Loppu vuosi… …vuoden loppu… …mut ei kuitenkaan maailmanloppu, vaikka sitäkin odoteltiin…

Jaa-a… Tovi jos toinenkin on taas vierähtänyt tässä välissä, ja nyt en voi sanoa että syynä olisi ollut mikään muu kuin laiskuus…

Mitäs kaikkea tässä nyt on tapahtunutkaan?

Noh, mm. seuraavanlaisia kommelluksia on tullut vastaan…

Kävin ruuvaamassa monitoreja iPhone5:sen julkistuksessa Monroen Michaelille ja bändilleen, on ollut jos jonkin moista firmakisaa… …tuli vietettyä aikaa Talentin saliäänen parissa Baronalla sun muuta…

Oltiinhan me tekemässä myös autojen “mallinäytöstä” Merikaapelilla, sekä parit messutkin on sattuneet vielä loppuvuoteen.

Tehtiin yhdet melkoiset pikkujoulut myös tuossa marras-joulukuun taitteessa. Tai siis oli vissiin 3:t pikkujoulut, joissa meininki oli se, että oli erillinen rakennus ja purkutiimi, sekä sitten vetotiimi, johon itse kuuluin.

Myös jouluisia ja isänmaallisia juttuja on sattunut matkan varrelle. Olin mukana Helsingin joulukadun avajaisissa, HYY:n itsenäisyyspäivän vastaanotossa Senaatintorilla sekä lukuisissa pikkujouluissa ja firmapirskeissä.

Joulukuun suurin osa tuli ehdottomasti kuitenkin Kuului Laulu Enkelten –rundista johon siis pääsin ilokseni teknikoimaan. Kaikkiaan 8 eri paikkaa käytiin, jotka pääasiallisesti oli kirkkoja mutta osui matkalle myös 2 konserttisalia ja yksi kirkoksi vihkitty kasvihuone, johon oli kirkko rakennettu.

Tämä rundi oli sitä silkkaa parhautta. Olen etuoikeutettu kun pääsin tuollaisen ryhmän kanssa kiertämään. Kiitos teille kaikille mukana olleille vielä kerran! Olitte parhautta!

Toinen iso proggis jossa olin joulukuussa mukana oli Järvenpäätalossa esitetyn joulukonsertin televisiointi. Rännejä mulle tuli 02R:ään kaikki 40 kappaletta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tulossa 44 kanavaa, mutta pieniä muutoksia tuli matkan varrella, mikä ei minua kyllä haitannut yhtään.

Nyt näin joulun turvottamana ja maailmanlopun, tai siis odotetun sellaisen, jälkeen onkin hyvä suunnata eteenpäin, kuin mummo lumessa…

Näihin tunnelmiin (kuvia ehkä tulossa, tai sitten ei… …ei voi tietää vielä) erinomaista vuotta 2013 kaikille Teille!
-Katti-

Porispere, erikoishommaa sekä firmakisaa

Karmarockin jälkeen oli vuorossa kesän viimeinen isompi rykäisy, Porispere.

Tähän kisaan oli varattuna kaikkiaan 1,5 rakennuspäivää. Olihan meillä kaksi ihan isoa lavaa hoideltavana, joista itse otin haltuun päälavana toimineen Lokkilavan monitorit Henkan toimiessa mikkimanuna.

Alunperin oltiin siinä käsityksessä, että bändeiltä pääasiallisesti tulisi omat monitorisepät, mutta festarit on elämää ihmeellisempiä…
”pääsin” itse tekemään kaikkien ulkomaisten, sekä suurimman osan kotimaistenkin monitoreista. PMMP, HYI, Stam1na, Amorphis, Robin ja Chisu oli ainoat joille en tehnyt itse monitoreja. Toisin sanoen lauantai oli mulle kaikkein leppoisin päivä… …tai olisi ollut ilman niitä norjalaisia, joilla oli se 19 rumpukanavaa ja kiertuemanageri seisoi mun edessä koko keikan niin etten nähnyt popparista oikein vilaustakaan, jollen noussut penkille seisomaan…

…noh mikäs siinä, töitähän sinne oli lähdetty tekemään eiks je?

Kaikkiaan kulmia mulla oli 10 kpl, joiden lisäksi oli sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan ryhmiä, sidefillit mukaanlukien, taisi olla parhaillaan menossa semmoiset 11 kpl, eli melkoinen setti kaikkiaan…

Harmillista sinällään, että sade ilmeisesti säikytteli ihmisiä pois, ja ihan sellaista väen tungosta kun toivottiin ei perjantaina ja lauantaina nähty… Siis kyllähän siellä porukkaa oli, niin kuin tuosta ekasta kuvasta ylläpäin voi nähdä, mutta enemmänkin olis voinu olla… …toisaalta sunnuntaina auringon helliessä sitä väkeä sitten olikin ihan kivasti

Porisperen jälkeen vuorossa olikin ensin lavan rakennus puuhat Lipsasen Ilkan mökille joita seurasi Alahärmän Power Truck Show ja messurakennus. …ja niinkus ensimmäisestä kuvasta näkyy niin hauskaahan meillä siellä oli

Messujen rakennusta seuraavana oäivänä riivittiin pois se mökille pusattu lava ja järjesteltiin hieman varastoa, jonka jälkeen lähdettiin seuraavana päivänä purkamaan se messuosasto pois.

Poriin saavuttiin lopulta joskus puolenyön aikaan ja allekirjoittanut hyppäsi bussiin, joka vei minut kotia…

…mutta vain muutamaksi päiväksi ennen syksyn ensimmäisiä firmakisoja.

Kyseessä oli erään ison kotimaisen firman synttärit Turussa, VPK-talolla.

Tuota VPK-taloahan ei ole suunniteltu lainkaan tapahtumien järjestämistä varten ja niinpä siellä joutuu virkkaamaan vähän kaikkea ja paljon.

Tämän takia rakennukseen olikin varattu ylimääräisiä ukkoja ja aikaa reilusti (kaikkiaan semmoiset 8,5 tuntia deadlineen).

Rakennus, ja itse tilaisuuskin meni aivan mahtavasti. Asiakas, ja heidän asiakkaansa tykkäsi.

Ainoa asia jonka olisi voinut näin jälkiviisaana hoitaa toisin, olisi ollut se että meille olisi tullut tuore C-kortillinen kuski purkuun, tai purun loppuun.

Maaliin päästiin näinkin, ja oma vikahan tuo oli kun ei tullut ajateltua cryytä hankkiessa, eli ei siitä sen enempää.

Kaikin puolin kesästä jäi oikein positiivinen fiilis, Joensuun reissusta huolimatta, ja tän kesän Orjis-cryyn kanssa on käyty läpi melko paljon ja kaikkea… …ja joka jätkän otan milloin vaan hommiin mun kanssa…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-

(copyright/kuvat Minka Matikainen)

Ukkosta ilmassa

Kirjuri Classicin rakennus meni ilman sen kummempia hässäköintejä ja siitä sitten jatkettiinkin Harjavaltaan kohti Karmarockia.

Tänä vuonna kasattiin ihan oikea lava, eli siis tuo Orjiksen 6x5m katto ja dekki 2-lavaksi, Harjavallan kaupungin (?) omistaman rekan perävaunun toimiessa edelleen päälavana.

Itse siis työskentelin rekan lavalla monitoripäässä, ja hommat oli sinällään varsin hyvin lapasessa. Olihan meillä sentään ihan ihka oikea rakennuspäivä, joskin siitä iso osa kului 2-lavan rakennukseen.
Itse vetopäivän aamuna ei mitään isompia ollut ihmeteltävänä ja kaikki vedot lähti meidän lavalla ihan ajallaan ja ongelmitta.

Bändeistä jäi mieleen Regina, joka siitäkin huolimatta että ei ollut mun musaa, vakuutti kyllä tasollaan ja ammattimaisuudellaan.

Semmoinen mainitsemisen arvoinen asia ko. päivästä kuitenkin on, että allekirjoittanut joutui puhaltamaan koko festarit päättäneen Paprika Korpsin keikan poikki 1,5 biisin jälkeen. Syy tähän oli sama kuin miksi Dingon keikka pistettiin samana iltana Turussa poikki, eli ukkonen.

Tuo rekan lava kun ei ole millään muotoa maadoitettu ja ukkonen alkoi jytistä ihan joka puolella, niin ajattelin että on ehkä paras pistää homma poikki ettei käy heikosti. Varsinkin kun lavan katolle oli vielä kasattu screeni joka olisi toiminut oikein komiana antennina ja ukkospyydyksenä.

Bändi ei oikein ensin ymmärtänyt kun hyppäsin keskelle lavaa ja ilmoitin et veto poikki. …noh lopulta ymmärsivät ja olivat kovin vihaisia kun niin tehtiin…

10 minuutin kuluttua keskusteltiin asiasta bändin kanssa kaikessa rauhassa, jolloin he tajusivat tilanteen vakavuuden…

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin ja kerrankos sitä festarit on katkaistu ukkosen takia. Mieluummin niin kuin että jotain olisi tapahtunut…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Heinäkuu… …mätäkuu?

Tässä on ollut viime postauksen jälkeen useampiakin juttuja…

On ollunna kamatoimitusta POTF:lle, Kelorockia, Baltic Jazzia, kamatoimitusta Neljälle Ruusulle, Porin Jazzkatua, Martti Servoa, Laura Voutilaista, Karjurockia ja nyt olen matkalla taas kohti Poria. Tällä viikolla olis vielä tarkoitus rakentaa Kirjurinluoto Classicia ja ottaa kunnon ote Karmarockista.

POTF ja Kelorock meni sillai kivasti, ei niissä mitään ihmeellistä tapahtunut, mitä ny Kelossa “pääsin” tekemään etupäätä ja sain tehdä kaikki yhtyeet Sydän Sydäntä lukuun ottamatta.

Baltic Jazz oli sitä samaa kuin ennenkin. Leppoisa ja mukava festari, jossa siis leivoin teltassa sekä monitorit että valot, kun ei sitä meidän valoseppää siellä koskaan näkynyt.
…tulipahan todistettua semmoinenkin vehjes kuin 7-kielinen basso. Katselin ensin että kaveri on kytkemässä kitaraansa hassusti bassostygeen ennen kuin huomasin että on aika tuhdit kielet kitaraksi

Samoissa kisoissa kävin tekemässä myös pyynnöstä JoStancen monitorit ja se keikka oli varsin onnistunut ja mahtava.

Ainoa semmoinen isompi hässäkkä tuli viimeisenä esiintyneen TrrrTrrrTrrr:n keikan aikana, kun roku ei oikein olisi halunnut pysyä pois lavalta. Siinä useampaan kertaan kollega Rantalan kanssa poistettiin hahmoja lavalta samalla kun järjestyksenvalvojat katseli vieressä… …lopulta tilanne kulminoitui siihen, että Rantala joutui ottamaan pienen pystypainin yhden yksikätisen kaverin kanssa ja saateltiin sit kaveri ulos. Tässä vaiheessa kysyin vieressä seisseeltä järkkäriltä että “pitäisköhän sun tehdä jotain?” Kaveri vastasi että “emmä tiiä”… …noh, mä tuumasin et kyl sun varmaan pitäis ja ilmoittiin sit asiasta JV-esimiehelle, kun alettiin Rantalaa jo ihan uhkailemaankin “turpiin antamisella”

Balticin jälkeen otin suunnan ensin kohti Luviaa, josta jatkettiin hetimiten Kalajoelle Neljän Ruusun tekniikan vientiin. Ainoat hankaluudet tuohon reissuun liittyen oli hieman turhan iso hoppu rakennuksessa, kun ovia oltiin aukaisemassa vasta tuntia myöhemmin kuin oli sovittu, ja se että allekirjoittanut astui vahingossa aukinaisen casen päälle, kaatuen ja nilkan haavoittaen. Noh, ei siihen edes sit tikkejä laitettu, ja nyt se on jo melkein kuin uusi.
Siinä samalla kun pukattiin kamoja kuorkkiin ihmeteltiin kun lifti hieman takkusi. Noh, kaikki kamat saatiin sisään ja päästiin nukkumaan hetkeksi ennen seuraavan päivän matkaa takaisin varastolle ja sieltä sitten Jazzkadulle.

Jazzkadun rakentamisessa menikin sitten seuraava ilta, ja kokonaan seuraava päivä, siinä samalla Apocalyptican kiertue managerille asioita selvitellessä.

Loppuviikon olinkin sitten itse taas bändikeikoilla etupäätä tekemässä. Ensin oli Naantalin Kaivohuone ja Martti Servo & Napander. Täytyy muuten sanoa, että pitkään aikaan yksi miellyttävimpiä paikkoja noin niin kuin henksun osalta joissa olen keikalle ollut… …roudaus ja tilan akustiikka onkin sit ihan toinen juttu…

Naantalista jatkoin sitten kohti Saarijärveä, jossa oli vuorossa Kukonhiekka ja Laura Voutilainen. Olin ensimmäistä kertaa etupäässä tuuraamassa, vaikka sinällään tuttu pumppu onkin, on etupää erilaista kuin monitorit.

Kaikki meni mahtavasti lukuun ottamatta sitä ihan keikan alussa tapahtunutta, toisen bändin aiheuttamaa miinaa johon polkaisin. Siellä siis oli kolmet eri PA:t pystyssä ja jokin toinen bändi oli jättänyt kamansa ilmeisesti auki, kun alkoi semmoinen matalataajuinen kierto, mikä ei loppunut vaikka laitoin kaikki mute ryhmätkin kiinni hetkeksi… …niin ja bändihän on siis 100% IEM kuuntelussa…

Liekkö toinen bändi huomannut tilanteen ja käynyt laittamassa lavan sivussa olleesta mikseristään mutet päälle kun tilanne rauhoittui… …meinasi vaan hieman ihmetyttää moinen aluksi…

Viimeisin keikka joka tähän postaukseen pääsee on Karjurock. Karjuun mentiin Lehtisen kanssa tekemään pisteitä jo keskiviikkona, jolloin Bachmannin poikain piti tulla tekemään lavaa. Siellä siis oli se Bachmannin iso mobiili.
Noh, Etelä-Suomen pojat oli sit semmoinen ujon 6 tuntia myöhässä, joten meillä meni aika syödessä ja auringossa loikoillessa… …ongelmallista vaan sinällään että sen takia oltiin itse koko ajan festarin alkuun saakka sen noin 5-6 tuntia suunnitellusta aikataulusta jäljessä, mikä näkyi meidän ensimmäisen yön unimäärässä…

Itse festarit meni oikeinkin mainiosti, joskin sillai erikoisfestarit oli kyseessä että aika moni bändi tuli ilman omaa monitori- ja valoteknikkoa. Tein itse mm. Lordin monitorit ja Lehtinen valot tästä syystä…

Sunnuntai oli myös erikoispäivä noilla festareilla. Meidän hoitamallamme 1-lavalla oli ainoastaan yksi esiintyjä, ja sekin illalla kello 20. Kyseessä oli Apocalyptica, ja hyvä niin että olivat ainoa, koska jouduttiin rakentamaan sekä lavan pintakaapelointi, monitorointi ja raiserit, sekä valoplotti uusiksi heitä varten.
En muista että aikaisemmin olisi käynyt itselle niin, että on ollut festarin purku ja rakennus samaan aikaan käynnissä… …piti meinaan olla hieman tarkkana mitä teki…

Lopullinen purku tehtiin sit kakkoslavan “karaoken” säestämänä. Paikalle jäänyt talkooporukka alkoi olla melko liikuttuneessa tilassa, ja kävi vuoron perään laulamassa erinäisten levyjen päälle… …vaihtelevalla menestyksellä ja volyymillä…

Lopulta taidettiin olla varastolla takaisin kello 8 aamulla, mutta mikä jäi harmittamaan oli, että joku joutui palaamaan takaisin vielä illalla ottamaan pisteet alas, koska tuuli oli yön aikana sen verran kova, ettei kattoon uskallettu kiivetä…

Kuvia näistä saattaa olla tulossa, jahka ehdin katsella kamerasta…
-Katti-

Semmoinen helppo perus festarikeikka… …eli kun kaikki ei mene ihan kuin Strömsöös vaan ihan mettään…

Ihan alkuun diskleimeri… Edusmallani yrityksellä ei ollut suoranaisesti mitään tekemistä hankaluuksien kanssa… …nyt vaan osu, sattu ja uppos just tän firman kohdalla, ois voinu olla mikä vaa firma…

Kyseessä oli siis Osuuskaupparock tuolla Joensuussa, ja tiiminä parasta A-ryhmää. Kaiken piti olla kohdillaan ja täsmäsään mukaan vettä voisi olla tulossa hieman Happoradion vedon aikana, mutta muutoin pitäisi olla kuivaa.

Torstaiaamuna lähdin siis junalla kohti Poria, josta oli tarkoitus ottaa vuokralle yhdistelmä ja jatkaa Tupakin kanssa sillä matkaa Luvialle, josta poimittaisiin kamat kyytiin.

Kaikki meni oikeinkin mainiosti aina siihen saakka, kunnes tuo pakkaus hieman venähti. Alunperin piti olla lähdössä siinä kello 16, mutta todellisuudessa lähtö tapahtui kello 19. Ei sinällään ihan kauhea muutos 4 päivän reissulle, mutta suoraan pois ensimmäisen yön unista…

Joensuuhun päästiin ilman kommelluksia, mitä nyt meidän hotelli oli vaihtunut lennosta toiseen Sokokseen, joka siis oli väärällä puolella jokea. …noh, veimme autot silti jo lähelle festarialuetta ja käveltiin aamuyölllä hotellille.

Heti perjantaiaamuna lähdettiin komeassa kelissä rakentamaan ja mieli oli korkealla.

Jostain syystä tuo rakennus kuitenkin kesti huomattavasti odotettua pidempään ja niinpä hommat jäi osittain kesken ajan loppumisen takia, osittain siksi, että ravintolan yökerhossa olleelle Jukka Pojan keikalle oli mennyt muun muassa meidän toisen puolen lentosubit…

Noh, yöunet jäi taas hieman vähiin ja aamulla painuttiin jatkamaan puuhastelua. Valitettavasti se alakerran setti oli jäänyt osittain purkamatta, joten se hieman aiheutti hoppua, mutta kaikki saatiin kuitenkin valmiiksi ennen kuin Teräsniska tuli tekemään tsekkiään.

Tässä vaiheessa alkoikin sitten sataa… …ja sitä sadetta tuli sitten käytännössä tauotta koko päivän…

Suhteellisen väsyneinä ja märässä kelissä päätettiin että vetojen jälkeen puretaan vain 2-lava ja 1-lavan tekniikka pintoja myöten. Kaikki roikkuva jätettäisiin aamuun ja lähdettiin kohti hotellia ja unta.

Aamulla kun tultiin takaisin huomattiin heti että ongelmia on kelin takia tiedossa. Perävaunu oli uponnut komeasti ruohoon, samoin kuin toinen kuorma-auto. Lisäksi kuorma-auton lifti oli päättänyt laskea öljyt ulos, joten se ei oikein jaksanut kuormaa nostaa…
…tässä vaiheessa olinkin jo yhteydessä järjestäjään, koska he meidät tuonne olivat ajattaneet, ja pyysin heitä hommaamaan hinausauton meille illaksi.

Yksikään case ei liikkunut siinä lillussa ja niin kaikki piti kantaa käsin siten, että tyhjät caset vietiin liftille ja tavarat kannettiin sitten caseihin…

Alunperin suunniteltu purkuaikataulu 4-kertastui lopulta, ja onneksi Kärripoikien mies oli yhteydessä illan mittaan, jotta saatiin aikataulut sovittua siten, että ei kumpikaan joutunut odottamaan toista…

Tähän vaiheeseen on pakko antaa todella iso käsi Kärripojille! Aivan mahtavaa toimintaa!

Kun lopulta noin 4 tunnin taistelun jälkeen oltiin saatu molemmat autot (kuorkki ja yhdistelmä) kovalle maalle, päätettiiin ottaa vielä hotellihuone yhdeksi yöksi. Olihan kello jo 05:00 aamulla tässä vaiheessa.

Aamulla kun herättiin niin kaikilla oli oikein mahtifiilis aamupalalla. Helppo päivä edessä sisältäen pelkkää ajoa Luvialle ja lopulta rekan purku. Niin sitä lähdettiin matkaa taivaltamaan sateen edelleen tippuessa ihan maahan saakka. Toisaalta hyvä, lähteepä toi kaikki savi pois autoista.

Siinä sitä sitten ajeltiin peräkkäin, yhdistelmä keulilla kuskinaan Tupak ja Sirén, ja me Henkan kanssa perässä Volvolla.

Volvon löpömittari alkoi näyttää huolestuttavan alhaista lukemaa, ja koska tuossa Joensuu-Varkaus välillä ei liiemmin ole noita huoltoasemia, päätettiin Henkan kanssa ottaa dieseliä siitä Karvionkanavan Nesteeltä, Heinävedeltä…

Ajettiin pihaan ja mietittiin, että hieman on matalan näköinen tuo katos, mutta kun ei siinä korkeusvarotusta näkynyt, niin ajateltiin että kyllä siihen varmaan sovitaan… …no, ei sit sovittu… Siinä kun alle livuin yht’äkkiä tömähti ja loisteputken, koristelevyjen sun muiden osia alkoi putoilla päälle.
Kysäisin Henkalta, josko hän hyppäisi ulos ja vilkaisisi päästäänkö ihan peruuttamalla pois… …Henkka tuumasi että “odotas hetki, ottaa hieman pipiä päähän”. Tässä vaiheessa tajusin että Henkka oli lentänyt samalla tuohon tuulilasiin… …onneksi ei Henkalle käynyt tuossa kuinkaan ja ei muuta kuin sisälle paperihommiin… …löytyi samalla se korkeusvaroituskin. Se oli tien poskessa ja jäänyt täysin huomaamatta molemmilta meiltä…

Lopulta kun ko. lappu oli täytetty (samalla Henkka sit tankkasi sen auton. Oli kuulemma pidennetty letku yhdessä pumpussa) lähdettiin jatkamaan matkaa Henkan ajaessa ja minun soitellessa vakuutusyhtiöön asian tiimoilta.

Päästiin Varkauteen ja siinä toisten kanssa kahvilla pystyttiin jo naureskelemaan tällekin asialle, vaikka tokihan se minua itseäni harmitti… …isostikin…

Varkaudesta matka jatkui kohti Jämsää, jossa päätettiin pitää lounastauko.

Jämsästä lähdettyämme päätettiin Henkan kanssa mennä ohi rekasta. Onneksi mentiin, koska heti kun päästiin ohi, jäbät soitti ja sanoi että meidän taka-akselin rattaat ei voi hyvin…

Otettiin sitten tienposkeen ja huomattiin, että apukuskin puolen paripyöristä sisempi oli ihan riekaleina ja toisenkin puolen sisemmästä oli pettänyt runko… …no tämä ei maailman isoin ongelma ollut, koska ei meillä juurikaan ollut kuormaa, mutta se että apukuskin puoliseen vanteeseen oli valunut peräöljyä alkoi huolettamaan enemmän… …eikä toi ehjäkään rengas niin hyvältä näyttänyt…

Päätettiin kuitenkin nilkuttaa Orituvalle ja samalla soiteltiin Jem-Tec –nimiseen yritykseen, josta saimmekin apua. Valitettavasti kaveri oli toisella keikalla, ja jouduimme odottelemaan hänen saapumistaan semmoisen 1,5 tuntia.

Loppujen lopuksi ei sitä autoa ihan kuntoon saanut, mutta lisättyään 12 litraa peräöljyä (säiliön tilavuus 20l), laitettuamme lisää ilmaa renkaisiin ja kaverin tarkastettua laakerin kunnon lupasi hän meille että teknisesti (rengasta lukuun ottamatta) pääsisimme perille…

Siitä sitten lähettiin hissuksiin ajelemaan eteenpäin ja lopulta Luvialle varaston pihaan saavuin kello 02:00… …väsyneenä, mutta onnellisena…

Lisää kuvia saattaapi olla tulossa, ehkä…

Mä ehkä hävisin tän pelin, mut onnex se on kuitenkin edes ohi,
-Katti-

Festivaalia ja levynjulkkaria

Tuossa hetki sitten oli semmoinen perusrykäisy, jossa siis oli ensin Klustermus-festivaali ja sitten PMMP:n levynjulkkari.

Oli tuossa myös eräs firmakisa, mutta ei siitä sen enempää, kun ei siinä juuri mitään ihmeellistä tapahtunut…

…toisaalta eipä noissa Klusussa tai PMMP:n levynjulkkarissakaan mitään ihmeitä tapahtunut.

Klustermustahan päästiin siis rakentamaan oikeinkin mahtavassa kelissä, eikä siinä mitään ihmeempää kiirettä sitten pidettykään. Rakennuspäivänä saatiin kasaan lavat (siellähän siis oli 2 lavaa, joista toisen hoiti Klustermus Ry:n oma henkilökunta ja isomman hoidimme me Kaplaksen Heikin ja Korhosen Tarun kanssa. Stagemanuna meillä oli itse Ylä-Ville, joka tosin tällä kertaa oli Klustermus Ry:n kautta) sekä tekniikka sellaiseen perustilanteeseen, että aamulla päästiin sitten huvilupien alettua virittämään komootteja.

Olin itse ensimmäistä kertaa ko. kisoissa, mutta oikeinkin hyvä fiilis jäi. Varsin mahtavia bändejä oli meidän lavalle osunut, joista nyt mainittakoon ennen kaikkea Antero Lindgren bändeineen ja Pellolainen yhtye nimeltä Hämärästä Aamunkoittoon.
Tottakai myös Lapko otti oman paikkansa festareilla kuten arvata saattoi.

Kaikkinensa kisat meni oikeinkin mainiosti sateesta huolimatta ja tuo meidän ensikertalainen (Taru) teki varsin vakuuttavaa työtä valopuolella. Koko valoplotti oli siis hänen suunnittelemansa ja pääsihän Taru myös lamputtamaan joka bändin, kun kellään ei ollut omaa valoteknikkoa…

…toisaalta Lapko oli ainoa jolla oli oma teknikko nyt ylipäätään, eli päästiin tässä itsekin ihan taas työn makuun…

Tuolta kun päästiin lopulta nukkumaan ei niin kovin kiirettä sen heräämisen kanssa pidetty. Olihan meillä isolta osin kamat jo PMMP:tä varten olemassa, ja Klusua seuraava päivä oli varattu pakkaukselle.

PMMP:n vetoa varten siis pakattiin kamat kaikessa rauhassa, ja kohti Loimaata lähdettiin kello 02:00 kolmella autolla.

Loimaalle saavuttiin siinä 04:00 ja siitä sitten samoin tein rakentamaan. Ongelmaksi meinasi muodostua se, että oltiin Ylä-Villen kanssa liikkeellä kahdelleen Kaplaksen Fiatilla, eikä saatu kylmäilmapuhallusta pois. Meinas olla sortsipohkeet melko jumissa aluksi, mutta kyllähän se sit siitä lähti.

Mahtava auringonpaiste lämmitti meitä jopa niinkin paljon, että useammalla, allekirjoittanut mukaan lukien, paloi nahka.

Ainoa oikeasti allekirjoittaneelle hämmenystä aiheuttanut asia oli tuo Venue SC48, jota ei ole tullut käytettyä ihan äskettäin. Meinasi hieman haetuttaa asiat, mutta kyllä ne sieltä löytyi ja lämppärikin saatiin musiikilta kuulostamaan…

PA:kin oli uusinta uutta Auraa. A1:sen linjasäteilijämallia, joka ainakin allekirjoittaneelle kelpasi oikeinkin hyvin.

Itse PMMP:tä en jaksanut jäädä kuuntelemaan, vaan painuin nukkumaan vedon ajaksi Fiatiin.

Kun veto oli ohi, niputettiin kamat reippaalla tahdilla ja suunnattiin takaisin varastolle, johon palattiin siinä kello 04:00.

Raskas reissu kaikkinensa, mutta oikeinkin onnistunut ja hyvä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-

(Kuvat: copyright Minka Matikainen)

Stadin Suvivirsi 2012

…jaa-a, ettei kirkolla olis rahaa?
Käytiin tekaisemassa Stadin Suvivirsi tapahtuma tuossa Lasipalatsin aukiolla ja siellä oli sit jos jonkinmoista. Oli isoa screenia useampana kappaleena, oli screeniä lavalla, oli ääntä, oli valoa ja oli YLE:n HD-rekkakin…
Toki samaisen tapahtuman osana oli myös sen uuden Kampin kappelin (jonka itse ristin “Pömpeliksi”) käyttöönotto…

Bändejä lavalla oli teoriassa 2, käytännössä yksi. Tilaisuuden aloitti nimittäin lapsikuoro, jolla ei varsinaista bändiä ollut, mutta kitara, kiipparit, trumpetti ja perkat…

Itse “pääesiintyjänä” oli UMO vahvistettuna Nymanin Marzilla ja Iivanaisen Johannalla.
Mulla meinas monitoripäässä hieman pukata hikeä, kun aluksi juuri huollosta tullut LS9 ei tunnistanut faderien 17-32 nappeja, tai mittarointeja. Faderit itsessään kyllä toimivat, mutta kaikki muu siinä niiden yllä oli mykkää… …epäilin suuresti irronnutta lattakaapelia, ja kurkkasin jopa pöydän sisällekin, ihan itse… noh, olihan siellä kaapeli irti, mutta samalla oli turhan monta paikkaa johon sen olis voinu tökätä, joten ei muuta kuin soitto Fasulle ja Montin korjaamaan tilanne.

Kauaa ei korjaus kestänyt ja saatiin laitteet supattamaan… Mullehan siis tuli monitoripöytään sen verran tavaraa että ihan jännitti jos olis ilman mittarointeja ja CUE:ja joutunu puolet ajamaan… lisäkortitkin kun oli kaikki täynnä, ja osaa materiaalista monotettiin, niin edes custom fader layer ei ois auttanu tarpeeksi… Etupäähän tais olla lopulta menossa jotain 56-ränniä, ja paluita käytettiin “riittävästi”…
Paikalle oli vuokrattu RMC:n aktiivisplitti YLEä varten, ja samalla sain käyttööni sen RMC:n Veam-pohjaisen lavahakusysteemin, joka helpotti kyllä työtä suunnattomasti, varsinkin purkua, koska vaihtojahan ei silleen ollut…

Itse vetopäivänä alkoi tapahtua. Meni pätsi uusiksi melko monta kertaa, ja koska kyseessä ei ollut pelkästään mun ja etupään välinen hässäköinti, vaan kaikki asiat piti tarkastaa myös YLEn päästä…
Sitten kun kaikki oli muka kasassa, tuli vielä muutamia muuttujia, mutta kaikesta selvittiin kunnialla, mitä nyt spiikki langatonta joutui kantelemaan pitkin lavaa aina edestakaisin, kun ei ne merkityt puhepaikat sit pitäneetkään… …saas nähdä montako kertaa näyn kuvissa… :)

Sinällään positiivista oli, että tilaisuus oli ohi joskus 19:20, jonka jälkeen päästiin purkamaan, ja kotona olinkin jo 04:00 aamulla, kun oli kaikki tekniikka ja lava paketissa…

Harmi ettei tullut otettua kuvan kuvaa, koska ne screenihässäkät sun muut oli varsin massiiviset.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Päivitystä

Nonni… Paljon on tapahtunut ja kaikenlaista…

On ollunna April Jazzeja, joissa allekirjoittaneen tonttina oli Kino Tapiola. Siellä oli tänä vuonna siis ensimmäistä kertaa semmoinen klubimeininki, ja täytyy sanoa että toivottavasti ei viimeistä.

Täähän oli siis silleen erikoisscene että siellä jengi oikeesti kuunteli musaa, eikä keskittyny siihen keskenään t(l)örpöttelyyn…

April Jazzeilta tie vei mm. Robinin keikalle, jossa oli kyllä jäätävä meno. Miettikääs semmonen urheiluhalli, jos on 1000 kirkuvaa mukulaa… Meteli oli sanalla sanoen infernaalinen ja pahaa teki kun PA:sta joutu vetää niin tolkuttoman kovaa että sai jotain selvää kirkumisen yli…

 

Seuraavana päivänä olikin erikoismeininki Loimaan jäähallissa, missä oli siis 200 vuotisbileet… Siis 4 jamppaa päätti viettää 50 samana päivänä samassa paikassa, ja siellä oli sit bändiä ja kaikkea. Mahtava meininki ja kaikki hommat toimi kaikinpuolin… Olipa tilaaja jopa ilmoittanut että emme saa purkaa yöllä pois, joten tiedossa oli leppoisa sunnuntaipurku…
…jossain vaiheessa iltaa sit löysinkin kotia Keravalle julkisten tuomana…

Sit seuraavan viikon agendana oli taas seminaarihommaa, jossa nyt ei sinällään mitään ihmeellistä ja uutta ollut.

Ja tulihan sitä käytyä itseään sivistämässä tuolla Studiotecin ja Avitan järkkäämässä rigikoulutuksessakin…

Mut sit taas mentiinkin… ensin oli naisten kevätkirmaus Porissa, josta käytännössä melkein suoraan paineltiin Käpylään kyläjuhlille…
Kyläjuhlille mentiin 2:lla kuorma-autolla, jotka oli ihan täynnä tavaraa… Toinen tekniikkaa, ja toinen lavaa…

 

Itse kisat meni oikeinkin mallikkaasti, mitä ny allekirjoittanutta alkoi jossain välissä oikeesti ahdistaa se meidän lavan dragqueen juontaja… ei oikein osu mun segmenttiin toi juttu millään… …sori jos loukkaan jotain tällä, mut ei vaan pysty oikein ymmärtämään…

Purku sillai leppoisasti, ja aamulla himassa joskus 5 jälkeen unille.

Kaikenlaisia pieniä yrityskisoja on kanssa sopinut tohon viime päivityksen jälkeiseen elämään, mutta eipä niissä oikeastaan oo mitään ihmeempiä… Seuraavaks oliskin Stadin Suvivirsi, jonka rakennus alkais huomenissa…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-

(Kuvat copyright Minka Matikainen)

Vähän kaikkee, mut ei oikeestaan mitään…

Jaa-a… Mistäköhän aloittais. Tässä välissä on ollut muutamat firmakisat, vähän televisiota, ihan vaan kamatoimitusta ja pari keikkaa, jotka on joutunu/päässy, miten sen ny ottaa ihan raapimaankin…
Nää nyt tulee vähän missä sattuu järjestyksessä, mutta älkää välittäkö tuommoisista…

Kuun alussa oli Vintage messut, missä oltiin Hooverin kanssa kahdestaan. Kivastihan noi meni, mut melko erikoishiippareita sattui joukkoon, ja bändistä en ihan satavarmaksi voi sanoa oliko ne kännissä, vai muuten vaan hilpeitä veikkoja… Ilmeisesti muuten vaan oli hyvä boogie, ja mikäs siinä. Semmoista rockabilly hommaa leipoessa…

Tuli tuossa tehtyä jotain haastatteluohjelmaakin telkkariin, ja tulin muuten siihen tulokseen jälleen kerran, että paras akkarisoundi ikinä lähtee ulkoisella mikillä siitä akkarin edestä. Valitettavasti toi ei vaan oikein ole hyvä ja toimiva ratkaisu tuolla pitserian nurkissa…

Lisäksi tosiaan oli parit firmakisat, joissa oli varsin mainioita muusikoita. Suurin osa tuttuja muillekin kuin mulle, osa hieman tuntemattomampia, mutta siltikin loistavia.

Käväisin minä viemässä myös tekniikan Saran pojille tuonne Euran Osmantupaan… …ja edelleen olen sitä mieltä, että toi paikka pitäis kieltää kyllä lailla kaikelta esiintyvältä taiteelta, ja räjäyttää maata kiertävälle radalle… …se olis just oikein niille marsilaisille, että saisivat tollaisen paikan…

Tällä kertaa ei sinällään mitään uutta tapahtunut, mutta se sama vanha säätö… Edes mikkejä ei olis saanu kerätä pois ennen pilkkua… …noh, jotenkin kummasti oli sattunut käymään, että pilkun tullessa oli enää PA:n komootit ja etupää pystyssä… …kaikki muu oli menny renkailleen :)

Toinen hieman vastaavanlainen, joskin paljon mukavampi veto oli tuolla Porin Bar Kinossa, jossa vein tekniikan ja rapsuttelin itse keikankin pois kuleksimasta Elokuu-yhtyeelle.
Tää Kinohan on siitä nasta mesta, että jos asiat on oikein funtsinu, niinku mulla tällä kertaa sattu käymään, oli mulla autossa kamat ja auton persus kiinni jo ennen kuin kello oli 01:30. Vetohan siis alkoi 23:15.

Ehkä paras tälle välille sattunut keikka, kaikkein koomisimmilla käänteillä oli kuitenkin semmoinen herkkä jazz-keikka (no, okei oli siinä sit paljon muutakin kuin pelkkää jazzia, mut kuitenkin).

Karautin paikalle autolla ja ensimmäiseksi paikan omistaja ilmoitti (siis heti siinä kun hyppäsin kuskin pukilta alas) että “taasko tänne tulee näitä saunti-ihmisiä? Aina kun te ootte täällä ollu, ni on tullu niin kauhian kovaa, että asiakkaat on menneet pihalle jo ihan alussa”

Koetapas siinä sit selittää että ei tuu kovaa tänään, ei… …varsinkin kun parkaisu oli mahdoton kun tempaisin ulos mikseriräkin ja ensimmäiset 4 laatikkoa ulos, joissa ei siis ollut kuin mikrofoneja, ständejä, LED-lamppui ja piuhaa…   …yhden yhtä komoottia tai päätettä ei vielä tässä vaiheessa ollut ulkona, ja melkein puolet  kamasta oli jo pihalle…

Eikä se mitään että epäillään, mutta kun tämä seppä päätti säestää mun roudausta soittamalla harmonikkaa koko ajan…

Lopulta kun pääsin sisälle kamoineni (joita siis ei ollut paljoa), alkoi samainen kaveri soittamaan urkujaan… Tässä vaiheessa meinasi mulla huumorintaju jo leipoa kiinni, mutta päätin pistää vaan kiltisti tulpat päähän ja jatkaa…

Pystytys, tsekki ja itse keikkakin meni oikein mainiosti. Joskin tsekin aikana oli pakko käydä pyytämässä sepältä semmoinen pienimuotoinen tauko urkumusiikkiin…
Semmoinen juttu on muuten pakko mainita volasta, että keikan aikana kuulin 1,5 pöydän päässä istuvien keskustelut oikeinkin selvästi, eivätkä he huutaneet… …siitäkin huolimatta että tuo miksaamani trio oli korkeintaan yhtä äänekäs kuin ne urut joita omistaja joka välissä soitti, oli omistaja sitä mieltä, että juuri ja juuri oli sopiva volumetaso… …meit on moneen junaan, ja osa näkyy jääneen asemallekin :)

Juuri kun olin ajatellut että pitää odottaa hetki että saa kaukokaapelin pois (kaikki muu oli siis jo kasassa ja autossa kun oli ovet sekä stagen takana, että etupään välittömässä läheisyydessä), tulikin pilkku ja näin siis oli pois tästäkin paikasta ennen kuin suurin osakaan asiakkaista oli taksin saanut :)

Näihin tunnelmiin, kuvia ehkä tulossa myöhemmin,
-Katti-

Poikkeuksellisesti etupäässä

Tässä on taas vierähtänyt tovi, eikä muka ole saanut laitettua tekstiä oikein liikkeelle.
Riipaistiin pari “isompaa” juttua tuossa maaliskuun puolivälillä. Samalla toimivat testitilanteina Italian dB:n isolle linjasäteilijälle, joka tottelee nimeä T12.
Olihan nuo toki samalla myös ensimmäiset vedot Äänipalan uudelle Midaksen Pro2C:lle.

Varsin oivia ja soivia pelejä, molemmat. Midaksesta nyt oli aika vahva käsitys jo etukäteen, kun ei ihan ekaa kertaa kuitenkaan tuo Pro-sarja eteen astellut, mutta varsinkin tuo italialainen linjasäteilijä yllätti varsin positiivisesti.

Helsingin Jäähallissa siis meillä oli stereoina 8 palaa T12 puolellaan, jotka oli nostettu sinne 9m korkeuteen, ja niitä tukemassa siinä lattialla arc-asetelmassa 6 kpl S30 subeja. Tehtaan sedät lupaili subeille pöhyä 3kW / purkki.
Frontfilleinä oli pienempää T4:sta.




Tuo setti riitti oikeinkin mainiosti kyseisen tilaisuuden tekemiseen, ja headroomiakin jäi, reilustikin. Vauhtia mulla oli etupäässä sillai maltilliset 85 dBA slow… …joskin oltiin me Smaartin mukaan menty jopa 5 sekuntia ihan yli 90dBA:nkin :) Kauheata mekkalaa siis pidin, tälläkin kertaa :)

Mielelläni olisin hieman reippaamminkin lähettänyt, mutta kun tilaaja pyysi, niin minkäs teet…
Toinen tapahtuma oli Helluntaiherätyksen (?) Lähetyskonferenssi (?) Tellus 2012, johon alun perin piti olla tulossa Higher Groundia ja vaiks mitä. Sittemmin kuitenkin pieneni sekin setti aika paljon, mikä tavallaan lisäsi mun hommia, kun joutui kaiken vääntämään itse.

Tuonne Tikkurilan Urheilutalolle mentiin samalla, hyväksi havaitulla subipyydyksellä, mut yläpäitä oli nyt vaan 6 puolellaan… Samalla jouduttiin rakentamaan myös outfilli, joka päädyttiin tekemään samaisen italialaisen valmistajan pienemmästä linjasäteilijästä, siitä T4:stä siis. Varsin hienosti toimivat yhteen sen jälkeen kun oli viiveet sun muut kohdilleen saatu. Erittäin saumaton äänikenttä koko hallissa ja yllättävän mielyttävä soundi vaikka itse sanonkin.

Valotaiteilijana täällä, kuten jäähallissakin oli Laineen Tero, joka teki varsin hyvännäköistä settiä, kuten allaolevan kuvan “3D-valoista” voi päätellä.



Kaikin puolin molemmista kisoista jäi teknisesti varsin hyvä mieli. Tuo italialainen setti yllätti positiivisesti äänenlaadullaan ja –paineellaan, ja muutenkin hyvän ryhmän kanssa pusaaminen oli varsin hauskaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin…
-Katti-
(Kuvat: copyright Minka Matikainen, Jori Asikainen)

Päivitystä

Nonni… Ompas taas kulunut aikaa viime postauksesta, nyt ei voi kyllä taas(kaan) syyttää kuin laiskuutta :)

Mitäs tässä välissä on oikein tapahtunut? Kaikenlaista pientä ja suurempaa firmakisaa, joista ei nyt sit sen enempää. Vuoden loppupuolella olin pari kertaa laitetoimittajan asemassa Suomen “isoihin bändeihin” kuuluvalle yhtyeelle ja sen sellaista.

Tälle vuodelle on jo osunut pari televisiohommaa. On käyty noita Mestis pelejä lähettämässä ulos. Varsin leppoisaa puuhaa, kun ajattelee et mun osalta pystytykseen menee se noin tunti ja purkuun ehkä 15-20 minuuttia. Hikeäkään ei turhan paljoa tossa hommassa valu…

Ohessa kuva tosta mun työpisteeltä näitä tehdessä.

Lisäksi kävin muistelemassa hieman rigihommia sun muita Emma-gaalaan liittyen.

viimeisimpänä on viime viikonlopun firmakisat Stadissa. Mentiin sinne periaatteella, että pikku PA ja pikku bändivalot, sekä vähän tilavaloa. Talon puolelta dekki ja ajatuksena että meidän pääasiallisena vastuuna on soittavan bändin toistaminen ja valaisu.

Toki siihen perinteiseen TJ:n puheenvuoroon oltiin kanssa varauduttu, mutta kun tulin vaihtamasta pukua päälle, niin huomasin että TJ oli ottanut talon tekniikkaan kuuluvan AKG:n langattoman esille. Hieman siitä säikähtäneenä kävin kysymässä että mitäs tuo meinaa, ja ko. henkilö ilmoitti että käyttää talon järjestelmää oman puheensa toistoon. Noh, mulla ei luonnollisesti ollut mitään tuota vastaan, kunhan ymmärsivät että asia ei ollut minun hallussa, ja tuntuivat ymmärtäneen.

Noh, ei se ihan timanttia, tai edes lasia ollut se TJ:n puheen toisto, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä, ja olinhan itse tarjonnut toki vaihtoehtoa.

Itse bändi soitteli ihan jees, ja sitä normaalia bilerynkytystä. Mikä hämmensi mua oli se että heti eka biisistä lähtien käytännössä kaikki oli joraamassa tuolla tanssilattialla.

Bändi siis soitti kaikkiaan 3 settiä, ja jokaisen setin väliin oli multa pyydetty “jotain musiikkia”. Eivät tainneet tilaajat tietää mun musapuolta, koska vaikka kuinka bilemusaa yritin vetää, tuli useampikin kysymään “enemmän tanssittavaa” tai “suomi-iskelmää”. Noh, parhaani yritin. Mä kun en mikään DJ ole, ja kait ne ihmisetkin sen sit tajus kun parhaani tein.

Sinällään purku meni varsin kivuttomasti, mitä nyt matkalla varastolle alkoi hieman jännittää kun tota polttoainetta ei liiemmin ylimääräistä ollut tankissa, enkä millään viitsinyt pysäyttää tankkaamaan.

Perille päästiin, ja kaikki meni varsin jees, eli näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tää postaus.
-Katti-