vetelemään kaukokaapeleita yms. Valoille menikin ihan kiitettäviä käärmehiä (3 kpl 3x63A), kun taas pää PA tuli toimeen 3x32A:lla ja lavalle meni "vain" 3x16A.
Onneksi ko. hallissa oli ihan hyvin nuo sähköt tarjolla, koska myös viivelinja tarvitsi oman 3x16A samoin kuin pitkin hallia ripotellut "hätävalot" omat 3x32A:sensa.
Tokihan oli vielä kaikkea muutakin sälää ja sälpettä, joten sähköä oli käytössä oikeasti paljon. Siltikin ne 2 kpl 3x125A:sta jäivät käyttämättä, vaikka olisivat ehkä olleet kaikkein järkevimmät... ...ei vaan sattunut oikeanlaista keskusta mukaan, ja Cramoltakin oli tilattu vain 63:sia keskuksia...
Äänen osalta lava saatiin mikityksiä lukuunottamatta valmiiksi joskus 01:00 jolloin jätimme Timben säätämään valoja ja lähdimme Vanikan kanssa nukkumaan varastolle.
Perjantai 12.9.2008
Hyvin nukutun yön jälkeen olimme takaisin Karhuhallilla siinä kello 9:00 aamulla. Tarkastettiin ihan ensimmäiseksi, että kaikki toimi vielä ja sen jälkeen aloiteltiin mikkien virittely. Sinällään meidän mikkejähän ei käyttäneet kuin 2 ekaa bändiä.
Indicalla oli jopa omat ständitkin mukana, ja POTF:kin käytti vain meidän ständejä ja yhtä e902:sta.
Varsin leppoisaa siis? Ei todellakaan... 30 minuutin vaihdoilla ja joka bändillä oma backline ja rummut.
Rummuista selvittiin kun otettiin käyttöön 2 renkailla varustettua raiseria, joihin molempiin rakennettiin valmiit mikitykset siten, että ne oli kytketty harting-liittimillä varustettuun lavarasiaan. On muuten nuo hartingit ihan mahtavuutta tällaisessa hässäkässä.
Siinä sitten sai bändit pykätä rumpunsa rauhassa raiserille odottelemaan omaa vuoroaan...
Koko tapahtuma aloitti Anielka oman kokoonpanonsa kanssa. Varsin leppoisaa musiikkia, jota oli mukava kuunnella. Ilmeisesti monitorointikin oli ainakin riittävän hyvä, kun ei kyselyjä muutoksiin vedon aikana tullut.
Seuraavaksi oli vuorossa "Parhaan porilaisen sävellyksen" palkitseminen. Kyseisen pystin pokkasi Jussi Hakulinen "Joutsenlaulullaan", jonka hän myös esitti Kapteeni Lammisen lentävän sirkuksen tukemana.
Tämän jälkeen oli Kapteeni Lammisen lentävän sirkuksen oman vedon vuoro, joka koostui covereista eri vuosilta ja esittäjiltä.
Kolmantena olikin Indica. On se vaan niin mahtavuutta, kun tällainen pro-porukka (Liuhu+Hente+Mikko) saapuu paikalle. Ei ole virpomista tms. vaan homma toimii.
Kiitoksia tuli Henteltä lavan päästä, joten kai se meidänkin puoli sitten toimi =D.
Illan viimeisenä ja itseoikeutettuna pääesiintyjänä oli Poets Of The Fall (tutt. POTF), joka vetäisikin aivan mahtavan keikan.
Myös POTF:n kanssa oli mukava työskennellä kun on asialliset ja hommansa osaavat teknikot mukana.
POTF:n keikka olikin oikea hittisikermä. Sieltä tuli niin Liftit kuin Carnival Of Rustit, kuin myös muut radiohitit. Soitto kulki ja kuulosti hyvältä. Ou jeah... Paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi POTFia kuulin livenä ja ihan oikeaan suuntaan.
POTF:n keikan jälkeen alkoikin purku, jota kesti aina tuonne n. 4:00 asti. Melko pitkä oli siis taas työpäivä ja touhu melko levotonta loppumetreillä. Noh, kaikki kamat saatiin kasaan, mitä kasata piti ja jätettiin ne sinne odottelemaan seuraavana päivänä tulevaa lavatiimiä, joka veisi myös ääni- ja valokamat mennessään.
Siitä sitten lähdettiin omiin suuntiimme, Timbe ja Vanikka Groupin Astralla kohti Turkua, ja meikäläinen kohti kotia...
...Ryttylän liittymää ohittaessani ihan hintsun ennen 6:00 aamulla ajattelinkin, että on mukava päästä kotiin lepäämään hieman, kun reissu meni näinkin mukavasti... ...ninno, äläs nuolaise ennenkuin tipahtaa...
...vielä ennen Riihimäen P -liittymää eteeni rynnisti pieni hirvieläin (peura tai kauris siis), jota väistäessäni ajauduin kohdalla olleeseen kaiteeseen sellaisessa rapsakassa moottoritievauhdissa (n 120 km/h). Onneksi ei käynyt huonommin ja meni vain auton kuljettajan puoleinen kylki aivan soossiksi... ...harmi ettei tullut autosta otettua kuvaa, kun meinasi hieman shokin poikanen olla päällä...
...Noh vakuutuspaprut täyttöön ja auto pajalle. Kuulemma aika hintava projekti, muttei mee lunastukseen kuiteskaan...
Joskus ens viikon lopulla varmaan saan oman autoni takaisin.
Lopuksi muutamia kuvia POTF:n vedosta (olisi noita ollut muutamia myös muista artisteista, mutta kyllä nämä oli kuitenkin onnistuneimmat... ...ehkä...)
-Katti-
P.S. Sori Hente, en saanut susta parempaa kuvaa tänne, kun olivat hieman huonosti valottuneet...
(Copyright / Kuvat Minka Matikainen)
Torstaina oli tiedossa kasausta perjantain tapahtumaa varten ja ääni/valoseppien piti olla paikalla kello 14.
Lähdin kotoa ajelemaan kohti Forssan ABC:tä, jossa kohtasimme Vanikan ja Timben kanssa. Pikaisten kahvien jälkeen jatkoimme rauhassa kohti Poria.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä suoraan Karhuhallille, mutta hieman ennen Poriin saapumista (oliskohan ollut Nakkila tai jotain) tuli soitto joka pyysikin meitä tulemaan ensiksi Sound Groupin varastolle.
Varastolle saavuttuamme pakkasimme tarvittavat kamat (ääni ja valosellaiset) Scaniaan ja Manniin, jonka jälkeen suuntasimme kohti Karhuhallia.
Karhuhallille tultuamme huomasimme, että lavatiimi oli melko pahasti vielä vaiheessa, ja ei meillä mitään kiirettä toki olisi ollutkaan.
Noh, aloiteltiin sitten etupään pystytyksellä ja itse PA riggauksella.
Kun lava oli valmis, päästiin rakentamaan myös monitorointia, valokattausta ja vetelemään kaukokaapeleita yms. Valoille menikin ihan kiitettäviä käärmehiä (3 kpl 3x63A), kun taas pää PA tuli toimeen 3x32A:lla ja lavalle meni "vain" 3x16A.
Onneksi ko. hallissa oli ihan hyvin nuo sähköt tarjolla, koska myös viivelinja tarvitsi oman 3x16A samoin kuin pitkin hallia ripotellut "hätävalot" omat 3x32A:sensa.
Tokihan oli vielä kaikkea muutakin sälää ja sälpettä, joten sähköä oli käytössä oikeasti paljon. Siltikin ne 2 kpl 3x125A:sta jäivät käyttämättä, vaikka olisivat ehkä olleet kaikkein järkevimmät... ...ei vaan sattunut oikeanlaista keskusta mukaan, ja Cramoltakin oli tilattu vain 63:sia keskuksia...
Äänen osalta lava saatiin mikityksiä lukuunottamatta valmiiksi joskus 01:00 jolloin jätimme Timben säätämään valoja ja lähdimme Vanikan kanssa nukkumaan varastolle.
Perjantai 12.9.2008
Hyvin nukutun yön jälkeen olimme takaisin Karhuhallilla siinä kello 9:00 aamulla. Tarkastettiin ihan ensimmäiseksi, että kaikki toimi vielä ja sen jälkeen aloiteltiin mikkien virittely. Sinällään meidän mikkejähän ei käyttäneet kuin 2 ekaa bändiä.
Indicalla oli jopa omat ständitkin mukana, ja POTF:kin käytti vain meidän ständejä ja yhtä e902:sta.
Varsin leppoisaa siis? Ei todellakaan... 30 minuutin vaihdoilla ja joka bändillä oma backline ja rummut.
Rummuista selvittiin kun otettiin käyttöön 2 renkailla varustettua raiseria, joihin molempiin rakennettiin valmiit mikitykset siten, että ne oli kytketty harting-liittimillä varustettuun lavarasiaan. On muuten nuo hartingit ihan mahtavuutta tällaisessa hässäkässä.
Siinä sitten sai bändit pykätä rumpunsa rauhassa raiserille odottelemaan omaa vuoroaan...
Koko tapahtuma aloitti Anielka oman kokoonpanonsa kanssa. Varsin leppoisaa musiikkia, jota oli mukava kuunnella. Ilmeisesti monitorointikin oli ainakin riittävän hyvä, kun ei kyselyjä muutoksiin vedon aikana tullut.
Seuraavaksi oli vuorossa "Parhaan porilaisen sävellyksen" palkitseminen. Kyseisen pystin pokkasi Jussi Hakulinen "Joutsenlaulullaan", jonka hän myös esitti Kapteeni Lammisen lentävän sirkuksen tukemana.
Tämän jälkeen oli Kapteeni Lammisen lentävän sirkuksen oman vedon vuoro, joka koostui covereista eri vuosilta ja esittäjiltä.
Kolmantena olikin Indica. On se vaan niin mahtavuutta, kun tällainen pro-porukka (Liuhu+Hente+Mikko) saapuu paikalle. Ei ole virpomista tms. vaan homma toimii.
Kiitoksia tuli Henteltä lavan päästä, joten kai se meidänkin puoli sitten toimi =D.
Illan viimeisenä ja itseoikeutettuna pääesiintyjänä oli Poets Of The Fall (tutt. POTF), joka vetäisikin aivan mahtavan keikan.
Myös POTF:n kanssa oli mukava työskennellä kun on asialliset ja hommansa osaavat teknikot mukana.
POTF:n keikka olikin oikea hittisikermä. Sieltä tuli niin Liftit kuin Carnival Of Rustit, kuin myös muut radiohitit. Soitto kulki ja kuulosti hyvältä. Ou jeah... Paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi POTFia kuulin livenä ja ihan oikeaan suuntaan.
POTF:n keikan jälkeen alkoikin purku, jota kesti aina tuonne n. 4:00 asti. Melko pitkä oli siis taas työpäivä ja touhu melko levotonta loppumetreillä. Noh, kaikki kamat saatiin kasaan, mitä kasata piti ja jätettiin ne sinne odottelemaan seuraavana päivänä tulevaa lavatiimiä, joka veisi myös ääni- ja valokamat mennessään.
Siitä sitten lähdettiin omiin suuntiimme, Timbe ja Vanikka Groupin Astralla kohti Turkua, ja meikäläinen kohti kotia...
...Ryttylän liittymää ohittaessani ihan hintsun ennen 6:00 aamulla ajattelinkin, että on mukava päästä kotiin lepäämään hieman, kun reissu meni näinkin mukavasti... ...ninno, äläs nuolaise ennenkuin tipahtaa...
...vielä ennen Riihimäen P -liittymää eteeni rynnisti pieni hirvieläin (peura tai kauris siis), jota väistäessäni ajauduin kohdalla olleeseen kaiteeseen sellaisessa rapsakassa moottoritievauhdissa (n 120 km/h). Onneksi ei käynyt huonommin ja meni vain auton kuljettajan puoleinen kylki aivan soossiksi... ...harmi ettei tullut autosta otettua kuvaa, kun meinasi hieman shokin poikanen olla päällä...
...Noh vakuutuspaprut täyttöön ja auto pajalle. Kuulemma aika hintava projekti, muttei mee lunastukseen kuiteskaan...
Joskus ens viikon lopulla varmaan saan oman autoni takaisin.
Lopuksi muutamia kuvia POTF:n vedosta (olisi noita ollut muutamia myös muista artisteista, mutta kyllä nämä oli kuitenkin onnistuneimmat... ...ehkä...)
-Katti-P.S. Sori Hente, en saanut susta parempaa kuvaa tänne, kun olivat hieman huonosti valottuneet...
(Copyright / Kuvat Minka Matikainen)
maanantai 8. syyskuuta 2008
Kuvia ElMun pirskeistä
Siis lopultakin näitä kuvia... Meinasi hieman kestää, sori.
...tää blogspotin kuvien hallinta on muuten ihan suolesta, tai sitten en vaan ymmärrä miten se toimii, mut hirveesti tarvii puukotella...
Ensimmäisenä siis Stealing:
Sen jälkeen Matti Johannes Koivua:
Ja Shake with Keyboards, uudesta kuvakulmasta...
Tyttöenergiaa PintAndWeFallin tapaan:
Kunnon groovea Capital Beatin tahdissa:
Downstairs, ja ilta hämärtyy:
Ai ahdastako, kui ni? Poliisien soittokunta:
Jytäjyrsijät ja fanit:
Marjo Leinonen Undercover:
Hasse Walli Powertrio. Huomaa rumpali ei käytä korvatulppia!
Nämä pojat ne jaksoi jammata jokaisen esiintyjän kanssa ihan eturivissä...
Arttu Takalo:
I Walk The Line:
The Micragirls:
Enemmänkin olisi kuvia ollut, mutta ei oikein kannusta niitä lisäämään tämä blogspot... Katsellaan jos vaikka tätäkin joskus oppisi käyttämään...
-Katti-
(Kuvat / Copyright Minka Matikainen)
...tää blogspotin kuvien hallinta on muuten ihan suolesta, tai sitten en vaan ymmärrä miten se toimii, mut hirveesti tarvii puukotella...
Ensimmäisenä siis Stealing:
Sen jälkeen Matti Johannes Koivua:
Ja Shake with Keyboards, uudesta kuvakulmasta...
Tyttöenergiaa PintAndWeFallin tapaan:
Kunnon groovea Capital Beatin tahdissa:
Downstairs, ja ilta hämärtyy:
Ai ahdastako, kui ni? Poliisien soittokunta:
Jytäjyrsijät ja fanit:
Marjo Leinonen Undercover:
Hasse Walli Powertrio. Huomaa rumpali ei käytä korvatulppia!
Nämä pojat ne jaksoi jammata jokaisen esiintyjän kanssa ihan eturivissä...
Arttu Takalo:
I Walk The Line:
The Micragirls:
Enemmänkin olisi kuvia ollut, mutta ei oikein kannusta niitä lisäämään tämä blogspot... Katsellaan jos vaikka tätäkin joskus oppisi käyttämään...
-Katti-
(Kuvat / Copyright Minka Matikainen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
