maanantai 23. huhtikuuta 2012

Vähän kaikkee, mut ei oikeestaan mitään…

Jaa-a… Mistäköhän aloittais. Tässä välissä on ollut muutamat firmakisat, vähän televisiota, ihan vaan kamatoimitusta ja pari keikkaa, jotka on joutunu/päässy, miten sen ny ottaa ihan raapimaankin…
Nää nyt tulee vähän missä sattuu järjestyksessä, mutta älkää välittäkö tuommoisista…

Kuun alussa oli Vintage messut, missä oltiin Hooverin kanssa kahdestaan. Kivastihan noi meni, mut melko erikoishiippareita sattui joukkoon, ja bändistä en ihan satavarmaksi voi sanoa oliko ne kännissä, vai muuten vaan hilpeitä veikkoja… Ilmeisesti muuten vaan oli hyvä boogie, ja mikäs siinä. Semmoista rockabilly hommaa leipoessa…

Tuli tuossa tehtyä jotain haastatteluohjelmaakin telkkariin, ja tulin muuten siihen tulokseen jälleen kerran, että paras akkarisoundi ikinä lähtee ulkoisella mikillä siitä akkarin edestä. Valitettavasti toi ei vaan oikein ole hyvä ja toimiva ratkaisu tuolla pitserian nurkissa…

Lisäksi tosiaan oli parit firmakisat, joissa oli varsin mainioita muusikoita. Suurin osa tuttuja muillekin kuin mulle, osa hieman tuntemattomampia, mutta siltikin loistavia.

Käväisin minä viemässä myös tekniikan Saran pojille tuonne Euran Osmantupaan… …ja edelleen olen sitä mieltä, että toi paikka pitäis kieltää kyllä lailla kaikelta esiintyvältä taiteelta, ja räjäyttää maata kiertävälle radalle… …se olis just oikein niille marsilaisille, että saisivat tollaisen paikan…

Tällä kertaa ei sinällään mitään uutta tapahtunut, mutta se sama vanha säätö… Edes mikkejä ei olis saanu kerätä pois ennen pilkkua… …noh, jotenkin kummasti oli sattunut käymään, että pilkun tullessa oli enää PA:n komootit ja etupää pystyssä… …kaikki muu oli menny renkailleen :)

Toinen hieman vastaavanlainen, joskin paljon mukavampi veto oli tuolla Porin Bar Kinossa, jossa vein tekniikan ja rapsuttelin itse keikankin pois kuleksimasta Elokuu-yhtyeelle.
Tää Kinohan on siitä nasta mesta, että jos asiat on oikein funtsinu, niinku mulla tällä kertaa sattu käymään, oli mulla autossa kamat ja auton persus kiinni jo ennen kuin kello oli 01:30. Vetohan siis alkoi 23:15.

Ehkä paras tälle välille sattunut keikka, kaikkein koomisimmilla käänteillä oli kuitenkin semmoinen herkkä jazz-keikka (no, okei oli siinä sit paljon muutakin kuin pelkkää jazzia, mut kuitenkin).

Karautin paikalle autolla ja ensimmäiseksi paikan omistaja ilmoitti (siis heti siinä kun hyppäsin kuskin pukilta alas) että “taasko tänne tulee näitä saunti-ihmisiä? Aina kun te ootte täällä ollu, ni on tullu niin kauhian kovaa, että asiakkaat on menneet pihalle jo ihan alussa”

Koetapas siinä sit selittää että ei tuu kovaa tänään, ei… …varsinkin kun parkaisu oli mahdoton kun tempaisin ulos mikseriräkin ja ensimmäiset 4 laatikkoa ulos, joissa ei siis ollut kuin mikrofoneja, ständejä, LED-lamppui ja piuhaa…   …yhden yhtä komoottia tai päätettä ei vielä tässä vaiheessa ollut ulkona, ja melkein puolet  kamasta oli jo pihalle…

Eikä se mitään että epäillään, mutta kun tämä seppä päätti säestää mun roudausta soittamalla harmonikkaa koko ajan…

Lopulta kun pääsin sisälle kamoineni (joita siis ei ollut paljoa), alkoi samainen kaveri soittamaan urkujaan… Tässä vaiheessa meinasi mulla huumorintaju jo leipoa kiinni, mutta päätin pistää vaan kiltisti tulpat päähän ja jatkaa…

Pystytys, tsekki ja itse keikkakin meni oikein mainiosti. Joskin tsekin aikana oli pakko käydä pyytämässä sepältä semmoinen pienimuotoinen tauko urkumusiikkiin…
Semmoinen juttu on muuten pakko mainita volasta, että keikan aikana kuulin 1,5 pöydän päässä istuvien keskustelut oikeinkin selvästi, eivätkä he huutaneet… …siitäkin huolimatta että tuo miksaamani trio oli korkeintaan yhtä äänekäs kuin ne urut joita omistaja joka välissä soitti, oli omistaja sitä mieltä, että juuri ja juuri oli sopiva volumetaso… …meit on moneen junaan, ja osa näkyy jääneen asemallekin :)

Juuri kun olin ajatellut että pitää odottaa hetki että saa kaukokaapelin pois (kaikki muu oli siis jo kasassa ja autossa kun oli ovet sekä stagen takana, että etupään välittömässä läheisyydessä), tulikin pilkku ja näin siis oli pois tästäkin paikasta ennen kuin suurin osakaan asiakkaista oli taksin saanut :)

Näihin tunnelmiin, kuvia ehkä tulossa myöhemmin,
-Katti-

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Poikkeuksellisesti etupäässä

Tässä on taas vierähtänyt tovi, eikä muka ole saanut laitettua tekstiä oikein liikkeelle.
Riipaistiin pari “isompaa” juttua tuossa maaliskuun puolivälillä. Samalla toimivat testitilanteina Italian dB:n isolle linjasäteilijälle, joka tottelee nimeä T12.
Olihan nuo toki samalla myös ensimmäiset vedot Äänipalan uudelle Midaksen Pro2C:lle.

Varsin oivia ja soivia pelejä, molemmat. Midaksesta nyt oli aika vahva käsitys jo etukäteen, kun ei ihan ekaa kertaa kuitenkaan tuo Pro-sarja eteen astellut, mutta varsinkin tuo italialainen linjasäteilijä yllätti varsin positiivisesti.

Helsingin Jäähallissa siis meillä oli stereoina 8 palaa T12 puolellaan, jotka oli nostettu sinne 9m korkeuteen, ja niitä tukemassa siinä lattialla arc-asetelmassa 6 kpl S30 subeja. Tehtaan sedät lupaili subeille pöhyä 3kW / purkki.
Frontfilleinä oli pienempää T4:sta.

image
image

Tuo setti riitti oikeinkin mainiosti kyseisen tilaisuuden tekemiseen, ja headroomiakin jäi, reilustikin. Vauhtia mulla oli etupäässä sillai maltilliset 85 dBA slow… …joskin oltiin me Smaartin mukaan menty jopa 5 sekuntia ihan yli 90dBA:nkin :) Kauheata mekkalaa siis pidin, tälläkin kertaa :)

Mielelläni olisin hieman reippaamminkin lähettänyt, mutta kun tilaaja pyysi, niin minkäs teet…
Toinen tapahtuma oli Helluntaiherätyksen (?) Lähetyskonferenssi (?) Tellus 2012, johon alun perin piti olla tulossa Higher Groundia ja vaiks mitä. Sittemmin kuitenkin pieneni sekin setti aika paljon, mikä tavallaan lisäsi mun hommia, kun joutui kaiken vääntämään itse.

Tuonne Tikkurilan Urheilutalolle mentiin samalla, hyväksi havaitulla subipyydyksellä, mut yläpäitä oli nyt vaan 6 puolellaan… Samalla jouduttiin rakentamaan myös outfilli, joka päädyttiin tekemään samaisen italialaisen valmistajan pienemmästä linjasäteilijästä, siitä T4:stä siis. Varsin hienosti toimivat yhteen sen jälkeen kun oli viiveet sun muut kohdilleen saatu. Erittäin saumaton äänikenttä koko hallissa ja yllättävän mielyttävä soundi vaikka itse sanonkin.

Valotaiteilijana täällä, kuten jäähallissakin oli Laineen Tero, joka teki varsin hyvännäköistä settiä, kuten allaolevan kuvan “3D-valoista” voi päätellä.

image

Kaikin puolin molemmista kisoista jäi teknisesti varsin hyvä mieli. Tuo italialainen setti yllätti positiivisesti äänenlaadullaan ja –paineellaan, ja muutenkin hyvän ryhmän kanssa pusaaminen oli varsin hauskaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin…
-Katti-
(Kuvat: copyright Minka Matikainen, Jori Asikainen)