“Tässä ei oo taas kerenny kirjoittelemaan”…
Ja killin keturat. Ei oo vaan jaksanu. On näköjään jäänyt stoori Katrin Forssan vedostakin välistä, mutta sitä en varmaan tänne koskaan tule edes saamaan, ainakaan enää :) Jotenkin on laiskistunut olo ollut tuolta Joululta saakka näihin kirjallisiin töihin, mutta joskos se tästä taas sitten lähtis…
Kyseessä ei nyt ihan oikeat firmakisat kuitenkaan olleet, vaan erään nimeltä mainitsemattoman yhdistyksen privaattijuhlat.
Siinä aamutuimaan heräillessä tuli jo semmoinen ikävä etiäinen että noinkohan sitä tällä(kään) kerralla ilman kommelluksia selvitään. Oli kuitenkin ehkä “se” vuoden pahin päivä noin niin kuin kelin puolesta lähteä Stadiin kikkailemaan kuorma-auton kanssa.
Lumi on minulle erittäin rakasta ja kovin odotettua ainetta, ja olen kovasti nauttinut tästä talvesta kun on täällä etelässäkin ollut lunta, mutta kyllä toi laatikoiden pukkaaminen ja kuorma-autolla ajelu olisi paljon mukavampaa sulan maan aikaan…
Lähdin siis varastolle keräilemään mitä nyt odotin tarvitsevani illalla. Ne jotka on tuolla Kallessa käyneet, tietävät että sinne ei todellakaan vielä MITÄÄN ylimääräistä. Veto kun on siellä toisessa kerroksessa ja minkäänlaista hissiä ei ole olemassa…
Kyllä tuota tavaraa siltikin tuli se toistakymmentä laatikkoa mukaan, kun kailottimetkin laskee, mutta onneksi oli luvattu apukantoa paikalle (juuh, tiedetään, “luvattu” apukanto ei vielä tarkoita että siellä oikeasti ketään olisi…).
Pakkasin Mersun siten, että lähes kaikki paino oli taka-akselilla, ihan vaan sen takia että saisin edes vähän pitoja sinne vetäville pyörillekin… …niin, tai siis pakkasin sen jälkeen kun olin ensin kaivanut kyseisen kulkuneuvon hangen keskeltä. Ei ollut liikkunut sitten joulukuun, ja melko syvässä oli…
Aikataulussa kuitenkin pääsin liikkeelle ja kaikki meni oikein mukavasti aina tuonne keskustaan asti… Siellä sitä oli sitten jos jonkinlaista suharia liikkeellä ja niin vaan kävi, että eräs “ystävämme” taksikuski, ei oikein omannut tilannetajua ja jäi seisomaan siihen risteyksen jälkeen paikalleen, ilmeisesti rahastamaan tai odottamaan asiakasta, kun olisi hyvin voinut sen 10m eteenpäin ajaa siihen penkan taakse, pois tieltä…
Ei siinä muuten mitään, mutta siinä kun oli juuri sellainen oikein pöpperöinen kohta johon jäin itse kiinni, tosin vain hetkeksi kun takana olevilla oli sentään tuota tilannetajua ja ymmärsivät antaa tilaa sen verran että sain heijattua auton irti.
Tästä sitten Kallen oven eteen juuri sovittuna aikana ja hämmästys oli suuri kun paikalla oli oikeasti TOIMIVA apukanto! Minä laskin tavaraa liftiltä alas ja huomasin sen häviävän tuonne sisälle. Kun sain auton tyhjäksi ja siirsin sen parempaan paikkaan, jonka jälkeen menin katsomaan, että paljonkos sitä kannettavaa vielä oli, niin apukädet tuumasivat että kaikki on jo salissa. Kysyivät vielä tarvitsenko apua pystytyksessä, johon tuumasin että kyllä minä varmaan siitä selviän elossa yksinkin, kunhan tulisivat yöllä sitten taas :)
Ripeästä apukannosta oli sekin hyöty, että minulle ei tullut kiire kamoja pystytellessä.
Lopulta bändikin tuli paikalle, mutta jotain hämmennystä oli ollut aikatauluissa, koska samaan aikaan kun meillä piti olla tsekki, oli samassa tilassa jokin vuosikokous. Noh, siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta päästiin kuitenkin tekemään tsekki ja poistumaan paikalta hyvillä mielin. Kaikki toimi, yhtä mystisesti kuollutta aktiivimonitoria lukuun ottamatta ja homma oli kasassa.
Ei herännyt tuo monitori sitten millään… Liekkö jotain hätää power-piirissä, kun ei edes virtoja päälle saanut.
Kun sitten lopulta hiivin takaisin työmaalleni mikserin taakse, huomasin että paikalla oli hyvin porukkaa, itse asiassa todella äänekästä porukkaa…
Kysäisin vielä vuoromestarilta dB-rajoista, kun huomasin heillä mittarin paikalla olevan, ja sain ohjeet miten mennään.
Bändin tullessa lavalle aavistelin jo ongelmia. Itse veto lähti käyntiin hyvin ja soundikin oli hyvä siihen asti, kunnes yleisö keksi että he voivat huutaa/laulaa/kiljua mukana. Tässä vaiheessa jäi bändi yleisön mökän jalkoihin oikein komeasti.
Samaan aikaan tulee ravintolan henksu pyytämään, että josko sitä volyymiä hieman pienemmälle laittaisin. Ovat kuulemma naapurit valitelleet… Noh, minä YRITIN selittää, etten se ole minä joka sen melun aiheuttaa. Viesti meni perille siinä vaiheessa vasta kun sain vuoropäällikön kiinnittämään huomioita siihen tosiasiaan, että välillä ei bändistä kuulunut juuri mitään…
Noh, hengissä siitäkin selvittiin ja asiakas tykkäsi. Bändillä oli kuulemma hyvät kelit lavalla, ja ihmisiltä jotka olivat lähinnä lavaa tuli oikein positiivista palautetta, joten eiköhän se laskutusperuste tällä(kin) kertaa löydy.
Tulipas bändin liidilaulajalta sellaistakin palautetta että olin ollut “poikkeuksellisen mukava” teknikko. Olin kuulemma muuttanut kuvan koko ammattikunnasta !?! Kovasti yritin kertoa, että on meitä paljonkin tällaisia mukavia sällejä… Ei vaan kuulemma ollut sattunut heidän kohdalleen ennen… …noh, hyvä jos pystyin parantamaan edustamani rodun imagoa samalla :)
Siitä sitten kamat kasaan ja laatikot kiinni. Hetken ympärilleni pälyiltyäni tulikin luokseni jo pari kaveria jotka kertoivat tulleensa auttamaan kantamisessa.
Nappasin mikkisalkun ja WL-räkin kantoon ja painuin hakemaan autoa oven eteen. Opastin samalla kavereille, että kantavat kaikki laatikot siihen oven eteen, kadulle, ja joku jää vahtiin.
Kun lopulta pääsin siihen edustalle kuorkilla ja sain liftin auki, olikin käytännössä kaikki kama jo siinä odottamassa.
Tavarat nopeasti autoon, kiittelyt ja kättelyt ja sitten varastolle hyllyttämään.
Tämä keikka oli tässä ja kerrankin apukanto TODELLAKIN toimi. Ainoat asiat jotka itse jouduin portaissa kantamaan oli oma reppu ja tuo mikkisalkku ja WL-räkki alaspäin.
Lisää tällaista, pyydän :)
-Katti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti