Eli tällä kertaa oli sitten "Japanilaisen nuorisokulttuurin juhlat" Helsingin Alppipuistossa, jonne allekirjoittanut matkasi monitorimiehen / mailapojan hommiin. Yllätys oli, että paikalla oli niinkin vähän asiaan vihkiytyneitä. Liekkö keli haittaamassa ihmisten halua osallistua...
Bulsana tällä keikalla oli LS9-32, joka pyrki kovasti bugittamaan jossain välissä, mutta ei sitä onneksi kukaan muu huomannut vaikka custom fader layer ei ihan aina rokannutkaan halutulla tavalla...
SoundCheck aikatauluissa oli jotain ihme säätöä järjestäjän taholta, mutta kuten niin usein ennenkin, keskustelemalla ja pohtimalla niistä selvittiin ilman, että kukaan poppareista olisi loukkaantunut, henkisesti tai fyysisesti.
Tapahtuman aloitti Tuvalu, joka oli ihan asiallisen oloinen porukka. Mitenkään hirveän lujaa ei tämä porukka lavalla paahtanut, vaan ihan asiallisena pysyi lavamekkalakin.
Tuvalun vedon jälkeen oli pikkuinen tauko, jonka aikana auteltiin Angelica Cult lavalle. Tällä bändillä alkoi meteliä jo lavalla olemaankin paljon enemmän, ihan jees silti vetivät, eikä mitään kummempia tapahtunut... ...ennen kuin seuraava bändi tuli paikalle...Seuraavaksi soittovuorossa oli Sonic Roots. Kavereita ei ollut kukaan nähnyt koko aamuna ja heitä sitten odoteltiin tuomaan kamojaan lavalle. Lopulta paikalle tulikin taksi, josta astui Andy McCoyta muistuttava laulajahahmo sekä muu bändi (rumpali, basisti ja kitaristi).
Tässä vaiheessa alkoi ihan hirmuinen sähläys.
Herroilla ei ollut mitään muuta mukana kuin omat kitarat ja bassot, sekä rumpalilla oma virkku. Ensimmäinen haloo syntyi siitä, kun Gloriasta haettujen "talon rumpujen" peltejä ei meinannut löytyä. Taisipa kaveri hakea Delicious Orangen rumpusetin peltejäkin jo itselleen, jotka sitten ko. yhtyeen rumpali kävi kohteliaasti irroittelemassa pois.
Kun pellit oli löydetty, päästiin veto aloittamaan. Varsin energistä menoa oli Sonic Rootsilla, niin hyvässä kuin pahassakin.Soitto sinällään ei kiinnittänyt kovinkaan suurta huomiota, joten se puoli varmaan oli ihan kuosissaan, ainakin periaatteessa, mutta mihin tuli pakostakin kiinnitettyä huomiota oli laulajan lavakäyttäytyminen. Kaveri heitteli mikkistandia ympäriinsä ja aivan kuin kirsikaksi kakun päälle, löi sen limppu edellä suoraan stagen pintaan siten että limppuun ruuvattu kierreosa standia murtui poikki... ...no tästä lähti sitten lasku tietoineen siitä, kuka standin pisti kappaleiksi...
Päivän viimeinen bändi oli jo aiemmin mainittu Delicious Orange, jonka lavamekkala oli päivän kovin. Ei silti, ihan hyvän keikan vetäisivät, mutta mietin ihan oikeasti itse välillä noiden popparien kuulopolitiikkaa... Liidilaulajakin otti tulpat pois kesken keikan, ja siihen sen kulmaan, sekä "sidefilleihin" (2 kpl D-liteä, siis ei turhan järeät, mutta ihan toimivat) tuli kuitenkin ihan silleen rapsakasti tavaraa...
Kaikki bändit olivat tyytyväisiä päivään ja sitten alkoikin illan helpompi osuus. Oli para-para tanssia (FinPARAnoids-ryhmä) sekä paneeli keskustelua, joten omalta osaltani hommat helpottivat langattomien valvontaan ja aukomiseen, sulkemiseen, ojentamiseen ja vastaanottamiseen...Illan päätteeksi voitiinkin jättää kamat lavalla, koska palasimme seuraavaksi päiväksi samaan paikkaa toista tapahtumaa varten ja yövartiointikin oli järjestetty.
Ei muuta kuin kamat pressujen alle sateen varalta ja mikit talteen. Päätteetkin jätettiin auki, jotta ei kosteus pääsisi sisälle ryömimään... Kaikki vaan mutelle ja signaalipyydykset siis pois...
Pakko ilmeisesti lähteä hankkimaan se uusi kamera, kun ei noilla pokkareilla saa oikein minkäänlaisia kuvia...
-Katti-
(Kuvat / Copyright Minka Matikainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti