torstai 4. toukokuuta 2017
No huppista... Onhan siitä jo tovi vierähtänyt, edellisestä...
MIAU meni telakalle jo aikaa sitten, ja tässä välissä oon tehnyt tuurauksia satunnaisen säännöllisesti Ressu & Jussi kokoonpanossa, Sami ja Maarit Hurmerintaa, IKINÄ-yhtyettä viime vuoden, useita muita pieniä tuurauksia, firmakisoja, festivaaleja... U name it...
Mutta tänä keväänä tuossa helmikuussa tapahtui jotain, mahtavaa, mikä muutti hieman mun kalenterin täyttöä... ...tai siis tosi paljonkin...
Palomäen Roope soitti helmikuisena iltana ja kysyi josko minua kiinnostaisi ottaa hänen lautaseltaan palanen. No tokihan minua kiinnosti, eikä vähiten sen takia että kyseessä oli Club For Five.
Käytännön syistä ja muista kiireistä johtuen hyppäsin kelkkaan vasta maaliskuun alussa, mutta sen jälkeen sitä on ollutkin. Acapellaa... Ja täytyy sanoa että ainakin tällä hetkellä on tosi nastaa ja ihan mahtavia keikkoja takana.
Pätkä audiojargonia:
Työkalunahan mulla on tossa CFF:ssä Avidin S3L systeemi, mistä tykkään kovasti. Langattomina meillä on mikkipuolella Shure UHF-R -sarjaa KSM9 ja Beta58 kapselein. IEM:tä on Sennheiserin G3:sta ja tulevaisuudessa kaikenlaisia mahdollisia suunnitelmia...
Hommattiin myös orkalle stomp-mikeiksi Beta 91A:t. Toimivat kuin unelma tuossa(kin) hommassa.
Ihan yksinkertaista laulumiksaustahan tuo ei ole. Snapshotteja on mulla tukkukaupalla ja muutenkin monia asioita mitä pitää pitää mielessä... ...mutta jos se helppoo olis, niin tylsäähän se olis :)
Ja paluu takaisin :)
Mutta siis paljon on tapahtunut, ja uskoisin vahvasti että paljon tapahtuu. Sen verran hienoja kokemuksia ovat nuo konsertinantotilaisuudet olleet :)
Tokihan minut näkee, ketkä näkee, muutamilla festivaaleillakin kesän mittaan. Olen mm. Rockfestin 2. lavan monitoripäässä, ja näillä näkymin taas, ties monennenko kerran, Porisperen päälavan monitoripäässä.
Niin ja olenhan minä myös näillä näkymin Himoksella tekemässä Neon2:sta... iEttä... Nuoruustakaisin.com
Katsotaan jos vaikka noissa Clubin hommissa tulisi sen verran uutta ja mahtavaa, että tulisi vaikka päivitettyä tätäkin enemmän :)
Jengi hei! Kommentoikaa tai jotain niin tiedän että tätä vielä joku lukee :)
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Kesää mennään jo hyvää vauhtia...
Tälle keväälle / kesälle on ehtinyt tulla jos jonkinmoista eteen... on ollut erilaisia firmakisoja ja festareita, bändivetoja ja kaikkea mitä tällä alalla vastaan voi tulla...
Bändihommista sen verran että tarkoituksena olisi kiertää jatkossa MIAU-yhtyeen kanssa. Keväällä tuossa jo oli gaala-vetoa, PA-treenejä, IEM-räkin rakennusta ja kaikkea sellaista. Nyt on vaan kesällä niin paljon kaikkia festarivetoja, että joudun pitämään itseni tuosta bändistä telakalla syksyyn saakka.
Tänä kesänä on tullut jo vastaan jos jonkinmoista. Kävi tuossa Maailmakin Kylässä, oli Juberfestiä ja käytiin laittamassa ZZ Topille stereot mukavasti tuolla Oulussa ja itse hoitelin samalla lämppärien monitorikuuntelut jiiriin. Leppoisa reissu, hyvällä porukalla...
ZZ Top reissun jälkeen oli Provinssirock jossa itse siis taiteilin Rumba-lavan monitoripäässä Koslosen Aleksin kanssa. Aleksin kanssa ei aiemmin ole töitä tehtykään, mutta hyvin tultiin juttuun ja homma pelas.
Provinssin jälkeen napsahtikin taas systeemisepän ja etupäänvahdin tontti Summer Up -festivaalin 2-lavalla. PA:na ranskalaista KARAa ja bassoja sillai sopivasti. Tiskinä Midaksen Pro-sarjaa, joten ei ahdistanut itseäni ainakaan...
Summer Upin jälkeen oli Helsinki Popshow ja sen monitoritoteutus. Taas kerran kamat sitä millä on kiva vetää, eli nurkkina d&b:n M4:sia, sidefilleinä B2+2xC7 combo, rumbusubeina C7:aa ja tiskinä DiGiCon D5... ...ja juu, D5 on vanha ja kaikkea, mut mä diggaan siit silti itse kovasti.
Lavalla muissa äänitehtävissä oli mulla ihan loistoryhmä. Esa vastasi langattomista, pätsistä ja taustoista, Markun mikittäessä. Keulassa Ame. Ei paljon mukavammin olis voinut mennä.
Melkoinen museohan toi keikka oli, koska PA:na oli L-Acousticsin VDoscia ja mulla tosiaan tiskinä toi D-femma, mutta ihan millon vaan otan noi museokamat käyttöön ennemmin kuin monen tällä vuosikymmenellä julkaistun tuotteen...
Stadion kiepauksen jälkeen kävin tekemässä sellaiset pienet blues-festarit tuolla Tirmossa. Kovin erikoismeininki, koska olin ainoa tekniikkatoimittajan työntekijä ja muut teknikot tuli "talolta", mut maaliin mentiin, vielä aikataulussa ja hymyillen...
Tällä hetkellä istun himassa ja huomenna mentäis taas. Nyt on tällä viikolla psyyke koetuksella kun tulee ne nuorisomusiikkifestivaalit eteen. Eilen tosiaan pakattiin kamat. KARAa taas yläkertoina se 9 kpl / siida, mut bassoo onkin sit vähän tykimmin. Kaikkiaan 12kpl SB28:ja. Noh, pitäis ainakin tömähtää discon :)
Mut näihin tunnelmiin tällä haavaa, ja koetetaan saada päivitystä aikaiseksi taas vähän useammin :)
-Katti-
maanantai 12. elokuuta 2013
Kesäkuulumisia...
Pahoitteluni kaikille osallisille, ja osattomille, että on jäänyt tämä kirjoittelu kovin katkonaiseksi. Suurin syy siihen on, että nyt ei ole oikeasti mitään erikoista tapahtunut tämän kesän aikana.
Keikkoja on tehty. On ollut festivaaleja, yritystapahtumia, ulkomaanjuttuja... ...oikeastaan kaikkea mitä vaan keksiä saattaa.
Eikä noissa oikeastaan missään ole mitään sen erikoisempaa tapahtunut, mistä nyt mitään kunnollista jutun tynkää saisi aikaiseksi, jollei laske sitä että Karmarockissa tänä vuonna Paprikat sai vetää koko setin :)
Niin ja se EAW:n 730 ei olekaan mikään paska PA, varsinkaan nyt kun siihen on se uusi prossu olemassa :)
Ehkä fyysisesti rankin pätkä koko kesänä oli juuri tuo Karmarock-SK140v-Porispere pätkä, jossa mentiin ilman vapaita semmoiset 13 päivää putkeen. Meinasi olla nimittäin takki melko tyhjä kun kotiin löysi.
Tehtiin sitä heinäkuussa toki Summer Up -festivaalia Lahdessa ja koko kansan Tangomarkkinoita Seinäjoella. Leppoisia reissuja kuitenkin molemmat, vaikka Summer Upissa purun ansiosta meinasi viimeiselle päivälle hieman pituutta tullakin...
Taas kerran on ollut allekirjoittaneella ilo työskennellä kesä mahtavien ammattilaisten kanssa. Kiitos kaikille teille!
Syksyn mittaan yritetään taas ottaa itseä niskasta kiinni tänkin päivittelyn kanssa.
-Katti-
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Porispere, erikoishommaa sekä firmakisaa
Karmarockin jälkeen oli vuorossa kesän viimeinen isompi rykäisy, Porispere.
Tähän kisaan oli varattuna kaikkiaan 1,5 rakennuspäivää. Olihan meillä kaksi ihan isoa lavaa hoideltavana, joista itse otin haltuun päälavana toimineen Lokkilavan monitorit Henkan toimiessa mikkimanuna.
Alunperin oltiin siinä käsityksessä, että bändeiltä pääasiallisesti tulisi omat monitorisepät, mutta festarit on elämää ihmeellisempiä…
”pääsin” itse tekemään kaikkien ulkomaisten, sekä suurimman osan kotimaistenkin monitoreista. PMMP, HYI, Stam1na, Amorphis, Robin ja Chisu oli ainoat joille en tehnyt itse monitoreja. Toisin sanoen lauantai oli mulle kaikkein leppoisin päivä… …tai olisi ollut ilman niitä norjalaisia, joilla oli se 19 rumpukanavaa ja kiertuemanageri seisoi mun edessä koko keikan niin etten nähnyt popparista oikein vilaustakaan, jollen noussut penkille seisomaan…
…noh mikäs siinä, töitähän sinne oli lähdetty tekemään eiks je?
Kaikkiaan kulmia mulla oli 10 kpl, joiden lisäksi oli sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan ryhmiä, sidefillit mukaanlukien, taisi olla parhaillaan menossa semmoiset 11 kpl, eli melkoinen setti kaikkiaan…
Harmillista sinällään, että sade ilmeisesti säikytteli ihmisiä pois, ja ihan sellaista väen tungosta kun toivottiin ei perjantaina ja lauantaina nähty… Siis kyllähän siellä porukkaa oli, niin kuin tuosta ekasta kuvasta ylläpäin voi nähdä, mutta enemmänkin olis voinu olla… …toisaalta sunnuntaina auringon helliessä sitä väkeä sitten olikin ihan kivasti
Porisperen jälkeen vuorossa olikin ensin lavan rakennus puuhat Lipsasen Ilkan mökille joita seurasi Alahärmän Power Truck Show ja messurakennus. …ja niinkus ensimmäisestä kuvasta näkyy niin hauskaahan meillä siellä oli
Messujen rakennusta seuraavana oäivänä riivittiin pois se mökille pusattu lava ja järjesteltiin hieman varastoa, jonka jälkeen lähdettiin seuraavana päivänä purkamaan se messuosasto pois.
Poriin saavuttiin lopulta joskus puolenyön aikaan ja allekirjoittanut hyppäsi bussiin, joka vei minut kotia…
…mutta vain muutamaksi päiväksi ennen syksyn ensimmäisiä firmakisoja.
Kyseessä oli erään ison kotimaisen firman synttärit Turussa, VPK-talolla.
Tuota VPK-taloahan ei ole suunniteltu lainkaan tapahtumien järjestämistä varten ja niinpä siellä joutuu virkkaamaan vähän kaikkea ja paljon.
Tämän takia rakennukseen olikin varattu ylimääräisiä ukkoja ja aikaa reilusti (kaikkiaan semmoiset 8,5 tuntia deadlineen).
Rakennus, ja itse tilaisuuskin meni aivan mahtavasti. Asiakas, ja heidän asiakkaansa tykkäsi.
Ainoa asia jonka olisi voinut näin jälkiviisaana hoitaa toisin, olisi ollut se että meille olisi tullut tuore C-kortillinen kuski purkuun, tai purun loppuun.
Maaliin päästiin näinkin, ja oma vikahan tuo oli kun ei tullut ajateltua cryytä hankkiessa, eli ei siitä sen enempää.
Kaikin puolin kesästä jäi oikein positiivinen fiilis, Joensuun reissusta huolimatta, ja tän kesän Orjis-cryyn kanssa on käyty läpi melko paljon ja kaikkea… …ja joka jätkän otan milloin vaan hommiin mun kanssa…
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-
(copyright/kuvat Minka Matikainen)
Ukkosta ilmassa
Tänä vuonna kasattiin ihan oikea lava, eli siis tuo Orjiksen 6x5m katto ja dekki 2-lavaksi, Harjavallan kaupungin (?) omistaman rekan perävaunun toimiessa edelleen päälavana.
Itse siis työskentelin rekan lavalla monitoripäässä, ja hommat oli sinällään varsin hyvin lapasessa. Olihan meillä sentään ihan ihka oikea rakennuspäivä, joskin siitä iso osa kului 2-lavan rakennukseen.
Itse vetopäivän aamuna ei mitään isompia ollut ihmeteltävänä ja kaikki vedot lähti meidän lavalla ihan ajallaan ja ongelmitta.
Bändeistä jäi mieleen Regina, joka siitäkin huolimatta että ei ollut mun musaa, vakuutti kyllä tasollaan ja ammattimaisuudellaan.
Semmoinen mainitsemisen arvoinen asia ko. päivästä kuitenkin on, että allekirjoittanut joutui puhaltamaan koko festarit päättäneen Paprika Korpsin keikan poikki 1,5 biisin jälkeen. Syy tähän oli sama kuin miksi Dingon keikka pistettiin samana iltana Turussa poikki, eli ukkonen.
Tuo rekan lava kun ei ole millään muotoa maadoitettu ja ukkonen alkoi jytistä ihan joka puolella, niin ajattelin että on ehkä paras pistää homma poikki ettei käy heikosti. Varsinkin kun lavan katolle oli vielä kasattu screeni joka olisi toiminut oikein komiana antennina ja ukkospyydyksenä.
Bändi ei oikein ensin ymmärtänyt kun hyppäsin keskelle lavaa ja ilmoitin et veto poikki. …noh lopulta ymmärsivät ja olivat kovin vihaisia kun niin tehtiin…
10 minuutin kuluttua keskusteltiin asiasta bändin kanssa kaikessa rauhassa, jolloin he tajusivat tilanteen vakavuuden…
Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin ja kerrankos sitä festarit on katkaistu ukkosen takia. Mieluummin niin kuin että jotain olisi tapahtunut…
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Stadin Suvivirsi 2012
Käytiin tekaisemassa Stadin Suvivirsi tapahtuma tuossa Lasipalatsin aukiolla ja siellä oli sit jos jonkinmoista. Oli isoa screenia useampana kappaleena, oli screeniä lavalla, oli ääntä, oli valoa ja oli YLE:n HD-rekkakin…
Toki samaisen tapahtuman osana oli myös sen uuden Kampin kappelin (jonka itse ristin “Pömpeliksi”) käyttöönotto…
Bändejä lavalla oli teoriassa 2, käytännössä yksi. Tilaisuuden aloitti nimittäin lapsikuoro, jolla ei varsinaista bändiä ollut, mutta kitara, kiipparit, trumpetti ja perkat…
Itse “pääesiintyjänä” oli UMO vahvistettuna Nymanin Marzilla ja Iivanaisen Johannalla.
Mulla meinas monitoripäässä hieman pukata hikeä, kun aluksi juuri huollosta tullut LS9 ei tunnistanut faderien 17-32 nappeja, tai mittarointeja. Faderit itsessään kyllä toimivat, mutta kaikki muu siinä niiden yllä oli mykkää… …epäilin suuresti irronnutta lattakaapelia, ja kurkkasin jopa pöydän sisällekin, ihan itse… noh, olihan siellä kaapeli irti, mutta samalla oli turhan monta paikkaa johon sen olis voinu tökätä, joten ei muuta kuin soitto Fasulle ja Montin korjaamaan tilanne.
Kauaa ei korjaus kestänyt ja saatiin laitteet supattamaan… Mullehan siis tuli monitoripöytään sen verran tavaraa että ihan jännitti jos olis ilman mittarointeja ja CUE:ja joutunu puolet ajamaan… lisäkortitkin kun oli kaikki täynnä, ja osaa materiaalista monotettiin, niin edes custom fader layer ei ois auttanu tarpeeksi… Etupäähän tais olla lopulta menossa jotain 56-ränniä, ja paluita käytettiin “riittävästi”…
Paikalle oli vuokrattu RMC:n aktiivisplitti YLEä varten, ja samalla sain käyttööni sen RMC:n Veam-pohjaisen lavahakusysteemin, joka helpotti kyllä työtä suunnattomasti, varsinkin purkua, koska vaihtojahan ei silleen ollut…
Itse vetopäivänä alkoi tapahtua. Meni pätsi uusiksi melko monta kertaa, ja koska kyseessä ei ollut pelkästään mun ja etupään välinen hässäköinti, vaan kaikki asiat piti tarkastaa myös YLEn päästä…
Sitten kun kaikki oli muka kasassa, tuli vielä muutamia muuttujia, mutta kaikesta selvittiin kunnialla, mitä nyt spiikki langatonta joutui kantelemaan pitkin lavaa aina edestakaisin, kun ei ne merkityt puhepaikat sit pitäneetkään… …saas nähdä montako kertaa näyn kuvissa… :)
Sinällään positiivista oli, että tilaisuus oli ohi joskus 19:20, jonka jälkeen päästiin purkamaan, ja kotona olinkin jo 04:00 aamulla, kun oli kaikki tekniikka ja lava paketissa…
Harmi ettei tullut otettua kuvan kuvaa, koska ne screenihässäkät sun muut oli varsin massiiviset.
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
tiistai 29. toukokuuta 2012
Päivitystä
Nonni… Paljon on tapahtunut ja kaikenlaista…
On ollunna April Jazzeja, joissa allekirjoittaneen tonttina oli Kino Tapiola. Siellä oli tänä vuonna siis ensimmäistä kertaa semmoinen klubimeininki, ja täytyy sanoa että toivottavasti ei viimeistä.
Täähän oli siis silleen erikoisscene että siellä jengi oikeesti kuunteli musaa, eikä keskittyny siihen keskenään t(l)örpöttelyyn…
April Jazzeilta tie vei mm. Robinin keikalle, jossa oli kyllä jäätävä meno. Miettikääs semmonen urheiluhalli, jos on 1000 kirkuvaa mukulaa… Meteli oli sanalla sanoen infernaalinen ja pahaa teki kun PA:sta joutu vetää niin tolkuttoman kovaa että sai jotain selvää kirkumisen yli…
Seuraavana päivänä olikin erikoismeininki Loimaan jäähallissa, missä oli siis 200 vuotisbileet… Siis 4 jamppaa päätti viettää 50 samana päivänä samassa paikassa, ja siellä oli sit bändiä ja kaikkea. Mahtava meininki ja kaikki hommat toimi kaikinpuolin… Olipa tilaaja jopa ilmoittanut että emme saa purkaa yöllä pois, joten tiedossa oli leppoisa sunnuntaipurku…
…jossain vaiheessa iltaa sit löysinkin kotia Keravalle julkisten tuomana…
Sit seuraavan viikon agendana oli taas seminaarihommaa, jossa nyt ei sinällään mitään ihmeellistä ja uutta ollut.
Ja tulihan sitä käytyä itseään sivistämässä tuolla Studiotecin ja Avitan järkkäämässä rigikoulutuksessakin…
Mut sit taas mentiinkin… ensin oli naisten kevätkirmaus Porissa, josta käytännössä melkein suoraan paineltiin Käpylään kyläjuhlille…
Kyläjuhlille mentiin 2:lla kuorma-autolla, jotka oli ihan täynnä tavaraa… Toinen tekniikkaa, ja toinen lavaa…
Itse kisat meni oikeinkin mallikkaasti, mitä ny allekirjoittanutta alkoi jossain välissä oikeesti ahdistaa se meidän lavan dragqueen juontaja… ei oikein osu mun segmenttiin toi juttu millään… …sori jos loukkaan jotain tällä, mut ei vaan pysty oikein ymmärtämään…
Purku sillai leppoisasti, ja aamulla himassa joskus 5 jälkeen unille.
Kaikenlaisia pieniä yrityskisoja on kanssa sopinut tohon viime päivityksen jälkeiseen elämään, mutta eipä niissä oikeastaan oo mitään ihmeempiä… Seuraavaks oliskin Stadin Suvivirsi, jonka rakennus alkais huomenissa…
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-
(Kuvat copyright Minka Matikainen)
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Vähän kaikkee, mut ei oikeestaan mitään…
Jaa-a… Mistäköhän aloittais. Tässä välissä on ollut muutamat firmakisat, vähän televisiota, ihan vaan kamatoimitusta ja pari keikkaa, jotka on joutunu/päässy, miten sen ny ottaa ihan raapimaankin…
Nää nyt tulee vähän missä sattuu järjestyksessä, mutta älkää välittäkö tuommoisista…
Kuun alussa oli Vintage messut, missä oltiin Hooverin kanssa kahdestaan. Kivastihan noi meni, mut melko erikoishiippareita sattui joukkoon, ja bändistä en ihan satavarmaksi voi sanoa oliko ne kännissä, vai muuten vaan hilpeitä veikkoja… Ilmeisesti muuten vaan oli hyvä boogie, ja mikäs siinä. Semmoista rockabilly hommaa leipoessa…
Tuli tuossa tehtyä jotain haastatteluohjelmaakin telkkariin, ja tulin muuten siihen tulokseen jälleen kerran, että paras akkarisoundi ikinä lähtee ulkoisella mikillä siitä akkarin edestä. Valitettavasti toi ei vaan oikein ole hyvä ja toimiva ratkaisu tuolla pitserian nurkissa…
Lisäksi tosiaan oli parit firmakisat, joissa oli varsin mainioita muusikoita. Suurin osa tuttuja muillekin kuin mulle, osa hieman tuntemattomampia, mutta siltikin loistavia.
Käväisin minä viemässä myös tekniikan Saran pojille tuonne Euran Osmantupaan… …ja edelleen olen sitä mieltä, että toi paikka pitäis kieltää kyllä lailla kaikelta esiintyvältä taiteelta, ja räjäyttää maata kiertävälle radalle… …se olis just oikein niille marsilaisille, että saisivat tollaisen paikan…
Tällä kertaa ei sinällään mitään uutta tapahtunut, mutta se sama vanha säätö… Edes mikkejä ei olis saanu kerätä pois ennen pilkkua… …noh, jotenkin kummasti oli sattunut käymään, että pilkun tullessa oli enää PA:n komootit ja etupää pystyssä… …kaikki muu oli menny renkailleen :)
Toinen hieman vastaavanlainen, joskin paljon mukavampi veto oli tuolla Porin Bar Kinossa, jossa vein tekniikan ja rapsuttelin itse keikankin pois kuleksimasta Elokuu-yhtyeelle.
Tää Kinohan on siitä nasta mesta, että jos asiat on oikein funtsinu, niinku mulla tällä kertaa sattu käymään, oli mulla autossa kamat ja auton persus kiinni jo ennen kuin kello oli 01:30. Vetohan siis alkoi 23:15.
Ehkä paras tälle välille sattunut keikka, kaikkein koomisimmilla käänteillä oli kuitenkin semmoinen herkkä jazz-keikka (no, okei oli siinä sit paljon muutakin kuin pelkkää jazzia, mut kuitenkin).
Karautin paikalle autolla ja ensimmäiseksi paikan omistaja ilmoitti (siis heti siinä kun hyppäsin kuskin pukilta alas) että “taasko tänne tulee näitä saunti-ihmisiä? Aina kun te ootte täällä ollu, ni on tullu niin kauhian kovaa, että asiakkaat on menneet pihalle jo ihan alussa”
Koetapas siinä sit selittää että ei tuu kovaa tänään, ei… …varsinkin kun parkaisu oli mahdoton kun tempaisin ulos mikseriräkin ja ensimmäiset 4 laatikkoa ulos, joissa ei siis ollut kuin mikrofoneja, ständejä, LED-lamppui ja piuhaa… …yhden yhtä komoottia tai päätettä ei vielä tässä vaiheessa ollut ulkona, ja melkein puolet kamasta oli jo pihalle…
Eikä se mitään että epäillään, mutta kun tämä seppä päätti säestää mun roudausta soittamalla harmonikkaa koko ajan…
Lopulta kun pääsin sisälle kamoineni (joita siis ei ollut paljoa), alkoi samainen kaveri soittamaan urkujaan… Tässä vaiheessa meinasi mulla huumorintaju jo leipoa kiinni, mutta päätin pistää vaan kiltisti tulpat päähän ja jatkaa…
Pystytys, tsekki ja itse keikkakin meni oikein mainiosti. Joskin tsekin aikana oli pakko käydä pyytämässä sepältä semmoinen pienimuotoinen tauko urkumusiikkiin…
Semmoinen juttu on muuten pakko mainita volasta, että keikan aikana kuulin 1,5 pöydän päässä istuvien keskustelut oikeinkin selvästi, eivätkä he huutaneet… …siitäkin huolimatta että tuo miksaamani trio oli korkeintaan yhtä äänekäs kuin ne urut joita omistaja joka välissä soitti, oli omistaja sitä mieltä, että juuri ja juuri oli sopiva volumetaso… …meit on moneen junaan, ja osa näkyy jääneen asemallekin :)
Juuri kun olin ajatellut että pitää odottaa hetki että saa kaukokaapelin pois (kaikki muu oli siis jo kasassa ja autossa kun oli ovet sekä stagen takana, että etupään välittömässä läheisyydessä), tulikin pilkku ja näin siis oli pois tästäkin paikasta ennen kuin suurin osakaan asiakkaista oli taksin saanut :)
Näihin tunnelmiin, kuvia ehkä tulossa myöhemmin,
-Katti-
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Poikkeuksellisesti etupäässä
Riipaistiin pari “isompaa” juttua tuossa maaliskuun puolivälillä. Samalla toimivat testitilanteina Italian dB:n isolle linjasäteilijälle, joka tottelee nimeä T12.
Olihan nuo toki samalla myös ensimmäiset vedot Äänipalan uudelle Midaksen Pro2C:lle.
Varsin oivia ja soivia pelejä, molemmat. Midaksesta nyt oli aika vahva käsitys jo etukäteen, kun ei ihan ekaa kertaa kuitenkaan tuo Pro-sarja eteen astellut, mutta varsinkin tuo italialainen linjasäteilijä yllätti varsin positiivisesti.
Helsingin Jäähallissa siis meillä oli stereoina 8 palaa T12 puolellaan, jotka oli nostettu sinne 9m korkeuteen, ja niitä tukemassa siinä lattialla arc-asetelmassa 6 kpl S30 subeja. Tehtaan sedät lupaili subeille pöhyä 3kW / purkki.
Frontfilleinä oli pienempää T4:sta.
Tuo setti riitti oikeinkin mainiosti kyseisen tilaisuuden tekemiseen, ja headroomiakin jäi, reilustikin. Vauhtia mulla oli etupäässä sillai maltilliset 85 dBA slow… …joskin oltiin me Smaartin mukaan menty jopa 5 sekuntia ihan yli 90dBA:nkin :) Kauheata mekkalaa siis pidin, tälläkin kertaa :)
Mielelläni olisin hieman reippaamminkin lähettänyt, mutta kun tilaaja pyysi, niin minkäs teet…
Toinen tapahtuma oli Helluntaiherätyksen (?) Lähetyskonferenssi (?) Tellus 2012, johon alun perin piti olla tulossa Higher Groundia ja vaiks mitä. Sittemmin kuitenkin pieneni sekin setti aika paljon, mikä tavallaan lisäsi mun hommia, kun joutui kaiken vääntämään itse.
Tuonne Tikkurilan Urheilutalolle mentiin samalla, hyväksi havaitulla subipyydyksellä, mut yläpäitä oli nyt vaan 6 puolellaan… Samalla jouduttiin rakentamaan myös outfilli, joka päädyttiin tekemään samaisen italialaisen valmistajan pienemmästä linjasäteilijästä, siitä T4:stä siis. Varsin hienosti toimivat yhteen sen jälkeen kun oli viiveet sun muut kohdilleen saatu. Erittäin saumaton äänikenttä koko hallissa ja yllättävän mielyttävä soundi vaikka itse sanonkin.
Valotaiteilijana täällä, kuten jäähallissakin oli Laineen Tero, joka teki varsin hyvännäköistä settiä, kuten allaolevan kuvan “3D-valoista” voi päätellä.
Kaikin puolin molemmista kisoista jäi teknisesti varsin hyvä mieli. Tuo italialainen setti yllätti positiivisesti äänenlaadullaan ja –paineellaan, ja muutenkin hyvän ryhmän kanssa pusaaminen oli varsin hauskaa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin…
-Katti-
(Kuvat: copyright Minka Matikainen, Jori Asikainen)
tiistai 14. helmikuuta 2012
Päivitystä
Nonni… Ompas taas kulunut aikaa viime postauksesta, nyt ei voi kyllä taas(kaan) syyttää kuin laiskuutta :)
Mitäs tässä välissä on oikein tapahtunut? Kaikenlaista pientä ja suurempaa firmakisaa, joista ei nyt sit sen enempää. Vuoden loppupuolella olin pari kertaa laitetoimittajan asemassa Suomen “isoihin bändeihin” kuuluvalle yhtyeelle ja sen sellaista.
Tälle vuodelle on jo osunut pari televisiohommaa. On käyty noita Mestis pelejä lähettämässä ulos. Varsin leppoisaa puuhaa, kun ajattelee et mun osalta pystytykseen menee se noin tunti ja purkuun ehkä 15-20 minuuttia. Hikeäkään ei turhan paljoa tossa hommassa valu…
Ohessa kuva tosta mun työpisteeltä näitä tehdessä.
Lisäksi kävin muistelemassa hieman rigihommia sun muita Emma-gaalaan liittyen.
viimeisimpänä on viime viikonlopun firmakisat Stadissa. Mentiin sinne periaatteella, että pikku PA ja pikku bändivalot, sekä vähän tilavaloa. Talon puolelta dekki ja ajatuksena että meidän pääasiallisena vastuuna on soittavan bändin toistaminen ja valaisu.
Toki siihen perinteiseen TJ:n puheenvuoroon oltiin kanssa varauduttu, mutta kun tulin vaihtamasta pukua päälle, niin huomasin että TJ oli ottanut talon tekniikkaan kuuluvan AKG:n langattoman esille. Hieman siitä säikähtäneenä kävin kysymässä että mitäs tuo meinaa, ja ko. henkilö ilmoitti että käyttää talon järjestelmää oman puheensa toistoon. Noh, mulla ei luonnollisesti ollut mitään tuota vastaan, kunhan ymmärsivät että asia ei ollut minun hallussa, ja tuntuivat ymmärtäneen.
Noh, ei se ihan timanttia, tai edes lasia ollut se TJ:n puheen toisto, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä, ja olinhan itse tarjonnut toki vaihtoehtoa.
Itse bändi soitteli ihan jees, ja sitä normaalia bilerynkytystä. Mikä hämmensi mua oli se että heti eka biisistä lähtien käytännössä kaikki oli joraamassa tuolla tanssilattialla.
Bändi siis soitti kaikkiaan 3 settiä, ja jokaisen setin väliin oli multa pyydetty “jotain musiikkia”. Eivät tainneet tilaajat tietää mun musapuolta, koska vaikka kuinka bilemusaa yritin vetää, tuli useampikin kysymään “enemmän tanssittavaa” tai “suomi-iskelmää”. Noh, parhaani yritin. Mä kun en mikään DJ ole, ja kait ne ihmisetkin sen sit tajus kun parhaani tein.
Sinällään purku meni varsin kivuttomasti, mitä nyt matkalla varastolle alkoi hieman jännittää kun tota polttoainetta ei liiemmin ylimääräistä ollut tankissa, enkä millään viitsinyt pysäyttää tankkaamaan.
Perille päästiin, ja kaikki meni varsin jees, eli näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tää postaus.
-Katti-
tiistai 22. marraskuuta 2011
Päivitystä
Tämäkään bloggaus ei kata kaikkea, ei edes suurinta osaa välillä tapahtuneesta, mutta edes jotain :)
Heinäkuun lopun ja tän hetken välillä oli yksi erikoisveto Suurlähettiläiden kanssa, yksityiskemuissa Turussa, ja laitetoimittaja meinasi vähän käyttää SL8:n teknistä henkilöstöä aluksi hyväkseen, mutta siihenhän me ei lähdetty… …ilmaiseksi ainakaan…
Se keikka meni sinällään oikein mukavasti, ja oli näillä näkymin allekirjoittaneen viimeisin SL8-veto, ainakin toistaiseksi. Katsotaan nyt josko nuo herrat jossain välissä vielä kiertämään lähtee ja mikä sitten on teknisen henkilöstön koostumus silloin.
Sen jälkeen on ollut kaikenlaisia kissanristiäisiä, pieniä yksityistilaisuuksia ja jotain perus bändivetoja. eipä niistä sen enempää, kun ei niissä mitään normaalista (hajonneita kamoja, rengasrikkoja, poliisin pysäytyksiä jne.) poikkeavaa ole tapahtunut.
On tässä välissä ollut myös muutamat isommat firmakisat, semmoista seminaari(ri)esailua. Kumma juttu, että noilla videoihmisillä tuntuu aina olevan jotain ongelmia. Eräällä keikalla projisointiporukalla ei homma taipunut lainkaan, ja toisella keikalla taas videointi oli vähän sitä ja tätä… ei pysty ymmärtää, mutta semmosta se on. Pitäis vaan noilla asiakkailla uskoa se että halpaa ja hyvää ei olekaan…
Olihan tuossa jo muutamat pikkujoulutkin, jotka on tullut tehtyä. Viimeisimmässä oli jopa ihan konfettitykit meillä käytössä (ja juu, nää ei siis oo niitä kädestä laukaistavia pötköjä, vaan ihan oikeita laukaisulaitteita, joihin menee 8 pötköä per laite ja niissä on sitten kaukoohjain ja kaikkee…). Melkoinen sotku saatiin noillakin aikaiseksi…
Sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä. LS9 päätti tehdä semmoisen perusjäynän tuossa eräällä keikalla.
Ihan normaalisti olin siinä säätämässä keikan aikana basson kompuraa hieman löyhemmäksi, kun halusinkin vähän lisää attackia siihen, niin yht’äkkiä tapahtu jotain hassua. Lysi päätti sujuvasti nollata kanava EQ:n perusasetuksille ja heitti vielä semmoisen erikoisrivin näytön alle, joka viittasi scene-ongelmiin. Jännää sinällään että muutos tapahtui vain tuolle yhdelle kanavalle (onneksi), vain sen EQ:lle ja koko scene otti ja hävisi muistista…
Siis se paikka jossa toi scene oli, oli sitten tyhjä (vaikka näytön yläosassa on vielä scenen nimi ja kaikkee). Viestiä lähti Yamahalle, mutta ainakaan vielä en ole kuullut mitään sieltä päin takaisin.
Alla kuva näytöstä heti tapahtuneen jälkeen…
Tää nyt oli tällainen tosi nopee postaus, mutta ajatus olikin vaan kertoa että hengissä ollaan, ja tekstiä tulee tännekin lisää kun taas ehdin/jaksan jne. sitä tuottaa…
-Katti-
tiistai 27. syyskuuta 2011
Orjis, orjis…
Jotenkin jäänyt roikkumaan tämä postaus. Lähinnä sen takia, että en noita kuvia ole saanut laitetuksi mukaan.
Eli kyseessä oli taas jo viime kesästä tuttu heinäkuun viimeinen viikko, joka vierähti Orjatorin palveluksessa.
Työt alkoivat tiistaina kuorma-autojen pakkausella, ja kuten kuvissa näkyy, kaikenlaista rompetta sitä mukaan lähti. Jotenkin semmoinen fiilis jäi, että Kenttäjohtajalla, A.K.A “YläVillellä” olis ollu jotain hukassa tuolla Volvon persiissä :)
Noh, kamat saatiin, kuin saatiinkin auton kyytiin, jonka jälkeen pidettiin pienimuotoinen tuotantopalaveri, olihan tiedossa, että viikosta tulisi varsin mielenkiintoinen monen asian suhteen.
Keskiviikko
Ensimmäinen keikka olisi Unajan Areenalla tapahtuva Keulan Kesäjuhla, jossa esiintymässä olisivat (tässä järjestyksessä) Jenni Vartiainen ja Ilkka Alanko Orchestra.
Sen lisäksi että vastasin Orjatorin osalta lavan päästä, ja tein Ilkalle ja Orchestralle monitorit, oli minulla myös Stagemanagerin hattu päässäni… Varsin työntäyteinen ja kiireinen iltapuhde oli siis tiedossa.
Tonteille saavuttiin koko porukka samaan aikaan, Bööke ja Mixa tulivat suoraan Raumalta, Ville mökiltään ja me muut varastolta. Sinällään hämmentävää, että kerrankin oltiin tosiaan kaikki suurin piirtein samaan aikaan tonteilla.
Vaikka keli olikin kaunis, niin silti Juhannuksesta oppineena päätin porailla valmiiksi hieman isompia reikiä siihen monitorilandian lattiaan ennen kuin alkaisin muuta puuhastelemaan.
Tällä kertaa lavan pää olikin periaatteessa aika simppeli. Mulla oli kaikkiaan 7 ryhmää ajossa + Cue, ei sidefillejä tahi muutakaan ihmeellistä, koska Jennilla olisi kaikki omaa mukana, ja noilla pärjättäisiin Ilkan veto.
Romppeet saatiin pystyyn ja sitten se säätö alkoikin. Lavalle paukahti 23 orkesterisoittajaa, jotka eivät olleet tottuneet “festareihin”. Useampaan otteeseen oli ihmettelyä siitä että miksi heidän pitää siirtää kamansa pois tsekin jälkeen (olisivat halunneet jättää kaiken niinkuin “valmiiksi”). Noh, selittämällähän siitä selvisi, mutta kun jotenkin alkoi tuntua että rupeaa repeämään mies kahtia kaikkia hattuja pitäessään.
…täytyy muuten mainita tähän väliin, että se Ilkan oma Senkun 2000-sarjan langaton on muuten melkoinen helmi. Taisi siinä olla Neumannin kapseli ja olihan muuten soundi. Lisäksi ton 2000:n langaton tekniikka on kyllä ihan jotain muuta kuin noiden 100/300/500 sarjojen, joiden kanssa pääasiassa olen painiskellut. Tykkäsin, kovasti…
Tsekki meni kivasti, vaikka ennen tsekkiä meinasikin turhautuminen iskeä kun ei sitä bändin omaa seppää kiinnostanut lainkaan tulla mikittämään itse bändiä… …ei vaikka vaatimuksena spiikkimikkiin, jota käytettiin yhden kerran, kahden lauseen spiikkiin, oli Neumannin 105… …parhaan ymmärrykseni mukaan sitten mikittelin Henkan kanssa ja tuntuihan tuo sitten vissiin osuvan… …ainakaan ei isompia valituksia kuulunut…
Myös ruokahuolto saatiin kuntoon tsekin aikana.
Valotytöillä oli jotain harmia jonkun DMX-kaapelin kanssa, jota sitten miehissä etsittiin tsekin aikana, ja löytyihän se sieltä, kun oikein kaiveltiin.
Kun Ilkan tsekki saatiin louhittua pois, siirreltiin orkesterin kamat siihen lavan takaosaan ja sitten Jennin setti siihen lavalle. Sen verran puuhasteltiin molttonin kanssa, että saatiin orkesterin kamat sillai kivasti piiloon sinne molttonin taakse.
Jennin cryyllä tuntui olevan ihan kiva päivä ja Savelan Jaskan kanssa nyt on muutenkin kiva puuhastella aina. Se mikä mulle tuli itselle hieman yllärinä oli, että Tatusta olikin tullut backlineri ja bussikuski.
Ainoa hieman suorittamista vaatinut toimenpide oli grand pianon pystyttäminen. Sitä kun ei saa “kääntää” jaloilleen, vaan se piti ihan oikeasti nostaa casestaan. Korkalainen opasti ja niinhän se vaan nätisti pyörähti paikoilleen.
Tämän jälkeen itsellä helpottikin kiireet ja pystyi keskittymään kahvin juontiin Jennin keikan ajaksi. Mitä nyt hieman piti järjestysmiesten kanssa käydä keskustelemassa kuvausasioista (lähinnä siis siitä, mitä saa ja mitä ei, antaa rokun tehdä), stagemanunakun samalla kerran olin.
Jennin vedon jälkeen semmoinen hienpuristus ja Jennin kamat heilahtamalla ulos, samalla kun Ilkkaa ja orkesteria tuotiin sisälle. Vaihto meni mainiosti ja saatiin se linjatsekkeineen valmiiksi 5 minuuttia etuajassa. Ehdin jo ajatella, että tästä päivästähän taidettiin sittenkin selvitä kunnialla.
Kun IAO aloitti vetonsa, heti ensimmäisen biisin alkupuolella alkoi tulla jotain kummaa hätää pianon kanaviin. Rutinaa ja pauketta, joten eipä siinä sitten muuta kuin juoksemaan lavalle uusia johtoja virittämään. Tai, ensin vaihdoin vain DI boxit, mutta kun se ei auttanut, päätin vetää uudet johdot ja boxit, ja sillähän se korjaantui… …hiki siinä vaan meinasi taas tulla…
Muutoin ei mitään mielenkiintoista tapahtunutkaan ja kaikki meni kunnialla loppuun.
Purku olikin aika rivakka ja helppo, koska PA:sta miltei kaikki jäi roikkumaan perjantaita ja Unaja Open Airia odottamaan. Samoin kuin kaikki lamput, jotka oli katossa, jätettiin sinne.
Varastolle saavuttiin aamun sarastaessa, ja sen verran väsyneitä oltiin että ei enää saunaan jaksettu lähteä… …mikä oli virhe, koska meidän luontainen tuoksumme ilmeisesti houkutteli kärpäset paikalle, ja niinpä herätys olikin aamupäivällä ihan turhan aikaisin, kun kärpäset pörräsivät ympärillä, korvissa ja nenässä.
Torstai
Torstain buugi olikin varastohommaa ja perjantain vedon pystytys. Eihän tossa muuten mitään, mutta kun melkoiseksi joogaksi meinasi mennä noiden kamojen kanssa. Isojaon loputtua, ei varastolla paljoa enää tavaraa ollutkaan… …ainakaan äänikamaa, mutta mikä tärkeintä, kaikki sai omansa, ja tarpeensa.
Siitä sitten pyyhkäistiin Vellun kanssa Rauman keskustaan rakentelemaan tekniikkaa perjantaita varten. Tällä kertaa allekirjoittanut vastasi etupäästä ja Henkka oli mulla lavan päässä. Eräälle henkilölle oli tullut “orastava angiina” ja kuumettakin taisi olla 36.8 astetta, joten hän oli vetäytynyt toimistaan, joten meille sinne sisälavalle alunperin tekemään tulossa ollut Mixa, joutuikin lähtemään jonnekin muualle. Aikataulut oli onneksi tehty niin, että Henkan pitäisi pystyä se sisätila hanskaamaan samalla. Minä kun en oikein edestä voinut liueta, koska koko ajan oli puheita sun muita.
Tultiin Vellun kanssa tonteille aikalailla siihen aikaan kun oltiin sovittu, ja huomattiin että lavahan ei ole lähellekään valmis. Päätettiin sitten lähteä käymään syömässä ennen kuin ruvetaan repimään.
Kun tultiin takaisin syömästä oli edelleen lavan pystytys vaiheessa, mutta päästiin kuitenkin jo tässä vaiheessa purkamaan auto ja laittamaan esim. subit paikoilleen, sekä vetämään kaukokaapeli, DMX-kaapeli ja sähköt samalla kun lavaa viimeisteltiin.
Tuupattiin siinä samalla myös sisälavan setti suurinpiirtein paikoilleen, niin ompahan sitten helpompi jatkaa aamulla.
Meille tuli ihan ihka uudet ketjunostimetkin tätä kisaa varten, ja huh-huh… …toisessa niistä oli hieman “häpiää”. Meinasi nimittäin banaania ylösvetäessä aina hypätä ketju yli hampaasti siellä nostopuolella ja koko nyytti aina välillä ryskäytti alaspäin ennen kuin jatkoi nousuaan. Päätinkin kiivetä ihan trussiin ylös ja seiftata molemmat banaanit liinalla ja sakkelilla, ihan vaan siltä varalta että jos jotain kävisi, niin ei ainakaan kovin vakavaa käy…
Olisikohan kellot ollut hieman yli puolenyön kun suunnattiin taas kohti varastoa nukkumaan. …tällä kertaa käytiin saunassakin ennen unille menoa ja kärpäsetkin loistivat poissaolollaan… :)
Perjantai
Perjantaina suunnattiin tonteille siinä 12 aikaan ja rakennettiin loppuun se, mitä ei yöllä tehty. Käytännössä siis etupää ja lavan kaapelointi. Kulmat ja niiden kaapeloinnit olikin jo valmiina, samoin kuin kaikki päätteet, PA-prossut yms. edellisillan jäljiltä.
Huvilupa antoi mahdollisuuden töräyttää ensimmäiset äänet ulos kello 13, mutta päätin kuitenkin rakentaa vielä ennen sitä sen sisätilan valmiiksi.
Kun sisällä oli kaikki valmista, tai ainakin melkein, aloin virittelemään PA:ta. Varsin pikkumuutoksilla tuli oikeinkin mainio lopputulos ja niinpä siitä olikin hyvä lähteä ensimmäiseen soundcheckiin…
Mikä parasta, oli tuo PA:n suuntaus taas osunut oikeinkin hyvin kohdilleen, koska ääni osui juurikin sille alueelle jossa yleisön odotettiin olevan, ja tiputus alueen ulkopuolelle oli vähintäänkin merkittävä. Onnistuin siis tällä(kin) kertaa siinä mitä yritin.
Soundcheckien jälkeen kävin vielä riipaisemassa DJ-lavan äänen pystyyn. Sinne meni aktiivinen järjestelmä, joten siellä ei ollut muuta hommaa, kuin napata järjestelmään suojaukset päälle ja jättää kaapelit odottamaan tulevaa DJ-mikseriä, jonka DJ toisi tullessaan.
Tässä vaiheessa ehdittiin myös syömään ja tekemään muutamia viimeistelyjä (kuten kauko-ohjauksen kytkeminen PA prossuille etupäästä).
Nämä festarit oli sellaiset hyvin marginaalityyppiset ratkaisut, joissa kaikenlainen “bilemusa” oli se juttu.
Ainoa yhtye joka mua itseä säväytti oli toi Zebra&Snake, joka veteli sellaista kovin eteeristä juttua, mutta varsin toimivasti… …tuntui myös tuo lamppuja räpsytellyt Vellu pitävän juurikin tästä samaisesta pumpusta.
Sain kyseenalaisen kunnia miksata kaikki bändit tuossa ulkolavalla, ja sisällä nyt ei bändejä sinällään ollutkaan muita kuin illan lopettanut Jätkäjätkät. …toisaalta siitäkin saatiin melkoinen sählinki aikaiseksi, kun kukaan ei meitä ollut infonnut että heille tulisi oma seppä mukaan (useasta tiedustelusta riippumatta), ja niinpä oltiin sillä oletuksella että joku meistä sen tekisi. Tämän takia työkaluksi valikoitui DM2000 joka ei ehkä ole se kaikkein simppelein vehje lähteä lennosta liikkeelle, jos ei ko. pöytä ole tuttu.
Ja jotta soppa olisi valmis, tuli bändi ihan viimetipassa paikalle, ja meidän pyynnöistä huolimatta touhusi lavalla pätsin kanssa jo ennen kuin kukaan meistä ehti hätiin. …noh, pätsivirheitähän siinä sit tuli, kun se bändin oma seppä päättikin jättää kanavia välistä, mutta halusi kuitenkin että niitä ei hypitä ylikään…
Melkoinen sählinki siis yhden bändin kanssa, mutta siitäkin selvittiin, bändi pääs soittamaan ja yleisö tykkäs.
Muut lähti purkamaan ulkolavan tekniikkaa ja minä jäin sisälle vahtimaan tuon vedon. Kun lopulta pääsin tuonne pihalle itsekin vedon loputtua, olikin suurin osa lavan pinnalla olleesta kamasta pakattu.
Siitä sitten ensin roikkuvien kimppuun ja sit etupää kasaan. Kun lopulta saatiin lifti kiinni taisi kello olla jotakuinkin puoli kahdeksan aamulla.
Eihän tossa muuten mitään, mutta kun Unajassa piti olla seuraavana päivänä kello 11 ja varastollakin piti käydä tuossa välissä vielä hieman joogaamassa.
Lauantai
Tulihan sitä sit kaiken sählingin ja joogan jälkeen nukuttua semmoiset 45 minuuttia. No, mut sillähän menee jo kuuhun, ja kunhan saa kahvia koneeseen ja koneen käyntiin niin ei siinä sit mitään… …tämmöinen vanhanliiton dieseli kun käy vaikkei ois virtaakaan…
Varastolta lähdettiin kohti Unajaa siinä 10 jälkeen ja perille saavuttiin aikalailla kello 11. Jätin muut sinne puuhastelemaan ja lähdin itse katsomaan tuon edellisillan festareihin liittyneen lauantaibrunssin vielä aluilleen. Siellä meillä oli siis semmoinen Verse Audion aktiivi PA, pikkumikseri, pari mikkiä ja DI:tä sekä yksi mulinex. Crisu jäi vahtaamaan itse vedon, mutta minä kävin katsomassa että kaikki lähti liikkeelle kuten piti.
Vellu kävisi sitten noukkimassa Crisun mulle apukädeksi ja tuon Verse Audion mulle sidefilleiksi, kunhan toi brunssi olisi ohi joskus 14 aikaan.
Takaisin Unajaan tultuani olikin kamat jo purettu kuorkista ulos, ja suurinpiirtein siellä missä piti, joten ei muuta kuin rakentamaan.
Koskapa tällä kertaa ei mukana ollut muita tuota järjestelmää tuntevia kuin minä, sain vielä 3. hatun päähäni keskiviikkoisten 2 lisäksi. Olin siis myös systeemivastaava.
Päätinkin aloittaa systeemin kasaamisesta, ja kunhan etupäähän talonvahdiksi tuleva Pekka olisi siihen tyytyväinen, rakentaisin oman monitoripään lopulliseen tikkiin.
Kiirehän siinä meinasi tulla, ja viimeisiä asioita viriteltiin kasaan samalla kun Battle Beast jo rakensi omaa settiään lavalle, mutta ehdittiin kuitenkin, joskin minun osaltani ruokailu jäi haaveeksi…
…aikaisemmin kun olisi tullut, olisi ehtinyt paremmin, mutta toisaalta taas, sitten ei oisi saanut sitä 45 minuuttiakaan unta ja näinkin selvittiin.
Battle Beastin keikka lähti käyntiin ja aurinkokin alkoi paistaa. Se mistä pitää antaa kiitosta niin BB:lle, kuin toisena esiintyneelle Like Tomorrowille, oli se että suostuivat vetämään ilman raisereita, kun muuten se W.A.S.P:n setin kiertäminen olisi ollut melko haasteellista.
Meillä siis oli lava jaettu syvyyssuunnassa kahteen osaan moltonilla, ja sen moltonin taakse rakennettiin pääesiintyjän backline valmiiksi pitkin päivää. Näin ollen siihen jäi sellainen aukko, josta sai kannettua rummut ja tuupattua backlinen läpi, mutta mitään rullaraisereita ei siihen olisi oikein sopinut joogaamaan.
BB:n jälkeen tempaistiin seuraava pumppu lavalle ja aika pian huomasin että tossa B58:ssa on oikeasti jotain vialla. Kiertoherkkyys oli nimittäin jotain aivan ihmeellistä. Yleensä jos (B)58:n saa kiertämään on kyseessä joko 1) todella huonosti viritetyt kulmat 2) täysin ammattitaidoton monitoriseppä 3) törkeän kova lavamekkala 4) laitevika (vaiheet persiillään kulmissa, mikissä vikää tms.).
Koska tiesin että ongelma voi olla vain kohdassa 4 esitetty, kaivelin valmiiksi uuden siepon, jonka veisin tyrkylle heti ensimmäisessä biisivälissä… …noh, käytännössä jouduin viemään sen aiemmin, kun toi mikki sanoi sopimuksensa irti kesken keikan…¨
Mikki vaihtoon ja homma eteenpäin. Pari biisiä kuunneltiin ja seurailtiin, ja kun bändi vaikutti tyytyväiseltä, aloin auttamaan W.A.S.P:n porukkaa antamalla heille tarvitsemiansa kaapeleita jne. samalla kuitenkin poistumatta omalta pisteeltäni.
Viimeinenkin vaihto meni varsin mallikkaasti ja W.A.S.P olisi ollut valmis aloittamaan ihan ajallaan, mutta halusivat hieman pitkittää ja odotuttaa väkeä.
W.A.S.P:n keikan aikana minä olin ilmeisesti Vellun kanssa ainoat, jotka lavalle sai yhtyeen oman cryyn lisäksi mennä. Aika tarkkaa oli poikien touhu :).
W.A.S.P:n veto meni sinällään meidän osalta kommelluksitta ja varsin mallikkaasti, mutta pari kertaa piti käydä etupään Horstille sanomassa, että höllää vähän. Ei nimittäin vaikuttanut hirmuisen kivalta kun kaveri nojaili aika isollakin kädellä limittereihin… …ei sinällään, ei mulla laitteista ollut huoli, olihan niissä idioottilimitterit päällä, mutta jotain tolkkua kuitenkin ja selkeästi mentiin muutenkin keskikulutuksella rajojen yläpuolella välillä.
Keikan loputtua tuli kiitoksia, mutta myös yksi negatiivinen palaute. Olisivat halunneet enemmän lavahakuja käyttöönsä jo ennen vaihtoa!?! Meillä oli heille useita lavahakuja, ja ainoat joiden kytkemistä he joutuivat odottamaan oli etulinjan mikit. En tiedä sitten miten tuon olisivat hoitaneet, jos olisin heille siihenkin haun antanut. Olisivatko jo valmiiksi kytkeneet ja vetäneet koko haun sen sijasta että vedettiin pari irtopiuhaa jo olemassa oleviin hakuihin sitten vaihdon aikana. Noh tiedä häntä, eipä ollut ensimmäinen kerta kun ei tuo saksalainen ajatusmalli ihan meikäläiseen uponnut…
Tästä sitten suunnattiin purkuhommiin, ja samalla löysin myös itselleni päivällä tuodun ruuan. Olihan se melkoinen virhe syödä se tässä vaiheessa, sillä meinasi mennä hieman puuhasteluksi sitten sen jälkeen tuo purku hetken ajaksi.
Lopulta kuitenkin siinä aamu 7 aikaan saatiin lifti kiinni ja lähdettiin suuntaamaan kohti varastoa. Tosin aamupalalla käytiin siinä ABC:llä mennessä.
ABC:ltä lähdettiin Vellun kanssa ajelemaan kahdelleen kuorma-autolla, kun en oikeasti enää uskaltanut yksin ajaa. Sen verran alkoi NukkuMatti painamaan jo päälle. Päästiin melkein 10km päähän varastosta kun Pekka soitti, että heillä oli auto levinnyt tien päälle. Ei muuta kuin kuorkilla ympäri ja ihmettelemään.
Vesiletku oli löysännyt irti ja kaikki nesteet siinä tienpenkalla… …eipä sille mitään siinä voinut, joten Pekka ja Paul kyytiin ja kohti varastoa sitten kuorkilla, koko porukka.
Kun varastolle lopulta päästiin, kaikesta väsymyksestä huolimatta päätettiin käydä saunassa, jotta vältyttäisiin kärpästen kostolta ja nukkumaan päästiin sitten lopulta joskus 9 aikaan aamulla.
Sunnuntai
Ainoa tavoite sunnuntaille oli kotiutua, ja ainoa aikataulullinen tavoite oli olla Tampereella 17 mennessä, että Pekka (joka siis matkasi nyt minun kyydissä) ehtisi junaan.
Kotimatka taittui varsin hyvissä tunnelmissa, ja käytiinpä jututtamassa Mikkiä ja Teroa tuolla Tapsan Tahdeissakin menomatkalla.
Lopulta kotona olin joskus 19 aikaan illalla, eikä tarvinnut paljon miettiä josko menisi nukkumaan vai ei. Uni maistui ja mieli oli hyvä.
Näihin tunnelmiin, näihin kuviin,
-Katti-
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Tulipusua ja Sieravuorta
Perjantai
Kävin Suurlähettiläissä olemassa Hentenä Henten paikalla otsikoissa mainituilla keikoilla. Lisääkin noita tuurauksia on tulossa, kun ilmeisesti Rymssi pitää aika kiireisenä seppää itseään…
Viikonlopun puuhastelut alkoivat siis Tulipususta, jonne itse saavuin karvan ennen 17 junalla, ja iso osa muuta ryhmää tuli hieman myöhemmin bussilla.
Sokos Hotel Vantaassa on nyt se ravintelin remontti päällä, niin roudausreittikin on hieman erikoinen. Kamat piti siis tempaista sisään keittiön kautta sieltä takanurkassa olevalta keittiön toimitusovelta. Eipä siinä muuta, mutta siellä kun ei ole ramppia lainkaan vaan semmoiset “nosturit” niin meinas tuntua välillä hieman hitaalta toi kaman liikuttelu, vaikka ei se sit varmaan kovin hidasta ollut, koska päästiin rakentamaan kuitenkin jo ennen kello 18.
Mulla alkaa pikkuhiljaa olla tuo ääni ja lavasysteemi aika hyvin lapasessa, kun oon muutaman kerran tuossa turaamassa käynyt, backline hommissa on vielä hieman sisäistämistä, lähinnä siis noiden rumpujen osalta. Kaikki muuhan on ihan peruskauraa.
Vantaan vedolle oli myös kaikenlaista pikkupuuhastelua varattuna. Blosareille tuli uudet langattomat, jotka siis on nyt niillä uusilla ja laillisilla taajuuksilla toimivia versioita edellisistä. Joskin uudempaa sarjaa ja ainakin mun mielestä (näin fonisti kun itsekin olen) noissa uusissa mikeissä on parempi soundi kuin niissä edellisen sukupolven vehkeissä.
Tsekin jälkeen olikin hyvä suuntailla syömään ja vietävä sentään kun oli oikeasti hyvää se paisti jota tuolla henksuruokailussa tarjoiltiin. Minähän siis pyrin nykyään syömään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja, joten tuohon lihaan tuli sitten keskityttyä senkin edestä
Ainoo mikä jäi harmittamaan oli ravintelin remontista johtunut myöhäinen tsekkiaika, jonka takia ei saunassa ehditty enää käymään…
Harvoin on henksuruoka ollut noin hyvää. Siis se liha oli niin mureaa, että se vallan hajosi suuhun kun sitä sinne pisti. Osui ja uppos…
Keikka itsessään meni ilman sen kummempia kommelluksia ja keikan jälkeen päätettiin purkaa vain ne kaikkein helpoiten varastettavissa olevat tavarat, eli keihäkset, skiiipoordit ja mikit. Kaikki muu jätettiin aamuun odottamaan…
Lauantai
Lauantaiaamuna siinä aamupalan jälkeen riipaistiin kamat nippuun ja alettiin rullailemaan niitä hissille. Kun meillä oli semmoinen hyvä rysä siinä hissillä odottamassa, alettiin ihmetellä miksi valoja tehnyt Markus ei liikauttanut kamoja alas bussille. Syy selvisikin pian. Se samainen huoltohissa, jolla siis tällä kertaa piti poikkeuksellisesti roudata kamat oli pois pelistä.
Hetken aikaa ihmeteltiin respan väen kanssa, jonka jälkeen saatiin lupa siirtää tavarat sitä “normaalia” reittiä pitkin. Tämä sopi meille hyvin, sillä tuo normaalireitti on paljon nopeampi kuin tuo kiertotie keittiön hissin kautta.
Kun kamat oli kenkälusikalla pakattu autoon (meinasi olla nimittäin oikeasti täynnä tuon Ysäri-bussin, joka oli tällä kertaa meillä käytössä, tavaratila), kipaistiin suihkussa, luovutettiin huoneet ja lähdettiin valumaan kohti Sieravuorta.
Matka alkoi oikeinkin mahtavassa auringonpaisteessa ja ajateltiin, että perille päästyämme pyrimme pääsemään saunaan ja uimaan.
Ensimmäinen, ja ainoa stoppi pidettiin Forssan ABC:llä, jossa haukattiin hieman evästä ennen kuin jatkettiin matkaa.
Piakkoin Humppilasta Yläneelle päin käännyttyämme alkoikin sitten sataa. Ohessa pari kuvaa matkan varrelta, ennen ja jälkeen Humppilan.
Perille saavuttiin kaatosateessa ja ukkosilmassa, joten päätimme ensin ottaa kupin kahvia ennen kuin alamme purkamaan bussin sisuksia lavalle. Samalla neuvottelimme saunan itsellemme kello 21:ksi.
Kavipä allekirjoittaneella mielessä, että jos vaikka tuuppaisi laatikoita ihan uimahousut jalassa, kun meinasi olla hieman “kosteaa”, niin siinä olisi saanut sen uimareissun samalla tehdyksi
Itse Load-In Sieravuorella on varsin asiallinen. Bussin saa suoraan bäkkärin ovelle, jonka läpi kamat tuupataan suoraan lavalle. Lisäksi siihen ainoan punttaukseenkin (autosta bäkkärille) on tarjolla vaneriramppi, joka helpottaa laatikoiden tuuppaamista kummasti.
Siinä kamoja tuupatessamme alkoi sadekin hellittää, mutta samalla myös ukkonen pisti sähköt pois hetkeksi ja ilmeisesti käräytti Sieravuoren toisen saunan, koska talon henksu kertoi meille, että meille tarkoitettu sauna jouduttiinkin antamaan maksaville asiakkaille toisen saunan louhahdettua…
Kun lopulta saimme kaikki laatikot sisälle, kummastelimme kovasti kahta SGM:n laatikkoa, jotka oli joku jättänyt paikalle. Molemmissa laatikoissa oli 2 kpl muppaloita. Talon DJ/Karaoke-isäntä epäili niiden jääneen edellisiltana olleilta VHB:ltä, mutta soiteltuamme sekä jäsen Viltsulle, että tekniikan tuoneelle Orjatorille kävi ilmi että ko. lamput olivat jo olleet siellä, joten niiden omistaja jäi edelleen mysteeriksi…
Kun kamat oli pystyssä oli vuoro syödä ja lähteä pesulle. Mikki näppäränä kaverina oli puhunut meille mahdollisuuden mennä saunomaan niiden “maksavien asiakkaiden” kanssa, jotka sattuivat siihen meidän load-inniä ihmettelemään. Huippusakkia, kun meidät sinne päästivät.
Siispä me saunottiin ja uitiin (vesi oli TODELLA lämmintä ja mukavan matala ranta), kunnes olikin aika lähteä viimeistelemään lavaa (vedet, pyyhkeet, keihästen viritykset jne.).
Itse keikka meni hyvin, vaikka väkeä olisi enemmänkin sopinut, mutta tunnelma oli kuitenkin melkolailla katossa.
Tällä kertaa ainoa asia mikä aiheutti hieman harmia oli liian lyhyt plugipiuha, joka oli irronnut omia aikojaan akkarin DI boxista. Eka akkaribiisi, ja meikä joutu ryntäämään lavalle tökkäämään plugin perille. Muuten mentiin ilman sen kummempia väristyksiä koko veto.
Keikan jälkeen alettiin purkamaan kamoja samoin tein, koska tavoite oli pukata kaikki laatikot autoon vielä ennen nukkumaan menoa. Ainoa asia mikä oikeasti meinasi harmittaa oli se, että paikassa oli todellakin karaoke, ja esiintyjät olivat karaokelle tyypillisesti kovin “hajatasoisia”… …joskus aina vaan mietin, että miksi meitä niin rangaistaan, mutta kait sen kanssa on vaan pyrittävä elämään…
Sunnuntai
Sunnuntaiaamuna otettiin pikainen aamupala, jonka jälkeen suunnattiin kohti Turkua, josta minulla oli tarkoitus ottaa juna kohti kotia.
Harmillisesti missasin junan sellaisella 5 minuutilla, mutta onneksi Turusta menee junia Helsingin suuntaan kerran tunnissa, joten katastrofista ei ollut kyse… …paitsi että samalla tajusin kyseessä olevan RuisRock viikonloppu ja juna saattaisi olla melko täynnä…
Mieleen juolahti VHB ja fakta, että he olivat olleet edellispäivänä RuisRockissa. Niinpä soitin Viltsulle ajatuksenani pummata kyyti kotiin Veljesten kyydissä, mutta kuulin että bussi olikin suunnannut jo kohti Helsinkiä edellisenä iltana… se siitä sit, ja ei kun kohti juna-asemaa…
Onneksi ilmeisesti tuo kello 13 juna ei ollut se kaikkein kysytyin noiden festarivieraiden osalla, koska sain kuitenkin istumapaikan ja sitten kohti kotia.
Varsin hyvä reissu, hyvät kaikat ja meininki kaikin puolin. Ens viikonloppuna uudelleen!
-Katti-
torstai 5. toukokuuta 2011
Koko perheen Vappu 2011
Kyseessä oli siis Radio Dein järjestämä (?) hässäkkä Senaatintorilla.
Ohjelmassa piti olla kuoroa, bändiä, puhetta, musikaalia…
Muutaman tunnin yöunien jälkeen paineltiin Villen kanssa pystyttämään tuota settiä. Tänä vuonna mulle tuli vähemmän subeja kuin edellisenä, joka jo heti hieman harmitti, mutta minkäs teet. Sillä mennään mitä annetaan.
Aikataulu oli taas tiukka, mutta siinä pysyttiin. SD9:iin (niin, siis se SD9 tuli mulle nimenomaan tänne) olin valmiiksi tehnyt jo session tätä päivää varten, joten aika nopeella lähdöllä päästiin liikkeelle. Olipahan muuten kerrankin nautinto käsitellä kaukokaapelia, kun se oli ohkasempi ja kevyempi kuin etupään sähköjojo :)
Siinä PA:ta virittäessä jo huomasin, että botnepuoli jää väkisinkin hieman ohueksi tänä vuonna, ainakin kun hieman kauemmaksi mennään.
Kun oltiin saatu kaikki osaset paikoilleen, tulikin bändi paikalle. Ensimmäinen paikalla oli basisti, jonka tsekki ei kauaa kestänytkään, olihan lähtösoundi jo aika kohdillaan.
Tän jälkeen tsekattiin rummut, ja siellä tulikin ylläri vastaan. Aloitin tsekin basarista, mutta sieltä tuli semmoinen kellopelimäinen soundi B52:n kautta, joten pyysin Villeä (joka siis tällä kertaa oli lavalla) tarkastamaan että mulle tulee oikea signaali, ja mikki on edes “siellä päin”. Kaikki oli lavalla kunnossa, mutta signaali oli todella “erikoinen”. Ehdotinkin että otetaan mun oma D6:nen käyttöön, vaikka se ei tuohon musajuttuun ihan piiskamaisuutensa takia istukaan, mutta ihan vaan kokeillakseen onko mikissä vika.
Heti kun D6 oli kytketty alkoi sitä botneakin tulla, tosin kyllä sieltä sitä piiskaakin tuli, mitä sit yritin hillitä parhaani mukaan. Se missä vaiheessa toi B52 oli saanut siipensä oli mysteeri, koska se oli ollut edellispäivänä vielä käytössä.
Noh, tsekit saatiin tehtyä ja on toi SD9 vaan mukavan kuuloinen tuolla etupäässäkin. Oikein semmoinen pehmeä, mutta samalla kuulas ja erotteleva soundi. Tykkään kovasti!
Ensimmäisen esiintyjän piti olla kuoro, ja kaikki olikin valmista heitä varten. Itseasiassa kuorokin oli jo lavalla, mutta heille tulossa oleva keyboard ja sen soittaja oli juuttunut Helsingin Vappuruuhkaan.
Siinä puolisen tuntia odoteltiin, ja sitten tuottaja teki päätöksen että kuoroa ei kuultaisikaan, vaan kuoro astui lavalta alas ja tilalle tuli tuo jo aiemmin tsekin tehnyt bändi.
Ohjelma menikin aina loppupuolelle asti siten, että välillä bändi soitti, välillä oli puheita.
Viimeisenä esiintyjänä oli Suomalainen Messu, jota jonkinlaiseksi musikaaliksi voitaneen nimittää. Siinä oli percussio-osastoa, bassoa, viulua, akustista kitaraa ja haitaria. Sekä näiden lisäksi yksi langallinen laulumikki bändille ja 6 kpl WL headsetteja.
Ilman tsekkiä kun lähdettiin liikkeelle, kesti pienen hetken saada noiden headsettien tasot kohdilleen, ja sittenkin kun ne muka olivat kohdillaan oli yksi niistä tosi rapeasti murolla.
Kysäisin lavanpäästä mikä siellä oli meininki, ja Ville kertoi että tuo kyseinen kanava menee muroille jo tullessaan vastaanottimeen (vaikka siellä olikin kovasti vaimennuksia jo päälle laitettu lähtövaiheessa).
Noh, sille ei siis voinut mitään ja sillä mentiin, mutta muuten homma toimi oikeinkin hyvin. Olinhan saanut sentään lapun, jossa kävi ilmi soolot ja puheet. Muuten olisinkin melko hukassa ollut :)
Siinä kamoja purkaessamme kävi useampikin ihminen kiittelemässä kuinka homma oli onnistunut ja olivat tykänneet. Ainoa asia josta itse en tykännyt oli se että tuolla torilla oli taas melko kylmä (kuten vuotta aiemminkin). Ja vaikka tällä kertaa oli pitkä kerrasto alla, meinasi silti palella.
Päätinkin, että jos tämä tapahtuma tulee minulle vielä ensi vuonna, niin vedän turkishaalarit päälle :)
Hengissä selvittiin, yleisö piti, joten laskutusperustekin lienee olemassa,
-Katti-
U-Turn 2011
Uukkari meni tänäkin vuonna vanhan kaavan mukaan, eli pari päivää (ja yötä) pystytystä, pari vetopäivää ja sit purku. Tällä kertaa en tosin itse osallistunut purkuun lainkaan, kun oli toisaalla silloin.
Se mikä tän kerran teki mulle erikoiseksi ja erinomaisuudeksi oli se, että mulla oli tuolla lavalla monitorilankkuna DiGiCon SD9. Täytyy sanoa, että tällaiselle Yamahoihin tottuneelle toihan on kuin taivas. Musta tuli heti kerralla kyllä noiden SD-lankkujen ylin ystävä. 8:sta jonkun verran olikin kokemusta pohjalla, mutta en olis uskonut että toi 9:kin on oikeesti noin hyvä työkalu. Saattaa olla, että joutuu vielä joskus pankinjohtajan juttusille tän vedon takia…
Perjantaina molemmille bändeille tuli oma etupään seppä, joten Ville hoiteli vaan housebandin. Minä taas sain kunnia raapia kaikille esiintyville tahoille monitoroinnin ja kun laskin tuossa perjantai-iltana niin kaikkiaan 19 kpl outputteja oli käytössä, eli aikamoista säätöä olis ollu vetää jollain Lysillä… …varsinkin kun osa noista oli stereomatskua (IEM).
Ainoo häpsy mikä kävi perjantaina oli avaavan orkan viulumikin pimeneminen. Kyseessä oli siis heidän oman langaton mikkinsä, joka toimi hyvin vielä tsekissä, mutta sitten heti ekan biisin aikana päätti kuolla. Muutamaan kertaan ehdin ehdottaa, että otetaan meidän viulumikki käyttöön (kun siin housebandissäkin sattu viulu olemaan, ni oli toi AT:n viulumikki messissä), mutta vasta jonkun aikaa orkan oman tekniikan (heillä oli siis oma backlineteknikko mukana) taisteltua tuon mikin kanssa, he pyysivät meiltä AT:tä lainaan.
Muutoin koko ilta menikin ihan käsikirjoituksen mukaisesti, mitä nyt lopussa vedettiin pitkäksi semmoisella puolella tunnilla…
Lauantai olikin sellainen leppoisa päivä, kun lauteilla oli vaan toi houseband ja sitten illalla semmoinen 2xWL + 2x D.I. tarvitseva bändi, jolle riitti sidefillit + 2 kulmaa. Pääsin purkamaan paljolti monitorilandiaa pois jo ton vedon aikana, kun olin kuitenkin ottamassa ton SD9:n mukaan seuraavan päivän keikalle itselleni.
Samoin siinä viimeisen vedon aikana kirjoitin seuraavana, ja tapahtuman viimeisenä, päivänä etupäätä tekemään tulevalle hahmolle nuotit miten lavapätsi oli tehty, mitä monitoreihin oli housebandille mennyt jne. (viimeisenä päivänä oli siis pelkästään puhetta ja houseband ja niinpä oltiin sovittu, että sen voisi hoitaa kaiken etupäästä).
Kun lopulta oli pakattuna autoon kaikki ylimääräiset kulmat, joita ei enää sunnuntaina tarvita, SD9 ja kaikki muukin mitä seuraavana päivänä me tarvittiin, ja voitiin ottaa mukaan, lähdettiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Hullu Poro Areenaa ja Koomaa…
Kävin siis männä viikonloppina tuuraamaassa Henteä tuolla Suurlähettiläiden monitorimaailmassa. Keikat olivat niinkin vierekkäin kuin perjantaina Levin Hullu Poro Areenalla ja lauantaina Turun Koomassa…
Leville mentiin siis lentämällä, ja keikka oli tarkoitus riipaista Hullu Poro Areenan omilla kamoilla, mitä nyt joitamia mikkejä, ja langatonta kalustoa oli lentorahtina mukana.
Täytyy sanoa, ettei kyllä ahristanna yhtään, kun tiedossa oli Midaksen valmistama työkalu joka tottelee tuotenimeä XL-250.
Lähtö Hki-Vantaalta oli sitä normaalia. Fin(mitäasiakaspalveluahähtähneverhöörd)nairin lähtöselvityksestä saatiin aikaiseksi oikein kunnon avohärdelli kun ne 3 naisimmeistä ei oikein meinanneet saada selkoa mukana kulkevista kolleista, niiden määristä ja painoista. Aluksi kovasti yrittivät laskuttaa vieläkin lisää, mutta lopulta kuitenkin päätyivät siihen lopputulokseen jota kovasti yritimme selittää, että kamat oli jo etukäteen maksettuna…
Kun lopulta saatiin kamat koneeseen, niin siitä sitten turvatarkastuksen läpi terminaaliin ihmettelemään, kun kone oli sen 30min myöhässä…
Kittilään laskeuduttuamme ja kamat kyytiin kerättyämme suunnattiin kohti Leviä, jossa ensin otimme majoitushuoneet vastaan ja sen jälkeen mentiin teknikkoryhmän (mä, Timpe ja Mikki) kanssa viemään kamat tuonne Areenalle.
Meitä kuljetellut Säfööri oli sen verran mukava kaveri, että heitti meidät vielä takaisin majapaikallemme, vaikkei se niin kaukana ollutkaan…
Vietiin siis kamat huoneisiin ja samalla huomattiin Timpen kanssa, että meidän huoneessa oli oma sauna.
Siitä sitten syönnin kautta kohti Areenaa ja rakentamaan illan settiä. Tulipa tuossa ruokaillessa vastaan uusi, varsin maukas tuote. HP-kastikkeet ei oikein koskaan ole olleet se mun juttu, mutta tuolla oli semmosita Spicy WoodSmoke versiota joka kyllä tuntui toimivan, ainakin noiden ranskisten ja sen juustopurilaisen kanssa.
Areenalle saavuttuamme törmäsin heti ensialkuun Pikkuahon Panuun, joka siellä jotain firmakisaa oli valmistelemassa ja siinä nopeat kuulumiset vaihdettuamme riipaisin mukana tulleen IEM-räkin ja langattomat mikit, sekä MD-soittimen kasaan… …backlinen ja muut mikitykset olikin jo Areenan väki tehnyt valmiiksi.
Sitten kuulostelemaan noita sidefillejä, jotka kyllä tuntui melko loppuun ajetuilta. Ei oikein kartiot enää jaksaneet vissiin toistaa kunnolla ja melko diskanttivoittoista kamaa olis ollut suorana tarjolla ilman EQ:ta.
Kun kaikki oli kytkyissä ja tulilla, aloiteltiin tsekin teko, jonka aikana muutaman mikin paikkaa piti hieman hakea, kun ei oikein tahtonut muuten tulla hyvän kuuloista monitorointisoundia.
Kun tsekki oli saatu riivittyä kasaan, lähdettiin Timpen ja Mikin kanssa saunomaan ja muutenkin vain venttailemaan iltaa.
Samalla kun käytiin Timpen kanssa ottamassa kopiot biisilistoista, kuultiin että väkeäkin pitäis olla tulossa, ja tulihan sitä. Areena oli melkolailla täynnä keikan ajan ja fiilis katossa.
Itse keikka meni ilman sen kummempia kommelluksia, mitä nyt kerran piti käydä korjaamassa kitaramikkiä, kerran vaihtaa kitaran kieli ja pariin otteeseen käydä kuivaamassa lavaa, mutta ei siis mitään ihmeellistä ja yleisökin tuntui tykkäävän…
Keikan jälkeen nopsasti perus fiilistelyt bändin kanssa ja sitten purkamaan kamat pois lavalta. Taas oli nuo Areenan omat teknikot ehtineet purkaa melkein kaiken pois, joten eipä siinä muuta ollut kuin omien purkaminen…
Seuraavana aamuna oli aikainen lähtö, kun meidän piti ottaa ensin dösäkyyti Rovaniemelle, kun ei Kittilästä lähtevään koneeseen sopinut.
Kun lopulta päästiin Rovaniemelle, se sama sekoilu jota jo Hki-Vantaalla oli ollut jatkui myös täällä. Pitkällisen keskustelun ja säädön jälkeen päädyttiin ottamaan kitaran kielilaukku käsimatkatavaroihin, mutta pääasia oli että matkaan päästiin…
Helsinkiin päästyämme mentiin Mikin kanssa hakemaan bussi parkista. Tällä kertaa oltiinkin liikkeellä varsin helposti havaittavalla kulkupelillä, Dannyn käytössä olleella VanHoolilla nimittäin… …mieluummin tosin olisi jollain hieman neutraalimmalla mallilla matkannut, mutta Mikki oli ottanut tuon koeajoon…
Matka Turkuun alkoi nätissä kelissä ja hyvillä mielin ja kun oltiin pysähdytty hieman puraisemaan jotain suolaista siinä alkumatkasta, painuin itse nukkumaan loppumatkaksi.
Heräilin kun oltiin juuri saapumassa Turkuun, joten matka meni varsin mainiosti :)
Kun saavuttiin Koomaan, huomasimme harmiksemme, että tekniikkatoimittajalla oli homma melko pahasti vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa ilmoiteltiin bändille, että voivat tulla hieman sovittua myöhemmin paikalle, koska meillä kestäisi vielä tovin saada kamat pystyyn ja tsekkikuntoon…
Olisi vaan pitänyt purkaa täysin itse omansa edellisenä iltana, sillä vaikka olin apukäsille antanut MD:n suojakotelon suoraan käteen ja käskin pitää huolen, että se menisi tuonne MD-caseen, ei se sinne sitten ollut mennyt kuitenkaan, onneksi eivät kuitenkaan olleet itse MD:tä hukanneet… …noh mutta opinpahan olemaan luottamatta keneenkään, missään tai milloinkaan…
Lopulta kun oltiin saatu kaikki valmiiksi ja tsekki tehtyä, olikin aika lähteä hotellille kirjautumaan, ja hieman rentoutumaan ennen palaamista pelipaikalle.
Keikka lähti kivasti liikkeelle ja Mikkikin veteli ihan tuhdisti, ainakin sille se tuntui siinä kaappikasan takana :)
Ainoa harmillinen häpsy joka keikan aikana tuli eteen oli se, että toinen Presonuksen etareista alkoi kiukutella… Jotain hätää sinne tuli, mikä ei kovin mieluisaa ollut, mutta maaliin päästiin kunnialla, mikä tärkeintä.
Siitä sitten kamat kasaan ja bussin kyytiin. Siinä bussia pakatessamme kuulimme melko paljon kommentteja ja kysymyksiä liittyen Dannyyn, jotka lähinnä jätimme omaan arvoonsa… …eihän meillä kuitenkaan mitään tekemistä ko. papan kanssa ollut…
Kuvia saattaa tulla, ehkä, jos jaksan niitä hieman muokata sopivamman kokoisiksi jossain välissä.
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Kulttuuri (?) Goes Bar @ Hyvinkää
Kyseessä oli Hyvinkään baareissa järjestettävä “Art Goes Kapakka” tyyppinen ratkaisu, jossa meidän vastuulle jäi 4:n baarin (kaikkiaan 6:sta) äänitekniikan toteutus.
Yksi noista 4:stä oli hieman isommalla toteutuksella, ja Lefa jäikin sinne passiin koko illaksi, kun taas noi 3 muuta oli hyvinkin yksinkertaisia ja kaikki siis minun vahdittavanani.
Yhtä baaria lukuunottamatta tarjonta noissa 3:ssa mestassa oli aika “helppoa”. Oli runoa, trubaduuria jne. Sitten siinä yhdessä oli hieman jo bändiäkin yms.
Kaikessa rauhassa lähdettiin kamoja pystyttelemään ja ensin tipautettiin kamat tuonne suurimpaan paikkaa, johon Lefa menisi sitten myöhemmin kasaamaan. Tämän jälkeen käytiin ripottelemassa loput kamat noihin 3 muuhun ravintolaan, jonka jälkeen vein Lefan omalle työmaalleen.
Tämän jälkeen kävin tempaisemassa kaikkein helpoimman setin ensin pystyyn, jonka jälkeen ajoin laittamaan sitä “keskimmäistä”.
Keskimmäinen olikin siis ihan vaan aktiivipurkeilla toteutettu setti, mutta voi onnettomat varastolla touhuajat. Olivat sitten jättäneet powerconit pois matkasta, niin melko haikeaksi alkoi menemään… Samalla Käsityöläiset roudaili itseään sisälle, ja tuumasivat että eihän tänne mitään PA:ta pitänyt olla tuotu… …hämmennys oli siis jo melkoinen ja soitinkin tilaajalle, tai siis yritin, ja kerroin Käsityöläisille, että tulen kohta puoliin takaisin, toivottavasti viisaampana.
Tästä sutaisin siis pystyttämään sen 3 paikan pystyyn ja kun se oli melkein pystyssä, tilaaja soittikin ja kertoi että meidän keskimmäisessä paikassa oleva setti on “väärässä ravintolassa”… Siinä siis oli samassa ravintolassa 2 eri puolta, joista meidät oli ohjastettu ravintolatyöntekijän toimesta väärään…
Ei muuta kuin kamat siirtoon ja sen jälkeen varastolle poimimaan noita puuttuvia powerconeja. Onneksi ei varastolle ollut kuin reippaan 35 minuutin ajo.
Takaisin tullessani, juuri ennen kuin ajoin keskimmäisen ravintolan pihaan, tuli soitto jossa kysyttiin noiden virtapiuhojen perään…
Kamoihin virrat, nopea kuuntelu että kaikkialta kuuluu, pikainen tsekki ja opastus baarin “emännälle”, puhelinnumeroiden tarkistus ja seuraavaan paikkaan.
Nämä samat vaiheet toistuivat jokaisessa paikassa ja sen jälkeen alkoi sellainen sukkulointi näiden baarien välillä. Kaikkialla asiat menivät oikein mainiosti, mitä nyt Baari#1:ssä loppui ohjelma miltei tuntia aiemmin kuin oli sovittu, mikä ei kyllä minua ahristanu yhtään :)
Tämän ansiosta sainkin omat 3 baariani kasaan ja autoon pakatuiksi siten, että ehdin Lefaakin auttamaan. Saavuin tuonne Lefan baarille juuri kun bändi lopetteli soittoaan.
Siitä ripeästi kamat kasaan ja autoon, jonka jälkeen matka kohti kotia, ja Lefalla kohti varastoa alkoi.
Päästiinhän me semmoiset 3km ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät. Oli tullut näytölle sellainen ilmoitus, että pakussa olisi katsastukset tekemättä. Hetken hansikaslokeroa tutkittuamme löysimme onneksi kuitenkin katsastusaseman kuitin, jossa oli vajaat 2 viikkoa vanha päiväys. Eli siis vaikka pakulla ei “leimaa” ollutkaan, oli se sillä 1kk:n pituisella “jatkoajalla”…
Ei ne meidän hankaukset toki poliisin kanssa siihen loppuneet… Lefa joka autoa ajoi, odotteli juuri poliisilta kirjettä jossa kerrottaisiin hänen ajo-oikeuden peruuttamisesta, ja koska poliisilla oli jotain hässäkkää heidän järjestelmien kanssa, ajo-oikeuden tarkastaminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta.
Poliisin päätös siinä vaiheessa oli ottaa Lefalta kortti pois tien päällä, joka meinasi sitä että minun piti siirtyä kuskin penkille ja suoraan kotiin pääseminen muuttuisikin varastolla käynniksi.
Juuri kun hyppäsin autosta ulos antaakseni puhallusnäytteen ja ajokorttini tarkastettavaksi, toinen poliiseista tuli maijasta ulos ja sanoi, että kyllä kaverilla vielä ajo-oikeus toistaiseksi on voimassa (olivat saaneet järjestelmän toimimaan ilmeisesti).
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
lauantai 18. joulukuuta 2010
Tuttu TV:stä… taas!?!
Kyseessä oli siis elämäni toinen televisioproggis. Kyseessä oli trion konsertin taltiointi, ja tällä kertaa haluttiin kaikki rännit myös erikseen talteen (itse musavelho halusi mahdollisuuden vaikuttaa vielä lopputulokseen studiollaan). Tätä varten mulle raahattiin paikalle Alesiksen HD24 tallennin, joka sinällään on ihan jees ja helppokäyttöinen, mutta kun allekirjoittaneella on semmoinen kevyt ihottuma noita Alesiksen vehkeitä kohtaan noin niin kuin yleensä…
Ensimmäisenä päivänä oli siis tuotannon kasaaminen, kaapelien veto (tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä, mutta ei paha tämäkään) ja soundcheck.
Tällä kertaa oli jokin pieni firma tekemässä tuon saliäänen ja laatu häikäisi allekirjoittaneen. Oli ihan JunkButLoudin EONia PA:na ja jotain RCF:n aktiivista kulmina. B-tuotetta mikserinä ja ihanainen Samson kompurana. Onneksi itselle tuli kaikki kama suoraan splitistä eli ainoa johon tuo firma pääs vaikuttamaan oli mikit ja mikkikaapelit. Itseasiassa vielä laulumikitkin vaihtuivat SM58:sta hieman siistimmän näköisiin ja parempilaatuisiin “Pavarotti” malleihin. Kaikki näytti menevän hyvin, joten eihän siinä mitn. Alesiskin toimi kuin unelma ja näytteenottotaajuudetkin täsmäsivät hienosti kun tallennetta tarkasteltiin.
Tästä siis kohti kotia illaksi ja seuraavana päivänä olisi itse konsertti ja taltiointi.
Seuraavana päivänä paikalle, kamat tulille ja odottelemaan. Trio ja ohjaaja halusivat vielä käydä läpi pari biisiä, joten mikäs siinä…
…olipas muuten hyvä että kävivät, koska jostain syystä mukana ollut lapinrumpu alkoi kiertämään oikein mainiosti monitoreissa salin puolella. Ei muuta kuin hirmuinen älämölö com-linjoille ja saliin komentoa tiputtaa joko monitoreja tai että tekisivät nyt jotain. Tuommoinen kierto kun tuhoaa koko homman tallennuksen suhteen.
Asia saatiin haltuun ja tuotanto lähti käyntiin. Semmoista odottelua ja tasojen seuraamistahan se oli, tosin tein minä samalla myös ihan live-stereomiksin talteen, ihan vaan varulta. Samoin kuin ajoin muutamia tärkeitä kanavia erikseen ja muutamia groupattuina tuonne videoeditin 8-raiturille, ihan vaan varuiksi kun en edelleenkään luota tohon Alesikseen…
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja saatiin jopa tallennuskin Alesikselta purettua pois toiselle kovalevylle, joten kait se sitten toimi loppuun asti sekin. Pitänee alkaa suhtautumaan varovaisen positiivisesti tulevaisuudessa, ainakin tuohon Alesiksen malliin :)
Siitä sitten autoa hangesta kaivamaan ja kohti kotia, sekä ansaittua Joululomaa.
Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2011 toivoo,
-Katti-
Noh huh-huh, onpahan taas ollu…
…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.
Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.
Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…
Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.
Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.
Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…
Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.
On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…
Näihin fiiliksiin,
-Katti-
