Sunnuntai 15.3.2009
Viikonlopun viimeisenä oli vuorossa Popmessu Tikkurilan kirkossa.
Koska ko. paikassa ei ole ennen kyseisen tapaista messua järjestetty, ei heillä myöskään ollut kalustoa, joten Soundbite hoiti sen puolen siten, että minä vastasin toteutuksesta.
Kotoa lähdin ajelemaan siinä 12:30 ja mennessä Tikkurilaan poimin kyytiin erään apukäden ja Dynacordin D-sarjan PA:n, joka oli palautunut edellis iltaisen varastolla käymisen jälkeen.
Tikkurilan kirkko löytyi varsin helposti navigaattorin suosiollisella avustuksella ja sisälle päästiin siinä 13:15. Tällä kertaa roudaus oli jopa ilahduttavan helppo. Yhdet ainoat portaat, joissa niissäkin oli askelmia about 8 ja tilaa riittävästi.
Lisäksi mukana olevan kaluston pieni määrä helpotti tätäkin pientä hommaa kovasti.
Kamat kasaan ja kahville. Koska nippu oli niinkin helppo laittaa pystyyn, eikä langattomillekaan ollut häiriöitä näkyvissä, ehdittiin jopa kupponen kuumaa huitaista naamaan ennen bändin saapumista.
Kuten aina, oli tälläkin kertaa solistivieras. Tällä kertaa hän oli Johanna Kurkela. Täytyy sanoa, että kyllä osaa muuten tyttö laulaa nätisti.
Muutenhan messu meni taas ilman yllätyksiä oman kaavansa mukaan ja kaikki oli varsin tyytyväisiä.
Kun muistaa pystytyksessä helpon purun, ja on vähän kamaa, niin viimeisen nuotin sammumisesta siihen kun auto lähti pihasta meni semmoiset 40 minuuttia.
Siitä sitten varastolle ja kamat hyllyihin, jonka jälkeen kohti kotia.
Ja kuvia tulee tästäkin, erilliseen tekstiin, kunhan ehdin ne taas purkaa... Tässä nyt vaan on kaikenlaista...
-Katti-
maanantai 30. maaliskuuta 2009
SuMu-Festival @ Ahjola / Nurmijärvi
Lauantai 14.3.2009
Ja taas oli aika vuotuisen SuMu-Festivaalin. SuMu:han edustaa "Surkeaa Musiikkia".
Viime vuotisen perusteella en ihan mahdottomia odottanut tapahtuman musiikilliselta annilta, mutta yleensä muut asiat on täällä apukantoineen toimineet.
Alunperin piti mulle lähteä laudaksi Soundcraftin Si3:nen, se kun ois muuten ihan sama kuin Si2:nen joka se mielenkiinnon kohde oikeasti on kanavamäärien puitteissa, mutta tuolla Studiotecillä kun on vaan Si3:nen tällä hetkellä tarjota demoihin...
Ainoa bändi joka toi oman teknikkonsa paikalle, pyysi kuitenkin tuomaan analogisen laudan. Ei kuulemma pysy nuo digitaaliset vielä oikein käsissä... Voitte vaan kuvitella kui harmitti viedä paikalle räkillinen prosessointia ja sellainen vanhan A&H:n analogilauta. Noh, aina ei voi voittaa ja pitää ottaa toi Soundcrafti testiin sitten joku toinen kerta.
Tällä(kin) kertaa oli apukanto valmiina odottamassa sovitun mukaisesti kello 9:00 ja tavarat menivät varsin mukavasti tuonne Ahjolan yläkertaan. Sinnehän ei siis ole muuta tietä kuin kierreportaat...
Ylös meni siis äänen ja pienikokoisen valokattauksen lisäksi semmoiset 12 lavapalaa.
Sen ainokaisen vieraan miksuuttajan kanssa oli sovittu, että voivat tulla testailemaan äänenpaineita siinä kello 13 aikoihin. Tätä ennen rakentelin tuonne DR260:seen limitterit paikoilleen, kun oli tuossa pääteräkissä ruutia aika reippaasti yli tarpeen... Eipähän sitten tarvitse huolehtia ihan niin kovasti itselläkään...
Lava, ääni ja suurin osa valosta oli kasassa kello 12, jolloin lähdettiin lounastamaan.
Takaisin tullessamme kello 12:45 jatkettiin valon loppuun viemistä ja säätämistä siihen asti kunnes pääesintyjä teknikkoineen saapui siinä 13 aikoihin kuten oli sovittu ja he aloittivat oman tsekkinsä. Ihan tyytyväisen oloista väkeä.
Ainoa muutos mikitykseen tuli heidän osaltaan liidilauluun, jonne Senkun e935 korvattiin heidän omalla Shuren 58:lla...
Pääesiintyjän tehtyä tsekkinsä, ajettiin PA:ta vielä hieman Kevyen Musiikin yhdistyksen väen oman bändin (Stone Relic) kanssa ja mm. trimmailtiin gatet nk. "talon rummuille" kohdilleen.
Tästä olikin hyvä lähteä odottelemaan tapahtuman alkua.
Bändejä oli taas jos jonkunmoisia, mutta muutama jäi ihan mieleenkin. Circus Underground, joka muuten aloitti, oli varsin asiallisen kuuloinen pumppu, joskin soittivat ihan sairaan lujaa lavalla, mikä aina tuppaa vaikeuttamaan äänenpoistajien työtä yleisön keskellä.
Toinen positiivisesti mieleen jäänyt bändi oli Trakooma. En sinällään kuuntele tuollaista musiikkia liiemmin itse, mutta kyllä kavereilla ainakin asennetta oli, ja rumpali piti paketin hyvin kasassa.
Muuten jotenkin koko päivä ja sen esiintyjät hävisivät tuonne harmaaseen massaan minun päässäni...
Lopulta minun viimeinen "työnantajani" Stone Relic tempaisi oman 30 minuuttisensa ihan itselleen tyypilliseen, varmaan tapaansa. Posiitivista heidän vedossaan oli varsinkin se, että lavameteli oli allekirjoittaneen pyyntöjen mukaisesti ajettu mahdollisimman alas, jolloin yleiseen sointiin ja soundiin pystyi oikeastikin vaikuttamaan.
Pääesiintyjän vedosta katsoin pari ekaa rallia ja hyvin tuntui homma kulkevan. Tämän jälkeen poistuin paikalta kahville ja hieman lepuuttamaan korviani.
Keikan loputtua tulin takaisin vastaanottamaan kiitokset ja purkamaan kamat pois.
Yllättävää kyllä, apukanto toimi myös poispäin varsin mainiosti ja niinpä varastolla oltiinkin jo pakkaamassa sunnuntain pop-messua varten kamoja joskus 22 jälkeen.
Nukkumaan pääsin siinä puolen yön tienoissa, suurin osa sunnuntaina tarvittavista kamoista valmiiksi jo kyytiin pakattuina.
Kuvia laitan täältäkin, kunhan ehdin kahlata ne läpi...
-Katti-
Ja taas oli aika vuotuisen SuMu-Festivaalin. SuMu:han edustaa "Surkeaa Musiikkia".
Viime vuotisen perusteella en ihan mahdottomia odottanut tapahtuman musiikilliselta annilta, mutta yleensä muut asiat on täällä apukantoineen toimineet.
Alunperin piti mulle lähteä laudaksi Soundcraftin Si3:nen, se kun ois muuten ihan sama kuin Si2:nen joka se mielenkiinnon kohde oikeasti on kanavamäärien puitteissa, mutta tuolla Studiotecillä kun on vaan Si3:nen tällä hetkellä tarjota demoihin...
Ainoa bändi joka toi oman teknikkonsa paikalle, pyysi kuitenkin tuomaan analogisen laudan. Ei kuulemma pysy nuo digitaaliset vielä oikein käsissä... Voitte vaan kuvitella kui harmitti viedä paikalle räkillinen prosessointia ja sellainen vanhan A&H:n analogilauta. Noh, aina ei voi voittaa ja pitää ottaa toi Soundcrafti testiin sitten joku toinen kerta.
Tällä(kin) kertaa oli apukanto valmiina odottamassa sovitun mukaisesti kello 9:00 ja tavarat menivät varsin mukavasti tuonne Ahjolan yläkertaan. Sinnehän ei siis ole muuta tietä kuin kierreportaat...
Ylös meni siis äänen ja pienikokoisen valokattauksen lisäksi semmoiset 12 lavapalaa.
Sen ainokaisen vieraan miksuuttajan kanssa oli sovittu, että voivat tulla testailemaan äänenpaineita siinä kello 13 aikoihin. Tätä ennen rakentelin tuonne DR260:seen limitterit paikoilleen, kun oli tuossa pääteräkissä ruutia aika reippaasti yli tarpeen... Eipähän sitten tarvitse huolehtia ihan niin kovasti itselläkään...
Lava, ääni ja suurin osa valosta oli kasassa kello 12, jolloin lähdettiin lounastamaan.
Takaisin tullessamme kello 12:45 jatkettiin valon loppuun viemistä ja säätämistä siihen asti kunnes pääesintyjä teknikkoineen saapui siinä 13 aikoihin kuten oli sovittu ja he aloittivat oman tsekkinsä. Ihan tyytyväisen oloista väkeä.
Ainoa muutos mikitykseen tuli heidän osaltaan liidilauluun, jonne Senkun e935 korvattiin heidän omalla Shuren 58:lla...
Pääesiintyjän tehtyä tsekkinsä, ajettiin PA:ta vielä hieman Kevyen Musiikin yhdistyksen väen oman bändin (Stone Relic) kanssa ja mm. trimmailtiin gatet nk. "talon rummuille" kohdilleen.
Tästä olikin hyvä lähteä odottelemaan tapahtuman alkua.
Bändejä oli taas jos jonkunmoisia, mutta muutama jäi ihan mieleenkin. Circus Underground, joka muuten aloitti, oli varsin asiallisen kuuloinen pumppu, joskin soittivat ihan sairaan lujaa lavalla, mikä aina tuppaa vaikeuttamaan äänenpoistajien työtä yleisön keskellä.
Toinen positiivisesti mieleen jäänyt bändi oli Trakooma. En sinällään kuuntele tuollaista musiikkia liiemmin itse, mutta kyllä kavereilla ainakin asennetta oli, ja rumpali piti paketin hyvin kasassa.
Muuten jotenkin koko päivä ja sen esiintyjät hävisivät tuonne harmaaseen massaan minun päässäni...
Lopulta minun viimeinen "työnantajani" Stone Relic tempaisi oman 30 minuuttisensa ihan itselleen tyypilliseen, varmaan tapaansa. Posiitivista heidän vedossaan oli varsinkin se, että lavameteli oli allekirjoittaneen pyyntöjen mukaisesti ajettu mahdollisimman alas, jolloin yleiseen sointiin ja soundiin pystyi oikeastikin vaikuttamaan.
Pääesiintyjän vedosta katsoin pari ekaa rallia ja hyvin tuntui homma kulkevan. Tämän jälkeen poistuin paikalta kahville ja hieman lepuuttamaan korviani.
Keikan loputtua tulin takaisin vastaanottamaan kiitokset ja purkamaan kamat pois.
Yllättävää kyllä, apukanto toimi myös poispäin varsin mainiosti ja niinpä varastolla oltiinkin jo pakkaamassa sunnuntain pop-messua varten kamoja joskus 22 jälkeen.
Nukkumaan pääsin siinä puolen yön tienoissa, suurin osa sunnuntaina tarvittavista kamoista valmiiksi jo kyytiin pakattuina.
Kuvia laitan täältäkin, kunhan ehdin kahlata ne läpi...
-Katti-
Daikini @ Pleissi / Heinola
Perjantai 13.3.2009
Päivä alkoi leppoisasti muottien ottamisella korvakäytävistä. Joskos noi Finfonicit sais sitten toukokuun puoliväliin mennessä, niin kestäis pitää tulppiakin pidempääm korvissa...
Muottien ottamisesta päästyäni ajelin Markuksen kämpille katsomaan pari jaksoa Simpsoneja, josta sitten jatkettiin kohti Mäkelänkadun treenikämppää. Matti ja Lauri siellä odottelivatkin jo, ja eikun backline autoihin kyytiin.
Siitä sitten Käpylään, siihen Amerin talon kupeelle, josta poimittiin Teemu ja bassokamat kyytiin.
Hieman aikataulusta jäljessä lähdettiin kohti Heinolaa, jossa PA:n piti olla pystyssä ja kytkettynä odottelemassa.
Heinolan Pleissiin saavuttiin n. 15 minuuttia myöhässä alkuperäiseen aikatauluun nähden ja Junnikin oli sopivasti ehtinyt paikalle. Ei muuta kuin kamat sisään ja paikallisia poppivermeitä ihmettelemään.
Heti sisälle saavuttuani huomasin, että olihan siellä PA ja olihan se jopa soimassa, mutta esim. mitään graafista eq:ta ei oltu väliin kytketty, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Pelkästään kaukokaapeli ja itse PA.
No, mikäs siinä... Kiire on hieman jo takaraivossa, mut ei voi mitään... Takahuoneeseen siis kyselemään mistä mikkipiuhoja jne. löytyisi. Noh, paikka löytyi ja aika pian huomattiin, että Teemun taustalaulu sai jäädä pois. Ei sen takia, että olisi kanavat tai mikit loppuneet, vaan yksinkertaisesti loppui talon piuhat kesken. Että sellaista...
Tilanahan tuo Pleissi on todella epäkiitollinen. Kapea kiviseinäinen ränni jolla ei korkeuttakaan ole turhan paljoa. Niin joo, ja monitoreja oli sitten ne luvatut 4 kpl, mutta ne oli vain 2:ssa ryhmässä 4:n sijasta... Mahtavuutta... Lisäksi monitorit oli kytketty siten, että keskellä olevat oli samassa ryhmässä ja molemmat laidat samassa... Mitään mahdollisuuksia pätsäämiseen tahi mm. vastaavaan ei ollut jo edellä mainitun kaapelien kesken loppumisen vuoksi, joten niillä mentiin mitä oli.
Noh otettiin tsekki pois kuljeksimasta ja sitten syömään. Jotenkin oli erikoinen olo, mutta kuinka ollakaan sain loppujen lopuksi paketin kasaan ihan kivasti.
Siinä syödessä lappasi talon väki jatkuvasti kyselemään "miten tämä ja tuo tehdään kun ei kuulu monitoreista jne.", kun meidän jälkeen tsekkasi paikallinen duo.
Sain kuin sainkin syödyksi lopulta jonka jälkeen pääsi odottelemaan vedon alkamista.
Veto itsessään meni ihan jees, joskin PA ei vaan oikein kyennyt toistamaan täyttä taajuuskaistaa ihan vaaditulla tavalla. Meinasi nuo subit nimittäin loppua kesken.
Ei tuo Yorkvillen Elite kyllä muutenkaan allekirjoittanutta vakuuttanut. Kovasti joutui puukottamaan, että sai kuulostamaan edes jotenkin asialliselta. No, mut niillä tehdään mitä on tarjolla, tai sitten tuodaan omia, eiks jeh? Kyllä tuo Siperia todellakin opettaa ja taidan tulevaisuudessa ottaa taas omaa rompetta aina mukaan, ainakin vähän...
Keikka meni ihan hyvin ja saatiin kamatkin autoon ennen kuin paikallinen duo pääsi aloittamaan. Tämä tarkoitti aikaisempaa poispääsyä, mikä ei todellakaan harmittanut...
Siitä sitten kohti Tuusulaa, jonne tipautin Teemun ja sitten kohti Saviota, Villen sohvalle yöksi, koska lähtö seuraavalle keikalle oli siinä 7 aikoihin aamulla.
Viimeisen kerran vilkaisin kelloa nukkumaan käydessäni ja se oli silloin 0:23.
Näihin tunnelmiin (kuvia on tulossa taas erilliseen tekstiin, kun tän bloggerin kuvien sijoittelu on sen verta, nih-noh, suolesta...
-Katti-
Päivä alkoi leppoisasti muottien ottamisella korvakäytävistä. Joskos noi Finfonicit sais sitten toukokuun puoliväliin mennessä, niin kestäis pitää tulppiakin pidempääm korvissa...
Muottien ottamisesta päästyäni ajelin Markuksen kämpille katsomaan pari jaksoa Simpsoneja, josta sitten jatkettiin kohti Mäkelänkadun treenikämppää. Matti ja Lauri siellä odottelivatkin jo, ja eikun backline autoihin kyytiin.
Siitä sitten Käpylään, siihen Amerin talon kupeelle, josta poimittiin Teemu ja bassokamat kyytiin.
Hieman aikataulusta jäljessä lähdettiin kohti Heinolaa, jossa PA:n piti olla pystyssä ja kytkettynä odottelemassa.
Heinolan Pleissiin saavuttiin n. 15 minuuttia myöhässä alkuperäiseen aikatauluun nähden ja Junnikin oli sopivasti ehtinyt paikalle. Ei muuta kuin kamat sisään ja paikallisia poppivermeitä ihmettelemään.
Heti sisälle saavuttuani huomasin, että olihan siellä PA ja olihan se jopa soimassa, mutta esim. mitään graafista eq:ta ei oltu väliin kytketty, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Pelkästään kaukokaapeli ja itse PA.
No, mikäs siinä... Kiire on hieman jo takaraivossa, mut ei voi mitään... Takahuoneeseen siis kyselemään mistä mikkipiuhoja jne. löytyisi. Noh, paikka löytyi ja aika pian huomattiin, että Teemun taustalaulu sai jäädä pois. Ei sen takia, että olisi kanavat tai mikit loppuneet, vaan yksinkertaisesti loppui talon piuhat kesken. Että sellaista...
Tilanahan tuo Pleissi on todella epäkiitollinen. Kapea kiviseinäinen ränni jolla ei korkeuttakaan ole turhan paljoa. Niin joo, ja monitoreja oli sitten ne luvatut 4 kpl, mutta ne oli vain 2:ssa ryhmässä 4:n sijasta... Mahtavuutta... Lisäksi monitorit oli kytketty siten, että keskellä olevat oli samassa ryhmässä ja molemmat laidat samassa... Mitään mahdollisuuksia pätsäämiseen tahi mm. vastaavaan ei ollut jo edellä mainitun kaapelien kesken loppumisen vuoksi, joten niillä mentiin mitä oli.
Noh otettiin tsekki pois kuljeksimasta ja sitten syömään. Jotenkin oli erikoinen olo, mutta kuinka ollakaan sain loppujen lopuksi paketin kasaan ihan kivasti.
Siinä syödessä lappasi talon väki jatkuvasti kyselemään "miten tämä ja tuo tehdään kun ei kuulu monitoreista jne.", kun meidän jälkeen tsekkasi paikallinen duo.
Sain kuin sainkin syödyksi lopulta jonka jälkeen pääsi odottelemaan vedon alkamista.
Veto itsessään meni ihan jees, joskin PA ei vaan oikein kyennyt toistamaan täyttä taajuuskaistaa ihan vaaditulla tavalla. Meinasi nuo subit nimittäin loppua kesken.
Ei tuo Yorkvillen Elite kyllä muutenkaan allekirjoittanutta vakuuttanut. Kovasti joutui puukottamaan, että sai kuulostamaan edes jotenkin asialliselta. No, mut niillä tehdään mitä on tarjolla, tai sitten tuodaan omia, eiks jeh? Kyllä tuo Siperia todellakin opettaa ja taidan tulevaisuudessa ottaa taas omaa rompetta aina mukaan, ainakin vähän...
Keikka meni ihan hyvin ja saatiin kamatkin autoon ennen kuin paikallinen duo pääsi aloittamaan. Tämä tarkoitti aikaisempaa poispääsyä, mikä ei todellakaan harmittanut...
Siitä sitten kohti Tuusulaa, jonne tipautin Teemun ja sitten kohti Saviota, Villen sohvalle yöksi, koska lähtö seuraavalle keikalle oli siinä 7 aikoihin aamulla.
Viimeisen kerran vilkaisin kelloa nukkumaan käydessäni ja se oli silloin 0:23.
Näihin tunnelmiin (kuvia on tulossa taas erilliseen tekstiin, kun tän bloggerin kuvien sijoittelu on sen verta, nih-noh, suolesta...
-Katti-
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Kuvia
Lopultakin... Ei se ottanutkaan kuin pari viikkoa, että sain aikaiseksi kuvien purkamisen ja tänne sovittamisen.
Katsoin kuvat tuolta Hencca & BigBandin vedolta, ja voi että noi LED-parrit on sitten hirveän näköisiä kun ne on ihan itsekseen ilman ohjausta ainoina valoina. Laitan tähän yhden kuvan, niin voi itse kukin arvostella...
Ja tässä se lupaamani video... Huomatkaa auton kierrosluku- ja nopeusmittari sekä alas ilmestyvä luistoneston varoitusvalo. Meinasi olla ihan oikeasti hieman liukasta.
Pahoitteluni huonosta laadusta, mutta yhteydenpitoon tarkoitetut laitteet eivät ole ihan ammattitasoisia kuvantallentemistarkoituksissa.
Ja sitten lopuksi muutamia kuvia tuolta Daikinin keikalta:
Yleisnäkymä FOH-tontilta:
Näkymä minun työmaaltani:
Markus, ja kuulemma todella hyvät "helmet":
Tulin siihen tulokseen noita kuvia läpikäydessäni, että pitää alkaa kiinnittää enemmän huomioita siihen millä asetuksilla noita kuvia näpsii... Tahtoo olla aika paljon seassa huonosti tarkentuneitakin... Ehkäpä sitä tässä oppii kun kovasti yrittää =D.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
Katsoin kuvat tuolta Hencca & BigBandin vedolta, ja voi että noi LED-parrit on sitten hirveän näköisiä kun ne on ihan itsekseen ilman ohjausta ainoina valoina. Laitan tähän yhden kuvan, niin voi itse kukin arvostella...
Ja tässä se lupaamani video... Huomatkaa auton kierrosluku- ja nopeusmittari sekä alas ilmestyvä luistoneston varoitusvalo. Meinasi olla ihan oikeasti hieman liukasta.
Pahoitteluni huonosta laadusta, mutta yhteydenpitoon tarkoitetut laitteet eivät ole ihan ammattitasoisia kuvantallentemistarkoituksissa.
Ja sitten lopuksi muutamia kuvia tuolta Daikinin keikalta:
Yleisnäkymä FOH-tontilta:
Näkymä minun työmaaltani:
Markus, ja kuulemma todella hyvät "helmet":
Tulin siihen tulokseen noita kuvia läpikäydessäni, että pitää alkaa kiinnittää enemmän huomioita siihen millä asetuksilla noita kuvia näpsii... Tahtoo olla aika paljon seassa huonosti tarkentuneitakin... Ehkäpä sitä tässä oppii kun kovasti yrittää =D.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Daikini @ Pieksämäki
Torstai 12.2.2009
Tällä kertaa matkattiin Daikinin porukan kanssa kohti Pieksämäkeä. Allekirjoittaneen tonttina oli tarkoitus olla monitorilandia ja valot.
Lähtö reissuun tapahtui hieman alavireisissä fiiliksissä, koska Daikinin basistin isä oli menehtynyt juurikin kyseisellä viikolla...
Kamat oli pakattu jo edellisenä iltana ja lähtö olikin aamulla vasta siinä 6 aikoihin. Itse tulin omalla autolla Mäntsälään, josta matkamme yhtenivät kaikkien muiden paitsi Junnin kanssa. Junnin oli määrä tulla suoraan Jyväskylästä omin neuvoin...
Voitaisiin taas todeta, että Suomen talvi on kaikkea muuta kuin mukava automatkailun kannalta, varsinkin lumisen yön jälkeen. Meinasi nimittäin olla hieman liukasta paikka paikoin.
Perille kuitenkin päästiin siinä joskus puoli kymmenen aikoihin ja kerrankin roudaus oli helppoa. Suoraan perälaudalta ovelle ja siitä saliin sisälle. Sähkökin löytyi kivuttomasti samoin kuin miellyttävä määrä apukantoa.
Siinä kamoja pystyttäessämme kävi ilmi, että joku paikallinen suuruus haluaisi tehdä valot ko. keikalle. No mikäs siinä, enhän minä mikään valomies toki olekaan ja tämä kaveri tuntui kuitenkin tietävän mitä teki.
Taas kerran oli järjestetty syöminen tyylikkäästi keskelle kamojen pystytystä, joten pop lähti syömään minun ja Villen pystyttäessä tekniikkaa loppuun.
Kaikki saatiinkin sopivasti valmiiksi siihen mennessä kun pop saapui paikalle. Myös Junni kunnioitti tilaisuutta saapumalla paikalle, hieman puolikuntoisena, mutta kuitenkin.
Tsekki pois kuleksimasta alta ja vetoa odottelemaan. Jäihän siihen semmoiset 30 minuuttia väliin.
Itse tilaisuuden aloitti Niemen Päivi puhumalla nuorille itsetunnosta ja sen tuhoutumisesta tai paranemisesta. Päivin lopetettua Daikini aloitti oman, energisen, vetonsa, joka mitä ilmeisimmin upposi yleisöön.
Positiivinen asia oli, että yleisöä oli oikeasti aika paljon paikalla vaikka oli penkkaripäivä ja kaikkea. Myös Milesmoren Eero paikkasi hienosti bassossa.
Vedon jälkeen kamat kasaan ja kohti seuraavaa keikkapaikkaa, joka olisi Pieksämäen keskustassa sijaitseva kahvila.
Paikalle päästyämme huomasimme "iloksemme", että täällä roudaaminen ei ihan niin ihanata olisikaan. Kahvila oli ahtaiden portaiden päässä toisessa kerroksessa. Nopea tilannetsekki ja koska tila oli oikeasti todella pieni, päätettiin jättää monitorilandia, samoin kuin 2 kulmaa ja muuta "ylimääräistä", autoon. Täällä mentäisiin helposti 3 kulman ja yhden korvakuuntelun voimin, sekä ne voidaan tehdä helposti etupäästä... ...varsinkin kun monitorilandialle ei oikein paikkaa löytynyt helposti.
Siitä sitten vaan kamat ylös ja oikeastaan harmittaa ettei tullut otettua kuvaa kahvilasta, kun kaikki laatikkomme ja kamamme oli tuotu sisälle. Käytännössä koko lattiapinta-ala oli tavaroidemme täyttämä, ja jos halusi nurkasta toiseen mennä, oli kuljettava laatikoiden ja kailottimien päältä.
Kamat pystyyn reippaalla tahdilla ja etupääkin jäi siihen mukavasti lavan kupeelle, samalle etäisyydelle kuin monitoritiski yleensä jäisi. FOHin taakse pieni valo-ohjaus yksikkö.
Monitorit lavan eteen lattialle ja jätkät ahtaalle. Homma saatiin kuitenkin toimimaan ja lopulta päästiin myös Villen kanssa syömään. Voi että se makaronilaatikko toimi tässä vaiheessa hyvin =D.
Siitä sitten odottelemaan ja fiilistelemään. Noh, itse käytin aikaa opetellen tuota DasLightin PC-ohjainta joka on muuten ihan oikeasti, ihan perseestä.
Jotain ohjelmia sain sisälle tehtyä ja ei muuta kuin kohti keikkaa.
Keikka meni varsin hienosti kaikin puolin ja rokukin näytti pitävän esitetystä taiteesta. Se minkä huomasin, on että kyllä minä vaan paljon paremmin tuolla äänipöydän takana viihdyn... Meinasi ideat loppua valoihin tosi pian ja siitähän seurasi hetkellinen ADHD-valaistus, kun yritti paikata ideoiden puutetta laittamalla "vähän kaikkee"... ...onneksi huomasin tuon ja rauhoitin tilanteen.
Keikan jälkeen pikkuhetki fiilistelyä ja sen jälkeen kamat kasaan. Kantoapua löytyi kivasti poispäin mennessä ja kamat saatiinkin kyytiin aikas pian. Tästä sitten vielä kohti legendaarista Elvis grilliä joka löytyy siitä Pieksämäen rautatieaseman läheltä.
Grilliltä peruspurilaiset naamariin ja sitä rataa. Yksi huomion arvoinen seikka ko. grillillä oli se, että WC:ssä sai fiilistellä vanhoja Elvis pätkiä samalla kun istui posliinisella.
Yksi juttu on kanssa pakko mainita. Siinä ruokia syödessämme istuutui pöytäämme sellainen hikisesti täysi-ikäinen likka, joka ihan vaan tyynen viileästi hörppäsi meidän juomistamme, myös siis allekirjoittaneen vissystä (ne jotka minut ovat nähneet ja tuntevat, ymmärtävät sen mikä siinä niin ihmeellistä on että mun juomaa juo). Oltiin siinä hieman ihmeissämme, että mistä nyt tuulee... Onko nämä nyt sitten niitä "pissiksiä", jotka pyrkii hieman vanhempien herrojen seuraan? Joku, pliis, sivistäkää?
Siitä sitten syötyämme suuntasimme kohti varastoa. Tavarat reippaasti varastolle ja kohti kotia. Nukkumaan taisin päästä joskus lähempänä 5 aamulla...
Kuvia päiväkeikan soundtsekistä tulossa hieman myöhemmin...
-Katti-
Tällä kertaa matkattiin Daikinin porukan kanssa kohti Pieksämäkeä. Allekirjoittaneen tonttina oli tarkoitus olla monitorilandia ja valot.
Lähtö reissuun tapahtui hieman alavireisissä fiiliksissä, koska Daikinin basistin isä oli menehtynyt juurikin kyseisellä viikolla...
Kamat oli pakattu jo edellisenä iltana ja lähtö olikin aamulla vasta siinä 6 aikoihin. Itse tulin omalla autolla Mäntsälään, josta matkamme yhtenivät kaikkien muiden paitsi Junnin kanssa. Junnin oli määrä tulla suoraan Jyväskylästä omin neuvoin...
Voitaisiin taas todeta, että Suomen talvi on kaikkea muuta kuin mukava automatkailun kannalta, varsinkin lumisen yön jälkeen. Meinasi nimittäin olla hieman liukasta paikka paikoin.
Perille kuitenkin päästiin siinä joskus puoli kymmenen aikoihin ja kerrankin roudaus oli helppoa. Suoraan perälaudalta ovelle ja siitä saliin sisälle. Sähkökin löytyi kivuttomasti samoin kuin miellyttävä määrä apukantoa.
Siinä kamoja pystyttäessämme kävi ilmi, että joku paikallinen suuruus haluaisi tehdä valot ko. keikalle. No mikäs siinä, enhän minä mikään valomies toki olekaan ja tämä kaveri tuntui kuitenkin tietävän mitä teki.
Taas kerran oli järjestetty syöminen tyylikkäästi keskelle kamojen pystytystä, joten pop lähti syömään minun ja Villen pystyttäessä tekniikkaa loppuun.
Kaikki saatiinkin sopivasti valmiiksi siihen mennessä kun pop saapui paikalle. Myös Junni kunnioitti tilaisuutta saapumalla paikalle, hieman puolikuntoisena, mutta kuitenkin.
Tsekki pois kuleksimasta alta ja vetoa odottelemaan. Jäihän siihen semmoiset 30 minuuttia väliin.
Itse tilaisuuden aloitti Niemen Päivi puhumalla nuorille itsetunnosta ja sen tuhoutumisesta tai paranemisesta. Päivin lopetettua Daikini aloitti oman, energisen, vetonsa, joka mitä ilmeisimmin upposi yleisöön.
Positiivinen asia oli, että yleisöä oli oikeasti aika paljon paikalla vaikka oli penkkaripäivä ja kaikkea. Myös Milesmoren Eero paikkasi hienosti bassossa.
Vedon jälkeen kamat kasaan ja kohti seuraavaa keikkapaikkaa, joka olisi Pieksämäen keskustassa sijaitseva kahvila.
Paikalle päästyämme huomasimme "iloksemme", että täällä roudaaminen ei ihan niin ihanata olisikaan. Kahvila oli ahtaiden portaiden päässä toisessa kerroksessa. Nopea tilannetsekki ja koska tila oli oikeasti todella pieni, päätettiin jättää monitorilandia, samoin kuin 2 kulmaa ja muuta "ylimääräistä", autoon. Täällä mentäisiin helposti 3 kulman ja yhden korvakuuntelun voimin, sekä ne voidaan tehdä helposti etupäästä... ...varsinkin kun monitorilandialle ei oikein paikkaa löytynyt helposti.
Siitä sitten vaan kamat ylös ja oikeastaan harmittaa ettei tullut otettua kuvaa kahvilasta, kun kaikki laatikkomme ja kamamme oli tuotu sisälle. Käytännössä koko lattiapinta-ala oli tavaroidemme täyttämä, ja jos halusi nurkasta toiseen mennä, oli kuljettava laatikoiden ja kailottimien päältä.
Kamat pystyyn reippaalla tahdilla ja etupääkin jäi siihen mukavasti lavan kupeelle, samalle etäisyydelle kuin monitoritiski yleensä jäisi. FOHin taakse pieni valo-ohjaus yksikkö.
Monitorit lavan eteen lattialle ja jätkät ahtaalle. Homma saatiin kuitenkin toimimaan ja lopulta päästiin myös Villen kanssa syömään. Voi että se makaronilaatikko toimi tässä vaiheessa hyvin =D.
Siitä sitten odottelemaan ja fiilistelemään. Noh, itse käytin aikaa opetellen tuota DasLightin PC-ohjainta joka on muuten ihan oikeasti, ihan perseestä.
Jotain ohjelmia sain sisälle tehtyä ja ei muuta kuin kohti keikkaa.
Keikka meni varsin hienosti kaikin puolin ja rokukin näytti pitävän esitetystä taiteesta. Se minkä huomasin, on että kyllä minä vaan paljon paremmin tuolla äänipöydän takana viihdyn... Meinasi ideat loppua valoihin tosi pian ja siitähän seurasi hetkellinen ADHD-valaistus, kun yritti paikata ideoiden puutetta laittamalla "vähän kaikkee"... ...onneksi huomasin tuon ja rauhoitin tilanteen.
Keikan jälkeen pikkuhetki fiilistelyä ja sen jälkeen kamat kasaan. Kantoapua löytyi kivasti poispäin mennessä ja kamat saatiinkin kyytiin aikas pian. Tästä sitten vielä kohti legendaarista Elvis grilliä joka löytyy siitä Pieksämäen rautatieaseman läheltä.
Grilliltä peruspurilaiset naamariin ja sitä rataa. Yksi huomion arvoinen seikka ko. grillillä oli se, että WC:ssä sai fiilistellä vanhoja Elvis pätkiä samalla kun istui posliinisella.
Yksi juttu on kanssa pakko mainita. Siinä ruokia syödessämme istuutui pöytäämme sellainen hikisesti täysi-ikäinen likka, joka ihan vaan tyynen viileästi hörppäsi meidän juomistamme, myös siis allekirjoittaneen vissystä (ne jotka minut ovat nähneet ja tuntevat, ymmärtävät sen mikä siinä niin ihmeellistä on että mun juomaa juo). Oltiin siinä hieman ihmeissämme, että mistä nyt tuulee... Onko nämä nyt sitten niitä "pissiksiä", jotka pyrkii hieman vanhempien herrojen seuraan? Joku, pliis, sivistäkää?
Siitä sitten syötyämme suuntasimme kohti varastoa. Tavarat reippaasti varastolle ja kohti kotia. Nukkumaan taisin päästä joskus lähempänä 5 aamulla...
Kuvia päiväkeikan soundtsekistä tulossa hieman myöhemmin...
-Katti-
Hencca & BigBand @ Lohtaja
Perjantai 6.2.2009
Tämä oli taas näitä tervehenkisiä reissuja. Lähtö kotoa 3 jälkeen aamuyöllä, kitaristin mukaan poiminta Jyväskylästä, josta jatkettiin aamukahvien jälkeen siinä 7:15 matkaa kohti Kokkolaa. Kokkolan ABC:ltä Kimmo "BigBand" Ollikainen kyytiin ja kohti Lohtajaa, jossa oltiin hieman 11 jälkeen.
Leppoisaa roudausta ja kamojen kytkentää, olihan kyseessä hieman "erilainen" kokoonpano, jossa oli 3 laulua, 2 akustista kitaraa, basso ja rumpusetin tilalla perkussio-osasto. Kaikkiaan kanavia saatiin tuhlattua sellaiset 12, kun annettiin vielä 1 langaton kapula koomikon käyttöön.
Ongelmaksi meinasi muodostua talon sähköt. Mesta oli kuin suoraan 60-luvulta ja sähköt sen mukaiset. Kimmo soitti jollekin talonmiehelle. joka oven raosta ujutti meille 3x16A töpselin. Mistä ko. sähköt oli otettu, tiedä häntä, mutta hyvin toimivat...
Etupäässä oli mulla pitkästä aikaa ihan oikeita "vanhan ajan" kamoja. Täytynee todeta, että jos nuo digikamat painaisi yhtä paljon kuin "analogikamat", en niitä ikinä mukaani ottaisi. Kyllä "analogisillä" laitteilla saa kuitenkin ihan eri mahtavaa soundia aikaiseksi. Analoginen lainausmerkeissä, koska muuten joku teistä alkaa kuitenkin vinkumaan niistä M-One ja D-Two vermelöistä, ettei ne mitään analogisia ole... No mutta miksuutin oli ainakin...
Tsekki meni leppoisasti, samoin kuin eka keikka joka esitettiin koululaisille.
Toinen keikka olisikin vasta joskus 19 aikoihin illalla, joten väliin jäävä aika käytettiin syömässä käymiseen, lepäilyyn ja fiilistelyyn.
Myös illan keikka meni leppoisasti ilman yllätyksiä, mutta se mitä olisin kovasti kaivannut illan lopuksi olisi ollut järjestäjän puolelta järjestetty apukanto. Nyt jouduttiin bändin poikien kanssa roudaamaan kaikki keskenämme.
Lopulta saatiin kuitenkin perälaita kiinni ja päästiin jatkamaan kohti Kokkolan ABC:tä, josta alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti jatkaa vielä Olli-kitaristin kanssa kohti Jyväskylää. Kellon käydessä jo miltei puolta yötä, ja koska kelikin oli mitä oli, päätettiin kuitenkin jäädä Kokkolaan Kimmon luo yöksi. Päätöstä ikään kuin helpottaakseen Kimmo soitti kotiin ja pyysi laittamaan saunan päälle.
Pääni taisi lopulta kopsahtaa tyynyyn siinä 2 aikoihin, noin 24 tuntia heräämisestä. Kellon soidessa aamulla siinä 7:30 oli melkosittain epätietoinen olo, mutta siitä sitä vaan kammettiin aamupalalle ja auton rattiin vielä kello 8 mennessä.
Ajomatka Jyväskylään oli rattoisa Ollin pitäessä seuraa, mutta Jyväskylän jälkeen alkoi hieman ahristaa. Keli muuttui oikeasti pahaksi (tuli otettua pikku videoklippi kännykällä, joten katsotaan jos se vaikka tänne joutuisi). Lopulta kuitenkin selvittiin varastolle ehjin nahoin.
Kamojen hyllytyksen jälkeen lähdettiinkin kohti kotia, jossa oltiin siinä 16 aikoihin.
Kuvia, ja mahdollisesti jopa se video, on tiedossa hieman myöhemmin...
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
Tämä oli taas näitä tervehenkisiä reissuja. Lähtö kotoa 3 jälkeen aamuyöllä, kitaristin mukaan poiminta Jyväskylästä, josta jatkettiin aamukahvien jälkeen siinä 7:15 matkaa kohti Kokkolaa. Kokkolan ABC:ltä Kimmo "BigBand" Ollikainen kyytiin ja kohti Lohtajaa, jossa oltiin hieman 11 jälkeen.
Leppoisaa roudausta ja kamojen kytkentää, olihan kyseessä hieman "erilainen" kokoonpano, jossa oli 3 laulua, 2 akustista kitaraa, basso ja rumpusetin tilalla perkussio-osasto. Kaikkiaan kanavia saatiin tuhlattua sellaiset 12, kun annettiin vielä 1 langaton kapula koomikon käyttöön.
Ongelmaksi meinasi muodostua talon sähköt. Mesta oli kuin suoraan 60-luvulta ja sähköt sen mukaiset. Kimmo soitti jollekin talonmiehelle. joka oven raosta ujutti meille 3x16A töpselin. Mistä ko. sähköt oli otettu, tiedä häntä, mutta hyvin toimivat...
Etupäässä oli mulla pitkästä aikaa ihan oikeita "vanhan ajan" kamoja. Täytynee todeta, että jos nuo digikamat painaisi yhtä paljon kuin "analogikamat", en niitä ikinä mukaani ottaisi. Kyllä "analogisillä" laitteilla saa kuitenkin ihan eri mahtavaa soundia aikaiseksi. Analoginen lainausmerkeissä, koska muuten joku teistä alkaa kuitenkin vinkumaan niistä M-One ja D-Two vermelöistä, ettei ne mitään analogisia ole... No mutta miksuutin oli ainakin...
Tsekki meni leppoisasti, samoin kuin eka keikka joka esitettiin koululaisille.
Toinen keikka olisikin vasta joskus 19 aikoihin illalla, joten väliin jäävä aika käytettiin syömässä käymiseen, lepäilyyn ja fiilistelyyn.
Myös illan keikka meni leppoisasti ilman yllätyksiä, mutta se mitä olisin kovasti kaivannut illan lopuksi olisi ollut järjestäjän puolelta järjestetty apukanto. Nyt jouduttiin bändin poikien kanssa roudaamaan kaikki keskenämme.
Lopulta saatiin kuitenkin perälaita kiinni ja päästiin jatkamaan kohti Kokkolan ABC:tä, josta alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti jatkaa vielä Olli-kitaristin kanssa kohti Jyväskylää. Kellon käydessä jo miltei puolta yötä, ja koska kelikin oli mitä oli, päätettiin kuitenkin jäädä Kokkolaan Kimmon luo yöksi. Päätöstä ikään kuin helpottaakseen Kimmo soitti kotiin ja pyysi laittamaan saunan päälle.
Pääni taisi lopulta kopsahtaa tyynyyn siinä 2 aikoihin, noin 24 tuntia heräämisestä. Kellon soidessa aamulla siinä 7:30 oli melkosittain epätietoinen olo, mutta siitä sitä vaan kammettiin aamupalalle ja auton rattiin vielä kello 8 mennessä.
Ajomatka Jyväskylään oli rattoisa Ollin pitäessä seuraa, mutta Jyväskylän jälkeen alkoi hieman ahristaa. Keli muuttui oikeasti pahaksi (tuli otettua pikku videoklippi kännykällä, joten katsotaan jos se vaikka tänne joutuisi). Lopulta kuitenkin selvittiin varastolle ehjin nahoin.
Kamojen hyllytyksen jälkeen lähdettiinkin kohti kotia, jossa oltiin siinä 16 aikoihin.
Kuvia, ja mahdollisesti jopa se video, on tiedossa hieman myöhemmin...
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
Popmessu @ Töölön kirkko
Sunnuntai 1.2.2009
Tässä on taas ollut kaikkea ja tuo päivitys on jäänyt hieman jalkoihin... ...tästä on taas hyvä parantaa =D.
Kyseessä oli siis sellainen leppoisa messun äänenpoiston toteutus, joka allekirjoittaneelle napsahti kun "vakikaveri" oli katsomassa Disney On Icea tyttärensä kanssa.
Kamat oli talon puolelta, muutamia mikkejä, langattomia ja monitoreja lukuunottamatta, eli mitään kummoista roudaamistakaan ei ollut tiedossa.
Töölön kirkolle saapuessani olikin paikalla hyvä määrä apukäsiä, joiden kanssa nosteltiin kamat kirkkosaliin ja sen jälkeen apukädet lähtivätkin hakemaan talon omia kamoja.
PA:ksi minulle näkyi tulevan jotain pientä Turbosoundia (taisivat olla TXD-sarjaa), miksuuttimeksi tuli 16-kanavainen Soundcraftin LX7, eikä siinä oikeastaan mitään muuta sitten tullutkaan talon puolelta... ...tai no joo, tulihan ne mikkistaakit.
Kun aloin testailla kamoja, lähinnä sen takia, että kaikki toimii, huomasin, että toisen puolen yläpäästä ei tullut mitään... Nopea tsekki päätteen taakse ja uudelleen pätsäys siinä pelossa, että kyseessä olisi jokin ihmeen sisäinen prosessointi. Ei apua... Vaihdellaan kaapeleita, ja etsitään vikaa siten, ja johan pomppas. Toinen linkkikaapeli oli ilmeisesti sökönä.
Mikä ihme juttu mussa on, että ei edes yhtä simppeliä keikkaa voi vetää ilman jotain ihmeen säätöä!?!
Pekoni auki ja ihmettelemään. Ja kyllä, hankalahan se on sähkönkin tietään löytää oikeaan paikkaan, kun on molemmat karvat irti (harmi ettei ollut kameraa mukana, olisi nimittäin ollut melkoinen näky nuo kaapelin päät muutenkin). Ei muuta kuin työkaluja esiin ja kaapelia kuorimaan sen verran että sai sen tungettua puristimen sisään.
Liitin kasaan ja kappas kummaa... johan rupesi toimimaan molemmat puolet.
Tässä vaiheessa pop saapuikin paikalle ja päästiin tsekkaamaan.
Tila oli mahtavan kaikuisa, kuten kirkot yleensä, ja kompurat hoideltiin "sormikompuroin". Sinällään ei mikään ongelma, varmaankaan, mutta olisihan se kiva ollut hieman rajoittaa dynamiikkaa tietyissä kohdin.
Vierailevana artistina (yleensä kuulemma aina on joku), oli Sami Saari, joka vetäisi muutamia omia rallejaan.
Peruspiirteiltään keikka itsessään meni leppoisasti. Enhän minä mitään liturgian paikkoja olisi muuten muistanna, mutta onneksi oli ihan painettu ohjelma, josta pystyi blokkailemaan.
Vedon jälkeen kamat nopsaan kasaan ja autoon, jonka jälkeen kohti varastoa. Siitä kun viimeinen sävel sammui, siihen kun saavuin varastolle, meni aikaa n. tunti ja vartti, josta yli 30 minuuttia käytin autossa...
-Katti-
Tässä on taas ollut kaikkea ja tuo päivitys on jäänyt hieman jalkoihin... ...tästä on taas hyvä parantaa =D.
Kyseessä oli siis sellainen leppoisa messun äänenpoiston toteutus, joka allekirjoittaneelle napsahti kun "vakikaveri" oli katsomassa Disney On Icea tyttärensä kanssa.
Kamat oli talon puolelta, muutamia mikkejä, langattomia ja monitoreja lukuunottamatta, eli mitään kummoista roudaamistakaan ei ollut tiedossa.
Töölön kirkolle saapuessani olikin paikalla hyvä määrä apukäsiä, joiden kanssa nosteltiin kamat kirkkosaliin ja sen jälkeen apukädet lähtivätkin hakemaan talon omia kamoja.
PA:ksi minulle näkyi tulevan jotain pientä Turbosoundia (taisivat olla TXD-sarjaa), miksuuttimeksi tuli 16-kanavainen Soundcraftin LX7, eikä siinä oikeastaan mitään muuta sitten tullutkaan talon puolelta... ...tai no joo, tulihan ne mikkistaakit.
Kun aloin testailla kamoja, lähinnä sen takia, että kaikki toimii, huomasin, että toisen puolen yläpäästä ei tullut mitään... Nopea tsekki päätteen taakse ja uudelleen pätsäys siinä pelossa, että kyseessä olisi jokin ihmeen sisäinen prosessointi. Ei apua... Vaihdellaan kaapeleita, ja etsitään vikaa siten, ja johan pomppas. Toinen linkkikaapeli oli ilmeisesti sökönä.
Mikä ihme juttu mussa on, että ei edes yhtä simppeliä keikkaa voi vetää ilman jotain ihmeen säätöä!?!
Pekoni auki ja ihmettelemään. Ja kyllä, hankalahan se on sähkönkin tietään löytää oikeaan paikkaan, kun on molemmat karvat irti (harmi ettei ollut kameraa mukana, olisi nimittäin ollut melkoinen näky nuo kaapelin päät muutenkin). Ei muuta kuin työkaluja esiin ja kaapelia kuorimaan sen verran että sai sen tungettua puristimen sisään.
Liitin kasaan ja kappas kummaa... johan rupesi toimimaan molemmat puolet.
Tässä vaiheessa pop saapuikin paikalle ja päästiin tsekkaamaan.
Tila oli mahtavan kaikuisa, kuten kirkot yleensä, ja kompurat hoideltiin "sormikompuroin". Sinällään ei mikään ongelma, varmaankaan, mutta olisihan se kiva ollut hieman rajoittaa dynamiikkaa tietyissä kohdin.
Vierailevana artistina (yleensä kuulemma aina on joku), oli Sami Saari, joka vetäisi muutamia omia rallejaan.
Peruspiirteiltään keikka itsessään meni leppoisasti. Enhän minä mitään liturgian paikkoja olisi muuten muistanna, mutta onneksi oli ihan painettu ohjelma, josta pystyi blokkailemaan.
Vedon jälkeen kamat nopsaan kasaan ja autoon, jonka jälkeen kohti varastoa. Siitä kun viimeinen sävel sammui, siihen kun saavuin varastolle, meni aikaa n. tunti ja vartti, josta yli 30 minuuttia käytin autossa...
-Katti-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
