Eli männä viikolla oli parit Milanan keikat vielä jäljellä, joista ensimmäinen oli tuolla Turun konserttitalossa. Aivan kauhea paikka harjoittaa minkään muunlaista musisointia kuin ehkä sinfoniaorkka-osastoa… Epäilen että viimeiset kaiut soivat salissa vielä siinä vaiheessa kun oltiin Villen kanssa purkamassa kamoja Vantaalla varastoon =D.
Eli siis reissussa oltiin kahteen pekkaan, tai siis Minkaan ja Villeen (Lehtiseen). Matkaa taitettiin Mersun kuorkilla, eikä siinä sen kummempia. Oikein mukavasti meni menomatka ja päädyttiin jopa peruuttamaan tuo kuorkki sinne konserttitalon yläpihalle, kun kuultiin että siihen on vaara jäädä joskus kiinni peränylityksestä riippuen. Otettiin siis varman päälle ja hyödynnettiin auton lyhyt keulanylitys…
Nopsaan kamat autosta ulos ja pystyyn, koska aikaa ei ollut turhan paljoa. Onneksi oli helppo tuuppaus. Liftiltä kamat suoraan tavarahissiin, josta semmoinen 20m tuuppaus sitten lavalle.
Ripeästi saatiin pelit ja pensselit soittokuntoon, sekä valot pydeen, ja päädyin kokeilemaan tuota PA:ta ihan musalla. Tuuppasin muistitikun kiinni tuohon ÄläYsiin, joka mulla oli mukana, mutta eipä se sitten suostunut sitä soittamaan, tunnettu bugi kuulemma tietyssä valmistussarjassa ja tullaan korjaamaan tuostakin lankusta kunhan ehditään…
Piti siis virittää PA silleen vanhan liiton malliin huutelemalla itse tuttuu mikkiin. Alapäätähän tolleen ei ihan huippukuriin saa, mutta toisaalta tossa musassa ei se olekaan “se juttu”, tuo alapää siis…
Bändi tuli paikalle, ja siinä vaiheessa viimeistään huomasin, että kyllä kaikua riittää. Ihan asiallisen kuuloisen kuitenkin kokonaisuudesta sain, vaikka se työtä todella vaatikin.
Yleisö oli aivan mahtava! Porukka eli niin mukana kuin mukana voi elää ja kaikki nauttivat showsta silminnähden…
Keikka meni lmuutoinkin eppoisasti ja tavoitteena oli tunnin purku ja lifti kiinni kello 22. Varmaan olisi siihen pystyttykin, jollei se pahuksen tavarahissi olisi jäänyt jumiin ensin siihen kerrosten väliin ja toisen kerran yläasentoon, juuri kun viimeistä kuormaa olin menossa hakemaan… …ja kyseessä ei siis ollut mikään “silmäjuttu”, vaan ihan oikea malfunction tuossa rakkineessa, joka vaati molemmilla kerroilla vahtimestarin käyntiä konehuoneessa.
Noh, lopulta päästiin kuitenkin pois ja varastolle, jossa ilmeisesti tapahtui vielä joku häpsy, mutta siitä en sen enempää tiedä kun olin jo omalla autolla siinä vaiheessa…
Toinen viikon keikka oli siis Tampere-talon pikkusalissa. Ihan kiva ja idyllinen sali, joka soundasi paljon paremmalle kuin Turun konserttitalo, mutta ei silti vielä lähellekään samalle kuin Sellosali. Tällä reissulla olin liikkeellä pakettiautolla, ja yksin. Roudaus tapahtui käyttäen avuksi ramppia ja se olikin oiva ratkaisu. Kama liikkui todella kivasti sekä sisään autoon varastolla, että pelipaikalle tuolla Tampereella.
Itse pystytys ja keikka meni ilman häpsyjä ja purkamaan pääsin kello 21:04. Koska kamaa oli vähän, ja käytössä ramppi autoon, eikä roudausreittikään ollut kovin paha, oli pakun ovet kiinni kello 21:46 (kyllä, katsoin ihan kellosta molemmat ajat), vaikka siis yksin olinkin liikkeellä. Siitä sitten lumisateessa kohti Vantaata ja varastoa.
Varastolla auton purkamiseen meni ehkä joku 10 minuuttia. Nopeamminkin olisi varmaan mennyt muuten, mutta se pahuksen ramppi otti ja katkesi siinä ihan loppumetreillä, onneksi oli turvakengät taas kerran jalassa, kun romahti tuo ramppi ja sillä ollut laatikko suoraan varpaille.
Noh, ei toi 10 minuuttiakaan mikään paha aika ole :)
Tästä sitten kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen pohjoiseen lähtöä, josta kerron enemmän seuraavassa julkaisussa…
Näihin tunnelmiin on, ah niin kiva taas lopettaa :)
-Katti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti