maanantai 28. helmikuuta 2011

Tulisia suudelmia Vantaalla…

Tässä on taas ollu vähän kaikkea, pääasiassa sellaista mistä ei oikein ole jaksanut edes tänne raapustaa, kun ei niissä mitn ihmeellistä ole ollu. Jotain TV-tuotantohommia, truba- ja duokeikkoja, pari perusvetoa jne.

…nyt kuitenkin tuli erikoiskeikka, erikoismeiningillä… Puhelin pirahti tiistaina ja perjantaille tarjottiin semmoista peruskeikkaa. Kun perjantai oli sopivasti auki, otin ja lupauduin, jo ennen kuin tiesin mistä olisi kyse (EPIC FAIL, tiedetään!).

Illan teemana oli siis Hotelli Vantaan Tulisuudelma, ja siellä esiintyvä ihan asiallinen bändi. Ikävää tuossa siis oli se, että 1) paikka on Liekkipusu, jossa muusikkoa ja teknikkoa ei pidetä edes ihmisenä (toim. oma kokemus edellisistä kerroista, joskin tuo kokemus muuttui tällä kertaa) 2) tällaisella varoajalla, ei keikalle ollut enää tilaajallakaan antaa kuin lankku, mikit, monitorit ja kaapelit… …eli siis sillä talon omalla, aivan “ihanalla” Fohnnilla mentiin…

Onneksi lankuksi sentään valikoitui edes DM1000 sen iän ikuisen Lysin sijasta…

Toisaalta, kun on vähän kamaa, tsekin pitää olla tehtynä vasta kello 21 ja bändikin meinaa tulla paikalle joskus 19 jälkeen, riitti kun teki load-innin itse siinä 18 aikoihin.

…joskin ennen load-inniä meinasi hieman jo huoli pukata päälle. Paku jossa kamat siis olivat, oli parkissa Hki-Vantaan kentällä, kun ryhmä, jonka tarvitsemat kamat olivat myös autossa, oli palaamassa Leviltä keikalta. Eihän siinä muuten ois mitään ollu, mutta kun ystävämme Finnair oli taas vaihteeksi aika reippaasti myöhässä, ja jotain ihme säätöä oli kentällä matkatavaroidenkin kanssa…

Kaikkinensa kuitenkin ehdin Liekkipusulle just vähän jälkeen 18, joten vieläkin ehti.

Kamat sisään, ja miksuutin siihen hieman “erikoispaikkaan” (siihen tanssilattian vieressä olevaan loossiin) sillä ajatuksella, että pääsee purkamaan ja pois heti vedon jälkeen, eikä tartte odotella pilkkua.

Omat vehkeet tulille, nopia linjatsekki että kaikki toimii, ja sen jälkeen kytkeytyminen siihen talon järjestelmään. Jos olis fiksu ollu, niin olis ottanu ees pari Y-piuhaa ja erotusmuuntajaa mukaan, jolloin ois voinu kytkeytyä suoraan prossuun, mutta kun ei… Nyt mentiin siis DJ-mikserin läpi…

Ensin semmoinen perustasojen tarkastus, ettei missään klippaa (siis lähinnä ettei siinä DJ-mikserissä klippaa), sen jälkeen ääni ulos…

…tai no, ääni ja ääni… Kyllä kai tolla Fohnnilla pärjää jos ei välitä muuten, mutta kun ei siinä oikein ollunna sitä ruutiakaan ihan tarpeeksi. Tai siis suurin syy siihen oli lienee se, että alko prossujen limitterit haukkomaan kiinni tosi nopeasti, eikä tonne prossulle oikein päässyt niitä muokkaamaankaan…

Bändikin tuli paikalle, ja tsekki saatiin tehtyä, tosin ilman liidilaulajatarta, mutta kuitennii. Enemmänkin ois saanu PA:sta ääntä lähteä, mutta sillä mennään mitä annetaan.

Tässä vaiheessa kello oli jotain 20:20 ja sit päätettiin odotella sen aikaa raflan puolella, että päästäisiin bäkkärille viemään vähän kamoja.

Kun bäkkärille päästiin ja saatiin takit yms. sinne, niin sitten mentiin käymään saunassa, ja tokihan siellä oli väkeä, joka jotenkin tunnisti popparit ja sitten jutulle ei ollutkaan tulla loppua kun kuunneltiin sitä taivastelua kuinka “hienoa” tuo kiertue-elämä on… (varmaan joo, jos ei koskaan oo rundilla ollu)

Saunan jälkeen bäkkärille syömään ja odottelemaan.

Veto starttasi kello 24 ja kesti n. tunnin. Taisi olla 01:10 kun loppui. Tämän jälkeen nopsasti ilmoja kyselemään popilta ja tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä keikkaan.

Äkkiä kamat kasaan ja ulos. Taisi mennä pakun takaovi kiinni siinä 01:55, joten aika nopia lähtö siitä sitten tuli.

Siitä pakua viemään Helsingin keskustaan, jossa toinen pop-artikkeli oli lopetellut jo soittonsa ja alkoivat pakata kamojaan sitten kun pilkku olisi tuloillaan. Itsehän suuntasin tässä välissä jo kotia kohti…

Tulisuudelmaan meneville tiedoksi, henksu on nykyään oikeasti ihan asiallista (ainakin tämänkertaisen kokemuksen mukaan), ja viekää ihmeessä myös oma PA :)
-Katti-

lauantai 18. joulukuuta 2010

Tuttu TV:stä… taas!?!

Kyseessä oli siis elämäni toinen televisioproggis. Kyseessä oli trion konsertin taltiointi, ja tällä kertaa haluttiin kaikki rännit myös erikseen talteen (itse musavelho halusi mahdollisuuden vaikuttaa vielä lopputulokseen studiollaan). Tätä varten mulle raahattiin paikalle Alesiksen HD24 tallennin, joka sinällään on ihan jees ja helppokäyttöinen, mutta kun allekirjoittaneella on semmoinen kevyt ihottuma noita Alesiksen vehkeitä kohtaan noin niin kuin yleensä…

Ensimmäisenä päivänä oli siis tuotannon kasaaminen, kaapelien veto (tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä, mutta ei paha tämäkään) ja soundcheck.

Tällä kertaa oli jokin pieni firma tekemässä tuon saliäänen ja laatu häikäisi allekirjoittaneen. Oli ihan JunkButLoudin EONia PA:na ja jotain RCF:n aktiivista kulmina. B-tuotetta mikserinä ja ihanainen Samson kompurana. Onneksi itselle tuli kaikki kama suoraan splitistä eli ainoa johon tuo firma pääs vaikuttamaan oli mikit ja mikkikaapelit. Itseasiassa vielä laulumikitkin vaihtuivat SM58:sta hieman siistimmän näköisiin ja parempilaatuisiin “Pavarotti” malleihin. Kaikki näytti menevän hyvin, joten eihän siinä mitn. Alesiskin toimi kuin unelma ja näytteenottotaajuudetkin täsmäsivät hienosti kun tallennetta tarkasteltiin.

Tästä siis kohti kotia illaksi ja seuraavana päivänä olisi itse konsertti ja taltiointi.

Seuraavana päivänä paikalle, kamat tulille ja odottelemaan. Trio ja ohjaaja halusivat vielä käydä läpi pari biisiä, joten mikäs siinä…
…olipas muuten hyvä että kävivät, koska jostain syystä mukana ollut lapinrumpu alkoi kiertämään oikein mainiosti monitoreissa salin puolella. Ei muuta kuin hirmuinen älämölö com-linjoille ja saliin komentoa tiputtaa joko monitoreja tai että tekisivät nyt jotain. Tuommoinen kierto kun tuhoaa koko homman tallennuksen suhteen.

Asia saatiin haltuun ja tuotanto lähti käyntiin. Semmoista odottelua ja tasojen seuraamistahan se oli, tosin tein minä samalla myös ihan live-stereomiksin talteen, ihan vaan varulta. Samoin kuin ajoin muutamia tärkeitä kanavia erikseen ja muutamia groupattuina tuonne videoeditin 8-raiturille, ihan vaan varuiksi kun en edelleenkään luota tohon Alesikseen…

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja saatiin jopa tallennuskin Alesikselta purettua pois toiselle kovalevylle, joten kait se sitten toimi loppuun asti sekin. Pitänee alkaa suhtautumaan varovaisen positiivisesti tulevaisuudessa, ainakin tuohon Alesiksen malliin :)

Siitä sitten autoa hangesta kaivamaan ja kohti kotia, sekä ansaittua Joululomaa.

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2011 toivoo,
-Katti-

Noh huh-huh, onpahan taas ollu…

…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.

Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.

Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…

Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.

Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.

Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…

Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.

On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…

Näihin fiiliksiin,
-Katti-

maanantai 29. marraskuuta 2010

Olipahan rykäsy kun ruokakin loppu…

Kyseessä oli kauden teemaan hyvin osuvat pikkujoulut. Asiakkaana semmoinen melkosittain iso rahoitusalan toimija ja paikkana Helsingissä sijaitseva Voimala.

Heti aamusta siis liikkeelle, ja Arskan soittaessa että oli lompakkonsa unohtanut kotiin, jouduin vielä pienen ekstra mutkan tekemään kuorma-autoa vuokraavan yrityksen kautta. Alunperinhän siis Arskan piti tulla kuorkilla tuonne varastolle, josta jatkettaisiin matkaa yhdessä.

Keikalle lähdettiin kahteen mieheen Arskan kanssa siten, että minä hoitelisin itselleni tuttua äänipalettia ja Arska vastaisi lavan ja bändin valaisusta. Tilavalaisuun on jostain syystä tilattu toinen firma. Mikäs siinä, onpahan pois meidän puuhista, kun kuitenkin se lavakin piti paikalle kannella…

Varastolla olikin Lefa jo valmiiksi suurimman osan kamoista katsellut siihen ovelle odottamaan, joten ei muuta kuin lifti “suoraksi” (vähän sen joutuu pystyyn jättämään tuolla uudella varastolla, mut kai se menee noinkin… …ainakin huonosti jos ei muuten) ja kamaa autoon pukkaamaan. Ohjeet olivat hyvät : “kamaa ei mee minnekään muualle enää, joten ottakaa mitä hyväksi koette, mutta muistakaa purku ja mielipaha kun yöllä tulette pois ja huomaatte että auto on puolillaan turhaa kamaa”. Noh kamaa lähti sit aika isosti, varsinkin äänipuolelle, ja kamaa ei juurikaan ollut ylimääräisenä mukana, muutamia XLR- ja pekoniletkuja tais jäädä spareksi, sekä jonkin verran shukoa, sekä pari mikkiä.

Kun oltiin saatu koko kalusto sovitettua kuorkkiin pakattiin vielä samalla seuraavan päivän setti, joka siis olisi minulle lähdössä mukaan, myös peräkärryyn rumpujen yms. sekaan. Eipähän tarvitse sitten sykkiä ihan niin kovasti aamuyöstä :)

Voimalaan saavuttiin ihan aikataulussa, ja aikaa pystytykseen oli siis hulppeat 5 tuntia ennen kuin bändi tulisi paikalle.

Kamat siis sisälle ja ensiksi lava pystyyn. Tällä kertaa joutui tuomaan PA:n luonnottoman kauas lavan etulaidasta, kun tuolla Voimalassa on niitä pystytolppia sillä tavalla “riittävästi”. Oli siis pakko stäkätä PA siten, että sen yläpäät kuuluisivat myös muualle kuin siihen lavan edessä olevaan “ränniin”. Ei sinällään, hyvinhän se futaskin kun viiveet sai paikoilleen.

PA:n lisäksi tuli rakenneltua pari vielä erillistä viivelinjaa, joihin ajettiin pelkästään DJ:n musaa, juontoa ja puheita. Bändi siis tuli ihan vaan PA:sta.
Viivelinjojen suurin tavoite oli siis levittää nimenomaan puheet sillä lailla, että kaikkialle kuuluisi ja missään ei olisi liian kovalla. Tästä syystä myös DJ-kama ajettiin sinne, kun se oli lähinnä “taustamusaa”.
Tässä onnistuttiinkin, vaikka töitä noi viiveet meinaskin tuottaa pystytyksen hetkellä kun piti niitä hieman säädellä ja edestakaisin liikuttaa että sekä tilavalaisijat, että catering olisivat tyytyväisiä.

Tilavalaistuksesta ja videoista vastasi siis Partisen Petteri ryhmineen, ja mukavahan tuo oli vanhoja tuttuja taas nähdä, pitkästä aikaa…

Kerrankin sai siis rakentaa sellaisella “sopivalla” tahdilla, ettei tarvinnut hirmuisesti sykkiä ja kaikki olikin valmista sopivasti bändin tullessa paikalle.

Siitä sitten bändin tsekki pois alta ja lisäksi juontaja halusi testailla omaa mikkiään. Tällä kertaa sattuikin sellainen juontaja jolle kyseinen Senkun langaton oli sen verran tuttu, että sovittiin minun jättävän juontokanavan auki koko illaksi, ja hän sitten hoitelee sen kapulan muten pois päältä aina juontojen ajaksi ja takaisin niiden jälkeen. Tämä toimikin oikein mallikkaasti ja ennen kaikkea vapautti minua todella paljon, kun DJ:kin lupasi feidailla omaa juttuaan aina juontojen ajaksi automaattisesti. :) Parhautta!

Bändi soitti siis 3 settiä, joista jokainen tuli edellistä lujempaa. Ei siksi, että olisin itse halunnut välttämättä luukuttaa, mutta asiakas halusi koko ajan lisää äänenpainetta. Noh, mikäs siinä kun vielä oltiin kuitenkin ihan kohtuullisissa metelitasoissa illan lopussakin ja kaikilla oli kivaa ja soundikin osus taas kerran oikeinkin kohdilleen.

2 häpsyä noissa bändin vedoissa kävi.
Ensimmäisessä vedossa sai yksi tomimikki kokea jotain häpeää ja se vaihdettiin settien välissä, kun oli setin vika ralli menossa sen levitessä. Olipa siis kuitenkin hyvä että oli ne pari sparea mukana…
Toisen setin alkupuolella taas basarimikin ständi antoi hieman periksi ja mikki otti kiinni kalvoon. Tämän kävinkin korjaamassa hetimiten kohdilleen. Muuten vedot meni oikeinkin mallikkaasti.

…samaa ei voi tosin sanoa Cateringistä. Paikalle ei tullut läheskään kaikki ilmoittautuneet asiakkaat ja silti parikymmentä asiakasta jäi ilman ruokaa. Cateringillä siis loppui eväs kesken, mikä on minun mielestäni se maailman suurin häpsy mikä cateringille voi käydä. Tulipas laitettua nimi mieleen, että seuraavan kerran kun tulee sama firma vastaan, tietää ottaa omat eväät mukaan :)

Lavalta saatiin purkaa kaikki signaalit, kulmat, sähköt yms. heti bändin viimeisen vedon jälkeen, joka tietysti nopeutti poistumista. Siltikin oltiin varastolla vasta joskus 4:45 ja siitä sitten kamat sisälle (tällä kertaa ei hyllytetty, kun Lefa meinas hoitaa sen maanantaina :), tai niin ainakin Arska väitti).

Yhdestä asiasta on kuitenkin pakko piipittää:
Mikä ihme se on, että kuorkki pitää ajaa siihen ainoaan roudaus aukkoon, laskea sen lifti alas ja hävitä sitten jonnekin. Siinä oli yöllä semmoinen vajaa puolituntinen kun ei oikein voinut mitään tehdä kun erään toisen yrityksen kuorkki lojui siinä oven edessä lifti alhaalla ja niin tiellä, ettei mitään isoa saanut oikein sopimaan. Ei sitä autoa pakattukaan ja kuskikin oli kateissa… …hienoa! Näin juuri!
”Jos ei mulla oo kiire, niin pidän huolen ettei kukaan muukaan pääse pois.”

Lopulta siis kuitenkin varastolle päästiin ja siitä siis peräkärry kyytiin ja kohti kotia nukkumaan. Kotosalla olin aika tarkkaan 5:45 ja herätys seuraavalle keikalle olisi 9:45.

Kuviakin tuli otettua, mutta katsellaan joskos niistä olisi tänne laitettavaksi jossain välissä.
-Katti-

perjantai 12. marraskuuta 2010

Televisiota

Tuurauskeikan jälkeisenä aamuna ajelin ruhtinaallisen 40km seuraavaan mestaan, jossa oli tekemässä elämäni ensimmäistä kertaa televisiotuotanto puuhia. Minut oli siis tilattu nappaamaan nk. livemiksaus talteen, joskin tulisin tekemään sen tuotantoautossa, jolloin todellinen tilaääni ei pääsisi sotkemaan minun kuunteluani, vaikka kuuluisikin mikeissä ja tilamikeissä.

Työkaluina minulla on Yamahan 02v96 ja siihen 32 kanavaa Yamahan digidigi-etusia CAT5-kaapelin perässä. RMC tuli hoitamaan saliäänen, joten minun tehtäväkseni jäi kytkeä tuo CAT5-verkko sekä splittiviuhkat tuotantoyhtiön lavarasioista RMC:n kaukokaapeliin.

Kaikki mikkipiuhat, mikitykset jne. hoiti siis RMC, joten varsin leppoisa päivä oli tietossa… …tai niin ainakin ajattelin…

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja vedeltiin kaapelit paikoilleen jonka jälkeen lähdin konffaamaan tuota 02:sta. Hieman siinä taas joutui muistelemaan, kun on tuo valikko ja näppäinrakenne hieman erilainen kuin mihin on viimeaikoina tottunut, mutta ihan perus-jees alustan siihen sai itselleen tehtyä.

Ehkä suurin epävarmuustekijä oli tuo oma kuuntelu. Minulla oli siis Genelecin pikkupurkit “PA:na” ja sitten lisäksi omat luotto AudioTechnican luurit… …ei tuota botnea oikein saanut silleen irti kuin mihin on tottunut, jostain syystä :)

Ai niin, tässä vaiheessa lienee syytä todeta myös se, että tuo 02 ei suoraan tuo noita Yamahan digikaukoja, vaan niiden etuasteiden ohjaamiseen tarvittiin läppäriä, jolla oli oma ohjelmansa. Varmaan ihan jees silloin kun tasot on suht tasaisia, mutta kun livehommissa joskus joutuu noille gaineille tekemään nopeasti muutoksia, ei tuo ratkaisu se kaikkein nopein ainakaan ollut… …kyllä silläkin selvisi, mutta normi säädöllä (fyysinen potikka) olisi ollut tuo paljon nopeampaa ja helpompaa.

Ja niinpä tietysti. Noissa Yamahan vehkeissä siis on merkinnät “In” ja “Out”, ja tottakai itse ajattelin että “out” olisi se josta se signaali tulisi ulos. Siinä sitten hetken tapeltuamme, kun ei nuo rasiat oikein ottaneet yhteyttä, kysäisi minulta tuotantoyhtiön kaveri että kumpaan reikään olin liittimen tökännyt. Tässä vaiheessa siis kävi myös ilmi että se oli se “in” josta se kaapeli piti pöydälle vetää…
…kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää…

Itse tilaisuus meni sen kummemmitta ongelmitta, mielenkiinnolla odotan kun tulee tuo ohjelma ulos, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä ja vieläkö ilkeää naamaansa näyttää kolleegojen kesken :)

Tapahtuman jälkeen minun purkuni olikin tuo CAT5-kaapeli ja lavarasiat, jonka jälkeen pääsin ajelemaan kohti kotia. Kerrankin oikeasti leppoisa keikka :)

Ja ai niin, ohjelma jota tehtiin oli ilmeisesti “Seurakunta tutuksi” –sarjan (tai jotain sinne päin) pilotti, joka tulee jossain välissä ulos tuolta SuomiTV:ltä.

Yleismakuna keikasta jäi oikein hyvä fiilis ja saattaisin vaikka uudelleenkin lähteä jos kysytään :)

Sitä odotellessa,
-Katti-

Tu(u)raamassa taas…

Onpas tuosta aikaa kun on viimeksi taas päivitellyt. Jotenkin kait ollut niin hirmuinen kiirus tahi jotain.

Tällä kertaa siis olin erään levylaulajan monitoreissa tuuraamassa. Olen ko. porukkaa tehnyt tuossa aiemminkin ja aina on hyvä fiilis jäänyt.

Kyseessä siis on 5 henkinen poppoo, jossa kaikki ovat napeissa. Ainoa harmittava juttu on se, että sparena oleva IEM-järjestelmä (jota siis myös CUEna käytetään) oli huollossa, ja näin ollen oma CUE oli siis se, että tökkäsi plugin Lysin jakkiin. Eihän siinä muuten mitään, kun oli kuitenkin omat valetut napit messissä, mutta heti jos joutui tiskistään kauemmaksi lähtemään (esim. jotain mikkiä korjaamaan) niin menetti sen vähäisenkin käsityksen mitä kuunteluissa (varsinkin sen artistin, joka yleensä on aina itsellä seurannassa silloin kun en muita kuuntele) tapahtui.

Noh, pystytyksestä selvittiin reippaasti, olihan kyseessä kuitenkin semituttu setuppi, samoin kuin tsekistä, joskaan itse artisti ei tsekkiin ehtinyt. Mikäs siinä, artistin kuuntelu riivittiin nopeasti kasaan niiden pienten toiveiden perusteella, jotka oli jääneet häiritsemään kuulemma edelliskeikalla.

Keikka meni hyvin, ilman mitään hässäkkää ja pop sekä artisti vaikuttivat varsin tyytyväisiltä.

Kamat saatiin kaukokaapelia lukuun ottamatta kasaan jo hyvissä ajoin ennen pilkkua, joka oli vielä kaiken lisäksi jo kello 2:30. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että päästiin siis suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Siitä sitten aamulla seuraavalle keikalle päin…
-Katti-

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Hymyillen kylmässä, vai miten se meni?

Kyseessä oli tuommoiset hyvin pienen kokoluokan kisat Hartolassa. Lavaksi piti tulla rekan lava ja esiintymässä piti olla 2 bändiä ja 1 truba. Helppoa siis, eikö?

Lähdettiin Lefan kanssa liukumaan kohti Hartolaa siinä puolen päivän aikaa, koska lavan piti olla siellä odottelemassa kello 14. Siinä kauniissa vesisateisessa kelissä ajaessamme tuumasin Lefalle, että saattaa tulla melko viileä ilta, jos tuo keli samanlaisena meinaa pysyä.

Hartolaan saavuttiin hieman ennen kello 14 ja siitä TomTomin suosiollisella avustuksella otettiin ja eksyttiin väärään paikkaan. Taas kerran joutui alentumaan tarttumaan tuohon puhelimeen ja kysymään notta minne pitäis ajella. Ei se TomTom kauas vieny, semmoiset 500m sivuun…

Noh, paikalle siis saavuttiin silleen ihan aikataulussa, mutta ei me mitään lavaa missään kyllä nähty. Yksinäinen huvilateltta oli kovin ryvettyneen näköisen nurmikentän keskellä josta saattoi päätellä että siinä se meidän FOH varmaan sit on.

Asiaa tiedusteltuamme kuulimme, että lava tuleekin vasta kello 15 aikoihin, mutta voisimme toki tulla sisälle juomaan hieman kahvia ja nauttimaan uunituoreesta pullasta. Ihan kiva sinällään, mutta kun ne aikataulut…

Toinen hasardin paikka oli ilmassa kun sen “pääesiintyjän” väki halusi välttämättä tehdä monitorit myös sille toiselle bändille ja truballe, ja näin minä menin siis eteen ilman mitään käsitystä millaista ryhmää siellä lavalla oli vastuussa asioista.

Lopulta kun lava sitten saapui paikalle, saatiin kamat silleen kivasti kasaan ja päästiin kokeilemaan äänenpaineita, tuli muuan herrasmies ilmoittamaan että “kyllähän se saa kovaakin tulla, kun on nuorten musaa, mutta sanoista olisi kiva saada selvä” (niin, siis tässä vaiheessa ei vielä laulaja laulanut juurikaan, vaan testailivat monitoreja hänen osaltaan kohdilleen ja mulla oli kanava mutella). Peukkua pystyyn ja hymyä huulille ja pappakin oli oikein iloinen :)

Kun tämä “pääesiintyjä” oli saatu pois päiväjärjestyksestä oli sen truban ja sen jälkeen toisen bändin vuoro. Sinällään minulla ei ollut mitään hätää keulilla, olihan kyseessä kuitenkin sama rumpusetti ja niin pois päin, mutta melkoista säätöä oli tuolla lavan päässä. Päätin siis mennä auttamaan ja niinhän siellä oli melkoista sirkkeliä ilmassa. Muutama pikainen pikkukorjaus ja homma kasaan, mutta syömään en siis ehtinyt, tällä(kään) kertaa kaikkien näiden säätöjen takia/jälkeen…

Lefa siinä kävi sitten minulle hakemassa ruokaa samalla, kun truba soitteli lavalla (siihen kun ei kovin kummoista valoshowta tarvinnut rakentaa).

Bändeistä ei kovin vahvoja muistoja ole, mutta kyllä ne kai sit toimi, ei ainakaan mitään kovin negatiivistakaan mieleen jäänyt. Mua vaan paleli niin mahdottomasti, että ei oikein muuta muista, mutta sen tiedän että palautetta tuli hyvästä soundista ja valoshowsta, eli kait se sitten taas se laskutusperuste meidän ryhmälle löytyi :)

Positiivinen asia oli se, että tapahtuman oli ilmoitettu kestävän puolille öin, mutta se loppuikin jo kello 22. Kerrankin näin päin!

Siitä ripeästi kamat kasaan ja kohti kotia, jossa olinkin nukkumassa jo hieman 01 jälkeen. Parhautta!

Kuvia tulee, jahka jaksan/ehdin/viitsin ne tuolta kameralta purkaa, tai sitten jää laittamatta taas kokonaan, kuten niin monesti ennenkin. Olen itse asiassa miettinyt, että pitäisiköhän tehdä sellainen kollaasi johonkin blogiin noista julkaisemattomista kuvista?

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivoa että tän vuoden ulkoilmavedot olis sitten olleet siinä.
-Katti-