Noh huh-huh, onpahan taas ollu…

…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.

Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.

Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…

Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.

Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.

Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…

Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.

On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…

Näihin fiiliksiin,
-Katti-

Olipahan rykäsy kun ruokakin loppu…

Kyseessä oli kauden teemaan hyvin osuvat pikkujoulut. Asiakkaana semmoinen melkosittain iso rahoitusalan toimija ja paikkana Helsingissä sijaitseva Voimala.

Heti aamusta siis liikkeelle, ja Arskan soittaessa että oli lompakkonsa unohtanut kotiin, jouduin vielä pienen ekstra mutkan tekemään kuorma-autoa vuokraavan yrityksen kautta. Alunperinhän siis Arskan piti tulla kuorkilla tuonne varastolle, josta jatkettaisiin matkaa yhdessä.

Keikalle lähdettiin kahteen mieheen Arskan kanssa siten, että minä hoitelisin itselleni tuttua äänipalettia ja Arska vastaisi lavan ja bändin valaisusta. Tilavalaisuun on jostain syystä tilattu toinen firma. Mikäs siinä, onpahan pois meidän puuhista, kun kuitenkin se lavakin piti paikalle kannella…

Varastolla olikin Lefa jo valmiiksi suurimman osan kamoista katsellut siihen ovelle odottamaan, joten ei muuta kuin lifti “suoraksi” (vähän sen joutuu pystyyn jättämään tuolla uudella varastolla, mut kai se menee noinkin… …ainakin huonosti jos ei muuten) ja kamaa autoon pukkaamaan. Ohjeet olivat hyvät : “kamaa ei mee minnekään muualle enää, joten ottakaa mitä hyväksi koette, mutta muistakaa purku ja mielipaha kun yöllä tulette pois ja huomaatte että auto on puolillaan turhaa kamaa”. Noh kamaa lähti sit aika isosti, varsinkin äänipuolelle, ja kamaa ei juurikaan ollut ylimääräisenä mukana, muutamia XLR- ja pekoniletkuja tais jäädä spareksi, sekä jonkin verran shukoa, sekä pari mikkiä.

Kun oltiin saatu koko kalusto sovitettua kuorkkiin pakattiin vielä samalla seuraavan päivän setti, joka siis olisi minulle lähdössä mukaan, myös peräkärryyn rumpujen yms. sekaan. Eipähän tarvitse sitten sykkiä ihan niin kovasti aamuyöstä :)

Voimalaan saavuttiin ihan aikataulussa, ja aikaa pystytykseen oli siis hulppeat 5 tuntia ennen kuin bändi tulisi paikalle.

Kamat siis sisälle ja ensiksi lava pystyyn. Tällä kertaa joutui tuomaan PA:n luonnottoman kauas lavan etulaidasta, kun tuolla Voimalassa on niitä pystytolppia sillä tavalla “riittävästi”. Oli siis pakko stäkätä PA siten, että sen yläpäät kuuluisivat myös muualle kuin siihen lavan edessä olevaan “ränniin”. Ei sinällään, hyvinhän se futaskin kun viiveet sai paikoilleen.

PA:n lisäksi tuli rakenneltua pari vielä erillistä viivelinjaa, joihin ajettiin pelkästään DJ:n musaa, juontoa ja puheita. Bändi siis tuli ihan vaan PA:sta.
Viivelinjojen suurin tavoite oli siis levittää nimenomaan puheet sillä lailla, että kaikkialle kuuluisi ja missään ei olisi liian kovalla. Tästä syystä myös DJ-kama ajettiin sinne, kun se oli lähinnä “taustamusaa”.
Tässä onnistuttiinkin, vaikka töitä noi viiveet meinaskin tuottaa pystytyksen hetkellä kun piti niitä hieman säädellä ja edestakaisin liikuttaa että sekä tilavalaisijat, että catering olisivat tyytyväisiä.

Tilavalaistuksesta ja videoista vastasi siis Partisen Petteri ryhmineen, ja mukavahan tuo oli vanhoja tuttuja taas nähdä, pitkästä aikaa…

Kerrankin sai siis rakentaa sellaisella “sopivalla” tahdilla, ettei tarvinnut hirmuisesti sykkiä ja kaikki olikin valmista sopivasti bändin tullessa paikalle.

Siitä sitten bändin tsekki pois alta ja lisäksi juontaja halusi testailla omaa mikkiään. Tällä kertaa sattuikin sellainen juontaja jolle kyseinen Senkun langaton oli sen verran tuttu, että sovittiin minun jättävän juontokanavan auki koko illaksi, ja hän sitten hoitelee sen kapulan muten pois päältä aina juontojen ajaksi ja takaisin niiden jälkeen. Tämä toimikin oikein mallikkaasti ja ennen kaikkea vapautti minua todella paljon, kun DJ:kin lupasi feidailla omaa juttuaan aina juontojen ajaksi automaattisesti. :) Parhautta!

Bändi soitti siis 3 settiä, joista jokainen tuli edellistä lujempaa. Ei siksi, että olisin itse halunnut välttämättä luukuttaa, mutta asiakas halusi koko ajan lisää äänenpainetta. Noh, mikäs siinä kun vielä oltiin kuitenkin ihan kohtuullisissa metelitasoissa illan lopussakin ja kaikilla oli kivaa ja soundikin osus taas kerran oikeinkin kohdilleen.

2 häpsyä noissa bändin vedoissa kävi.
Ensimmäisessä vedossa sai yksi tomimikki kokea jotain häpeää ja se vaihdettiin settien välissä, kun oli setin vika ralli menossa sen levitessä. Olipa siis kuitenkin hyvä että oli ne pari sparea mukana…
Toisen setin alkupuolella taas basarimikin ständi antoi hieman periksi ja mikki otti kiinni kalvoon. Tämän kävinkin korjaamassa hetimiten kohdilleen. Muuten vedot meni oikeinkin mallikkaasti.

…samaa ei voi tosin sanoa Cateringistä. Paikalle ei tullut läheskään kaikki ilmoittautuneet asiakkaat ja silti parikymmentä asiakasta jäi ilman ruokaa. Cateringillä siis loppui eväs kesken, mikä on minun mielestäni se maailman suurin häpsy mikä cateringille voi käydä. Tulipas laitettua nimi mieleen, että seuraavan kerran kun tulee sama firma vastaan, tietää ottaa omat eväät mukaan :)

Lavalta saatiin purkaa kaikki signaalit, kulmat, sähköt yms. heti bändin viimeisen vedon jälkeen, joka tietysti nopeutti poistumista. Siltikin oltiin varastolla vasta joskus 4:45 ja siitä sitten kamat sisälle (tällä kertaa ei hyllytetty, kun Lefa meinas hoitaa sen maanantaina :), tai niin ainakin Arska väitti).

Yhdestä asiasta on kuitenkin pakko piipittää:
Mikä ihme se on, että kuorkki pitää ajaa siihen ainoaan roudaus aukkoon, laskea sen lifti alas ja hävitä sitten jonnekin. Siinä oli yöllä semmoinen vajaa puolituntinen kun ei oikein voinut mitään tehdä kun erään toisen yrityksen kuorkki lojui siinä oven edessä lifti alhaalla ja niin tiellä, ettei mitään isoa saanut oikein sopimaan. Ei sitä autoa pakattukaan ja kuskikin oli kateissa… …hienoa! Näin juuri!
”Jos ei mulla oo kiire, niin pidän huolen ettei kukaan muukaan pääse pois.”

Lopulta siis kuitenkin varastolle päästiin ja siitä siis peräkärry kyytiin ja kohti kotia nukkumaan. Kotosalla olin aika tarkkaan 5:45 ja herätys seuraavalle keikalle olisi 9:45.

Kuviakin tuli otettua, mutta katsellaan joskos niistä olisi tänne laitettavaksi jossain välissä.
-Katti-

Televisiota

Tuurauskeikan jälkeisenä aamuna ajelin ruhtinaallisen 40km seuraavaan mestaan, jossa oli tekemässä elämäni ensimmäistä kertaa televisiotuotanto puuhia. Minut oli siis tilattu nappaamaan nk. livemiksaus talteen, joskin tulisin tekemään sen tuotantoautossa, jolloin todellinen tilaääni ei pääsisi sotkemaan minun kuunteluani, vaikka kuuluisikin mikeissä ja tilamikeissä.

Työkaluina minulla on Yamahan 02v96 ja siihen 32 kanavaa Yamahan digidigi-etusia CAT5-kaapelin perässä. RMC tuli hoitamaan saliäänen, joten minun tehtäväkseni jäi kytkeä tuo CAT5-verkko sekä splittiviuhkat tuotantoyhtiön lavarasioista RMC:n kaukokaapeliin.

Kaikki mikkipiuhat, mikitykset jne. hoiti siis RMC, joten varsin leppoisa päivä oli tietossa… …tai niin ainakin ajattelin…

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja vedeltiin kaapelit paikoilleen jonka jälkeen lähdin konffaamaan tuota 02:sta. Hieman siinä taas joutui muistelemaan, kun on tuo valikko ja näppäinrakenne hieman erilainen kuin mihin on viimeaikoina tottunut, mutta ihan perus-jees alustan siihen sai itselleen tehtyä.

Ehkä suurin epävarmuustekijä oli tuo oma kuuntelu. Minulla oli siis Genelecin pikkupurkit “PA:na” ja sitten lisäksi omat luotto AudioTechnican luurit… …ei tuota botnea oikein saanut silleen irti kuin mihin on tottunut, jostain syystä :)

Ai niin, tässä vaiheessa lienee syytä todeta myös se, että tuo 02 ei suoraan tuo noita Yamahan digikaukoja, vaan niiden etuasteiden ohjaamiseen tarvittiin läppäriä, jolla oli oma ohjelmansa. Varmaan ihan jees silloin kun tasot on suht tasaisia, mutta kun livehommissa joskus joutuu noille gaineille tekemään nopeasti muutoksia, ei tuo ratkaisu se kaikkein nopein ainakaan ollut… …kyllä silläkin selvisi, mutta normi säädöllä (fyysinen potikka) olisi ollut tuo paljon nopeampaa ja helpompaa.

Ja niinpä tietysti. Noissa Yamahan vehkeissä siis on merkinnät “In” ja “Out”, ja tottakai itse ajattelin että “out” olisi se josta se signaali tulisi ulos. Siinä sitten hetken tapeltuamme, kun ei nuo rasiat oikein ottaneet yhteyttä, kysäisi minulta tuotantoyhtiön kaveri että kumpaan reikään olin liittimen tökännyt. Tässä vaiheessa siis kävi myös ilmi että se oli se “in” josta se kaapeli piti pöydälle vetää…
…kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää…

Itse tilaisuus meni sen kummemmitta ongelmitta, mielenkiinnolla odotan kun tulee tuo ohjelma ulos, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä ja vieläkö ilkeää naamaansa näyttää kolleegojen kesken :)

Tapahtuman jälkeen minun purkuni olikin tuo CAT5-kaapeli ja lavarasiat, jonka jälkeen pääsin ajelemaan kohti kotia. Kerrankin oikeasti leppoisa keikka :)

Ja ai niin, ohjelma jota tehtiin oli ilmeisesti “Seurakunta tutuksi” –sarjan (tai jotain sinne päin) pilotti, joka tulee jossain välissä ulos tuolta SuomiTV:ltä.

Yleismakuna keikasta jäi oikein hyvä fiilis ja saattaisin vaikka uudelleenkin lähteä jos kysytään :)

Sitä odotellessa,
-Katti-

Tu(u)raamassa taas…

Onpas tuosta aikaa kun on viimeksi taas päivitellyt. Jotenkin kait ollut niin hirmuinen kiirus tahi jotain.

Tällä kertaa siis olin erään levylaulajan monitoreissa tuuraamassa. Olen ko. porukkaa tehnyt tuossa aiemminkin ja aina on hyvä fiilis jäänyt.

Kyseessä siis on 5 henkinen poppoo, jossa kaikki ovat napeissa. Ainoa harmittava juttu on se, että sparena oleva IEM-järjestelmä (jota siis myös CUEna käytetään) oli huollossa, ja näin ollen oma CUE oli siis se, että tökkäsi plugin Lysin jakkiin. Eihän siinä muuten mitään, kun oli kuitenkin omat valetut napit messissä, mutta heti jos joutui tiskistään kauemmaksi lähtemään (esim. jotain mikkiä korjaamaan) niin menetti sen vähäisenkin käsityksen mitä kuunteluissa (varsinkin sen artistin, joka yleensä on aina itsellä seurannassa silloin kun en muita kuuntele) tapahtui.

Noh, pystytyksestä selvittiin reippaasti, olihan kyseessä kuitenkin semituttu setuppi, samoin kuin tsekistä, joskaan itse artisti ei tsekkiin ehtinyt. Mikäs siinä, artistin kuuntelu riivittiin nopeasti kasaan niiden pienten toiveiden perusteella, jotka oli jääneet häiritsemään kuulemma edelliskeikalla.

Keikka meni hyvin, ilman mitään hässäkkää ja pop sekä artisti vaikuttivat varsin tyytyväisiltä.

Kamat saatiin kaukokaapelia lukuun ottamatta kasaan jo hyvissä ajoin ennen pilkkua, joka oli vielä kaiken lisäksi jo kello 2:30. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että päästiin siis suhteellisen ajoissa nukkumaan.

Siitä sitten aamulla seuraavalle keikalle päin…
-Katti-

Hymyillen kylmässä, vai miten se meni?

Kyseessä oli tuommoiset hyvin pienen kokoluokan kisat Hartolassa. Lavaksi piti tulla rekan lava ja esiintymässä piti olla 2 bändiä ja 1 truba. Helppoa siis, eikö?

Lähdettiin Lefan kanssa liukumaan kohti Hartolaa siinä puolen päivän aikaa, koska lavan piti olla siellä odottelemassa kello 14. Siinä kauniissa vesisateisessa kelissä ajaessamme tuumasin Lefalle, että saattaa tulla melko viileä ilta, jos tuo keli samanlaisena meinaa pysyä.

Hartolaan saavuttiin hieman ennen kello 14 ja siitä TomTomin suosiollisella avustuksella otettiin ja eksyttiin väärään paikkaan. Taas kerran joutui alentumaan tarttumaan tuohon puhelimeen ja kysymään notta minne pitäis ajella. Ei se TomTom kauas vieny, semmoiset 500m sivuun…

Noh, paikalle siis saavuttiin silleen ihan aikataulussa, mutta ei me mitään lavaa missään kyllä nähty. Yksinäinen huvilateltta oli kovin ryvettyneen näköisen nurmikentän keskellä josta saattoi päätellä että siinä se meidän FOH varmaan sit on.

Asiaa tiedusteltuamme kuulimme, että lava tuleekin vasta kello 15 aikoihin, mutta voisimme toki tulla sisälle juomaan hieman kahvia ja nauttimaan uunituoreesta pullasta. Ihan kiva sinällään, mutta kun ne aikataulut…

Toinen hasardin paikka oli ilmassa kun sen “pääesiintyjän” väki halusi välttämättä tehdä monitorit myös sille toiselle bändille ja truballe, ja näin minä menin siis eteen ilman mitään käsitystä millaista ryhmää siellä lavalla oli vastuussa asioista.

Lopulta kun lava sitten saapui paikalle, saatiin kamat silleen kivasti kasaan ja päästiin kokeilemaan äänenpaineita, tuli muuan herrasmies ilmoittamaan että “kyllähän se saa kovaakin tulla, kun on nuorten musaa, mutta sanoista olisi kiva saada selvä” (niin, siis tässä vaiheessa ei vielä laulaja laulanut juurikaan, vaan testailivat monitoreja hänen osaltaan kohdilleen ja mulla oli kanava mutella). Peukkua pystyyn ja hymyä huulille ja pappakin oli oikein iloinen :)

Kun tämä “pääesiintyjä” oli saatu pois päiväjärjestyksestä oli sen truban ja sen jälkeen toisen bändin vuoro. Sinällään minulla ei ollut mitään hätää keulilla, olihan kyseessä kuitenkin sama rumpusetti ja niin pois päin, mutta melkoista säätöä oli tuolla lavan päässä. Päätin siis mennä auttamaan ja niinhän siellä oli melkoista sirkkeliä ilmassa. Muutama pikainen pikkukorjaus ja homma kasaan, mutta syömään en siis ehtinyt, tällä(kään) kertaa kaikkien näiden säätöjen takia/jälkeen…

Lefa siinä kävi sitten minulle hakemassa ruokaa samalla, kun truba soitteli lavalla (siihen kun ei kovin kummoista valoshowta tarvinnut rakentaa).

Bändeistä ei kovin vahvoja muistoja ole, mutta kyllä ne kai sit toimi, ei ainakaan mitään kovin negatiivistakaan mieleen jäänyt. Mua vaan paleli niin mahdottomasti, että ei oikein muuta muista, mutta sen tiedän että palautetta tuli hyvästä soundista ja valoshowsta, eli kait se sitten taas se laskutusperuste meidän ryhmälle löytyi :)

Positiivinen asia oli se, että tapahtuman oli ilmoitettu kestävän puolille öin, mutta se loppuikin jo kello 22. Kerrankin näin päin!

Siitä ripeästi kamat kasaan ja kohti kotia, jossa olinkin nukkumassa jo hieman 01 jälkeen. Parhautta!

Kuvia tulee, jahka jaksan/ehdin/viitsin ne tuolta kameralta purkaa, tai sitten jää laittamatta taas kokonaan, kuten niin monesti ennenkin. Olen itse asiassa miettinyt, että pitäisiköhän tehdä sellainen kollaasi johonkin blogiin noista julkaisemattomista kuvista?

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivoa että tän vuoden ulkoilmavedot olis sitten olleet siinä.
-Katti-

Orjia oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki…

Sunset Beach Partyjen jälkeen siis suuntailin kohti Varsinais-Suomea ja Luviaa, jossa oli tiedossa viikonmittainen päivystys. Olihan Raumalla pitsiviikkoa ja kaikenlaista muutakin.

Maanantai:
Viikko alkoi siis pakkauksella. Tai niin mä siis luulin, mutta saapuessani varastolle huomasin, että Kenttäjohtaja olikin jo pakannut kamat ja lähtenyt sutimaan… Muuten ihan kiva, mutta kaikkee sellaista pientä ja tarpeellista oli jäänyt pois ja sitä sitten arvottiin jotta miten mennään… …saunan kautta kuitenkin nukkumaan sen suurempia huolimatta…

Tiistai:
Vuorossa oli siis jokin lastenkonsertti Raumalla pitsiviikkoihin liittyen ja samalla se suuren suuri pitsimissikilpailu. Mikäs siinä, Kenttäjohtajakin saapui kuitenkin aamulla varastolle, joten puuttuvat kamat kyytiin ja kahvin kautta kohti Raumaa.

Raumalle saavuttuamme aloimmekin tyhjentää autoa ja miettimään miten suoriudutaan. Samalla tuli Rauman edustaja tuomaan meille sitä luvattu 3x32A ja viimekesäisestä sähkösekoilusta viisastuneena kysyin, että onhan nyt sitten kaikki kunnossa. Kuulemma oli, joten ei muuta kuin oma keskus kiinni ja kohta prossu tulille, että pääsee hieman päivittämään asetuksia.

Noh hyvin pian sieltä prossusta rupesikin sitten pukkaamaan sellaista sinertävää savua ja tiesin heti mistä on kyse. Onneksi en sentään ehtinyt päätteitä käynnistää, niin saatiin vielä homma toimimaan kunhan Kenttäjohtaja jätti valohommat hetkeksi silleen ja lähti uuden prossun varastolta noukkimaan.

Ennen uuden prossun tulille laittamista vaadin kaupungilta sähkömiehen toteamaan oikean jännitteen. Tällä kertaa siis syy oli heidän vuokraamassaan kaapelissa, jossa oli sujuvasti kytketty nolla ja vaihe ristiin… …mietin vaan itsekseni että mistä näitä tulee…

Hieman sykkimistähän tuo aiheutti ja meinasi päästä parku kun tuli joku iso promoottori kertomaan että on portaat väärällä puolen lavaa ja meillä teltta samoin väärällä puolella… …eipä ollut meidän moka kun ei lavaa tuotu ja sovittiinkin, että lastenkonsertti menee silleen kuin menee ja sitten sen jälkeen muutellaan, koska muuten olisi varmaan lastenkonsertti viivästynyt.

Lastenkonsertti menikin oikein kivasti ja lapset tykkäsivät.

Lastenkonsertin jälkeen puuhasteltiin sitten tuo teltta toiselle puolen lavaa (mainittakoon tässä vaiheessa, että jos oltaisiin otettu se kaukopeli mukaan, niin ei tuotakaan olis tarvinnut tehdä) ja aloitettiin iltaan suhtautuminen.

Tuli siinä jossain välissä missikisan koreografikin oman iPodinsa kanssa ja käytiin läpi koreografiat ja taustamusat. Tulipahan samalla todistettua että saa sillä iTunesilla ihan hirveätä shaibeakin aikaiseksi. Oli varmaan käytetty jotain alinta bitratea kun oli NIIN rupisen kuuloisia raitoja, että piti ihan jälkikäteen vielä kuunnella omalla musalla, että eihän PA:ssa vaan ole jotain hätää… …no ei ollut, ei…

Ohessa pari kuvaa stagesta (bändi joutui melko taakse kun missien piti olla etualalla) ja kuva meidän työpisteestä (sekä Kenttäjohtaja Lehtisestä), josta ei paljoa nähnyt…

 

Itse ilta meni leppoisasti, joskin Pantse Syrjä istui juurikin minun edessäni tuomaristossa enkä siis itse nähnyt juurikaan lavalle, mutta kai ne sen missin sai sitten valittua.

Illan päätti covereita soittava yhtye, joka kyllä veti sit tällä kertaa niin riman alta nuo välispiikit ettei ihan äskettäin ole tullut vastaan.

Vetojen jälkeen kamat kasaan ja soitto varastolle, että pistävät saunan tulille. Tästä sitten kohti varastoa ja saunaa…

Keskiviikko:
Keskiviikko olikin sitten hieman sateisempi ja agendana oli Lauri Tähkä Elonkerjuunsa kanssa Unajalla.

Tänne lähdettiinkin hieman isommalla kokoonpanolla. Taisi olla kaikkiaan parhaalla hetkellä tonteilla semmoiset 6 Orjatorin palkollista.

Sateinen oli aamu ja juuri Raumalle saapuessamme kun Hooverin piti käydä poimimassa Mixa, huomattiin että ensimmäinen kulkueemme auto otti ja puhalsi apua tienposkessa. Ei muuta kuin Kenttäjohtaja humppakuutiolla hakemaan Mixaa samalla kun minä ja Santtu jatkeltiin Volvolla kohti Unajaa… …ongelmanahan oli se, että kumpikaan meistä ei ollut ennen ko. paikassa käynyt, joten arvalla ajettiin, ja kerrankin osuttiin ekalla oikeaan :)

Siitä sit pukkamaan autoa tyhjäksi ja kamoja asettelemaan paikoilleen. Tällä kertaa sovittiin Mixan kanssa, että mä otan vastuun etupäästä ja hää on tuolla lavan päässä. Mikäs siinä.

Eteenpäin vedettiin 2 kaukokaapelia, toinen lämppärille, joka kytkettiin meidän pöytää, ja toinen Tähkää varten, joka tulisi sitten kytkettyä siihen heidän Si:hinsä. Lisäksi siihen kaapelikouruun tuli DMX-letku ja paluihin käytetty kaukokaapeli, johon myös huutolinjat kytkettiin…

PA:n perusohjaus tapahtui soutuvenheellä johon oli rakennettu 2 tasa-arvoista input paria mikserin taakse, niin pääsi Ketola suoraan venheeseen kiinni sellaisenaan…
Venheestä meni sitten 6 outputtia lavalle päin, joista 2 vielä jaettiin lavalla pikku BSS:illä siten, että saatiin tuonne Auralle ajeltua biamppina… 2 outputtia oli lentosubeille ja 2 outputtia monorykelmälle 21:siä, joita ajeltiin vielä ihan kardioidina.

Täytyy sanoa että kyllä tuo setti ihan kivasti soi. Mun mielestä monet nilittää ihan turhaan ton Auran PA:n laatua. Kyllä kaikki sepät jotka on sillä vedelleet sillon kun itse oon paikalla ollut ovat olleet riittävän tyytyväisiä. Toki jos valita sais vapaasti ni varmaan mäkin jotain Meyeriä mieluummin ottaisin, mut on niissä toi hintalappukin vähän eri ja kyllä tolla Aurallakin vetelee ihan hyvin, kun se on kunnolla viritetty ja kasattu…

Einari ButBut tuli tekemään tuon lämppärin keulat, joten itselle jäi vaan tarjoilijan rooli. No mikäs siinä…

Tähkän show oli varsin menevä, vaikkei meikäläinen siitä niin perustakaan, mutta esim. se flashdrop oli kyllä ihan magee.

 

Ketola oli oikeinkin tyytyväinen PA:han ja meininkeihin meidän osaltamme ja heti kun saatiin bändit pois lavalta alettiin purkamaan tota setuppia… Oliskohan kello ollut jotain 5 luokkaa aamulla kun päästiin unille… …täytyy sanoa, että tuo Movarin vanha Tomcatin lava on kyllä näppärä kun siinä on moottorikelkat ja kaikkee… ainoastaan PA-wingit piti rakentaa fysiikalla…

Torstai:
Torstai olikin minulla ja Kenttäjohtajalla varastopäivä. Jouduttiin siinä hieman virpomaan kamoja ees-sun-taas, kun perjantaina oli vuorossa Mustan Pitsin Yö ja useita lavoja soimassa yhtä aikaa ja sit siitä suoraan oli tarkoitus jatkaa lauantaille, jolloin olisi Karmarockissa 2 lavaa ja Stadissa 1 lava soimassa samaan aikaan… …hieman siis suunnittelua vaadittiin että mitä mihinkin pakataan ja miten kamoja jaellaan…

Noh, Volvon lifti meni kiinni siinä puolen yön aikaan, sateessa ja ukkosessa kuinkas muutenkaan, jonka jälkeen suunnattiin sitten saunaan lämmittelemään…
…kävihän tuossa semmoinen pikku aksidenttikin että tuollainen vanhaa kivipäätettä sisältävä räkki tippui ja kaatui suoraan mun jalalle, kun hieman tönäistiin vieressä ollutta läjää (juu, ei oltu vielä sidottu kaikkea tuossa välissä). Onneksi oli turvakengät niin selvisi vain haavalla sääressä ja komealla mustelmalla… ja jotta ilta olisi täydellinen tuli sitten astuttua vielä lahjakkaasti nokkospuskaan oikein kunnolla shortsit jalassa…

Perjantai:
Perjantaiaamuna suunnattiin sitten kohti Raumaa ja Mustan Pitsin Yötä. Meille oli Kenttäjohtajan kanssa osunut kohdalle se torilla oleva “pikkulava”, jolla olisi mm. tanssit illan lopuksi.

Kyseessä oli siis se samainen mobiilistage joka oli jo tiistaina tullut tutuksi ja koska meillä nyt sattui olemaan Volvossa tuota kamaa hieman enemmänkin mukana, päätettiin sitten tehdä oikein näyttävä valokattaus.
Harmittaa kun ei tullut kameraa mukaan tälle vedolle, tai siis tulihan se mut se unohtu autoon eikä sit enää ehtiny sitä hakemaan… …veti nimittäin Kenttäjohtaja melko hienoa settiä.

Päivä alkoi taas lastenkonsertilla, jonka aloitti Johanna Iivanaisen vetämä Uppo-Nalle orkesteri. Kitarassa oli Nymanin Marzi ja sanomattakin selvää, että keulilla oli oikein mukavaa vedellä.

Seuraavaksi oli Sähköankerias ja siitäkin selvittiin, joskaan toi headset ja hiljainen lähtötaso ei ole kovin miksaajaystävällinen yhdistelmä. Varsinkaan kun monitoritkin tehdään keulilta… …noh lapset tykkäs eli hyvinhän se meni.

Tän jälkeen oli pikkuinen breikki, jonka aikana päästiin asettelemaan lavalle ensimmäisen humppabändin kamat. Hyvin vetivät herrat, ja Piritta, mutta illan viimeinen orkka sitten olikin melkoinen show.

Pasi Vainionperä yhtyeineen oli siis kyseessä ja mietin että miten on niin tutun oloinen nimi porukalla, kunnes näin sällit. Nämä samat kaverithan oli heinäkuun alussa Tulenliekissä kun oltiin siellä Milanan kanssa.

Harvoin on kuulunut yleisöstä kommentteja että “voisitko soittaa lujempaa?”. Olisinhan minä voinut, mutta kun huviluvat ei siihen mahdollisuutta antaneet.

Vedon loputtua purettiin kamat ja pakattiin autot vielä osittain uusiksi, koska Kenttäjohtaja lähtisi humppiksella kohti Stadia ja minä Volvolla kohti Karmarockia, johon mulle tulisi kaveriksi Mixa ja Lamppu, sekä toiselle lavalle HYI:n kaverit.
…no, kävin minä varastolla hieman nukkumassa välissä, jonkun 2 tuntia tai jotain…

Lauantai:
Lauantaiaamuna kun piti lähteä kohti Harjavaltaa ja Karmarockia niin suorittaminen oli noussut jo aivan uudelle tasolle.

Jotenkin oli verkkaista tuo minun ja Mixan touhuaminen mutta valmiiksi saatiin, hyvissä ajoin ennen määräaikaa… …ainoa oikeasti harmittava asia oli se, että jäi tuo PA niinkin alas. Ei ihan onnistunut meillä se alkuperäinen idea laittaa noita yläpäitä (HK linear) pillet vastakkain yhteen… Olis tullu liian epävakaa läjä nääs…

Ekana bändinä oli Perttu Kurikan nimipäivä (tai jotain sen suuntaista). Kyseessä oli siis erikoisorkka, jota en tiennyt aluksi. Luulin että ovat vaan niin sekaisin/kännissä/tms, mutta sitten kävi ilmi että koko porukka on kehitysvammaisia. Sellaista peruspunkkia vetelivät ja ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu punk-bändi. Täytyy sanoa, että sellainen hyvä mieli tarttui kun näki sellaista lapsenkaltaista intoa tätä musajuttua kohtaan, jota niin harvoin nykyään enää muuten näkee. Parhautta!

Tekivät Ylelle dokkariakin keikasta joten vaara on että allekirjoittanutkin joutuu televisioon vilahtamaan…

Sitten loppuilta olikin sellaista normi festarimeininkiä, mitä nyt hieman erään artistin loppu oli rajumman oloinen, johon liittyi mm. rumpujen kaataminen, peltien päällä hyppiminen, mikkien heittely jne. …myös Lapkon keikkaan kuului yllätys. Kesken keikan tuli kaveri puku päällä sahaamaan sellaisen MDF-levyn moottorisahalla kappaleiksi…

Lapkon lopeteltua laitettiin meidän lava nippuun ja melkein ehdittiin saada kaikki valmiiksi ennen kuin 1-lava lopetti. Siitä sitten auttamaan Jonea, Tuomasta, Jaskaa ja Mäksää sinne purkuun.

Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes 6kg jauhesammutin päätti purkautua tuonne Volvon tavaratilaan ja suoraan päin näköä (oli vissiin sokka hävinnyt tai jotain)… …melko karvaan makuista evästä sanon mä… Harmi ettei ollut kameraa käsillä, koska se oli kuin suuremmankin savukoneen jäljiltä, mutta ohessa Santerin ottama kuva varastolla, kun pojat purki kamoja pois maanantaina.

Muutoin selvittiin tästäkin viikosta siis hengissä ja kotona Jokelassa olin joskus 14 aikoihin sunnuntaina, kun olin ensin käynyt hieman nukkumassa varastolla…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
-Katti-

Sunset Beach Party 2010

Oli taas aika tuon kesäisen rantakisan. Oikein mukavat juhlat ovat yleensä olleet, joten ei siinä suurempia murheita mielessä ollut tälläkään kertaa.

Viimevuotiseen verrattuna olin tällä kertaa tuolla lavan päässä ja puuhastelinkin Timpen kanssa ensin valot sellaiseen “työkorkeuteen” että pääsi sen äänenkin kimppuun, samalla kun Matti ja Pakke ihmettelivät etupäätä ja PA:ta pystyyn.

Oikein leppoisa pystytyspäivä siis helteessä hyvässä porukassa, ja tällä kertaa oli sitten nuo sähkötkin tarkastettu useampaan otteeseen, ettei edellisvuotinen episodi uusiutuisi.

Kamat saatiin pystyyn, uimassakin käytiin ja sitten suunnattiin tuonne majoitukseen, jossa tällä kertaa olimmekin ilman bändien tahi muiden tahojen häirintää.

Siinä saunottuamme, uituamme ja makkaraa paisteltuamme painuttiin nukkumaan sellaiset oikein hyvät yöunet.

Ensimmäisen vetopäivän aamuna oli keli huomattavasti koleampi kuin mitä pystytyksessä oli ollut, mutta siltikin vielä ihan siedettävä. Vesisadettahan siis säätiedotuksien mukaan odoteltiin saapuvaksi milloin vain.

Ensimmäiset tsekit pois alta ja homma tulille. Siitä se sitten taas lähti, tänäkin vuonna ja perjantai vielä selvittiinkin ilman sadetta.

Mikä oli kovin erikoista, oli se että ainoastaan Jenni toi perjantaina oman monitoriteknikon tullessaan. Täytyy sanoa, että mukavata oli kun Kal tuli tekemään nuo monitorit, niin pääsi sitten syömään itsekin…

Ehkä mukavin asiakas perjantaina oli tuo Bastardos. Selkeät toiveet monitoroinnin osalta ja hyvä meininki…

Jennin vedon jälkeen kamat kumolleen, kun sitä sadetta edelleen odoteltiin ja sitten taas saunaan ja nukkumaan.

Lauantaina tulimmekin hieman aiemmin tonteille, kun Tallu Show Band oli tulossa tekemään tsekkiä hyvissä ajoin. Ihan positiivista sinällään, koska silloin nähtiin mekin mistä on kysymys (mitään raideria tms. ei ollut tullut).

Tuokin tsekki meni oikein hyvin ja sen jälkeen tehtiin vielä Day Elevenin tsekki ja sitten odottelemaan päivän alkua.

Ainoa sellainen hasardin paikka oli tuo Tallun vaihto, vaan onneksi oli ennen sitä Francine, mikä on suht’ iisi ja sen jälkeen Happoradio, joka on talon teknikoille tosi iisi… Itse asiassa Happojen vedon aikana purettiin koko talon oma monitorikioski pois ja seuraavien vaihtojen aikana kaikki kulmat, side fillit ja rumpu fillitkin… …kun ei kuulemma Ylpöllä tahi Maijalla niille käyttöä ollut…

Viimeisessä vaihdossa sitten vietiin kaikki muukin jo pois lavalta, kun Maijalla oli kaikki omaa, mikkipiuhoista lähtien. Meillä oli siis koko lavan pää kaukokaapelia ja päätteitä lukuun ottamatta pakattuna caseihin ennen kuin viimeinen artisti lopetti vetonsa :)

Heti Maijan lopetettua painuttiin valojen ja PA:n kimppuun ja tällä kertaa se sade sitten tuli kunnolla päälle vasta tässä vaiheessa. Noh, mikäs siinä. Sadevaatteet päälle ja niin oli kamat kasassa jo joskus 2:30 aikoihin yöllä, jolloin päästiin lähtemään kuka mihinkin…

Tokihan se yksi kommellus piti tällekin reissulle saada. Siinä Ylpön ja Maijan vaihdossa, oli apukädet kantaneet sellaisen salkun jossa oli kaikki firman DI boxit ja tuulisuojat Ylpön autoon vahingossa. Sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja lopulta melkein viikkoa myöhemmin se kuulemma löysi sitten tiensä takaisin.

Kuvia saattaa olla tulossa, jos ehdin/jaksan/viitsin laittaa…
-Katti-