Jaahas... Tulipa sitten taas käytyä tekaisemassa vaihteeksi muuan gospelhenkinen veto.
Kyseessä oli Keravalla järjestettävä Kid's Action Night, jossa siis houseband veivailee lapsukaisille soveltuvaa poppista ja lisäksi on nk. "väliaika", jolloin on kaikenlaista äksöniä muksuille tarjolla.
Koskapa kyseisen paikan omat kamat on miksuutinta lukuunottamatta luvattoman huonot, sanoisinko jopa paskat, päätin olla täysin omavarainen tällä kertaa (kiitoksia Ville, sheivasit taas mun persuksen)... ...no, okei käytin minä talon langatonta juontoihin ja voi persuus sentään ku noi Shuret on huonoja. Ehkä meitsiä on vaan hemmoteltu noilla Senkuilla liikaa, mutta voi kauhia kui toi Shurelainen shuhisi...
Eli vein siis paikalle niin PA:n, monitoroinnin, kaukopelin, pyydykset, kaapeloinnit sähköt mukaan lukien kuin myös tiskinkin... ...täytyy sanoa, että kyllä kannatti, vaikka aikataulut pettivät tällä(kin) kertaa. Mun piti päästä pystyttämään kello 15 torstaina, kun bändi oli tulossa kello 18 tsekkaamaan, mutta kun saavuin paikalle apukäden kanssa, oli siellä jokin paastopäivä tms. meneillään ja meille ilmoitettiin tylysti, että aikaisintaan 16:30 voitaisiin kokeilla onneamme. No käytännössä pääsin työn pariin ihan muutamaan minuuttia vaille 17. Siitä sitten nopea roudaus ja kamoja pystyttämään... ...eiköhän vielä joku toistaitoinen apukäsi ollut pakannut kaukonkin ihan miten sattuu. Tuo 32 kaukohan ei ole kelalla vaan vedellään YLEENSÄ kasille, tosin tällä kertaa oli niputettu miten sattuu (kaapeli oli siis ihan hirmuisella kierteellä ja sen oikaiseminen oli hikistä ja varsin, hmm... miten sen sanois nätisti, ikävää puuhaa...)
Onneksi oli Kuosmasen pojat käyneet pukkaamassa valot kasaan jo edellispäivänä niin ei niitä tarvinnut tuossa samassa hädässä vääntää kasaan...
Riittävän monta hikipisaraa (litraa?) vuodatettuani olin siinä pisteessä, että bandi pääsi aloittelemaan lämmittelyä kello 18:10. (Rummut, flyygeli, basso ja kitarat oli vielä mikittämättä / kytkemättä, mutta laulut pelitti ja monitorit, sekä PA oli jo kuosissaan). Taas kerran olin niin tyytyväinen, että toin omat kamat, joille löytyi suoraan LS9:stä perusasetukset. Nopeutti nimittäin ihan kipeän paljon tuota virittelyä.
Siinä bändin lämmitellessä mikittelin ja kytkin loput, jonka jälkeen päästiin tekemään tsekkiä. Harvoin on n. 90dBA slow tuntunut niin kovalta kuin tuossa salissa tuntui, liekkö seisovia aaltoja tai jotain, mutta kun mentiin tsekissä yli 94dBA slow:n alkoi olla aikas ahdistunut olo jo allekirjoittaneellakin... ...toisaalta tapahtumahan olikin muksuille ja soundi oli, kiitos asiallisen lavametelin, varsin mainio jo jossain 88 - 90 dBA slow:n paikkeilla.
Mielenkiintoista oli myös, että tosi pitkästä aikaa jouduin vaihtamaan e935:n pois liidilaulusta. Korvasin sen Shuren B87:lla, joka toimi kyseisen rouvan äänelle huomattavasti paremmin... noh, ei aina voi voittaa eka kerralla, vaikka toi e935 onkin mun suosikki mikki lauluihin, niin tällä kertaa jokin muu toimi paremmin...
Tsekkaaminen oli valmis varsin pian, mutta bändi halusi vielä hieman treenailla seuraavan päivän keikkaa varten, joten ilta venähti sinne melkein 22 saakka.
Perjantaina palattiin paikalle siinä kello 17, ja itse tapahtuma alkaisi kello 18. Kaikki on reilassa ja homma toimii. Oli mukava nähdä ekan kerran myös noi valot, jotka Henkka ja Krisu oli duunanneet. Ihan jees tilaisuuden huomioiden.
Vähän puoli kuuden jälkeen tulee taikuri, jonka on myös määrä esiintyä, ja haluaa kytkeä oman langattoman headsettinsä järjestelmään. No mikäs siinä, onhan noita vapaita kanavia vielä joku kymmenkunta 10 jäljellä. Järkytykseni oli kauhea, kun huomasin mikä langaton oli kyseessä. Purkin kyljessä luki "Stageline" ja pian ko. headsettiä testattuani alkoi tuo Shurekin tuntua jo ihan oivalta peliltä. Stagelinessa ei ollut pelkästään ihan hirveä signaali/kohina suhde, vaan se kapselikin, joka mikissä oli teki soundista TODELLA keskiäänivoittoisen, sellaisen puhelinsoundin... Ei auttanut puukottaminen ei, vaikka kuinka yritti...Muutoin tapahtuma meni loistavasti, mitä nyt pikkupojat oli hirmuisen kiinnostuneita mun tontista, mutta sellaistahan se on. Desibelimittari paukutti soiton aikana 86 - 90 dbA slowta ja homma toimi.
Tapahtuma loppui 20:45, jonka jälkeen aloitettiin armoton purkaminen. Ulkona oltiinkin jo kello 22:15, jolloin mentiin vielä pizzalle ja sitten kotia kohti.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
( Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti