tiistai 15. heinäkuuta 2014
Kesää mennään jo hyvää vauhtia...
Tälle keväälle / kesälle on ehtinyt tulla jos jonkinmoista eteen... on ollut erilaisia firmakisoja ja festareita, bändivetoja ja kaikkea mitä tällä alalla vastaan voi tulla...
Bändihommista sen verran että tarkoituksena olisi kiertää jatkossa MIAU-yhtyeen kanssa. Keväällä tuossa jo oli gaala-vetoa, PA-treenejä, IEM-räkin rakennusta ja kaikkea sellaista. Nyt on vaan kesällä niin paljon kaikkia festarivetoja, että joudun pitämään itseni tuosta bändistä telakalla syksyyn saakka.
Tänä kesänä on tullut jo vastaan jos jonkinmoista. Kävi tuossa Maailmakin Kylässä, oli Juberfestiä ja käytiin laittamassa ZZ Topille stereot mukavasti tuolla Oulussa ja itse hoitelin samalla lämppärien monitorikuuntelut jiiriin. Leppoisa reissu, hyvällä porukalla...
ZZ Top reissun jälkeen oli Provinssirock jossa itse siis taiteilin Rumba-lavan monitoripäässä Koslosen Aleksin kanssa. Aleksin kanssa ei aiemmin ole töitä tehtykään, mutta hyvin tultiin juttuun ja homma pelas.
Provinssin jälkeen napsahtikin taas systeemisepän ja etupäänvahdin tontti Summer Up -festivaalin 2-lavalla. PA:na ranskalaista KARAa ja bassoja sillai sopivasti. Tiskinä Midaksen Pro-sarjaa, joten ei ahdistanut itseäni ainakaan...
Summer Upin jälkeen oli Helsinki Popshow ja sen monitoritoteutus. Taas kerran kamat sitä millä on kiva vetää, eli nurkkina d&b:n M4:sia, sidefilleinä B2+2xC7 combo, rumbusubeina C7:aa ja tiskinä DiGiCon D5... ...ja juu, D5 on vanha ja kaikkea, mut mä diggaan siit silti itse kovasti.
Lavalla muissa äänitehtävissä oli mulla ihan loistoryhmä. Esa vastasi langattomista, pätsistä ja taustoista, Markun mikittäessä. Keulassa Ame. Ei paljon mukavammin olis voinut mennä.
Melkoinen museohan toi keikka oli, koska PA:na oli L-Acousticsin VDoscia ja mulla tosiaan tiskinä toi D-femma, mutta ihan millon vaan otan noi museokamat käyttöön ennemmin kuin monen tällä vuosikymmenellä julkaistun tuotteen...
Stadion kiepauksen jälkeen kävin tekemässä sellaiset pienet blues-festarit tuolla Tirmossa. Kovin erikoismeininki, koska olin ainoa tekniikkatoimittajan työntekijä ja muut teknikot tuli "talolta", mut maaliin mentiin, vielä aikataulussa ja hymyillen...
Tällä hetkellä istun himassa ja huomenna mentäis taas. Nyt on tällä viikolla psyyke koetuksella kun tulee ne nuorisomusiikkifestivaalit eteen. Eilen tosiaan pakattiin kamat. KARAa taas yläkertoina se 9 kpl / siida, mut bassoo onkin sit vähän tykimmin. Kaikkiaan 12kpl SB28:ja. Noh, pitäis ainakin tömähtää discon :)
Mut näihin tunnelmiin tällä haavaa, ja koetetaan saada päivitystä aikaiseksi taas vähän useammin :)
-Katti-
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Päivitystä… …tai ainakin päivästelyä…
Jaa-a. Tätä kirjoittaessani istun Turun Konserttitalon “bäkkärillä”. Täytyy sanoa, että tää mesta on jotenkin pahinta kiinalaista kidutusta pitkään aikaan. Mä luulen et meidän vedon viimeiset kaiut soi täällä vielä ens viikollakin…
Mutta palataas hieman taakse päin.
Tää vuosi alkoi hieman turhankin leppoisasti. Taisi olla tammikuussa kaikki 3 keikka, joista yhteensä kertyi joku 8 tai 9 työpäivää. Se tarkoitti sitä että kaikki limiitit ylitettiin ja kotona rötvättiin…
…yksi noista oli Silja Europan neitsyysristeily Helsingistä Tallinnaan, missä oltiin Lauran kanssa. Voi yhden kerran sitä sekoilun meininkiä mikä tolla risteilyllä oli. Kukaan “talon” väestä ei tiennyt yhtään mitään mistään, ja kaikki oli hakusessa. Mm. rekat tuli laivasta perä edellä ulos, kun eihän Europa tohon Länsissatamaan pääse kuin yksin päin. Autoa ei laivaan saanut enää jättää, vaan load-innin jälkeen piti auto viedä pitkäaikaisparkkiin, ja sehän se mielenkiintoiseksi muutti aikataulutuksen…
Ainoo oikeesti positiivinen asia oli messin safka, joka oli selvästi vielä Ruotsin reitin jämiä… …eiköhän ne siihen kaalijohdannaiseen palaa, kun varastot ehtyy
Helmikuussa hieman jo piristyi ja alkoi päästä työntekoon taas kiinni. Tuli uusia asiakkaita, ja yhteistyökumppaneita matkan varrelle, ja kevät alkoi näyttää hieman piristymisen merkkejä. Oli koulutustakin ja kaikkee.
Tuli käytyä helmikuussa Pakkahuoneellakin raapimassa monitoreja. Mikäs se siellä on töitä tehdessä, oikeinkin mainio mesta, hyvät fasiliteetit ja asiallinen paikan henksu. Katsotaan jos vaikka lisää olisi tulossa jollain aika jänteellä.
Mutta maaliskuu oli oikeastaan vasta ensimmäinen normaali työkuukausi. Pääasiallisesti maaliskuun keikat oli erilaisia firmakisoja, mutta osui matkalle yksi rundin pätkäkin HateFormin poikain kanssa Pohjoiseen, sekä hieman erikoisempi keikka Lappeenrannassa, jossa tehtiin siis Via Crusix.
Ehkä mieleenpainuvimpia juttuja tässä keväässä on ollut juuri tuo HF:n rundi, joka siis mentiin talon kamoilla. Minun osaltani siis varsin leppoisaa menoa, kunhan osasi luovia, koska tuo 14 kanavaa rumpuasioita aiheuttaa jo sen, että noiden pienempien, ja osan isompiakin, paikkojen mikkikalusto loppuu kesken, ja joutuu oikeesti miettimään et mikä se on se juttu, minkä haluaa toistaa tötteröistä.
Lisäksi tuolla rundilla tuli nukuttua hieman erikoisemmassa majoituksessa. Kyseessä oli moottoripyöräkerhon klubi, eikä siinä mitään, mutta tää ko. seura on supporttiklubi toiselle näistä isoista. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, kun en halua tulla leimatuksi mihinkään suuntaan, koska minulla ei minkäänlaisia suhteita kumpaankaan ole. Tuolla vain sattui majoitus olemaan tämänkaltainen keikkajärjestäjän järjestämänä…
Huhtikuussa on ehditty tekemään yhdet yhtiökokoukset ja yksi Brädin keikka Laitilan Kievarissa. Toi mesta menee niin Kekkos-mestoihin ettei mitään järkee.
Keikka itsessään meni oikeinkin mukavasti, ja allekirjoittanut ajoi siis lamputkin siinä samalla. Pienihän toi paikka oli, ja lavalle ei oikeastaan mitään sopinut, mutta tuommoinen pikkupumppu kuitenniin…
Tänään ei tila lopu kesken ja kaiun tarjoaa talo mutta kyllä se purku tulee tänäänkin vielä vastaan…
Näihin tunnelmiin tällä kertaa,
-Katti-
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Festivaalia ja levynjulkkaria
Tuossa hetki sitten oli semmoinen perusrykäisy, jossa siis oli ensin Klustermus-festivaali ja sitten PMMP:n levynjulkkari.
Oli tuossa myös eräs firmakisa, mutta ei siitä sen enempää, kun ei siinä juuri mitään ihmeellistä tapahtunut…
…toisaalta eipä noissa Klusussa tai PMMP:n levynjulkkarissakaan mitään ihmeitä tapahtunut.
Klustermustahan päästiin siis rakentamaan oikeinkin mahtavassa kelissä, eikä siinä mitään ihmeempää kiirettä sitten pidettykään. Rakennuspäivänä saatiin kasaan lavat (siellähän siis oli 2 lavaa, joista toisen hoiti Klustermus Ry:n oma henkilökunta ja isomman hoidimme me Kaplaksen Heikin ja Korhosen Tarun kanssa. Stagemanuna meillä oli itse Ylä-Ville, joka tosin tällä kertaa oli Klustermus Ry:n kautta) sekä tekniikka sellaiseen perustilanteeseen, että aamulla päästiin sitten huvilupien alettua virittämään komootteja.
Olin itse ensimmäistä kertaa ko. kisoissa, mutta oikeinkin hyvä fiilis jäi. Varsin mahtavia bändejä oli meidän lavalle osunut, joista nyt mainittakoon ennen kaikkea Antero Lindgren bändeineen ja Pellolainen yhtye nimeltä Hämärästä Aamunkoittoon.
Tottakai myös Lapko otti oman paikkansa festareilla kuten arvata saattoi.
Kaikkinensa kisat meni oikeinkin mainiosti sateesta huolimatta ja tuo meidän ensikertalainen (Taru) teki varsin vakuuttavaa työtä valopuolella. Koko valoplotti oli siis hänen suunnittelemansa ja pääsihän Taru myös lamputtamaan joka bändin, kun kellään ei ollut omaa valoteknikkoa…
…toisaalta Lapko oli ainoa jolla oli oma teknikko nyt ylipäätään, eli päästiin tässä itsekin ihan taas työn makuun…
Tuolta kun päästiin lopulta nukkumaan ei niin kovin kiirettä sen heräämisen kanssa pidetty. Olihan meillä isolta osin kamat jo PMMP:tä varten olemassa, ja Klusua seuraava päivä oli varattu pakkaukselle.
PMMP:n vetoa varten siis pakattiin kamat kaikessa rauhassa, ja kohti Loimaata lähdettiin kello 02:00 kolmella autolla.
Loimaalle saavuttiin siinä 04:00 ja siitä sitten samoin tein rakentamaan. Ongelmaksi meinasi muodostua se, että oltiin Ylä-Villen kanssa liikkeellä kahdelleen Kaplaksen Fiatilla, eikä saatu kylmäilmapuhallusta pois. Meinas olla sortsipohkeet melko jumissa aluksi, mutta kyllähän se sit siitä lähti.
Mahtava auringonpaiste lämmitti meitä jopa niinkin paljon, että useammalla, allekirjoittanut mukaan lukien, paloi nahka.
Ainoa oikeasti allekirjoittaneelle hämmenystä aiheuttanut asia oli tuo Venue SC48, jota ei ole tullut käytettyä ihan äskettäin. Meinasi hieman haetuttaa asiat, mutta kyllä ne sieltä löytyi ja lämppärikin saatiin musiikilta kuulostamaan…
PA:kin oli uusinta uutta Auraa. A1:sen linjasäteilijämallia, joka ainakin allekirjoittaneelle kelpasi oikeinkin hyvin.
Itse PMMP:tä en jaksanut jäädä kuuntelemaan, vaan painuin nukkumaan vedon ajaksi Fiatiin.
Kun veto oli ohi, niputettiin kamat reippaalla tahdilla ja suunnattiin takaisin varastolle, johon palattiin siinä kello 04:00.
Raskas reissu kaikkinensa, mutta oikeinkin onnistunut ja hyvä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-
(Kuvat: copyright Minka Matikainen)
tiistai 4. toukokuuta 2010
April Jazz
Kävin tuurailemassa Silvennoisen Akua tuolla Aprilin teltassa mikkimanuna. Aisaparina minulla oli Anssi K.arjalainen, joka siis veivasi monitöörit.
Täytyy sanoa, että ensikertalaisena meni pieni hetki ennen kuin hahmotti tuon Movarin (aivan loistavan!) lavahakutsydeemin. Ei se mikään monimutkainen ollut, kunhan siihen vaan pääsi sisälle. Mutta sitäkin näppärämpi :)
Itse tsekit ja vedot menikin melko leppoisasti, mitä nyt kerran piti juosta Lenni-Kallelle viemään 9V paristo kesken vedon ja rumpalin tomimikki jouduttiin teippaamaan paikalleen ruuvin hävittyä tsekin loppuvaiheilla.
Katastrofeilta säästyttiin ja mukavata oli.
Se täytyy sanoa, tai siis kysyä, että miksi nuo bändit lennättää mukanaan “ammatti”seppiä tuolta maailmalta. Kyllähän nuo monitorimiehet on yleensä ihan oikeasti ammattilaisia, mutta noi etupään sepät (joilla kuitenkin on se suurempi vaikutus maksavien asiakkaiden viihtymiseen) on yllättävän usein joko a) pihalla kuin lumiukko kaikesta mikä liittyy laitteisiin (jopa heidän itsensä vaatimiin) tai b) kuulonsa menettäneitä.
Välillä ei osata käyttää itse vaatimia vehkeitä, ja välillä tulee niin sairaan rapeaa soundia… …tälläkin kertaa joutui systeemivastaava erään nimeltä mainitsemattoman yhtyeen aikana käydä kaivamassa oikein kunnolla kuoppaa PA:n yläpäähän, kun ei vihjeet ja kyselyt oikein menneet ymmärrykseen… …häijyintä oli, ettei vieraileva seppä edes huomannut mitään tapahtuneen!!!
Alla pari (huonoa) kännykameralla otettua kuvaa monitorilandiasta, jossa meillä oli siis XL3 ja SD8. Tota XL3:sta ei sitten kukaan ilmeisesti käyttänyt koko kisojen aikana, mutta olihan se hieno siinä seistessään :)
Pääsipä vertaamaan A/B vertailun myös XL3:n ja SD8:n etuasteiden välillä… Vaikka toi Midas onkin oikeasti mahti pöytä ja kelpuutan sen milloin vain itselleni työkaluksi, jotenkin tuossa SD8:ssa oli paljon “kirkkaampi” soundi. XL3:ssa oli se Midaksen kultainen soundi, mutta ainakin jazz / kevyempi musiikki (mikä ettei myös siis rock) osastolle ehkä tuo SD8 olis kuitenkin kivempi soundinsa puolesta… …on siinä kuitenkin sitä kuulakkuutta enempi, ainakin mun mielestä…
Aniveis molemmat noista pöydistä kyllä jyräsi Yamahan vastaavat mallit (PM-sarjan analogiset ja muut kuin PM-sarjan digitaaliset).
Että semmoista tällä kertaa
-Katti-
P.S. Ai niin… Lähtiessäni torstaina pois Tapiolasta sain soiton että edellisenä yönä seuraavan (perjantain) keikkaa varten tekemäni viritykset prossuun oli sitten tuhottu (vahingossa)… …iloni oli ylimmillään kun tiesin, että seuraava yö kuluisi siis palautteluun ja säätöön itse ko. paikkaan tehtävän järjestelmän monitorilandian pystytyksen jälkeen…
tiistai 8. joulukuuta 2009
Konserttisali-toimintaa
Jotenkin alkaa nämä kirjoituksen muistuttamaan toisiaan : Lähdettiin varastolta – ajettiin keikkapaikalle – pystytettiin – tsekattiin – vedettiin keikka – purettiin – mentiin nukkumaan – ajettiin takaisin varastolle. Toisaalta ei siinä mitään pahaa ole, että ei isompia asioita tapahdu, varsinkin kun alkusyksystä tuntui että tapahtuu koko ajan ja vähän liikaakin, varsinkin bussilla matkatessa… …alan vaan niin ymmärtää muutamia kolleegoja jotka eivät jaksa niin tiheään näitä blogejaan päivittää…
No mutta kumminnii, mennääs asiaan:
Tehtiin tuommoinen hieman “erilainen” Katrin keikka Ylivieskan Akustiikkasalissa. Toiseksi esiintyjäksi oli alunperin kiinnitetty Kim Herold, mutta hänen saatua jonkin Euroopan tourin päällensä, tuli Kimiä paikkaamaan Koskisen Samae soolona.
Kyseessä oli todellinen erikoisviikonloppu, sillä me tekniikan pojat ja rumpu-basso akseli oltiin mukana vain tuolla Ylivieskassa, mutta muu poppoo jatkoi vielä akustiselle keikalle Kihniöön seuraavaksi päiväksi. Tämä luonnollisesti aiheutti säätöä jonkin verran tuohon logistiikkaan, ja niinpä Ylivieskaan mentiinkin kahdella autolla (bussi+henkilöauto).
Matka alkoi aikaisin. Varastolle mentiin siinä 6 jälkeen aamulla pakkaamaan loput kamat kasaan ja Boogien bussi saapuikin pihaan siinä 6:30. Tavarat kyytiin ja kohti Lahtea, josta oli määrä poimia Viljamin soittokamat kyytiin. Viljamin itsensä oli tarkoitus matkustaa tuolla henkilöautolla muutamien muiden logististen haasteiden (lähinnä koskettivat akustisen-trion paluuta) takia.
Yllätys olikin suuri, joskin positiivinen, kun Viljami astuikin kyytiimme Lahdessa. Oli kuulemma tullut toisiin aatoksiin, hyvä niin (ehkä).
Siitä sitten lähdettiin kohti Ylivieskaa Jyväskylän ja Haapajärven kautta. Minä menin nukkumaan miltei samoin tein kun Lahdesta päästiin liikkeelle, ja nukahdinkin varsin pian.
Seuraava havainto on jostain Leivonmäeltä, jossa tarjouduin ottamaan ajovuoron. Noh, samoilla kuitenkin mentiin aina Hirvaskankaan Shellille asti, jonne Viljami jäi odottelemaan henkilöautoa (kuulemma tarvitsivat kuskia sinnekin välillä) ja minä hyppäsin bussin puikkoihin.
Alla kuskin tunnelmia jossain Pihtipudas – Haapajärvi taipaleella:
Siitä sitten nopeaa tankkauspysähdystä lukuunottamatta ajeltiinkin aina Ylivieskaan asti, jonne saavuttiin aika tarkalleen kello 14.
Aivan mahtavaa sakkia oli vastassa Akustiikkasalin puolelta. 2 teknikkoa jotka tiesivät mitä tekivät ja olivat ERITTÄIN yhteistyöhaluisia. Kiitos heille!
Siitä sitten riipaistiin kamat pystyyn ja louhittiin tsekki ensin Katrille, sitten Samaelle. Eipä siinä kummempia, jotain pikku säätöä kitarakamojen kanssa, mutta ei mitään mistä ei yli päästäisi.
Äänihöpötys alkaa:
Kavin muuten tuossa “maahantuojalla” edellisviikon torstaina ja Pekka pukkasi mulle käteen Sennheiserin e965:sen. Päätettiin kokeilla ko. pyydystä Katrille ja kyllä, tykkäsin kovasti. Ongelma tuon mikin kanssa voipi vaan olla nuo pienet liiterit, joissa kovin usein olemme. Pelkään että saattaa hieman poimia turhankin paljon lavameteliä mukaan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että aivan mahtava soundinen mikki on kyseessä, suosittelen, ainakin kokeilemaan! Hinta vaan on hieman korkeahko, mutta toisaalta jos se oikeesti jeesaa, niin kyllä siihen kannattaa satsata.
Äänihöpötys päättyy:
Itse keikka meni sen kummemmitta kommelluksitta, ja väliaikakin oli. Oikein leppoisaa, varsinkin kun sali oli lähes loppuunmyyty. Ja ai niin, tällä keikalla Katri esitteli bändinsä ja myös tekniikan. Tätä harvoin tapahtuu noissa liitereissä…
Heti keikan jälkeen kamat kasaan samalla kun Katri jakeli hieman nimikirjoituksia ja oli kuvattavana.
Taisi bussin perä mennä kiinni aika tarkalleen kello 22, jonka jälkeen lähdettiinkin rumpali-basisti-tekniikka-Samae porukalla ajelemaan kohti Etelää.
Itse painuin nukkumaan (kyllä, taas) ja heräilin kun olimme Hirvaskankaan Shellillä, jossa hyppäsin itse auton rattiin. Kello oli aikalailla 01:00 tässä vaiheessa ja kaikki muut painuivat unille.
Siitä sitten ajelin leppoisassa lumisateessa aina miltei Heinolaan asti, jolloin kello oli karvan auki 03:00 ja rupesi silmiä niin kovin kivistämään, että kävin herättelemässä viimeisen ajovuoroon lupautuneen kuskin pukille.
Siitä sitten taas unille, ja seuraava havainto olikin varastolta 05:00 aikaan. Kamat varastoon ja kohti kotia.
Kotona kömmin vielä kerran sänkyyn kello 05:50 ja siihen olikin hyvä päättää tämä matka.
-Katti-
tiistai 3. marraskuuta 2009
Milanaa Turgguses ja Tampereella nääs…
Eli männä viikolla oli parit Milanan keikat vielä jäljellä, joista ensimmäinen oli tuolla Turun konserttitalossa. Aivan kauhea paikka harjoittaa minkään muunlaista musisointia kuin ehkä sinfoniaorkka-osastoa… Epäilen että viimeiset kaiut soivat salissa vielä siinä vaiheessa kun oltiin Villen kanssa purkamassa kamoja Vantaalla varastoon =D.
Eli siis reissussa oltiin kahteen pekkaan, tai siis Minkaan ja Villeen (Lehtiseen). Matkaa taitettiin Mersun kuorkilla, eikä siinä sen kummempia. Oikein mukavasti meni menomatka ja päädyttiin jopa peruuttamaan tuo kuorkki sinne konserttitalon yläpihalle, kun kuultiin että siihen on vaara jäädä joskus kiinni peränylityksestä riippuen. Otettiin siis varman päälle ja hyödynnettiin auton lyhyt keulanylitys…
Nopsaan kamat autosta ulos ja pystyyn, koska aikaa ei ollut turhan paljoa. Onneksi oli helppo tuuppaus. Liftiltä kamat suoraan tavarahissiin, josta semmoinen 20m tuuppaus sitten lavalle.
Ripeästi saatiin pelit ja pensselit soittokuntoon, sekä valot pydeen, ja päädyin kokeilemaan tuota PA:ta ihan musalla. Tuuppasin muistitikun kiinni tuohon ÄläYsiin, joka mulla oli mukana, mutta eipä se sitten suostunut sitä soittamaan, tunnettu bugi kuulemma tietyssä valmistussarjassa ja tullaan korjaamaan tuostakin lankusta kunhan ehditään…
Piti siis virittää PA silleen vanhan liiton malliin huutelemalla itse tuttuu mikkiin. Alapäätähän tolleen ei ihan huippukuriin saa, mutta toisaalta tossa musassa ei se olekaan “se juttu”, tuo alapää siis…
Bändi tuli paikalle, ja siinä vaiheessa viimeistään huomasin, että kyllä kaikua riittää. Ihan asiallisen kuuloisen kuitenkin kokonaisuudesta sain, vaikka se työtä todella vaatikin.
Yleisö oli aivan mahtava! Porukka eli niin mukana kuin mukana voi elää ja kaikki nauttivat showsta silminnähden…
Keikka meni lmuutoinkin eppoisasti ja tavoitteena oli tunnin purku ja lifti kiinni kello 22. Varmaan olisi siihen pystyttykin, jollei se pahuksen tavarahissi olisi jäänyt jumiin ensin siihen kerrosten väliin ja toisen kerran yläasentoon, juuri kun viimeistä kuormaa olin menossa hakemaan… …ja kyseessä ei siis ollut mikään “silmäjuttu”, vaan ihan oikea malfunction tuossa rakkineessa, joka vaati molemmilla kerroilla vahtimestarin käyntiä konehuoneessa.
Noh, lopulta päästiin kuitenkin pois ja varastolle, jossa ilmeisesti tapahtui vielä joku häpsy, mutta siitä en sen enempää tiedä kun olin jo omalla autolla siinä vaiheessa…
Toinen viikon keikka oli siis Tampere-talon pikkusalissa. Ihan kiva ja idyllinen sali, joka soundasi paljon paremmalle kuin Turun konserttitalo, mutta ei silti vielä lähellekään samalle kuin Sellosali. Tällä reissulla olin liikkeellä pakettiautolla, ja yksin. Roudaus tapahtui käyttäen avuksi ramppia ja se olikin oiva ratkaisu. Kama liikkui todella kivasti sekä sisään autoon varastolla, että pelipaikalle tuolla Tampereella.
Itse pystytys ja keikka meni ilman häpsyjä ja purkamaan pääsin kello 21:04. Koska kamaa oli vähän, ja käytössä ramppi autoon, eikä roudausreittikään ollut kovin paha, oli pakun ovet kiinni kello 21:46 (kyllä, katsoin ihan kellosta molemmat ajat), vaikka siis yksin olinkin liikkeellä. Siitä sitten lumisateessa kohti Vantaata ja varastoa.
Varastolla auton purkamiseen meni ehkä joku 10 minuuttia. Nopeamminkin olisi varmaan mennyt muuten, mutta se pahuksen ramppi otti ja katkesi siinä ihan loppumetreillä, onneksi oli turvakengät taas kerran jalassa, kun romahti tuo ramppi ja sillä ollut laatikko suoraan varpaille.
Noh, ei toi 10 minuuttiakaan mikään paha aika ole :)
Tästä sitten kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen pohjoiseen lähtöä, josta kerron enemmän seuraavassa julkaisussa…
Näihin tunnelmiin on, ah niin kiva taas lopettaa :)
-Katti-
perjantai 23. lokakuuta 2009
Milana Misic @ Sellosali
Tämä oli ensimmäinen kolmesta tuurausvedosta, joissa käyn Milanan etupään tekemässä.
Salinahan tuo Sellosali on aivan passeli paikka juurikin tällaiselle kevyemmälle, sanoisinko jopa klassiselle iskelmämusiikille. Nyt osui jopa ekan kerran todellakin sellainen porukka kohdalle, jonka avulla sai tuosta Nexon Geosta todellisen ilon irti.
Palataan kuitenkin hieman takaisinpäin. Saavuin siis paikalle n. 30 minuuttia ennen bändiä, juuri sillä lailla sopivasti, että ehdin konffaamaan tuon M7:n joka talolla on keulilla (laiska kun oli, ja vain 15 ränniä käytössä, en jaksanut fileä kotosalla valmiiksi edes tehdä).
Nopeat “hajut” PA:sta ja ihan asiallisessa vireessähän se oli.
Talon kaverit hoiti mikkien valmiiksi kytkemisen ja kulmien levittelyn sekä kanaviin huutamisen ennen bändin tuloa.
Aika nopsaan huomattiin, että ne subit oli ihan turhat tällaisessa proggiksessa ja niinpä ne kytkettiin kokonaan irti. Ei siihen aikaan, kun noita lauluja on tehty subeja toki ole ollut olemassakaan :)
Tsekki meni leppoisasti ja siitä sitten lämpiöön odottelemaan ja kahvia juomaan.
Itse konsertti oli 2 osainen, siten että n. puolivälissä oli väliaika, Ryhmää oli hyvin paikalla ja kovasti tuntuivat tykkäävän.
Täytyy sanoa, että itsekin tykkäsin kovasti. Oli todella mukavaa tehdä ääntä, kun ei tarvinnut kovaa soitella ja bändikin oli niin uskomattoman tikissä.Sai siis itsekin nautiskellä, ja pysyi tuo Geokin kivasti kyydissä.
Täytyy sanoa, että oikein mukava kokemus ja innolla jo odotan seuraavia 2 tuuraustani :)
Parasta tällä reissulla oli kuitenkin se, että mitään omaa ei itsellä ollut mukana ja talon kaverit sekä pystyttivät, että purkivat, joten pääsin todella nopeasti lähtemään paikan päältä.
Hyvä fiilis, kiva mieli. Siinäpä se pääpiirteissään.
-Katti-
tiistai 18. elokuuta 2009
Sunset Beach Party ‘09 @ Karkkila
Torstai 16.7.2009
Torstain oli yksinkertainen ja simppeli pystytyspäivä. Minä ja Timbe saavuttiin mestoille siinä 9 aikaan aamulla, kun muita odotimme saapuvaksi 10 mennessä.
Tällä kertaa allekirjoittanut olikin etupäässä talonmiehenä.
Ensitöiksemme katseltiin paikat läpi ja oikaistiin etupään teltta, joka oli alunperin suunnattu hieman kieroon.
Ville ja Henkka saapuivatkin siinä hyvissä ajoin ennen 10 ja Mixakin 10 mennessä.
Pystytys saatiin hyvin alkuun ja puolen päivän aikaan saatiin ensimmäinen veto sähköäkin. Kyseinen sähkö oli tarkoitettu valolle, mutta siitä lainattiin tarvittavat vaiheet äänelle siihen asti kun äänisähkö olisi valmis.
Kaikki oli oikein hyvin ja PA soi niin kuin pitikin. Lavan pää sai monitorit viriteltyä ja aloimme olla valmiit.
Tässä vaiheessa tuli sitten äänisähkökin ja siihen liittyvä 63A keskus.
Kysyin voinko kytkeä oman 3x32A keskuksen, jonka kautta meni PA ja etupää, kiinni ja vastaus oli “voit”.
Kun kytkin 32A kaapelin kiinni keskukseen tuli pääteräkistä toimintasavut ulos melkoisen tuulettimen kirkaisun saattelemana. Paras veikkaukseni tässä vaiheessa oli, että taisimme saada sen n. 380V vaikka meille piti olla tulossa 230V… …ohessa kuva eräänkin päätteen power-piiristä tuon kyseisen volttihäröilyn jäljiltä…
Sähkäri siitä tutkimaan keskusta ja kaapelointia samalla, kun me pojat yritettiin saada kovasti varakalustoa paikan päälle… …mistään lähempää ei mitään löytynyt, niin piti sitten järjestää asiat niin, että varastolta saatiin varapäätettä yms. Ehdotin järjestäjälle, että toki minä voin Porissa piipahtaa, mutta se maksaa 0,45€ + alv / km. Tulivat siihen tulokseen, että lähettävät oman pakun hakemaan… …järjestäjän ongelma kun kuitenkin kyseessä oli…
Tällä välin oli selvinnyt sähköissäkin ollut ongelma (irronnut “0”) ja se saatiin korjattua, joten jäimme odottelemaan varaosia saapuvaksi.
Kun kerran kaikki kiireet loppuivat tältä erää, oli varaosia odotellessa hyvää aikaa kalustaa meidän FOH-telttaa. Sinnehän tuli loppujen lopuksi mm. riippumatto, jossa oli oikein mukava makoilla vetojen aikana kun vieraat työskenteli, sekä kahvinkeitin… Kerrankin oltiin omavaraisia kahvin suhteen ;) …niin ja toi pahviviritys tuossa valolankun edessä on häikäisysuoja, joka siihen kehiteltiin, kun ei oikein näytöstä nähnyt mitään ilman sitä…
Illan suussa varaosat saapuivat Porista ja palaneet vaihdettiin uusiin. Pakkohan se oli kokeilla miten homma supatti, ja hyvinhän se…
Tästä olikin hyvä suoria nukkumaan, tosin saunan ja uimisen kautta :)
Perjantai 17.7.2009
Perjantai alkoi oikein aurinkoisissa merkeissä ja ennen kaikkea riittävän myöhään. Ainoat bändit jotka itse jouduin perjantaina miksaamaan oli tapahtuman aloittanut Honey Hellraiser ja J. Karjalaisen vetämä duo… Sanokaa mitä sanotte, mutta ei tuossa Karjalaisen hommassa paljon moitittavaa ole… Mitä nyt eturivin roku kävi ilmeisesti Jukalle hieman hermon päälle vaatiessaan “Dorista” ja “Häntä”.
Keikka itsessään meni kuitenkin oikein mainiosti.
Perjantai meni kaikkinensa oikein hyvin, ilman mitään ihmeitä.
Illan lopettanut Popeda veti aivan mahtavan keikan. Hitto toi porukka on oikeasti hyvässä kisakunnossa ja mahtava keikkabändi. Valomaailma ei ihan täsmännyt mun henk’kohtaisten mieltymysten kanssa, mutta eihän se aina voi osua… Hyvän näköistähän toi oli, mutta ehkä jopa hitusen liikaa lätkettä mun makuun.
Ryhmääkin oli saapunut Popedaa kuuntelemaan oikein mukavasti
Timbe otti Popedan tsiigaamisen oikeinkin leppoisasti, nauttien riippumatosta kaikin voimin.
Tästä oli kuitenkin hyvä suoria kohti majoitusta ja saunaa…
Lauantai 18.7.2009
Lauantai alkoikin leppoisasti puolen päivän aikaan ja päivän aloittavalla bändilläkin oli oma teknikkonsa mukanaan. Oikein leppoisaa siis minun kannaltani.
Siinä ensimmäistä bändiä tsekkaillessa kävi SturmUndDrang:n porukka morjenstelemassa ennen toiselle keikalle menoa.
Heillä oli hieman jännitystä ilmassa koska aikataulun mukaan mennessä olisi SUD pelipaikalla Karkkilassa vain n. 15 minuuttia ennen vedon alkua.
Niinpä heidän valomiehensä jäikin paikalle päivystämään ja laittelemaan backlinea kuntoon. Valomiestä kun ei sillä toisella keikalla kuulemma tarvittu…
Ainoa bändi joka jäi allekirjoittaneen miksattavaksi lauantaina oli toisena soittanut trio nimeltä The Body. Kaikessa brutaaliudessaan tämä porukka ja heidän musansa kyllä vetosi minuun kovinkin vahvasti. Jotenkin etäisesti tuli Tool mieleen :)
Tämä(kin) yhtye on varmasti sitä sarjaa joka toimii livenä paljon paremmin kuin levyllä… …ainakin kuvittelisin niin…
Muutoin päivä menikin muita bändejä fiilistellessä ja “Törkytehdasta” lukiessa riippumatossa.
Mieleen jäi soundien puolesta Melrose, joka tuli melko tanakasti, hyvällä soundilla ja veti erittäin loistavan keikan, sekä Scandinavian Music Group, joka soundasi myös oikein mainiolta.
SUD:kin pääsi aloittamaan vetonsa vain 3 minuuttia myöhässä mikä ei ole ihan huonosti tilanteen huomioiden.
Jotenkin vaan muuten oli joku mörkö pojilla mukanaan, kun tuntui että kaikki viikonlopun vastoinkäymiset osui juurikin ko. yhtyeelle.
Vaikka SUD tuli hiljempaa kuin esim. Melrose, meni vedon aikana kaksi kertaa subit kyykkyyn…
Ilmeisesti oli sen verran törkyä jäänyt kanaviin, että tunki asiattomuuksia subitaajuuksille jotka sitten löivät sen puolen jumiin. Mitään muuta en osaa keksiä tässä välissä, koska itse prossut ja päätteet toimivat niin kuin pitikin.
Kävin jopa juoksemassa kaikki subit vedon aikana läpi ja kuuntelemassa, ettei tullut tehtyä niitä kalliita kesähattuja, mutta ei. Kaikki supatti ihan niin kuin pitikin, mutta silti subit halvaantuivat kaksi kertaa SUD:n vedon aikana… …ei pysty ymmärtämään, ei…
SUD:n ja viimeisen bändin, Eläkeläisten, välissä kävin vielä sammuttamassa kaikki päätteet ja molemmat prossut, ihan vaan varuiksi, jos sinne olisi vaikka jokin protect-mode napsahtanut päälle…
Eläkeläisten veto olikin sitä taattua Eläkeläisiä. Jotenkin alkaa itsellä olemaan hieman turtumusta tuota huumoria kohtaan jo ilmassa, mutta ilmeisesti se vielä uppoaa yleisöön aika mukavasti.
Valoja hoidellut teknikko oli sen verta hilpeässä mielentilassa, että meinasi tuota savua olla ihan omiksi, ja naapurinkin tarpeiksi välillä lavalla ;).
Illan lopuksi, koko festivaali loppui ilotulituksen saattelemana. Oikein hienoa, oikein hienoa…
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
(Copyright/kuvat Minka Matikainen)
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Baltic Jazz ‘09
Torstai 2.7.2009
Torstai oli puhdas pystytyspäivä. Allekirjoittaneelle lankesi tontiksi Jazzteltan monitoripää. Oikein leppoisa viikonloppu siis luvassa.
Saavuin pelipaikalle auringon paahteessa ja kävin toteamassa tilanteen, että teltalla ei ollut vielä ketään. Painelin siitä sitten Verstaalle morjestamaan muita hahmoja.
Kun sitten lopulta palailin omalle tontille ja aloin pystyttämään monitorimaailmaa, huomasin että yksi Maxi oli mennyt ilmeisestikin kuolemaan, tai kallisteli ainakin kuoleman kielissä.
Kuuleman mukaan ko. Maxiin oli vaihdettu juuri elementti, mutta kyllä siinä jotain häikkää oli. Alakerta toimi oikein mallikkaasti, mutta pillipuoli puuttui kokonaan. Tai no, ei siis kokonaan, mutta pätki sillä tavalla inhottavasti. Kovasti vaikutti kosketushäiriöltä, mutta vaikka kailotin avattiin ja kaikki liitännät tarkastettiin, ei se ruvennut siltikään toimimaan. Ei vaikka minkä (vai Minka :)) teki.
Diskanttia sai sieltä kivasti ulos silloin kun antoi sille kunnolla kyytiä, mutta heti kun signaalitaso putosi, alkoi pätkiminen.
Päätinkin siis jättää ko. kulman kokonaan pois ja mennä 3:lla ryhmällä. Lava oli kuitenkin vain 6x4 ja musakaan ei välttämättä vaadi suunnattoman suurta monitorointia. Saavat pojat tutkiskellä kailottimen syntejä rauhassa sitten varastolla.
Muutoin saatiin kaikki kamat paikoilleen ja homma toimimaan siten, että nukkumassakin oltiin ihan ihmisten aikaan, hieman puolen yön jälkeen.
Perjantai 3.7.2009
Aamulla heräiltiin kaikessa rauhassa, koska tämä on yksi niitä mukavia tapahtumia, missä aikataulut ovat varsin leppoisia.
Meille oli ilmoitettu, että flyygeli saapuu teltalle siinä kello 14 aikoihin, joten päätimme mennä pelipaikalle n. 12. Suuri oli ollut muutos kelissä, koska aamulla tuli vettä kokoajan tasaisella vauhdilla. Ei sinällään kovin hirveästi, mutta sillä lailla ärsyttävästi…
Siinä katseltiin, samalla kun nautittiin aamupalaa, päivän esiintyjät ja kanavatarpeet läpi. Tehtiinpä jopa ihan kanavalistakin päivää varten.
Siitä sitten kaikessa rauhassa hipsittiin tuonne teltalle ja huomattiin iloksemme, että flyygelikin oli juuri saapumassa.
Olipahan muuten vehje, jolla tuo flyygeli tuotiin lavalle. Ohessa videoklippi ko. toimenpiteestä ja pari kännykällä otettua kuvaa itse laitteesta.
Juuri ennen ensimmäisen konsertin alkua sain uuden monitorin Masuunin lavalta sen rikkoutuneen maxin tilalle. Uusi purkki oli Madraksen yläpää ja se sijoitettiin rumpalille…
Oikein mukavaa, koska se mahdollisti taas 4:n ryhmän käyttämisen, vaikkakaan en sekarengastuksesta tykkääkään…
Ensimmäisenä esiintyjänä meidän lavalla kävi Alvi’s Dixie Stompers. Semmoista peruskivaa dixie jazzia, mikä toimi oikein hyvin.
Näiden tämän genren bändien kanssa on monitorihommat jopa liiankin helppoja… Tällä kertaa ainoa jolle monitoriin jotain ajettiin oli pianisti, jolle meni pianoa ja hieman banjoa.
Kaverien lavabalanssi oli vaan niin kohdallaan, ettei siihen ollut mitään puuttumista.
Tämän jälkeen olikin vuorossa 2 tunnin tauko meidän stagella, jonka jälkeen alkaisi iltatilaisuus, jonka loppumisaika riippuu ihan täysin siitä kuinka pitkään tilaisuuden päättävä jamisessio jatkuisi.
Iltatilaisuuden aloitti porukka joka tuli tekemään nopean tsekin hyvissä ajoin.
Piipitys alkaa:
Täytyy sanoa, että kyllä on ihmisillä välillä pokkaa. Illan aloittavan yhtyeen naislaulaja osoitti heti alkuun diivan elkeensä.
Heti aluksi kuului kommentti, että soundissa ei ole muuta kuin keskiääntä. Meni hetki, mitään ei vielä ehditty tehdä, ja seuraavaksi kuului, että on hirveän “yläkireä” soundi. Lisäksi hän valitti ettei kuullut itseään yhtään, vaikka laulua meni kulmaan ihan sairaan kovaa (sillä mallilla, että itsellä teki pahaa olla siinä kulman edessä kun testailin, vaikka oli tulpat päässä…)
Lopulta ilman että mitään oikeastaan ehdittiin tehdä olikin monitorisoundi sitten ihan “OK”…
Lisäksi puhallin sektion yksi fonisti valitti että hänkään ei ole tyytyväinen omaan soundiinsa. Noh, eihän siitä ruskeasta mikä ei ole suklaata saa suklaata edelleenkään vaikka kuinka yrittäisi…
Nämä kun ovat kuitenkin vain äänenTOISTOlaitteite
/Piipitys
Kaiken kaikkiaan kuitenkin lopulta oli koko porukka tyytyväisiä, vaihdattipa laulaja jopa takaisin talon mikin, kun kuuli tsekin jälkeen testinauhoituksen, jossa oli sekä talon e935, että artistin oma pyydys…
Itse veto meni oikein mainiosti, ja hittolainen kun oli oikeasti hyvä bändi. Soitto kulki kuin juna.
Vaikka rock-vedoissa onkin ihan eri ammattilaisia noin niin kuin tekniikan ja sen mahdollisuuksien ymmärtämisen suhteen, on nämä jazz-vedot omalla tavallaan oikein mukavia, varsinkin näin kun on fonisti itsekin…
Toisena artistina oli Matti Oilingin Oiling Boiling Rhytm & Blues Band, jossa laulussa featuroi Blues Mama.
Ihan OK veto heiltä, mutta mieleeni painui varsinkin tuo Pepe Ahlqvistin mahtava blues soitanta ja huuliharppu…
Illan lopetti Marian Petrescu trio Johanna Iivanaisen lead laululla maustettuna. Eipä jäänyt tuohon mitään lisättävää, sen verran oli loistokasta menoa.
Ihan mielenkiinnon vuoksi mainitsen tässä, että Iivanaisen Johanna oli todella tyytyväinen omaan monitorointiinsa heti aluksi, tosin olihan pumppukin paljon pienempi ja vähä-äänisempi…
Ehkäpä viikon paras juttu kuului Verstaalta vielä illan lopuksi. Oli muuan bändi kertonut meidän valopuolelle elämän totuuksia. Piti kuulemma laittaa “sumu pois, kun rummut kastuu” ja “vain värisokea kaveri laittaisi sinistä valoa, kun on punaisia vaatteita lavalla”. Että semmoista…
Lauantai 4.7.2009
Lauantai alkoi kovin pilvisissä fiiliksissä, mutta mikäs siinä, tonteille oli raahauduttava ihan liian lyhyiden unien jälkeen jo kello 11 tsekkiä varten
Artistina oli siis Monica Aspelund ja semmoista mukavan leppoisaa mjusiikkia oli siis luvassa noin tunnin verran.
Illan tilaisuuteen toi Paukun Pekka uutta, aivan mahtavaa Dynacordin monitoria mulle testiin. Hitto mikä purkki! Tyyppi oli CXM15 ja nuo yksilöt lavalla oli ensimmäiset Suomessa (Paukun mukaan ainakin), ja ensi kertaa soimassa Suomen kamaralla tuossa minun testissä… …suosittelen muitakin kollegoita tutustumaan tuotteeseen!
Ääntä lähtee ihan riittävästi ja on muuten helppo virittää. Lisäksi näissä oli se VM:ien ikävin piirre, “huonot” kallistuskulmat, korjattuna, tai no siis mulle ainakin sopi oikein mukavasti. Nyt ääni lahti siihen suuntaan mihin sen halusikin lähtevän ilman kompromisseja.
Illan aloitti kitaratrio, joka soitti oikein kauniisti flamingotyyppistä instrumentaali jazzia. Ainoa hankaluus oli, että ko kitarat mikitettiin pienikalvoisilla konkkamikeillä ja oli kuulemma etupäässä ollut hankaluuksia saada kuulumaan trio riittävän lujaa, kun meinasi hieman olla kiertoherkkää ja roku puhua pulpatti
Piipitys:
Mikä ihme se on, että tällaisiin intiimiin jazz-hässäköihin tullaan dokaamaan ja puhumaan schaissea sekä samalla häiritsemään niiden ihmisten musiikkinautintoa, jotka ovat tulleet nimenomaan musiikkia kuuntelemaan?
/Piipitys
Toisena vetäisi sama orkka kun edellisiltanakin. Törkkäsin uudet monitori purkit heti tosi koetukseen tuolle samalle pumpulle joka edellisiltana oli itkenyt monitorisoundejaan… Nyt oli aivan eri ääni kellossa. Vaikka ei mitään tsekkejä tehtykään ja mentiin edellispäivän scenellä, niin oli muuten pop tyytyväinen. Heti ekan biisin aikana tuli puhallinsektiolta kommenttia, että nyt on hyvä soundi…
Tulipahan taas yksi syy lisää miksi olen poikkeava ja valitsen mieluummin jotain muuta kuin Maxia kulmaksi… Todennäköisestihän syy on se, että “mikä on kun ei taidot riitä” noiden maxien virittämisen suhteen, mutta sanoi muut mitä tahansa maxeista, ja muista, niin mieluummin itse työskentelen sellaisten kulmien kanssa jotka on helppo virittää, ja jotka toimii niin kuin haluaa…
Illan lopetteli blues trio Blues Maman laululla ryyditettynä. Eipä siihenkään oikein mitään isommin kommentoitavaksi jäänyt.
Mikit kasaan ennen nukkamaan menoa ja sitten saunan kautta unille.
Sunnuntai 5.7.2009
Sunnuntai oli allekirjoittaneen osalta ihan pelkkä purkupäivä. Kaikessa rauhassa purin tuon jazzteltan tekniikan ja kävin siinä välissä kuuntelemassa Hurmerinnan ja Sound Galleryn vedonkin. Kyllä se vaan tuntuu ammattilaisilla tuo homma onnistuvan :)
Jotta asiat eivät olisi päättyneet ilman kommelluksia, piti allekirjoittaneen mennä tippumaan Scanian liftiltä alas, selälleen asvaltille. Tuntui muuten nannalta ja säikähdin jo, että ranne murtui. Onneksi ei kuitenkaan ja pelkillä mustelmilla ja aralla ranteella selvittiin tästäkin uhkaavasta tilanteesta.
Pitihän sitä jäädä sitten vielä illaksi fiilistelemään tuota Crumblandia ja Eternal Erectionia. Eternalia en loppuun asti jaksanut kuunnella, vaan lähdin joskus setin puolivaiheilla kotiin päin, että joskus pääsisi nukkumaankin…
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-
(Copyright/kuvat Minka Matikainen)
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Erikoismeininkiä
Tässä on nyt taas ollut vähän kaikkea, eikä oikein ole ehtinyt pitämään tätä(kään) asiaa päivitettynä, siis blogia.
Muutama maininnanarvoinen huomio kuitenkin post-Kivenlahti kesäkuulta.
SoFLow
Kävin tuossa kesäkuun puolivälillä tempaisemassa yhden kaveribändin ulkoilmahässäkän, josta ei sinällään kovin paljoa kerrottavaa ole. Perusveto, peruskamoilla ja hyvän funk-poppoon kanssa.
Ainoa mitä siitä ehkä mainita kannattaa on se että mikä ihme noihin Xa:n subeihin on mennyt? Ne ei enää tykkää pysyä paikallaan, ei sitten millään, jos ei ole koko stäkki käytössä…
Tämänkin vedon aikana oli leftin subi liikkunut semmoisen miltein 60cm. Saihan sitä etupäässä ihmetellä miksi alkoi kuulostamaan kesken vedon tuo vasen puoli hieman “erilaiselta”.
Vielä enemmän kummastuttaa kuitenkin se, että rightin subi kyllä pysyi paikallaan…
Pitää tuotakin tutkia, kunhan ehtii ja jaksaa, mutta nyt se saa odotella parempaa aikaa, sekin…
Pitkä Kirja 2
Todellinen erikoiskeikka oli tuossa Jussina. Kun kerran Levyn veljekset (Jari ja Tommi) niin nätisti pyysivät niin kävin heidän hengentuotteensa levynjulkkarin tekemässä Juhannussunnuntaina.
Ennalta oli jo odotettavissa jonkinasteista säätöä, koska tiesin mikä yritys on ko. tapahtuman tekniikkatoimittaja. Niinpä päätin ottaa mukaan niin mikkejä, DI-bokseja kuin yhden räkillisen prosessointiakin.
Paikalle saavuin sillä tavalla hyvissä ajoin, että ehdin käydä vilkaisemassa mitä minulle oli tarjolla ennen kuin menin kuuntelemaan viimeiset lämmittelytreenit laulajien kanssa (tässä projektissahan laulaa levyllä jokaisen laulun eri laulaja, julkkarikeikallakin oli eri liidilaulajia kaikkiaan 5 + 3 taustalaulua).
Kävelin etupäähän ja huomasin, että siellä oli luvatun mukainen Soundcraftin Series 2 –lauta, sekä perusprosessointina joitamia DBX:n dynamiikkakoneita ja muutama “peruspaavo”.
Olin siis oikein tyytyväinen kun oli omaa kalustoakin hieman mukana. Sain niiden 58:ien tilalle vaihdettua Senkun e935:t, sekä lisäksi mukana tuli ihan oikeita gateja, kompuroita ja pari “paavokin”.
Nopea vilkaisu PA:han ja siellähän kiikkui tänä vuonna Nexon Geoa! Vaikka ko. banaani ei minun ykkössuosikkejani olekaan rock-hommissa, kyllähän sillä tällaisen rauhallisemman vedon tekee oikein mielellään. Terveen kuuloinen PA kuitenkin.
Tarkempi vilkaisu PA:han vei kuitenkin osan ilostani pois… Banaanit roikkuivat ihan liian matalalle. Ne olisi pitäneet olla semmoisen 2 metriä ylempänä.
Soundi oli siitä huolimatta ihan OK miksauspisteelle, mutta jotain outoa siinä oli siihen ihan eteen. Liekkö se, kun olivat väkisin vääntäneet nuo 6 kailotinta puolellaan ihan kunnon J:ksi ja jättäneet niin alas. Kovasti valittelivat, että oli paljon ollut virittämistä PA:ssa, minkä uskoin helposti kun näin sen riggauksen.
Tästä sitten “treeneihin” tapaamaan jätkiä ja hakemaan ajolupaa alueelle, että pääsi lavan taakse purkamaan omat kamat autostaan.
“Treenien” jälkeen kahville, tottakai, ja sitten juuri sopivasti edellisen vedon loppuessa pelipaikalle kamoja repimään. Mikä ihme se on ihmisillä ongelmana, kun eivät ymmärrä väistää niissä sandaaleissaan, vaikka renkaallista räkkiä tuodaan reipasta vauhtia kulkuväylää pitkin. Jos olisin ilkeä, olisi ainakin 5 varpaat menneet mustaksi, mutta minähän olen kiltti ja kohteliaasti aina pyysin, ja odotin ja odotin ja odotin, että siirtyivät pois tieltä…
Ainoa ongelma noiden Soundcraftin lautojen kanssa on nuo insertit silloin kun ne on balansoimattomat. On SC:n pojilla jäänyt vissiin kuulematta se kultainen 4R:n sääntö, “Red-Right-Return-Ring”, koska noissahan Ring on Send ja Tip on Return, eli justiin väärin päin. Onneksi olin tähän varautunut ja otin mukaan XLR-kääntäjiä, koska muuten oltaisiin oltu ihmeissään tuon mukana tulleen räkin 1074:n kytkemisen kanssa. Siinä kun on XLR-liittimet.
Ei siis muuta kuin kaikki insertit “väärin” päin ja kytkyyn.
Lisäksi lavalla ei taaskaan ihan osunut nuo rännit paikoilleen, kuten ei koskaan aiemminkaan ole kyseisen firman puolelta osuneet. Käytössä oli semmoiset 29 ränniä, joista 7 osui kohdilleen (basari, snaren ylämikki, basso DI, basso mic, keyboard L ja R ja kiipparistin laulu). No mutta kyllähän noilla jo vetää! Varsinkin kun kiipparisti laulaa yhdessä rallissa jopa itse liidin.
Rupesi mulla jo usko menemään, mutta lopulta alkoi osumaan miltein kaikki, joskin aika pitkään meni, että kitarat saatiin oikein päin ja akkari sinne minne pyydettiin, mutta kuitenkin. Tekevälle sattuu.
Tomit ja snaren alamikki oli edelleen hukassa, samoin kuin riden mikki, mutta muuten rummut tulivat haluttuihin paikkoihin ja päästiin eteenpäin.
Comia pitkin kerrottiin lavalta, että rummut ovat nyt kohdillaan, mitä en kyllä uskonut edellämainittuun viitaten, mutta alkoi olemaan aika jo kortilla ja totesin lavalle takaisin, että eivät ne ole, mutta nyt mennään ainakin toistaiseksi näillä.
Tsekki louhittiin pois alta, ja tsekin lopuilla tulee mikkimanu kertomaan, että joo, ne tomit ja snaren alamikki on vissiin jotenkin ristissä ja rideä ei ole keretty vielä kytkemään. Ihanko totta? En tuota huomannutkaan, tahi kysynytkään kuin muutamaan otteeseen…
Lopulta saatiin kaikki rännit kohdalleen ja pystyttiin vetämään tsekki loppuun.
Ehtihän siinä “happea saamaan” sen vajaat 10 minuuttia ennen vedon alkua.
Itse vetohan meni ihan mallikkaasti bändin osalta. Tekniikassa oli hieman murheita, oikean puoleinen overi rupesi pörisemään ja paukkamaan kesken vedon ihan reilusti. Mutelle vaan ja homma jatkui. Yht’äkkiä samainen ränni palasi ihan normaalikuntoiseksi. Mitä lie tapahtunut, tiedäpä häntä…
Veto saatiin kuitenkin tehtyä loppuun ihan mallikelpoisesti ja vaikka hyvää yritti taas tehdä, niin priimaa tuli, kuten eräskin kollega asian ilmaisisi :)
Ei Nexon banaanikaan niin huono ole, ainakin tällaiseen musaan se toimii oikein mukavasti, mutta en minä sillä siltikään mitään rock-henkistä vetoa vieläkään haluaisi tehdä.
Hengissä selvittiin ja kiitostakin tuli, joten siihen olikin ihan kiva lopettaa tämä juhannus.
Parhautta tässä vedossa oli se, että olin kotona grillaamassa jo kello 21 aikoihin. Siitä olikin hyvä sitten suoria vielä saunaan ja aloittaa parin päivän loma, toisaalta kai se tämäkin keikka oli lomaa, kun ei siitä kunnon korvausta kai koskaan saa…
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
perjantai 29. toukokuuta 2009
Naisten kunto 5 ja Mamba @ Turku
Perjantai 22.5.2009
Tämä(kin) keikka alkoi leppoisasti autoilemalla Suomen Turkuun, jossa oli määrä olla lauantaina naisille tarkoitettu kuntotapahtuma, jota tähditti Mamba.
Mikäs siinä oli ajellessa, kelit oli kohdallaan eikä minnekään kiire, mutta olisivat nuo nyt Tielaitoksen miehet voineet tuolla uudella Hki-Turku motarilla antaa olla hieman korkeammat nopeusrajoitukset kuin 80 km/h, mitä oli pitkät pätkät tuossa Lohjan ja Salon välillä.
Perille päästiin kuitenkin ja lavakin oli mukavasti pystyssä. Ei siis muuta kuin kamat ulos kuormurista ja ihmettelemään.
Tällä kertaa olikin tiedossa varsin leppoisa keikka äänenpoistajien osalta. Jotain langattomia ja tausta-CD:n soittoa, sekä viuhkan tarjoaminen Mamban väelle.
Mamba siis toi niin monitori-, kuin etupään laudat tullessaan, samoin kuin mikit ja DI:t. Mitä meidän piti tehdä oli rakennella lava valmiiksi ja vedellä kupariset paikoilleen staakien varteen odottelemaan.
…ai niin, tarvitsivathan he meiltä yhden monitorikulmankin.
Siinä sitä siis tavattiin yhtyeen raideria ja rakenneltiin asioita heitä varten. Soiteltiin vielä tekniikalle ja kysäistiin raiderin paikkansa pitävyyttä (oli melko vanha päiväys nääs) ja kuultiin, että yksi laulu olisi tullut lisää. Mikäs siinä, tehdään sitten vaikka niin.
Kun lava oli saatu valmiiksi virittelin vielä oman tonttini kuntoon. Langattomia semmoiset huimat 3ch (1 kapula ja 2 headsettiä), sekä sidefillit.
Lisäksi lavan päähän tuli CD-soitin niin saavat alkujumppansa vedeltyä leppoisasti musiikin pauhatessa myös lavalla sidefilleissä. Niin ja tulihan sinne valmiiksi myös liityntä Bjurströmin Marcon IPodille. Äkkiä laskin että semmoiset ruhtinaalliset 7 kanavaa.
Lautana tällä kertaa hieman vanhempaa suunnittelua edustava Yamaha 03D. Mikäs siinä, toimiva pelihän se tuokin on, vaikka pari minuuttia menikin kunnes sormet taas löysivät oikeat napit (meinasi mennä scene ja kursori napit aluksi väkisin ristiin).
Kun PA ja lava oli valmiina, viriteltiin vielä Vanikan (joka oli tutkaparina minulle tuolla etupäässä) kanssa muutamia viivelinjoja. Kauimmaiset tulivat semmoiseen 145 metrin päähän itse PA:sta.
Yllättävänkin kivuttomasti saatiin nuo viiveet osumaan heti kerralla :)
Tästä olikin hyvä painella sitten nukkumaan tuonne Turun Omppuun.
Lauantai 23.5.2009
Aamulla heräillessäni huomasin ensimmäiseksi, että keli ei olekaan ihan niin kuiva kuin perjantaina. Vettä tuli ihan sillä lailla tasaisesti koko ajan, vaikkakaan ei paljoa.
Siitä suuntasin sitten läheisessä ravitsemusliikkeessä nautitun aamupalan kautta takaisin Paavo Nurmi –stadionille ja täytyypä sanoa, että oli hyvä homma, kun oltiin suojattu kaikki kunnolla edellisenä iltana. Lavalla oli nimittäin tuulen ansioista ihan muutama lammikkokin, joita sitten lastailtiin pois.
Mamban sakki saapuikin ihan ajallaan ja heti ensimmäiseksi kuulin, että he tarvitsevat toisenkin monitorin. Tämä oli jäänyt mainitsematta edellispäivänä puhelimessa. Muuten oli kaikki osunut ihan kohdilleen.
Noh, ei siinä mitään, onneksi oli noita kulmia ja päätteitä hieman ylimääräisiäkin mukana.
Mamban stage valmiiksi ja sitten jututtamaan niitä “omia työntuottajia” eli erilaisia jumpparyhmiä ja Marcoa.
Tässä vaiheessa huomasin, että meillä oli Mamban kanssa langattomat ristissä, mutta siitäkin selvittiin meidän taajuuksia vaihtamalla.
Marcolle meni siis kapula juontoja varten ja headset venyttelyjä ja jumppaa varten. Toinen headset meni siis vuorotellen eri kuntotaloja edustaville esityksille.
Kaikki oli oikein leppoisaa, eikä oikeastaan muita mainittavia tapahtunut ennen kuin ukkonen iski päälle.
Täytyy sanoa, että pääsinpähän laittamaan Bjurströmin Marcon vedon poikki. Marco oli juuri vetämässä palautusvenyttelyä kun ukkonen tuli niin lähelle stadionia, että päätettiin Vanikan kanssa keskeyttää show ja tempaista sähköt pois.
Voimavirta siis keskuksesta irti ja odottelemaan. Tätä odottelua kesti semmoiset 40 minuuttia, jonka jälkeen kytkettiin virrat takaisin ja päästiin jatkamaan ohjelmaa.
Muutama kuntotalo päätti jättää ohjelmansa välistä ja niinpä Mamba pääsi aloittamaan ajallaan.
Mamba lopetti jo hyvissä ajoin, joten purku päästiin aloittamaan hieman etuajassa, lopputuloksena se, että kotiin päästiin Vanikan kanssa lähtemään jo siinä 20:30. Silkkaa mahtavuutta!
Maininnan arvoinen asia lienee myös se, että kun aloimme purkamaan kamoja, huomasimme myös taivaan aukeavan. Siinä viimeisiä laatikoita pukkaillessamme kuormurille paistoikin aurinko jo täydeltä terältään. Kohtalon ivaako?
Kuviakin tuli otettua, mutta ans’ kahtoo onko niistä tänne laitettaviksi. Aika peruskauraa kuitenkin oli, joten voipi olla että mennään ilman kuviakin.
Nyt hieman lomaa ennen Kivenlahti Rockia,
-Katti-
lauantai 26. heinäkuuta 2008
Blogi auki...
Toivottavasti saan lähiaikoina hankkittua uuden kameran, jolla saisi riittävän laadukkaita kuvia tännekin (vanha kamera kun sukelsi hyllyltä alas varsin kohtalokkain seurauksin).
Minä siis touhuan tuolla äänentoisto-, ja joskus myös valomaailmassa freelance työntekijän meiningillä. Kuka tahansa minua haluaa erilaisissa tapahtumissa, konserteissa, partyissa jne. käyttää, voi ottaa yhteyttä esimerkiksi tämän blogin kautta.
Lisää juttua tulee, kunhan ensi viikonlopun keikat on painettu läpi ja jotain kerrottavaa niistä on... ...tokihan menneistäkin voisi kirjoitella, mutta se ehkä sitten tulevaisuudessa.
-Katti-
