Perjantai 22.5.2009
Tämä(kin) keikka alkoi leppoisasti autoilemalla Suomen Turkuun, jossa oli määrä olla lauantaina naisille tarkoitettu kuntotapahtuma, jota tähditti Mamba.
Mikäs siinä oli ajellessa, kelit oli kohdallaan eikä minnekään kiire, mutta olisivat nuo nyt Tielaitoksen miehet voineet tuolla uudella Hki-Turku motarilla antaa olla hieman korkeammat nopeusrajoitukset kuin 80 km/h, mitä oli pitkät pätkät tuossa Lohjan ja Salon välillä.
Perille päästiin kuitenkin ja lavakin oli mukavasti pystyssä. Ei siis muuta kuin kamat ulos kuormurista ja ihmettelemään.
Tällä kertaa olikin tiedossa varsin leppoisa keikka äänenpoistajien osalta. Jotain langattomia ja tausta-CD:n soittoa, sekä viuhkan tarjoaminen Mamban väelle.
Mamba siis toi niin monitori-, kuin etupään laudat tullessaan, samoin kuin mikit ja DI:t. Mitä meidän piti tehdä oli rakennella lava valmiiksi ja vedellä kupariset paikoilleen staakien varteen odottelemaan.
…ai niin, tarvitsivathan he meiltä yhden monitorikulmankin.
Siinä sitä siis tavattiin yhtyeen raideria ja rakenneltiin asioita heitä varten. Soiteltiin vielä tekniikalle ja kysäistiin raiderin paikkansa pitävyyttä (oli melko vanha päiväys nääs) ja kuultiin, että yksi laulu olisi tullut lisää. Mikäs siinä, tehdään sitten vaikka niin.
Kun lava oli saatu valmiiksi virittelin vielä oman tonttini kuntoon. Langattomia semmoiset huimat 3ch (1 kapula ja 2 headsettiä), sekä sidefillit.
Lisäksi lavan päähän tuli CD-soitin niin saavat alkujumppansa vedeltyä leppoisasti musiikin pauhatessa myös lavalla sidefilleissä. Niin ja tulihan sinne valmiiksi myös liityntä Bjurströmin Marcon IPodille. Äkkiä laskin että semmoiset ruhtinaalliset 7 kanavaa.
Lautana tällä kertaa hieman vanhempaa suunnittelua edustava Yamaha 03D. Mikäs siinä, toimiva pelihän se tuokin on, vaikka pari minuuttia menikin kunnes sormet taas löysivät oikeat napit (meinasi mennä scene ja kursori napit aluksi väkisin ristiin).
Kun PA ja lava oli valmiina, viriteltiin vielä Vanikan (joka oli tutkaparina minulle tuolla etupäässä) kanssa muutamia viivelinjoja. Kauimmaiset tulivat semmoiseen 145 metrin päähän itse PA:sta.
Yllättävänkin kivuttomasti saatiin nuo viiveet osumaan heti kerralla :)
Tästä olikin hyvä painella sitten nukkumaan tuonne Turun Omppuun.
Lauantai 23.5.2009
Aamulla heräillessäni huomasin ensimmäiseksi, että keli ei olekaan ihan niin kuiva kuin perjantaina. Vettä tuli ihan sillä lailla tasaisesti koko ajan, vaikkakaan ei paljoa.
Siitä suuntasin sitten läheisessä ravitsemusliikkeessä nautitun aamupalan kautta takaisin Paavo Nurmi –stadionille ja täytyypä sanoa, että oli hyvä homma, kun oltiin suojattu kaikki kunnolla edellisenä iltana. Lavalla oli nimittäin tuulen ansioista ihan muutama lammikkokin, joita sitten lastailtiin pois.
Mamban sakki saapuikin ihan ajallaan ja heti ensimmäiseksi kuulin, että he tarvitsevat toisenkin monitorin. Tämä oli jäänyt mainitsematta edellispäivänä puhelimessa. Muuten oli kaikki osunut ihan kohdilleen.
Noh, ei siinä mitään, onneksi oli noita kulmia ja päätteitä hieman ylimääräisiäkin mukana.
Mamban stage valmiiksi ja sitten jututtamaan niitä “omia työntuottajia” eli erilaisia jumpparyhmiä ja Marcoa.
Tässä vaiheessa huomasin, että meillä oli Mamban kanssa langattomat ristissä, mutta siitäkin selvittiin meidän taajuuksia vaihtamalla.
Marcolle meni siis kapula juontoja varten ja headset venyttelyjä ja jumppaa varten. Toinen headset meni siis vuorotellen eri kuntotaloja edustaville esityksille.
Kaikki oli oikein leppoisaa, eikä oikeastaan muita mainittavia tapahtunut ennen kuin ukkonen iski päälle.
Täytyy sanoa, että pääsinpähän laittamaan Bjurströmin Marcon vedon poikki. Marco oli juuri vetämässä palautusvenyttelyä kun ukkonen tuli niin lähelle stadionia, että päätettiin Vanikan kanssa keskeyttää show ja tempaista sähköt pois.
Voimavirta siis keskuksesta irti ja odottelemaan. Tätä odottelua kesti semmoiset 40 minuuttia, jonka jälkeen kytkettiin virrat takaisin ja päästiin jatkamaan ohjelmaa.
Muutama kuntotalo päätti jättää ohjelmansa välistä ja niinpä Mamba pääsi aloittamaan ajallaan.
Mamba lopetti jo hyvissä ajoin, joten purku päästiin aloittamaan hieman etuajassa, lopputuloksena se, että kotiin päästiin Vanikan kanssa lähtemään jo siinä 20:30. Silkkaa mahtavuutta!
Maininnan arvoinen asia lienee myös se, että kun aloimme purkamaan kamoja, huomasimme myös taivaan aukeavan. Siinä viimeisiä laatikoita pukkaillessamme kuormurille paistoikin aurinko jo täydeltä terältään. Kohtalon ivaako?
Kuviakin tuli otettua, mutta ans’ kahtoo onko niistä tänne laitettaviksi. Aika peruskauraa kuitenkin oli, joten voipi olla että mennään ilman kuviakin.
Nyt hieman lomaa ennen Kivenlahti Rockia,
-Katti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti