Kivillä, vai kiville?

Ohops… Oli jostain syystä jäänyt tämmöinen tuolta viime vuoden puolelta julkaisematta. Noh, tässä tulisi… …ja ei, minulla ei siltikään ole aikomustakaan tehdä blogia siitä Katrin toistaiseksi viimeisimmästä keikasta Forssassa…

Tämä kaikki tapahtui siis armon vuonna 2009, joulukuun 9. päivänä:

On The Rocks oli illan teemana tällä kertaa. Oikein leppoisaa meininkiä siis tiedossa, koska muuta ei mukana tarvinnut tuoda kuin monitorilankku ja mikit. Kaikki muu löytyy paikan päältä…

Noh, periaatteessa olisi noi mikitkin varmaan sieltä löytyneet, mutta kun on tuota possunuhaa ja kaikkea liikkeellä, ni ajateltiin viedä omat mikit kuitenkin mukana.

Pystytys ja tsekki meni ilman isompia ongelmia, tosin rumputsekin jouduin tekemään minä (kyllä, pääsin siis häpäisemään itseni) ja bändi itsessään tsekkasi lavabalanssin ilman rumpuja.

Siitä sitten keikkaa odottelemaan takahuoneeseen.¨

Rocks on siitä kiva paikka, että siellä on kohtuulliset vetoajat. Tälläkin kertaa oli ajaksi määritelty kello 23, joten aikaisin päästäisiin kotiokin.

Noh, useammasta syystä johtuen keikka alkoi vasta 23:20, mutta ei paha siltikään.

Keikka itsessään meni kivuttomasti ja ihan muutamalla pikku säädöllä lavabalanssin suhteen, väkeä vaan olisi sopinut enemmänkin… …noh, ei se tyhjäkään ollut, että sinällään :)

Keikan jälkeen nopea tekniikan purku, ja kerrankin oli tekniikan pojat valmiit ennen poppareita :)

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Konserttisali-toimintaa

Jotenkin alkaa nämä kirjoituksen muistuttamaan toisiaan : Lähdettiin varastolta – ajettiin keikkapaikalle – pystytettiin – tsekattiin – vedettiin keikka – purettiin – mentiin nukkumaan – ajettiin takaisin varastolle. Toisaalta ei siinä mitään pahaa ole, että ei isompia asioita tapahdu, varsinkin kun alkusyksystä tuntui että tapahtuu koko ajan ja vähän liikaakin, varsinkin bussilla matkatessa… …alan vaan niin ymmärtää muutamia kolleegoja jotka eivät jaksa niin tiheään näitä blogejaan päivittää…

No mutta kumminnii, mennääs asiaan:

Tehtiin tuommoinen hieman “erilainen” Katrin keikka Ylivieskan Akustiikkasalissa. Toiseksi esiintyjäksi oli alunperin kiinnitetty Kim Herold, mutta hänen saatua jonkin Euroopan tourin päällensä, tuli Kimiä paikkaamaan Koskisen Samae soolona.

Kyseessä oli todellinen erikoisviikonloppu, sillä me tekniikan pojat ja rumpu-basso akseli oltiin mukana vain tuolla Ylivieskassa, mutta muu poppoo jatkoi vielä akustiselle keikalle Kihniöön seuraavaksi päiväksi. Tämä luonnollisesti aiheutti säätöä jonkin verran tuohon logistiikkaan, ja niinpä Ylivieskaan mentiinkin kahdella autolla (bussi+henkilöauto).

Matka alkoi aikaisin. Varastolle mentiin siinä 6 jälkeen aamulla pakkaamaan loput kamat kasaan ja Boogien bussi saapuikin pihaan siinä 6:30. Tavarat kyytiin ja kohti Lahtea, josta oli määrä poimia Viljamin soittokamat kyytiin. Viljamin itsensä oli tarkoitus matkustaa tuolla henkilöautolla muutamien muiden logististen haasteiden (lähinnä koskettivat akustisen-trion paluuta) takia.

Yllätys olikin suuri, joskin positiivinen, kun Viljami astuikin kyytiimme Lahdessa. Oli kuulemma tullut toisiin aatoksiin, hyvä niin (ehkä).

Siitä sitten lähdettiin kohti Ylivieskaa Jyväskylän ja Haapajärven kautta. Minä menin nukkumaan miltei samoin tein kun Lahdesta päästiin liikkeelle, ja nukahdinkin varsin pian.

Seuraava havainto on jostain Leivonmäeltä, jossa tarjouduin ottamaan ajovuoron. Noh, samoilla kuitenkin mentiin aina Hirvaskankaan Shellille asti, jonne Viljami jäi odottelemaan henkilöautoa (kuulemma tarvitsivat kuskia sinnekin välillä) ja minä hyppäsin bussin puikkoihin.

Alla kuskin tunnelmia jossain Pihtipudas – Haapajärvi taipaleella:

Siitä sitten nopeaa tankkauspysähdystä lukuunottamatta ajeltiinkin aina Ylivieskaan asti, jonne saavuttiin aika tarkalleen kello 14.

Aivan mahtavaa sakkia oli vastassa Akustiikkasalin puolelta. 2 teknikkoa jotka tiesivät mitä tekivät ja olivat ERITTÄIN yhteistyöhaluisia. Kiitos heille!

Siitä sitten riipaistiin kamat pystyyn ja louhittiin tsekki ensin Katrille, sitten Samaelle. Eipä siinä kummempia, jotain pikku säätöä kitarakamojen kanssa, mutta ei mitään mistä ei yli päästäisi.

Äänihöpötys alkaa:
Kavin muuten tuossa “maahantuojalla” edellisviikon torstaina ja Pekka pukkasi mulle käteen Sennheiserin e965:sen. Päätettiin kokeilla ko. pyydystä Katrille ja kyllä, tykkäsin kovasti. Ongelma tuon mikin kanssa voipi vaan olla nuo pienet liiterit, joissa kovin usein olemme. Pelkään että saattaa hieman poimia turhankin paljon lavameteliä mukaan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että aivan mahtava soundinen mikki on kyseessä, suosittelen, ainakin kokeilemaan! Hinta vaan on hieman korkeahko, mutta toisaalta jos se oikeesti jeesaa, niin kyllä siihen kannattaa satsata.
Äänihöpötys päättyy:

Itse keikka meni sen kummemmitta kommelluksitta, ja väliaikakin oli. Oikein leppoisaa, varsinkin kun sali oli lähes loppuunmyyty. Ja ai niin, tällä keikalla Katri esitteli bändinsä ja myös tekniikan. Tätä harvoin tapahtuu noissa liitereissä…

Heti keikan jälkeen kamat kasaan samalla kun Katri jakeli hieman nimikirjoituksia ja oli kuvattavana.

Taisi bussin perä mennä kiinni aika tarkalleen kello 22, jonka jälkeen lähdettiinkin rumpali-basisti-tekniikka-Samae porukalla ajelemaan kohti Etelää.

Itse painuin nukkumaan (kyllä, taas) ja heräilin kun olimme Hirvaskankaan Shellillä, jossa hyppäsin itse auton rattiin. Kello oli aikalailla 01:00 tässä vaiheessa ja kaikki muut painuivat unille.

Siitä sitten ajelin leppoisassa lumisateessa aina miltei Heinolaan asti, jolloin kello oli karvan auki 03:00 ja rupesi silmiä niin kovin kivistämään, että kävin herättelemässä viimeisen ajovuoroon lupautuneen kuskin pukille.

Siitä sitten taas unille, ja seuraava havainto olikin varastolta 05:00 aikaan. Kamat varastoon ja kohti kotia.

Kotona kömmin vielä kerran sänkyyn kello 05:50 ja siihen olikin hyvä päättää tämä matka.
-Katti-

Siirtymistä…

Kyseessä oli siis Katrin keikka Kalajoella, ja kyllä vain, ihan pistokeikka. Siirtymistä oli siis tiedossa enemmän ja vähemmän, mutta onneksi sentään oltiin liikkeellä bussilla, niin pääsi rentoutumaankin.

Pop oli lähtenyt jo aamutuimaan lauantaina ajella puikkelehtimaan ensin varaston kautta kohti Kalajokea. Allekirjoittanut pääsi kerrankin ihan vaan hyppäämään matkan varrelta kyytiin. Jotain eksyilyä oli jo aamuun osunut, mutta ei se menoa haitannut.

Hyvinkäältä, josta siis minä kyytiin nousin, jatkeltiin kohti Hämeenlinnaa, missä kyytiin nousisi koskettimien suuri herra, Viljami.

Koskettimet autoon ja kohti Pohjoista. Syy miksi ajeltiin 3-tietä oli se, että tuuraamaan tuleva bassotaiteilija oli jäänyt toiselta keikkaturneelta Pirkanhoviin meitä odottelemaan.

Nopea aamupala Pirkanhovissa, ja siitä sitten ensin Tampereen Raskoneen kautta kohti Kalajokea. Ei, tällä kertaa ei ollut mitään ongelmia bussin kanssa, mutta piti käydä nuo uudenkarheat eturenkaat jälkikiristämässä ja kun lauantai ei suoranaisesti ole mikään sesonkiaika noille rengasliikkeille, oli Raskone ainoa ko. kokoluokan laitteisiin perehtynyt paikka missä asia voitiin hoitaa.

Mielenkiintoinen tilanne sinällään, että kun asteltiin sinne Raskoneen “työn vastaanotto” puolelle, tuumasi kaveri että “Mä en kyllä tiedä ehditäänkö me tekeen tuollaista”. Ajattelin mielessäni että häh? Eihän siihen mee ku 5 minuuttia tai jotn. Noh, ääni kellossa muuttui kun kerroin, että ko renkaat oli vaihdettu alunperin alle Raskoneen Pasilan pisteellä. Siitä se sitten sutviutui ja heti löytyi mies ne tarkastamaan… …no, ottihan se sen 4 minuuttia kun kellosta ihan itse katsoin :)

Tästä siis jatkettiin kohti Kalajokea sen kummemmin pysähtymättä, muuten kuin parille pakolliselle pika(PIssa/KAhvi)tauolle.

Kalajoelle saavuttiin juuri sopivasti aikataulussa ja siinä pienen hetken arvottuamme löydettiin jopa oikea paikka.

Ravintolassa oli vielä jokin yksityistilaisuus meneillään kun saavuimme, mutta kuulimme, että ko. tilaisuus kestäisi ihan sinne asti kun ovet aukeaa ja siitä huolimatta saisimme alkaa työstämään omaa settiämme.

Täytyypä sanoa, että muutenkin tuo henksun toiminta oli parasta A-luokkaa. Kaikki toimi, ja kaikkeen mitä kysyttiin sai selkeän vastauksen.

Kamat siis pystyyn ja syömään. Ruokana oli jotain hirvipataa, mikä oli kyllä ainakin allekirjoittaneen makuun oikeinkin mukavaa.

Ruuan jälkeen pikavisiitti bäkkärille jossa katseltiin Hietasen Penan Tampere-Talon keikkaa. Hyvän näköinen ja kuuloinen oli, no toisaalta Häkkinenhän siellä porukoineen touhusikin :)

Tästä sitten tsekkiin, varsinkin etupään hahmolle tämä oli tärkeää, koska Mátti oli ekaa kertaa tuuraamassa ko. tontilla. Siinä vähän ohjeistin ensin, ja sitten ei muuta kuin menoksi. Tsekki meni mainiosti, ja päättyi siten että päästiin hyvissä ajoin mökkiin saunomaan ja rentoutumaan ennen keikkaa. Täällä(kin) oli majoitus hoidettu oikein mallikkaasti hienossa mökissä, jonne vielä tilaaja järjesti kyydityksen molempiin suuntiin, ettei tarvinnut bussin kanssa kikkailla.

Keikka itsessään meni ilman sen suurempia kommelluksia, mitä nyt välillä meinasti savu jäädä leijailemaan turhankin paksuna tuohon lavalle, mutta senkin oppi nopeaan, että ne pyydetyt toimet oli toteutettu tässäkin suhteessa (poistopuhallin oli siis pois päältä) :)
Niin siis tällä kertaa vastasin koko tontistani, sekä monitoreista, että valoista…

Ryhmää olis tietty voinu olla hieman enemmänkin, mutta ei se missään nimessä tyhjäkään se sali ollut.

Keikan jälkeen nopeat fiilistelyt bäkkärillä ja sen jälkeen purku hilpeässä fiiliksessä, kun seuraili mitä roku touhusi ja olihan se muutenkin mukavaa, niin…

Kamoja ei saatu yöllä vielä autoon kun oli ryhmää sen verran paljon siinä ovien läheisyydessä, mutta saatiin kuitenkin kaikki purettua ja renkaille, niin se aamun pakkaus ei ahdistanut ihan niin paljoa.

Siitä sitten nukkumaan ja aamulla, n. 4 tunnin unien jälkeen ylös, pakkailemaan kamat autoon ja aamupalan kautta kohti Helsinkiä. Miksi mulla oli ikkuna auki koko yön, ei ihan selvinnyt, mutta johtui varmaan siitä että avasin sen illalla ennen keikalle lähtöä ja varmaan vaan unohdin laittaa takaisin kiinni. Noh, nuhan siitä sitten sai…

Aamupalan (varsin kuuman puuron ja maukkaan leivän) jälkeen kömminkin suoraan sänkyyn bussissa samalla kun Tuuraaja-Matti lähti ajelemaan kohti Etelää.

Seuraava havainto on jossain Parkanon Shellillä, jossa oli oikein perinteinen härdelli päällä. Oli useampaa charter bussia yhtä aikaa, ja kahvikoneita rikki. Siinä hetki asiaa katseltiin ja päätettiin suosiolla jättää ne kahvit sitten väliin…

Bassotaiteilija jätettiin Pirkanhoviin, Viljami Lahteen ja minut kotiin Hyvinkäälle. Kaipa se loppu ryhmäkin perille selvisi, ei ainakaan ole muuta kuulunut :)

Itse olin kotona jo ennen kello 18 mikä tarkoitti sitä, että ehdin jopa sunnuntai-illan säbä vuoroon…

Säbäillessä tosin huomasi, että ei se aamupala muutamalla leivällä ryyditettynä oikein jaksa riittää energialähteenä pelejä varten, ei vaikk tuota vararavintoa onkin :)

Muutamia kuviakin keikalta tarttui kameraan, joskin ne on tuon etupään Tuuraaja-Matin kuvaamia, kun itse oli todella huonossa kuvauspaikassa ja näin ollen luovutin kameran eteen… …tässä muutamia…

Näihin kuviin tällä kertaa,
-Katti-

P.S. Tuli aikoinaan mainostettua sitä Mikkisoftan Writer-pätkää… Kyllä se vaan on elämää helpottanut tän blogin osalta ainakin… …suosittelen kaikille ketkä eivät saa Mikkisoftasta noin niinkuin periaatepohjaista ihottumaa…

(Copyright/Kuvat Minka Matikainen, Matti Kemppainen)

Kiirettä(kö) vai häh?

Huomasin tuossa justiin, että oli postaus jäänyt välistä, tai siis lopusta, liittyen tuohon viimeisimpään Katrin vetoon Keravalla.

Ihmejuttu sinällään, että oikeastaan mitään ihmeellistä ei ole tässä melkein 2 viikon aikana tapahtunut, mutta silti jotenkin vaan on ollunna niin hirmuinen kiire, ettei oo ehtiny edes “A”:ta sanoa, saati sitten jotain blogeja kirjoitella…

Keravan veto oli semmoinen perus klubiveto, joten ei siitä nyt niin hirmuisesti mitään mieleen jäänyt, muuta kuin se, että väkeä olis voinu olla enempi ja että kerrankin oli monitoritaiteilijalle jätetty oikein mahtava paikka siihen lavan kupeelle semmoiseen koloon, jossa oli oikeasti hyvä olla ja näki popparitkin (sekä etupään, vaikken mä sitä niin nähdä haluakaan) mainiosti.

Apukanto toimi, eikä oikeastaan mulla itsellä ole mitään piipittämistä. Etupää jotain nitisi matalasta lavasta ja siitä kui pellit meinas tulla turhan(kin) lujaa, mutta kaikesta selvittiin ja hienosti meni.

Ehdoton plussa tolle Keravan Kinolle (vai onko se Wanha Kino, kuka näistä tietää) tulee kyllä backstagesta.

Aluksi hieman jännitti kun parkkihalliin meidät vietiin, että millainenkohan paikka tää on, mutta backstagelle saapuessamme tuli kaikille hyvä mieli. Oikein kotoisa ja vielä jopa saunakin! Parhautta!

Noh, saunomaanhan siinä illan mittaan joutui kanssa ja muutenkin oli oikein mukavaa. Varsinkin kun henksu ilmoitti keikan jälkeen, että voidaan ihan hyvin roudailla kamat pois, kun ei lavalta siihen “roudausovelle” ollut kuin joku 7m matka, joskin sekin meni narikan edestä mut silti.

Päästiin siis lähtemään kotio jo ennen pilkkua, eikä tarvinnut edes takaisin tulla seuraavana aamuna roudaamaan, mahtavuutta kerrakseen.

Huomasin tuossa samalla, etten ole kantanut kameraa mukana tosi pitkään aikaan, pitäisköhän tuokin korjata nyt tulevana viikonloppuna kun taas tien päälle eksytään. Kahtellaan…
-Katti-

Pohjoisen mäkiä ja liukkaita teitä

Lauantaiaamuna “hyvin” nukutun 3,5 tunnin jälkeen suuntasin siis kohti Hyvinkään juna-asemaa ja siitä sitten junalla kohti Jyskälää, josta muu ryhmä poimisi minut bussin kyytiin. Olivathan he jo vetäisseet keikan edellisyönä Mikkelissä, samalla kun itse olin Tampereella.

Paikkurin vaihduttua Intercity-junaksi Riihimäellä nukahdinkin auvoisaan uneen, josta havahduin Tampereella. Jotenkin oli sellainen hölmö fiilis, kun oli justiin ollut siellä edellisiltana ja taas mentiin ohi toiseen suuntaan…

VR yllätti positiivisesti ja saapui ajoissa Jyväskylään, jossa ponkaisin dösän rattiin. Ilari jäi siihen odottelemaan Peten porukkaa ja niinpä meille oli tulossa Isolle-Syötteelle tuuraava bassotaiteija, jonka poimisimme kyytiin Oulusta.

Siinä aurinkoisessa kelissä, muiden nukkuessa bussin punkissa ajelin sitten kohti pohjoista. Ensimmäinen stoppi meille tuli Pihtiputaalla, jossa Arska tarjoutuikin ajamaan seuraavan legin. Mikäs siinä, kahvit naamaan ja menoksi.

Itse painuin suoraan punkkaan kun autoon pääsin ja seuraava havainto onkin jossain Pulkkilan korkeudella, jossa tarjouduin ajamaan loppumatkan.

Basistin poimittuamme Oulusta alkoikin taipaleen raskain vaihe. Tie Oulusta Kuusamoon päin oli kovin liukas ja kapeaksi aurattu, kyllä siellä oli siis jo lunta. Lisäksi ainakin kaksi kertaa itse havaitsin porotokan tien poskessa pyörimässä ja kerran olin täräyttää housuuni kun Katri huusi yht’äkkiä että “Varo!”. Siinä oli tiensyrjässä mies ilman mitään heijastimia, enkä olisi koko kaveria muuten kyllä edes huomannut. Karkea ja pikainen arvioni on että bussin peili meni vajaan puolen metrin etäisyydellä kaverin päästä…

Kuusamon tieltä käännyttiin Syötteen tielle, joka oli aivan pakkaantuneen lumen peittämä ja todella liukkaan oloinen. Lisäksi dösä oli melko kevyessä lastissa, joten tarkkana siinä sai olla kun ajeli.

Juuri ennen Ison-Syötteen risteystä on sellainen jyrkkä alamäki, enkä yksinkertaisesti vaan uskaltanut jarruttaa riittävän kovasti, kun tuntui että perä karkaa alta, ja niinpä ajoimme siitä risteyksestä ohi. Noh, eihän siinä mitään. Käytiin sitten kääntämässä auto ympäri eräässä pistossa, ja kas kummaa, siihen oltiin sitten jäädä, pieneen nyppylään kiinni. Sain kuitenkin peruutettua sen verran, että sain kunnon vauhdin ja niin päästiin mäen päälle.

Tässä vaiheessa edellä omalla autollaan moninaisten syiden takia reissuun lähtenyt Veli-Saarikalle ilmoittelikin että viimeiset mutkat ja mäet hotellille voivat olla melko myrkkyä…

Päästiin siihen hotellille vievän tien alkuun ja ensimmäinen merkki kertoi 14% mäestä! Tosi hienoa… sitten kun se mäki oli vielä sellainen serpentiini, niin piti ajella todella maltillisesti ja pyrkiä pitämään vauhti yllä, ettei jäätäisi kiinni…

…noh, lopulta jäätiin kiinni kuitenkin ja Katri päättikin jatkaa matkaa kävellen viimeiset pari sataa metriä, kun me muut jäätiin irrottelemaan bussia mäkeen.

Soiteltiin Ville hakemaan kamat ja pop pakettiautolla (hyvä siis, että oli omalla autollaan liikkeellä, muuten olisi ollut kovin haikeaa tuo touhu) samalla kun Arska lähti viemään bussin mäen alle odottamaan seuraavan aamun lähtöä.

Ei me sillä pakullakaan ihan eka yrityksellä tuonne mäen päälle päästy, mutta lopulta kuitenkin. Kaiken säädön jälkeen oltiin semmoinen tunti aikataulua jäljessä ja pistettiinkin sitten ripi-rapi kamaa pystyyn. Ilman popin apua olisi ollut TODELLA kiire. Kiitos siitä heille, että jeesasivat laatikoiden tuuppaamisessa.

Kävipä siinä ravintolapäällikkökin kuittaamassa, että “ei taida teillä etelän miehilllä olla oikein kokemusta tuosta lumessa ajamisesta?” Ne jotka minut, ja ennen kaikkea taustani, tuntevat, tietävät miksi kyseinen kommentti aiheutti sellaisen leppoisan, estottoman naurun purskahduksen yhden jos toisenkin hahmon suusta…

Kamat saatiin siis kunnialla pystyyn ja päästiin jopa nauttimaan etanoita ja aivan loistavaa lohta. Kyllä vaan tuore kala on hyvää, kun se on vielä oikein tehty. Tälläkin kertaa se “hyvä ruoka toi paremman mielen”.

Siitä sitten nopea parin biisin tsekki joka oli sinällään erikoinen, että harvoin sitä jo tsekin aikana saa aplodeja :)

Tsekin jälkeen mökkiin, jossa majoitus oli ja saunaan. Täytyy sanoa, että kyllä oli tuo sauna aivan mahtijuttu tähän väliin!

Keikka alkoi joskus puolenyön aikoihin ja porukkaa oli oikein mukavasti paikalla, ja kaikilla näytti olevan oikein hauskaa. Ainoa miinus illassa oli se, että kuultiin keikan jälkeen että kamat pitää saada pois tiloista vielä silloin yöllä, koska seuraavana aamuna olisi paikka kiinni. Eihän tuo sinällään olisi ahdistanut muuten yhtään, varsinkin kun saatiin lupa liikuttaa laatikot ulos heti pilkun aikaan, johon oli n. tunti, eli semmoinen passeli aika purkuun ja pakkaukseen, mutta kun se bussi oli siellä alhaalla…

Päädyttiin siis pakkaamaan kaikki kamat Villen pakuun, ja saatiinkin ne sinne kenkälusikalla sopimaan, jonka jälkeen mentiin nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain 4:30. Arska tosin oli lähetetty nukkumaan heti keikan jälkeen, niin että hää sai ottaa ekan ajovuoron aamulla…

Kello 6:45 pärähti kello soimaan ja siitä sitten viemään kamoja alas bussille. Arskan kanssa pakkailtiin bussi samalla kun Ville lähti hakemaan poppia ylhäältä bussille. Allekirjoittanut painui suoraan punkkaan, kun peräovi saatiin kiinni…

…Seuraava kunnollinen havainto onkin sitten Kärsämäeltä, joskus 11:30 aikaan kun muut herättelivät minuakin aamupalalle, reilu veto, kiitos taas.

Nopea aamupala ja takaisin nukkumaan. Unta riittikin aina Viitasaarelle asti, jossa hyppäsin itse kuskin pukille. Samassa yhteydessä kulkueemme kasvoi toisella bussilla kun Parkkosen Peten porukka saapui samalle huoltoasemalle.

Siitä sitten ajeltiinkin ilman kommelluksia peräkanaa kohti Helsinkiä ja lopulta Peten monitoreja tekevä Karjalaisen Anssi heitti allekirjoittaneen vielä Pasilan juna-asemalle, josta pääsin odottelun jälkeen kohti Hyvinkäätä…

Tällä kertaa ei mitään mennyt rikki ja keikka meni mainiosti. Muutenkin oli ryhmällä mitä mainioin meininki.

Harmi ettei vaan yksinkertaisesti jaksanut kuvailla tällä(kään) kertaa, koska maisemat hotellilta ja mökeiltä oli varsin mahtavat.

Näihin tunnelmiin, uusia haasteita odottaen, 
-Katti-

Koomailua ja Vantaata

Viime  viikonloppu meni tavallaan oikein leppoisissa, mutta samalla hyvin vähäunisissa merkeissä.

Perjantai-iltana oli vuorossa yökerho Kooma Suomen Turggusessa ja siellähän hommat oli ihan mallillaan.

Hyvissä ajoin päästiin siinä kello 18 jälkeen pykäilemään ja kaikki saatiin mukavasti valmiiksi artistin saapuessa paikalle.

Yksi asia johon varsinkin tykästyin oli tuo Kooman kiinteä kaukokaapeli. Oli nimittäin purkukin kiva tehdä kun sai kaikki kamat ulos ravitsemuslaitoksesta ennen kuin pilkku oli edes tullut ;)

Keikka itsessään meni oikein leppoisasti, mitä nyt jokin hätä tuli tuonne kitarapedaalipuolelle. Siitäkin selvittiin ja keikka vedeltiin parhain päin.

Ryhmääkin oli ihan kivasti paikallaan ja ainakin joku naisihminen siinä eturivissä tuntui osaavan jopa laulun sanoja, kun oli pakko niitä huudella siihen ambienssimikkiin :) Onneksi tajusin mikä on meininki ja huomasin tuon mikin vaientaa, ettei mennyt kuuntelut persiilleen…

Ainoa miinus Koomalle annettakoon siitä monitoritiskin läheisyydessä olevasta kattorakenteesta. Vaikka minua siitä varoiteltiin useaan otteeseen ennen paikalle tuloakin, ja vaikka sitä aika hyvin osasin varoakin, niin “idioottitsekin” tehtyäni täräytin pääni siihen oikein kunnolla samalla kun tulin alas lavalta.

Sen verran kova oli tärsky että melkein polvilleen siitä tippui ja veri maistui suussa tovin…

Tästä olikin sitten jo enemmän kuin mukavaa päästä pitkälleen hotelliin, vaikka tiedossa olikin ettei turhan pitkiä unia olisikaan luvassa, koska seuraavana päivänä oli veto Myyrmannissa kello 14 ja näin ollen lähtö Turuust olisi siinä kello 8 aikaan aamulla.
Pari päänsärkytabua nassuun ja pää tyynyyn…

Lähtö todellakin tapahtui kello 8 aamulla ja matka taittui kivasti. Myyrmannissa oli helppo roudaus, joskin työntämistä oli semmoiset 40 metriä, mutta ei yhtään porrasta tms. ei siis ahristanu tuo työntäminenkään.

Lava oli hulppea 4x4m ja niinpä kitarastyrkka yms. sijoiteltiin casejen päälle lavan ulkopuolelle, ihan vain tilaa säästääksemme.
Backstage oli todella kummallisen reitin päässä jossain toimistossa, mutta ajoi asiansa ihan hyvin. Meinasin vaan itse pari kertaa eksyä sinne kulkiessani :)

Lähtökohdat keikalle oli ne kauheimmat: ostoskeskus, yleisö otanta mitä on, kaikua riittävästi talon puolesta, eikä mahdollisuutta tsekkiin…

Kaikesta huolimatta hyvin meille kävi. Näissä tilanteissa varsinkin kiinteä, sama kalusto on todella arvossaan. Soundi oli hyvä niin eteenpäin (kuulemani mukaan) kuin myös lavalla.

Muutoinkin keikka meni ilman häpsyjä, mitä nyt basistin pedaalien virtalähteen jouduin teippaamaan kesken keikan shukorasiaan hieman paremmin, kun pyrki sieltä irtoamaan katkaisten koko signaalin.

Paikalla oli hyvin ryhmää, joka tuntui tykkäävän kovasti ja niinhän se Katri pääsi siinä kuvattavaksi ja nimikirjoituksia jakamaan sillä aikaa kun taustalla hoideltiin tekniikan purkua.
On muuten hirmuinen työ vältellä itse kuvaan joutumista samalla kun vetää piuhoja pois. Sillä sinällään minulle ole väliä, jos kuvaan jäisinkin, mutta se voi tuntua pahalta jostain nuoresta fanista jos taustalla on huppariin varustautunut setä…

Kamat saatiin kasaan nopsaan ja siitä sitten Espoonlahden (jonne tipautin Villen) kautta varastolle ja kotiin.

Hyvä reissu kaikkinensa. 2 oikein onnistunutta keikkaa eikä mitään isoja häpsyjä.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa. Nähdään keikoilla!
-Katti-

Hui, hai ja hei… …aina kaikki osu ei…

Eli viime viikonlopun ohjelmassa oli parit vedot tuolla Suomen keskivaiheilla.

Tällä kertaa reissuun lähdettiin bussilla, koko porukalla, joskin sekä Iisalmeen, että Suomussalmelle oli tulossa tuuraavat kaverit keulille ja  sen takia teknikoita olikin nyt 3 normaalin 2 sijaan, kun muuten olisi tuo ajaminen kaatunut täysin minun harteilleni.

Porukkaa poimittiin useammasta paikasta. Matka aloitettiin Kaapelitehtaalta, josta suunnattiin Vantaan Ikean parkkiksen ja ABC Renkomäen parkkiksen jälkeen hyvillä mielin kohti Iisalmea.

Iisalmeen laskeuduttiin aikalailla aikataulussa ja siitä sitten riipimään kamoja tuohon ravinteliin sisälle. Luvattua apukantoa ei paikalla näkynyt, mikä sinällään allekirjoittanutta hieman ärsytti, mutta mikäs siinä. Keikka oli siis ravintolassa joka oli maan alla, eikä tietenkään hissiä, joten kaikki kannettiin portaita pitkin.

Kaikesta huolimatta kamat saatiin paikoilleen ja soimaan varsin hyvissä ajoin, ja ehdittiin tekemään hyvän pituinen tsekkikin. Varsin hyvä asia, kun oli kuitenkin tuuraava seppä etupäässä.

Kaikki kunnossa, ja sitten kohti hotellia ja syömään. Ko. ravintelin backstagelle kun ei ihan oikeasti voinut edes kuvitella jäävänsä hengaamaan. Sen verran askeettinen se oli ja haisi vielä viemärille…

Ruokailtuamme levähdimme hetken, jonka jälkeen tulimme keikkapaikalle todetaksemme salin olevan varsin tyhjä. Hieman jo huoletti, olihan kyseessä lippuriskikeikka, mutta ei auta.

Onneksi n. 15 minuuttia ennen vedon alkua alkoi porukkaa valumaan ravinteliin ja loppujen lopuksi sitä ryhmää olikin ihan kivasti. Ennen kaikkea vaikutti siltä että varsin iloista ja innokasta ryhmää oli paikalle tullut. Hyvin tuntuivat myös uusien biisien sanatkin olevan osan hallinnassa.

Artisti kävi tempaisemassa kaksi eri kertaa encoren, kun ei se yleisö oikein periksi antanut, jonka jälkeen laitettiinkin laitteet kiinni ja purettiin kaikki kasaan aamua odottamaan. Sinällään mahtihomma että tila oli rakennettu siten, että saatiin tosiaan kaikki pakatuksi laatikoihin jo yöllä, myös etupää ja kaukokaapeli saatiin kelatuksi kasaan.

Tästä sitten hetkeksi backstagelle todistamaan kovin erikoista tapahtumaa, kun johonkin ravintolan promootio-osastoon kuuluva hahmo saapui turisemaan takahuoneeseen AVOvaimonsa kanssa (rouva korosti useaan otteeseen, että hän EI ole vaimo vaan AVOvaimo). Hieman kävi kaveri sääliksi, kun vaikutti siltä, että rouva oli aikalailla eri mieltä siitä pitäisikö heidän olla koko backstagella… Kovasti kaveri yritti vitsejä murjoa, mutta ei se vaan aina ihan lähde. Hyvä yritys kuitenkin!

Hyvin nukutun yön jälkeen käytiin aamupalla jonka jälkeen lähdettiin sitten pukkamaan kamoja autoon ja sovittiin, että soitellaan muusikoille kun auto on valmis lähtöön, olihan hotelli ihan nurkan takana.

Vaikka vielä pois lähtiessä yöllä olin korostanut että tulemme kello 11 hakemaan kamoja ja sain jopa yhteystiedot, joilla pääsimme sisälle, niin sitä sovittua apukantoa ei tähänkään suuntaan näkynyt. Meinasi olla pusero melko märkänä ennen kuin startti saatiin aikaiseksi… …noh onneksi seuraava keikka olisi kylpylässä, ja aikataulun puitteissa olisi mahdollisuus käydä myös lillumassa ennen iltaa…

…tai niin ainakin luultiin, kunnes saavuttiin Kajaaniin ja tankattiin bussi…

Jostain kumman syystä, liekkö se taas se pakollinen Mr. Murphy, tyypillinen tuuri vai mikä lie, mutta bussi otti ja laukesi siihen huoltoaseman mittarikentälle. Kävi sitä korjaajakin vilkaisemassa ja tuomitsi sen särkyneen sen verran pahasti, että matka tyssäsi siihen. Kuulemma hätä oli tuolla perän suunnalla.

Tästä alkoi mahdoton selvittely ja soittelu joka suuntaan ja lopuksi (monen, monen puhelun ja tekstiviestin jälkeen) päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että tälle keikalle keulia tuuraamaan tulevan kaverin pakettiauto lähtisi meille vuokralle ja allekirjoittaneen appiukon peräkärry siihen perään. Popparit jatkoivat matkaa vuokratulla tila-autolla, jonka he sitten palauttaisivat tulomatkalla Kajaaniin ja jatkaisivat siitä junalla.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin ehdittiin vielä ihan kivasti kasaamaan illan setti, joskaan kunnon tsekkiä ei voitu tehdä sen takia että tilassa oli koko ajan asiakkaita syömässä. Noh, tähän ei vastoinkäymiset kyllä mitenkään vaikuttaneet.

Kylpylässä lilluminen jäi itsellä tosin väliin, mutta korvasin sen nopealla suihkulla…

Itse keikka meni mielestäni hyvin ja porukkaakin oli kivasti. Ennen kaikkea tunnelma oli “kuuma”. Tuon vitsin ymmärtävät paikalla olleet :)

Tulipa siinä encoren aikana kutsu koko yhtyeelle teknikoineen ihan jatkoille jonkun kaverin mökille. Päivän tapahtumien jälkeen, ja seuraavan aamun aikaista lähtöä ounastellen, jätettiin kuitenkin kutsu käyttämättä.

Keikan jälkeen turisteltiin hieman bändin kanssa, jonka jälkeen käytiin purkamassa se mitä voitiin. Loput jätettiin aamuksi.

Aamupalan jälkeen purettiin loput kamat kasaan pakattiin autoon ja kärryyn ja lähdettiin kohti etelää. Loppumatkalla ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista tapahtunutkaan ja tästäkin reissusta siis selvittiin hengissä, vaikkakin hieman kokemusrikkaampina.

Niin joo, ei se apukanto kyllä tuolla Suomussalmellakaan oikein pelannut… …ei kumpaankaan suuntaan…

Harmittaa ihan ettei tullut otettua kuvia siitä bussiepisodista, mutta ehkä se toisaalta on parempikin…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Sairastelua keikkailun lomassa…

Eli kyseessä oli Katrin keikat Porin Bar Kinossa ja Hämeenlinnan Sirkuksessa. Sinällään erikoismeininkiä, että tultiin useammalla autolla paikalle.

Me tekniikan pässit saavuttiin Poriin jo hyvissä ajoin ennen bändiä, jotta saatiin tarvittavat lelut pystyyn. Mahtava henksu muuten tuolla Porissa, ainakin meille päin olivat oikeinkin mukavia hahmoja.

Kun saatiin ääni pystyyn, ihmeteltiin seuraavaksi tuota valomaailmaa. Koska tuvassa oli ihan kivasti omaa valoa, päätettiin mennä niillä ja tuotiin vaan oma ohjain, jolle vedeltiin DMX silleen että pystyin talon valoja omalta tontiltani ohjailemaan. Ei se kyllä ihan ykköshommaa ole tuolla lailla lavan takaosasta ja sivulta tehdä valoja, mut kai siitä ihan hyvä tuli.

Lava oli sellainen tyypillinen postimerkki, mutta ihan hyvin siihen sopi kun hieman yritti.

Bändin saapuessa paikalle huomattiin, että yksi jos toinenkin on hieman flunssan kourissa. Noh, onneksi laulajatar itse voi kuitenkin hyvin ja tsekkikin meni melko kivuttomasti, vaikka Ilari ei siihen ehtinytkään.

Tämän jälkeen paineltiin hotellille ottamaan huoneet vastaan ja syömään. Täytyy sanoa, että kyllä oli se “black&white härkä” sitten hyvää. Jos joskus käytte Porin Amadossa, niin suosittelen kokeilemaan tuota tuotetta. Oli nimittäin semmoiset kastikkeet että ai-jai…

Hetki lepoa ja keikkapaikalle…

Itse keikka meni kivuttomasti ja yleisökin piti näkemästään. Jännä juttu vaan suomalaisissa on se, että vaatii oman aikansa, ja juomamäärän, ennen kuin alkaa musa menemään ns. “jalan alle”.

Parit encoretkin pääsi artisti tempaisemaan ja sen jälkeen pakattiin kamat valmiiksi. Poishan niitä ei voitu roudata ennen pilkkua, joten päätettiin sitten mennä nukkumaan ja tulla seuraavana aamuna hakemaan kaikki kyytiin.

Seuraavana aamuna oli Villekin vielä huonovointisempi. Valitteli että on varmaan tulossa kipeäksi, mutta ei se silti kaman liikkumista hidastanut. Taisi ottaa 12 minuuttia kun saimme kaiken autoon pakatuksi.

Tästä Ville lähtikin bygaamaan jotain toista mestaa pystyyn ja minä menin vielä takaisin hotellille. Olihan meillä huoneet kuitenkin 14 saakka, joten ehdin kaikenlaisia rästiin jääneitä paperitöitä siinä tehdä.

Porista lähdettiin ajelemaan sitten toisella kulkuneuvolla (pikkubussi VW) kohti Hämeenlinnaa ja matka taittui oikein mukavasti.

Hämeenlinnassa oltiin joskus 17 aikoihin jolloin kirjauduttiin hotelliin. Tällä kertaa ei tekniikalle ollut omaa huonetta, kun ilmoitimme jo ajoissa, että meinaamme lähteä ajamaan kotio yön aikana. Kävin kuitenkin siinä istumassa ja rentoutumassa hetken tuolla hotellilla ennen Sirkukseen menoa.

Sirkukseen päästiin sisälle siinä 19 aikoihin ja kun oltiin saatu kaikki kama lavan edustalle alkoi taas rakentaminen. Jostain syystä tämä keikka oli myyty omalla tekniikalla, vaikka talolla oli ihan kiva PA omastakin takaa.

Valot päätettiin kuitenkin taas ryövätä talolta ja tällä kertaa käytin jopa talon omaa valopöytääkin. Ainoastaan savukone, ja sen ohjaus otettiin meidän kyydistä.

Jostain syystä me ei millään onnistuttu laskemaan sitä takalinjaa alas, että olisi saatu siihen taustakangas paikalleen, mutta lopulta päätettiin käyttää muutamaa omaa nostinta ja hieman terävää älyä sen asentamiseksi. Hieno siitä tuli. Harmi ettei tullut otettu kuvaa…

Tässä välissä olikin hyvä käydä syömässä. Ei se ihan se kebab tällä kertaa ollut mun juttu. Sinällään tykkään kebabista paljonkin, mutta tuolla missä me käytiin ei siinä oikein ollut potkua… Noh, eihän sitä aina voi voittaa, vai voiko?

Hieman ennen keikkaa tuli tuttujakin morjestamaan meitä. Mukavaa, oli taas kerran turista kollegan kanssa :) pahoitteluni vielä kerran ettei jaksettu millään lähteä kiertämään Hämeenlinnaa keikan jälkeen…

Itse keikka meni varsin mukavasti, vaikka eturivin roku kovasti “Mansikkapaikkaa” pyytelikin. “Mansikkamäki” niminen rallihan vedettiin jo ihan setin alkupuolella, mitä lie sitten meinasivatkaan, yleisön jäsenet...

Kuten Porissa, myös täällä pääsi artisti esittämään encorenkin, joten kyllä se yleisö ilmeisesti vaan tykkäsi taas :)

Keikan loputtua hävisi ihmisetkin ravintolasta ja ravintolapäällikkö päätti pistää puljun kiinni. Meidän kannaltamme aivan loistava ajatus, koska se tarkoitti sitä, että saamme kamat ulos talosta aiemmin!

Nopeasti kamat pakettiin ja sitten autoa pakkaamaan. Hieman verkkaista meinasi olla tuo tavaran liikuttelu, kun oli tuolla aisaparilla hieman polvi kipeänä (ei ilmeisesti ihan niin hiemankaan, vaan aika paljon) ja lisäksi kovin muutoinkin sairaan oloinen oli kaveri… …tutisi ja vapisi kuin haavanlehti…

Lopulta kuitenkin saatiin nuo kamat autoon ja päästiin lähtemään kohti kotia ja unta.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa,
-Katti-

Pätsihäröjä ja sadetta…

Oltiin Katrin kanssa Kotkassa Fashion Night tapahtumassa. Matka lähti Haagasta jossa pakattiin auto ja istuttiin alas. Viljamia oli tuuraamassa Lasse Annan bändistä ja menomatka menikin oikein mainiosti.

Kun päästiin Kotkaan, mentiin suoraan syömään ja pienen selvittelyn jälkeen löysimmekin oikeaan paikkaan, Amarilloon.

Vanhasta tottumuksesta kysyttiin artistimenuuta, mutta tarjoilija kertoi meille, että sellaista ei tällä kertaa ole käytössä, vaan saisimme syödä mitä haluamme. Noh, sehän meni sitten osalla porukasta fajitas osastolle, kun allekirjoittanut veti possun kylkeä. Toimi nimittäin oikein hyvin!

Tästä sitten suunnattiin torille, jossa meidän oli määrä päästä lavalle kello 22, mutta jostain syystä pääsimmekin samoin tein, n. 21:30. No se ei suinkaan ole koskaan haitannut, joten kamat lavalle ja linjatsekkiä vääntämään. Muuten hyvä, mutta kamatoimittajalla ei tällä(kään) kertaa osunut tuo rännien kytkeminen oikein kohdilleen (oli kyseessä sama firma kuin viikkoa aiemmin Lahdessa, joten jokin isompi hätä lienee kyseessä).
Rumpukanavia haettiin kaikkiaan joku 20 minuuttia, mutta lopulta homma kuitenkin toimi, ja aikaakin jäi linjatsekin jälkeen semmoinen 15 minuuttia.

Ainoa harmittava asia oli se, että taustalakanaa ei saatu roikkumaan, kun olivat myyneet mainoksia näytölle, joka sen taakse olisi jäänyt.

Itse keikka meni oikein mainiosti vaikka vettä vähän ripottelikin. Laitoin takkini Mossen kitarakaapin suojaksi, ja veljet, kyllä noi putket sen kivasti lämmitti. Oli oikein mukava laittaa lämmin takki vedon lopuksi päälle kun meinasikin tulla hieman viileä.

Meinasi siinä jossain välissä hieman allekirjoittanutta huolettaa, kun alkoi tuota vettä olemaan lavalla, siinä missä oli lavarasia, ihan jo lammikoksi asti. Onneksi kuitenkin kaikki meni ilman ongelmia.

Oikein kivasti oli porukkaakin saapunut paikalle, hieman kosteasta ja koleasta säästä huolimatta.

Keikan jälkeen päätettiin lähteä ajelemaan yötä vasten takaisin pois, kun ei siellä Kotkassa oikein ollut mitään miksi jäisi ja osalla porukasta oli kiirus kotiin.

Nyt alkaa olemaan tuo meidän monitoriosastokin aika hyvällä mallilla. Ollaan saatu sovitettua se semmoiseen kivaan räkkiin, että kun ollaan vierailla kamoilla, niin selvitään periaatteessa yhdellä räkillä ja omalla mikkikattauksella.

Kuvia on luvassa jahka ehdin ne tuolta kameralta purkaa…
-Katti-

Uusia tuulia

Nonni, nyt ne on sitten aloitettu, nuo Ylanderin Katrin keikat.

Lauantaina oltiin Lahdessa torilla soittelemassa ja kyllähän siellä veti. Väkeä oli kivasti vaikka hieman viileähkö ilta olikin kyseessä.

Allekirjoittanuthan touhuaa tätä nykyä Katrin monitorilandiassa, ja saattaa tulevaisuudessa tulla kuvioihin jotain perusvalohommaakin. Kahtellaan.

Keikka siis itsessään meni ihan OK:sti. Muutama tekninen häpsy, joista yhtä lukuunottamatta kaikki meni tavarantoimittajan piikkiin.

Ainoa meidän omaan piikkiin mennyt häpsy oli tuo kitarapedaalien mykistyminen siinä keikan alkupuolella. Mikä lie tullut, tiedä häntä, mutta katsellaan tuo pedal board läpi ja korjataan jahka vika paikallistetaan. Itsehän veikkaan vahvasti että jokin piuha siellä kiukuttelee.

Kitara saatiin kuitenkin toimimaan lyhyen hetken perästä ja keikka vietiin hyvällä meisingillä loppuun.

Täytyy sanoa että aivan mahtavan oloinen porukka on kyseessä ja kovasti odotan seuraavia keikkoja.  Parhautta on myös se, että tekniikan toinen puoli tuolla etupäässä on ihan 1-luokan ukko, jonka kanssa on tuota historiaa jo jonkin verran takana.

Tähän kun yhdistää omat mikit ja lankut, niin etu- kuin monitoripäässäkin, on tulevalta odotettavissa oikein miellyttävää työrupeamaa.

Kuvia ei kaikesta ylimääräisestä touhusta johtuen ehtinyt tällä kertaa ottamaan, mutta katsellaan sitten seuraavalla keikalle, jos vaikka jo ehtisi.

Oikein positiivisen mukava asia oli kuitenkin huomata, että tuo meidän kokoama wireless räkki on noinkin käyttökelpoinen jo sellaisenaan. Muutama pikkumuutos ja hienosäätö, niin se on siinä.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä jäädä odottelemaan perjantaita ja Kotkaa.
-Katti-