Kyseessä oli siis Radio Dein järjestämä (?) hässäkkä Senaatintorilla.
Ohjelmassa piti olla kuoroa, bändiä, puhetta, musikaalia…
Muutaman tunnin yöunien jälkeen paineltiin Villen kanssa pystyttämään tuota settiä. Tänä vuonna mulle tuli vähemmän subeja kuin edellisenä, joka jo heti hieman harmitti, mutta minkäs teet. Sillä mennään mitä annetaan.
Aikataulu oli taas tiukka, mutta siinä pysyttiin. SD9:iin (niin, siis se SD9 tuli mulle nimenomaan tänne) olin valmiiksi tehnyt jo session tätä päivää varten, joten aika nopeella lähdöllä päästiin liikkeelle. Olipahan muuten kerrankin nautinto käsitellä kaukokaapelia, kun se oli ohkasempi ja kevyempi kuin etupään sähköjojo :)
Siinä PA:ta virittäessä jo huomasin, että botnepuoli jää väkisinkin hieman ohueksi tänä vuonna, ainakin kun hieman kauemmaksi mennään.
Kun oltiin saatu kaikki osaset paikoilleen, tulikin bändi paikalle. Ensimmäinen paikalla oli basisti, jonka tsekki ei kauaa kestänytkään, olihan lähtösoundi jo aika kohdillaan.
Tän jälkeen tsekattiin rummut, ja siellä tulikin ylläri vastaan. Aloitin tsekin basarista, mutta sieltä tuli semmoinen kellopelimäinen soundi B52:n kautta, joten pyysin Villeä (joka siis tällä kertaa oli lavalla) tarkastamaan että mulle tulee oikea signaali, ja mikki on edes “siellä päin”. Kaikki oli lavalla kunnossa, mutta signaali oli todella “erikoinen”. Ehdotinkin että otetaan mun oma D6:nen käyttöön, vaikka se ei tuohon musajuttuun ihan piiskamaisuutensa takia istukaan, mutta ihan vaan kokeillakseen onko mikissä vika.
Heti kun D6 oli kytketty alkoi sitä botneakin tulla, tosin kyllä sieltä sitä piiskaakin tuli, mitä sit yritin hillitä parhaani mukaan. Se missä vaiheessa toi B52 oli saanut siipensä oli mysteeri, koska se oli ollut edellispäivänä vielä käytössä.
Noh, tsekit saatiin tehtyä ja on toi SD9 vaan mukavan kuuloinen tuolla etupäässäkin. Oikein semmoinen pehmeä, mutta samalla kuulas ja erotteleva soundi. Tykkään kovasti!
Ensimmäisen esiintyjän piti olla kuoro, ja kaikki olikin valmista heitä varten. Itseasiassa kuorokin oli jo lavalla, mutta heille tulossa oleva keyboard ja sen soittaja oli juuttunut Helsingin Vappuruuhkaan.
Siinä puolisen tuntia odoteltiin, ja sitten tuottaja teki päätöksen että kuoroa ei kuultaisikaan, vaan kuoro astui lavalta alas ja tilalle tuli tuo jo aiemmin tsekin tehnyt bändi.
Ohjelma menikin aina loppupuolelle asti siten, että välillä bändi soitti, välillä oli puheita.
Viimeisenä esiintyjänä oli Suomalainen Messu, jota jonkinlaiseksi musikaaliksi voitaneen nimittää. Siinä oli percussio-osastoa, bassoa, viulua, akustista kitaraa ja haitaria. Sekä näiden lisäksi yksi langallinen laulumikki bändille ja 6 kpl WL headsetteja.
Ilman tsekkiä kun lähdettiin liikkeelle, kesti pienen hetken saada noiden headsettien tasot kohdilleen, ja sittenkin kun ne muka olivat kohdillaan oli yksi niistä tosi rapeasti murolla.
Kysäisin lavanpäästä mikä siellä oli meininki, ja Ville kertoi että tuo kyseinen kanava menee muroille jo tullessaan vastaanottimeen (vaikka siellä olikin kovasti vaimennuksia jo päälle laitettu lähtövaiheessa).
Noh, sille ei siis voinut mitään ja sillä mentiin, mutta muuten homma toimi oikeinkin hyvin. Olinhan saanut sentään lapun, jossa kävi ilmi soolot ja puheet. Muuten olisinkin melko hukassa ollut :)
Siinä kamoja purkaessamme kävi useampikin ihminen kiittelemässä kuinka homma oli onnistunut ja olivat tykänneet. Ainoa asia josta itse en tykännyt oli se että tuolla torilla oli taas melko kylmä (kuten vuotta aiemminkin). Ja vaikka tällä kertaa oli pitkä kerrasto alla, meinasi silti palella.
Päätinkin, että jos tämä tapahtuma tulee minulle vielä ensi vuonna, niin vedän turkishaalarit päälle :)
Hengissä selvittiin, yleisö piti, joten laskutusperustekin lienee olemassa,
-Katti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti