Konserttisali-toimintaa

Jotenkin alkaa nämä kirjoituksen muistuttamaan toisiaan : Lähdettiin varastolta – ajettiin keikkapaikalle – pystytettiin – tsekattiin – vedettiin keikka – purettiin – mentiin nukkumaan – ajettiin takaisin varastolle. Toisaalta ei siinä mitään pahaa ole, että ei isompia asioita tapahdu, varsinkin kun alkusyksystä tuntui että tapahtuu koko ajan ja vähän liikaakin, varsinkin bussilla matkatessa… …alan vaan niin ymmärtää muutamia kolleegoja jotka eivät jaksa niin tiheään näitä blogejaan päivittää…

No mutta kumminnii, mennääs asiaan:

Tehtiin tuommoinen hieman “erilainen” Katrin keikka Ylivieskan Akustiikkasalissa. Toiseksi esiintyjäksi oli alunperin kiinnitetty Kim Herold, mutta hänen saatua jonkin Euroopan tourin päällensä, tuli Kimiä paikkaamaan Koskisen Samae soolona.

Kyseessä oli todellinen erikoisviikonloppu, sillä me tekniikan pojat ja rumpu-basso akseli oltiin mukana vain tuolla Ylivieskassa, mutta muu poppoo jatkoi vielä akustiselle keikalle Kihniöön seuraavaksi päiväksi. Tämä luonnollisesti aiheutti säätöä jonkin verran tuohon logistiikkaan, ja niinpä Ylivieskaan mentiinkin kahdella autolla (bussi+henkilöauto).

Matka alkoi aikaisin. Varastolle mentiin siinä 6 jälkeen aamulla pakkaamaan loput kamat kasaan ja Boogien bussi saapuikin pihaan siinä 6:30. Tavarat kyytiin ja kohti Lahtea, josta oli määrä poimia Viljamin soittokamat kyytiin. Viljamin itsensä oli tarkoitus matkustaa tuolla henkilöautolla muutamien muiden logististen haasteiden (lähinnä koskettivat akustisen-trion paluuta) takia.

Yllätys olikin suuri, joskin positiivinen, kun Viljami astuikin kyytiimme Lahdessa. Oli kuulemma tullut toisiin aatoksiin, hyvä niin (ehkä).

Siitä sitten lähdettiin kohti Ylivieskaa Jyväskylän ja Haapajärven kautta. Minä menin nukkumaan miltei samoin tein kun Lahdesta päästiin liikkeelle, ja nukahdinkin varsin pian.

Seuraava havainto on jostain Leivonmäeltä, jossa tarjouduin ottamaan ajovuoron. Noh, samoilla kuitenkin mentiin aina Hirvaskankaan Shellille asti, jonne Viljami jäi odottelemaan henkilöautoa (kuulemma tarvitsivat kuskia sinnekin välillä) ja minä hyppäsin bussin puikkoihin.

Alla kuskin tunnelmia jossain Pihtipudas – Haapajärvi taipaleella:

Siitä sitten nopeaa tankkauspysähdystä lukuunottamatta ajeltiinkin aina Ylivieskaan asti, jonne saavuttiin aika tarkalleen kello 14.

Aivan mahtavaa sakkia oli vastassa Akustiikkasalin puolelta. 2 teknikkoa jotka tiesivät mitä tekivät ja olivat ERITTÄIN yhteistyöhaluisia. Kiitos heille!

Siitä sitten riipaistiin kamat pystyyn ja louhittiin tsekki ensin Katrille, sitten Samaelle. Eipä siinä kummempia, jotain pikku säätöä kitarakamojen kanssa, mutta ei mitään mistä ei yli päästäisi.

Äänihöpötys alkaa:
Kavin muuten tuossa “maahantuojalla” edellisviikon torstaina ja Pekka pukkasi mulle käteen Sennheiserin e965:sen. Päätettiin kokeilla ko. pyydystä Katrille ja kyllä, tykkäsin kovasti. Ongelma tuon mikin kanssa voipi vaan olla nuo pienet liiterit, joissa kovin usein olemme. Pelkään että saattaa hieman poimia turhankin paljon lavameteliä mukaan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että aivan mahtava soundinen mikki on kyseessä, suosittelen, ainakin kokeilemaan! Hinta vaan on hieman korkeahko, mutta toisaalta jos se oikeesti jeesaa, niin kyllä siihen kannattaa satsata.
Äänihöpötys päättyy:

Itse keikka meni sen kummemmitta kommelluksitta, ja väliaikakin oli. Oikein leppoisaa, varsinkin kun sali oli lähes loppuunmyyty. Ja ai niin, tällä keikalla Katri esitteli bändinsä ja myös tekniikan. Tätä harvoin tapahtuu noissa liitereissä…

Heti keikan jälkeen kamat kasaan samalla kun Katri jakeli hieman nimikirjoituksia ja oli kuvattavana.

Taisi bussin perä mennä kiinni aika tarkalleen kello 22, jonka jälkeen lähdettiinkin rumpali-basisti-tekniikka-Samae porukalla ajelemaan kohti Etelää.

Itse painuin nukkumaan (kyllä, taas) ja heräilin kun olimme Hirvaskankaan Shellillä, jossa hyppäsin itse auton rattiin. Kello oli aikalailla 01:00 tässä vaiheessa ja kaikki muut painuivat unille.

Siitä sitten ajelin leppoisassa lumisateessa aina miltei Heinolaan asti, jolloin kello oli karvan auki 03:00 ja rupesi silmiä niin kovin kivistämään, että kävin herättelemässä viimeisen ajovuoroon lupautuneen kuskin pukille.

Siitä sitten taas unille, ja seuraava havainto olikin varastolta 05:00 aikaan. Kamat varastoon ja kohti kotia.

Kotona kömmin vielä kerran sänkyyn kello 05:50 ja siihen olikin hyvä päättää tämä matka.
-Katti-

Firmakisailua

Viime viikonloppuna oli kyseessä siis hieman erilaiset firmakisat. Nämä juhlat oli suunnattu ennen kaikkea työntekijöiden lapsille.

Itse kisat vetäistiin sunnuntaina välillä 14-17:30, mutta pystyttäminen aloitettiin jo lauantaina iltapaivällä. Meiltä tuli siis paikalle 48m2 lavaa, 8m takalinja, johon tuli 6 muppaloa, 2 muppaloa lavalle, etuvalot, hazer ja tilavalaistus useampaan tilaan. …niin ja tietysti ääni jota itse olin pääasiassa hoitelemassa.

Äänen kannalta tilaisuus oli erittäin simppeli. Lähinnä siis tausta CD:n soittoa ja langattomia mikkejä (1 headset ja 1 kapula). Tosin kävi siinä lauteilla ihan bändikin (huimat 13 kanavaa, ja kaikki rumpuja lukuunottamatta, joko laulua tai linjamatskua) pomputtamassa lapsia. Bändin nimi oli Kengurumeininki ja lapset tuntuivat tykkäävän.

Mutta siis pystytykseen. Tuli hieman ehkä turhankin leppoisa puuhastelutahti otettua pystytyksen aluksi, ja meinasi tulla hieman hoppu tuossa loppuvaiheessa. Niinpä päätettiin vetää kaikki niin valmiiksi kuin voitiin, mutta esimerkiksi valojen ohjelmoiminen ja PA:n, sekä kulmien viritys jätettäisiin aamuksi. Noh, muutamaa LED-parria lukuunottamatta saatiinkin kaikki paikoilleen jo illalla, joten aamuksi olisi vain ne suunnitellut työt jäljellä. Niin, pystytyksen piti siis loppua jo kello 22, koska vahtimestarin työvuoro loppui silloin.

Aamulla siis saavuttiin paikalle joskus 11 aikoihin ja aloitin ensin virittämään tuon äänijärjestelmän. Aika hyvän siitä sai, vaikka itse sanonkin :) Hieman tosi piti käyttää älliä ja aikaa, mutta lopputulos kyllä korvasi sen.

Ensimmäinen “tsekki” olikin jo kello 12. Kyseessä oli siis teatterinäytöksen kenraali ja sen verran simppeli asia oli kyseessä (CD + 1 headset), että vetelin viimeiset muutokset lavalle Kengurumeininkiä varten samalla kun kenraalit oli meneillään.

Heti kenraalin jälkeen otettiin Kengurumeiningin tsekki ja kyllähän siitä hyvän sai. Kun oli muuten asiat kunnossa (PA hyvässä vireessä ja oikeat siepot) niin ei siinä isommin tarvinnut mitään enää säätää. Jotain hätää oli parissa kanavassa, mikä sekin sitten selvisi piuhaa vaihtamalla.

Tästä sitten työntekijäpalaverin kautta kahville ja hieman murua rinnan alle.

Itse tapahtuma meni oikein jouhevasti, niin mitäpä siitä sen enempää jauhamaan. Hiema tylsäksi meinasi välillä käydä aika itsellä kun kuunteli sitä taustanauhaa ja ryysti kahvia.

Sen verran pitää tosin mainita, että ei mennyt teatteri ihan käsikirjoituksen mukaan, kun nuo pienet ihmiset eivät oikein malta pysyä erossa esityksestä, jos siihen vain voi osallistua :) Hyvin se silti meni, oikein hyvin ja lapset pitivät…

Purkuun meille piti tulla kaverin avuksi, mutta kun ei kaverista mitn kuulunut, niin soiteltiin sitten toimitusjohtajalle. Oli kuulemma kaveri tullut kipeäksi… …ei sinällään, saihan noi kahdestaankin purettua siihen 21 mennessä milloin ulkona piti olla, mutta olisi ollut vaan vähän jo aiemmin valmis, jos olisi ollut useampi äijä tekemässä…

Onneksi ne junnut, jotka oli mattoja keräämässä, huomasivat peliliikkeen ja auttoivat lavan kanssa. Pääsivätpäs itsekin aiemmin kotio :)

Lifti meni kiinni 20:45 ja siitä nopean kauppareissun kautta kohti varastoa, jonne kamat tiputeltiin “suurinpiirtein paikoilleen”. Tarkoittaa siis sitä, että piuhoja ei alettu enää hyllyttämään siihen aikaan (saa se “kipeäksi” tullut varastomies sitten hyllyttää ne, ihan vaan vaikka kostoksi :) ), mutta muuten tökittiin laatikot sinne minne ne kuuluivatkin.

Tästä sitten kotiin yhtä kokemusta rikkaampana.

Harmi juttu sinällään, että unohdin kameran kotiin, eikä sen takia ole yhtään kuvaa tänne laittaa. Olisivat nimittäin olleet länkkärit ja intiaanit, sekä lännen naiset ihan hyviä kuvauskohteita :)

“Eteenpäin, sanos mummo lumessa”
-Katti-

Siirtymistä…

Kyseessä oli siis Katrin keikka Kalajoella, ja kyllä vain, ihan pistokeikka. Siirtymistä oli siis tiedossa enemmän ja vähemmän, mutta onneksi sentään oltiin liikkeellä bussilla, niin pääsi rentoutumaankin.

Pop oli lähtenyt jo aamutuimaan lauantaina ajella puikkelehtimaan ensin varaston kautta kohti Kalajokea. Allekirjoittanut pääsi kerrankin ihan vaan hyppäämään matkan varrelta kyytiin. Jotain eksyilyä oli jo aamuun osunut, mutta ei se menoa haitannut.

Hyvinkäältä, josta siis minä kyytiin nousin, jatkeltiin kohti Hämeenlinnaa, missä kyytiin nousisi koskettimien suuri herra, Viljami.

Koskettimet autoon ja kohti Pohjoista. Syy miksi ajeltiin 3-tietä oli se, että tuuraamaan tuleva bassotaiteilija oli jäänyt toiselta keikkaturneelta Pirkanhoviin meitä odottelemaan.

Nopea aamupala Pirkanhovissa, ja siitä sitten ensin Tampereen Raskoneen kautta kohti Kalajokea. Ei, tällä kertaa ei ollut mitään ongelmia bussin kanssa, mutta piti käydä nuo uudenkarheat eturenkaat jälkikiristämässä ja kun lauantai ei suoranaisesti ole mikään sesonkiaika noille rengasliikkeille, oli Raskone ainoa ko. kokoluokan laitteisiin perehtynyt paikka missä asia voitiin hoitaa.

Mielenkiintoinen tilanne sinällään, että kun asteltiin sinne Raskoneen “työn vastaanotto” puolelle, tuumasi kaveri että “Mä en kyllä tiedä ehditäänkö me tekeen tuollaista”. Ajattelin mielessäni että häh? Eihän siihen mee ku 5 minuuttia tai jotn. Noh, ääni kellossa muuttui kun kerroin, että ko renkaat oli vaihdettu alunperin alle Raskoneen Pasilan pisteellä. Siitä se sitten sutviutui ja heti löytyi mies ne tarkastamaan… …no, ottihan se sen 4 minuuttia kun kellosta ihan itse katsoin :)

Tästä siis jatkettiin kohti Kalajokea sen kummemmin pysähtymättä, muuten kuin parille pakolliselle pika(PIssa/KAhvi)tauolle.

Kalajoelle saavuttiin juuri sopivasti aikataulussa ja siinä pienen hetken arvottuamme löydettiin jopa oikea paikka.

Ravintolassa oli vielä jokin yksityistilaisuus meneillään kun saavuimme, mutta kuulimme, että ko. tilaisuus kestäisi ihan sinne asti kun ovet aukeaa ja siitä huolimatta saisimme alkaa työstämään omaa settiämme.

Täytyypä sanoa, että muutenkin tuo henksun toiminta oli parasta A-luokkaa. Kaikki toimi, ja kaikkeen mitä kysyttiin sai selkeän vastauksen.

Kamat siis pystyyn ja syömään. Ruokana oli jotain hirvipataa, mikä oli kyllä ainakin allekirjoittaneen makuun oikeinkin mukavaa.

Ruuan jälkeen pikavisiitti bäkkärille jossa katseltiin Hietasen Penan Tampere-Talon keikkaa. Hyvän näköinen ja kuuloinen oli, no toisaalta Häkkinenhän siellä porukoineen touhusikin :)

Tästä sitten tsekkiin, varsinkin etupään hahmolle tämä oli tärkeää, koska Mátti oli ekaa kertaa tuuraamassa ko. tontilla. Siinä vähän ohjeistin ensin, ja sitten ei muuta kuin menoksi. Tsekki meni mainiosti, ja päättyi siten että päästiin hyvissä ajoin mökkiin saunomaan ja rentoutumaan ennen keikkaa. Täällä(kin) oli majoitus hoidettu oikein mallikkaasti hienossa mökissä, jonne vielä tilaaja järjesti kyydityksen molempiin suuntiin, ettei tarvinnut bussin kanssa kikkailla.

Keikka itsessään meni ilman sen suurempia kommelluksia, mitä nyt välillä meinasti savu jäädä leijailemaan turhankin paksuna tuohon lavalle, mutta senkin oppi nopeaan, että ne pyydetyt toimet oli toteutettu tässäkin suhteessa (poistopuhallin oli siis pois päältä) :)
Niin siis tällä kertaa vastasin koko tontistani, sekä monitoreista, että valoista…

Ryhmää olis tietty voinu olla hieman enemmänkin, mutta ei se missään nimessä tyhjäkään se sali ollut.

Keikan jälkeen nopeat fiilistelyt bäkkärillä ja sen jälkeen purku hilpeässä fiiliksessä, kun seuraili mitä roku touhusi ja olihan se muutenkin mukavaa, niin…

Kamoja ei saatu yöllä vielä autoon kun oli ryhmää sen verran paljon siinä ovien läheisyydessä, mutta saatiin kuitenkin kaikki purettua ja renkaille, niin se aamun pakkaus ei ahdistanut ihan niin paljoa.

Siitä sitten nukkumaan ja aamulla, n. 4 tunnin unien jälkeen ylös, pakkailemaan kamat autoon ja aamupalan kautta kohti Helsinkiä. Miksi mulla oli ikkuna auki koko yön, ei ihan selvinnyt, mutta johtui varmaan siitä että avasin sen illalla ennen keikalle lähtöä ja varmaan vaan unohdin laittaa takaisin kiinni. Noh, nuhan siitä sitten sai…

Aamupalan (varsin kuuman puuron ja maukkaan leivän) jälkeen kömminkin suoraan sänkyyn bussissa samalla kun Tuuraaja-Matti lähti ajelemaan kohti Etelää.

Seuraava havainto on jossain Parkanon Shellillä, jossa oli oikein perinteinen härdelli päällä. Oli useampaa charter bussia yhtä aikaa, ja kahvikoneita rikki. Siinä hetki asiaa katseltiin ja päätettiin suosiolla jättää ne kahvit sitten väliin…

Bassotaiteilija jätettiin Pirkanhoviin, Viljami Lahteen ja minut kotiin Hyvinkäälle. Kaipa se loppu ryhmäkin perille selvisi, ei ainakaan ole muuta kuulunut :)

Itse olin kotona jo ennen kello 18 mikä tarkoitti sitä, että ehdin jopa sunnuntai-illan säbä vuoroon…

Säbäillessä tosin huomasi, että ei se aamupala muutamalla leivällä ryyditettynä oikein jaksa riittää energialähteenä pelejä varten, ei vaikk tuota vararavintoa onkin :)

Muutamia kuviakin keikalta tarttui kameraan, joskin ne on tuon etupään Tuuraaja-Matin kuvaamia, kun itse oli todella huonossa kuvauspaikassa ja näin ollen luovutin kameran eteen… …tässä muutamia…

Näihin kuviin tällä kertaa,
-Katti-

P.S. Tuli aikoinaan mainostettua sitä Mikkisoftan Writer-pätkää… Kyllä se vaan on elämää helpottanut tän blogin osalta ainakin… …suosittelen kaikille ketkä eivät saa Mikkisoftasta noin niinkuin periaatepohjaista ihottumaa…

(Copyright/Kuvat Minka Matikainen, Matti Kemppainen)

Kiirettä(kö) vai häh?

Huomasin tuossa justiin, että oli postaus jäänyt välistä, tai siis lopusta, liittyen tuohon viimeisimpään Katrin vetoon Keravalla.

Ihmejuttu sinällään, että oikeastaan mitään ihmeellistä ei ole tässä melkein 2 viikon aikana tapahtunut, mutta silti jotenkin vaan on ollunna niin hirmuinen kiire, ettei oo ehtiny edes “A”:ta sanoa, saati sitten jotain blogeja kirjoitella…

Keravan veto oli semmoinen perus klubiveto, joten ei siitä nyt niin hirmuisesti mitään mieleen jäänyt, muuta kuin se, että väkeä olis voinu olla enempi ja että kerrankin oli monitoritaiteilijalle jätetty oikein mahtava paikka siihen lavan kupeelle semmoiseen koloon, jossa oli oikeasti hyvä olla ja näki popparitkin (sekä etupään, vaikken mä sitä niin nähdä haluakaan) mainiosti.

Apukanto toimi, eikä oikeastaan mulla itsellä ole mitään piipittämistä. Etupää jotain nitisi matalasta lavasta ja siitä kui pellit meinas tulla turhan(kin) lujaa, mutta kaikesta selvittiin ja hienosti meni.

Ehdoton plussa tolle Keravan Kinolle (vai onko se Wanha Kino, kuka näistä tietää) tulee kyllä backstagesta.

Aluksi hieman jännitti kun parkkihalliin meidät vietiin, että millainenkohan paikka tää on, mutta backstagelle saapuessamme tuli kaikille hyvä mieli. Oikein kotoisa ja vielä jopa saunakin! Parhautta!

Noh, saunomaanhan siinä illan mittaan joutui kanssa ja muutenkin oli oikein mukavaa. Varsinkin kun henksu ilmoitti keikan jälkeen, että voidaan ihan hyvin roudailla kamat pois, kun ei lavalta siihen “roudausovelle” ollut kuin joku 7m matka, joskin sekin meni narikan edestä mut silti.

Päästiin siis lähtemään kotio jo ennen pilkkua, eikä tarvinnut edes takaisin tulla seuraavana aamuna roudaamaan, mahtavuutta kerrakseen.

Huomasin tuossa samalla, etten ole kantanut kameraa mukana tosi pitkään aikaan, pitäisköhän tuokin korjata nyt tulevana viikonloppuna kun taas tien päälle eksytään. Kahtellaan…
-Katti-

Pohjoisen mäkiä ja liukkaita teitä

Lauantaiaamuna “hyvin” nukutun 3,5 tunnin jälkeen suuntasin siis kohti Hyvinkään juna-asemaa ja siitä sitten junalla kohti Jyskälää, josta muu ryhmä poimisi minut bussin kyytiin. Olivathan he jo vetäisseet keikan edellisyönä Mikkelissä, samalla kun itse olin Tampereella.

Paikkurin vaihduttua Intercity-junaksi Riihimäellä nukahdinkin auvoisaan uneen, josta havahduin Tampereella. Jotenkin oli sellainen hölmö fiilis, kun oli justiin ollut siellä edellisiltana ja taas mentiin ohi toiseen suuntaan…

VR yllätti positiivisesti ja saapui ajoissa Jyväskylään, jossa ponkaisin dösän rattiin. Ilari jäi siihen odottelemaan Peten porukkaa ja niinpä meille oli tulossa Isolle-Syötteelle tuuraava bassotaiteija, jonka poimisimme kyytiin Oulusta.

Siinä aurinkoisessa kelissä, muiden nukkuessa bussin punkissa ajelin sitten kohti pohjoista. Ensimmäinen stoppi meille tuli Pihtiputaalla, jossa Arska tarjoutuikin ajamaan seuraavan legin. Mikäs siinä, kahvit naamaan ja menoksi.

Itse painuin suoraan punkkaan kun autoon pääsin ja seuraava havainto onkin jossain Pulkkilan korkeudella, jossa tarjouduin ajamaan loppumatkan.

Basistin poimittuamme Oulusta alkoikin taipaleen raskain vaihe. Tie Oulusta Kuusamoon päin oli kovin liukas ja kapeaksi aurattu, kyllä siellä oli siis jo lunta. Lisäksi ainakin kaksi kertaa itse havaitsin porotokan tien poskessa pyörimässä ja kerran olin täräyttää housuuni kun Katri huusi yht’äkkiä että “Varo!”. Siinä oli tiensyrjässä mies ilman mitään heijastimia, enkä olisi koko kaveria muuten kyllä edes huomannut. Karkea ja pikainen arvioni on että bussin peili meni vajaan puolen metrin etäisyydellä kaverin päästä…

Kuusamon tieltä käännyttiin Syötteen tielle, joka oli aivan pakkaantuneen lumen peittämä ja todella liukkaan oloinen. Lisäksi dösä oli melko kevyessä lastissa, joten tarkkana siinä sai olla kun ajeli.

Juuri ennen Ison-Syötteen risteystä on sellainen jyrkkä alamäki, enkä yksinkertaisesti vaan uskaltanut jarruttaa riittävän kovasti, kun tuntui että perä karkaa alta, ja niinpä ajoimme siitä risteyksestä ohi. Noh, eihän siinä mitään. Käytiin sitten kääntämässä auto ympäri eräässä pistossa, ja kas kummaa, siihen oltiin sitten jäädä, pieneen nyppylään kiinni. Sain kuitenkin peruutettua sen verran, että sain kunnon vauhdin ja niin päästiin mäen päälle.

Tässä vaiheessa edellä omalla autollaan moninaisten syiden takia reissuun lähtenyt Veli-Saarikalle ilmoittelikin että viimeiset mutkat ja mäet hotellille voivat olla melko myrkkyä…

Päästiin siihen hotellille vievän tien alkuun ja ensimmäinen merkki kertoi 14% mäestä! Tosi hienoa… sitten kun se mäki oli vielä sellainen serpentiini, niin piti ajella todella maltillisesti ja pyrkiä pitämään vauhti yllä, ettei jäätäisi kiinni…

…noh, lopulta jäätiin kiinni kuitenkin ja Katri päättikin jatkaa matkaa kävellen viimeiset pari sataa metriä, kun me muut jäätiin irrottelemaan bussia mäkeen.

Soiteltiin Ville hakemaan kamat ja pop pakettiautolla (hyvä siis, että oli omalla autollaan liikkeellä, muuten olisi ollut kovin haikeaa tuo touhu) samalla kun Arska lähti viemään bussin mäen alle odottamaan seuraavan aamun lähtöä.

Ei me sillä pakullakaan ihan eka yrityksellä tuonne mäen päälle päästy, mutta lopulta kuitenkin. Kaiken säädön jälkeen oltiin semmoinen tunti aikataulua jäljessä ja pistettiinkin sitten ripi-rapi kamaa pystyyn. Ilman popin apua olisi ollut TODELLA kiire. Kiitos siitä heille, että jeesasivat laatikoiden tuuppaamisessa.

Kävipä siinä ravintolapäällikkökin kuittaamassa, että “ei taida teillä etelän miehilllä olla oikein kokemusta tuosta lumessa ajamisesta?” Ne jotka minut, ja ennen kaikkea taustani, tuntevat, tietävät miksi kyseinen kommentti aiheutti sellaisen leppoisan, estottoman naurun purskahduksen yhden jos toisenkin hahmon suusta…

Kamat saatiin siis kunnialla pystyyn ja päästiin jopa nauttimaan etanoita ja aivan loistavaa lohta. Kyllä vaan tuore kala on hyvää, kun se on vielä oikein tehty. Tälläkin kertaa se “hyvä ruoka toi paremman mielen”.

Siitä sitten nopea parin biisin tsekki joka oli sinällään erikoinen, että harvoin sitä jo tsekin aikana saa aplodeja :)

Tsekin jälkeen mökkiin, jossa majoitus oli ja saunaan. Täytyy sanoa, että kyllä oli tuo sauna aivan mahtijuttu tähän väliin!

Keikka alkoi joskus puolenyön aikoihin ja porukkaa oli oikein mukavasti paikalla, ja kaikilla näytti olevan oikein hauskaa. Ainoa miinus illassa oli se, että kuultiin keikan jälkeen että kamat pitää saada pois tiloista vielä silloin yöllä, koska seuraavana aamuna olisi paikka kiinni. Eihän tuo sinällään olisi ahdistanut muuten yhtään, varsinkin kun saatiin lupa liikuttaa laatikot ulos heti pilkun aikaan, johon oli n. tunti, eli semmoinen passeli aika purkuun ja pakkaukseen, mutta kun se bussi oli siellä alhaalla…

Päädyttiin siis pakkaamaan kaikki kamat Villen pakuun, ja saatiinkin ne sinne kenkälusikalla sopimaan, jonka jälkeen mentiin nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain 4:30. Arska tosin oli lähetetty nukkumaan heti keikan jälkeen, niin että hää sai ottaa ekan ajovuoron aamulla…

Kello 6:45 pärähti kello soimaan ja siitä sitten viemään kamoja alas bussille. Arskan kanssa pakkailtiin bussi samalla kun Ville lähti hakemaan poppia ylhäältä bussille. Allekirjoittanut painui suoraan punkkaan, kun peräovi saatiin kiinni…

…Seuraava kunnollinen havainto onkin sitten Kärsämäeltä, joskus 11:30 aikaan kun muut herättelivät minuakin aamupalalle, reilu veto, kiitos taas.

Nopea aamupala ja takaisin nukkumaan. Unta riittikin aina Viitasaarelle asti, jossa hyppäsin itse kuskin pukille. Samassa yhteydessä kulkueemme kasvoi toisella bussilla kun Parkkosen Peten porukka saapui samalle huoltoasemalle.

Siitä sitten ajeltiinkin ilman kommelluksia peräkanaa kohti Helsinkiä ja lopulta Peten monitoreja tekevä Karjalaisen Anssi heitti allekirjoittaneen vielä Pasilan juna-asemalle, josta pääsin odottelun jälkeen kohti Hyvinkäätä…

Tällä kertaa ei mitään mennyt rikki ja keikka meni mainiosti. Muutenkin oli ryhmällä mitä mainioin meininki.

Harmi ettei vaan yksinkertaisesti jaksanut kuvailla tällä(kään) kertaa, koska maisemat hotellilta ja mökeiltä oli varsin mahtavat.

Näihin tunnelmiin, uusia haasteita odottaen, 
-Katti-

Milanaa Turgguses ja Tampereella nääs…

Eli männä viikolla oli parit Milanan keikat vielä jäljellä, joista ensimmäinen oli tuolla Turun konserttitalossa. Aivan kauhea paikka harjoittaa minkään muunlaista musisointia kuin ehkä sinfoniaorkka-osastoa… Epäilen että viimeiset kaiut soivat salissa vielä siinä vaiheessa kun oltiin Villen kanssa purkamassa kamoja Vantaalla varastoon =D.

Eli siis reissussa oltiin kahteen pekkaan, tai siis Minkaan ja Villeen (Lehtiseen). Matkaa taitettiin Mersun kuorkilla, eikä siinä sen kummempia. Oikein mukavasti meni menomatka ja päädyttiin jopa peruuttamaan tuo kuorkki sinne konserttitalon yläpihalle, kun kuultiin että siihen on vaara jäädä joskus kiinni peränylityksestä riippuen. Otettiin siis varman päälle ja hyödynnettiin auton lyhyt keulanylitys…

Nopsaan kamat autosta ulos ja pystyyn, koska aikaa ei ollut turhan paljoa. Onneksi oli helppo tuuppaus. Liftiltä kamat suoraan tavarahissiin, josta semmoinen 20m tuuppaus sitten lavalle.

Ripeästi saatiin pelit ja pensselit soittokuntoon, sekä valot pydeen, ja päädyin kokeilemaan tuota PA:ta ihan musalla. Tuuppasin muistitikun kiinni tuohon ÄläYsiin, joka mulla oli mukana, mutta eipä se sitten suostunut sitä soittamaan, tunnettu bugi kuulemma tietyssä valmistussarjassa ja tullaan korjaamaan tuostakin lankusta kunhan ehditään…
Piti siis virittää PA silleen vanhan liiton malliin huutelemalla itse tuttuu mikkiin. Alapäätähän tolleen ei ihan huippukuriin saa, mutta toisaalta tossa musassa ei se olekaan “se juttu”, tuo alapää siis…

Bändi tuli paikalle, ja siinä vaiheessa viimeistään huomasin, että kyllä kaikua riittää. Ihan asiallisen kuuloisen kuitenkin kokonaisuudesta sain, vaikka se työtä todella vaatikin.

Yleisö oli aivan mahtava! Porukka eli niin mukana kuin mukana voi elää ja kaikki nauttivat showsta silminnähden…

Keikka meni lmuutoinkin eppoisasti ja tavoitteena oli tunnin purku ja lifti kiinni kello 22. Varmaan olisi siihen pystyttykin, jollei se pahuksen tavarahissi olisi jäänyt jumiin ensin siihen kerrosten väliin ja toisen kerran yläasentoon, juuri kun viimeistä kuormaa olin menossa hakemaan… …ja kyseessä ei siis ollut mikään “silmäjuttu”, vaan ihan oikea malfunction tuossa rakkineessa, joka vaati molemmilla kerroilla vahtimestarin käyntiä konehuoneessa.

Noh, lopulta päästiin kuitenkin pois ja varastolle, jossa ilmeisesti tapahtui vielä joku häpsy, mutta siitä en sen enempää tiedä kun olin jo omalla autolla siinä vaiheessa…

Toinen viikon keikka oli siis Tampere-talon pikkusalissa. Ihan kiva ja idyllinen sali, joka soundasi paljon paremmalle kuin Turun konserttitalo, mutta ei silti vielä lähellekään samalle kuin Sellosali. Tällä reissulla olin liikkeellä pakettiautolla, ja yksin. Roudaus tapahtui käyttäen avuksi ramppia ja se olikin oiva ratkaisu. Kama liikkui todella kivasti sekä sisään autoon varastolla, että pelipaikalle tuolla Tampereella.

Itse pystytys ja keikka meni ilman häpsyjä ja purkamaan pääsin kello 21:04. Koska kamaa oli vähän, ja käytössä ramppi autoon, eikä roudausreittikään ollut kovin paha, oli pakun ovet kiinni kello 21:46 (kyllä, katsoin ihan kellosta molemmat ajat), vaikka siis yksin olinkin liikkeellä. Siitä sitten lumisateessa kohti Vantaata ja varastoa.

Varastolla auton purkamiseen meni ehkä joku 10 minuuttia. Nopeamminkin olisi varmaan mennyt muuten, mutta se pahuksen ramppi otti ja katkesi siinä ihan loppumetreillä, onneksi oli turvakengät taas kerran jalassa, kun romahti tuo ramppi ja sillä ollut laatikko suoraan varpaille.
Noh, ei toi 10 minuuttiakaan mikään paha aika ole :)

Tästä sitten kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen pohjoiseen lähtöä, josta kerron enemmän seuraavassa julkaisussa…

Näihin tunnelmiin on, ah niin kiva taas lopettaa :)
-Katti-

Koomailua ja Vantaata

Viime  viikonloppu meni tavallaan oikein leppoisissa, mutta samalla hyvin vähäunisissa merkeissä.

Perjantai-iltana oli vuorossa yökerho Kooma Suomen Turggusessa ja siellähän hommat oli ihan mallillaan.

Hyvissä ajoin päästiin siinä kello 18 jälkeen pykäilemään ja kaikki saatiin mukavasti valmiiksi artistin saapuessa paikalle.

Yksi asia johon varsinkin tykästyin oli tuo Kooman kiinteä kaukokaapeli. Oli nimittäin purkukin kiva tehdä kun sai kaikki kamat ulos ravitsemuslaitoksesta ennen kuin pilkku oli edes tullut ;)

Keikka itsessään meni oikein leppoisasti, mitä nyt jokin hätä tuli tuonne kitarapedaalipuolelle. Siitäkin selvittiin ja keikka vedeltiin parhain päin.

Ryhmääkin oli ihan kivasti paikallaan ja ainakin joku naisihminen siinä eturivissä tuntui osaavan jopa laulun sanoja, kun oli pakko niitä huudella siihen ambienssimikkiin :) Onneksi tajusin mikä on meininki ja huomasin tuon mikin vaientaa, ettei mennyt kuuntelut persiilleen…

Ainoa miinus Koomalle annettakoon siitä monitoritiskin läheisyydessä olevasta kattorakenteesta. Vaikka minua siitä varoiteltiin useaan otteeseen ennen paikalle tuloakin, ja vaikka sitä aika hyvin osasin varoakin, niin “idioottitsekin” tehtyäni täräytin pääni siihen oikein kunnolla samalla kun tulin alas lavalta.

Sen verran kova oli tärsky että melkein polvilleen siitä tippui ja veri maistui suussa tovin…

Tästä olikin sitten jo enemmän kuin mukavaa päästä pitkälleen hotelliin, vaikka tiedossa olikin ettei turhan pitkiä unia olisikaan luvassa, koska seuraavana päivänä oli veto Myyrmannissa kello 14 ja näin ollen lähtö Turuust olisi siinä kello 8 aikaan aamulla.
Pari päänsärkytabua nassuun ja pää tyynyyn…

Lähtö todellakin tapahtui kello 8 aamulla ja matka taittui kivasti. Myyrmannissa oli helppo roudaus, joskin työntämistä oli semmoiset 40 metriä, mutta ei yhtään porrasta tms. ei siis ahristanu tuo työntäminenkään.

Lava oli hulppea 4x4m ja niinpä kitarastyrkka yms. sijoiteltiin casejen päälle lavan ulkopuolelle, ihan vain tilaa säästääksemme.
Backstage oli todella kummallisen reitin päässä jossain toimistossa, mutta ajoi asiansa ihan hyvin. Meinasin vaan itse pari kertaa eksyä sinne kulkiessani :)

Lähtökohdat keikalle oli ne kauheimmat: ostoskeskus, yleisö otanta mitä on, kaikua riittävästi talon puolesta, eikä mahdollisuutta tsekkiin…

Kaikesta huolimatta hyvin meille kävi. Näissä tilanteissa varsinkin kiinteä, sama kalusto on todella arvossaan. Soundi oli hyvä niin eteenpäin (kuulemani mukaan) kuin myös lavalla.

Muutoinkin keikka meni ilman häpsyjä, mitä nyt basistin pedaalien virtalähteen jouduin teippaamaan kesken keikan shukorasiaan hieman paremmin, kun pyrki sieltä irtoamaan katkaisten koko signaalin.

Paikalla oli hyvin ryhmää, joka tuntui tykkäävän kovasti ja niinhän se Katri pääsi siinä kuvattavaksi ja nimikirjoituksia jakamaan sillä aikaa kun taustalla hoideltiin tekniikan purkua.
On muuten hirmuinen työ vältellä itse kuvaan joutumista samalla kun vetää piuhoja pois. Sillä sinällään minulle ole väliä, jos kuvaan jäisinkin, mutta se voi tuntua pahalta jostain nuoresta fanista jos taustalla on huppariin varustautunut setä…

Kamat saatiin kasaan nopsaan ja siitä sitten Espoonlahden (jonne tipautin Villen) kautta varastolle ja kotiin.

Hyvä reissu kaikkinensa. 2 oikein onnistunutta keikkaa eikä mitään isoja häpsyjä.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa. Nähdään keikoilla!
-Katti-

Milana Misic @ Sellosali

Tämä oli ensimmäinen kolmesta tuurausvedosta, joissa käyn Milanan etupään tekemässä.

Salinahan tuo Sellosali on aivan passeli paikka juurikin tällaiselle kevyemmälle, sanoisinko jopa klassiselle iskelmämusiikille. Nyt osui jopa ekan kerran todellakin sellainen porukka kohdalle, jonka avulla sai tuosta Nexon Geosta todellisen ilon irti.

Palataan kuitenkin hieman takaisinpäin. Saavuin siis paikalle n. 30 minuuttia ennen bändiä, juuri sillä lailla sopivasti, että ehdin konffaamaan tuon M7:n joka talolla on keulilla (laiska kun oli, ja vain 15 ränniä käytössä, en jaksanut fileä kotosalla valmiiksi edes tehdä).

Nopeat “hajut” PA:sta ja ihan asiallisessa vireessähän se oli.

Talon kaverit hoiti mikkien valmiiksi kytkemisen ja kulmien levittelyn sekä kanaviin huutamisen ennen bändin tuloa.

Aika nopsaan huomattiin, että ne subit oli ihan turhat tällaisessa proggiksessa ja niinpä ne kytkettiin kokonaan irti. Ei siihen aikaan, kun noita lauluja on tehty subeja toki ole ollut olemassakaan :)

Tsekki meni leppoisasti ja siitä sitten lämpiöön odottelemaan ja kahvia juomaan.

Itse konsertti oli 2 osainen, siten että n. puolivälissä oli väliaika, Ryhmää oli hyvin paikalla ja kovasti tuntuivat tykkäävän.

Täytyy sanoa, että itsekin tykkäsin kovasti. Oli todella mukavaa tehdä ääntä, kun ei tarvinnut kovaa soitella ja bändikin oli niin uskomattoman tikissä.Sai siis itsekin nautiskellä, ja pysyi tuo Geokin kivasti kyydissä.
Täytyy sanoa, että oikein mukava kokemus ja innolla jo odotan seuraavia 2 tuuraustani :)

Parasta tällä reissulla oli kuitenkin se, että mitään omaa ei itsellä ollut mukana ja talon kaverit sekä pystyttivät, että purkivat, joten pääsin todella nopeasti lähtemään paikan päältä.

Hyvä fiilis, kiva mieli. Siinäpä se pääpiirteissään.
-Katti-

Hui, hai ja hei… …aina kaikki osu ei…

Eli viime viikonlopun ohjelmassa oli parit vedot tuolla Suomen keskivaiheilla.

Tällä kertaa reissuun lähdettiin bussilla, koko porukalla, joskin sekä Iisalmeen, että Suomussalmelle oli tulossa tuuraavat kaverit keulille ja  sen takia teknikoita olikin nyt 3 normaalin 2 sijaan, kun muuten olisi tuo ajaminen kaatunut täysin minun harteilleni.

Porukkaa poimittiin useammasta paikasta. Matka aloitettiin Kaapelitehtaalta, josta suunnattiin Vantaan Ikean parkkiksen ja ABC Renkomäen parkkiksen jälkeen hyvillä mielin kohti Iisalmea.

Iisalmeen laskeuduttiin aikalailla aikataulussa ja siitä sitten riipimään kamoja tuohon ravinteliin sisälle. Luvattua apukantoa ei paikalla näkynyt, mikä sinällään allekirjoittanutta hieman ärsytti, mutta mikäs siinä. Keikka oli siis ravintolassa joka oli maan alla, eikä tietenkään hissiä, joten kaikki kannettiin portaita pitkin.

Kaikesta huolimatta kamat saatiin paikoilleen ja soimaan varsin hyvissä ajoin, ja ehdittiin tekemään hyvän pituinen tsekkikin. Varsin hyvä asia, kun oli kuitenkin tuuraava seppä etupäässä.

Kaikki kunnossa, ja sitten kohti hotellia ja syömään. Ko. ravintelin backstagelle kun ei ihan oikeasti voinut edes kuvitella jäävänsä hengaamaan. Sen verran askeettinen se oli ja haisi vielä viemärille…

Ruokailtuamme levähdimme hetken, jonka jälkeen tulimme keikkapaikalle todetaksemme salin olevan varsin tyhjä. Hieman jo huoletti, olihan kyseessä lippuriskikeikka, mutta ei auta.

Onneksi n. 15 minuuttia ennen vedon alkua alkoi porukkaa valumaan ravinteliin ja loppujen lopuksi sitä ryhmää olikin ihan kivasti. Ennen kaikkea vaikutti siltä että varsin iloista ja innokasta ryhmää oli paikalle tullut. Hyvin tuntuivat myös uusien biisien sanatkin olevan osan hallinnassa.

Artisti kävi tempaisemassa kaksi eri kertaa encoren, kun ei se yleisö oikein periksi antanut, jonka jälkeen laitettiinkin laitteet kiinni ja purettiin kaikki kasaan aamua odottamaan. Sinällään mahtihomma että tila oli rakennettu siten, että saatiin tosiaan kaikki pakatuksi laatikoihin jo yöllä, myös etupää ja kaukokaapeli saatiin kelatuksi kasaan.

Tästä sitten hetkeksi backstagelle todistamaan kovin erikoista tapahtumaa, kun johonkin ravintolan promootio-osastoon kuuluva hahmo saapui turisemaan takahuoneeseen AVOvaimonsa kanssa (rouva korosti useaan otteeseen, että hän EI ole vaimo vaan AVOvaimo). Hieman kävi kaveri sääliksi, kun vaikutti siltä, että rouva oli aikalailla eri mieltä siitä pitäisikö heidän olla koko backstagella… Kovasti kaveri yritti vitsejä murjoa, mutta ei se vaan aina ihan lähde. Hyvä yritys kuitenkin!

Hyvin nukutun yön jälkeen käytiin aamupalla jonka jälkeen lähdettiin sitten pukkamaan kamoja autoon ja sovittiin, että soitellaan muusikoille kun auto on valmis lähtöön, olihan hotelli ihan nurkan takana.

Vaikka vielä pois lähtiessä yöllä olin korostanut että tulemme kello 11 hakemaan kamoja ja sain jopa yhteystiedot, joilla pääsimme sisälle, niin sitä sovittua apukantoa ei tähänkään suuntaan näkynyt. Meinasi olla pusero melko märkänä ennen kuin startti saatiin aikaiseksi… …noh onneksi seuraava keikka olisi kylpylässä, ja aikataulun puitteissa olisi mahdollisuus käydä myös lillumassa ennen iltaa…

…tai niin ainakin luultiin, kunnes saavuttiin Kajaaniin ja tankattiin bussi…

Jostain kumman syystä, liekkö se taas se pakollinen Mr. Murphy, tyypillinen tuuri vai mikä lie, mutta bussi otti ja laukesi siihen huoltoaseman mittarikentälle. Kävi sitä korjaajakin vilkaisemassa ja tuomitsi sen särkyneen sen verran pahasti, että matka tyssäsi siihen. Kuulemma hätä oli tuolla perän suunnalla.

Tästä alkoi mahdoton selvittely ja soittelu joka suuntaan ja lopuksi (monen, monen puhelun ja tekstiviestin jälkeen) päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että tälle keikalle keulia tuuraamaan tulevan kaverin pakettiauto lähtisi meille vuokralle ja allekirjoittaneen appiukon peräkärry siihen perään. Popparit jatkoivat matkaa vuokratulla tila-autolla, jonka he sitten palauttaisivat tulomatkalla Kajaaniin ja jatkaisivat siitä junalla.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin ehdittiin vielä ihan kivasti kasaamaan illan setti, joskaan kunnon tsekkiä ei voitu tehdä sen takia että tilassa oli koko ajan asiakkaita syömässä. Noh, tähän ei vastoinkäymiset kyllä mitenkään vaikuttaneet.

Kylpylässä lilluminen jäi itsellä tosin väliin, mutta korvasin sen nopealla suihkulla…

Itse keikka meni mielestäni hyvin ja porukkaakin oli kivasti. Ennen kaikkea tunnelma oli “kuuma”. Tuon vitsin ymmärtävät paikalla olleet :)

Tulipa siinä encoren aikana kutsu koko yhtyeelle teknikoineen ihan jatkoille jonkun kaverin mökille. Päivän tapahtumien jälkeen, ja seuraavan aamun aikaista lähtöä ounastellen, jätettiin kuitenkin kutsu käyttämättä.

Keikan jälkeen turisteltiin hieman bändin kanssa, jonka jälkeen käytiin purkamassa se mitä voitiin. Loput jätettiin aamuksi.

Aamupalan jälkeen purettiin loput kamat kasaan pakattiin autoon ja kärryyn ja lähdettiin kohti etelää. Loppumatkalla ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista tapahtunutkaan ja tästäkin reissusta siis selvittiin hengissä, vaikkakin hieman kokemusrikkaampina.

Niin joo, ei se apukanto kyllä tuolla Suomussalmellakaan oikein pelannut… …ei kumpaankaan suuntaan…

Harmittaa ihan ettei tullut otettua kuvia siitä bussiepisodista, mutta ehkä se toisaalta on parempikin…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Sairastelua keikkailun lomassa…

Eli kyseessä oli Katrin keikat Porin Bar Kinossa ja Hämeenlinnan Sirkuksessa. Sinällään erikoismeininkiä, että tultiin useammalla autolla paikalle.

Me tekniikan pässit saavuttiin Poriin jo hyvissä ajoin ennen bändiä, jotta saatiin tarvittavat lelut pystyyn. Mahtava henksu muuten tuolla Porissa, ainakin meille päin olivat oikeinkin mukavia hahmoja.

Kun saatiin ääni pystyyn, ihmeteltiin seuraavaksi tuota valomaailmaa. Koska tuvassa oli ihan kivasti omaa valoa, päätettiin mennä niillä ja tuotiin vaan oma ohjain, jolle vedeltiin DMX silleen että pystyin talon valoja omalta tontiltani ohjailemaan. Ei se kyllä ihan ykköshommaa ole tuolla lailla lavan takaosasta ja sivulta tehdä valoja, mut kai siitä ihan hyvä tuli.

Lava oli sellainen tyypillinen postimerkki, mutta ihan hyvin siihen sopi kun hieman yritti.

Bändin saapuessa paikalle huomattiin, että yksi jos toinenkin on hieman flunssan kourissa. Noh, onneksi laulajatar itse voi kuitenkin hyvin ja tsekkikin meni melko kivuttomasti, vaikka Ilari ei siihen ehtinytkään.

Tämän jälkeen paineltiin hotellille ottamaan huoneet vastaan ja syömään. Täytyy sanoa, että kyllä oli se “black&white härkä” sitten hyvää. Jos joskus käytte Porin Amadossa, niin suosittelen kokeilemaan tuota tuotetta. Oli nimittäin semmoiset kastikkeet että ai-jai…

Hetki lepoa ja keikkapaikalle…

Itse keikka meni kivuttomasti ja yleisökin piti näkemästään. Jännä juttu vaan suomalaisissa on se, että vaatii oman aikansa, ja juomamäärän, ennen kuin alkaa musa menemään ns. “jalan alle”.

Parit encoretkin pääsi artisti tempaisemaan ja sen jälkeen pakattiin kamat valmiiksi. Poishan niitä ei voitu roudata ennen pilkkua, joten päätettiin sitten mennä nukkumaan ja tulla seuraavana aamuna hakemaan kaikki kyytiin.

Seuraavana aamuna oli Villekin vielä huonovointisempi. Valitteli että on varmaan tulossa kipeäksi, mutta ei se silti kaman liikkumista hidastanut. Taisi ottaa 12 minuuttia kun saimme kaiken autoon pakatuksi.

Tästä Ville lähtikin bygaamaan jotain toista mestaa pystyyn ja minä menin vielä takaisin hotellille. Olihan meillä huoneet kuitenkin 14 saakka, joten ehdin kaikenlaisia rästiin jääneitä paperitöitä siinä tehdä.

Porista lähdettiin ajelemaan sitten toisella kulkuneuvolla (pikkubussi VW) kohti Hämeenlinnaa ja matka taittui oikein mukavasti.

Hämeenlinnassa oltiin joskus 17 aikoihin jolloin kirjauduttiin hotelliin. Tällä kertaa ei tekniikalle ollut omaa huonetta, kun ilmoitimme jo ajoissa, että meinaamme lähteä ajamaan kotio yön aikana. Kävin kuitenkin siinä istumassa ja rentoutumassa hetken tuolla hotellilla ennen Sirkukseen menoa.

Sirkukseen päästiin sisälle siinä 19 aikoihin ja kun oltiin saatu kaikki kama lavan edustalle alkoi taas rakentaminen. Jostain syystä tämä keikka oli myyty omalla tekniikalla, vaikka talolla oli ihan kiva PA omastakin takaa.

Valot päätettiin kuitenkin taas ryövätä talolta ja tällä kertaa käytin jopa talon omaa valopöytääkin. Ainoastaan savukone, ja sen ohjaus otettiin meidän kyydistä.

Jostain syystä me ei millään onnistuttu laskemaan sitä takalinjaa alas, että olisi saatu siihen taustakangas paikalleen, mutta lopulta päätettiin käyttää muutamaa omaa nostinta ja hieman terävää älyä sen asentamiseksi. Hieno siitä tuli. Harmi ettei tullut otettu kuvaa…

Tässä välissä olikin hyvä käydä syömässä. Ei se ihan se kebab tällä kertaa ollut mun juttu. Sinällään tykkään kebabista paljonkin, mutta tuolla missä me käytiin ei siinä oikein ollut potkua… Noh, eihän sitä aina voi voittaa, vai voiko?

Hieman ennen keikkaa tuli tuttujakin morjestamaan meitä. Mukavaa, oli taas kerran turista kollegan kanssa :) pahoitteluni vielä kerran ettei jaksettu millään lähteä kiertämään Hämeenlinnaa keikan jälkeen…

Itse keikka meni varsin mukavasti, vaikka eturivin roku kovasti “Mansikkapaikkaa” pyytelikin. “Mansikkamäki” niminen rallihan vedettiin jo ihan setin alkupuolella, mitä lie sitten meinasivatkaan, yleisön jäsenet...

Kuten Porissa, myös täällä pääsi artisti esittämään encorenkin, joten kyllä se yleisö ilmeisesti vaan tykkäsi taas :)

Keikan loputtua hävisi ihmisetkin ravintolasta ja ravintolapäällikkö päätti pistää puljun kiinni. Meidän kannaltamme aivan loistava ajatus, koska se tarkoitti sitä, että saamme kamat ulos talosta aiemmin!

Nopeasti kamat pakettiin ja sitten autoa pakkaamaan. Hieman verkkaista meinasi olla tuo tavaran liikuttelu, kun oli tuolla aisaparilla hieman polvi kipeänä (ei ilmeisesti ihan niin hiemankaan, vaan aika paljon) ja lisäksi kovin muutoinkin sairaan oloinen oli kaveri… …tutisi ja vapisi kuin haavanlehti…

Lopulta kuitenkin saatiin nuo kamat autoon ja päästiin lähtemään kohti kotia ja unta.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa,
-Katti-

Unenpuutetta ja kaaosta

Kyseessä oli siis suhteellisen iso muotinäytös, johon oli tulossa ääntä, valoa, videota ja lavaa.

Poikkeuksellisesti en mainitse nimiä (sen paremmin asiakkaan, artistien kuin tapahtumatekniikasta vastanneen firmankaan, jolle töitä tällä kertaa tein). Syyn tulette huomaamaan kun luette tän loppuun…

Pystytys alkoi silleen tyypillisesti ilman mitään hajua mitä oikeastaan on tulossa. Cryy on mahtisakkia, huipputyyppejä kaikki ja pystytys sinällään meni ihan jees, vaikka muutamia asioita jouduttiinkin tekemään useampaan otteeseen kun ei ihan kokonaiskuvaa ollut kenelläkään tiedossa… Näin muuten ihan sattumalta ko. ravintolassa erään ihmisen menneisyydestä. Anteeksi että en ehtinyt muuta kuin pikaisesti morjestaa, jos satut tätä joskus lukemaan :)

Lopulta kuitenkin saatiin äänikin pystyyn, valotyttöjen vielä rakennellessa omaa setuppiaan.

PA tulille ja mitä hittoa!?! Aivan kauhean kuuloista shaibea! Tilana oli siis sellainen about 50 metriä pitkä peltihalli, jossa oli metalliset kattotuolit näkyvissä ja toinen puoli katosta vielä jonkun 2,5 metriä toista alempana.

PA roikkui siellä stagen luona ja sitten oli vielä viivelinja roikkumassa siinä puolivälissä salia. Viiveet ja muut oli kyllä kohdallaan, mutta aivan armottoman “koliseva” oli yleissointi. Siinä pari tuntia virittelin ja fiilasin ja säädin. Siirtelin, nostelin, laskin, käänsin ja väänsin, mutta ei siitä saanut kuin “välttävän”. Kyllä se vaan niin on että “Ihmeidentekijät on TV-sarja!”

Kaiken kukkuraksi kävi joku apina avautumassa ja uhkailemassa poliisilla jos ei soitto loppuisi. No loppuihan se, en vaan tiedä oliko kaverista sitten mukavaa kun soitto alkoi seuraavana aamuna heti jo ennen kello 8:00, olihan kyseessä kuitenkin lauantai aamu ja kaikkea…

Nukkumassakin kävin tuossa välillä semmoiset vajaat 4 tuntia, eli varsin skarppina itse vetopäivään :)

Vetopäivän aamuna oli sitten lava- ja tekniset treenit, jotka olisi voineet mennä helpomminkin. Oli kaikenlaisia ihmisiä sähläämässä siinä välissä, kun käytiin asioita lävitse. Olisivat antaneet meidän tehdä työmme rauhassa ja tulleet sitten paikalle kun pyydettäisiin (eli silloin kun todella olisi tarvittu), olisi moni väärinkäsitys ja ahdistuksen aihe helpottanut. Mutta ei, tottakai sitä pitää muutamilla olla puuttumassa kaikkeen ja sotkea lopputulosta… AARRGGGHHH!!!

Tässä vaiheessa alkoi jo allekirjoittaneella olla sellainen olo, että “pitäkää tunkkinne!", en kuitenkaan viitsinyt muita jättää pulaan ja päätin niellä ärtymykseni.

Hienointa oli se, että PA ei kuulemma ollut riittävän hifin kuuloinen showta varten… Niinpä… Kas kummaa, en itse huomannutkaan… Ja ne ihmeidentekijät olikaan mikä?

Treenien aikana tähdennettiin lavalla olijoille myös sitä faktaa että aina kun catwalkilla käännytään takaisin lavaa päin, laitan headsetit kiinni, koska ei kukaan halua kiertoja kuunnella, kun väki kävelee PA:n alitse.
Niin tosiaan osa PA:sta oli ripustettu siihen catwalkin päälle, kun halusivat “jytinää” myös catwalkille… Ei kuulemma olisi riittänyt tuo pelkkä normi PA.
Kovasti yritin myös ehdottaa että otettaisiin noi HS:t pois siitä clusterista, mutta halusivat kuulemma kuulla oman puheensa sieltä(kin), eikä tällainen äänimies voi ymmärtää kuulemma näiden pienten nyanssien päälle, jotka tekevät showsta onnistuneen luomalla siihen fiilista…

Ihmeidentekijät… …noh, tiedätte varmaan jo mitä meinaan…

Ihan miten vaan… Edelleen teki mieli, ehkä vielä enemmänkin sanoa että “pitäkää tunkkinne, mä lähden kotiin täältä kuuntelemasta turhantärkeää paskanjauhantaa”… …en sitten kuitenkaan niin tehnyt, toisaalta jälkikäteen ajatellen olis kyllä ehkä pitänyt…

Sitten alkoi tapahtuma. Mullahan oli siis etupäässä ÄläYsin 32 kanavainen versio ja siihen lisäksi vielä 16 kanavaa Beh…ehhh…, no siis paskaa etusta. Lähinnä noi etuset oli videolle jne, koska niissä oli valmiiksi plugi-sisääntulot ja 32 kanavaa ei pöydässä olisi millään riittänyt muuten, kun oli kaikenlaista kamaa tulossa. Loppujen lopuksi jouduttiin vielä karsimaan muutama juttu pois, vaikka oli 48 kanavaa käytössä !!!

Kaikki meni ihan jees ensimmäiseen vaihtoon asti ja vielä ensimmäisen artistinkin ajan, mutta kun ensimmäinen video lähti pyörimään AnyCastin kautta, oli äänessä jotain isosti hätänä, vaikka kaikki oli aiemmin toiminut kuin unelma. Kuulokkeet korviin ja mitä hittoa!?! Semmoinen aivan perusihQ digitaalinen särö ja armoton kohina??? Mitään ei ollut tehtävissä kesken vedon, vaikka tiesinkin että BehPaskahan se siinä oli lahoamassa.

Kun video oli vedetty läpi, ei muuta kuin pätsi auki ja katsomaan saisko jonnekin tungettua sen AnyCastin, ja sitten taas pätsättyä takas, kun taas sitä toista kanavaa tarvitaan ja sitten taas takas jne… …saitte varmaan jo käsityksen kokonaiskuvasta… Mulla kun oli tosiaan ne kaikki kanavat käytössä… Onneksi vaan 31 yhtä aikaa auki pahimmillaan, niin pysty edes vähän kikkaileen!

Noh, seuraavassa spiikissä sitten ilmeisesti lahosi se toinenkin niistä “saksalaisista” paskoista, kun ei oikein juontoja tukeneet äänet kuulostaneet kivalta :/ Sellainen metallinen digisärö sielläkin… Siispä lisää pätsäämään… Nyt alkoikin olemaan jo hieman vaikeampaa ja ahtaampaa, varsinkin koska tässä vaiheessa päätin siirtää periaatteessa kaiken pois tuolta ADAteista ja sitten sitä joutuikin vasta kikkailemaan, ja etsimään DI boxeja, ja kaikkee…

Tulipa todettua tuossa sivussa ihan ääneenkin jopa että “tehdäänkö nopeasti ja helposti vai tehdäänkö LS9:llä?” joka sai sellaisia mukavia naurun purskahduksia teknisessä tilassa samalla kun minä rystyset verillä koetin pätsäillä siellä ahh niin ihanassa LS9:n perseeessä liittimiä…

Illan tärkein juttu, eli itse show meni allekirjoittaneella ihan hyvin, noita headsettejä lukuunottamatta. Mallit ja esittelijät eivät muistaneet mitä oltiin sovittu mikkien käytön suhteen ja sellaista kierron kanssa tappeluahan se oli… Hirmuisen hankala oli saada kuulumaan kunnolla noi puheet, kun kaverit seiso ihan clusterin edessä ja mikki vielä sinne päin että oikein kiertäisi…

Shown jälkeen pääsinkin huokaisemaan, sillä illan headlinerilla oli oma tekniikka mukanaan ja pääsin itsekin syömään ensi kerran sitten aamun. Kello oli tässä vaiheessa jotain n. kello 23 illalla… Perusmeininki siis :P

Headliner kuulostikin ihan asialliselta tilanteen huomioiden, ja näytti todella hyvältä. Kyllä sällien tekemä valoplotti oli melko hieno :) (jotain positiivista hei!)

Kun headliner lopetti, alettiin purkamaan kamoja. Noh, ei sekään ihan suunnitellusti mennyt, koska rosterin mukaan minun ja lavanpään äänijampan vastuulla oli vain ääni ja juuri kun ääni alkoi olla 20 minuuttia vaille valmis (parit pekonit keräämättä ja laatikot kuorkille kärräämättä) n. kello 3:00 aamulla, tultiin kertomaan että kaikki muu lopetetaan kesken ja kaikki keskittyy lavan purkuun! Tässä vaiheessa pukkasi jo melkoista lisätappia otsaan, kun 20 minuuttia muuttui ainakin 1,5 tunniksi!

Kun lopulta pääsi lähtemään siinä hieman ennen 5 kotiin päin, olikin jo todistettu että siihen vi….kseen ei voi siis kuolla vaikka sitä joku julkisuudessa joskus epäili (taisi olla Väyrysen Paavo muuten, jos oikein muistan)… …olisin nimittäin jo varmaan kylmänä jos se olisi mahdollista, sen verran korkealla oli tuo V-käyrä tuolla hetkellä…

Onneksi oli tuolla headlinerilla tuuraavat, ja mukavat ja tutut omat teknikot mukanaan ja meillä hyvä cryy (kunhan ois saatu olla rauhassa ja tehdä työmme), niin ei ihan niin kovasti ahdistanut sitten kuitenkaan näin jälkikäteen ajatellen, ehkä :)

Kotimatkan loppupää on mulle ihan mustaa usvaa ja tulipa sitten nukahdettua kesken hampaanpesun kotosalla :/ melkoinen saavutus väittäisin :)
Heräsin siis siitä pöntön kannelta istumasta siten, että hammasharja oli syvällä suussa ja tahnaa, sekä kuolaa valu siihen jalkojen juureen lattialle.

No mutta hengissä selvittiin, vaikka vettä tuli ja kaikki tuntu menevän perseelleen…

Näihin tunnelmiin ei toivottavasti tarvitse toista kertaa lopettaa, tai sitten voi olla että loppuu tyystin…
-Katti-

Pätsihäröjä ja sadetta…

Oltiin Katrin kanssa Kotkassa Fashion Night tapahtumassa. Matka lähti Haagasta jossa pakattiin auto ja istuttiin alas. Viljamia oli tuuraamassa Lasse Annan bändistä ja menomatka menikin oikein mainiosti.

Kun päästiin Kotkaan, mentiin suoraan syömään ja pienen selvittelyn jälkeen löysimmekin oikeaan paikkaan, Amarilloon.

Vanhasta tottumuksesta kysyttiin artistimenuuta, mutta tarjoilija kertoi meille, että sellaista ei tällä kertaa ole käytössä, vaan saisimme syödä mitä haluamme. Noh, sehän meni sitten osalla porukasta fajitas osastolle, kun allekirjoittanut veti possun kylkeä. Toimi nimittäin oikein hyvin!

Tästä sitten suunnattiin torille, jossa meidän oli määrä päästä lavalle kello 22, mutta jostain syystä pääsimmekin samoin tein, n. 21:30. No se ei suinkaan ole koskaan haitannut, joten kamat lavalle ja linjatsekkiä vääntämään. Muuten hyvä, mutta kamatoimittajalla ei tällä(kään) kertaa osunut tuo rännien kytkeminen oikein kohdilleen (oli kyseessä sama firma kuin viikkoa aiemmin Lahdessa, joten jokin isompi hätä lienee kyseessä).
Rumpukanavia haettiin kaikkiaan joku 20 minuuttia, mutta lopulta homma kuitenkin toimi, ja aikaakin jäi linjatsekin jälkeen semmoinen 15 minuuttia.

Ainoa harmittava asia oli se, että taustalakanaa ei saatu roikkumaan, kun olivat myyneet mainoksia näytölle, joka sen taakse olisi jäänyt.

Itse keikka meni oikein mainiosti vaikka vettä vähän ripottelikin. Laitoin takkini Mossen kitarakaapin suojaksi, ja veljet, kyllä noi putket sen kivasti lämmitti. Oli oikein mukava laittaa lämmin takki vedon lopuksi päälle kun meinasikin tulla hieman viileä.

Meinasi siinä jossain välissä hieman allekirjoittanutta huolettaa, kun alkoi tuota vettä olemaan lavalla, siinä missä oli lavarasia, ihan jo lammikoksi asti. Onneksi kuitenkin kaikki meni ilman ongelmia.

Oikein kivasti oli porukkaakin saapunut paikalle, hieman kosteasta ja koleasta säästä huolimatta.

Keikan jälkeen päätettiin lähteä ajelemaan yötä vasten takaisin pois, kun ei siellä Kotkassa oikein ollut mitään miksi jäisi ja osalla porukasta oli kiirus kotiin.

Nyt alkaa olemaan tuo meidän monitoriosastokin aika hyvällä mallilla. Ollaan saatu sovitettua se semmoiseen kivaan räkkiin, että kun ollaan vierailla kamoilla, niin selvitään periaatteessa yhdellä räkillä ja omalla mikkikattauksella.

Kuvia on luvassa jahka ehdin ne tuolta kameralta purkaa…
-Katti-

Uusia tuulia

Nonni, nyt ne on sitten aloitettu, nuo Ylanderin Katrin keikat.

Lauantaina oltiin Lahdessa torilla soittelemassa ja kyllähän siellä veti. Väkeä oli kivasti vaikka hieman viileähkö ilta olikin kyseessä.

Allekirjoittanuthan touhuaa tätä nykyä Katrin monitorilandiassa, ja saattaa tulevaisuudessa tulla kuvioihin jotain perusvalohommaakin. Kahtellaan.

Keikka siis itsessään meni ihan OK:sti. Muutama tekninen häpsy, joista yhtä lukuunottamatta kaikki meni tavarantoimittajan piikkiin.

Ainoa meidän omaan piikkiin mennyt häpsy oli tuo kitarapedaalien mykistyminen siinä keikan alkupuolella. Mikä lie tullut, tiedä häntä, mutta katsellaan tuo pedal board läpi ja korjataan jahka vika paikallistetaan. Itsehän veikkaan vahvasti että jokin piuha siellä kiukuttelee.

Kitara saatiin kuitenkin toimimaan lyhyen hetken perästä ja keikka vietiin hyvällä meisingillä loppuun.

Täytyy sanoa että aivan mahtavan oloinen porukka on kyseessä ja kovasti odotan seuraavia keikkoja.  Parhautta on myös se, että tekniikan toinen puoli tuolla etupäässä on ihan 1-luokan ukko, jonka kanssa on tuota historiaa jo jonkin verran takana.

Tähän kun yhdistää omat mikit ja lankut, niin etu- kuin monitoripäässäkin, on tulevalta odotettavissa oikein miellyttävää työrupeamaa.

Kuvia ei kaikesta ylimääräisestä touhusta johtuen ehtinyt tällä kertaa ottamaan, mutta katsellaan sitten seuraavalla keikalle, jos vaikka jo ehtisi.

Oikein positiivisen mukava asia oli kuitenkin huomata, että tuo meidän kokoama wireless räkki on noinkin käyttökelpoinen jo sellaisenaan. Muutama pikkumuutos ja hienosäätö, niin se on siinä.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä jäädä odottelemaan perjantaita ja Kotkaa.
-Katti-

Kuvia retkiltä Kokkola –> JKL –> Valkosipulifestarit

KokkolaRock:

Kun lavapojat SansAmpin päätti mikittää:

PMMP vedossa:

  

JyväskyläRock:

Uniklubi:

Don Johnson Big Band:

PMMP:

Stam1na:

Valkosipulifestivaali:

Paula:

7 Seinahullua:

Oliskohan tuossa taas noita hetkeksi… Uutta stooria tulee varmaan syksyn mittaan, jahka etsii / jotain kerrottavaa tulee, sillä pääsen näillä näkymin pitkästä aikaa taas kiertämään ihan artistin mukana, monitoreissa…

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright / Kuvat Minka Matikainen)

Keravan Valkosipulifestivaalit / Aurinkomäki

Lauantai 22.8.2009

Herätys oli Matin kämpillä siis kello 6:30. Rapeat 2 ja puoli tuntiahan siinä sai siis nukkua, jonka jälkeen nopsaan suihkuun, kahvia kuppi naamaan ja sitten liikkeelle.

Keravan Aurinkomäellä oltiin joskus 7:20 ja vaikka ilma oli mitä parhain, oli meikäläisellä pää niin jäässä, kuin jäässä voi olla… Tuntui ettei tuo ajatus vaan jaksa kulkea lainkaan…

Siitä kamat autosta pihalle ja pystyttelemään. Onneksi kalustomäärä oli asiallisen pieni ja pystytys sujui sen suhteen leppoisasti.

Tällä kertaa pääsin analogisen lankun kimppuun ja kyllä siinä on oikeasti huima ero mille mikäkin soundaa, ainakin tuon ÄläYsin ja analogisten välillä.

Siinä vaiheessa kun pääsin kytkemään sähköjä, meinasi tulla hieman hankaluuksia, kun rupesi DSP ryppyilemään. No siitäkin selvittiin ja suurimmaksi ongelmaksi jäikin miksauspiste, joka sijaitsi siellä missä yleensä monitorimikseri on…

Tilaisuuden aloitti yhteislauluja vetänyt nainen, jolle siis riitti 2 ränniä. Toinen lauluun ja toinen harmonikalle.

Tämän aikana pystyteltiin muuta backlinea ja mikiteltiin, sekä kytkettiin tarvittavia Kari Fallin yhtyettä varten.

Kari Fall olikin oikein asiallisen kuuloinen kvartetti ja sitä oli ilo miksuuttaa, jopa siitä lavan vierestä. Oikein mukavaa siis.

Jossain välissä tuli “Vuoden Kynsilaukkaajan” palkitseminen ja tällä kertaa mm. Paula Koivuniemi sai ko. palkinnon. Laulaa luikaisipa Paula myös yhden laulunkin yleisön riemuksi.

Tämän jälkeen oli Seitsemän Seinähullun vuoro. Täytyy sanoa, että allekirjoittanut tykkäsi showsta kovastikin ja soundikin oli ihan riittävän hyvä. Ei siitä ihan timanttia saanut vaikka kuinka yritti, kun esim. basarissa ei ollut reikää etukalvossa ja sitä mikiteltiin e602:lla missä nyt ei ihan hirmuisesti tuota attackia ole muutenkaan… Noh, hyvä se silti oli ja kaikki kuului, joten laskutusperuste lienee olemassa.

Tämän jälkeen kaikki alkoikin sitten mennä pieleen. Taas oli tapahtuma jossa ei ollut mitään vaihtoaikoja, ei ruokaa, ei juomaa eikä mitään muutakaan, paitsi hirmuista päänaukomista vähän joka suunnasta, tarjolla.

Lisäksi aikataulut venyivät ja venyivät… Lopulta kun viimeinen bändi lopetti, kävi vielä promoottori marisemassa minulle, että pistin liian aikaisin kamat kiinni. Mitäköhän siellä oli sitten tulossa? Ei mitään havaintoa, mutta tällä kertaa meni sitten näin… …toivottavasti nyt ei ihan kuitenkaan mahahaavaa aiheutettu hänelle…

Noh, tämmöistähän tämä joskus on, ei aina voi osua, mutta että kaksi tämmöistä keikkaa peräkkäin? Sitä saa jo hieman hakea…

Kamat siitä kasaan ja kohti varastoa, josta pääsikin aika pian lähtemään kohti kotia, onneksi. Seuraavaksi olisi varmaan jo tullut ruumiita, jos vielä olisi kolmas keikka ollut putkeen yhtä hienoilla järjestelyillä.

Muutamia kuvia on tästäkin tapauksesta tulossa, jahka ehdin ne purkaa ja modata sopiviksi.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Taiteiden yö / Helsinki

Perjantai 21.8.2009

Jaahas… On olemassa keikkoja, joilla jutut toimii, ja sitten on olemassa niitä toisenlaisia…

Olin pitkästä aikaa taas SoundBiten hommissa, mikä on yleensä ihan parhautta, koska kamat on hyvät, väki mahtavaa ja homma vaan yleensä toimii…

Noh, pitihän se todistaa sitten vähän toisenkinlainen kokemus :(

Vedon piti olla ihan perus veto, jossa PA:na ihan kelpo Dynistä ja lankkuna ÄläYsin 32 ränninen versio. Oli jopa kaveri tekemässä pätsiä jne. lavan päässä ja kamatkin valmiiksi pystytettynä kun saavuttiin. Kelikin oli loistava, joten mikäs siinä.

Aika pian kuitenkin huomasin, että järjestäjällä (tai siis “stagemanulla”) ei ollut mitään käsitystä miten juttuja tehdään. Ei ollut juotavaa, ei edes sitä kahvia, ei vessataukoja, ei ruokaa, ei mitn, ei edes vaihtoaikaa bändien välillä… Lisäksi bändit vaihteli edestakaisin, joten oli ihan parhautta kun oli tuo digilankku, johon sai muistiin scenet.

Yleensä nämä gospel-vedot on järjestetty ihan mallikkaasti, mutta ei se näköjään aina voi osua.

Siinä kun kärvisteli melkein tarpeet housussa tarpeeksi pitkään, niin sitten soittokunnan vedon aikana painuin Stockmannille vessaan. Sen kuitenkin siis ehdin, kun karkasin vaan tylysti.

Syöminen olisi jäänyt vain haaveeksi, jollei se lavakäsi olisi ollut niin noheva, että kävi nopsaan jotain kipaisemassa Mäkistä. POINTSIT SULLE MATTI!

Musiikki pääosin ei oikein allekirjoittanutta vakuuttanut, mutta Kolumbialainen bändi, jota en itse kylläkään miksannut ja Joonatan Raution kvartetti (jonka taas kyllä miksasin) olivat melkosen rautaisia porukoita. Molempia oli oikein ilo kuunnella.

Muuten keikka ei suurempia muistijälkiä jättänyt, mutta iso kiitos purussa avuksi olleille. Meillä oli nimittäin Matin kanssa lähtö aikaisin seuraavana aamuna seuraaville keikoille ja kaikki apu purussa oli oikein positiivista.

Nukkumaankin päästiin siinä 4:00 aikoihin aamulla.

-Katti-

P.S. Sattui muuten sellainen Citroen Jumper, joka oli kuorma-autoksi rekisteröity ja varustettu sellaisella uudenaikaisella piirturilla. Joka kerta kun pysähtyi esim. liikennevaloihin, alkoi ko. laite piipittämään kun lähti liikkeelle, ettei ole korttia pesässä. Se piti aina kuitata “OK”:lla jolloin piipitys loppui, mutta alkoi muuten hieman ärsyttää tuo jossain välissä.

Jyväskylä Rock ‘09

Torstai 13.8.2009

Torstai oli taas kerran sellainen normi pystytyspäivä. Lähdettiin ajelemaan Villen ja Arskan kanssa kohti Jyskälää siinä 9 aikoihin aamulla ja fiilisteltiin matkalla mm. In Flamesia…

Paikalle kun tultiin, oli rekkakin saapunut juuri alueelle ja väki oli aukaisemassa sen peräluukkua.

Kamat ulos ja pystyttämään. Tällä kertaa allekirjoittanut olikin taas sitten lavan päässä, mutta koska meillä oli mukana myös Arska, niin sovittiin siitä Villen kanssa, että autan ensin PA:n pystyyn ja tulen sitten lavalle säätämään… Eipä sinne paljoa olisi kyllä sopinutkaan lavalle tekemään, kun valotytöt kalustivat trussilinjojaan.

Äänipiipitys:
Tällä kertaa oli PA:na Aura Audiota ja subi-osastoa ajeli HK:n subit. Mun mielestä tuota Auraa haukutaan ihan turhaan. Varsin hyväsoundinen ja hengittävä PA:han toi on ja hiton helppo miksata, ainakin musta…

Jos Auran ja Geon väliltä pitäis valita, niin ehdottomasti kotimainen.
/Äänipiipitys

Taas kerran Tähtitaivas aiheutti hieman hankaluuksia meille PA:n testauksen ja virityksen suhteen, mutta kun lopulta saatiin PA soimaan niin TAAS VAIHEVIRHE !?! Mikä kumma se on, että nuo vaihevikaiset kaapelit seuraavat meitä kuin hai laivaa… Tällä kertaa vaihevirhe olikin yhdessä speakonissa, ja sen paikantaminen kestikin hieman pidempään kuin viimeksi… Noh, löytyi se lopulta ja saatiin homma supattamaan oikeinkin mallikkaasti :)

Tästä oli hyvä lähteä kohti “hotellia” (hotelli-sana lainausmerkeissa, koska kyseessä oli sellainen kesähotelli, joka oli kyhätty soluasunnoista). Hotellille päästyämme soittelivat valotytöt ja kertoivat, että oli menny alligaattori nurin. Mitä ihmettä? Noh selvitellään aamulla, joten taas joutui mestoille ennen aikojaan…

Perjantai 14.8.2009

Se ongelma siinä alligaattorissa oli selvitetty aamulla, jo ennenkuin me tulimme paikalle. Oli katkot asetettu niin alas, että kun tuli yht’äkkinen virtapiikki niin paukautti suojaukset päälle.

Tästä sitten lähdettiin festarien viettoon. Ensimmäinen asia minkä huomasin oli, että tällä kertaa ei tarvinnut syödä pelkkaa pyttipannua! Hyvä niin, koska muutoin olisin nääntynyt varmaan alueelle… …minä kun en edelleenkään tuota pyttipannua meinaan suuhuni laittaa pariin kuukauteen…

Perjantai oli oikeinkin leppoisa päivä, yhden bändin monitorit piti ihan tehdä, mutta muuten meni pätsäyshommilla.

PMMP vakuutti jälleen kerran, ainakin lavalla olijat, ja kyllähän toi toimii, ei voi mitn. Välillä tuppasi vaan hirvittämään, kun tytöt kiipeilivät trusseissa ja seisoskelivat meidän (sitomattomien) frontfillien päällä. Noh, ilman haavereita selvittiin :)

Tästä sitten taas majoitusta kohti ja kokoontumisajoihin piipahtamaan…

Lauantai 15.8.2009

Lauantaina saatiin onneksi nukkua sinne 11 saakka ja sitten vasta mestoille.

Ensimmäisellä bändillä ei ollut yhtään omaa teknikkoa mukanaan, joten Ville teki heille monitorit, Mixa etupään ja allekirjoittanut kävi kokeilemassa Road Hogia tuolla valomaailmassa.

Täytyy sanoa, että oli Timbe kyllä tehnyt aivan loistavan ajopinnan, koska tälläinen äänihahmokin pääsi siihen todella nopsaan sisälle. Lisäksi valmiit efektit, positiot jne. oli tosi hyviä, ainakin minun käyttööni.

Yllättävänkin hyvin vedin, niin omasta kuin muidenkin mielestä :)

Tämän jälkeen alkoikin sitten pätsisirkus taas kerran ja loppupäivä meni melko leppoisasti. Ainoastaan Samae Koskiselle ja hänen taikabändilleen, jouduin vielä monitorit ruuvaamaan.

Yksi hätä tuli tällekin viikonlopulle. DJBB:n keikan aikana meni ilmeisesti XLR liitin pimeäksi Tommyn kaapelista, joten joutui sitten allekirjoittanut sinne lavalle uutta kaapelia viemään…

Ilta loppui Stam1nan vetoon, joka lopetti myös Stam1nan kiertueen. Selkeää juhlahumua oli ilmassa ja keikan lopuksi meni bassokin hieman epäkuntoon. Taisi olla jotain tekemistä sen törmäysvaurion kanssa, jonka basso koki osuessaan stagen pintaan…

Stam1nan lopetettua aloitettiinkin purku, mutta mikä ihme se on noiden sähkärien kanssa… Karkkilassa tuli liikaa jännitettä, torstaina paukkui suojat ja n. 5 minuuttia Stam1nan keikan jälkeen hävisi taas kaikki sähköt lavalta!

Ensimmäinen ajatus oli, että nyt meni taas joku suojaus päälle, mutta ei. Tällä kertaa loppui löpö alligaattorista! Ajatelkaas ihan hetki, miten olis sähkärin käynyt, jos tuo löpö olisi loppunut 10 minuuttia aiemmin? Veikkaan että olisi miestä viety melko lujaa…

Noh, purku aloitettiin siis näyttämällä Stam1nan tekniikalle valoa MagLitein, Led Lenserein, mitä meillä nyt oli paristokäyttöisiä valonlähteitä, että saivat omat kamansa ensin lavalta pois…

Lopulta se onneton sähkärin säheltäjä sai meille sähköt takaisin ja päästiin jatkamaan työntekoa. Varsinkin nuo trussilinjat olisi olleet hieman ikävät tuoda alas ilman sähköä, kun sähköisten ketjunostimien varassa siellä olivat…

Rekan peräluukku meni kiinni aikalailla kello 4:45, josta sitten normi kättelyt ja matkalle kohti kotia. Ajovuorot arvottiin taas ja jokainen meistä 3:sta ajoi osan matkaa.

Täytyy sanoa, että perusväsynyttä oli väki kun perille päästiin, mutta minkäs teet, sellaista se joskus vaan on, ja parin yön hyvillä unillahan siitä selviää :)

Kuvia on tulossa, kunhan tästä taas ehditään niitä ihmettelemään…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Kokkola Rock '09

Torstai 30.7.2009

Torstai oli taas tyypilliseen tapaansa puhdas pystytyspäivä ja koska veto oli kuitenkin Kokkolassa asti, sovittiin että törmäillään paikalle siinä puolen päivän jälkeen.

Ajomatkasta johtuen se kuitenkin tarkoitti käytännön tasolla lähtöä jo 7 aikoihin aamulla Hyvinkäältä.

Partisen Petteri kävi poimimassa minut ja Villen kyytiin meiltä ja aamukahvit juotuamme lähdimme suuntaamaan kohti Kokkolaa. Keli oli kovin kaunis niin kuin koko viikonlopulle oli povattu.

Matka Kokkolaan meni oikein mukavasti niitä näitä turistessa ja paikalle saavuttiin siinä kello 13 aikoihin, jolloin ajettiin myös Matkahuollon kautta hakemassa pari moottorinostinta. Ikäväksi yllätykseksi huomattiin toisen nostimen olevan irrallaan ja toisen casessa. Syyksi tähän sanottiin, että jos molemmat olisi olleet casessa olisi se painanut liikaa...

Muut olivatkin jo sopivasti paikalla ja päästiin tyhjentämään rekkaa. Tällä kertaa meille tuli lava toisaalta, ja huh huh, olipahan lava kasattu vähän "sinne päin" meiningillä. Harmi ettei tullut otettua kuvia siitä, mutta lavan pinta notkui ja oli kiero hieman joka suuntaan.

Lisäksi valotytöt huomasivat varsin pian, että lavatoimittajan tekemät ripustuspisteet eivät ikinä kestäisi suunniteltua trussikuormaa. Pisteitä siis jouduttiin muuttamaan samoin kuin valoplottia... ...oikein mukava lisäpuuhastelu pojille siis tiedossa... ...ja niin joo, se moottorinostin joka oli kuljetuksessa ollut Matkahuollolla irrallaan, oli myös ottanut hieman damagea, joten koko takatrussi, johon tuli lavan jakava molton ja valoa, jouduttiin vetämään ylös ihan normaaleilla ketju-ompuilla. Alkuperäinen ajatus nopeasti ja helposti säädettävästä takalinjasta saatiin siis unohtaa...

Tällä kertaa pystyttelin "kärmehen" hieman eri tavalla kuin yleensä. Toppeja roikkui molemmilla puolilla se 5 kpl EaseFocuksen antamin kulmin ja subit asetin lavan eteen keskelle monoksi. Tämän jälkeen prossulla viivästelin subikailottimia siten, että niistä saatiin "kaari". Lisäksi yhdet topit saivat hoitaa etufillien virkaa...

Siinä jossain välissä tuli sitten nautittua se päivän ensimmäinen ateria (liekkö kello ollut jo jotain 19 - 20), pyttipannua. Mikäs siinä, perus äijäruokaa. Se mikä ihmetti oli, kuinka nälän tunne oli poistunut töitä tehdessä, koska saapuessamme Kokkolaan tuntui siltä, että "nälkäänhän tässä kuolee".

Kun pääsin lopulta kuuntelemaan PA:ta (samaan aikaan oli Tähtitaivas konsertti viereisellä lavalla, joten huudattaa ei oikein voinut ennenkuin ko. konsertti oli päättynyt) huomattiin samoin tein, että kaikki ei ole kunnossa. Kovin vaihevirheiseltä kuulosti tuo PA, ja lisäksi puuttui alapää kokonaan.

Ennen kuin alettiin purkaa mitään ja testaamaan sen kummemmin käänsin vaiheen toisen puolen yläpään tertusta ja a'vot. Kyseessä oli siis todellakin vaihevirhe, joka toisaalta selitti myös sen miksi bassoja ei oikein irronnut. Reititys kun meni siten, että subit ajettiin prossussa käyttäen molempia (L ja R) inputteja hyväksi. Tokihan ne vaihevirheisinä toisensa kumoavat komeasti :)

Tämän jälkeen alettiin etsiä syyllistä vaihevirheeseen. Otettiin kaapelitesteri käteen ja alettiin etupään johdoista. Siinä tovin testailtuamme löysimme yhden XLR naaras-naaras kääntäjän joka näytti olevan väärin kasattu, eli käänsi siis vaiheen.

Tottakai, jotta kaikki olisi mennyt hienosti, emme enää saaneet soittaa PA:ta, joten meidän oli pakko luottaa, että vika paikallistettiin ja korjattiin. Tarkastamaan sen pääsisi vasta seuraavana päivänä, joten sovimme saapuvamme pelipaikalle ajoissa.

Perjantai 31.7.2009

Aamu alkoi hotellin “ravitsevalla” aamupalalla, joka koostui yogurtista, puurosta ja kyllä, pyttipannusta…

Tapahtuma itsessään alkoi vasta illan suussa, joskus 16:30, ja ensimmäistä bändiäkin odoteltiin tsekkiin siinä 14 jälkeen, mutta me oltiin mestoilla jo siinä puolen päivän aikaan. Ihan vaan sen takia, että oltaisiin varmasti valmiita bändin tullessa, jos se vaihevirheongelma ei ratkennutkaan sillä yhdellä letkulla...

CD-soittimeen testilevy ja pink noisea puhisemaan... ...kuuntelemaan... ...hmmm... ...nythän tuo tuntuisi futaavan...

Tämän jälkeen oikea "viritys-CD" sisään ja kokeillaan miten PA soi. No nyt alkoi tulemaan sitä botneakin ja kovin vähäisillä korjauksilla pärjättiin. Hieman viiveitä säätelin ja muutamia perus "kärmes-taajuuksia" pudottelin graafisesta ja näillä mennään. Täytyy sanoa, että kovin tyytyväinen olin tuohon botne-yläkerta balanssiin. Botne tuli sillä tavalla sopivan jämäkästi, mutta ei kuitenkaan jyrännyt toppejakaan. Ennen kaikkea botne oli oikein kiinteän kuuloinen.
Aivan liian usein kuulee nuorien kaverien virittämiä PA-läjiä, joissa on ihan törkeästi liikaa botnea. OK, botneahan ei voi olla liikaa, mutta siis kun mennään pelkillä linjatsekeillä on sellainen ylitsevyöryävä botne hieman ikävä miina vieraille... ...toisin on tilanne, jos oikean soundcheckin saisi aina tehdä...

Sitten tulikin ensimmäinen bändi, jolla myös oli oma teknikko mukana, joten allekirjoittaneelle olisi tulossa oikein leppoisa päivä. Piti vain huolen siitä että insertit tulee oikeisiin paikkoihin ja desibelit pysyvät kurissa.

Jossain välissä päivää päästiin syömäänkin, tosin edelleen oli tarjolla sitä samaa pyttipannua, joten alkoi hieman jo tässä vaiheessa ahristaan…

Sellaista tasaista rypistelyähän tuo päivä oli, mutta kyllä vaan DJBB toimi ihan omalla tasollaan. Voi mahdoton sentään kun sai Jaska sen kuulostamaan hyvältä. Varsinkin tässä vaiheessa alkoi hymy pyrkiä suupieliin tuon PA:n virityksen suhteen ;)

Siitä sitten kohti saunaa ja unta. Seuraavana päivänä saavuttaisiin paikalle vasta kello 13, kun aloittavan bändin pitäisi saapua siinä 13:30 - 14 aikoihin...

Lauantai 1.8.2009

Lauantaina saavuttiin paikalle kevyen vesisateen saattelemana. Ensimmäinen bändi, Winterborn, olikin jo saapunut paikalle ja siitä sitten päästiin työstämään sen tsekkiä pois alta.

Ko. yhtyeellä ei ollut omia teknikkoja, joten miksaamisen ilo jäi allekirjoittaneelle.

Vaikka kyseessä olikin hieman nimettömämpi bändi täytyy antaa jätkille tunnustusta että hyvin vetivät, ja ennen kaikkea lähtösoundit oli kohdallaan.

Tekipä mulle meidän lavan pää pienen käytännön jekun tuon basson kanssa. Käskin heidän kytkeä basson tyypilliseen tapaan, ensin linja ja sitten mikki. Molemmat kytkettiin mutta hetken ihmeteltyäni mikin sekavaa sointia ja huonoa signaalitasoa päätin hyljätä sen ja mennä pelkällä linjasignaalilla.

Kun taas pääsimme syömään, päätettiinkin tällä kertaa tilata pizzat, kun ei tuo pyttipannu oikein kolmantena päivänä enää tahtonut upota… …mikä ihme se on, että joka päivä pitää olla samaa safkaa, ja vielä hotellillakin aamupalana? Ei taida meikäläinen syödä pyttäriä aivan hetkeen tämän reissun jälkeen…

Kun tsekin jälkeen menin lavalle takaisin, huomasin syyn huonoon mikkisignaaliin. Basistilla ei ollut kaappia ollenkaan, joten jätkät oli päättäneet kiusallaan mikittää sitten SansAmpin…

Muut bändit sitten olivatkin sitä normi sarjaa, joille tarvitsi tehdä vain pätsiä etupäässä.

Ainoa bändi mitä tuli oikeasti diggailtua lauantaina sen soundien ja menon puolesta oli PMMP. Voi hitto kun tuo pumppu vaan toimii livenä ihan sairaan hyvin.

PMMP:n vedon jälkeen alettiinkin purkaa kamoja. Onneksi oli tuo vesisadekin loppunut, niin ei sateessa tarvinnut työjellä.

Rekan perä meni kiinni aika tarkalleen kello 5 aamulla, jolloin päätettiin lähteä ajamaan kohti kotia. Kyllä, vaikka väsytti ihan sairaasti, päätettiin lähteä ajamaan ja sovittiin että 1 nukkuu, 1 on nukkumattina kuskille ja 1 ajaa. Aina semmoisen 2 tunnin vuoron.

Hyvinhän se meni ja joskus puolen päivän aikaan olinkin jo kotosalla…

Kuvia tästä(kin) reissusta tulee myöhemmin, kunhan ehdin ne purkaa tuolta kamerasta.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Sunset Beach Party ‘09 @ Karkkila

Torstai 16.7.2009

Torstain oli yksinkertainen ja simppeli pystytyspäivä. Minä ja Timbe saavuttiin mestoille siinä 9 aikaan aamulla, kun muita odotimme saapuvaksi 10 mennessä.

Tällä kertaa allekirjoittanut olikin etupäässä talonmiehenä.

Ensitöiksemme katseltiin paikat läpi ja oikaistiin etupään teltta, joka oli alunperin suunnattu hieman kieroon.

Ville ja Henkka saapuivatkin siinä hyvissä ajoin ennen 10 ja Mixakin 10 mennessä.

Pystytys saatiin hyvin alkuun ja puolen päivän aikaan saatiin ensimmäinen veto sähköäkin. Kyseinen sähkö oli tarkoitettu valolle, mutta siitä lainattiin tarvittavat vaiheet äänelle siihen asti kun äänisähkö olisi valmis.

Kaikki oli oikein hyvin ja PA soi niin kuin pitikin. Lavan pää sai monitorit viriteltyä ja aloimme olla valmiit.

Tässä vaiheessa tuli sitten äänisähkökin ja siihen liittyvä 63A keskus.

Kysyin voinko kytkeä oman 3x32A keskuksen, jonka kautta meni PA ja etupää, kiinni ja vastaus oli “voit”.

Kun kytkin 32A kaapelin kiinni keskukseen tuli pääteräkistä toimintasavut ulos melkoisen tuulettimen kirkaisun saattelemana. Paras veikkaukseni tässä vaiheessa oli, että taisimme saada sen n. 380V vaikka meille piti olla tulossa 230V… …ohessa kuva eräänkin päätteen power-piiristä tuon kyseisen volttihäröilyn jäljiltä…

 

Sähkäri siitä tutkimaan keskusta ja kaapelointia samalla, kun me pojat yritettiin saada kovasti varakalustoa paikan päälle… …mistään lähempää ei mitään löytynyt, niin piti sitten järjestää asiat niin, että varastolta saatiin varapäätettä yms. Ehdotin järjestäjälle, että toki minä voin Porissa piipahtaa, mutta se maksaa 0,45€ + alv / km. Tulivat siihen tulokseen, että lähettävät oman pakun hakemaan… …järjestäjän ongelma kun kuitenkin kyseessä oli…

Tällä välin oli selvinnyt sähköissäkin ollut ongelma (irronnut “0”) ja se saatiin korjattua, joten jäimme odottelemaan varaosia saapuvaksi.

Kun kerran kaikki kiireet loppuivat tältä erää, oli varaosia odotellessa hyvää aikaa kalustaa meidän FOH-telttaa. Sinnehän tuli loppujen lopuksi mm. riippumatto, jossa oli oikein mukava makoilla vetojen aikana kun vieraat työskenteli, sekä kahvinkeitin… Kerrankin oltiin omavaraisia kahvin suhteen ;) …niin ja toi pahviviritys tuossa valolankun edessä on häikäisysuoja, joka siihen kehiteltiin, kun ei oikein näytöstä nähnyt mitään ilman sitä…

Illan suussa varaosat saapuivat Porista ja palaneet vaihdettiin uusiin. Pakkohan se oli kokeilla miten homma supatti, ja hyvinhän se…

Tästä olikin hyvä suoria nukkumaan, tosin saunan ja uimisen kautta :)

Perjantai 17.7.2009

Perjantai alkoi oikein aurinkoisissa merkeissä ja ennen kaikkea riittävän myöhään. Ainoat bändit jotka itse jouduin perjantaina miksaamaan oli tapahtuman aloittanut Honey Hellraiser ja J. Karjalaisen vetämä duo… Sanokaa mitä sanotte, mutta ei tuossa Karjalaisen hommassa paljon moitittavaa ole… Mitä nyt eturivin roku kävi ilmeisesti Jukalle hieman hermon päälle vaatiessaan “Dorista” ja “Häntä”.
Keikka itsessään meni kuitenkin oikein mainiosti.

Perjantai meni kaikkinensa oikein hyvin, ilman mitään ihmeitä.

Illan lopettanut Popeda veti aivan mahtavan keikan. Hitto toi porukka on oikeasti hyvässä kisakunnossa ja mahtava keikkabändi. Valomaailma ei ihan täsmännyt mun henk’kohtaisten mieltymysten kanssa, mutta eihän se aina voi osua… Hyvän näköistähän toi oli, mutta ehkä jopa hitusen liikaa lätkettä mun makuun.

Ryhmääkin oli saapunut Popedaa kuuntelemaan oikein mukavasti

Timbe otti Popedan tsiigaamisen oikeinkin leppoisasti, nauttien riippumatosta kaikin voimin.

Tästä oli kuitenkin hyvä suoria kohti majoitusta ja saunaa…

Lauantai 18.7.2009

Lauantai alkoikin leppoisasti puolen päivän aikaan ja päivän aloittavalla bändilläkin oli oma teknikkonsa mukanaan. Oikein leppoisaa siis minun kannaltani.

Siinä ensimmäistä bändiä tsekkaillessa kävi SturmUndDrang:n porukka morjenstelemassa ennen toiselle keikalle menoa.
Heillä oli hieman jännitystä ilmassa koska aikataulun mukaan mennessä olisi SUD pelipaikalla Karkkilassa vain n. 15 minuuttia ennen vedon alkua.
Niinpä heidän valomiehensä jäikin paikalle päivystämään ja laittelemaan backlinea kuntoon. Valomiestä kun ei sillä toisella keikalla kuulemma tarvittu…

Ainoa bändi joka jäi allekirjoittaneen miksattavaksi lauantaina oli toisena soittanut trio nimeltä The Body. Kaikessa brutaaliudessaan tämä porukka ja heidän musansa kyllä vetosi minuun kovinkin vahvasti. Jotenkin etäisesti tuli Tool mieleen :)
Tämä(kin) yhtye on varmasti sitä sarjaa joka toimii livenä paljon paremmin kuin levyllä… …ainakin kuvittelisin niin…

Muutoin päivä menikin muita bändejä fiilistellessä ja “Törkytehdasta” lukiessa riippumatossa.

Mieleen jäi soundien puolesta Melrose, joka tuli melko tanakasti, hyvällä soundilla ja veti erittäin loistavan keikan, sekä Scandinavian Music Group, joka soundasi myös oikein mainiolta.

SUD:kin pääsi aloittamaan vetonsa vain 3 minuuttia myöhässä mikä ei ole ihan huonosti tilanteen huomioiden.
Jotenkin vaan muuten oli joku mörkö pojilla mukanaan, kun tuntui että kaikki viikonlopun vastoinkäymiset osui juurikin ko. yhtyeelle.

Vaikka SUD tuli hiljempaa kuin esim. Melrose, meni vedon aikana kaksi kertaa subit kyykkyyn…
Ilmeisesti oli sen verran törkyä jäänyt kanaviin, että tunki asiattomuuksia subitaajuuksille jotka sitten löivät sen puolen jumiin. Mitään muuta en osaa keksiä tässä välissä, koska itse prossut ja päätteet toimivat niin kuin pitikin.

Kävin jopa juoksemassa kaikki subit vedon aikana läpi ja kuuntelemassa, ettei tullut tehtyä niitä kalliita kesähattuja, mutta ei. Kaikki supatti ihan niin kuin pitikin, mutta silti subit halvaantuivat kaksi kertaa SUD:n vedon aikana… …ei pysty ymmärtämään, ei…

SUD:n ja viimeisen bändin, Eläkeläisten, välissä kävin vielä sammuttamassa kaikki päätteet ja molemmat prossut, ihan vaan varuiksi, jos sinne olisi vaikka jokin protect-mode napsahtanut päälle…

Eläkeläisten veto olikin sitä taattua Eläkeläisiä. Jotenkin alkaa itsellä olemaan hieman turtumusta tuota huumoria kohtaan jo ilmassa, mutta ilmeisesti se vielä uppoaa yleisöön aika mukavasti.

Valoja hoidellut teknikko oli sen verta hilpeässä mielentilassa, että meinasi tuota savua olla ihan omiksi, ja naapurinkin tarpeiksi välillä lavalla ;).

Illan lopuksi, koko festivaali loppui ilotulituksen saattelemana. Oikein hienoa, oikein hienoa…

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)

Baltic Jazz ‘09

Torstai 2.7.2009

Torstai oli puhdas pystytyspäivä. Allekirjoittaneelle lankesi tontiksi Jazzteltan monitoripää. Oikein leppoisa viikonloppu siis luvassa.

Saavuin pelipaikalle auringon paahteessa ja kävin toteamassa tilanteen, että teltalla ei ollut vielä ketään. Painelin siitä sitten Verstaalle morjestamaan muita hahmoja.

Kun sitten lopulta palailin omalle tontille ja aloin pystyttämään monitorimaailmaa, huomasin että yksi Maxi oli mennyt ilmeisestikin kuolemaan, tai kallisteli ainakin kuoleman kielissä.
Kuuleman mukaan ko. Maxiin oli vaihdettu juuri elementti, mutta kyllä siinä jotain häikkää oli. Alakerta toimi oikein mallikkaasti, mutta pillipuoli puuttui kokonaan. Tai no, ei siis kokonaan, mutta pätki sillä tavalla inhottavasti. Kovasti vaikutti kosketushäiriöltä, mutta vaikka kailotin avattiin ja kaikki liitännät tarkastettiin, ei se ruvennut siltikään toimimaan. Ei vaikka minkä (vai Minka :)) teki.

Diskanttia sai sieltä kivasti ulos silloin kun antoi sille kunnolla kyytiä, mutta heti kun signaalitaso putosi, alkoi pätkiminen.

Päätinkin siis jättää ko. kulman kokonaan pois ja mennä 3:lla ryhmällä. Lava oli kuitenkin vain 6x4 ja musakaan ei välttämättä vaadi suunnattoman suurta monitorointia. Saavat pojat tutkiskellä kailottimen syntejä rauhassa sitten varastolla.

Muutoin saatiin kaikki kamat paikoilleen ja homma toimimaan siten, että nukkumassakin oltiin ihan ihmisten aikaan, hieman puolen yön jälkeen.

Perjantai 3.7.2009

Aamulla heräiltiin kaikessa rauhassa, koska tämä on yksi niitä mukavia tapahtumia, missä aikataulut ovat varsin leppoisia.

Meille oli ilmoitettu, että flyygeli saapuu teltalle siinä kello 14 aikoihin, joten päätimme mennä pelipaikalle n. 12. Suuri oli ollut muutos kelissä, koska aamulla tuli vettä kokoajan tasaisella vauhdilla. Ei sinällään kovin hirveästi, mutta sillä lailla ärsyttävästi…

Siinä katseltiin, samalla kun nautittiin aamupalaa, päivän esiintyjät ja kanavatarpeet läpi. Tehtiinpä jopa ihan kanavalistakin päivää varten.

Siitä sitten kaikessa rauhassa hipsittiin tuonne teltalle ja huomattiin iloksemme, että flyygelikin oli juuri saapumassa.
Olipahan muuten vehje, jolla tuo flyygeli tuotiin lavalle. Ohessa videoklippi ko. toimenpiteestä ja pari kännykällä otettua kuvaa itse laitteesta.

Juuri ennen ensimmäisen konsertin alkua sain uuden monitorin Masuunin lavalta sen rikkoutuneen maxin tilalle. Uusi purkki oli Madraksen yläpää ja se sijoitettiin rumpalille…
Oikein mukavaa, koska se mahdollisti taas 4:n ryhmän käyttämisen, vaikkakaan en sekarengastuksesta tykkääkään…

Ensimmäisenä esiintyjänä meidän lavalla kävi Alvi’s Dixie Stompers. Semmoista peruskivaa dixie jazzia, mikä toimi oikein hyvin.
Näiden tämän genren bändien kanssa on monitorihommat jopa liiankin helppoja… Tällä kertaa ainoa jolle monitoriin jotain ajettiin oli pianisti, jolle meni pianoa ja hieman banjoa.

Kaverien lavabalanssi oli vaan niin kohdallaan, ettei siihen ollut mitään puuttumista.

Tämän jälkeen olikin vuorossa 2 tunnin tauko meidän stagella, jonka jälkeen alkaisi iltatilaisuus, jonka loppumisaika riippuu ihan täysin siitä kuinka pitkään tilaisuuden päättävä jamisessio jatkuisi.

Iltatilaisuuden aloitti porukka joka tuli tekemään nopean tsekin hyvissä ajoin.

Piipitys alkaa:
Täytyy sanoa, että kyllä on ihmisillä välillä pokkaa. Illan aloittavan yhtyeen naislaulaja osoitti heti alkuun diivan elkeensä.

Heti aluksi kuului kommentti, että soundissa ei ole muuta kuin keskiääntä. Meni hetki, mitään ei vielä ehditty tehdä, ja seuraavaksi kuului, että on hirveän “yläkireä” soundi. Lisäksi hän valitti ettei kuullut itseään yhtään, vaikka laulua meni kulmaan ihan sairaan kovaa (sillä mallilla, että itsellä teki pahaa olla siinä kulman edessä kun testailin, vaikka oli tulpat päässä…)
Lopulta ilman että mitään oikeastaan ehdittiin tehdä olikin monitorisoundi sitten ihan “OK”…

Lisäksi puhallin sektion yksi fonisti valitti että hänkään ei ole tyytyväinen omaan soundiinsa. Noh, eihän siitä ruskeasta mikä ei ole suklaata saa suklaata edelleenkään vaikka kuinka yrittäisi…
Nämä kun ovat kuitenkin vain äänenTOISTOlaitteite
/Piipitys

Kaiken kaikkiaan kuitenkin lopulta oli koko porukka tyytyväisiä, vaihdattipa laulaja jopa takaisin talon mikin, kun kuuli tsekin jälkeen testinauhoituksen, jossa oli sekä talon e935, että artistin oma pyydys…

Itse veto meni oikein mainiosti, ja hittolainen kun oli oikeasti hyvä bändi. Soitto kulki kuin juna.
Vaikka rock-vedoissa onkin ihan eri ammattilaisia noin niin kuin tekniikan ja sen mahdollisuuksien ymmärtämisen suhteen, on nämä jazz-vedot omalla tavallaan oikein mukavia, varsinkin näin kun on fonisti itsekin…

Toisena artistina oli Matti Oilingin Oiling Boiling Rhytm & Blues Band, jossa laulussa featuroi Blues Mama.

Ihan OK veto heiltä, mutta mieleeni painui varsinkin tuo Pepe Ahlqvistin mahtava blues soitanta ja huuliharppu…

Illan lopetti Marian Petrescu trio Johanna Iivanaisen lead laululla maustettuna. Eipä jäänyt tuohon mitään lisättävää, sen verran oli loistokasta menoa.

Ihan mielenkiinnon vuoksi mainitsen tässä, että Iivanaisen Johanna oli todella tyytyväinen omaan monitorointiinsa heti aluksi, tosin olihan pumppukin paljon pienempi ja vähä-äänisempi…

Ehkäpä viikon paras juttu kuului Verstaalta vielä illan lopuksi. Oli muuan bändi kertonut meidän valopuolelle elämän totuuksia. Piti kuulemma laittaa “sumu pois, kun rummut kastuu” ja “vain värisokea kaveri laittaisi sinistä valoa, kun on punaisia vaatteita lavalla”. Että semmoista…

Lauantai 4.7.2009

Lauantai alkoi kovin pilvisissä fiiliksissä, mutta mikäs siinä, tonteille oli raahauduttava ihan liian lyhyiden unien jälkeen jo kello 11 tsekkiä varten

Artistina oli siis Monica Aspelund ja semmoista mukavan leppoisaa mjusiikkia oli siis luvassa noin tunnin verran.

Illan tilaisuuteen toi Paukun Pekka uutta, aivan mahtavaa Dynacordin monitoria mulle testiin. Hitto mikä purkki! Tyyppi oli CXM15 ja nuo yksilöt lavalla oli ensimmäiset Suomessa (Paukun mukaan ainakin), ja ensi kertaa soimassa Suomen kamaralla tuossa minun testissä… …suosittelen muitakin kollegoita tutustumaan tuotteeseen!

Ääntä lähtee ihan riittävästi ja on muuten helppo virittää. Lisäksi näissä oli se VM:ien ikävin piirre, “huonot” kallistuskulmat, korjattuna, tai no siis mulle ainakin sopi oikein mukavasti. Nyt ääni lahti siihen suuntaan mihin sen halusikin lähtevän ilman kompromisseja.

Illan aloitti kitaratrio, joka soitti oikein kauniisti flamingotyyppistä instrumentaali jazzia. Ainoa hankaluus oli, että ko kitarat mikitettiin pienikalvoisilla konkkamikeillä ja oli kuulemma etupäässä ollut hankaluuksia saada kuulumaan trio riittävän lujaa, kun meinasi hieman olla kiertoherkkää ja roku puhua pulpatti

Piipitys:
Mikä ihme se on, että tällaisiin intiimiin jazz-hässäköihin tullaan dokaamaan ja puhumaan schaissea sekä samalla häiritsemään niiden ihmisten musiikkinautintoa, jotka ovat tulleet nimenomaan musiikkia kuuntelemaan?
/Piipitys

Toisena vetäisi sama orkka kun edellisiltanakin. Törkkäsin uudet monitori purkit heti tosi koetukseen tuolle samalle pumpulle joka edellisiltana oli itkenyt monitorisoundejaan… Nyt oli aivan eri ääni kellossa. Vaikka ei mitään tsekkejä tehtykään ja mentiin edellispäivän scenellä, niin oli muuten pop tyytyväinen. Heti ekan biisin aikana tuli puhallinsektiolta kommenttia, että nyt on hyvä soundi…

Tulipahan taas yksi syy lisää miksi olen poikkeava ja valitsen mieluummin jotain muuta kuin Maxia kulmaksi… Todennäköisestihän syy on se, että “mikä on kun ei taidot riitä” noiden maxien virittämisen suhteen, mutta sanoi muut mitä tahansa maxeista, ja muista, niin mieluummin itse työskentelen sellaisten kulmien kanssa jotka on helppo virittää, ja jotka toimii niin kuin haluaa…

Illan lopetteli blues trio Blues Maman laululla ryyditettynä. Eipä siihenkään oikein mitään isommin kommentoitavaksi jäänyt.

Mikit kasaan ennen nukkamaan menoa ja sitten saunan kautta unille.

Sunnuntai 5.7.2009

Sunnuntai oli allekirjoittaneen osalta ihan pelkkä purkupäivä. Kaikessa rauhassa purin tuon jazzteltan tekniikan ja kävin siinä välissä kuuntelemassa Hurmerinnan ja Sound Galleryn vedonkin. Kyllä se vaan tuntuu ammattilaisilla tuo homma onnistuvan :)

Jotta asiat eivät olisi päättyneet ilman kommelluksia, piti allekirjoittaneen mennä tippumaan Scanian liftiltä alas, selälleen asvaltille. Tuntui muuten nannalta ja säikähdin jo, että ranne murtui. Onneksi ei kuitenkaan ja pelkillä mustelmilla ja aralla ranteella selvittiin tästäkin uhkaavasta tilanteesta.

Pitihän sitä jäädä sitten vielä illaksi fiilistelemään tuota Crumblandia ja Eternal Erectionia. Eternalia en loppuun asti jaksanut kuunnella, vaan lähdin joskus setin puolivaiheilla kotiin päin, että joskus pääsisi nukkumaankin…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)