Lauantai 9.5.2009
Jaahas, mistäköhän aloittais...
Kyseessä oli siis Krakan ja Daikinin yhteisveto Tapiolassa siinä Tapiola Gardenin kupeessa olevan vesialtaan partaalla. Tällainen yhteisveto toimii siis siten, että molemmat bändit feattailee (kirjoitetaanko toi noin???) toisiaan ja lavalla on siis parhaillaan yhtäaikaa menossa 2 rumpusettiä, 4 kanavaa HD:tä, 6 laulua, 4 kitaraa ja basso. Taisi tulla kanavia monitorilautaan semmoiset 30 kpl, tai jotain. Melkoinen taistelutanner siis...
Meiltä oli tilattu ko. tapahtumaan siis pelkästään ääni. Minä toimin monitoreissa ja Ville ajelisi etupään. Koskapa kyseessä oli ulkoilmaveto ja Suomen kevät ja kesä kun on niin hyvin arvattavissa oli tilaaja tilannut toki katetun lavan toiselta toimittajalta.
Lavan piti olla valmis kello 11 kun me saavumme paikalle, jotta saisimme pystyttää äänikamat ennenkuin pop saapuu paikalle siinä 13:30 aikoihin.
Piipitys alkaa
Ei viitsis piipittää, mut kait se on pakko. Mikä kumma se on, että joillekin toimittajille on niin julmetun vaikeaa hahmottaa aikatauluja!?!
Tultiin itse paikalle siinä karvan auki 11 todetaksemme että lava ei todellakaan ole vielä pystyssä. Mitä oli tehty oli muutama trussiliitos kattoa varten, mutta sieltäkin puuttui useampi metri vielä trussia...
Siitä sitten kyselemään, että mistäköhän tämä mahtaisi johtua. Vastaus oli, että "eksyttiin tänne tullessa". Siis mitä, täh, häh !?! Kuinka Uudellamaalla sijaitsevan yrityksen kuorma-auto voi mahdollisesti eksyä tullessaan Espoon Tapiolaan !?!. Ymmärtäisin vielä semmoisen 30 minuutin myöhästymisen tämän takia, mutta että yli 2 tuntia !?! Tekisipä mieli sanoa että ..... amatöörit!
Siinä sitten katseltiin sateen ropistessa niskaan, kun sitä lavaa pykäiltiin kasaan. Sanotaanko näin, että olen minä helpompiakin tapoja nähnyt itse...
Lopulta päätettiin ruveta auttamaan lavaporukkaa, että päästäisiin edes joskus sitä ääntäkin pystyttämään...
Täytyy vielä mainita, että mukana oli eräs wannabe-apukäsi, jolta kyllä juttua lähti, mutta mitään ei tapahtunut...
/piipitys
Kun sitten lopulta päästiin äänen kimppuun oli kello jo 13:10 ja edelleen kaverit pystyttivät lavaa siinä samalla...
Tällä kertaa oli hyvä, että pop saapui paikalle hieman myöhässä, niin oli ainakin lava valmis, ja äänikin suurin piirtein kasassa.
Minun monitorilandiani pystytettiin Hiacen persuuksiin. Sinne ei ainakaan tule suihkulähteistä lisää vettä tuulen painamana. Ongelmaksi meinasi tosin muodostua näköyhteyden rajallisuus lavalle päin.
Mixejä lavalle meni semmoiset 8 kpl, joka jampalle oma, joista 3 oli kulmia ja 5 IEM mixejä. Side fillit jätettiin ihan suosiolla pois kuvioista tässä vaiheessa.
Olipahan mukava tehdä pitkästä aikaa monitoritöitä ihan oikealla analogilaudalla. Mukavuutta siinä on se, että pystyy molemmilla käsillä tekemään eri asioita yhtä aikaa ja näkee yhdellä silmäyksellä kokonaiskuvan ilman valikkosurffailua.
Tsekki raapaistiin pikaisesti alta pois, koska oltiin myöhässä jokatapauksessa se pari tuntia, mutta ihan OK:sti kaikki saatiin kasaan n. 20 minuuttia ennen vetoa.
Siinä vetoa odotellessa iski sitten kylmä. Tuuli ja märät kamppeet eivät ole omiaan pitämään lämpimänä ja niinpä tuntuikin, että paleltuu hengiltä. Onneksi sentään oli lämmintä kahvia juotavaksi.
Keikka itsessään meni ihan hyvin, mitä nyt muutamia monitoriasetuksia lennosta ruuvailtiin paremmiksi, mutta muuten ihan jees.
Yksi kommellus toki mahtui tällekin keikalle. Daikinin Matin kitarastäkki päätti lentää nurin kesken keikan, kun tuuli painoi lavan sivukankaan sitä vasten niin kovasti (jaa-a, mitenköhän ne sivukankaat olivatkaan niin huonosti ankkuroituina? AA("Amatöörit asialla")-kerhon hommia).
Mitään en ehtinyt minäkään tekemään, kun huomasin stäkin lähtevän nurin, muuta kuin hypätä lavalle toteamaan vahingot.
Kyseessähän on siis sellainen Marsun kaapin ja Mesan putkinupin yhdistelmä, joten olin melko varma, että Matin soitot ko. keikalle oli soiteltu, ainakin jos ei varaputkia sattunut äkkiseltään mukaan.
Mutta ei! Nostettiin stäkki pystyyn, Mattia ja minua hieman jännitti kun Matti täräytti ensi kerran kitaraa : mitä ihmettä? Sieltähän kuului ihan oikeaa ääntä, ja vielä sellaista kuin pitikin!
Ainoa päällisin puolin vaurioitunut osa oli plugi, joka vääntyi melkoisesti. Nopeasti totesimme, että nyt ei kosketa mihinkään ja vedetään keikka loppuun ennenkuin mitään muuta tehdään.
Kamat kestivät keikan loppuun asti, jonka jälkeen vitsailinkin että taitaa nuo Mesat olla kuitenkin trankkupelejä, kun ei tuommoisesta pudotuksesta ollut moksiskaan. Meinasi Matti kuitenkin ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja Levytukkuun asian tiimoilta.
Samoin tein kun keikka loppui siinä kello 17, alettiin laittamaan kamoja kasaan. Vilkaisin kelloa 18:15 kun lähdimme liikkeelle Tapiolasta. Varsin ripeä purku siis. Varmaan oli jotain tekemistä yleisellä mielialallakin asiaan...
Ja jotta se kakkasäkki saataisiin ihan typötyhjäksi, vanha luottopelimme Hiace muuttui perunapadaksi siinä Tuusulanväylällä. Lämmöt hyppäsivät tappiin ja sellainen valkoinen höyry pöllähti auton alta.
Auto sammuksiin ja voi mahtava millainen perunapadan ääni penkin alta kuuluikaan =D .
Ensimmäinen ajatus oli että sieltä on taas irronnut jäähdyttäjän letku, mikä kuitenkin oli ihan kiltisti paikoillaan... No mitäs sitten? Odoteltiin siinä tienposkessa tovi, jotta kone jäähtyisi ja lähdettiin jatkamaan. Päästiin pari kilometriä, melkein varastolle, kun piti taas pysähtyä jäähdyttelemään. Siinä vaiheessa Kaitsu soittelikin jollekin kaverilleen, joka ymmärsi pakujen dieseleistä jotain ja pyysi häntä tulemaan varastolle.
Moottorin jäähdyttyä nilkutettiin varastolle, juuri ja juuri sinne päästen ennen kuin lämmöt olivat taas tapissa, ja Kaitsun kaverikin saapui paikalle.
Muutama nopea testi ja vilkaisu, nesteiden lisääminen ja syylärin suodattimen aukaisu, ja a´vot. Jäähdytys pelasi taas kuin ennen vanhaan, aivan kuin uutena.
Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen olikin mahtavuutta painua kotiin ja saunaan sulattelemaan itseään.
Kuvia en todellakaan ottanut tältä reissulta, ja hyvä niin... Tiedä vaikka olisi kamerakin hajonnut.
Tää on vaan joskus tällaista, mut jos tää ois helppoo ja ihquu ni kaikkihan tätä tekis.
Taidankin tästä suoria lähimpään markettiin ostamaan ihan oikeat sadevaatteet ja neopreenihanskat vastaisuuden varalle.
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, niin ei tule enempää ruumiita...
-Katti-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti