Daikini @ Pleissi / Heinola

Perjantai 13.3.2009

Päivä alkoi leppoisasti muottien ottamisella korvakäytävistä. Joskos noi Finfonicit sais sitten toukokuun puoliväliin mennessä, niin kestäis pitää tulppiakin pidempääm korvissa...

Muottien ottamisesta päästyäni ajelin Markuksen kämpille katsomaan pari jaksoa Simpsoneja, josta sitten jatkettiin kohti Mäkelänkadun treenikämppää. Matti ja Lauri siellä odottelivatkin jo, ja eikun backline autoihin kyytiin.

Siitä sitten Käpylään, siihen Amerin talon kupeelle, josta poimittiin Teemu ja bassokamat kyytiin.

Hieman aikataulusta jäljessä lähdettiin kohti Heinolaa, jossa PA:n piti olla pystyssä ja kytkettynä odottelemassa.

Heinolan Pleissiin saavuttiin n. 15 minuuttia myöhässä alkuperäiseen aikatauluun nähden ja Junnikin oli sopivasti ehtinyt paikalle. Ei muuta kuin kamat sisään ja paikallisia poppivermeitä ihmettelemään.

Heti sisälle saavuttuani huomasin, että olihan siellä PA ja olihan se jopa soimassa, mutta esim. mitään graafista eq:ta ei oltu väliin kytketty, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Pelkästään kaukokaapeli ja itse PA.

No, mikäs siinä... Kiire on hieman jo takaraivossa, mut ei voi mitään... Takahuoneeseen siis kyselemään mistä mikkipiuhoja jne. löytyisi. Noh, paikka löytyi ja aika pian huomattiin, että Teemun taustalaulu sai jäädä pois. Ei sen takia, että olisi kanavat tai mikit loppuneet, vaan yksinkertaisesti loppui talon piuhat kesken. Että sellaista...

Tilanahan tuo Pleissi on todella epäkiitollinen. Kapea kiviseinäinen ränni jolla ei korkeuttakaan ole turhan paljoa. Niin joo, ja monitoreja oli sitten ne luvatut 4 kpl, mutta ne oli vain 2:ssa ryhmässä 4:n sijasta... Mahtavuutta... Lisäksi monitorit oli kytketty siten, että keskellä olevat oli samassa ryhmässä ja molemmat laidat samassa... Mitään mahdollisuuksia pätsäämiseen tahi mm. vastaavaan ei ollut jo edellä mainitun kaapelien kesken loppumisen vuoksi, joten niillä mentiin mitä oli.

Noh otettiin tsekki pois kuljeksimasta ja sitten syömään. Jotenkin oli erikoinen olo, mutta kuinka ollakaan sain loppujen lopuksi paketin kasaan ihan kivasti.

Siinä syödessä lappasi talon väki jatkuvasti kyselemään "miten tämä ja tuo tehdään kun ei kuulu monitoreista jne.", kun meidän jälkeen tsekkasi paikallinen duo.

Sain kuin sainkin syödyksi lopulta jonka jälkeen pääsi odottelemaan vedon alkamista.

Veto itsessään meni ihan jees, joskin PA ei vaan oikein kyennyt toistamaan täyttä taajuuskaistaa ihan vaaditulla tavalla. Meinasi nuo subit nimittäin loppua kesken.

Ei tuo Yorkvillen Elite kyllä muutenkaan allekirjoittanutta vakuuttanut. Kovasti joutui puukottamaan, että sai kuulostamaan edes jotenkin asialliselta. No, mut niillä tehdään mitä on tarjolla, tai sitten tuodaan omia, eiks jeh? Kyllä tuo Siperia todellakin opettaa ja taidan tulevaisuudessa ottaa taas omaa rompetta aina mukaan, ainakin vähän...

Keikka meni ihan hyvin ja saatiin kamatkin autoon ennen kuin paikallinen duo pääsi aloittamaan. Tämä tarkoitti aikaisempaa poispääsyä, mikä ei todellakaan harmittanut...

Siitä sitten kohti Tuusulaa, jonne tipautin Teemun ja sitten kohti Saviota, Villen sohvalle yöksi, koska lähtö seuraavalle keikalle oli siinä 7 aikoihin aamulla.

Viimeisen kerran vilkaisin kelloa nukkumaan käydessäni ja se oli silloin 0:23.

Näihin tunnelmiin (kuvia on tulossa taas erilliseen tekstiin, kun tän bloggerin kuvien sijoittelu on sen verta, nih-noh, suolesta...

-Katti-