Erikoismeininkiä

Tässä on nyt taas ollut vähän kaikkea, eikä oikein ole ehtinyt pitämään tätä(kään) asiaa päivitettynä, siis blogia.

Muutama maininnanarvoinen huomio kuitenkin post-Kivenlahti kesäkuulta.

SoFLow

Kävin tuossa kesäkuun puolivälillä tempaisemassa yhden kaveribändin ulkoilmahässäkän, josta ei sinällään kovin paljoa kerrottavaa ole. Perusveto, peruskamoilla ja hyvän funk-poppoon kanssa.

Ainoa mitä siitä ehkä mainita kannattaa on se että mikä ihme noihin Xa:n subeihin on mennyt? Ne ei enää tykkää pysyä paikallaan, ei sitten millään, jos ei ole koko stäkki käytössä…

Tämänkin vedon aikana oli leftin subi liikkunut semmoisen miltein 60cm. Saihan sitä etupäässä ihmetellä miksi alkoi kuulostamaan kesken vedon tuo vasen puoli hieman “erilaiselta”.

Vielä enemmän kummastuttaa kuitenkin se, että rightin subi kyllä pysyi paikallaan…

Pitää tuotakin tutkia, kunhan ehtii ja jaksaa, mutta nyt se saa odotella parempaa aikaa, sekin…

Pitkä Kirja 2

Todellinen erikoiskeikka oli tuossa Jussina. Kun kerran Levyn veljekset (Jari ja Tommi) niin nätisti pyysivät niin kävin heidän hengentuotteensa levynjulkkarin tekemässä Juhannussunnuntaina.

Ennalta oli jo odotettavissa jonkinasteista säätöä, koska tiesin mikä yritys on ko. tapahtuman tekniikkatoimittaja. Niinpä päätin ottaa mukaan niin mikkejä, DI-bokseja kuin yhden räkillisen prosessointiakin.

Paikalle saavuin sillä tavalla hyvissä ajoin, että ehdin käydä vilkaisemassa mitä minulle oli tarjolla ennen kuin menin kuuntelemaan viimeiset lämmittelytreenit laulajien kanssa (tässä projektissahan laulaa levyllä jokaisen laulun eri laulaja, julkkarikeikallakin oli eri liidilaulajia kaikkiaan 5 + 3 taustalaulua).

Kävelin etupäähän ja huomasin, että siellä oli luvatun mukainen Soundcraftin Series 2 –lauta, sekä perusprosessointina joitamia DBX:n dynamiikkakoneita ja muutama “peruspaavo”.

Olin siis oikein tyytyväinen kun oli omaa kalustoakin hieman mukana. Sain niiden 58:ien tilalle vaihdettua Senkun e935:t, sekä lisäksi mukana tuli ihan oikeita gateja, kompuroita ja pari “paavokin”.

Nopea vilkaisu PA:han ja siellähän kiikkui tänä vuonna Nexon Geoa! Vaikka ko. banaani ei minun ykkössuosikkejani olekaan rock-hommissa, kyllähän sillä tällaisen rauhallisemman vedon tekee oikein mielellään. Terveen kuuloinen PA kuitenkin.

Tarkempi vilkaisu PA:han vei kuitenkin osan ilostani pois… Banaanit roikkuivat ihan liian matalalle. Ne olisi pitäneet olla semmoisen 2 metriä ylempänä.

Soundi oli siitä huolimatta ihan OK miksauspisteelle, mutta jotain outoa siinä oli siihen ihan eteen. Liekkö se, kun olivat väkisin vääntäneet nuo 6 kailotinta puolellaan ihan kunnon J:ksi ja jättäneet niin alas. Kovasti valittelivat, että oli paljon ollut virittämistä PA:ssa, minkä uskoin helposti kun näin sen riggauksen.

Tästä sitten “treeneihin” tapaamaan jätkiä ja hakemaan ajolupaa alueelle, että pääsi lavan taakse purkamaan omat kamat autostaan.

“Treenien” jälkeen kahville, tottakai, ja sitten juuri sopivasti edellisen vedon loppuessa pelipaikalle kamoja repimään. Mikä ihme se on ihmisillä ongelmana, kun eivät ymmärrä väistää niissä sandaaleissaan, vaikka renkaallista räkkiä tuodaan reipasta vauhtia kulkuväylää pitkin. Jos olisin ilkeä, olisi ainakin 5 varpaat menneet mustaksi, mutta minähän olen kiltti ja kohteliaasti aina pyysin, ja odotin ja odotin ja odotin, että siirtyivät pois tieltä…

Ainoa ongelma noiden Soundcraftin lautojen kanssa on nuo insertit silloin kun ne on balansoimattomat. On SC:n pojilla jäänyt vissiin kuulematta se kultainen 4R:n sääntö, “Red-Right-Return-Ring”, koska noissahan Ring on Send ja Tip on Return, eli justiin väärin päin. Onneksi olin tähän varautunut ja otin mukaan XLR-kääntäjiä, koska muuten oltaisiin oltu ihmeissään tuon mukana tulleen räkin 1074:n kytkemisen kanssa. Siinä kun on XLR-liittimet.

Ei siis muuta kuin kaikki insertit “väärin” päin ja kytkyyn.

Lisäksi lavalla ei taaskaan ihan osunut nuo rännit paikoilleen, kuten ei koskaan aiemminkaan ole kyseisen firman puolelta osuneet. Käytössä oli semmoiset 29 ränniä, joista 7 osui kohdilleen (basari, snaren ylämikki, basso DI, basso mic, keyboard L ja R ja kiipparistin laulu). No mutta kyllähän noilla jo vetää! Varsinkin kun kiipparisti laulaa yhdessä rallissa jopa itse liidin.

Rupesi mulla jo usko menemään, mutta lopulta alkoi osumaan miltein kaikki, joskin aika pitkään meni, että kitarat saatiin oikein päin ja akkari sinne minne pyydettiin, mutta kuitenkin. Tekevälle sattuu.

Tomit ja snaren alamikki oli edelleen hukassa, samoin kuin riden mikki, mutta muuten rummut tulivat haluttuihin paikkoihin ja päästiin eteenpäin.

Comia pitkin kerrottiin lavalta, että rummut ovat nyt kohdillaan, mitä en kyllä uskonut edellämainittuun viitaten, mutta alkoi olemaan aika jo kortilla ja totesin lavalle takaisin, että eivät ne ole, mutta nyt mennään ainakin toistaiseksi näillä.

Tsekki louhittiin pois alta, ja tsekin lopuilla tulee mikkimanu kertomaan, että joo, ne tomit ja snaren alamikki on vissiin jotenkin ristissä ja rideä ei ole keretty vielä kytkemään. Ihanko totta? En tuota huomannutkaan, tahi kysynytkään kuin muutamaan otteeseen…

Lopulta saatiin kaikki rännit kohdalleen ja pystyttiin vetämään tsekki loppuun.

Ehtihän siinä “happea saamaan” sen vajaat 10 minuuttia ennen vedon alkua.

Itse vetohan meni ihan mallikkaasti bändin osalta. Tekniikassa oli hieman murheita, oikean puoleinen overi rupesi pörisemään ja paukkamaan kesken vedon ihan reilusti. Mutelle vaan ja homma jatkui. Yht’äkkiä samainen ränni palasi ihan normaalikuntoiseksi. Mitä lie tapahtunut, tiedäpä häntä…

Veto saatiin kuitenkin tehtyä loppuun ihan mallikelpoisesti ja vaikka hyvää yritti taas tehdä, niin priimaa tuli, kuten eräskin kollega asian ilmaisisi :)

Ei Nexon banaanikaan niin huono ole, ainakin tällaiseen musaan se toimii oikein mukavasti, mutta en minä sillä siltikään mitään rock-henkistä vetoa vieläkään haluaisi tehdä.

Hengissä selvittiin ja kiitostakin tuli, joten siihen olikin ihan kiva lopettaa tämä juhannus.

Parhautta tässä vedossa oli se, että olin kotona grillaamassa jo kello 21 aikoihin. Siitä olikin hyvä sitten suoria vielä saunaan ja aloittaa parin päivän loma, toisaalta kai se tämäkin keikka oli lomaa, kun ei siitä kunnon korvausta kai koskaan saa…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Kivenlahti Rock ‘09

Torstai 4.6.2009

Torstaiaamuna alkoi siis pystytys ko. tapahtumaa varten. Aivan kuin yllättäen kelit oli kovin syksyiset. Vettä tuli kuin Esterin poimusta ja kylmäkin oli.

No äkkiäkös siinä hieman lämpöä sai päälle kun alkoi laatikoita pukkaamaan.

Oli silkkaa parhautta taas vetää tuolla Groupin päälavan cryyllä. Häikäisytaiteilijana oli Timbe, etupään vahtina Vanikka ja lavavastuussa allekirjoittanut. Huipputyyppejä molemmat.
Mikkimanuksi sain Häkkisen Markon, jonka kanssa homma pelittikin oikein mainiosti.

Siitä sitten kuorma-autoja peruuttamaan niin, että saatiin suoraan liftiltä työntää tavarat tuonne lavalle sateen suojaan.
Yksi pikkuinen virhe tässä tehtiin, kun tyhjennettiin KAIKKI tavara autoista ulos, myös siis pikkulavan. Meinasi alkaa olemaan lavalla sen verta ahdasta, että ei oikein enää tiennyt mihin siirtäisi tarvittavia tavaroita.

Loppujen lopuksi kaikki tavarat kuitenkin löysivät paikkansa ja päästiin pystyttämään monitorilandiaa (lavalle ei tässä vaiheessa vielä ollut mitään asiaa, kun valopirkot asettelivat häikäisylaitteitaan trussilinjoihin, jotka oli tätä tarkoitusta varten laskettu rintakorkeuteen).

Tällä kertaa tulikin melko miehekäs monitorilandia. Oli muutamia paavoja, 8 kanavaa gatea, 16 kanavaa kompuraa, 12 kanavaa graafisia, 10 kanavaa langatonta mikkiä ja beltbackiä sekä 4 kanavaa langatonta IEM:ää. Näiden lisäksi tietysti se tolkuttoman kokoinen Yamahan M2500 ja päätteet sekä talkback systeemi.
Täytyy sanoa, että harvoin on noin paljon ollut allekirjoittaneella rautaa monitoripäässä, mutta kun ne Englannin pojat tuota prosessointia niin pyyteli.

Melkoinen käärmeenpesä saatiin siis tuonne räkkien taakse jo tässä vaiheessa, ja niinpä suosiolla merkitsin ja kytkin kaiken niin hyvin kuin pystyin, koska en todellakaan halunnut lähteä sinne käärmeenpesään etsimään tarvittavia kaapeleita.

Tässä välissä päästiin syömään jotain lihakiusausta, mikä toimi ihan hyvin. Johan tuossa melkoinen nälkä olikin tullut :)

Syötyämme päästiin tekemäänkin jo lavaa ja asioiden helpottamiseksi, sekä siistin lavan ylläpitämiseksi teimme kaiken mahdollisen irtokaapeloinnin lavan alta.

Lavalle tuli siis sidefillit, 5 ryhmää tuplakulmilla varustettuja monitoreja sekä rumpufilli, joka tällä kertaa koostui kahdesta 18” subista ja kahdesta yläpäästä.

Meillä oli oikein leppoisaa rakennella tuolla lavan päässä, kun olimme sateen suojassa, mutta Vanikkaa silmin nähden ärsytti tuo vesisade.

Mielenkiintoinen detalji pystytyspäivältä oli se, että Fostersin tarjoilualueelle mennyttä sähköjohtoa oli jatkettu normaalilla shuko-liitännällä tuolla kaapeliurassa, joka oli kaivettu maahan. Mietin itsekseni jo siinä vaiheessa, että noinkohan tuo tulee kestämään siellä hiekan alla märässä.
Käväisin tarkastamassa, ettei ko. letku vaan mene meidän keskuksiimme, huomautin asiasta Fostersin väelle ja painuin jatkamaan töitäni.

Suurin osa lavasta saatiin valmiiksi ihan ihmisten aikoihin ja nukkumaan päästiin siinä puoli 12 aikoihin illalla. Juuri ennen nukkumaan menemistä tuli vielä tieto, että Englannin pojat olisivat tulossa tuomaan backlinen ja tekemään tsekin kello 8:45 alkaen.

Mikäs siinä, senkus tulevat…

Perjantai 5.6.2009

Heräiltiin tuolla itsemurhakaksiossa siinä kello 8:00, jonka jälkeen ryystettiin Vanikan kanssa kahvit ja lähdettiin kohti Kivenlahtea.

Paikalle saavuttuamme laiteltiin kamat valmiiksi ulkomaan eläviä varten.

Backline Rentalin hahmot saapuivatkin siinä heti 8:45 ja bändin tekninen cryy hieman heidän jälkeensä.

Kuten jo aiemmin kerroin on näille Englantilais-herrasmiehille hommattuna monitorilandiaankin mukavasti leluja, mutta mitä ihmettä. Mukana tuli kuitenkin oma digitaalinen taskulaskin (LS9-16), muutamia IEM:iä ja pari WL-kapulaakin.

Loppujen lopuksi siis päätyivät käyttämään meiltä vain D.I. boxeja, joitain rumpumikkejä ja taustalaulun mikkiä sekä muutamia kulmia.

Toisaalta ihan jees, helpottipahan meidän työmäärää, mutta toisaalta taas harmitti, kun oli hommannut kuitenkin ihan tolkuttomasti kaikkea prosessointia tuonne monttupäähänkin ihan vaan heidän takiaan.

Lisäksi nämä ulkomaan pellet eivät suostuneet vetämään edes tsekkiä ilman osiksi purettuja raisereita, joista tehtiin raiserit koskettimille ja walkway lavan takaosaan.

Tämä ei sinällään minulle aiheuttanut suurtakaan vaivaa, mutta lavakädet olivat suuresti innoissaan, koska he joutuivat siis nyt purkamaan 2 raiseria osiksi ennen tsekkiä, sitten kasaamaan ne takaisin ja purkamaan vielä kerran illan vetoa varten.
Ja että elämä olisi vielä oikein mallillaan, ei heidän rumpuraiseriinsa saanut koskea tsekin jälkeen, joka tarkoitti sitä, että monitorilandiassa alkaisi olla tunkua, kun ei sitä rumpuraiseria oikein muuallekaan saanut sopimaan.

Ulkomaan pellejen lopetettua illalla heidän tarvitsisi vielä kasata yksi raiseri loppu viikonloppua varten.

Engelsmannien tsekki meni ilmeisesti ihan kivasti, koska mitään natinaa ei kuulunut missään vaiheessa.

Tämän jälkeen olikin avaavan yhtyeen Saran tsekin vuoro.

Sara, kuten suurin osa muistakin yhtyeistä, toi oman monitorimiehensä, ja –lautansa, joten allekirjoittanut pääsi ihan vaan mikittämisellä ja pätsäämisellä. Mahtavuutta kerrakseen.

Tapahtuma alkoi veden vielä sataessa, hieman ehkä vaisusti, mutta ajallaan.

Saran jälkeen vuorossa oli Maj Karma, jota seurasi Stam1na. Molemmat oikein meneviä vetoja ja porukkaakin alkoi saapumaan paikalle.

Perjantain lopetti sitten tämä Englantilaisporukka. Väkeä oli kohtuullisen hyvin, mutta täytyy sanoa, että ei kyllä itselle oikein kolahtanut tuollainen shaisse. Ei sitten millään…

Vedon jälkeen kättelyt puolin ja toisin ja sen jälkeen iltapalalle Backstage alueelle ja sitten takaisin nukkumaan.

Lauantai 6.7.2009

Heräsin aamuyöllä ihan suunnattomaan tuskaan! Kylmä keli ja siitä johtunut lämmikkeen (kahvi) tankkaus yhdistettynä siihen, että ei tullut juotua tarpeeksi aiheutti hirmuisen tuskan jalkaani. Mulla siis kramppasi sekä etu-, että takareisilihakset yhtä aikaa samasta jalasta. Kyllä teki mieli kovasti huutaakin, mutta ei mitään, hammasta purren mentiin siinä semmoiset 30 minuuttia ennen kuin pystyi taas nukkumaan.

Oikea herätys oli siinä 8:00 taas, kun piti lähteä Pikkukivirokkia varten laittamaan asioita valmiiksi kello 9:ksi.

Pikkukivirokissa esiintyi siis Jytäjyrsijat ja Herra Heinämäen lato-orkesteri.

Kun saavuin lavalle Jytäjyrsijoiden basisti etsi kuumeisesti backlinea. Oli ilmeisesti ollut pieni katkos informaatiossa ja he luulivat, että paikalla olisi backline.

No, asia järjestyi siten, että Jytäjyrsijät lainasivat Herra Heinämäen backlinea ja homma jatkui.

Pikkukivirokki saatiin tempaistua pois alta ja sitten laittelemaan paikkoja valmiiksi Vilkkumaan Maijaa varten.

Maija teki tsekin, jonkä jälkeen ehti allekirjoittanutkin hetkeksi nauttimaan virvokkeita ennen vetoa.

Itse vedot sekä Maijalla että Diablolla meni oikein mallikkaasti, vaikka Diablon monitorimies hieman ehkä hukassa välillä oli tuon LS9-16:sen, jota he mukanaan kantoivat, kanssa.

Diablon jalkeen oli Kotiteollisuuden vuoro ja hyvin pojat vetivätkin. Pete (KT:n monitorijamppa) tykkäsi varsinkin sidefilleistä ja rumpufillistä. Oli kuulemma kiva vetää :).

Tämän jälkeen astui lauteille ensimmäinen isompi orkka jonka monitorit jouduin itse tekemään. Backyard Babies.

Ihan jees veto, vaikka aluksi meinasi mennä vähän hakemiseksi liidilaulajan kuuntelu. Näillähän on osa napeissa ja osa kulmissa, ja silla oli jotain ihme häikkää napeissa keikan aluksi, mutta asiat korjaantuivat onneksi piakkoin (liekkö ollut vaan oma vola liika pienellä, mene ja tiedä) ja homma toimi oikein kivasti loppuun.

Illan päätti Apulanta, joka veti oikein mahtavan keikan myöskin.

Taas iltapalan jälkeen nukkumaan, mutta paljon paremmin nesteitä tankanneena…

Sunnuntai 7.6.2009

Sunnuntaina saatiinkin nukkua hieman pidempään, koska Egotrippi oli tulossa tekemään heidän tsekkiään vasta siinä 11:30 ja D-A-D:stä ei oltu kuultu mitään.

Ajeltiin Timben kanssa festarialueelle ja siinähän se oli. D-A-D:n puoliperävaunurekka mäessä odottelemassa.

Kaveri oli juuri saapunut paikalle ja keskusteli järjestysmiesten kanssa siitä, että miten sen rekan saa sinne alueelle.

Itsehän menimme tyylikkäästi ohi ja aloimme laittamaan lavaa Eggareille.

Tässä vaiheessa alkoi myös se D-A-D –kohellus. tavaraa tuli koko ajan ja tauotta ensin ulos rekasta ja sitten ihan siihen lavan kupeelle odottelemaan…

Eggarit tulivatkin Tertun johdolla paikalle ja päästiin mikittämään. Jotain ihme säätöä oli tuossa mikityksessä, koska pari kertaa piti kääntää edes-takaisin kanavia tuolla kaukokaapelissa. Taisi joku “korjata” samaan aikaan tuolla lavalla… Noh nämäkin saatiin oikein ja Eggarit pääsi tsekkaamaan ja hommahan toimi. Voi tauti kun kuulosti hyvälle tuo Eggarien vetely sinne etupäähänkin…

Eggarien jälkeen oli taas minun vuoroni tehdä hieman monitoreja. Kyseessä oli Amorphis.

Varsin miellyttävä tuttavuus, kun kaikki meni kulmilla ja tosi selkeät alustukset sain mitä minnekin halutaan.

Ilmeisesti aika hyvin osui, koska ihan minimaalisin korjauksin pärjättiin.

Tämän jälkeen oli meille helpoin yhtye Don Johnson Big Band lauteilla. He eivät tarvinneet mitään muuta kuin pari mikkistaakia ja kaapeloinnit. Kaikki muu oli omasta takaa.

Toisaalta tämä oli myös ainoa kokoonpano, jossa jouduin juoksemaan kesken vedon lavalle vaihtamaan yhden kaapelin, kun overheadista alkoi tulla hirmuista rupsetta.

Kaapeli käteen ja juosten lavalle. Uusi kaapeli mikkiin ja suora veto ilman hakua varmuuden vuoksi suoraan kaukokaapeliin ja toimi!

Onneksi sattui ihan vedon alussa, kun olin vielä vieressä kyttäämässä, että kaikki toimii.

Siitä sitten keskustelemaan D-A-D:n teknikoiden kanssa. Kovasti oli etupään jamppa huolissaan siitä että limitterit tekisivät silppua heidän soundistaan. Siitä sitten keskusteltiin ja lopulta ymmärsimme toisiamme ja limitterit saivat jäädä suojaamaan systeemiä.

Tässä välissä ryntäsin vaihtamaan Von Hertzen Brothersin lavalle ja kovasti oli tuottaa tuskaa tämä vaihto.

Ensin ei basari kuulunut ja sitä kovasti koetettiin korjata. Vaihdettiin johtoa, mikkiä jne. mikään ei auttanut. Ainakin 7 kertaa kysyttiin, että onhan phantomit päällä ja vastaus oli, että on.

Siinä vaiheessa kun linjatsekki oli mennyt basarin ohi, vikaa edelleen etsittäessä, ja tuli seuraava +48V:tä tarvitseva ränni vastaan, joka ei myöskään toiminut, kysäisin vielä kerran että onhan varmasti phantomit päällä. Vastaus oli edelleen, että on, joten kysyin että onhan phantom-masterkin päällä? Vilkaisu LS9:sin syövereihin paljasti että eihän se ollut.

Kaapeloinnit takaisin alkuperäisiin ja uusi testi. Kaikki toimi kuten piti. Kovasti meiltäkin tässä vaiheessa pyydettiin anteeksi, eikä se mitään. Erehdyksiä sattuu, mutta tuli vaan mieleen, että olisiko se mahdotonta laittaa tuohon LS9:siin, ja muihinkin taskulaskimiin, jokin LED joka ilmaisisi tuon +48V masterin tilan?

Hertzenin vedon aikana laiteltiin jo D-A-D:n monitorilandia valmiiksi samalla kun lavakädet rakensivat lavaa Hertzenin backdropin takana D-A-D:lle.

Kun VHB lopetti, tyhjennettiin lava kaikesta ylimääräisestä. Meidän raisereista, kulmista, sidefilleista jne. Sinne jäi vain D-A-D:n showhun kuuluvat asiat.

Täytyy sanoa, että yksi ammattimaisimmista cryyistä joita olen elämässäni tavannut. Monitorikaverin kanssa kytkettiin yhdessä kaikki asiat kohdilleen ja homma saatiin pelittämään hyvissä ajoin, ilman mitään panikointia tahi kiirettä, vaikka paljon oli spesiaaliakin mukana. Esimerkiksi muutama mikki lavalla, johon pop pääsi avautumaan vain monitorijampalle.

Oli muuten melko hienon näköinen taskulaskin D-A-D:lla mukanaan. Taitaa tuo PM5D taittua myös funktioihin tarvittaessa ;).

Todella hienon shown vetivät Tanskan pojat ja henkilökohtainen näkemykseni on, että tähän oli hyvä lopettaa tämän vuoden osalta nämä kisat.

Kovasti tuli kiitosta myös D-A-D:n väeltä ja kyllähän kaikki ihan mallikkaasti menikin.

Tästä sitten kamoja purkamaan ja kotona taisin olla joskus 5 aikaan aamulla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kivenlahti kuittaa,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)