Elmun Kansanjuhlat @Alppipuisto

Sunnuntai, 17.7.2008

Hyvin nukutun yön jälkeen koittikin hieman kuivempi päivä. Tosin olo oli kuin huonossa saunassa... sen verran oli kova tuo kosteus.

Lavalle saavuttiin Vanikan kanssa hyvissä ajoin, koska lava piti tyhjentää kun oli poliisien soittokunnan porukka tulossa avaamaan tapahtuman. Alun perin heidän piti vetää vasta Jytäjyrsijöiden jälkeen, mutta parempi näin päin.

Vaikka koko rumpuriser purettiin pois ja kaikki ylimääräiset kamat kerättiin kasaan, oli lavalla "tiivis" tunnelma. Onneksi soittokunnan johtaja sanoi, että heille riittää vain stereopari ja synan saaminen PA:han, muutoin olisi voinut olla oikeasti ahdasta lavalla. Toki lisäksi oli solistimikit, joita aseteltiin 2 kpl... ...ihan vaan varmuuden vuoksi vaikka niitä ei molempia käytettykään, vaan yhdellä selvittiin...

Hieman jo meinasi valmiiksi pelottaa, kun tiesin, että on vain 30 minuutin vaihto, jonka aikana pitäisi soittokunta saada ulos lavalta, asetella backline (vaikka siihen en itse puuttumaan joutunutkaan) ja mikittää kaikki Jytäjyrsijöitä (rummut, basso, akkari+laulu ja sähkis+laulu) varten. No, hyvinhän me ehdittiin, kun Elmun oma backline porukka hoiti backlinen ja itse vetelin vaan mikkejä ja kulmia paikoilleen. Jäi jopa pieneen taukoon oikeuttava 5 minuuttia vaihdosta jäljelle, mutta harvoin on noin kiire ollut...

Jytäjyrsijät on siis lastenmusiikkiin keskittyvä bändi noin niinkuin Fröbelin palikoiden hengessä, joskin ehkä hieman isommille lapsille suunnattuna. Jytäjyrsijöillä ei ole ihan samanlaista koreografiaa joka rallille. Varsin hyvin näytti lapset ko. porukan löytäneen, olipa Wallunkin Peppi-tytön päällä Jytäjyrsijät T-paita koko päivän...

Seuraavaksi vetikin Marjo Leinonen Undercover, ja täytyypä sanoa että varsin hienosti vetikin. Tämä porukka soitti lavalla hiljaa ja halusivatkin intiimin tunnelman tuomalla mm. omat rummut, jotka sijoitettiin talon setin eteen. Monitorimiehen mielestä ei paljon mukavampaa porukkaa voine olla. Marjo halusi ihan vähän omaa lauluaan omaan kulmaansa ja siinä kaikki... ...kyllä, ihan kaikki...
Minä pystyinkin siis nautiskelemaan itse keikasta ja kuunnella hienoja sovituksia mm. Michael Jacksonin tuotannosta (en itse ole ko. "lauluntekijästä" koskaan hirveästi pitänyt, mutta nämä Marjon versiot olivat hienoja...). Tämäkin on yhtye jota suosittelen kaikille!

Marjo Leinonen Undercoverin jälkeen olikin Wallin Hassen Power Trio. Sellaista perusrokkia hyvin soitettuna. Lavamökäkin oli vielä ihan kohtuullinen (98 - 105 dBA slow). Ihan OK kokemus...

Seuraavaksi tuli minun itseni eniten odottama porukka, joka totteli nimeä Arttu Takalo. Tässä bändissä ei ainakaan kyvyistä ollut alkutiedon mukaan puutetta. Kyseisessä porukassa rumpujen soiton hoiti Nykäsen Anssi (on muuten oikeasti aika pätkä mies), kitarassa oli Nymanin Marzi (on muuten oikeasti aika pitkä mies) ja bassoa soitteli Harri Rantanen (on muuten se pituudeltaan välissä oleva mies) =D. Arttu Takalo itse soitteli vibestä ja hoiteli muutenkin sequ-kioskia.
Täytyy sanoa, ettei ole Artun taidot sitten XL:n ruostuneet (eikä toki muidenkaan konkarien. Varsinkin Marzin soittoa oli oikein mukava seurailla). Oli nimittäin sen verran kovan kuuloista meininkiä, että jos teillä on ikinä missään mahdollista kuunnella ko. porukkaa suosittelen todella!

Seuraavaksi olikin vuorossa Kari Peitsamo, joka soitteli tyyliin kitara+mies. Karilta tuli hyvä poikkileikkaus hänen tuotantoonsa, ja paikalla olijat (joita alkoi tässä välissä olla jo ihan kivasti) pitivät kovasti.

Sen jälkeen tuli bändi, jota ainakin Wallu kovasti on seurannut ja joka vetikin varsin mallikkaan vedon. Basisti/laulajalla oli edellisellä keikalla hajonnut viritysspedu, joka oli aiheuttaa hämminkiä aluksi, kun ei signaali löytänyt oikein ulos ja aina vahvistimelle asti. Noh, vian löydyttyä pienentämällä lenkkiä, tästäkin selvittiin ja keikka lähti ajallaan.
Tällä porukalla oli tosi hyvä meininki ja ainakin lavalla soundit ihan kohdallaan, vaikka olikin ehdottomasti kovaäänisin bändi koko viikonloppuna. dB-mittari takoi monitoritiskillä tasaista 113-118 dBA slow -lukemaa ja välillä tuntui ihan oikeasti, että nyt olisi "tuplasuojaus" ollut paikallaan... ...täytyy varmaan ruveta etsimään hieman kovemmilla demppauksilla olevia tulppia, kun tuntuu nuo nykyajan nuoret muusikot olevan varsin kuuroa sakkia...
Hienon keikan vetivät silti I Walk The Linen porukka (ei voi sanoa pojat tai äijät, kun oli koskettimissa kauniimpaakin sukupuolta).

Päivän, ja koko kansanjuhlan, lopettelikin jo varsin kivan kokoiselle yleisölle savolainen Micragirls (taisivat tytöt olla Kuopijoosta). Tämä oli varsin erilainen bändi kuin alunperin odotin. Heillä oli hyvin primitiivinen meininki (alkaen rumpusetistä ja päättyen basson korvaavaan bassokoskettimistoon ja melko suoraan "perusjyystöön", joskin aika omanlainen soundi tytöillä kyllä oli). Ihan asiallinen porukka, vaikkakaan ei ehkä minun seuraavia levyhankintoja.

Micragirlsien lopetettua n. kello 21 alkoi armoton purkaminen. Sound Groupilta tuli 4 kaveria apukäsiksi purkamaan ensin ääntä ja sitten lavaa.

Lavan purussa oli käydä yksi pieni kömmähdys, kun oli lavan katolle kerääntynyt "hieman" sadevettä ja se sieltä loiskahteli kivasti niskaan. Noh, ei muuta nostimet takaisin alas ja trussit maata vasten ja sitten tökkimään vettä pois altapäin.

Tämän jälkeen purku onnistuikin varsin kivuttomasti ja pois päästiin lähtemään kello 0:20 kun oli Manni saatu irroteltua kovin liukkaaksi muuttuneelta ruohikolta...

Loppujen lopuksi täytyy todeta, että Elmun juhlissa oli varsin korkeatasoinen esiintyjälista ja ihan kivasti porukkaakin jo sunnuntaina kun keli parani.

Kuvia tulossa, kunhan ehdin ne purkaa kamerasta pois...

Kuulemisiin,
-Katti-