Näytetään tekstit, joissa on tunniste SoundBite. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SoundBite. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. elokuuta 2013

Kesäkuulumisia...

Jahans, sitä on sitten ilmeisesti pidetty melkoisen pitkä tauko, kun jo ihan lähestytään mitä erilaisimmin keinoin allekirjoittanutta ja pyydetään tekstejä.

Pahoitteluni kaikille osallisille, ja osattomille, että on jäänyt tämä kirjoittelu kovin katkonaiseksi. Suurin syy siihen on, että nyt ei ole oikeasti mitään erikoista tapahtunut tämän kesän aikana.

Keikkoja on tehty. On ollut festivaaleja, yritystapahtumia, ulkomaanjuttuja... ...oikeastaan kaikkea mitä vaan keksiä saattaa.

Eikä noissa oikeastaan missään ole mitään sen erikoisempaa tapahtunut, mistä nyt mitään kunnollista jutun tynkää saisi aikaiseksi, jollei laske sitä että Karmarockissa tänä vuonna Paprikat sai vetää koko setin :)
Niin ja se EAW:n 730 ei olekaan mikään paska PA, varsinkaan nyt kun siihen on se uusi prossu olemassa :)

Ehkä fyysisesti rankin pätkä koko kesänä oli juuri tuo Karmarock-SK140v-Porispere pätkä, jossa mentiin ilman vapaita semmoiset 13 päivää putkeen. Meinasi olla nimittäin takki melko tyhjä kun kotiin löysi.

Tehtiin sitä heinäkuussa toki Summer Up -festivaalia Lahdessa ja koko kansan Tangomarkkinoita Seinäjoella. Leppoisia reissuja kuitenkin molemmat, vaikka Summer Upissa purun ansiosta meinasi viimeiselle päivälle hieman pituutta tullakin...

Taas kerran on ollut allekirjoittaneella ilo työskennellä kesä mahtavien ammattilaisten kanssa. Kiitos kaikille teille!

Syksyn mittaan yritetään taas ottaa itseä niskasta kiinni tänkin päivittelyn kanssa.
-Katti-

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Loppu vuosi… …vuoden loppu… …mut ei kuitenkaan maailmanloppu, vaikka sitäkin odoteltiin…

Jaa-a… Tovi jos toinenkin on taas vierähtänyt tässä välissä, ja nyt en voi sanoa että syynä olisi ollut mikään muu kuin laiskuus…

Mitäs kaikkea tässä nyt on tapahtunutkaan?

Noh, mm. seuraavanlaisia kommelluksia on tullut vastaan…

Kävin ruuvaamassa monitoreja iPhone5:sen julkistuksessa Monroen Michaelille ja bändilleen, on ollut jos jonkin moista firmakisaa… …tuli vietettyä aikaa Talentin saliäänen parissa Baronalla sun muuta…

Oltiinhan me tekemässä myös autojen “mallinäytöstä” Merikaapelilla, sekä parit messutkin on sattuneet vielä loppuvuoteen.

Tehtiin yhdet melkoiset pikkujoulut myös tuossa marras-joulukuun taitteessa. Tai siis oli vissiin 3:t pikkujoulut, joissa meininki oli se, että oli erillinen rakennus ja purkutiimi, sekä sitten vetotiimi, johon itse kuuluin.

Myös jouluisia ja isänmaallisia juttuja on sattunut matkan varrelle. Olin mukana Helsingin joulukadun avajaisissa, HYY:n itsenäisyyspäivän vastaanotossa Senaatintorilla sekä lukuisissa pikkujouluissa ja firmapirskeissä.

Joulukuun suurin osa tuli ehdottomasti kuitenkin Kuului Laulu Enkelten –rundista johon siis pääsin ilokseni teknikoimaan. Kaikkiaan 8 eri paikkaa käytiin, jotka pääasiallisesti oli kirkkoja mutta osui matkalle myös 2 konserttisalia ja yksi kirkoksi vihkitty kasvihuone, johon oli kirkko rakennettu.

Tämä rundi oli sitä silkkaa parhautta. Olen etuoikeutettu kun pääsin tuollaisen ryhmän kanssa kiertämään. Kiitos teille kaikille mukana olleille vielä kerran! Olitte parhautta!

Toinen iso proggis jossa olin joulukuussa mukana oli Järvenpäätalossa esitetyn joulukonsertin televisiointi. Rännejä mulle tuli 02R:ään kaikki 40 kappaletta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tulossa 44 kanavaa, mutta pieniä muutoksia tuli matkan varrella, mikä ei minua kyllä haitannut yhtään.

Nyt näin joulun turvottamana ja maailmanlopun, tai siis odotetun sellaisen, jälkeen onkin hyvä suunnata eteenpäin, kuin mummo lumessa…

Näihin tunnelmiin (kuvia ehkä tulossa, tai sitten ei… …ei voi tietää vielä) erinomaista vuotta 2013 kaikille Teille!
-Katti-

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Poikkeuksellisesti etupäässä

Tässä on taas vierähtänyt tovi, eikä muka ole saanut laitettua tekstiä oikein liikkeelle.
Riipaistiin pari “isompaa” juttua tuossa maaliskuun puolivälillä. Samalla toimivat testitilanteina Italian dB:n isolle linjasäteilijälle, joka tottelee nimeä T12.
Olihan nuo toki samalla myös ensimmäiset vedot Äänipalan uudelle Midaksen Pro2C:lle.

Varsin oivia ja soivia pelejä, molemmat. Midaksesta nyt oli aika vahva käsitys jo etukäteen, kun ei ihan ekaa kertaa kuitenkaan tuo Pro-sarja eteen astellut, mutta varsinkin tuo italialainen linjasäteilijä yllätti varsin positiivisesti.

Helsingin Jäähallissa siis meillä oli stereoina 8 palaa T12 puolellaan, jotka oli nostettu sinne 9m korkeuteen, ja niitä tukemassa siinä lattialla arc-asetelmassa 6 kpl S30 subeja. Tehtaan sedät lupaili subeille pöhyä 3kW / purkki.
Frontfilleinä oli pienempää T4:sta.

image
image

Tuo setti riitti oikeinkin mainiosti kyseisen tilaisuuden tekemiseen, ja headroomiakin jäi, reilustikin. Vauhtia mulla oli etupäässä sillai maltilliset 85 dBA slow… …joskin oltiin me Smaartin mukaan menty jopa 5 sekuntia ihan yli 90dBA:nkin :) Kauheata mekkalaa siis pidin, tälläkin kertaa :)

Mielelläni olisin hieman reippaamminkin lähettänyt, mutta kun tilaaja pyysi, niin minkäs teet…
Toinen tapahtuma oli Helluntaiherätyksen (?) Lähetyskonferenssi (?) Tellus 2012, johon alun perin piti olla tulossa Higher Groundia ja vaiks mitä. Sittemmin kuitenkin pieneni sekin setti aika paljon, mikä tavallaan lisäsi mun hommia, kun joutui kaiken vääntämään itse.

Tuonne Tikkurilan Urheilutalolle mentiin samalla, hyväksi havaitulla subipyydyksellä, mut yläpäitä oli nyt vaan 6 puolellaan… Samalla jouduttiin rakentamaan myös outfilli, joka päädyttiin tekemään samaisen italialaisen valmistajan pienemmästä linjasäteilijästä, siitä T4:stä siis. Varsin hienosti toimivat yhteen sen jälkeen kun oli viiveet sun muut kohdilleen saatu. Erittäin saumaton äänikenttä koko hallissa ja yllättävän mielyttävä soundi vaikka itse sanonkin.

Valotaiteilijana täällä, kuten jäähallissakin oli Laineen Tero, joka teki varsin hyvännäköistä settiä, kuten allaolevan kuvan “3D-valoista” voi päätellä.

image

Kaikin puolin molemmista kisoista jäi teknisesti varsin hyvä mieli. Tuo italialainen setti yllätti positiivisesti äänenlaadullaan ja –paineellaan, ja muutenkin hyvän ryhmän kanssa pusaaminen oli varsin hauskaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin…
-Katti-
(Kuvat: copyright Minka Matikainen, Jori Asikainen)

tiistai 14. helmikuuta 2012

Päivitystä

Nonni… Ompas taas kulunut aikaa viime postauksesta, nyt ei voi kyllä taas(kaan) syyttää kuin laiskuutta :)

Mitäs tässä välissä on oikein tapahtunut? Kaikenlaista pientä ja suurempaa firmakisaa, joista ei nyt sit sen enempää. Vuoden loppupuolella olin pari kertaa laitetoimittajan asemassa Suomen “isoihin bändeihin” kuuluvalle yhtyeelle ja sen sellaista.

Tälle vuodelle on jo osunut pari televisiohommaa. On käyty noita Mestis pelejä lähettämässä ulos. Varsin leppoisaa puuhaa, kun ajattelee et mun osalta pystytykseen menee se noin tunti ja purkuun ehkä 15-20 minuuttia. Hikeäkään ei turhan paljoa tossa hommassa valu…

Ohessa kuva tosta mun työpisteeltä näitä tehdessä.

image

Lisäksi kävin muistelemassa hieman rigihommia sun muita Emma-gaalaan liittyen.

viimeisimpänä on viime viikonlopun firmakisat Stadissa. Mentiin sinne periaatteella, että pikku PA ja pikku bändivalot, sekä vähän tilavaloa. Talon puolelta dekki ja ajatuksena että meidän pääasiallisena vastuuna on soittavan bändin toistaminen ja valaisu.

Toki siihen perinteiseen TJ:n puheenvuoroon oltiin kanssa varauduttu, mutta kun tulin vaihtamasta pukua päälle, niin huomasin että TJ oli ottanut talon tekniikkaan kuuluvan AKG:n langattoman esille. Hieman siitä säikähtäneenä kävin kysymässä että mitäs tuo meinaa, ja ko. henkilö ilmoitti että käyttää talon järjestelmää oman puheensa toistoon. Noh, mulla ei luonnollisesti ollut mitään tuota vastaan, kunhan ymmärsivät että asia ei ollut minun hallussa, ja tuntuivat ymmärtäneen.

Noh, ei se ihan timanttia, tai edes lasia ollut se TJ:n puheen toisto, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä, ja olinhan itse tarjonnut toki vaihtoehtoa.

Itse bändi soitteli ihan jees, ja sitä normaalia bilerynkytystä. Mikä hämmensi mua oli se että heti eka biisistä lähtien käytännössä kaikki oli joraamassa tuolla tanssilattialla.

Bändi siis soitti kaikkiaan 3 settiä, ja jokaisen setin väliin oli multa pyydetty “jotain musiikkia”. Eivät tainneet tilaajat tietää mun musapuolta, koska vaikka kuinka bilemusaa yritin vetää, tuli useampikin kysymään “enemmän tanssittavaa” tai “suomi-iskelmää”. Noh, parhaani yritin. Mä kun en mikään DJ ole, ja kait ne ihmisetkin sen sit tajus kun parhaani tein.

Sinällään purku meni varsin kivuttomasti, mitä nyt matkalla varastolle alkoi hieman jännittää kun tota polttoainetta ei liiemmin ylimääräistä ollut tankissa, enkä millään viitsinyt pysäyttää tankkaamaan.

Perille päästiin, ja kaikki meni varsin jees, eli näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tää postaus.
-Katti-

torstai 5. toukokuuta 2011

Koko perheen Vappu 2011

Kyseessä oli siis Radio Dein järjestämä (?) hässäkkä Senaatintorilla.

Ohjelmassa piti olla kuoroa, bändiä, puhetta, musikaalia…

Muutaman tunnin yöunien jälkeen paineltiin Villen kanssa pystyttämään tuota settiä. Tänä vuonna mulle tuli vähemmän subeja kuin edellisenä, joka jo heti hieman harmitti, mutta minkäs teet. Sillä mennään mitä annetaan.

Aikataulu oli taas tiukka, mutta siinä pysyttiin. SD9:iin (niin, siis se SD9 tuli mulle nimenomaan tänne) olin valmiiksi tehnyt jo session tätä päivää varten, joten aika nopeella lähdöllä päästiin liikkeelle. Olipahan muuten kerrankin nautinto käsitellä kaukokaapelia, kun se oli ohkasempi ja kevyempi kuin etupään sähköjojo :)

Siinä PA:ta virittäessä jo huomasin, että botnepuoli jää väkisinkin hieman ohueksi tänä vuonna, ainakin kun hieman kauemmaksi mennään.

Kun oltiin saatu kaikki osaset paikoilleen, tulikin bändi paikalle. Ensimmäinen paikalla oli basisti, jonka tsekki ei kauaa kestänytkään, olihan lähtösoundi jo aika kohdillaan.

Tän jälkeen tsekattiin rummut, ja siellä tulikin ylläri vastaan. Aloitin tsekin basarista, mutta sieltä tuli semmoinen kellopelimäinen soundi B52:n kautta, joten pyysin Villeä (joka siis tällä kertaa oli lavalla) tarkastamaan että mulle tulee oikea signaali, ja mikki on edes “siellä päin”. Kaikki oli lavalla kunnossa, mutta signaali oli todella “erikoinen”. Ehdotinkin että otetaan mun oma D6:nen käyttöön, vaikka se ei tuohon musajuttuun ihan piiskamaisuutensa takia istukaan, mutta ihan vaan kokeillakseen onko mikissä vika.

Heti kun D6 oli kytketty alkoi sitä botneakin tulla, tosin kyllä sieltä sitä piiskaakin tuli, mitä sit yritin hillitä parhaani mukaan. Se missä vaiheessa toi B52 oli saanut siipensä oli mysteeri, koska se oli ollut edellispäivänä vielä käytössä.

Noh, tsekit saatiin tehtyä ja on toi SD9 vaan mukavan kuuloinen tuolla etupäässäkin. Oikein semmoinen pehmeä, mutta samalla kuulas ja erotteleva soundi. Tykkään kovasti!

Ensimmäisen esiintyjän piti olla kuoro, ja kaikki olikin valmista heitä varten. Itseasiassa kuorokin oli jo lavalla, mutta heille tulossa oleva keyboard ja sen soittaja oli juuttunut Helsingin Vappuruuhkaan.

Siinä puolisen tuntia odoteltiin, ja sitten tuottaja teki päätöksen että kuoroa ei kuultaisikaan, vaan kuoro astui lavalta alas ja tilalle tuli tuo jo aiemmin tsekin tehnyt bändi.

Ohjelma menikin aina loppupuolelle asti siten, että välillä bändi soitti, välillä oli puheita.

Viimeisenä esiintyjänä oli Suomalainen Messu, jota jonkinlaiseksi musikaaliksi voitaneen nimittää. Siinä oli percussio-osastoa, bassoa, viulua, akustista kitaraa ja haitaria. Sekä näiden lisäksi yksi langallinen laulumikki bändille ja 6 kpl WL headsetteja.

Ilman tsekkiä kun lähdettiin liikkeelle, kesti pienen hetken saada noiden headsettien tasot kohdilleen, ja sittenkin kun ne muka olivat kohdillaan oli yksi niistä tosi rapeasti murolla.

Kysäisin lavanpäästä mikä siellä oli meininki, ja Ville kertoi että tuo kyseinen kanava menee muroille jo tullessaan vastaanottimeen (vaikka siellä olikin kovasti vaimennuksia jo päälle laitettu lähtövaiheessa).

Noh, sille ei siis voinut mitään ja sillä mentiin, mutta muuten homma toimi oikeinkin hyvin. Olinhan saanut sentään lapun, jossa kävi ilmi soolot ja puheet. Muuten olisinkin melko hukassa ollut :)

Siinä kamoja purkaessamme kävi useampikin ihminen kiittelemässä kuinka homma oli onnistunut ja olivat tykänneet. Ainoa asia josta itse en tykännyt oli se että tuolla torilla oli taas melko kylmä (kuten vuotta aiemminkin). Ja vaikka tällä kertaa oli pitkä kerrasto alla, meinasi silti palella.

Päätinkin, että jos tämä tapahtuma tulee minulle vielä ensi vuonna, niin vedän turkishaalarit päälle :)

Hengissä selvittiin, yleisö piti, joten laskutusperustekin lienee olemassa,
-Katti-

U-Turn 2011

En tiedä mikä se on mieheen mennyt, mutta nykyään tahtoo tuo kamera unohtua aina kotiin. Siinä se on toimistossa läppärirepun ja “henkiinjäämis salkun” vieressä, mutta ei se kyllä taaskaan mukaan lähteny… …harmi, olis nimittäin ollut sen näköinen setuppi toi lava, että olis ollu ihan kuvauksen arvoinen.

Uukkari meni tänäkin vuonna vanhan kaavan mukaan, eli pari päivää (ja yötä) pystytystä, pari vetopäivää ja sit purku. Tällä kertaa en tosin itse osallistunut purkuun lainkaan, kun oli toisaalla silloin.

Se mikä tän kerran teki mulle erikoiseksi ja erinomaisuudeksi oli se, että mulla oli tuolla lavalla monitorilankkuna DiGiCon SD9. Täytyy sanoa, että tällaiselle Yamahoihin tottuneelle toihan on kuin taivas. Musta tuli heti kerralla kyllä noiden SD-lankkujen ylin ystävä. 8:sta jonkun verran olikin kokemusta pohjalla, mutta en olis uskonut että toi 9:kin on oikeesti noin hyvä työkalu. Saattaa olla, että joutuu vielä joskus pankinjohtajan juttusille tän vedon takia…

Perjantaina molemmille bändeille tuli oma etupään seppä, joten Ville hoiteli vaan housebandin. Minä taas sain kunnia raapia kaikille esiintyville tahoille monitoroinnin ja kun laskin tuossa perjantai-iltana niin kaikkiaan 19 kpl outputteja oli käytössä, eli aikamoista säätöä olis ollu vetää jollain Lysillä… …varsinkin kun osa noista oli stereomatskua (IEM).

Ainoo häpsy mikä kävi perjantaina oli avaavan orkan viulumikin pimeneminen. Kyseessä oli siis heidän oman langaton mikkinsä, joka toimi hyvin vielä tsekissä, mutta sitten heti ekan biisin aikana päätti kuolla. Muutamaan kertaan ehdin ehdottaa, että otetaan meidän viulumikki käyttöön (kun siin housebandissäkin sattu viulu olemaan, ni oli toi AT:n viulumikki messissä), mutta vasta jonkun aikaa orkan oman tekniikan (heillä oli siis oma backlineteknikko mukana) taisteltua tuon mikin kanssa, he pyysivät meiltä AT:tä lainaan.

Muutoin koko ilta menikin ihan käsikirjoituksen mukaisesti, mitä nyt lopussa vedettiin pitkäksi semmoisella puolella tunnilla…

Lauantai olikin sellainen leppoisa päivä, kun lauteilla oli vaan toi houseband ja sitten illalla semmoinen 2xWL + 2x D.I. tarvitseva bändi, jolle riitti sidefillit + 2 kulmaa. Pääsin purkamaan paljolti monitorilandiaa pois jo ton vedon aikana, kun olin kuitenkin ottamassa ton SD9:n mukaan seuraavan päivän keikalle itselleni.

Samoin siinä viimeisen vedon aikana kirjoitin seuraavana, ja tapahtuman viimeisenä, päivänä etupäätä tekemään tulevalle hahmolle nuotit miten lavapätsi oli tehty, mitä monitoreihin oli housebandille mennyt jne. (viimeisenä päivänä oli siis pelkästään puhetta ja houseband ja niinpä oltiin sovittu, että sen voisi hoitaa kaiken etupäästä).

Kun lopulta oli pakattuna autoon kaikki ylimääräiset kulmat, joita ei enää sunnuntaina tarvita, SD9 ja kaikki muukin mitä seuraavana päivänä me tarvittiin, ja voitiin ottaa mukaan, lähdettiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kulttuuri (?) Goes Bar @ Hyvinkää

Kyseessä oli Hyvinkään baareissa järjestettävä “Art Goes Kapakka” tyyppinen ratkaisu, jossa meidän vastuulle jäi 4:n baarin (kaikkiaan 6:sta) äänitekniikan toteutus.

Yksi noista 4:stä oli hieman isommalla toteutuksella, ja Lefa jäikin sinne passiin koko illaksi, kun taas noi 3 muuta oli hyvinkin yksinkertaisia ja kaikki siis minun vahdittavanani.

Yhtä baaria lukuunottamatta tarjonta noissa 3:ssa mestassa oli aika “helppoa”. Oli runoa, trubaduuria jne. Sitten siinä yhdessä oli hieman jo bändiäkin yms.

Kaikessa rauhassa lähdettiin kamoja pystyttelemään ja ensin tipautettiin kamat tuonne suurimpaan paikkaa, johon Lefa menisi sitten myöhemmin kasaamaan. Tämän jälkeen käytiin ripottelemassa loput kamat noihin 3 muuhun ravintolaan, jonka jälkeen vein Lefan omalle työmaalleen.

Tämän jälkeen kävin tempaisemassa kaikkein helpoimman setin ensin pystyyn, jonka jälkeen ajoin laittamaan sitä “keskimmäistä”.

Keskimmäinen olikin siis ihan vaan aktiivipurkeilla toteutettu setti, mutta voi onnettomat varastolla touhuajat. Olivat sitten jättäneet powerconit pois matkasta, niin melko haikeaksi alkoi menemään… Samalla Käsityöläiset roudaili itseään sisälle, ja tuumasivat että eihän tänne mitään PA:ta pitänyt olla tuotu… …hämmennys oli siis jo melkoinen ja soitinkin tilaajalle, tai siis yritin, ja kerroin Käsityöläisille, että tulen kohta puoliin takaisin, toivottavasti viisaampana.

Tästä sutaisin siis pystyttämään sen 3 paikan pystyyn ja kun se oli melkein pystyssä, tilaaja soittikin ja kertoi että meidän keskimmäisessä paikassa oleva setti on “väärässä ravintolassa”… Siinä siis oli samassa ravintolassa 2 eri puolta, joista meidät oli ohjastettu ravintolatyöntekijän toimesta väärään…

Ei muuta kuin kamat siirtoon ja sen jälkeen varastolle poimimaan noita puuttuvia powerconeja. Onneksi ei varastolle ollut kuin reippaan 35 minuutin ajo.

Takaisin tullessani, juuri ennen kuin ajoin keskimmäisen ravintolan pihaan, tuli soitto jossa kysyttiin noiden virtapiuhojen perään…

Kamoihin virrat, nopea kuuntelu että kaikkialta kuuluu, pikainen tsekki ja opastus baarin “emännälle”, puhelinnumeroiden tarkistus ja seuraavaan paikkaan.

Nämä samat vaiheet toistuivat jokaisessa paikassa ja sen jälkeen alkoi sellainen sukkulointi näiden baarien välillä. Kaikkialla asiat menivät oikein mainiosti, mitä nyt Baari#1:ssä loppui ohjelma miltei tuntia aiemmin kuin oli sovittu, mikä ei kyllä minua ahristanu yhtään :)

Tämän ansiosta sainkin omat 3 baariani kasaan ja autoon pakatuiksi siten, että ehdin Lefaakin auttamaan. Saavuin tuonne Lefan baarille juuri kun bändi lopetteli soittoaan.

Siitä ripeästi kamat kasaan ja autoon, jonka jälkeen matka kohti kotia, ja Lefalla kohti varastoa alkoi.

Päästiinhän me semmoiset 3km ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät. Oli tullut näytölle sellainen ilmoitus, että pakussa olisi katsastukset tekemättä. Hetken hansikaslokeroa tutkittuamme löysimme onneksi kuitenkin katsastusaseman kuitin, jossa oli vajaat 2 viikkoa vanha päiväys. Eli siis vaikka pakulla ei “leimaa” ollutkaan, oli se sillä 1kk:n pituisella “jatkoajalla”…

Ei ne meidän hankaukset toki poliisin kanssa siihen loppuneet… Lefa joka autoa ajoi, odotteli juuri poliisilta kirjettä jossa kerrottaisiin hänen ajo-oikeuden peruuttamisesta, ja koska poliisilla oli jotain hässäkkää heidän järjestelmien kanssa, ajo-oikeuden tarkastaminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta.

Poliisin päätös siinä vaiheessa oli ottaa Lefalta kortti pois tien päällä, joka meinasi sitä että minun piti siirtyä kuskin penkille ja suoraan kotiin pääseminen muuttuisikin varastolla käynniksi.

Juuri kun hyppäsin autosta ulos antaakseni puhallusnäytteen ja ajokorttini tarkastettavaksi, toinen poliiseista tuli maijasta ulos ja sanoi, että kyllä kaverilla vielä ajo-oikeus toistaiseksi on voimassa (olivat saaneet järjestelmän toimimaan ilmeisesti).

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

lauantai 18. joulukuuta 2010

Noh huh-huh, onpahan taas ollu…

…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.

Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.

Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…

Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.

Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.

Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…

Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.

On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…

Näihin fiiliksiin,
-Katti-

maanantai 29. marraskuuta 2010

Olipahan rykäsy kun ruokakin loppu…

Kyseessä oli kauden teemaan hyvin osuvat pikkujoulut. Asiakkaana semmoinen melkosittain iso rahoitusalan toimija ja paikkana Helsingissä sijaitseva Voimala.

Heti aamusta siis liikkeelle, ja Arskan soittaessa että oli lompakkonsa unohtanut kotiin, jouduin vielä pienen ekstra mutkan tekemään kuorma-autoa vuokraavan yrityksen kautta. Alunperinhän siis Arskan piti tulla kuorkilla tuonne varastolle, josta jatkettaisiin matkaa yhdessä.

Keikalle lähdettiin kahteen mieheen Arskan kanssa siten, että minä hoitelisin itselleni tuttua äänipalettia ja Arska vastaisi lavan ja bändin valaisusta. Tilavalaisuun on jostain syystä tilattu toinen firma. Mikäs siinä, onpahan pois meidän puuhista, kun kuitenkin se lavakin piti paikalle kannella…

Varastolla olikin Lefa jo valmiiksi suurimman osan kamoista katsellut siihen ovelle odottamaan, joten ei muuta kuin lifti “suoraksi” (vähän sen joutuu pystyyn jättämään tuolla uudella varastolla, mut kai se menee noinkin… …ainakin huonosti jos ei muuten) ja kamaa autoon pukkaamaan. Ohjeet olivat hyvät : “kamaa ei mee minnekään muualle enää, joten ottakaa mitä hyväksi koette, mutta muistakaa purku ja mielipaha kun yöllä tulette pois ja huomaatte että auto on puolillaan turhaa kamaa”. Noh kamaa lähti sit aika isosti, varsinkin äänipuolelle, ja kamaa ei juurikaan ollut ylimääräisenä mukana, muutamia XLR- ja pekoniletkuja tais jäädä spareksi, sekä jonkin verran shukoa, sekä pari mikkiä.

Kun oltiin saatu koko kalusto sovitettua kuorkkiin pakattiin vielä samalla seuraavan päivän setti, joka siis olisi minulle lähdössä mukaan, myös peräkärryyn rumpujen yms. sekaan. Eipähän tarvitse sitten sykkiä ihan niin kovasti aamuyöstä :)

Voimalaan saavuttiin ihan aikataulussa, ja aikaa pystytykseen oli siis hulppeat 5 tuntia ennen kuin bändi tulisi paikalle.

Kamat siis sisälle ja ensiksi lava pystyyn. Tällä kertaa joutui tuomaan PA:n luonnottoman kauas lavan etulaidasta, kun tuolla Voimalassa on niitä pystytolppia sillä tavalla “riittävästi”. Oli siis pakko stäkätä PA siten, että sen yläpäät kuuluisivat myös muualle kuin siihen lavan edessä olevaan “ränniin”. Ei sinällään, hyvinhän se futaskin kun viiveet sai paikoilleen.

PA:n lisäksi tuli rakenneltua pari vielä erillistä viivelinjaa, joihin ajettiin pelkästään DJ:n musaa, juontoa ja puheita. Bändi siis tuli ihan vaan PA:sta.
Viivelinjojen suurin tavoite oli siis levittää nimenomaan puheet sillä lailla, että kaikkialle kuuluisi ja missään ei olisi liian kovalla. Tästä syystä myös DJ-kama ajettiin sinne, kun se oli lähinnä “taustamusaa”.
Tässä onnistuttiinkin, vaikka töitä noi viiveet meinaskin tuottaa pystytyksen hetkellä kun piti niitä hieman säädellä ja edestakaisin liikuttaa että sekä tilavalaisijat, että catering olisivat tyytyväisiä.

Tilavalaistuksesta ja videoista vastasi siis Partisen Petteri ryhmineen, ja mukavahan tuo oli vanhoja tuttuja taas nähdä, pitkästä aikaa…

Kerrankin sai siis rakentaa sellaisella “sopivalla” tahdilla, ettei tarvinnut hirmuisesti sykkiä ja kaikki olikin valmista sopivasti bändin tullessa paikalle.

Siitä sitten bändin tsekki pois alta ja lisäksi juontaja halusi testailla omaa mikkiään. Tällä kertaa sattuikin sellainen juontaja jolle kyseinen Senkun langaton oli sen verran tuttu, että sovittiin minun jättävän juontokanavan auki koko illaksi, ja hän sitten hoitelee sen kapulan muten pois päältä aina juontojen ajaksi ja takaisin niiden jälkeen. Tämä toimikin oikein mallikkaasti ja ennen kaikkea vapautti minua todella paljon, kun DJ:kin lupasi feidailla omaa juttuaan aina juontojen ajaksi automaattisesti. :) Parhautta!

Bändi soitti siis 3 settiä, joista jokainen tuli edellistä lujempaa. Ei siksi, että olisin itse halunnut välttämättä luukuttaa, mutta asiakas halusi koko ajan lisää äänenpainetta. Noh, mikäs siinä kun vielä oltiin kuitenkin ihan kohtuullisissa metelitasoissa illan lopussakin ja kaikilla oli kivaa ja soundikin osus taas kerran oikeinkin kohdilleen.

2 häpsyä noissa bändin vedoissa kävi.
Ensimmäisessä vedossa sai yksi tomimikki kokea jotain häpeää ja se vaihdettiin settien välissä, kun oli setin vika ralli menossa sen levitessä. Olipa siis kuitenkin hyvä että oli ne pari sparea mukana…
Toisen setin alkupuolella taas basarimikin ständi antoi hieman periksi ja mikki otti kiinni kalvoon. Tämän kävinkin korjaamassa hetimiten kohdilleen. Muuten vedot meni oikeinkin mallikkaasti.

…samaa ei voi tosin sanoa Cateringistä. Paikalle ei tullut läheskään kaikki ilmoittautuneet asiakkaat ja silti parikymmentä asiakasta jäi ilman ruokaa. Cateringillä siis loppui eväs kesken, mikä on minun mielestäni se maailman suurin häpsy mikä cateringille voi käydä. Tulipas laitettua nimi mieleen, että seuraavan kerran kun tulee sama firma vastaan, tietää ottaa omat eväät mukaan :)

Lavalta saatiin purkaa kaikki signaalit, kulmat, sähköt yms. heti bändin viimeisen vedon jälkeen, joka tietysti nopeutti poistumista. Siltikin oltiin varastolla vasta joskus 4:45 ja siitä sitten kamat sisälle (tällä kertaa ei hyllytetty, kun Lefa meinas hoitaa sen maanantaina :), tai niin ainakin Arska väitti).

Yhdestä asiasta on kuitenkin pakko piipittää:
Mikä ihme se on, että kuorkki pitää ajaa siihen ainoaan roudaus aukkoon, laskea sen lifti alas ja hävitä sitten jonnekin. Siinä oli yöllä semmoinen vajaa puolituntinen kun ei oikein voinut mitään tehdä kun erään toisen yrityksen kuorkki lojui siinä oven edessä lifti alhaalla ja niin tiellä, ettei mitään isoa saanut oikein sopimaan. Ei sitä autoa pakattukaan ja kuskikin oli kateissa… …hienoa! Näin juuri!
”Jos ei mulla oo kiire, niin pidän huolen ettei kukaan muukaan pääse pois.”

Lopulta siis kuitenkin varastolle päästiin ja siitä siis peräkärry kyytiin ja kohti kotia nukkumaan. Kotosalla olin aika tarkkaan 5:45 ja herätys seuraavalle keikalle olisi 9:45.

Kuviakin tuli otettua, mutta katsellaan joskos niistä olisi tänne laitettavaksi jossain välissä.
-Katti-

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Hymyillen kylmässä, vai miten se meni?

Kyseessä oli tuommoiset hyvin pienen kokoluokan kisat Hartolassa. Lavaksi piti tulla rekan lava ja esiintymässä piti olla 2 bändiä ja 1 truba. Helppoa siis, eikö?

Lähdettiin Lefan kanssa liukumaan kohti Hartolaa siinä puolen päivän aikaa, koska lavan piti olla siellä odottelemassa kello 14. Siinä kauniissa vesisateisessa kelissä ajaessamme tuumasin Lefalle, että saattaa tulla melko viileä ilta, jos tuo keli samanlaisena meinaa pysyä.

Hartolaan saavuttiin hieman ennen kello 14 ja siitä TomTomin suosiollisella avustuksella otettiin ja eksyttiin väärään paikkaan. Taas kerran joutui alentumaan tarttumaan tuohon puhelimeen ja kysymään notta minne pitäis ajella. Ei se TomTom kauas vieny, semmoiset 500m sivuun…

Noh, paikalle siis saavuttiin silleen ihan aikataulussa, mutta ei me mitään lavaa missään kyllä nähty. Yksinäinen huvilateltta oli kovin ryvettyneen näköisen nurmikentän keskellä josta saattoi päätellä että siinä se meidän FOH varmaan sit on.

Asiaa tiedusteltuamme kuulimme, että lava tuleekin vasta kello 15 aikoihin, mutta voisimme toki tulla sisälle juomaan hieman kahvia ja nauttimaan uunituoreesta pullasta. Ihan kiva sinällään, mutta kun ne aikataulut…

Toinen hasardin paikka oli ilmassa kun sen “pääesiintyjän” väki halusi välttämättä tehdä monitorit myös sille toiselle bändille ja truballe, ja näin minä menin siis eteen ilman mitään käsitystä millaista ryhmää siellä lavalla oli vastuussa asioista.

Lopulta kun lava sitten saapui paikalle, saatiin kamat silleen kivasti kasaan ja päästiin kokeilemaan äänenpaineita, tuli muuan herrasmies ilmoittamaan että “kyllähän se saa kovaakin tulla, kun on nuorten musaa, mutta sanoista olisi kiva saada selvä” (niin, siis tässä vaiheessa ei vielä laulaja laulanut juurikaan, vaan testailivat monitoreja hänen osaltaan kohdilleen ja mulla oli kanava mutella). Peukkua pystyyn ja hymyä huulille ja pappakin oli oikein iloinen :)

Kun tämä “pääesiintyjä” oli saatu pois päiväjärjestyksestä oli sen truban ja sen jälkeen toisen bändin vuoro. Sinällään minulla ei ollut mitään hätää keulilla, olihan kyseessä kuitenkin sama rumpusetti ja niin pois päin, mutta melkoista säätöä oli tuolla lavan päässä. Päätin siis mennä auttamaan ja niinhän siellä oli melkoista sirkkeliä ilmassa. Muutama pikainen pikkukorjaus ja homma kasaan, mutta syömään en siis ehtinyt, tällä(kään) kertaa kaikkien näiden säätöjen takia/jälkeen…

Lefa siinä kävi sitten minulle hakemassa ruokaa samalla, kun truba soitteli lavalla (siihen kun ei kovin kummoista valoshowta tarvinnut rakentaa).

Bändeistä ei kovin vahvoja muistoja ole, mutta kyllä ne kai sit toimi, ei ainakaan mitään kovin negatiivistakaan mieleen jäänyt. Mua vaan paleli niin mahdottomasti, että ei oikein muuta muista, mutta sen tiedän että palautetta tuli hyvästä soundista ja valoshowsta, eli kait se sitten taas se laskutusperuste meidän ryhmälle löytyi :)

Positiivinen asia oli se, että tapahtuman oli ilmoitettu kestävän puolille öin, mutta se loppuikin jo kello 22. Kerrankin näin päin!

Siitä ripeästi kamat kasaan ja kohti kotia, jossa olinkin nukkumassa jo hieman 01 jälkeen. Parhautta!

Kuvia tulee, jahka jaksan/ehdin/viitsin ne tuolta kameralta purkaa, tai sitten jää laittamatta taas kokonaan, kuten niin monesti ennenkin. Olen itse asiassa miettinyt, että pitäisiköhän tehdä sellainen kollaasi johonkin blogiin noista julkaisemattomista kuvista?

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivoa että tän vuoden ulkoilmavedot olis sitten olleet siinä.
-Katti-

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Synttärijuhlat Burleski-clubilla

Tämä kiepaus tuli semmoisella sopivalla 3 päivän varoitusajalla ja ohjeistuksella “tarvittaisiin miksaaja Koopille, niin joo… …mikit ja pöytä sekä monitorit pitäis viedä mukana”.

Kyseessä oli siis ensimmäisen käsitykseni mukaan ihan normi Koopin akkarikeikka (2 akustista kitaraa ja 2 laulua!). Mikäs siinä… …16-kanavainen ÄläYsi kainaloon, parit laulumikit, 2 DI:tä ja 2 kulmaa ja niille moottori… …ja muutamat tarvittavat kaapelit (pieni lavahaku, mikkipiuhat ja syötöt tuonne talonjärjestelmään sekä pekonit monitoreille).

Koska Burleskin omilla kamoilla siis mentiin ja ne on silleen kivasti “diskomeiningilllä” asennettu, ei stereokuvan hakemisesta olisi tullut kuitenkaan mitään, joten päätin sijoittaa mikserin turvallisimpaan paikkaan, heti “stagen” viereen.

Noh, lähempänä kävi ilmi, että kyseessä oli yksityistilaisuus ja Koop oli "yllätysesiintyjä”. Jonkinlaiset synttärit ilmeisesti. Ja joku 650 kutsuttua…

Tulin paikalle ja kannoin kamat asemiin. Menihän siihen liikutteluun ja kytkemiseen sekä testaamiseen semmoiset vajaat 40 minuuttia… Tämän jälkeen tsekki, ja sekä popin että itseni ollessa tyytyväinen odottelemaan…

…niin tai siis ekaksi otettiin kaikki mikrofonit, DI:t, kulmat ja kaapelit pois “stagelta”, koska kyseessä oli siis “ylläriveto” ja kaiken piti olla piilossa ihan H-hetkeen saakka.

Tätä odottelua sitten kestikin sen 3,5 tuntia aina 22:50 saakka, jolloin heitin heitin mikit, boxit ja kulmat paikoilleen. Veto itsessään alkoi kello 32 ja ei sinne ihan sitä 650 henkeä tullut… …taisi olla lähempänä 70…

Eipähän ollut minun pussistani pois ja sain kuitenkin omani sovitun mukaisesti… …saattaa silti olla, että joku iskä hieman joutui tyttärensä juhlia jälkikäteen makselemaan…

Itse veto meni mitä mainioimmin. Roku ja pop tykkäsi ja mullakin oli ihan leppoisaa.

Niin, joo ja täytyy sanoa, että kyllä tuo Koop ihan laulumiehiä on. Varsin komeasti veteli kaverinsa (James?) kanssa…

Parhautta oli se, että mulla lojahti pirssin luukku kiinni kello 00:50, eli ei tarvinnut mitään pilkkuja yms. odotella :)

No, mut joskus siis näinkin…
-Katti-

tiistai 11. toukokuuta 2010

“Uukkari” 2010

Keskiviikko

Oli siis taas aika vuotuisen U-käännöksen. Tästähän olen jo aiemminkin blogissani kirjoittanut ja taas tällä kertaa tehtiin asiat hieman uudella tavalla.

Seurakunta oli hankkinut vuoden aikana italialaisen line arrayn (dB Technologiesin DVA:n). Itse en ollut kyseiseen järjestelmään päässyt aiemmin tutustumaan, mutta toisaalta, eihän se minun (monitorisepän) suurin murhe ollutkaan…

Minua pyydettiin laittamaan ko. “bansku” vireeseen ja homman teki hyvin mielenkiintoiseksi, sekä haastavaksi, pari asiaa…

1) kyseessä oli siis aktiivinen line array, jolle ei ollut ulkopuolista prossua, joten kaikki säädöt (joita nyt yleensäkään oli mahdollista tehdä) piti tehdä itse purkkien takana käyttämällä purkkien omia säätöjä

2) alkuperäisen ripustuksen yhteydessä oli ilmeisesti moottori sanonut työsopimuksensa irti ja molemmat tertut roikkuivat siis kettienkien varassa, eikä niitä ollut mitään mahdollisuutta tuoda alas. Näin ollen siis kulmien säätö, purkkien omien säätöjen asettelu jne. jouduttiin tekemään tikkailta käsin… …meinasi muutama hikikarpalo pyörähtää otsalle, kun kulmia väänneltiin koko nippuun tikkailla :/

3) koska itse järjestelmää ei koskaan ollut tarkoitettukaan “rock-konserttimaiseen” käyttöön, ei siinä ollut kuin yhdet subit puolelleen. Sinällään hyvä, että nuo subit oli lennätetty päällimmäisiksi, mutta lisää subeja siis kaivattiin ja useasta asiasta johtuen paikalle tuli Dynacordin FX20:siä 4 kpl. Hyviä subejahan nuo ovatkin, mutta niiden sovittaminen muuhun PA:han oli hieman omanlaisensa homma…

Ihan ensimmäiseksi otin hajut tuosta PA:sta ilman että muutin yhtikäs mitään, ja ilman että lisäsubit oli kytkettynä kiinni. Ei se ihan kyllä kohdillaan ollut, ainakaan kulmien suhteen, vaan melkoista liuskaa pukkasi…

EaseFocus tulille ja ihmettelemään… Noh, sehän antoi uudet hienot kulmat, jotka sitten Tomin kanssa paukauteltiin paikoilleen ja johan parani toisto… Nyt itse pää PA:ssa ei enää ollut mitään “perustavaa laatua” olevaa ongelmaa, vaan sitä pääsi virittämään jo taajuustasossakin…

Jonkun verran korjailujahan tuo taajuustasossakin vaati, mutta kyllä siitä ihan soiva peli tuli kuitenkin. “Pystyy vetämään” on paljon käytetty sanonta, joka päti myös tällä kertaa… …itse asiassa tuolla pystyi vetämään ihan hyvinkin :)

Sitten alkoi subien sovittaminen muuhun järjestelmään… Siinäpä sitä sitten hommaa riitti niin korville kuin Smaartillekin. Lopputulos (suhteellisen pitkän ajan jälkeen) oli kuitenkin oikein hyvä. Melkomoista puukottelua joutui tuonne subiosastolle tekemään niin taajuus-, kuin aikatasossakin (onneksi oli ihan oikea prossu tätä varten), mutta hyvä siitä tuli. Syy miksi tein paljon säätöjä tuonne subeille oli se, etten halunnut sotkea seurakunnan oman PA:n virettä sellaiseksi, että aina tarvitsisi olla nuo lisäsubit paikallaan. Kyse oli siis yhden uuden palan liimaamisesta jo olemassa olevaan järjestelmään, johon ei enää haluttu kajota.

Lopulta uurastus tuli siihen lopputulokseen, että järjestelmä oli niin hyvässä kuosissa, ettei se enää ollut rajoitteena. Ainahan täydellistä voisi hakea loputtomiin, mutta tässä vaiheessa en enää nähnyt siihen mitään syytä, koska PA soundasi hyvälle jo riittäävän hyvälle… Mitä nyt yksi 500Hz alueella oleva komotus siellä vielä hieman kiusasi, eikä enää oikein ollut työkaluja jäljellä millä sitä puukotella.

Tästä lähdin sitten kotiin päin, koska seuraavana aamuna piti olla menossa April Jazzeille (kyllä, menee hieman ristiin nyt nää kirjoitukset, mutta älkää välittäkö) eikä noita uni tunteja turhan montaa ollut taas(kaan) tiedossa.

Torstai-perjantai yö

April Jazzeilta lähtiessäni illalla kuulin, että prossuasetukset noiden subien osalta oli nollattu. Miksi, oi miksi menitte koskemaan sinne jos ette tiedä mitä teette oli ensimmäinen kysymykseni, joka jäi ilman vastausta.

Lopputulema tuolle nollaukselle oli kuitenkin se, että etupään seppä valitti PA:n botnen menneen “vaikeaksi hallita” ja “levottomaksi”. Olipa yllätys!

Noh, eipä auttanut muu kuin aloittaa ja naputella nuo asetukset uudelleen paikalleen. Onneksi muistin jo suurimman osan ulkoa edellisen illan jäljiltä, niin ei ihan niin paljoa työtä teettänyt tuo…

Kun PA oli taas vireessä, ja etupään sepän kiitokset vastaanotetut, pääsin pystyttämään monitorilandiaani.

Lavalle tuli 4 kappaletta noita Dynacordin CXM15-kulmia joista pidän kovasti ja joista tuli myöskin jo viime kesänä kirjoiteltua Balticin yhteydessä. Nyt oli Ville hommannut vielä hieman ruudikkaammat päätteet niille ja a’vot, kyllä nyt kelpasi vedellä. Oli soundi kohdallaan, eikä päätteetkään alkaneet limitoida liian aikaisin.

Lisäksi lavalle tuli D12-3:lla toteutetut sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan siis semmoiset 7 mixiä.

Monitorilandia oli tällä kertaa todella ahdistavassa paikassa. Ainoa paikka minne kuulemma voisin sijoittua olisi kasteallas, josta ei sitten nähnyt edes popparin hiustupsua, saati sitten, että olisi kuullut tai nähnyt mitään mitä lavalla tapahtui… …noh tasan ei aina käy onnenlahjat ja niinpä sinne kuoppaan sitten kaivauduin…

Lopulta kun pääsin kotiin lähtemään oli kello jo edennyt miltei aamuun, joten semmoiset 3 tuntia unta oli odottamassa…

Perjantai

Tulin heti aamusella takaisin paikalle ja Laineen Tero olikin jo saapunut ja asetteli DMX-osoitteita noihin häikäisimiin. Itse aloitin mikrofonien kytkemisen ja sijoittelun samalla, kun autoin Villeä ja Teroa tuossa valosavotassa.

Oli muuten aika siistejä noi Roben Robinit ja Trackpodit mitä oli tuonne trusseihin ripustettu… …tai no, mitäpä minä äänimies noiden valotyttöjen jutuista tietäisin/ymmärtäisin, mutta hyvän näköistä oli :)

Ensimmäiseksi tuli tsekkiin talon oma ylistysryhmä “Johde”. Aikas asiallisen oloinen sakki ja tosi nopeasti saatiin lavakelit haltuun. Matilla meinasi edessä hieman tuottaa tuskaa se tosiasia, että PA oli hieman laulajien takana ja välillä oli hieman ilmeisesti ongelmia kiertojen kanssa.

Noh, tsekistä selvittiin hyvin ja Johde ehti hieman treenaillakin siinä samalla.

Tämän jälkeen tsekkiin tuli illan pääesiintyjä, The Dawn Tanskasta. Kyseessä oli siis 4-miehinen orkka, ja täytyy sanoa, että jo tsekistä pystyi sanomaan, että homma toimi.

Mikä oli yllättävää oli se, ettei tällä orkalla ollut ollenkaan omia teknikoita mukanaan, vaan me hoideltiin heidän tekniikka.

Viimeisenä tsekkiin tuli illan aloittava Katajainen Kansa. Hieman aluksi epäillytti miten saadaan sopimaan samalla lavalle 8 popparia, kun lava ei mikään turhan suuri kuitenkaan ollut, mutta hyvinhän ne sinne sopi.

Tsekki meni leppoisasti ja sen jälkeen päästiinkin jo hieman palautumaan. Itse asiassa palauduttiin Teron kanssa totaalisesti nukahtamalla sinne valotiskin taakse penkille :) Meni aivan ohi mm. se, että rumpukoppi oli peitetty mustalla moltonilla ja muutenkin kaikkea pientä oli tapahtunut…

Itse tapahtuma meni oikein kivasti, eikä siinä sen enempää…

Ja ai niin, se 500Hz komotuskin sitten hävisi kun tuli läskiä tupa täyteen :)

Yöllä tapahtuman jälkeen sitten painuttiin Tomin kanssa nukkumaan, vaikka tiesinkin, että taas tulisi lyhyt yö. Olihan seuraavana päivänä lähtö aamulla kello 5:30 Senaatintorille seuraavaa keikkaa varten…

Kuvia tästä kiepauksesta tulee ehkä(?) jossain vaiheessa myös tänne… Riippuu muista osatekijöistä milloin/jos saavat kuvia minulle toimitettua, kun itse olin siellä kuopassa, josta ei oikein kuvia kyennyt ottamaan…

Ensi vuonna taas uusiksi!

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Sumu vol.6 @ Klaukkala

Eli järjestyksessään 6 SuMu-festivaali järjestettiin tällä kertaa Klaukkalassa. Ennemminhän nämä on pidetty tuolla Nurmijärven Ahjolassa, mutta tällä kertaa siis Klaukkalan seurakuntakeskus oli paikkana.

Ajelin aamutuimaan Orjatorin varastolta kohti Klaukkalaa, jossa oltiin sovittu olevamme siinä 10 aikoihin. Ei siis tällä(kään) kertaa turhan montaa tuntia tullut nukuttua edellisillan keikan jälkeen.

Perille Klaukkalaan pääsin kello 10:10, mikä on mielestäni varsin hyvä suoritus, ottaen huomioon, että lähdin kuitenkin Luvialta asti pudottelemaan.

Ville ja kumpp. olivatkin vieneet kamat jo edellisiltana saliin odottelemaan, joten minä ja Arska päästiin suoraan pystytykseen.

Sali oli sellainen ihana kaikukammio, jolla ei kokoakaan ollut ihan mahdottomasti. Jotain kuvaa kyseisen salin koosta antanee se, että meidän 6x4 lava otti syvyydessä jo miltei puolet salin kokonaissyvyydestä ja leveydessäkään ei paria metriä enempää jäänyt sivuille.

Noh, mitäs siitä… Semmoista se on joskus, tuo elämä.

Ensimmäinen soundcheck aika saapui ja hui-jui… Mikä ihme se on, että noiden kitaristien pitää tulla niiden hirmuisten stäkkiensä kanssa pieneen tilaan, ja sitten vielä selittää, että “ei näillä vaan voi hiljempaa soittaa”!?! Anybody?

Siinä vaiheessa kun kitaristeja oltiin saatu houkuteltua tiputtamaan stäkkiensä volaa, oli vielä FOH-pisteessä suoraan lavalta tulevan kitaran määrä semmoiset leppoisat 99-101 dBA Slow. Jo tässä vaiheessa tiesi, että mekkala tulisi olemaan kova.

Kitarat ei kuitenkaan olleet se suurin ongelma, vaan se suurin ongelma olivat pellit. Kysymys ei niinkään ollut siitä kuinka lujaa peltejä soitettaisiin, vaan enemmänkin siitä kuinka paljon niitä soitettaisiin… …riippumatta bändistä (paitsi akustinen Stone Relic ja The Violettes, joka soitti rauhallisemmin kuin muut), pellit olivat ongelmallisimmat elementit.

Etupäässä mentiin koko tapahtuma sellaista tasaista 100-103 dBA slow vauhtia. Onneksi jokainen veto kesti sen 20 minuuttiia jota seurasi n. 15 minuutin tauko, jonka aikana vaihdettiin uusi bändi lavalle.

…ahdistavaa meinasi silti olla, kun tila oli kaikuisa ja äänekäs, ei meinannut mistään oikein saada selvää, tekipä sitten mitä vaan…

Noh, hengissä selvittiin koko päivästä ja kamat saatiin ripeästi kasaan, mutta silti allekirjoittanut joutui jäämään paikan päälle odottelemaan Villeä saapuvaksi toisella pakulla samalla kun Arska vei ensimmäisen kuorman jo varastolle.

Eihän tämä muuten olisi ollut kovinkaan suurin ongelma, mutta kun satoi tuota vettä ja seurakuntakeskus suljettiin, joten jouduin kamoineni ulos…

Noh, Ville tuli lopulta ja pakattiin lava, sekä nostimet ja alumiini Hiacen kyytiin ja lähdettiin matkaan…

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Kyllä se keikkakesä sieltä tuntuu hiipivän hiljakseen :)
-Katti-

maanantai 24. elokuuta 2009

Keravan Valkosipulifestivaalit / Aurinkomäki

Lauantai 22.8.2009

Herätys oli Matin kämpillä siis kello 6:30. Rapeat 2 ja puoli tuntiahan siinä sai siis nukkua, jonka jälkeen nopsaan suihkuun, kahvia kuppi naamaan ja sitten liikkeelle.

Keravan Aurinkomäellä oltiin joskus 7:20 ja vaikka ilma oli mitä parhain, oli meikäläisellä pää niin jäässä, kuin jäässä voi olla… Tuntui ettei tuo ajatus vaan jaksa kulkea lainkaan…

Siitä kamat autosta pihalle ja pystyttelemään. Onneksi kalustomäärä oli asiallisen pieni ja pystytys sujui sen suhteen leppoisasti.

Tällä kertaa pääsin analogisen lankun kimppuun ja kyllä siinä on oikeasti huima ero mille mikäkin soundaa, ainakin tuon ÄläYsin ja analogisten välillä.

Siinä vaiheessa kun pääsin kytkemään sähköjä, meinasi tulla hieman hankaluuksia, kun rupesi DSP ryppyilemään. No siitäkin selvittiin ja suurimmaksi ongelmaksi jäikin miksauspiste, joka sijaitsi siellä missä yleensä monitorimikseri on…

Tilaisuuden aloitti yhteislauluja vetänyt nainen, jolle siis riitti 2 ränniä. Toinen lauluun ja toinen harmonikalle.

Tämän aikana pystyteltiin muuta backlinea ja mikiteltiin, sekä kytkettiin tarvittavia Kari Fallin yhtyettä varten.

Kari Fall olikin oikein asiallisen kuuloinen kvartetti ja sitä oli ilo miksuuttaa, jopa siitä lavan vierestä. Oikein mukavaa siis.

Jossain välissä tuli “Vuoden Kynsilaukkaajan” palkitseminen ja tällä kertaa mm. Paula Koivuniemi sai ko. palkinnon. Laulaa luikaisipa Paula myös yhden laulunkin yleisön riemuksi.

Tämän jälkeen oli Seitsemän Seinähullun vuoro. Täytyy sanoa, että allekirjoittanut tykkäsi showsta kovastikin ja soundikin oli ihan riittävän hyvä. Ei siitä ihan timanttia saanut vaikka kuinka yritti, kun esim. basarissa ei ollut reikää etukalvossa ja sitä mikiteltiin e602:lla missä nyt ei ihan hirmuisesti tuota attackia ole muutenkaan… Noh, hyvä se silti oli ja kaikki kuului, joten laskutusperuste lienee olemassa.

Tämän jälkeen kaikki alkoikin sitten mennä pieleen. Taas oli tapahtuma jossa ei ollut mitään vaihtoaikoja, ei ruokaa, ei juomaa eikä mitään muutakaan, paitsi hirmuista päänaukomista vähän joka suunnasta, tarjolla.

Lisäksi aikataulut venyivät ja venyivät… Lopulta kun viimeinen bändi lopetti, kävi vielä promoottori marisemassa minulle, että pistin liian aikaisin kamat kiinni. Mitäköhän siellä oli sitten tulossa? Ei mitään havaintoa, mutta tällä kertaa meni sitten näin… …toivottavasti nyt ei ihan kuitenkaan mahahaavaa aiheutettu hänelle…

Noh, tämmöistähän tämä joskus on, ei aina voi osua, mutta että kaksi tämmöistä keikkaa peräkkäin? Sitä saa jo hieman hakea…

Kamat siitä kasaan ja kohti varastoa, josta pääsikin aika pian lähtemään kohti kotia, onneksi. Seuraavaksi olisi varmaan jo tullut ruumiita, jos vielä olisi kolmas keikka ollut putkeen yhtä hienoilla järjestelyillä.

Muutamia kuvia on tästäkin tapauksesta tulossa, jahka ehdin ne purkaa ja modata sopiviksi.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Taiteiden yö / Helsinki

Perjantai 21.8.2009

Jaahas… On olemassa keikkoja, joilla jutut toimii, ja sitten on olemassa niitä toisenlaisia…

Olin pitkästä aikaa taas SoundBiten hommissa, mikä on yleensä ihan parhautta, koska kamat on hyvät, väki mahtavaa ja homma vaan yleensä toimii…

Noh, pitihän se todistaa sitten vähän toisenkinlainen kokemus :(

Vedon piti olla ihan perus veto, jossa PA:na ihan kelpo Dynistä ja lankkuna ÄläYsin 32 ränninen versio. Oli jopa kaveri tekemässä pätsiä jne. lavan päässä ja kamatkin valmiiksi pystytettynä kun saavuttiin. Kelikin oli loistava, joten mikäs siinä.

Aika pian kuitenkin huomasin, että järjestäjällä (tai siis “stagemanulla”) ei ollut mitään käsitystä miten juttuja tehdään. Ei ollut juotavaa, ei edes sitä kahvia, ei vessataukoja, ei ruokaa, ei mitn, ei edes vaihtoaikaa bändien välillä… Lisäksi bändit vaihteli edestakaisin, joten oli ihan parhautta kun oli tuo digilankku, johon sai muistiin scenet.

Yleensä nämä gospel-vedot on järjestetty ihan mallikkaasti, mutta ei se näköjään aina voi osua.

Siinä kun kärvisteli melkein tarpeet housussa tarpeeksi pitkään, niin sitten soittokunnan vedon aikana painuin Stockmannille vessaan. Sen kuitenkin siis ehdin, kun karkasin vaan tylysti.

Syöminen olisi jäänyt vain haaveeksi, jollei se lavakäsi olisi ollut niin noheva, että kävi nopsaan jotain kipaisemassa Mäkistä. POINTSIT SULLE MATTI!

Musiikki pääosin ei oikein allekirjoittanutta vakuuttanut, mutta Kolumbialainen bändi, jota en itse kylläkään miksannut ja Joonatan Raution kvartetti (jonka taas kyllä miksasin) olivat melkosen rautaisia porukoita. Molempia oli oikein ilo kuunnella.

Muuten keikka ei suurempia muistijälkiä jättänyt, mutta iso kiitos purussa avuksi olleille. Meillä oli nimittäin Matin kanssa lähtö aikaisin seuraavana aamuna seuraaville keikoille ja kaikki apu purussa oli oikein positiivista.

Nukkumaankin päästiin siinä 4:00 aikoihin aamulla.

-Katti-

P.S. Sattui muuten sellainen Citroen Jumper, joka oli kuorma-autoksi rekisteröity ja varustettu sellaisella uudenaikaisella piirturilla. Joka kerta kun pysähtyi esim. liikennevaloihin, alkoi ko. laite piipittämään kun lähti liikkeelle, ettei ole korttia pesässä. Se piti aina kuitata “OK”:lla jolloin piipitys loppui, mutta alkoi muuten hieman ärsyttää tuo jossain välissä.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Frail @ Tuusula

Keskiviikko, 13.5.2009

Elikkä otsikon mukainen pop oli tulossa tempaisemaan parit ripari-keikat, ja koska Mr. Saarikankaalla on ollut ennenkin onnea tuon Tuusulan SRK:n kanssa, tuli tilaus tekniikasta taas siihen osoitteeseen.

Ja tottahan toki, Ville oli itsensä nakittanut muualle, ja niin soi taas meikäläisen puhelin. Mukavaa sinällään, mutta kun se tila ei ihan oikeasti ole paras mahdollinen tämän tyyppistä musiikkia soittavalle bändille…

…odotettavissa oli siis melko rapeaa menoa volyymien puolesta, mutta mikäs siinä. Kunhan kaikilla on kivaa. Eikös vaan?

Meillä oli valomies-Kaitsun kanssa mukavasti laittaa kamat kasaan ennen bändin tuloa äänenpaineiden tarkastukseen ja siis ainakin joskus sai asiat tehtyä ihan miettien.

Yksi kommellus toki sattui, oli nimittäin unohtunut valoille menevä sähköpuoli varastolle. Onneksi varastolle ei ollut kuin 5 minuutin matka, niin oli melko helppoa käydä ko. tarpeet noukkimassa.

Ohessa kuva juuri ennen kuin pop saapui paikalle. Paikka oli siis mukavan pieni ja jopa hieman kaikuisa…

 alku

Bändin saapuessa paikalle, päästiin tekemään ruokatilaukset iltaa varten. Sellaista normi pizza-kebab osastoa, mutta mikäs siinä.

Bändin saatua kamat pystyyn lavalle alettiin tarkastamaan niitä äänenpaineita. Jotain ongelmia oli toisessa kitaravahvistimessa, kun meinasi hieman pöristä, mutta ei se sitten lopuksi mitään ilmeisesti ollutkaan. Taisi vaan olla niin kompressoitu ja kovalla volalla tuo soundi stäkissä, että sen takia murisi.

Äänenpaineiden tarkastus meni vallan mallikkaasti ja ainakin itse lähdin hyvillä mielin syömään Iskender-kebabiani. Äänenpaineet tsekissä pyöri siellä jossain 100 dBA:n ympärillä, piikatenjossain 107 dBA:n alueella. Ihan siis inhimilliset musiikkityylin huomioiden. Ja mikä tärkeintä, soundi oli sen verran kohdillaan, että sitä oli miellyttävä kuunnella.

Kummastakaan keikasta ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, sen verran hyvin sällit vetäisivät ne ja homma toimi.

Toisen vedon aikana osa riparilaisista intoutui jopa ihan musiikin vietäviksi ja niinpä siinä miksuuttimen läheisyydessä kävi välillä riekkumassa semmoisen reilun puolen kymmenen tytön porukka.

frail lead

 

 

 

 

 

Keikan jälkeen oli taas vuorossa ne perinteiset kättelyt, kiittelyt ja sitten tietysti purku.

Se mikä näissä SRK-hommissa on ihan ykköstä on nuo soittoajat. Nytkin olin jo kotona hyvissä ajoin ennen puoltayötä, vaikka käytiin varastolle ihan oikeasti hyllyttämässä kamatkin ja purettiin vuokralle lähteviä lavapaloja odottelemaan noutoa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)

tiistai 12. toukokuuta 2009

Kraka ja Daikini @ Espoo, Tapiola

Lauantai 9.5.2009

Jaahas, mistäköhän aloittais...

Kyseessä oli siis Krakan ja Daikinin yhteisveto Tapiolassa siinä Tapiola Gardenin kupeessa olevan vesialtaan partaalla. Tällainen yhteisveto toimii siis siten, että molemmat bändit feattailee (kirjoitetaanko toi noin???) toisiaan ja lavalla on siis parhaillaan yhtäaikaa menossa 2 rumpusettiä, 4 kanavaa HD:tä, 6 laulua, 4 kitaraa ja basso. Taisi tulla kanavia monitorilautaan semmoiset 30 kpl, tai jotain. Melkoinen taistelutanner siis...

Meiltä oli tilattu ko. tapahtumaan siis pelkästään ääni. Minä toimin monitoreissa ja Ville ajelisi etupään. Koskapa kyseessä oli ulkoilmaveto ja Suomen kevät ja kesä kun on niin hyvin arvattavissa oli tilaaja tilannut toki katetun lavan toiselta toimittajalta.

Lavan piti olla valmis kello 11 kun me saavumme paikalle, jotta saisimme pystyttää äänikamat ennenkuin pop saapuu paikalle siinä 13:30 aikoihin.

Piipitys alkaa


Ei viitsis piipittää, mut kait se on pakko. Mikä kumma se on, että joillekin toimittajille on niin julmetun vaikeaa hahmottaa aikatauluja!?!

Tultiin itse paikalle siinä karvan auki 11 todetaksemme että lava ei todellakaan ole vielä pystyssä. Mitä oli tehty oli muutama trussiliitos kattoa varten, mutta sieltäkin puuttui useampi metri vielä trussia...

Siitä sitten kyselemään, että mistäköhän tämä mahtaisi johtua. Vastaus oli, että "eksyttiin tänne tullessa". Siis mitä, täh, häh !?! Kuinka Uudellamaalla sijaitsevan yrityksen kuorma-auto voi mahdollisesti eksyä tullessaan Espoon Tapiolaan !?!. Ymmärtäisin vielä semmoisen 30 minuutin myöhästymisen tämän takia, mutta että yli 2 tuntia !?! Tekisipä mieli sanoa että ..... amatöörit!

Siinä sitten katseltiin sateen ropistessa niskaan, kun sitä lavaa pykäiltiin kasaan. Sanotaanko näin, että olen minä helpompiakin tapoja nähnyt itse...

Lopulta päätettiin ruveta auttamaan lavaporukkaa, että päästäisiin edes joskus sitä ääntäkin pystyttämään...

Täytyy vielä mainita, että mukana oli eräs wannabe-apukäsi, jolta kyllä juttua lähti, mutta mitään ei tapahtunut...

/piipitys

Kun sitten lopulta päästiin äänen kimppuun oli kello jo 13:10 ja edelleen kaverit pystyttivät lavaa siinä samalla...

Tällä kertaa oli hyvä, että pop saapui paikalle hieman myöhässä, niin oli ainakin lava valmis, ja äänikin suurin piirtein kasassa.

Minun monitorilandiani pystytettiin Hiacen persuuksiin. Sinne ei ainakaan tule suihkulähteistä lisää vettä tuulen painamana. Ongelmaksi meinasi tosin muodostua näköyhteyden rajallisuus lavalle päin.

Mixejä lavalle meni semmoiset 8 kpl, joka jampalle oma, joista 3 oli kulmia ja 5 IEM mixejä. Side fillit jätettiin ihan suosiolla pois kuvioista tässä vaiheessa.

Olipahan mukava tehdä pitkästä aikaa monitoritöitä ihan oikealla analogilaudalla. Mukavuutta siinä on se, että pystyy molemmilla käsillä tekemään eri asioita yhtä aikaa ja näkee yhdellä silmäyksellä kokonaiskuvan ilman valikkosurffailua.

Tsekki raapaistiin pikaisesti alta pois, koska oltiin myöhässä jokatapauksessa se pari tuntia, mutta ihan OK:sti kaikki saatiin kasaan n. 20 minuuttia ennen vetoa.

Siinä vetoa odotellessa iski sitten kylmä. Tuuli ja märät kamppeet eivät ole omiaan pitämään lämpimänä ja niinpä tuntuikin, että paleltuu hengiltä. Onneksi sentään oli lämmintä kahvia juotavaksi.

Keikka itsessään meni ihan hyvin, mitä nyt muutamia monitoriasetuksia lennosta ruuvailtiin paremmiksi, mutta muuten ihan jees.

Yksi kommellus toki mahtui tällekin keikalle. Daikinin Matin kitarastäkki päätti lentää nurin kesken keikan, kun tuuli painoi lavan sivukankaan sitä vasten niin kovasti (jaa-a, mitenköhän ne sivukankaat olivatkaan niin huonosti ankkuroituina? AA("Amatöörit asialla")-kerhon hommia).

Mitään en ehtinyt minäkään tekemään, kun huomasin stäkin lähtevän nurin, muuta kuin hypätä lavalle toteamaan vahingot.

Kyseessähän on siis sellainen Marsun kaapin ja Mesan putkinupin yhdistelmä, joten olin melko varma, että Matin soitot ko. keikalle oli soiteltu, ainakin jos ei varaputkia sattunut äkkiseltään mukaan.

Mutta ei! Nostettiin stäkki pystyyn, Mattia ja minua hieman jännitti kun Matti täräytti ensi kerran kitaraa : mitä ihmettä? Sieltähän kuului ihan oikeaa ääntä, ja vielä sellaista kuin pitikin!

Ainoa päällisin puolin vaurioitunut osa oli plugi, joka vääntyi melkoisesti. Nopeasti totesimme, että nyt ei kosketa mihinkään ja vedetään keikka loppuun ennenkuin mitään muuta tehdään.

Kamat kestivät keikan loppuun asti, jonka jälkeen vitsailinkin että taitaa nuo Mesat olla kuitenkin trankkupelejä, kun ei tuommoisesta pudotuksesta ollut moksiskaan. Meinasi Matti kuitenkin ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja Levytukkuun asian tiimoilta.

Samoin tein kun keikka loppui siinä kello 17, alettiin laittamaan kamoja kasaan. Vilkaisin kelloa 18:15 kun lähdimme liikkeelle Tapiolasta. Varsin ripeä purku siis. Varmaan oli jotain tekemistä yleisellä mielialallakin asiaan...

Ja jotta se kakkasäkki saataisiin ihan typötyhjäksi, vanha luottopelimme Hiace muuttui perunapadaksi siinä Tuusulanväylällä. Lämmöt hyppäsivät tappiin ja sellainen valkoinen höyry pöllähti auton alta.

Auto sammuksiin ja voi mahtava millainen perunapadan ääni penkin alta kuuluikaan =D .

Ensimmäinen ajatus oli että sieltä on taas irronnut jäähdyttäjän letku, mikä kuitenkin oli ihan kiltisti paikoillaan... No mitäs sitten? Odoteltiin siinä tienposkessa tovi, jotta kone jäähtyisi ja lähdettiin jatkamaan. Päästiin pari kilometriä, melkein varastolle, kun piti taas pysähtyä jäähdyttelemään. Siinä vaiheessa Kaitsu soittelikin jollekin kaverilleen, joka ymmärsi pakujen dieseleistä jotain ja pyysi häntä tulemaan varastolle.

Moottorin jäähdyttyä nilkutettiin varastolle, juuri ja juuri sinne päästen ennen kuin lämmöt olivat taas tapissa, ja Kaitsun kaverikin saapui paikalle.

Muutama nopea testi ja vilkaisu, nesteiden lisääminen ja syylärin suodattimen aukaisu, ja a´vot. Jäähdytys pelasi taas kuin ennen vanhaan, aivan kuin uutena.

Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen olikin mahtavuutta painua kotiin ja saunaan sulattelemaan itseään.

Kuvia en todellakaan ottanut tältä reissulta, ja hyvä niin... Tiedä vaikka olisi kamerakin hajonnut.

Tää on vaan joskus tällaista, mut jos tää ois helppoo ja ihquu ni kaikkihan tätä tekis.

Taidankin tästä suoria lähimpään markettiin ostamaan ihan oikeat sadevaatteet ja neopreenihanskat vastaisuuden varalle.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, niin ei tule enempää ruumiita...
-Katti-