Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänentoisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänentoisto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. elokuuta 2013

Olohuonekin voi olla keikkamesta…

Tässä on ollut melko erikoinen pari viikkoinen tuon Porisperen jälkeen…

Ensin näytti ettei ole oikein mitään, which was nice kun tuo nuorempi sälli lähti ekaluokalle ja kaikkea, niin sai sit olla himassa lasten kanssa lahoamassa, mutta sit alko tapahtuu…

Tällä hetkellä siis kirjoitan tätä pätkää Orjiksen varastolla, jossa olen pakkaillut viikonlopun rykäisyä varten tänään ääniasioita. OK, kävin minä vähän golffiakin pelaamassa, mutta ei siitä sen enempää… Ei niin hyvä kierros ollut kuitenkaan, vaikkei ihan paskakaan Iloiset kasvot

Keskiviikkona julisteltiin koulurauha koko maahan tuolta Kirjurin Lokkilavalta. Tuttu paikka, tuttu meininki, paitsi että tällä kertaa mentiin kello 05:00 bygaamaan ja varastolla oltiin jo takaisin kello 17:00. Ei mikään paha päivä siis ollenkaan… Hämmensi vaan kovin kun olin saunassa sillai kello 18:30 Iloiset kasvot

Mutta palatakseni tuohon otsikon aiheeseen. Kävin viime viikolla riipaisemassa tuommoisen olohuonekeikan, jossa siis esiintymässä oli Irina.

Kyseessä oli semmoinen rivitalo kolmio, jossa oli niin kuin olohuone /  tupakeittiö. Neliöitä ei ihan hirmuisesti liikaa Iloiset kasvot

Alkuperäinen tieto oli että Irina tulisi kitaristin, ja EHKÄ basistin ja cajonin soittajan kanssa. Noh, niissäkin olisi tavallaan ollut sovittaminen, mutta lopulta ovesta tuli siis 2 kitaristia, basisti, cajonisti (rumpali tolloille) ja kiipparisti… …siinä sitä sitten oltiin…

Ensimmäiseksi alettiin nostamaan kattokruunua ihan nippusiteiden avulla ylöspäin, että saatiin kiipparisti sopimaan jonnekin. Toinen kitaristi istui nurkkaan PA:n taakse ja toinen kitaristi sekä basisti sohvalle. Rumpali istui cajoninsa päälle sinne ihan olohuoneen nurkkaan, johon olin myös päätteet sijoittanut Iloiset kasvot

Kaikki saatiin sopimaan kivasti kuitenkin loppujen lopuksi ja checkikin tehtyä.

Keikalla oli kovinkin intiimi ja lämmin tunnelma, kun 10 paikalle päässyttä yleisön jäsentä nautti tilanteesta 100%:sti.

Parastahan keikassa minun kannaltani oli se, että koska se tapahtui asunnossa, oli sen oltava aikaisin ja olinkin kotimatkalla jo 20:00 jälkeen Iloiset kasvot

Täältä tuli otettua pari valokuvaakin, mutta ei ne häävejä olleet. Ennemmin kannattaa käydä tsekkaamassa niitä tuolta UpCiderin FB-sivulta…

-Katti-

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Porispere, erikoishommaa sekä firmakisaa

Karmarockin jälkeen oli vuorossa kesän viimeinen isompi rykäisy, Porispere.

Tähän kisaan oli varattuna kaikkiaan 1,5 rakennuspäivää. Olihan meillä kaksi ihan isoa lavaa hoideltavana, joista itse otin haltuun päälavana toimineen Lokkilavan monitorit Henkan toimiessa mikkimanuna.

lokki

Alunperin oltiin siinä käsityksessä, että bändeiltä pääasiallisesti tulisi omat monitorisepät, mutta festarit on elämää ihmeellisempiä…
”pääsin” itse tekemään kaikkien ulkomaisten, sekä suurimman osan kotimaistenkin monitoreista. PMMP, HYI, Stam1na, Amorphis, Robin ja Chisu oli ainoat joille en tehnyt itse monitoreja. Toisin sanoen lauantai oli mulle kaikkein leppoisin päivä… …tai olisi ollut ilman niitä norjalaisia, joilla oli se 19 rumpukanavaa ja kiertuemanageri seisoi mun edessä koko keikan niin etten nähnyt popparista oikein vilaustakaan, jollen noussut penkille seisomaan…

satyricon

…noh mikäs siinä, töitähän sinne oli lähdetty tekemään eiks je?

Kaikkiaan kulmia mulla oli 10 kpl, joiden lisäksi oli sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan ryhmiä, sidefillit mukaanlukien, taisi olla parhaillaan menossa semmoiset 11 kpl, eli melkoinen setti kaikkiaan…

Harmillista sinällään, että sade ilmeisesti säikytteli ihmisiä pois, ja ihan sellaista väen tungosta kun toivottiin ei perjantaina ja lauantaina nähty… Siis kyllähän siellä porukkaa oli, niin kuin tuosta ekasta kuvasta ylläpäin voi nähdä, mutta enemmänkin olis voinu olla… …toisaalta sunnuntaina auringon helliessä sitä väkeä sitten olikin ihan kivasti Iloiset kasvot

ryhmaa

Porisperen jälkeen vuorossa olikin ensin lavan rakennus puuhat Lipsasen Ilkan mökille joita seurasi Alahärmän Power Truck Show ja messurakennus. …ja niinkus ensimmäisestä kuvasta näkyy niin hauskaahan meillä siellä oli Iloiset kasvot

kuva1

kuva2kuva3

Messujen rakennusta seuraavana oäivänä riivittiin pois se mökille pusattu lava ja järjesteltiin hieman varastoa, jonka jälkeen lähdettiin seuraavana päivänä purkamaan se messuosasto pois.

Poriin saavuttiin lopulta joskus puolenyön aikaan ja allekirjoittanut hyppäsi bussiin, joka vei minut kotia…

…mutta vain muutamaksi päiväksi ennen syksyn ensimmäisiä firmakisoja.

Kyseessä oli erään ison kotimaisen firman synttärit Turussa, VPK-talolla.

Tuota VPK-taloahan ei ole suunniteltu lainkaan tapahtumien järjestämistä varten ja niinpä siellä joutuu virkkaamaan vähän kaikkea ja paljon.

Tämän takia rakennukseen olikin varattu ylimääräisiä ukkoja ja aikaa reilusti (kaikkiaan semmoiset 8,5 tuntia deadlineen).

Rakennus, ja itse tilaisuuskin meni aivan mahtavasti. Asiakas, ja heidän asiakkaansa tykkäsi.

Ainoa asia jonka olisi voinut näin jälkiviisaana hoitaa toisin, olisi ollut se että meille olisi tullut tuore C-kortillinen kuski purkuun, tai purun loppuun.

Maaliin päästiin näinkin, ja oma vikahan tuo oli kun ei tullut ajateltua cryytä hankkiessa, eli ei siitä sen enempää. Iloiset kasvot

Kaikin puolin kesästä jäi oikein positiivinen fiilis, Joensuun reissusta huolimatta, ja tän kesän Orjis-cryyn kanssa on käyty läpi melko paljon ja kaikkea… …ja joka jätkän otan milloin vaan hommiin mun kanssa…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-

(copyright/kuvat Minka Matikainen)

tiistai 27. syyskuuta 2011

Orjis, orjis…

Jotenkin jäänyt roikkumaan tämä postaus. Lähinnä sen takia, että en noita kuvia ole saanut laitetuksi mukaan.

Eli kyseessä oli taas jo viime kesästä tuttu heinäkuun viimeinen viikko, joka vierähti Orjatorin palveluksessa.

Työt alkoivat tiistaina kuorma-autojen pakkausella, ja kuten kuvissa näkyy, kaikenlaista rompetta sitä mukaan lähti. Jotenkin semmoinen fiilis jäi, että Kenttäjohtajalla, A.K.A “YläVillellä” olis ollu jotain hukassa tuolla Volvon persiissä :)

DSC03504 

DSC03506

Noh, kamat saatiin, kuin saatiinkin auton kyytiin, jonka jälkeen pidettiin pienimuotoinen tuotantopalaveri, olihan tiedossa, että viikosta tulisi varsin mielenkiintoinen monen asian suhteen.

DSC03503 

Keskiviikko
Ensimmäinen keikka olisi Unajan Areenalla tapahtuva Keulan Kesäjuhla, jossa esiintymässä olisivat (tässä järjestyksessä) Jenni Vartiainen ja Ilkka Alanko Orchestra.

Sen lisäksi että vastasin Orjatorin osalta lavan päästä, ja tein Ilkalle ja Orchestralle monitorit, oli minulla myös Stagemanagerin hattu päässäni… Varsin työntäyteinen ja kiireinen iltapuhde oli siis tiedossa.

Tonteille saavuttiin koko porukka samaan aikaan, Bööke ja Mixa tulivat suoraan Raumalta, Ville mökiltään ja me muut varastolta. Sinällään hämmentävää, että kerrankin oltiin tosiaan kaikki suurin piirtein samaan aikaan tonteilla.

Vaikka keli olikin kaunis, niin silti Juhannuksesta oppineena päätin porailla valmiiksi hieman isompia reikiä siihen monitorilandian lattiaan ennen kuin alkaisin muuta puuhastelemaan.

Tällä kertaa lavan pää olikin periaatteessa aika simppeli. Mulla oli kaikkiaan 7 ryhmää ajossa + Cue, ei sidefillejä tahi muutakaan ihmeellistä, koska Jennilla olisi kaikki omaa mukana, ja noilla pärjättäisiin Ilkan veto.

Romppeet saatiin pystyyn ja sitten se säätö alkoikin. Lavalle paukahti 23 orkesterisoittajaa, jotka eivät olleet tottuneet “festareihin”. Useampaan otteeseen oli ihmettelyä siitä että miksi heidän pitää siirtää kamansa pois tsekin jälkeen (olisivat halunneet jättää kaiken niinkuin “valmiiksi”). Noh, selittämällähän siitä selvisi, mutta kun jotenkin alkoi tuntua että rupeaa repeämään mies kahtia kaikkia hattuja pitäessään.

…täytyy muuten mainita tähän väliin, että se Ilkan oma Senkun 2000-sarjan langaton on muuten melkoinen helmi. Taisi siinä olla Neumannin kapseli ja olihan muuten soundi. Lisäksi ton 2000:n langaton tekniikka on kyllä ihan jotain muuta kuin noiden 100/300/500 sarjojen, joiden kanssa pääasiassa olen painiskellut. Tykkäsin, kovasti…

Tsekki meni kivasti, vaikka ennen tsekkiä meinasikin turhautuminen iskeä kun ei sitä bändin omaa seppää kiinnostanut lainkaan tulla mikittämään itse bändiä… …ei vaikka vaatimuksena spiikkimikkiin, jota käytettiin yhden kerran, kahden lauseen spiikkiin, oli Neumannin 105… …parhaan ymmärrykseni mukaan sitten mikittelin Henkan kanssa ja tuntuihan tuo sitten vissiin osuvan… …ainakaan ei isompia valituksia kuulunut…
Myös ruokahuolto saatiin kuntoon tsekin aikana.

Valotytöillä oli jotain harmia jonkun DMX-kaapelin kanssa, jota sitten miehissä etsittiin tsekin aikana, ja löytyihän se sieltä, kun oikein kaiveltiin.

Kun Ilkan tsekki saatiin louhittua pois, siirreltiin orkesterin kamat siihen lavan takaosaan ja sitten Jennin setti siihen lavalle. Sen verran puuhasteltiin molttonin kanssa, että saatiin orkesterin kamat sillai kivasti piiloon sinne molttonin taakse.

Jennin cryyllä tuntui olevan ihan kiva päivä ja Savelan Jaskan kanssa nyt on muutenkin kiva puuhastella aina. Se mikä mulle tuli itselle hieman yllärinä oli, että Tatusta olikin tullut backlineri ja bussikuski.

Ainoa hieman suorittamista vaatinut toimenpide oli grand pianon pystyttäminen. Sitä kun ei saa “kääntää” jaloilleen, vaan se piti ihan oikeasti nostaa casestaan. Korkalainen opasti ja niinhän se vaan nätisti pyörähti paikoilleen.

Tämän jälkeen itsellä helpottikin kiireet ja pystyi keskittymään kahvin juontiin Jennin keikan ajaksi. Mitä nyt hieman piti järjestysmiesten kanssa käydä keskustelemassa kuvausasioista (lähinnä siis siitä, mitä saa ja mitä ei, antaa rokun tehdä), stagemanunakun samalla kerran olin.

Jennin vedon jälkeen semmoinen hienpuristus ja Jennin kamat heilahtamalla ulos, samalla kun Ilkkaa ja orkesteria tuotiin sisälle. Vaihto meni mainiosti ja saatiin se linjatsekkeineen valmiiksi 5 minuuttia etuajassa. Ehdin jo ajatella, että tästä päivästähän taidettiin sittenkin selvitä kunnialla.

Kun IAO aloitti vetonsa, heti ensimmäisen biisin alkupuolella alkoi tulla jotain kummaa hätää pianon kanaviin. Rutinaa ja pauketta, joten eipä siinä sitten muuta kuin juoksemaan lavalle uusia johtoja virittämään. Tai, ensin vaihdoin vain DI boxit, mutta kun se ei auttanut, päätin vetää uudet johdot ja boxit, ja sillähän se korjaantui… …hiki siinä vaan meinasi taas tulla…

Muutoin ei mitään mielenkiintoista tapahtunutkaan ja kaikki meni kunnialla loppuun.

Purku olikin aika rivakka ja helppo, koska PA:sta miltei kaikki jäi roikkumaan perjantaita ja Unaja Open Airia odottamaan. Samoin kuin kaikki lamput, jotka oli katossa, jätettiin sinne.

Varastolle saavuttiin aamun sarastaessa, ja sen verran väsyneitä oltiin että ei enää saunaan jaksettu lähteä… …mikä oli virhe, koska meidän luontainen tuoksumme ilmeisesti houkutteli kärpäset paikalle, ja niinpä herätys olikin aamupäivällä ihan turhan aikaisin, kun kärpäset pörräsivät ympärillä, korvissa ja nenässä.

Torstai
Torstain buugi olikin varastohommaa ja perjantain vedon pystytys. Eihän tossa muuten mitään, mutta kun melkoiseksi joogaksi meinasi mennä noiden kamojen kanssa. Isojaon loputtua, ei varastolla paljoa enää tavaraa ollutkaan… …ainakaan äänikamaa, mutta mikä tärkeintä, kaikki sai omansa, ja tarpeensa.

Siitä sitten pyyhkäistiin Vellun kanssa Rauman keskustaan rakentelemaan tekniikkaa perjantaita varten. Tällä kertaa allekirjoittanut vastasi etupäästä ja Henkka oli mulla lavan päässä. Eräälle henkilölle oli tullut “orastava angiina” ja kuumettakin taisi olla 36.8 astetta, joten hän oli vetäytynyt toimistaan, joten meille sinne sisälavalle alunperin tekemään tulossa ollut Mixa, joutuikin lähtemään jonnekin muualle. Aikataulut oli onneksi tehty niin, että Henkan pitäisi pystyä se sisätila hanskaamaan samalla. Minä kun en oikein edestä voinut liueta, koska koko ajan oli puheita sun muita.

Tultiin Vellun kanssa tonteille aikalailla siihen aikaan kun oltiin sovittu, ja huomattiin että lavahan ei ole lähellekään valmis. Päätettiin sitten lähteä käymään syömässä ennen kuin ruvetaan repimään.

Kun tultiin takaisin syömästä oli edelleen lavan pystytys vaiheessa, mutta päästiin kuitenkin jo tässä vaiheessa purkamaan auto ja laittamaan esim. subit paikoilleen, sekä vetämään kaukokaapeli, DMX-kaapeli ja sähköt samalla kun lavaa viimeisteltiin.
Tuupattiin siinä samalla myös sisälavan setti suurinpiirtein paikoilleen, niin ompahan sitten helpompi jatkaa aamulla.

Meille tuli ihan ihka uudet ketjunostimetkin tätä kisaa varten, ja huh-huh… …toisessa niistä oli hieman “häpiää”. Meinasi nimittäin banaania ylösvetäessä aina hypätä ketju yli hampaasti siellä nostopuolella ja koko nyytti aina välillä ryskäytti alaspäin ennen kuin jatkoi nousuaan. Päätinkin kiivetä ihan trussiin ylös ja seiftata molemmat banaanit liinalla ja sakkelilla, ihan vaan siltä varalta että jos jotain kävisi, niin ei ainakaan kovin vakavaa käy…

Olisikohan kellot ollut hieman yli puolenyön kun suunnattiin taas kohti varastoa nukkumaan. …tällä kertaa käytiin saunassakin ennen unille menoa ja kärpäsetkin loistivat poissaolollaan… :)

Perjantai
Perjantaina suunnattiin tonteille siinä 12 aikaan ja rakennettiin loppuun se, mitä ei yöllä tehty. Käytännössä siis etupää ja lavan kaapelointi. Kulmat ja niiden kaapeloinnit olikin jo valmiina, samoin kuin kaikki päätteet, PA-prossut yms. edellisillan jäljiltä.

Huvilupa antoi mahdollisuuden töräyttää ensimmäiset äänet ulos kello 13, mutta päätin kuitenkin rakentaa vielä ennen sitä sen sisätilan valmiiksi.

Kun sisällä oli kaikki valmista, tai ainakin melkein, aloin virittelemään PA:ta. Varsin pikkumuutoksilla tuli oikeinkin mainio lopputulos ja niinpä siitä olikin hyvä lähteä ensimmäiseen soundcheckiin…
Mikä parasta, oli tuo PA:n suuntaus taas osunut oikeinkin hyvin kohdilleen, koska ääni osui juurikin sille alueelle jossa yleisön odotettiin olevan, ja tiputus alueen ulkopuolelle oli vähintäänkin merkittävä. Onnistuin siis tällä(kin) kertaa siinä mitä yritin.

Soundcheckien jälkeen kävin vielä riipaisemassa DJ-lavan äänen pystyyn. Sinne meni aktiivinen järjestelmä, joten siellä ei ollut muuta hommaa, kuin napata järjestelmään suojaukset päälle ja jättää kaapelit odottamaan tulevaa DJ-mikseriä, jonka DJ toisi tullessaan.

Tässä vaiheessa ehdittiin myös syömään ja tekemään muutamia viimeistelyjä (kuten kauko-ohjauksen kytkeminen PA prossuille etupäästä).

Nämä festarit oli sellaiset hyvin marginaalityyppiset ratkaisut, joissa kaikenlainen “bilemusa” oli se juttu.

 DSC03508 DSC03514DSC03534

Ainoa yhtye joka mua itseä säväytti oli toi Zebra&Snake, joka veteli sellaista kovin eteeristä juttua, mutta varsin toimivasti… …tuntui myös tuo lamppuja räpsytellyt Vellu pitävän juurikin tästä samaisesta pumpusta.

DSC03526 DSC03525

Sain kyseenalaisen kunnia miksata kaikki bändit tuossa ulkolavalla, ja sisällä nyt ei bändejä sinällään ollutkaan muita kuin illan lopettanut Jätkäjätkät. …toisaalta siitäkin saatiin melkoinen sählinki aikaiseksi, kun kukaan ei meitä ollut infonnut että heille tulisi oma seppä mukaan (useasta tiedustelusta riippumatta), ja niinpä oltiin sillä oletuksella että joku meistä sen tekisi. Tämän takia työkaluksi valikoitui DM2000 joka ei ehkä ole se kaikkein simppelein vehje lähteä lennosta liikkeelle, jos ei ko. pöytä ole tuttu.
Ja jotta soppa olisi valmis, tuli bändi ihan viimetipassa paikalle, ja meidän pyynnöistä huolimatta touhusi lavalla pätsin kanssa jo ennen kuin kukaan meistä ehti hätiin. …noh, pätsivirheitähän siinä sit tuli, kun se bändin oma seppä päättikin jättää kanavia välistä, mutta halusi kuitenkin että niitä ei hypitä ylikään…

Melkoinen sählinki siis yhden bändin kanssa, mutta siitäkin selvittiin, bändi pääs soittamaan ja yleisö tykkäs.

Muut lähti purkamaan ulkolavan tekniikkaa ja minä jäin sisälle vahtimaan tuon vedon. Kun lopulta pääsin tuonne pihalle itsekin vedon loputtua, olikin suurin osa lavan pinnalla olleesta kamasta pakattu.
Siitä sitten ensin roikkuvien kimppuun ja sit etupää kasaan. Kun lopulta saatiin lifti kiinni taisi kello olla jotakuinkin puoli kahdeksan aamulla.

Eihän tossa muuten mitään, mutta kun Unajassa piti olla seuraavana päivänä kello 11 ja varastollakin piti käydä tuossa välissä vielä hieman joogaamassa.

Lauantai
Tulihan sitä sit kaiken sählingin ja joogan jälkeen nukuttua semmoiset 45 minuuttia. No, mut sillähän menee jo kuuhun, ja kunhan saa kahvia koneeseen ja koneen käyntiin niin ei siinä sit mitään… …tämmöinen vanhanliiton dieseli kun käy vaikkei ois virtaakaan…

Varastolta lähdettiin kohti Unajaa siinä 10 jälkeen ja perille saavuttiin aikalailla kello 11. Jätin muut sinne puuhastelemaan ja lähdin itse katsomaan tuon edellisillan festareihin liittyneen lauantaibrunssin vielä aluilleen. Siellä meillä oli siis semmoinen Verse Audion aktiivi PA, pikkumikseri, pari mikkiä ja DI:tä sekä yksi mulinex. Crisu jäi vahtaamaan itse vedon, mutta minä kävin katsomassa että kaikki lähti liikkeelle kuten piti.

Vellu kävisi sitten noukkimassa Crisun mulle apukädeksi ja tuon Verse Audion mulle sidefilleiksi, kunhan toi brunssi olisi ohi joskus 14 aikaan.

Takaisin Unajaan tultuani olikin kamat jo purettu kuorkista ulos, ja suurinpiirtein siellä missä piti, joten ei muuta kuin rakentamaan.

Koskapa tällä kertaa ei mukana ollut muita tuota järjestelmää tuntevia kuin minä, sain vielä 3. hatun päähäni keskiviikkoisten 2 lisäksi. Olin siis myös systeemivastaava.

Päätinkin aloittaa systeemin kasaamisesta, ja kunhan etupäähän talonvahdiksi tuleva Pekka olisi siihen tyytyväinen, rakentaisin oman monitoripään lopulliseen tikkiin.

Kiirehän siinä meinasi tulla, ja viimeisiä asioita viriteltiin kasaan samalla kun Battle Beast jo rakensi omaa settiään lavalle, mutta ehdittiin kuitenkin, joskin minun osaltani ruokailu jäi haaveeksi…
…aikaisemmin kun olisi tullut, olisi ehtinyt paremmin, mutta toisaalta taas, sitten ei oisi saanut sitä 45 minuuttiakaan unta ja näinkin selvittiin.

Battle Beastin keikka lähti käyntiin ja aurinkokin alkoi paistaa. Se mistä pitää antaa kiitosta niin BB:lle, kuin toisena esiintyneelle Like Tomorrowille, oli se että suostuivat vetämään ilman raisereita, kun muuten se W.A.S.P:n setin kiertäminen olisi ollut melko haasteellista.
Meillä siis oli lava jaettu syvyyssuunnassa kahteen osaan moltonilla, ja sen moltonin taakse rakennettiin pääesiintyjän backline valmiiksi pitkin päivää. Näin ollen siihen jäi sellainen aukko, josta sai kannettua rummut ja tuupattua backlinen läpi, mutta mitään rullaraisereita ei siihen olisi oikein sopinut joogaamaan.

BB:n jälkeen tempaistiin seuraava pumppu lavalle ja aika pian huomasin että tossa B58:ssa on oikeasti jotain vialla. Kiertoherkkyys oli nimittäin jotain aivan ihmeellistä. Yleensä jos (B)58:n saa kiertämään on kyseessä joko 1) todella huonosti viritetyt kulmat 2) täysin ammattitaidoton monitoriseppä 3) törkeän kova lavamekkala 4) laitevika (vaiheet persiillään kulmissa, mikissä vikää tms.).

Koska tiesin että ongelma voi olla vain kohdassa 4 esitetty, kaivelin valmiiksi uuden siepon, jonka veisin tyrkylle heti ensimmäisessä biisivälissä… …noh, käytännössä jouduin viemään sen aiemmin, kun toi mikki sanoi sopimuksensa irti kesken keikan…¨

Mikki vaihtoon ja homma eteenpäin. Pari biisiä kuunneltiin ja seurailtiin, ja kun bändi vaikutti tyytyväiseltä, aloin auttamaan W.A.S.P:n porukkaa antamalla heille tarvitsemiansa kaapeleita jne. samalla kuitenkin poistumatta omalta pisteeltäni.

Viimeinenkin vaihto meni varsin mallikkaasti ja W.A.S.P olisi ollut valmis aloittamaan ihan ajallaan, mutta halusivat hieman pitkittää ja odotuttaa väkeä.

W.A.S.P:n keikan aikana minä olin ilmeisesti Vellun kanssa ainoat, jotka lavalle sai yhtyeen oman cryyn lisäksi mennä. Aika tarkkaa oli poikien touhu :).

W.A.S.P:n veto meni sinällään meidän osalta kommelluksitta ja varsin mallikkaasti, mutta pari kertaa piti käydä etupään Horstille sanomassa, että höllää vähän. Ei nimittäin vaikuttanut hirmuisen kivalta kun kaveri nojaili aika isollakin kädellä limittereihin… …ei sinällään, ei mulla laitteista ollut huoli, olihan niissä idioottilimitterit päällä, mutta jotain tolkkua kuitenkin ja selkeästi mentiin muutenkin keskikulutuksella rajojen yläpuolella välillä.

Keikan loputtua tuli kiitoksia, mutta myös yksi negatiivinen palaute. Olisivat halunneet enemmän lavahakuja käyttöönsä jo ennen vaihtoa!?! Meillä oli heille useita lavahakuja, ja ainoat joiden kytkemistä he joutuivat odottamaan oli etulinjan mikit. En tiedä sitten miten tuon olisivat hoitaneet, jos olisin heille siihenkin haun antanut. Olisivatko jo valmiiksi kytkeneet ja vetäneet koko haun sen sijasta että vedettiin pari irtopiuhaa jo olemassa oleviin hakuihin sitten vaihdon aikana. Noh tiedä häntä, eipä ollut ensimmäinen kerta kun ei tuo saksalainen ajatusmalli ihan meikäläiseen uponnut…

Tästä sitten suunnattiin purkuhommiin, ja samalla löysin myös itselleni päivällä tuodun ruuan. Olihan se melkoinen virhe syödä se tässä vaiheessa, sillä meinasi mennä hieman puuhasteluksi sitten sen jälkeen tuo purku hetken ajaksi.

Lopulta kuitenkin siinä aamu 7 aikaan saatiin lifti kiinni ja lähdettiin suuntaamaan kohti varastoa. Tosin aamupalalla käytiin siinä ABC:llä mennessä.

ABC:ltä lähdettiin Vellun kanssa ajelemaan kahdelleen kuorma-autolla, kun en oikeasti enää uskaltanut yksin ajaa. Sen verran alkoi NukkuMatti painamaan jo päälle. Päästiin melkein 10km päähän varastosta kun Pekka soitti, että heillä oli auto levinnyt tien päälle. Ei muuta kuin kuorkilla ympäri ja ihmettelemään.

Vesiletku oli löysännyt irti ja kaikki nesteet siinä tienpenkalla… …eipä sille mitään siinä voinut, joten Pekka ja Paul kyytiin ja kohti varastoa sitten kuorkilla, koko porukka.

Kun varastolle lopulta päästiin, kaikesta väsymyksestä huolimatta päätettiin käydä saunassa, jotta vältyttäisiin kärpästen kostolta ja nukkumaan päästiin sitten lopulta joskus 9 aikaan aamulla.

Sunnuntai
Ainoa tavoite sunnuntaille oli kotiutua, ja ainoa aikataulullinen tavoite oli olla Tampereella 17 mennessä, että Pekka (joka siis matkasi nyt minun kyydissä) ehtisi junaan.

Kotimatka taittui varsin hyvissä tunnelmissa, ja käytiinpä jututtamassa Mikkiä ja Teroa tuolla Tapsan Tahdeissakin menomatkalla.

Lopulta kotona olin joskus 19 aikaan illalla, eikä tarvinnut paljon miettiä josko menisi nukkumaan vai ei. Uni maistui ja mieli oli hyvä.

Näihin tunnelmiin, näihin kuviin,
-Katti-

torstai 5. toukokuuta 2011

Koko perheen Vappu 2011

Kyseessä oli siis Radio Dein järjestämä (?) hässäkkä Senaatintorilla.

Ohjelmassa piti olla kuoroa, bändiä, puhetta, musikaalia…

Muutaman tunnin yöunien jälkeen paineltiin Villen kanssa pystyttämään tuota settiä. Tänä vuonna mulle tuli vähemmän subeja kuin edellisenä, joka jo heti hieman harmitti, mutta minkäs teet. Sillä mennään mitä annetaan.

Aikataulu oli taas tiukka, mutta siinä pysyttiin. SD9:iin (niin, siis se SD9 tuli mulle nimenomaan tänne) olin valmiiksi tehnyt jo session tätä päivää varten, joten aika nopeella lähdöllä päästiin liikkeelle. Olipahan muuten kerrankin nautinto käsitellä kaukokaapelia, kun se oli ohkasempi ja kevyempi kuin etupään sähköjojo :)

Siinä PA:ta virittäessä jo huomasin, että botnepuoli jää väkisinkin hieman ohueksi tänä vuonna, ainakin kun hieman kauemmaksi mennään.

Kun oltiin saatu kaikki osaset paikoilleen, tulikin bändi paikalle. Ensimmäinen paikalla oli basisti, jonka tsekki ei kauaa kestänytkään, olihan lähtösoundi jo aika kohdillaan.

Tän jälkeen tsekattiin rummut, ja siellä tulikin ylläri vastaan. Aloitin tsekin basarista, mutta sieltä tuli semmoinen kellopelimäinen soundi B52:n kautta, joten pyysin Villeä (joka siis tällä kertaa oli lavalla) tarkastamaan että mulle tulee oikea signaali, ja mikki on edes “siellä päin”. Kaikki oli lavalla kunnossa, mutta signaali oli todella “erikoinen”. Ehdotinkin että otetaan mun oma D6:nen käyttöön, vaikka se ei tuohon musajuttuun ihan piiskamaisuutensa takia istukaan, mutta ihan vaan kokeillakseen onko mikissä vika.

Heti kun D6 oli kytketty alkoi sitä botneakin tulla, tosin kyllä sieltä sitä piiskaakin tuli, mitä sit yritin hillitä parhaani mukaan. Se missä vaiheessa toi B52 oli saanut siipensä oli mysteeri, koska se oli ollut edellispäivänä vielä käytössä.

Noh, tsekit saatiin tehtyä ja on toi SD9 vaan mukavan kuuloinen tuolla etupäässäkin. Oikein semmoinen pehmeä, mutta samalla kuulas ja erotteleva soundi. Tykkään kovasti!

Ensimmäisen esiintyjän piti olla kuoro, ja kaikki olikin valmista heitä varten. Itseasiassa kuorokin oli jo lavalla, mutta heille tulossa oleva keyboard ja sen soittaja oli juuttunut Helsingin Vappuruuhkaan.

Siinä puolisen tuntia odoteltiin, ja sitten tuottaja teki päätöksen että kuoroa ei kuultaisikaan, vaan kuoro astui lavalta alas ja tilalle tuli tuo jo aiemmin tsekin tehnyt bändi.

Ohjelma menikin aina loppupuolelle asti siten, että välillä bändi soitti, välillä oli puheita.

Viimeisenä esiintyjänä oli Suomalainen Messu, jota jonkinlaiseksi musikaaliksi voitaneen nimittää. Siinä oli percussio-osastoa, bassoa, viulua, akustista kitaraa ja haitaria. Sekä näiden lisäksi yksi langallinen laulumikki bändille ja 6 kpl WL headsetteja.

Ilman tsekkiä kun lähdettiin liikkeelle, kesti pienen hetken saada noiden headsettien tasot kohdilleen, ja sittenkin kun ne muka olivat kohdillaan oli yksi niistä tosi rapeasti murolla.

Kysäisin lavanpäästä mikä siellä oli meininki, ja Ville kertoi että tuo kyseinen kanava menee muroille jo tullessaan vastaanottimeen (vaikka siellä olikin kovasti vaimennuksia jo päälle laitettu lähtövaiheessa).

Noh, sille ei siis voinut mitään ja sillä mentiin, mutta muuten homma toimi oikeinkin hyvin. Olinhan saanut sentään lapun, jossa kävi ilmi soolot ja puheet. Muuten olisinkin melko hukassa ollut :)

Siinä kamoja purkaessamme kävi useampikin ihminen kiittelemässä kuinka homma oli onnistunut ja olivat tykänneet. Ainoa asia josta itse en tykännyt oli se että tuolla torilla oli taas melko kylmä (kuten vuotta aiemminkin). Ja vaikka tällä kertaa oli pitkä kerrasto alla, meinasi silti palella.

Päätinkin, että jos tämä tapahtuma tulee minulle vielä ensi vuonna, niin vedän turkishaalarit päälle :)

Hengissä selvittiin, yleisö piti, joten laskutusperustekin lienee olemassa,
-Katti-

U-Turn 2011

En tiedä mikä se on mieheen mennyt, mutta nykyään tahtoo tuo kamera unohtua aina kotiin. Siinä se on toimistossa läppärirepun ja “henkiinjäämis salkun” vieressä, mutta ei se kyllä taaskaan mukaan lähteny… …harmi, olis nimittäin ollut sen näköinen setuppi toi lava, että olis ollu ihan kuvauksen arvoinen.

Uukkari meni tänäkin vuonna vanhan kaavan mukaan, eli pari päivää (ja yötä) pystytystä, pari vetopäivää ja sit purku. Tällä kertaa en tosin itse osallistunut purkuun lainkaan, kun oli toisaalla silloin.

Se mikä tän kerran teki mulle erikoiseksi ja erinomaisuudeksi oli se, että mulla oli tuolla lavalla monitorilankkuna DiGiCon SD9. Täytyy sanoa, että tällaiselle Yamahoihin tottuneelle toihan on kuin taivas. Musta tuli heti kerralla kyllä noiden SD-lankkujen ylin ystävä. 8:sta jonkun verran olikin kokemusta pohjalla, mutta en olis uskonut että toi 9:kin on oikeesti noin hyvä työkalu. Saattaa olla, että joutuu vielä joskus pankinjohtajan juttusille tän vedon takia…

Perjantaina molemmille bändeille tuli oma etupään seppä, joten Ville hoiteli vaan housebandin. Minä taas sain kunnia raapia kaikille esiintyville tahoille monitoroinnin ja kun laskin tuossa perjantai-iltana niin kaikkiaan 19 kpl outputteja oli käytössä, eli aikamoista säätöä olis ollu vetää jollain Lysillä… …varsinkin kun osa noista oli stereomatskua (IEM).

Ainoo häpsy mikä kävi perjantaina oli avaavan orkan viulumikin pimeneminen. Kyseessä oli siis heidän oman langaton mikkinsä, joka toimi hyvin vielä tsekissä, mutta sitten heti ekan biisin aikana päätti kuolla. Muutamaan kertaan ehdin ehdottaa, että otetaan meidän viulumikki käyttöön (kun siin housebandissäkin sattu viulu olemaan, ni oli toi AT:n viulumikki messissä), mutta vasta jonkun aikaa orkan oman tekniikan (heillä oli siis oma backlineteknikko mukana) taisteltua tuon mikin kanssa, he pyysivät meiltä AT:tä lainaan.

Muutoin koko ilta menikin ihan käsikirjoituksen mukaisesti, mitä nyt lopussa vedettiin pitkäksi semmoisella puolella tunnilla…

Lauantai olikin sellainen leppoisa päivä, kun lauteilla oli vaan toi houseband ja sitten illalla semmoinen 2xWL + 2x D.I. tarvitseva bändi, jolle riitti sidefillit + 2 kulmaa. Pääsin purkamaan paljolti monitorilandiaa pois jo ton vedon aikana, kun olin kuitenkin ottamassa ton SD9:n mukaan seuraavan päivän keikalle itselleni.

Samoin siinä viimeisen vedon aikana kirjoitin seuraavana, ja tapahtuman viimeisenä, päivänä etupäätä tekemään tulevalle hahmolle nuotit miten lavapätsi oli tehty, mitä monitoreihin oli housebandille mennyt jne. (viimeisenä päivänä oli siis pelkästään puhetta ja houseband ja niinpä oltiin sovittu, että sen voisi hoitaa kaiken etupäästä).

Kun lopulta oli pakattuna autoon kaikki ylimääräiset kulmat, joita ei enää sunnuntaina tarvita, SD9 ja kaikki muukin mitä seuraavana päivänä me tarvittiin, ja voitiin ottaa mukaan, lähdettiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kulttuuri (?) Goes Bar @ Hyvinkää

Kyseessä oli Hyvinkään baareissa järjestettävä “Art Goes Kapakka” tyyppinen ratkaisu, jossa meidän vastuulle jäi 4:n baarin (kaikkiaan 6:sta) äänitekniikan toteutus.

Yksi noista 4:stä oli hieman isommalla toteutuksella, ja Lefa jäikin sinne passiin koko illaksi, kun taas noi 3 muuta oli hyvinkin yksinkertaisia ja kaikki siis minun vahdittavanani.

Yhtä baaria lukuunottamatta tarjonta noissa 3:ssa mestassa oli aika “helppoa”. Oli runoa, trubaduuria jne. Sitten siinä yhdessä oli hieman jo bändiäkin yms.

Kaikessa rauhassa lähdettiin kamoja pystyttelemään ja ensin tipautettiin kamat tuonne suurimpaan paikkaa, johon Lefa menisi sitten myöhemmin kasaamaan. Tämän jälkeen käytiin ripottelemassa loput kamat noihin 3 muuhun ravintolaan, jonka jälkeen vein Lefan omalle työmaalleen.

Tämän jälkeen kävin tempaisemassa kaikkein helpoimman setin ensin pystyyn, jonka jälkeen ajoin laittamaan sitä “keskimmäistä”.

Keskimmäinen olikin siis ihan vaan aktiivipurkeilla toteutettu setti, mutta voi onnettomat varastolla touhuajat. Olivat sitten jättäneet powerconit pois matkasta, niin melko haikeaksi alkoi menemään… Samalla Käsityöläiset roudaili itseään sisälle, ja tuumasivat että eihän tänne mitään PA:ta pitänyt olla tuotu… …hämmennys oli siis jo melkoinen ja soitinkin tilaajalle, tai siis yritin, ja kerroin Käsityöläisille, että tulen kohta puoliin takaisin, toivottavasti viisaampana.

Tästä sutaisin siis pystyttämään sen 3 paikan pystyyn ja kun se oli melkein pystyssä, tilaaja soittikin ja kertoi että meidän keskimmäisessä paikassa oleva setti on “väärässä ravintolassa”… Siinä siis oli samassa ravintolassa 2 eri puolta, joista meidät oli ohjastettu ravintolatyöntekijän toimesta väärään…

Ei muuta kuin kamat siirtoon ja sen jälkeen varastolle poimimaan noita puuttuvia powerconeja. Onneksi ei varastolle ollut kuin reippaan 35 minuutin ajo.

Takaisin tullessani, juuri ennen kuin ajoin keskimmäisen ravintolan pihaan, tuli soitto jossa kysyttiin noiden virtapiuhojen perään…

Kamoihin virrat, nopea kuuntelu että kaikkialta kuuluu, pikainen tsekki ja opastus baarin “emännälle”, puhelinnumeroiden tarkistus ja seuraavaan paikkaan.

Nämä samat vaiheet toistuivat jokaisessa paikassa ja sen jälkeen alkoi sellainen sukkulointi näiden baarien välillä. Kaikkialla asiat menivät oikein mainiosti, mitä nyt Baari#1:ssä loppui ohjelma miltei tuntia aiemmin kuin oli sovittu, mikä ei kyllä minua ahristanu yhtään :)

Tämän ansiosta sainkin omat 3 baariani kasaan ja autoon pakatuiksi siten, että ehdin Lefaakin auttamaan. Saavuin tuonne Lefan baarille juuri kun bändi lopetteli soittoaan.

Siitä ripeästi kamat kasaan ja autoon, jonka jälkeen matka kohti kotia, ja Lefalla kohti varastoa alkoi.

Päästiinhän me semmoiset 3km ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät. Oli tullut näytölle sellainen ilmoitus, että pakussa olisi katsastukset tekemättä. Hetken hansikaslokeroa tutkittuamme löysimme onneksi kuitenkin katsastusaseman kuitin, jossa oli vajaat 2 viikkoa vanha päiväys. Eli siis vaikka pakulla ei “leimaa” ollutkaan, oli se sillä 1kk:n pituisella “jatkoajalla”…

Ei ne meidän hankaukset toki poliisin kanssa siihen loppuneet… Lefa joka autoa ajoi, odotteli juuri poliisilta kirjettä jossa kerrottaisiin hänen ajo-oikeuden peruuttamisesta, ja koska poliisilla oli jotain hässäkkää heidän järjestelmien kanssa, ajo-oikeuden tarkastaminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta.

Poliisin päätös siinä vaiheessa oli ottaa Lefalta kortti pois tien päällä, joka meinasi sitä että minun piti siirtyä kuskin penkille ja suoraan kotiin pääseminen muuttuisikin varastolla käynniksi.

Juuri kun hyppäsin autosta ulos antaakseni puhallusnäytteen ja ajokorttini tarkastettavaksi, toinen poliiseista tuli maijasta ulos ja sanoi, että kyllä kaverilla vielä ajo-oikeus toistaiseksi on voimassa (olivat saaneet järjestelmän toimimaan ilmeisesti).

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

lauantai 18. joulukuuta 2010

Noh huh-huh, onpahan taas ollu…

…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.

Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.

Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…

Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.

Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.

Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…

Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.

On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…

Näihin fiiliksiin,
-Katti-

tiistai 11. toukokuuta 2010

“Uukkari” 2010

Keskiviikko

Oli siis taas aika vuotuisen U-käännöksen. Tästähän olen jo aiemminkin blogissani kirjoittanut ja taas tällä kertaa tehtiin asiat hieman uudella tavalla.

Seurakunta oli hankkinut vuoden aikana italialaisen line arrayn (dB Technologiesin DVA:n). Itse en ollut kyseiseen järjestelmään päässyt aiemmin tutustumaan, mutta toisaalta, eihän se minun (monitorisepän) suurin murhe ollutkaan…

Minua pyydettiin laittamaan ko. “bansku” vireeseen ja homman teki hyvin mielenkiintoiseksi, sekä haastavaksi, pari asiaa…

1) kyseessä oli siis aktiivinen line array, jolle ei ollut ulkopuolista prossua, joten kaikki säädöt (joita nyt yleensäkään oli mahdollista tehdä) piti tehdä itse purkkien takana käyttämällä purkkien omia säätöjä

2) alkuperäisen ripustuksen yhteydessä oli ilmeisesti moottori sanonut työsopimuksensa irti ja molemmat tertut roikkuivat siis kettienkien varassa, eikä niitä ollut mitään mahdollisuutta tuoda alas. Näin ollen siis kulmien säätö, purkkien omien säätöjen asettelu jne. jouduttiin tekemään tikkailta käsin… …meinasi muutama hikikarpalo pyörähtää otsalle, kun kulmia väänneltiin koko nippuun tikkailla :/

3) koska itse järjestelmää ei koskaan ollut tarkoitettukaan “rock-konserttimaiseen” käyttöön, ei siinä ollut kuin yhdet subit puolelleen. Sinällään hyvä, että nuo subit oli lennätetty päällimmäisiksi, mutta lisää subeja siis kaivattiin ja useasta asiasta johtuen paikalle tuli Dynacordin FX20:siä 4 kpl. Hyviä subejahan nuo ovatkin, mutta niiden sovittaminen muuhun PA:han oli hieman omanlaisensa homma…

Ihan ensimmäiseksi otin hajut tuosta PA:sta ilman että muutin yhtikäs mitään, ja ilman että lisäsubit oli kytkettynä kiinni. Ei se ihan kyllä kohdillaan ollut, ainakaan kulmien suhteen, vaan melkoista liuskaa pukkasi…

EaseFocus tulille ja ihmettelemään… Noh, sehän antoi uudet hienot kulmat, jotka sitten Tomin kanssa paukauteltiin paikoilleen ja johan parani toisto… Nyt itse pää PA:ssa ei enää ollut mitään “perustavaa laatua” olevaa ongelmaa, vaan sitä pääsi virittämään jo taajuustasossakin…

Jonkun verran korjailujahan tuo taajuustasossakin vaati, mutta kyllä siitä ihan soiva peli tuli kuitenkin. “Pystyy vetämään” on paljon käytetty sanonta, joka päti myös tällä kertaa… …itse asiassa tuolla pystyi vetämään ihan hyvinkin :)

Sitten alkoi subien sovittaminen muuhun järjestelmään… Siinäpä sitä sitten hommaa riitti niin korville kuin Smaartillekin. Lopputulos (suhteellisen pitkän ajan jälkeen) oli kuitenkin oikein hyvä. Melkomoista puukottelua joutui tuonne subiosastolle tekemään niin taajuus-, kuin aikatasossakin (onneksi oli ihan oikea prossu tätä varten), mutta hyvä siitä tuli. Syy miksi tein paljon säätöjä tuonne subeille oli se, etten halunnut sotkea seurakunnan oman PA:n virettä sellaiseksi, että aina tarvitsisi olla nuo lisäsubit paikallaan. Kyse oli siis yhden uuden palan liimaamisesta jo olemassa olevaan järjestelmään, johon ei enää haluttu kajota.

Lopulta uurastus tuli siihen lopputulokseen, että järjestelmä oli niin hyvässä kuosissa, ettei se enää ollut rajoitteena. Ainahan täydellistä voisi hakea loputtomiin, mutta tässä vaiheessa en enää nähnyt siihen mitään syytä, koska PA soundasi hyvälle jo riittäävän hyvälle… Mitä nyt yksi 500Hz alueella oleva komotus siellä vielä hieman kiusasi, eikä enää oikein ollut työkaluja jäljellä millä sitä puukotella.

Tästä lähdin sitten kotiin päin, koska seuraavana aamuna piti olla menossa April Jazzeille (kyllä, menee hieman ristiin nyt nää kirjoitukset, mutta älkää välittäkö) eikä noita uni tunteja turhan montaa ollut taas(kaan) tiedossa.

Torstai-perjantai yö

April Jazzeilta lähtiessäni illalla kuulin, että prossuasetukset noiden subien osalta oli nollattu. Miksi, oi miksi menitte koskemaan sinne jos ette tiedä mitä teette oli ensimmäinen kysymykseni, joka jäi ilman vastausta.

Lopputulema tuolle nollaukselle oli kuitenkin se, että etupään seppä valitti PA:n botnen menneen “vaikeaksi hallita” ja “levottomaksi”. Olipa yllätys!

Noh, eipä auttanut muu kuin aloittaa ja naputella nuo asetukset uudelleen paikalleen. Onneksi muistin jo suurimman osan ulkoa edellisen illan jäljiltä, niin ei ihan niin paljoa työtä teettänyt tuo…

Kun PA oli taas vireessä, ja etupään sepän kiitokset vastaanotetut, pääsin pystyttämään monitorilandiaani.

Lavalle tuli 4 kappaletta noita Dynacordin CXM15-kulmia joista pidän kovasti ja joista tuli myöskin jo viime kesänä kirjoiteltua Balticin yhteydessä. Nyt oli Ville hommannut vielä hieman ruudikkaammat päätteet niille ja a’vot, kyllä nyt kelpasi vedellä. Oli soundi kohdallaan, eikä päätteetkään alkaneet limitoida liian aikaisin.

Lisäksi lavalle tuli D12-3:lla toteutetut sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan siis semmoiset 7 mixiä.

Monitorilandia oli tällä kertaa todella ahdistavassa paikassa. Ainoa paikka minne kuulemma voisin sijoittua olisi kasteallas, josta ei sitten nähnyt edes popparin hiustupsua, saati sitten, että olisi kuullut tai nähnyt mitään mitä lavalla tapahtui… …noh tasan ei aina käy onnenlahjat ja niinpä sinne kuoppaan sitten kaivauduin…

Lopulta kun pääsin kotiin lähtemään oli kello jo edennyt miltei aamuun, joten semmoiset 3 tuntia unta oli odottamassa…

Perjantai

Tulin heti aamusella takaisin paikalle ja Laineen Tero olikin jo saapunut ja asetteli DMX-osoitteita noihin häikäisimiin. Itse aloitin mikrofonien kytkemisen ja sijoittelun samalla, kun autoin Villeä ja Teroa tuossa valosavotassa.

Oli muuten aika siistejä noi Roben Robinit ja Trackpodit mitä oli tuonne trusseihin ripustettu… …tai no, mitäpä minä äänimies noiden valotyttöjen jutuista tietäisin/ymmärtäisin, mutta hyvän näköistä oli :)

Ensimmäiseksi tuli tsekkiin talon oma ylistysryhmä “Johde”. Aikas asiallisen oloinen sakki ja tosi nopeasti saatiin lavakelit haltuun. Matilla meinasi edessä hieman tuottaa tuskaa se tosiasia, että PA oli hieman laulajien takana ja välillä oli hieman ilmeisesti ongelmia kiertojen kanssa.

Noh, tsekistä selvittiin hyvin ja Johde ehti hieman treenaillakin siinä samalla.

Tämän jälkeen tsekkiin tuli illan pääesiintyjä, The Dawn Tanskasta. Kyseessä oli siis 4-miehinen orkka, ja täytyy sanoa, että jo tsekistä pystyi sanomaan, että homma toimi.

Mikä oli yllättävää oli se, ettei tällä orkalla ollut ollenkaan omia teknikoita mukanaan, vaan me hoideltiin heidän tekniikka.

Viimeisenä tsekkiin tuli illan aloittava Katajainen Kansa. Hieman aluksi epäillytti miten saadaan sopimaan samalla lavalle 8 popparia, kun lava ei mikään turhan suuri kuitenkaan ollut, mutta hyvinhän ne sinne sopi.

Tsekki meni leppoisasti ja sen jälkeen päästiinkin jo hieman palautumaan. Itse asiassa palauduttiin Teron kanssa totaalisesti nukahtamalla sinne valotiskin taakse penkille :) Meni aivan ohi mm. se, että rumpukoppi oli peitetty mustalla moltonilla ja muutenkin kaikkea pientä oli tapahtunut…

Itse tapahtuma meni oikein kivasti, eikä siinä sen enempää…

Ja ai niin, se 500Hz komotuskin sitten hävisi kun tuli läskiä tupa täyteen :)

Yöllä tapahtuman jälkeen sitten painuttiin Tomin kanssa nukkumaan, vaikka tiesinkin, että taas tulisi lyhyt yö. Olihan seuraavana päivänä lähtö aamulla kello 5:30 Senaatintorille seuraavaa keikkaa varten…

Kuvia tästä kiepauksesta tulee ehkä(?) jossain vaiheessa myös tänne… Riippuu muista osatekijöistä milloin/jos saavat kuvia minulle toimitettua, kun itse olin siellä kuopassa, josta ei oikein kuvia kyennyt ottamaan…

Ensi vuonna taas uusiksi!

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Erikoismeininkiä

Tässä on nyt taas ollut vähän kaikkea, eikä oikein ole ehtinyt pitämään tätä(kään) asiaa päivitettynä, siis blogia.

Muutama maininnanarvoinen huomio kuitenkin post-Kivenlahti kesäkuulta.

SoFLow

Kävin tuossa kesäkuun puolivälillä tempaisemassa yhden kaveribändin ulkoilmahässäkän, josta ei sinällään kovin paljoa kerrottavaa ole. Perusveto, peruskamoilla ja hyvän funk-poppoon kanssa.

Ainoa mitä siitä ehkä mainita kannattaa on se että mikä ihme noihin Xa:n subeihin on mennyt? Ne ei enää tykkää pysyä paikallaan, ei sitten millään, jos ei ole koko stäkki käytössä…

Tämänkin vedon aikana oli leftin subi liikkunut semmoisen miltein 60cm. Saihan sitä etupäässä ihmetellä miksi alkoi kuulostamaan kesken vedon tuo vasen puoli hieman “erilaiselta”.

Vielä enemmän kummastuttaa kuitenkin se, että rightin subi kyllä pysyi paikallaan…

Pitää tuotakin tutkia, kunhan ehtii ja jaksaa, mutta nyt se saa odotella parempaa aikaa, sekin…

Pitkä Kirja 2

Todellinen erikoiskeikka oli tuossa Jussina. Kun kerran Levyn veljekset (Jari ja Tommi) niin nätisti pyysivät niin kävin heidän hengentuotteensa levynjulkkarin tekemässä Juhannussunnuntaina.

Ennalta oli jo odotettavissa jonkinasteista säätöä, koska tiesin mikä yritys on ko. tapahtuman tekniikkatoimittaja. Niinpä päätin ottaa mukaan niin mikkejä, DI-bokseja kuin yhden räkillisen prosessointiakin.

Paikalle saavuin sillä tavalla hyvissä ajoin, että ehdin käydä vilkaisemassa mitä minulle oli tarjolla ennen kuin menin kuuntelemaan viimeiset lämmittelytreenit laulajien kanssa (tässä projektissahan laulaa levyllä jokaisen laulun eri laulaja, julkkarikeikallakin oli eri liidilaulajia kaikkiaan 5 + 3 taustalaulua).

Kävelin etupäähän ja huomasin, että siellä oli luvatun mukainen Soundcraftin Series 2 –lauta, sekä perusprosessointina joitamia DBX:n dynamiikkakoneita ja muutama “peruspaavo”.

Olin siis oikein tyytyväinen kun oli omaa kalustoakin hieman mukana. Sain niiden 58:ien tilalle vaihdettua Senkun e935:t, sekä lisäksi mukana tuli ihan oikeita gateja, kompuroita ja pari “paavokin”.

Nopea vilkaisu PA:han ja siellähän kiikkui tänä vuonna Nexon Geoa! Vaikka ko. banaani ei minun ykkössuosikkejani olekaan rock-hommissa, kyllähän sillä tällaisen rauhallisemman vedon tekee oikein mielellään. Terveen kuuloinen PA kuitenkin.

Tarkempi vilkaisu PA:han vei kuitenkin osan ilostani pois… Banaanit roikkuivat ihan liian matalalle. Ne olisi pitäneet olla semmoisen 2 metriä ylempänä.

Soundi oli siitä huolimatta ihan OK miksauspisteelle, mutta jotain outoa siinä oli siihen ihan eteen. Liekkö se, kun olivat väkisin vääntäneet nuo 6 kailotinta puolellaan ihan kunnon J:ksi ja jättäneet niin alas. Kovasti valittelivat, että oli paljon ollut virittämistä PA:ssa, minkä uskoin helposti kun näin sen riggauksen.

Tästä sitten “treeneihin” tapaamaan jätkiä ja hakemaan ajolupaa alueelle, että pääsi lavan taakse purkamaan omat kamat autostaan.

“Treenien” jälkeen kahville, tottakai, ja sitten juuri sopivasti edellisen vedon loppuessa pelipaikalle kamoja repimään. Mikä ihme se on ihmisillä ongelmana, kun eivät ymmärrä väistää niissä sandaaleissaan, vaikka renkaallista räkkiä tuodaan reipasta vauhtia kulkuväylää pitkin. Jos olisin ilkeä, olisi ainakin 5 varpaat menneet mustaksi, mutta minähän olen kiltti ja kohteliaasti aina pyysin, ja odotin ja odotin ja odotin, että siirtyivät pois tieltä…

Ainoa ongelma noiden Soundcraftin lautojen kanssa on nuo insertit silloin kun ne on balansoimattomat. On SC:n pojilla jäänyt vissiin kuulematta se kultainen 4R:n sääntö, “Red-Right-Return-Ring”, koska noissahan Ring on Send ja Tip on Return, eli justiin väärin päin. Onneksi olin tähän varautunut ja otin mukaan XLR-kääntäjiä, koska muuten oltaisiin oltu ihmeissään tuon mukana tulleen räkin 1074:n kytkemisen kanssa. Siinä kun on XLR-liittimet.

Ei siis muuta kuin kaikki insertit “väärin” päin ja kytkyyn.

Lisäksi lavalla ei taaskaan ihan osunut nuo rännit paikoilleen, kuten ei koskaan aiemminkaan ole kyseisen firman puolelta osuneet. Käytössä oli semmoiset 29 ränniä, joista 7 osui kohdilleen (basari, snaren ylämikki, basso DI, basso mic, keyboard L ja R ja kiipparistin laulu). No mutta kyllähän noilla jo vetää! Varsinkin kun kiipparisti laulaa yhdessä rallissa jopa itse liidin.

Rupesi mulla jo usko menemään, mutta lopulta alkoi osumaan miltein kaikki, joskin aika pitkään meni, että kitarat saatiin oikein päin ja akkari sinne minne pyydettiin, mutta kuitenkin. Tekevälle sattuu.

Tomit ja snaren alamikki oli edelleen hukassa, samoin kuin riden mikki, mutta muuten rummut tulivat haluttuihin paikkoihin ja päästiin eteenpäin.

Comia pitkin kerrottiin lavalta, että rummut ovat nyt kohdillaan, mitä en kyllä uskonut edellämainittuun viitaten, mutta alkoi olemaan aika jo kortilla ja totesin lavalle takaisin, että eivät ne ole, mutta nyt mennään ainakin toistaiseksi näillä.

Tsekki louhittiin pois alta, ja tsekin lopuilla tulee mikkimanu kertomaan, että joo, ne tomit ja snaren alamikki on vissiin jotenkin ristissä ja rideä ei ole keretty vielä kytkemään. Ihanko totta? En tuota huomannutkaan, tahi kysynytkään kuin muutamaan otteeseen…

Lopulta saatiin kaikki rännit kohdalleen ja pystyttiin vetämään tsekki loppuun.

Ehtihän siinä “happea saamaan” sen vajaat 10 minuuttia ennen vedon alkua.

Itse vetohan meni ihan mallikkaasti bändin osalta. Tekniikassa oli hieman murheita, oikean puoleinen overi rupesi pörisemään ja paukkamaan kesken vedon ihan reilusti. Mutelle vaan ja homma jatkui. Yht’äkkiä samainen ränni palasi ihan normaalikuntoiseksi. Mitä lie tapahtunut, tiedäpä häntä…

Veto saatiin kuitenkin tehtyä loppuun ihan mallikelpoisesti ja vaikka hyvää yritti taas tehdä, niin priimaa tuli, kuten eräskin kollega asian ilmaisisi :)

Ei Nexon banaanikaan niin huono ole, ainakin tällaiseen musaan se toimii oikein mukavasti, mutta en minä sillä siltikään mitään rock-henkistä vetoa vieläkään haluaisi tehdä.

Hengissä selvittiin ja kiitostakin tuli, joten siihen olikin ihan kiva lopettaa tämä juhannus.

Parhautta tässä vedossa oli se, että olin kotona grillaamassa jo kello 21 aikoihin. Siitä olikin hyvä sitten suoria vielä saunaan ja aloittaa parin päivän loma, toisaalta kai se tämäkin keikka oli lomaa, kun ei siitä kunnon korvausta kai koskaan saa…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kivenlahti Rock ‘09

Torstai 4.6.2009

Torstaiaamuna alkoi siis pystytys ko. tapahtumaa varten. Aivan kuin yllättäen kelit oli kovin syksyiset. Vettä tuli kuin Esterin poimusta ja kylmäkin oli.

No äkkiäkös siinä hieman lämpöä sai päälle kun alkoi laatikoita pukkaamaan.

Oli silkkaa parhautta taas vetää tuolla Groupin päälavan cryyllä. Häikäisytaiteilijana oli Timbe, etupään vahtina Vanikka ja lavavastuussa allekirjoittanut. Huipputyyppejä molemmat.
Mikkimanuksi sain Häkkisen Markon, jonka kanssa homma pelittikin oikein mainiosti.

Siitä sitten kuorma-autoja peruuttamaan niin, että saatiin suoraan liftiltä työntää tavarat tuonne lavalle sateen suojaan.
Yksi pikkuinen virhe tässä tehtiin, kun tyhjennettiin KAIKKI tavara autoista ulos, myös siis pikkulavan. Meinasi alkaa olemaan lavalla sen verta ahdasta, että ei oikein enää tiennyt mihin siirtäisi tarvittavia tavaroita.

Loppujen lopuksi kaikki tavarat kuitenkin löysivät paikkansa ja päästiin pystyttämään monitorilandiaa (lavalle ei tässä vaiheessa vielä ollut mitään asiaa, kun valopirkot asettelivat häikäisylaitteitaan trussilinjoihin, jotka oli tätä tarkoitusta varten laskettu rintakorkeuteen).

Tällä kertaa tulikin melko miehekäs monitorilandia. Oli muutamia paavoja, 8 kanavaa gatea, 16 kanavaa kompuraa, 12 kanavaa graafisia, 10 kanavaa langatonta mikkiä ja beltbackiä sekä 4 kanavaa langatonta IEM:ää. Näiden lisäksi tietysti se tolkuttoman kokoinen Yamahan M2500 ja päätteet sekä talkback systeemi.
Täytyy sanoa, että harvoin on noin paljon ollut allekirjoittaneella rautaa monitoripäässä, mutta kun ne Englannin pojat tuota prosessointia niin pyyteli.

Melkoinen käärmeenpesä saatiin siis tuonne räkkien taakse jo tässä vaiheessa, ja niinpä suosiolla merkitsin ja kytkin kaiken niin hyvin kuin pystyin, koska en todellakaan halunnut lähteä sinne käärmeenpesään etsimään tarvittavia kaapeleita.

Tässä välissä päästiin syömään jotain lihakiusausta, mikä toimi ihan hyvin. Johan tuossa melkoinen nälkä olikin tullut :)

Syötyämme päästiin tekemäänkin jo lavaa ja asioiden helpottamiseksi, sekä siistin lavan ylläpitämiseksi teimme kaiken mahdollisen irtokaapeloinnin lavan alta.

Lavalle tuli siis sidefillit, 5 ryhmää tuplakulmilla varustettuja monitoreja sekä rumpufilli, joka tällä kertaa koostui kahdesta 18” subista ja kahdesta yläpäästä.

Meillä oli oikein leppoisaa rakennella tuolla lavan päässä, kun olimme sateen suojassa, mutta Vanikkaa silmin nähden ärsytti tuo vesisade.

Mielenkiintoinen detalji pystytyspäivältä oli se, että Fostersin tarjoilualueelle mennyttä sähköjohtoa oli jatkettu normaalilla shuko-liitännällä tuolla kaapeliurassa, joka oli kaivettu maahan. Mietin itsekseni jo siinä vaiheessa, että noinkohan tuo tulee kestämään siellä hiekan alla märässä.
Käväisin tarkastamassa, ettei ko. letku vaan mene meidän keskuksiimme, huomautin asiasta Fostersin väelle ja painuin jatkamaan töitäni.

Suurin osa lavasta saatiin valmiiksi ihan ihmisten aikoihin ja nukkumaan päästiin siinä puoli 12 aikoihin illalla. Juuri ennen nukkumaan menemistä tuli vielä tieto, että Englannin pojat olisivat tulossa tuomaan backlinen ja tekemään tsekin kello 8:45 alkaen.

Mikäs siinä, senkus tulevat…

Perjantai 5.6.2009

Heräiltiin tuolla itsemurhakaksiossa siinä kello 8:00, jonka jälkeen ryystettiin Vanikan kanssa kahvit ja lähdettiin kohti Kivenlahtea.

Paikalle saavuttuamme laiteltiin kamat valmiiksi ulkomaan eläviä varten.

Backline Rentalin hahmot saapuivatkin siinä heti 8:45 ja bändin tekninen cryy hieman heidän jälkeensä.

Kuten jo aiemmin kerroin on näille Englantilais-herrasmiehille hommattuna monitorilandiaankin mukavasti leluja, mutta mitä ihmettä. Mukana tuli kuitenkin oma digitaalinen taskulaskin (LS9-16), muutamia IEM:iä ja pari WL-kapulaakin.

Loppujen lopuksi siis päätyivät käyttämään meiltä vain D.I. boxeja, joitain rumpumikkejä ja taustalaulun mikkiä sekä muutamia kulmia.

Toisaalta ihan jees, helpottipahan meidän työmäärää, mutta toisaalta taas harmitti, kun oli hommannut kuitenkin ihan tolkuttomasti kaikkea prosessointia tuonne monttupäähänkin ihan vaan heidän takiaan.

Lisäksi nämä ulkomaan pellet eivät suostuneet vetämään edes tsekkiä ilman osiksi purettuja raisereita, joista tehtiin raiserit koskettimille ja walkway lavan takaosaan.

Tämä ei sinällään minulle aiheuttanut suurtakaan vaivaa, mutta lavakädet olivat suuresti innoissaan, koska he joutuivat siis nyt purkamaan 2 raiseria osiksi ennen tsekkiä, sitten kasaamaan ne takaisin ja purkamaan vielä kerran illan vetoa varten.
Ja että elämä olisi vielä oikein mallillaan, ei heidän rumpuraiseriinsa saanut koskea tsekin jälkeen, joka tarkoitti sitä, että monitorilandiassa alkaisi olla tunkua, kun ei sitä rumpuraiseria oikein muuallekaan saanut sopimaan.

Kivenlahti_monitorilandia

Ulkomaan pellejen lopetettua illalla heidän tarvitsisi vielä kasata yksi raiseri loppu viikonloppua varten.

Engelsmannien tsekki meni ilmeisesti ihan kivasti, koska mitään natinaa ei kuulunut missään vaiheessa.

Tämän jälkeen olikin avaavan yhtyeen Saran tsekin vuoro.

Sara, kuten suurin osa muistakin yhtyeistä, toi oman monitorimiehensä, ja –lautansa, joten allekirjoittanut pääsi ihan vaan mikittämisellä ja pätsäämisellä. Mahtavuutta kerrakseen.

Tapahtuma alkoi veden vielä sataessa, hieman ehkä vaisusti, mutta ajallaan.

Saran jälkeen vuorossa oli Maj Karma, jota seurasi Stam1na. Molemmat oikein meneviä vetoja ja porukkaakin alkoi saapumaan paikalle.

Kivenlahti_stam1na

Perjantain lopetti sitten tämä Englantilaisporukka. Väkeä oli kohtuullisen hyvin, mutta täytyy sanoa, että ei kyllä itselle oikein kolahtanut tuollainen shaisse. Ei sitten millään…

Vedon jälkeen kättelyt puolin ja toisin ja sen jälkeen iltapalalle Backstage alueelle ja sitten takaisin nukkumaan.

Lauantai 6.7.2009

Heräsin aamuyöllä ihan suunnattomaan tuskaan! Kylmä keli ja siitä johtunut lämmikkeen (kahvi) tankkaus yhdistettynä siihen, että ei tullut juotua tarpeeksi aiheutti hirmuisen tuskan jalkaani. Mulla siis kramppasi sekä etu-, että takareisilihakset yhtä aikaa samasta jalasta. Kyllä teki mieli kovasti huutaakin, mutta ei mitään, hammasta purren mentiin siinä semmoiset 30 minuuttia ennen kuin pystyi taas nukkumaan.

Oikea herätys oli siinä 8:00 taas, kun piti lähteä Pikkukivirokkia varten laittamaan asioita valmiiksi kello 9:ksi.

Pikkukivirokissa esiintyi siis Jytäjyrsijat ja Herra Heinämäen lato-orkesteri.

Kun saavuin lavalle Jytäjyrsijoiden basisti etsi kuumeisesti backlinea. Oli ilmeisesti ollut pieni katkos informaatiossa ja he luulivat, että paikalla olisi backline.

No, asia järjestyi siten, että Jytäjyrsijät lainasivat Herra Heinämäen backlinea ja homma jatkui.

Pikkukivirokki saatiin tempaistua pois alta ja sitten laittelemaan paikkoja valmiiksi Vilkkumaan Maijaa varten.

Maija teki tsekin, jonkä jälkeen ehti allekirjoittanutkin hetkeksi nauttimaan virvokkeita ennen vetoa.

Itse vedot sekä Maijalla että Diablolla meni oikein mallikkaasti, vaikka Diablon monitorimies hieman ehkä hukassa välillä oli tuon LS9-16:sen, jota he mukanaan kantoivat, kanssa.

Diablon jalkeen oli Kotiteollisuuden vuoro ja hyvin pojat vetivätkin. Pete (KT:n monitorijamppa) tykkäsi varsinkin sidefilleistä ja rumpufillistä. Oli kuulemma kiva vetää :).

Tämän jälkeen astui lauteille ensimmäinen isompi orkka jonka monitorit jouduin itse tekemään. Backyard Babies.

Ihan jees veto, vaikka aluksi meinasi mennä vähän hakemiseksi liidilaulajan kuuntelu. Näillähän on osa napeissa ja osa kulmissa, ja silla oli jotain ihme häikkää napeissa keikan aluksi, mutta asiat korjaantuivat onneksi piakkoin (liekkö ollut vaan oma vola liika pienellä, mene ja tiedä) ja homma toimi oikein kivasti loppuun.

Illan päätti Apulanta, joka veti oikein mahtavan keikan myöskin.

Taas iltapalan jälkeen nukkumaan, mutta paljon paremmin nesteitä tankanneena…

Sunnuntai 7.6.2009

Sunnuntaina saatiinkin nukkua hieman pidempään, koska Egotrippi oli tulossa tekemään heidän tsekkiään vasta siinä 11:30 ja D-A-D:stä ei oltu kuultu mitään.

Ajeltiin Timben kanssa festarialueelle ja siinähän se oli. D-A-D:n puoliperävaunurekka mäessä odottelemassa.

Kaveri oli juuri saapunut paikalle ja keskusteli järjestysmiesten kanssa siitä, että miten sen rekan saa sinne alueelle.

Itsehän menimme tyylikkäästi ohi ja aloimme laittamaan lavaa Eggareille.

Tässä vaiheessa alkoi myös se D-A-D –kohellus. tavaraa tuli koko ajan ja tauotta ensin ulos rekasta ja sitten ihan siihen lavan kupeelle odottelemaan…

Eggarit tulivatkin Tertun johdolla paikalle ja päästiin mikittämään. Jotain ihme säätöä oli tuossa mikityksessä, koska pari kertaa piti kääntää edes-takaisin kanavia tuolla kaukokaapelissa. Taisi joku “korjata” samaan aikaan tuolla lavalla… Noh nämäkin saatiin oikein ja Eggarit pääsi tsekkaamaan ja hommahan toimi. Voi tauti kun kuulosti hyvälle tuo Eggarien vetely sinne etupäähänkin…

Eggarien jälkeen oli taas minun vuoroni tehdä hieman monitoreja. Kyseessä oli Amorphis.

Varsin miellyttävä tuttavuus, kun kaikki meni kulmilla ja tosi selkeät alustukset sain mitä minnekin halutaan.

Ilmeisesti aika hyvin osui, koska ihan minimaalisin korjauksin pärjättiin.

Tämän jälkeen oli meille helpoin yhtye Don Johnson Big Band lauteilla. He eivät tarvinneet mitään muuta kuin pari mikkistaakia ja kaapeloinnit. Kaikki muu oli omasta takaa.

Toisaalta tämä oli myös ainoa kokoonpano, jossa jouduin juoksemaan kesken vedon lavalle vaihtamaan yhden kaapelin, kun overheadista alkoi tulla hirmuista rupsetta.

Kaapeli käteen ja juosten lavalle. Uusi kaapeli mikkiin ja suora veto ilman hakua varmuuden vuoksi suoraan kaukokaapeliin ja toimi!

Onneksi sattui ihan vedon alussa, kun olin vielä vieressä kyttäämässä, että kaikki toimii.

Siitä sitten keskustelemaan D-A-D:n teknikoiden kanssa. Kovasti oli etupään jamppa huolissaan siitä että limitterit tekisivät silppua heidän soundistaan. Siitä sitten keskusteltiin ja lopulta ymmärsimme toisiamme ja limitterit saivat jäädä suojaamaan systeemiä.

Tässä välissä ryntäsin vaihtamaan Von Hertzen Brothersin lavalle ja kovasti oli tuottaa tuskaa tämä vaihto.

Ensin ei basari kuulunut ja sitä kovasti koetettiin korjata. Vaihdettiin johtoa, mikkiä jne. mikään ei auttanut. Ainakin 7 kertaa kysyttiin, että onhan phantomit päällä ja vastaus oli, että on.

Siinä vaiheessa kun linjatsekki oli mennyt basarin ohi, vikaa edelleen etsittäessä, ja tuli seuraava +48V:tä tarvitseva ränni vastaan, joka ei myöskään toiminut, kysäisin vielä kerran että onhan varmasti phantomit päällä. Vastaus oli edelleen, että on, joten kysyin että onhan phantom-masterkin päällä? Vilkaisu LS9:sin syövereihin paljasti että eihän se ollut.

Kaapeloinnit takaisin alkuperäisiin ja uusi testi. Kaikki toimi kuten piti. Kovasti meiltäkin tässä vaiheessa pyydettiin anteeksi, eikä se mitään. Erehdyksiä sattuu, mutta tuli vaan mieleen, että olisiko se mahdotonta laittaa tuohon LS9:siin, ja muihinkin taskulaskimiin, jokin LED joka ilmaisisi tuon +48V masterin tilan?

Hertzenin vedon aikana laiteltiin jo D-A-D:n monitorilandia valmiiksi samalla kun lavakädet rakensivat lavaa Hertzenin backdropin takana D-A-D:lle.

Kun VHB lopetti, tyhjennettiin lava kaikesta ylimääräisestä. Meidän raisereista, kulmista, sidefilleista jne. Sinne jäi vain D-A-D:n showhun kuuluvat asiat.

Täytyy sanoa, että yksi ammattimaisimmista cryyistä joita olen elämässäni tavannut. Monitorikaverin kanssa kytkettiin yhdessä kaikki asiat kohdilleen ja homma saatiin pelittämään hyvissä ajoin, ilman mitään panikointia tahi kiirettä, vaikka paljon oli spesiaaliakin mukana. Esimerkiksi muutama mikki lavalla, johon pop pääsi avautumaan vain monitorijampalle.

Oli muuten melko hienon näköinen taskulaskin D-A-D:lla mukanaan. Taitaa tuo PM5D taittua myös funktioihin tarvittaessa ;).

Todella hienon shown vetivät Tanskan pojat ja henkilökohtainen näkemykseni on, että tähän oli hyvä lopettaa tämän vuoden osalta nämä kisat.

Kivenlahti_DAD_7 Kivenlahti_DAD_1 Kivenlahti_DAD_2 Kivenlahti_DAD_3 Kivenlahti_DAD_4 Kivenlahti_DAD_5 Kivenlahti_DAD_6

Kovasti tuli kiitosta myös D-A-D:n väeltä ja kyllähän kaikki ihan mallikkaasti menikin.

Tästä sitten kamoja purkamaan ja kotona taisin olla joskus 5 aikaan aamulla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kivenlahti kuittaa,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)

perjantai 29. toukokuuta 2009

Naisten kunto 5 ja Mamba @ Turku

Perjantai 22.5.2009

Tämä(kin) keikka alkoi leppoisasti autoilemalla Suomen Turkuun, jossa oli määrä olla lauantaina naisille tarkoitettu kuntotapahtuma, jota tähditti Mamba.

Mikäs siinä oli ajellessa, kelit oli kohdallaan eikä minnekään kiire, mutta olisivat nuo nyt Tielaitoksen miehet voineet tuolla uudella Hki-Turku motarilla antaa olla hieman korkeammat nopeusrajoitukset kuin 80 km/h, mitä oli pitkät pätkät tuossa Lohjan ja Salon välillä.

Perille päästiin kuitenkin ja lavakin oli mukavasti pystyssä. Ei siis muuta kuin kamat ulos kuormurista ja ihmettelemään.

Tällä kertaa olikin tiedossa varsin leppoisa keikka äänenpoistajien osalta. Jotain langattomia ja tausta-CD:n soittoa, sekä viuhkan tarjoaminen Mamban väelle.

Mamba siis toi niin monitori-, kuin etupään laudat tullessaan, samoin kuin mikit ja DI:t. Mitä meidän piti tehdä oli rakennella lava valmiiksi ja vedellä kupariset paikoilleen staakien varteen odottelemaan.

…ai niin, tarvitsivathan he meiltä yhden monitorikulmankin.

Siinä sitä siis tavattiin yhtyeen raideria ja rakenneltiin asioita heitä varten. Soiteltiin vielä tekniikalle ja kysäistiin raiderin paikkansa pitävyyttä (oli melko vanha päiväys nääs) ja kuultiin, että yksi laulu olisi tullut lisää. Mikäs siinä, tehdään sitten vaikka niin.

Kun lava oli saatu valmiiksi virittelin vielä oman tonttini kuntoon. Langattomia semmoiset huimat 3ch (1 kapula ja 2 headsettiä), sekä sidefillit.

Lisäksi lavan päähän tuli CD-soitin niin saavat alkujumppansa vedeltyä leppoisasti musiikin pauhatessa myös lavalla sidefilleissä. Niin ja tulihan sinne valmiiksi myös liityntä Bjurströmin Marcon IPodille. Äkkiä laskin että semmoiset ruhtinaalliset 7 kanavaa.

Lautana tällä kertaa hieman vanhempaa suunnittelua edustava Yamaha 03D. Mikäs siinä, toimiva pelihän se tuokin on, vaikka pari minuuttia menikin kunnes sormet taas löysivät oikeat napit (meinasi mennä scene ja kursori napit aluksi väkisin ristiin).

Kun PA ja lava oli valmiina, viriteltiin vielä Vanikan (joka oli tutkaparina minulle tuolla etupäässä) kanssa muutamia viivelinjoja. Kauimmaiset tulivat semmoiseen 145 metrin päähän itse PA:sta.

Yllättävänkin kivuttomasti saatiin nuo viiveet osumaan heti kerralla :)

Tästä olikin hyvä painella sitten nukkumaan tuonne Turun Omppuun.

Lauantai 23.5.2009

Aamulla heräillessäni huomasin ensimmäiseksi, että keli ei olekaan ihan niin kuiva kuin perjantaina. Vettä tuli ihan sillä lailla tasaisesti koko ajan, vaikkakaan ei paljoa.

Siitä suuntasin sitten läheisessä ravitsemusliikkeessä nautitun aamupalan kautta takaisin Paavo Nurmi –stadionille ja täytyypä sanoa, että oli hyvä homma, kun oltiin suojattu kaikki kunnolla edellisenä iltana. Lavalla oli nimittäin tuulen ansioista ihan muutama lammikkokin, joita sitten lastailtiin pois.

Mamban sakki saapuikin ihan ajallaan ja heti ensimmäiseksi kuulin, että he tarvitsevat toisenkin monitorin. Tämä oli jäänyt mainitsematta edellispäivänä puhelimessa. Muuten oli kaikki osunut ihan kohdilleen.

Noh, ei siinä mitään, onneksi oli noita kulmia ja päätteitä hieman ylimääräisiäkin mukana.

Mamban stage valmiiksi ja sitten jututtamaan niitä “omia työntuottajia” eli erilaisia jumpparyhmiä ja Marcoa.
Tässä vaiheessa huomasin, että meillä oli Mamban kanssa langattomat ristissä, mutta siitäkin selvittiin meidän taajuuksia vaihtamalla.

Marcolle meni siis kapula juontoja varten ja headset venyttelyjä ja jumppaa varten. Toinen headset meni siis vuorotellen eri kuntotaloja edustaville esityksille.

Kaikki oli oikein leppoisaa, eikä oikeastaan muita mainittavia tapahtunut ennen kuin ukkonen iski päälle.

Täytyy sanoa, että pääsinpähän laittamaan Bjurströmin Marcon vedon poikki. Marco oli juuri vetämässä palautusvenyttelyä kun ukkonen tuli niin lähelle stadionia, että päätettiin Vanikan kanssa keskeyttää show ja tempaista sähköt pois.

Voimavirta siis keskuksesta irti ja odottelemaan. Tätä odottelua kesti semmoiset 40 minuuttia, jonka jälkeen kytkettiin virrat takaisin ja päästiin jatkamaan ohjelmaa.

Muutama kuntotalo päätti jättää ohjelmansa välistä ja niinpä Mamba pääsi aloittamaan ajallaan.

Mamba lopetti jo hyvissä ajoin, joten purku päästiin aloittamaan hieman etuajassa, lopputuloksena se, että kotiin päästiin Vanikan kanssa lähtemään jo siinä 20:30. Silkkaa mahtavuutta!

Maininnan arvoinen asia lienee myös se, että kun aloimme purkamaan kamoja, huomasimme myös taivaan aukeavan. Siinä viimeisiä laatikoita pukkaillessamme kuormurille paistoikin aurinko jo täydeltä terältään. Kohtalon ivaako?

Kuviakin tuli otettua, mutta ans’ kahtoo onko niistä tänne laitettaviksi. Aika peruskauraa kuitenkin oli, joten voipi olla että mennään ilman kuviakin.

Nyt hieman lomaa ennen Kivenlahti Rockia,
-Katti-

tiistai 19. toukokuuta 2009

Fillarifestari @ Kontula

Perjantai 15.5.2009

Perjantaina oli siis kyseessä pystytys. Tällä kertaa tavoistani poiketen oli lupautunut auttamaan myös lavan pystytyksessä.

Mikäs siinä, kaunis auringonpaisteessa kylpevä kevätpäivä.

Lavaa pystyttäessä tehtiin tottakai yksi virhe (ainakin). Lavan katoksi ja seiniksi tehtiin siis Arc, jonka sisällä olevan lavan koko on normaalisti semmoinen 10x8, mutta tällä kertaa lava piti siis tehdä 8x6.

Siinä pystyttäessä huomattiin vasta siinä vaiheessa kun oli jo L valmiina, että 10 leveätähän me siitä oltiin kuitenkin tekemässä… Eipä siinä muu auttanut kuin repimään lavaa paikalleen keskemmälle sen jälkeen kun yksi rivi paloja poistettiin.

…tässä vaiheessa alkoikin muistua mieleen, miksi minä en lavatöitä yleensä ole suostunut tekemään…

Lopulta saatiin lava pystyyn ja päästiin laittelemaan äänikamoja pystyyn myöskin jo pimenevässä, ja viilenevässä illassa.

Mitään kommelluksia ei äänikamojen suhteen tullut, mutta yksi maininnan arvoinen (ehkä?) juttu siinä pystytyksen aikana tapahtui. Oli hieman Kontulalaista teini-angstia ilmassa, kun yht’äkkiä jostain kuului “kirosana, sä et ihan oikeesti tee noin, kirosana. Nyt jätkälle tulee turpaan niin kirosanasti!” ja sen jälkeen lähti yksi kaveri kuin olisi tuli lyöty perseen alle, ja perässä sillä oli toistakymmentä suurin piirtein saman ikäistä sälliä, joita vielä tytöt yllyttivät.

Ilmeisesti pääsi kaveri pakoon, kun muu porukka tuli vielä siihen lavan kupeelle uhoamaan samoihin aikoihin, kun me olimme jo lähdössä nukkumaan.

Lauantai 16.5.2009

Tällä kertaa olimme kaukaa viisaita ja teimme kaiken niin valmiiksi kuin pystyimme jo perjantaiyönä. Tämä antoi mahdollisuuden nukkua kaikessa rauhassa aamulla ennen kuin lähdettiin takaisin Kontulaan.

Keli oli edelleen loistava ja päivästä odotettiin tulevan oikein mukava.

Siinä kaikessa rauhassa katseltiin, että kamat oli edelleen niin kuin piti ja louhittiin siinä samalla tsekki Dingo Duolle (Neumann ja Vesa).

Tämän jälkeen alkoi tapahtuma ensin Circus Helsingin esityksellä, jota seurasi juonto ja kaupunginjohtajan puhe. Kaupunginjohtajan puheen jälkeen oli Helsingin pelastuslaitoksen soittokunnan vuoro.

Käytännössä tänne asti oli siis todella leppoisaa menoa, vaikkei meille aikatauluista kukaan mitään tiedottanutkaan, oltiin ilmeisesti aikataulussa. (?)

Sitten alkoikin bänditouhut. Rumpujen yms. pystytyksen aikana oli lavan vieressä käynnissä fillarihuutokauppa, joten kaikessa rauhassa siinä sai backlinen kalustaa.

Ensin tuli lavalle Stadin Juhlaorkesteri, joka veti eri vuosikymmenten ja maanosion musiikkia. Ihan jees vetivät, mutta varmaan olisi vieläkin paremmalta kuulostanut, jos ei puhallin sektio olisi ollut ihan niin pelti kiinni (trumpetisti mm. tempaisi naamalleen lavalle tullessaan) ja jos olisivat antaneet mikrofonien olla niin kuin ne oli laitettu.

Juhlaorkesterin jälkeen oli vuorossa tanssiorkesteri. Ajattelin itsekseni että tämähän menee mukavasti, kunnes ensimmäinen ralli lähti käyntiin. Voi herranen aika! Tuntui kuin olisi väki soitellut ihan eri biisiä keskenään välillä. Pahasti oli hakusessa tuo homma.

Aika paljon pitää tapahtua, että minullekin tulee myötähäpeän tunne, mutta tällä kertaa se tuli…

Kehtasivat vielä soittaa melkein 30 minuuttia ylipitkän setin, vaikka asiasta huomautettiin useampaan otteeseen. Oli allekirjoittanutkin jo miltei valmis tempaisemaan sähköt pois lavalta kunnes lopettivat.

Päivän lopetti Dingo Duo, joka veti yllättävänkin hyvin. Jostain kumman syystä Neumannin akustinen vaikeni. Ensimmäiseksi epäilin paristoa, jonka vaihdoinkin lennosta, mutta se ei parantanut tilannetta. Sen jälkeen kokeilin uutta piuhaa, uutta D.I. Boxia, jne. jne., mutta mikään ei auttanut. Luulenpa että meni kaapeli poikki/irti sisällä…

Noh, ei se menoa haitannut ja Neumann soitteli sähkiksellä siis keikan.

Siitä sitten purkuhommiin ja kamoja pakkaamaan. Ääni menikin kasaan varsin nopsaan, mutta sitten oli vielä se lava… Voi yhren kerran, kun pitää olla niin huonomuistinen että lupautuu.

Noh lavakin meni sen ärsytyksen voimalla melko nopsaan kasaan ja kotona taisin olla joskus 01:00 jälkeen.

Kaikkea siis taas sattui ja tapahtui… …minullekin…
-Katti-

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Blogi auki...

Ja pakkohan se minunkin oli avata blogi, kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus tällä alallamme tuo blogin pito...

Toivottavasti saan lähiaikoina hankkittua uuden kameran, jolla saisi riittävän laadukkaita kuvia tännekin (vanha kamera kun sukelsi hyllyltä alas varsin kohtalokkain seurauksin).

Minä siis touhuan tuolla äänentoisto-, ja joskus myös valomaailmassa freelance työntekijän meiningillä. Kuka tahansa minua haluaa erilaisissa tapahtumissa, konserteissa, partyissa jne. käyttää, voi ottaa yhteyttä esimerkiksi tämän blogin kautta.

Lisää juttua tulee, kunhan ensi viikonlopun keikat on painettu läpi ja jotain kerrottavaa niistä on... ...tokihan menneistäkin voisi kirjoitella, mutta se ehkä sitten tulevaisuudessa.

-Katti-