Televisiota

Tuurauskeikan jälkeisenä aamuna ajelin ruhtinaallisen 40km seuraavaan mestaan, jossa oli tekemässä elämäni ensimmäistä kertaa televisiotuotanto puuhia. Minut oli siis tilattu nappaamaan nk. livemiksaus talteen, joskin tulisin tekemään sen tuotantoautossa, jolloin todellinen tilaääni ei pääsisi sotkemaan minun kuunteluani, vaikka kuuluisikin mikeissä ja tilamikeissä.

Työkaluina minulla on Yamahan 02v96 ja siihen 32 kanavaa Yamahan digidigi-etusia CAT5-kaapelin perässä. RMC tuli hoitamaan saliäänen, joten minun tehtäväkseni jäi kytkeä tuo CAT5-verkko sekä splittiviuhkat tuotantoyhtiön lavarasioista RMC:n kaukokaapeliin.

Kaikki mikkipiuhat, mikitykset jne. hoiti siis RMC, joten varsin leppoisa päivä oli tietossa… …tai niin ainakin ajattelin…

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja vedeltiin kaapelit paikoilleen jonka jälkeen lähdin konffaamaan tuota 02:sta. Hieman siinä taas joutui muistelemaan, kun on tuo valikko ja näppäinrakenne hieman erilainen kuin mihin on viimeaikoina tottunut, mutta ihan perus-jees alustan siihen sai itselleen tehtyä.

Ehkä suurin epävarmuustekijä oli tuo oma kuuntelu. Minulla oli siis Genelecin pikkupurkit “PA:na” ja sitten lisäksi omat luotto AudioTechnican luurit… …ei tuota botnea oikein saanut silleen irti kuin mihin on tottunut, jostain syystä :)

Ai niin, tässä vaiheessa lienee syytä todeta myös se, että tuo 02 ei suoraan tuo noita Yamahan digikaukoja, vaan niiden etuasteiden ohjaamiseen tarvittiin läppäriä, jolla oli oma ohjelmansa. Varmaan ihan jees silloin kun tasot on suht tasaisia, mutta kun livehommissa joskus joutuu noille gaineille tekemään nopeasti muutoksia, ei tuo ratkaisu se kaikkein nopein ainakaan ollut… …kyllä silläkin selvisi, mutta normi säädöllä (fyysinen potikka) olisi ollut tuo paljon nopeampaa ja helpompaa.

Ja niinpä tietysti. Noissa Yamahan vehkeissä siis on merkinnät “In” ja “Out”, ja tottakai itse ajattelin että “out” olisi se josta se signaali tulisi ulos. Siinä sitten hetken tapeltuamme, kun ei nuo rasiat oikein ottaneet yhteyttä, kysäisi minulta tuotantoyhtiön kaveri että kumpaan reikään olin liittimen tökännyt. Tässä vaiheessa siis kävi myös ilmi että se oli se “in” josta se kaapeli piti pöydälle vetää…
…kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää…

Itse tilaisuus meni sen kummemmitta ongelmitta, mielenkiinnolla odotan kun tulee tuo ohjelma ulos, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä ja vieläkö ilkeää naamaansa näyttää kolleegojen kesken :)

Tapahtuman jälkeen minun purkuni olikin tuo CAT5-kaapeli ja lavarasiat, jonka jälkeen pääsin ajelemaan kohti kotia. Kerrankin oikeasti leppoisa keikka :)

Ja ai niin, ohjelma jota tehtiin oli ilmeisesti “Seurakunta tutuksi” –sarjan (tai jotain sinne päin) pilotti, joka tulee jossain välissä ulos tuolta SuomiTV:ltä.

Yleismakuna keikasta jäi oikein hyvä fiilis ja saattaisin vaikka uudelleenkin lähteä jos kysytään :)

Sitä odotellessa,
-Katti-

Tu(u)raamassa taas…

Onpas tuosta aikaa kun on viimeksi taas päivitellyt. Jotenkin kait ollut niin hirmuinen kiirus tahi jotain.

Tällä kertaa siis olin erään levylaulajan monitoreissa tuuraamassa. Olen ko. porukkaa tehnyt tuossa aiemminkin ja aina on hyvä fiilis jäänyt.

Kyseessä siis on 5 henkinen poppoo, jossa kaikki ovat napeissa. Ainoa harmittava juttu on se, että sparena oleva IEM-järjestelmä (jota siis myös CUEna käytetään) oli huollossa, ja näin ollen oma CUE oli siis se, että tökkäsi plugin Lysin jakkiin. Eihän siinä muuten mitään, kun oli kuitenkin omat valetut napit messissä, mutta heti jos joutui tiskistään kauemmaksi lähtemään (esim. jotain mikkiä korjaamaan) niin menetti sen vähäisenkin käsityksen mitä kuunteluissa (varsinkin sen artistin, joka yleensä on aina itsellä seurannassa silloin kun en muita kuuntele) tapahtui.

Noh, pystytyksestä selvittiin reippaasti, olihan kyseessä kuitenkin semituttu setuppi, samoin kuin tsekistä, joskaan itse artisti ei tsekkiin ehtinyt. Mikäs siinä, artistin kuuntelu riivittiin nopeasti kasaan niiden pienten toiveiden perusteella, jotka oli jääneet häiritsemään kuulemma edelliskeikalla.

Keikka meni hyvin, ilman mitään hässäkkää ja pop sekä artisti vaikuttivat varsin tyytyväisiltä.

Kamat saatiin kaukokaapelia lukuun ottamatta kasaan jo hyvissä ajoin ennen pilkkua, joka oli vielä kaiken lisäksi jo kello 2:30. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että päästiin siis suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Siitä sitten aamulla seuraavalle keikalle päin…
-Katti-

Hymyillen kylmässä, vai miten se meni?

Kyseessä oli tuommoiset hyvin pienen kokoluokan kisat Hartolassa. Lavaksi piti tulla rekan lava ja esiintymässä piti olla 2 bändiä ja 1 truba. Helppoa siis, eikö?

Lähdettiin Lefan kanssa liukumaan kohti Hartolaa siinä puolen päivän aikaa, koska lavan piti olla siellä odottelemassa kello 14. Siinä kauniissa vesisateisessa kelissä ajaessamme tuumasin Lefalle, että saattaa tulla melko viileä ilta, jos tuo keli samanlaisena meinaa pysyä.

Hartolaan saavuttiin hieman ennen kello 14 ja siitä TomTomin suosiollisella avustuksella otettiin ja eksyttiin väärään paikkaan. Taas kerran joutui alentumaan tarttumaan tuohon puhelimeen ja kysymään notta minne pitäis ajella. Ei se TomTom kauas vieny, semmoiset 500m sivuun…

Noh, paikalle siis saavuttiin silleen ihan aikataulussa, mutta ei me mitään lavaa missään kyllä nähty. Yksinäinen huvilateltta oli kovin ryvettyneen näköisen nurmikentän keskellä josta saattoi päätellä että siinä se meidän FOH varmaan sit on.

Asiaa tiedusteltuamme kuulimme, että lava tuleekin vasta kello 15 aikoihin, mutta voisimme toki tulla sisälle juomaan hieman kahvia ja nauttimaan uunituoreesta pullasta. Ihan kiva sinällään, mutta kun ne aikataulut…

Toinen hasardin paikka oli ilmassa kun sen “pääesiintyjän” väki halusi välttämättä tehdä monitorit myös sille toiselle bändille ja truballe, ja näin minä menin siis eteen ilman mitään käsitystä millaista ryhmää siellä lavalla oli vastuussa asioista.

Lopulta kun lava sitten saapui paikalle, saatiin kamat silleen kivasti kasaan ja päästiin kokeilemaan äänenpaineita, tuli muuan herrasmies ilmoittamaan että “kyllähän se saa kovaakin tulla, kun on nuorten musaa, mutta sanoista olisi kiva saada selvä” (niin, siis tässä vaiheessa ei vielä laulaja laulanut juurikaan, vaan testailivat monitoreja hänen osaltaan kohdilleen ja mulla oli kanava mutella). Peukkua pystyyn ja hymyä huulille ja pappakin oli oikein iloinen :)

Kun tämä “pääesiintyjä” oli saatu pois päiväjärjestyksestä oli sen truban ja sen jälkeen toisen bändin vuoro. Sinällään minulla ei ollut mitään hätää keulilla, olihan kyseessä kuitenkin sama rumpusetti ja niin pois päin, mutta melkoista säätöä oli tuolla lavan päässä. Päätin siis mennä auttamaan ja niinhän siellä oli melkoista sirkkeliä ilmassa. Muutama pikainen pikkukorjaus ja homma kasaan, mutta syömään en siis ehtinyt, tällä(kään) kertaa kaikkien näiden säätöjen takia/jälkeen…

Lefa siinä kävi sitten minulle hakemassa ruokaa samalla, kun truba soitteli lavalla (siihen kun ei kovin kummoista valoshowta tarvinnut rakentaa).

Bändeistä ei kovin vahvoja muistoja ole, mutta kyllä ne kai sit toimi, ei ainakaan mitään kovin negatiivistakaan mieleen jäänyt. Mua vaan paleli niin mahdottomasti, että ei oikein muuta muista, mutta sen tiedän että palautetta tuli hyvästä soundista ja valoshowsta, eli kait se sitten taas se laskutusperuste meidän ryhmälle löytyi :)

Positiivinen asia oli se, että tapahtuman oli ilmoitettu kestävän puolille öin, mutta se loppuikin jo kello 22. Kerrankin näin päin!

Siitä ripeästi kamat kasaan ja kohti kotia, jossa olinkin nukkumassa jo hieman 01 jälkeen. Parhautta!

Kuvia tulee, jahka jaksan/ehdin/viitsin ne tuolta kameralta purkaa, tai sitten jää laittamatta taas kokonaan, kuten niin monesti ennenkin. Olen itse asiassa miettinyt, että pitäisiköhän tehdä sellainen kollaasi johonkin blogiin noista julkaisemattomista kuvista?

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivoa että tän vuoden ulkoilmavedot olis sitten olleet siinä.
-Katti-

Orjia oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki…

Sunset Beach Partyjen jälkeen siis suuntailin kohti Varsinais-Suomea ja Luviaa, jossa oli tiedossa viikonmittainen päivystys. Olihan Raumalla pitsiviikkoa ja kaikenlaista muutakin.

Maanantai:
Viikko alkoi siis pakkauksella. Tai niin mä siis luulin, mutta saapuessani varastolle huomasin, että Kenttäjohtaja olikin jo pakannut kamat ja lähtenyt sutimaan… Muuten ihan kiva, mutta kaikkee sellaista pientä ja tarpeellista oli jäänyt pois ja sitä sitten arvottiin jotta miten mennään… …saunan kautta kuitenkin nukkumaan sen suurempia huolimatta…

Tiistai:
Vuorossa oli siis jokin lastenkonsertti Raumalla pitsiviikkoihin liittyen ja samalla se suuren suuri pitsimissikilpailu. Mikäs siinä, Kenttäjohtajakin saapui kuitenkin aamulla varastolle, joten puuttuvat kamat kyytiin ja kahvin kautta kohti Raumaa.

Raumalle saavuttuamme aloimmekin tyhjentää autoa ja miettimään miten suoriudutaan. Samalla tuli Rauman edustaja tuomaan meille sitä luvattu 3x32A ja viimekesäisestä sähkösekoilusta viisastuneena kysyin, että onhan nyt sitten kaikki kunnossa. Kuulemma oli, joten ei muuta kuin oma keskus kiinni ja kohta prossu tulille, että pääsee hieman päivittämään asetuksia.

Noh hyvin pian sieltä prossusta rupesikin sitten pukkaamaan sellaista sinertävää savua ja tiesin heti mistä on kyse. Onneksi en sentään ehtinyt päätteitä käynnistää, niin saatiin vielä homma toimimaan kunhan Kenttäjohtaja jätti valohommat hetkeksi silleen ja lähti uuden prossun varastolta noukkimaan.

Ennen uuden prossun tulille laittamista vaadin kaupungilta sähkömiehen toteamaan oikean jännitteen. Tällä kertaa siis syy oli heidän vuokraamassaan kaapelissa, jossa oli sujuvasti kytketty nolla ja vaihe ristiin… …mietin vaan itsekseni että mistä näitä tulee…

Hieman sykkimistähän tuo aiheutti ja meinasi päästä parku kun tuli joku iso promoottori kertomaan että on portaat väärällä puolen lavaa ja meillä teltta samoin väärällä puolella… …eipä ollut meidän moka kun ei lavaa tuotu ja sovittiinkin, että lastenkonsertti menee silleen kuin menee ja sitten sen jälkeen muutellaan, koska muuten olisi varmaan lastenkonsertti viivästynyt.

Lastenkonsertti menikin oikein kivasti ja lapset tykkäsivät.

Lastenkonsertin jälkeen puuhasteltiin sitten tuo teltta toiselle puolen lavaa (mainittakoon tässä vaiheessa, että jos oltaisiin otettu se kaukopeli mukaan, niin ei tuotakaan olis tarvinnut tehdä) ja aloitettiin iltaan suhtautuminen.

Tuli siinä jossain välissä missikisan koreografikin oman iPodinsa kanssa ja käytiin läpi koreografiat ja taustamusat. Tulipahan samalla todistettua että saa sillä iTunesilla ihan hirveätä shaibeakin aikaiseksi. Oli varmaan käytetty jotain alinta bitratea kun oli NIIN rupisen kuuloisia raitoja, että piti ihan jälkikäteen vielä kuunnella omalla musalla, että eihän PA:ssa vaan ole jotain hätää… …no ei ollut, ei…

Ohessa pari kuvaa stagesta (bändi joutui melko taakse kun missien piti olla etualalla) ja kuva meidän työpisteestä (sekä Kenttäjohtaja Lehtisestä), josta ei paljoa nähnyt…

 

Itse ilta meni leppoisasti, joskin Pantse Syrjä istui juurikin minun edessäni tuomaristossa enkä siis itse nähnyt juurikaan lavalle, mutta kai ne sen missin sai sitten valittua.

Illan päätti covereita soittava yhtye, joka kyllä veti sit tällä kertaa niin riman alta nuo välispiikit ettei ihan äskettäin ole tullut vastaan.

Vetojen jälkeen kamat kasaan ja soitto varastolle, että pistävät saunan tulille. Tästä sitten kohti varastoa ja saunaa…

Keskiviikko:
Keskiviikko olikin sitten hieman sateisempi ja agendana oli Lauri Tähkä Elonkerjuunsa kanssa Unajalla.

Tänne lähdettiinkin hieman isommalla kokoonpanolla. Taisi olla kaikkiaan parhaalla hetkellä tonteilla semmoiset 6 Orjatorin palkollista.

Sateinen oli aamu ja juuri Raumalle saapuessamme kun Hooverin piti käydä poimimassa Mixa, huomattiin että ensimmäinen kulkueemme auto otti ja puhalsi apua tienposkessa. Ei muuta kuin Kenttäjohtaja humppakuutiolla hakemaan Mixaa samalla kun minä ja Santtu jatkeltiin Volvolla kohti Unajaa… …ongelmanahan oli se, että kumpikaan meistä ei ollut ennen ko. paikassa käynyt, joten arvalla ajettiin, ja kerrankin osuttiin ekalla oikeaan :)

Siitä sit pukkamaan autoa tyhjäksi ja kamoja asettelemaan paikoilleen. Tällä kertaa sovittiin Mixan kanssa, että mä otan vastuun etupäästä ja hää on tuolla lavan päässä. Mikäs siinä.

Eteenpäin vedettiin 2 kaukokaapelia, toinen lämppärille, joka kytkettiin meidän pöytää, ja toinen Tähkää varten, joka tulisi sitten kytkettyä siihen heidän Si:hinsä. Lisäksi siihen kaapelikouruun tuli DMX-letku ja paluihin käytetty kaukokaapeli, johon myös huutolinjat kytkettiin…

PA:n perusohjaus tapahtui soutuvenheellä johon oli rakennettu 2 tasa-arvoista input paria mikserin taakse, niin pääsi Ketola suoraan venheeseen kiinni sellaisenaan…
Venheestä meni sitten 6 outputtia lavalle päin, joista 2 vielä jaettiin lavalla pikku BSS:illä siten, että saatiin tuonne Auralle ajeltua biamppina… 2 outputtia oli lentosubeille ja 2 outputtia monorykelmälle 21:siä, joita ajeltiin vielä ihan kardioidina.

Täytyy sanoa että kyllä tuo setti ihan kivasti soi. Mun mielestä monet nilittää ihan turhaan ton Auran PA:n laatua. Kyllä kaikki sepät jotka on sillä vedelleet sillon kun itse oon paikalla ollut ovat olleet riittävän tyytyväisiä. Toki jos valita sais vapaasti ni varmaan mäkin jotain Meyeriä mieluummin ottaisin, mut on niissä toi hintalappukin vähän eri ja kyllä tolla Aurallakin vetelee ihan hyvin, kun se on kunnolla viritetty ja kasattu…

Einari ButBut tuli tekemään tuon lämppärin keulat, joten itselle jäi vaan tarjoilijan rooli. No mikäs siinä…

Tähkän show oli varsin menevä, vaikkei meikäläinen siitä niin perustakaan, mutta esim. se flashdrop oli kyllä ihan magee.

 

Ketola oli oikeinkin tyytyväinen PA:han ja meininkeihin meidän osaltamme ja heti kun saatiin bändit pois lavalta alettiin purkamaan tota setuppia… Oliskohan kello ollut jotain 5 luokkaa aamulla kun päästiin unille… …täytyy sanoa, että tuo Movarin vanha Tomcatin lava on kyllä näppärä kun siinä on moottorikelkat ja kaikkee… ainoastaan PA-wingit piti rakentaa fysiikalla…

Torstai:
Torstai olikin minulla ja Kenttäjohtajalla varastopäivä. Jouduttiin siinä hieman virpomaan kamoja ees-sun-taas, kun perjantaina oli vuorossa Mustan Pitsin Yö ja useita lavoja soimassa yhtä aikaa ja sit siitä suoraan oli tarkoitus jatkaa lauantaille, jolloin olisi Karmarockissa 2 lavaa ja Stadissa 1 lava soimassa samaan aikaan… …hieman siis suunnittelua vaadittiin että mitä mihinkin pakataan ja miten kamoja jaellaan…

Noh, Volvon lifti meni kiinni siinä puolen yön aikaan, sateessa ja ukkosessa kuinkas muutenkaan, jonka jälkeen suunnattiin sitten saunaan lämmittelemään…
…kävihän tuossa semmoinen pikku aksidenttikin että tuollainen vanhaa kivipäätettä sisältävä räkki tippui ja kaatui suoraan mun jalalle, kun hieman tönäistiin vieressä ollutta läjää (juu, ei oltu vielä sidottu kaikkea tuossa välissä). Onneksi oli turvakengät niin selvisi vain haavalla sääressä ja komealla mustelmalla… ja jotta ilta olisi täydellinen tuli sitten astuttua vielä lahjakkaasti nokkospuskaan oikein kunnolla shortsit jalassa…

Perjantai:
Perjantaiaamuna suunnattiin sitten kohti Raumaa ja Mustan Pitsin Yötä. Meille oli Kenttäjohtajan kanssa osunut kohdalle se torilla oleva “pikkulava”, jolla olisi mm. tanssit illan lopuksi.

Kyseessä oli siis se samainen mobiilistage joka oli jo tiistaina tullut tutuksi ja koska meillä nyt sattui olemaan Volvossa tuota kamaa hieman enemmänkin mukana, päätettiin sitten tehdä oikein näyttävä valokattaus.
Harmittaa kun ei tullut kameraa mukaan tälle vedolle, tai siis tulihan se mut se unohtu autoon eikä sit enää ehtiny sitä hakemaan… …veti nimittäin Kenttäjohtaja melko hienoa settiä.

Päivä alkoi taas lastenkonsertilla, jonka aloitti Johanna Iivanaisen vetämä Uppo-Nalle orkesteri. Kitarassa oli Nymanin Marzi ja sanomattakin selvää, että keulilla oli oikein mukavaa vedellä.

Seuraavaksi oli Sähköankerias ja siitäkin selvittiin, joskaan toi headset ja hiljainen lähtötaso ei ole kovin miksaajaystävällinen yhdistelmä. Varsinkaan kun monitoritkin tehdään keulilta… …noh lapset tykkäs eli hyvinhän se meni.

Tän jälkeen oli pikkuinen breikki, jonka aikana päästiin asettelemaan lavalle ensimmäisen humppabändin kamat. Hyvin vetivät herrat, ja Piritta, mutta illan viimeinen orkka sitten olikin melkoinen show.

Pasi Vainionperä yhtyeineen oli siis kyseessä ja mietin että miten on niin tutun oloinen nimi porukalla, kunnes näin sällit. Nämä samat kaverithan oli heinäkuun alussa Tulenliekissä kun oltiin siellä Milanan kanssa.

Harvoin on kuulunut yleisöstä kommentteja että “voisitko soittaa lujempaa?”. Olisinhan minä voinut, mutta kun huviluvat ei siihen mahdollisuutta antaneet.

Vedon loputtua purettiin kamat ja pakattiin autot vielä osittain uusiksi, koska Kenttäjohtaja lähtisi humppiksella kohti Stadia ja minä Volvolla kohti Karmarockia, johon mulle tulisi kaveriksi Mixa ja Lamppu, sekä toiselle lavalle HYI:n kaverit.
…no, kävin minä varastolla hieman nukkumassa välissä, jonkun 2 tuntia tai jotain…

Lauantai:
Lauantaiaamuna kun piti lähteä kohti Harjavaltaa ja Karmarockia niin suorittaminen oli noussut jo aivan uudelle tasolle.

Jotenkin oli verkkaista tuo minun ja Mixan touhuaminen mutta valmiiksi saatiin, hyvissä ajoin ennen määräaikaa… …ainoa oikeasti harmittava asia oli se, että jäi tuo PA niinkin alas. Ei ihan onnistunut meillä se alkuperäinen idea laittaa noita yläpäitä (HK linear) pillet vastakkain yhteen… Olis tullu liian epävakaa läjä nääs…

Ekana bändinä oli Perttu Kurikan nimipäivä (tai jotain sen suuntaista). Kyseessä oli siis erikoisorkka, jota en tiennyt aluksi. Luulin että ovat vaan niin sekaisin/kännissä/tms, mutta sitten kävi ilmi että koko porukka on kehitysvammaisia. Sellaista peruspunkkia vetelivät ja ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu punk-bändi. Täytyy sanoa, että sellainen hyvä mieli tarttui kun näki sellaista lapsenkaltaista intoa tätä musajuttua kohtaan, jota niin harvoin nykyään enää muuten näkee. Parhautta!

Tekivät Ylelle dokkariakin keikasta joten vaara on että allekirjoittanutkin joutuu televisioon vilahtamaan…

Sitten loppuilta olikin sellaista normi festarimeininkiä, mitä nyt hieman erään artistin loppu oli rajumman oloinen, johon liittyi mm. rumpujen kaataminen, peltien päällä hyppiminen, mikkien heittely jne. …myös Lapkon keikkaan kuului yllätys. Kesken keikan tuli kaveri puku päällä sahaamaan sellaisen MDF-levyn moottorisahalla kappaleiksi…

Lapkon lopeteltua laitettiin meidän lava nippuun ja melkein ehdittiin saada kaikki valmiiksi ennen kuin 1-lava lopetti. Siitä sitten auttamaan Jonea, Tuomasta, Jaskaa ja Mäksää sinne purkuun.

Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes 6kg jauhesammutin päätti purkautua tuonne Volvon tavaratilaan ja suoraan päin näköä (oli vissiin sokka hävinnyt tai jotain)… …melko karvaan makuista evästä sanon mä… Harmi ettei ollut kameraa käsillä, koska se oli kuin suuremmankin savukoneen jäljiltä, mutta ohessa Santerin ottama kuva varastolla, kun pojat purki kamoja pois maanantaina.

Muutoin selvittiin tästäkin viikosta siis hengissä ja kotona Jokelassa olin joskus 14 aikoihin sunnuntaina, kun olin ensin käynyt hieman nukkumassa varastolla…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
-Katti-

Sunset Beach Party 2010

Oli taas aika tuon kesäisen rantakisan. Oikein mukavat juhlat ovat yleensä olleet, joten ei siinä suurempia murheita mielessä ollut tälläkään kertaa.

Viimevuotiseen verrattuna olin tällä kertaa tuolla lavan päässä ja puuhastelinkin Timpen kanssa ensin valot sellaiseen “työkorkeuteen” että pääsi sen äänenkin kimppuun, samalla kun Matti ja Pakke ihmettelivät etupäätä ja PA:ta pystyyn.

Oikein leppoisa pystytyspäivä siis helteessä hyvässä porukassa, ja tällä kertaa oli sitten nuo sähkötkin tarkastettu useampaan otteeseen, ettei edellisvuotinen episodi uusiutuisi.

Kamat saatiin pystyyn, uimassakin käytiin ja sitten suunnattiin tuonne majoitukseen, jossa tällä kertaa olimmekin ilman bändien tahi muiden tahojen häirintää.

Siinä saunottuamme, uituamme ja makkaraa paisteltuamme painuttiin nukkumaan sellaiset oikein hyvät yöunet.

Ensimmäisen vetopäivän aamuna oli keli huomattavasti koleampi kuin mitä pystytyksessä oli ollut, mutta siltikin vielä ihan siedettävä. Vesisadettahan siis säätiedotuksien mukaan odoteltiin saapuvaksi milloin vain.

Ensimmäiset tsekit pois alta ja homma tulille. Siitä se sitten taas lähti, tänäkin vuonna ja perjantai vielä selvittiinkin ilman sadetta.

Mikä oli kovin erikoista, oli se että ainoastaan Jenni toi perjantaina oman monitoriteknikon tullessaan. Täytyy sanoa, että mukavata oli kun Kal tuli tekemään nuo monitorit, niin pääsi sitten syömään itsekin…

Ehkä mukavin asiakas perjantaina oli tuo Bastardos. Selkeät toiveet monitoroinnin osalta ja hyvä meininki…

Jennin vedon jälkeen kamat kumolleen, kun sitä sadetta edelleen odoteltiin ja sitten taas saunaan ja nukkumaan.

Lauantaina tulimmekin hieman aiemmin tonteille, kun Tallu Show Band oli tulossa tekemään tsekkiä hyvissä ajoin. Ihan positiivista sinällään, koska silloin nähtiin mekin mistä on kysymys (mitään raideria tms. ei ollut tullut).

Tuokin tsekki meni oikein hyvin ja sen jälkeen tehtiin vielä Day Elevenin tsekki ja sitten odottelemaan päivän alkua.

Ainoa sellainen hasardin paikka oli tuo Tallun vaihto, vaan onneksi oli ennen sitä Francine, mikä on suht’ iisi ja sen jälkeen Happoradio, joka on talon teknikoille tosi iisi… Itse asiassa Happojen vedon aikana purettiin koko talon oma monitorikioski pois ja seuraavien vaihtojen aikana kaikki kulmat, side fillit ja rumpu fillitkin… …kun ei kuulemma Ylpöllä tahi Maijalla niille käyttöä ollut…

Viimeisessä vaihdossa sitten vietiin kaikki muukin jo pois lavalta, kun Maijalla oli kaikki omaa, mikkipiuhoista lähtien. Meillä oli siis koko lavan pää kaukokaapelia ja päätteitä lukuun ottamatta pakattuna caseihin ennen kuin viimeinen artisti lopetti vetonsa :)

Heti Maijan lopetettua painuttiin valojen ja PA:n kimppuun ja tällä kertaa se sade sitten tuli kunnolla päälle vasta tässä vaiheessa. Noh, mikäs siinä. Sadevaatteet päälle ja niin oli kamat kasassa jo joskus 2:30 aikoihin yöllä, jolloin päästiin lähtemään kuka mihinkin…

Tokihan se yksi kommellus piti tällekin reissulle saada. Siinä Ylpön ja Maijan vaihdossa, oli apukädet kantaneet sellaisen salkun jossa oli kaikki firman DI boxit ja tuulisuojat Ylpön autoon vahingossa. Sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja lopulta melkein viikkoa myöhemmin se kuulemma löysi sitten tiensä takaisin.

Kuvia saattaa olla tulossa, jos ehdin/jaksan/viitsin laittaa…
-Katti-

Tanssimeininkiä…

Nonni… Viime viikonloppu menikin sitten ihan itsekseen ja oikeinkin mukavasti Milana Misicin ja Mandshuria (tulikohan kirjoitettua oikein?) orkan kanssa.

Mentiin kaikki Häkkisen uudella Crafterilla ja leppoisaa oli. Kelitkin suosivat tällä kertaa oikein kivasti.

Lähtö oli siis perjantaina Anglen varastolta josta poukattiin Tikkurilan juna-asemalta kyytiin Tumppu ja Frank, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Jyväskylä ja aina niin “ihana” Jyväshovi…

Noh, jotain pikku kommelluksia sattui tuossa menomatkalla ja jouduttiin pysähtymään mm. pesemään muovisia lattiamattoja juomien sinne kaatuessa, mutta suuremmitta ongelmitta päästiin siis perille…

Perjantai-iltaa Jyväshovissa

Ne jotka tuolla Jyväshovissa ovat käyneet tietävät kuinka ahterista tuo load-in siellä on. Käytännössähän se tapahtuu siis siitä hotellin pääovesta sillä samalla hissillä jota hotellivieraatkin käyttävät. Oli siinä taas muutamalla mammalla suupielet alaspäin kun meidän mustat laatikot suuntailivat hissiin… …ei vaan voitu koko ajan olla kohteliaita ja päästää ihmisiä hissiin, muuten olis meidän omat aikataulut kosahtaneet todella…

Sille Jyväshovin lavalle vois kyllä kanssa tehdä jotain. Se on nimittäin aika pommi rakentaa bändille niin, että niiden ois kiva siellä soitella ja elellä. Noh, meillä nyt ei ollut mitään extraa mukana kun monitoritkin ajellaan etupäästä, joten kyllä me sinne sovittiin, mutta mietinpä vaan yhtyeitä joilla on omaa valoa jne.

Tsekki ja molemmat vedot meni mallikkaasti, jonka jälkeen mikit salkkuun ja etupää alas ja caset kiinni. Sen jälkeen Poppariin vielä hakemaan mahdollisia jamifiiliksiä, mutta ei siellä enää mitään tapahtunut. Hetki siinä kuitenkin turistiin, kun sattui järkkäri olemaan lapsuudentuttuja… …pieni on tämä Suomen maa, todellakin…

Siitä sit nukkumaan ja hyvien yöunien ja aamupalan (ois voinu nukkua pidempäänkin, mut ku se aamupala oli tarjolla vaan 10:30 saakka) kamoja niputtamaan ja autoon nostelemaan.

Tämän jälkeen ehti vielä käymään huoneessa suihkussa ja hieman lepäämässä ennen kuin suunnattiin kohti Leppävirtaa ja Tulenliekkiä…

Lauantai-illan lavatanssit @ Tulenliekki

Noh tulipahan menetettyä poikuus tuossakin, siis tanssilavameiningissä. Oli nimittäin eka kerta tanssilavoilla ja täytyy sanoa, että kyllä arvostan, ainakin enemmän kuin klubitusta.

Tanssilavoille jengi tulee oikeasti nauttimaan musiikista ja tanssimisesta ja se dokaaminen on todellakin hyvin vähäistä ja sivuseikka.

Niin, ja tuo Tulenliekki on muuten melko mahtavan näköinen ja oloinen paikka… …suosittelen piipahtamaan…

Illan aikana siis oli Milanan settejä 2 kpl ja sitten toisen bandin settejä 3. Meinasi hieman tulla tunku siihen lavalle, varsinkin kun heilläkin oli oma tekniikka, mutta sovittiin kuitenkin, kun oikein yritettiin :)

Tällä kertaa tsekki olikin todella nopea, koska minulla oli valmis scene jo olemassa (parilla keikalla muokattu), ja sen pohjalle oli nopea rakentaa. Sen verran käytiin biisejä läpi että popilla oli hyvä olla.

Tästä sit syömään ja odottelemaan…

Keikat itsessään meni oikein mukavasti ja tanssijatkin tykkäsi. Jännä juttu oli se, että aina kun tanssijat oli tanssimassa tilan oma kaiku käytännössä kuoli, mutta heti kun ihmiset istuivat alas, se kaiku palasi takaisin… …hyvän kuuloisia noi molemmat setit silti oli, vaikka itse sanonkin…

Toisen setin jälkeen mentiin hetkeksi lepäämään ja syömään paistettuja muikkuja ja ensimmäisessä tauossa revittiin alas kamoja niin paljon kuin voitiin ennen kuin se toinen bändi aloitti taas soittamisen.

Loppujen lopuksi vain kaukokaapeli ja muutamat sähköt jouduttiin jättämään ja samoin tein kun se toinen bändi lopetti vedettiin nekin ja lähdettiin kotimatkalle.

Vantaan varastolla oltiin 7 aikoihin aamulla ja kotona oli joskus kello 8. Siitä nukkumaan pariksi tunniksi ja sen jälkeen rannalle perheen kanssa.

Mukavaa oli, ja tuo Jyväskylässä vietetty yö edesauttoi paljon jaksamista kotimatkalla ja sit kotona seuraavana päivänä…

-Katti-

Synttärijuhlat Burleski-clubilla

Tämä kiepaus tuli semmoisella sopivalla 3 päivän varoitusajalla ja ohjeistuksella “tarvittaisiin miksaaja Koopille, niin joo… …mikit ja pöytä sekä monitorit pitäis viedä mukana”.

Kyseessä oli siis ensimmäisen käsitykseni mukaan ihan normi Koopin akkarikeikka (2 akustista kitaraa ja 2 laulua!). Mikäs siinä… …16-kanavainen ÄläYsi kainaloon, parit laulumikit, 2 DI:tä ja 2 kulmaa ja niille moottori… …ja muutamat tarvittavat kaapelit (pieni lavahaku, mikkipiuhat ja syötöt tuonne talonjärjestelmään sekä pekonit monitoreille).

Koska Burleskin omilla kamoilla siis mentiin ja ne on silleen kivasti “diskomeiningilllä” asennettu, ei stereokuvan hakemisesta olisi tullut kuitenkaan mitään, joten päätin sijoittaa mikserin turvallisimpaan paikkaan, heti “stagen” viereen.

Noh, lähempänä kävi ilmi, että kyseessä oli yksityistilaisuus ja Koop oli "yllätysesiintyjä”. Jonkinlaiset synttärit ilmeisesti. Ja joku 650 kutsuttua…

Tulin paikalle ja kannoin kamat asemiin. Menihän siihen liikutteluun ja kytkemiseen sekä testaamiseen semmoiset vajaat 40 minuuttia… Tämän jälkeen tsekki, ja sekä popin että itseni ollessa tyytyväinen odottelemaan…

…niin tai siis ekaksi otettiin kaikki mikrofonit, DI:t, kulmat ja kaapelit pois “stagelta”, koska kyseessä oli siis “ylläriveto” ja kaiken piti olla piilossa ihan H-hetkeen saakka.

Tätä odottelua sitten kestikin sen 3,5 tuntia aina 22:50 saakka, jolloin heitin heitin mikit, boxit ja kulmat paikoilleen. Veto itsessään alkoi kello 32 ja ei sinne ihan sitä 650 henkeä tullut… …taisi olla lähempänä 70…

Eipähän ollut minun pussistani pois ja sain kuitenkin omani sovitun mukaisesti… …saattaa silti olla, että joku iskä hieman joutui tyttärensä juhlia jälkikäteen makselemaan…

Itse veto meni mitä mainioimmin. Roku ja pop tykkäsi ja mullakin oli ihan leppoisaa.

Niin, joo ja täytyy sanoa, että kyllä tuo Koop ihan laulumiehiä on. Varsin komeasti veteli kaverinsa (James?) kanssa…

Parhautta oli se, että mulla lojahti pirssin luukku kiinni kello 00:50, eli ei tarvinnut mitään pilkkuja yms. odotella :)

No, mut joskus siis näinkin…
-Katti-