Päivitystä

No nyt on jäänyt tää blogin kirjotus ihan vasemman käden hommiksi. Ei vaan oo ehtinnä/jaksanu/viitsiny… On ollut tässä vähän kaikenlaista…

Tämäkään bloggaus ei kata kaikkea, ei edes suurinta osaa välillä tapahtuneesta, mutta edes jotain :)

Heinäkuun lopun ja tän hetken välillä oli yksi erikoisveto Suurlähettiläiden kanssa, yksityiskemuissa Turussa, ja laitetoimittaja meinasi vähän käyttää SL8:n teknistä henkilöstöä aluksi hyväkseen, mutta siihenhän me ei lähdetty… …ilmaiseksi ainakaan…

Se keikka meni sinällään oikein mukavasti, ja oli näillä näkymin allekirjoittaneen viimeisin SL8-veto, ainakin toistaiseksi. Katsotaan nyt josko nuo herrat jossain välissä vielä kiertämään lähtee ja mikä sitten on teknisen henkilöstön koostumus silloin.

Sen jälkeen on ollut kaikenlaisia kissanristiäisiä, pieniä yksityistilaisuuksia ja jotain perus bändivetoja. eipä niistä sen enempää, kun ei niissä mitään normaalista (hajonneita kamoja, rengasrikkoja, poliisin pysäytyksiä jne.) poikkeavaa ole tapahtunut.

On tässä välissä ollut myös muutamat isommat firmakisat, semmoista seminaari(ri)esailua. Kumma juttu, että noilla videoihmisillä tuntuu aina olevan jotain ongelmia. Eräällä keikalla projisointiporukalla ei homma taipunut lainkaan, ja toisella keikalla taas videointi oli vähän sitä ja tätä… ei pysty ymmärtää, mutta semmosta se on. Pitäis vaan noilla asiakkailla uskoa se että halpaa ja hyvää ei olekaan…

Olihan tuossa jo muutamat pikkujoulutkin, jotka on tullut tehtyä. Viimeisimmässä oli jopa ihan konfettitykit meillä käytössä (ja juu, nää ei siis oo niitä kädestä laukaistavia pötköjä, vaan ihan oikeita laukaisulaitteita, joihin menee 8 pötköä per laite ja niissä on sitten kaukoohjain ja kaikkee…). Melkoinen sotku saatiin noillakin aikaiseksi…

Sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä. LS9 päätti tehdä semmoisen perusjäynän tuossa eräällä keikalla.
Ihan normaalisti olin siinä säätämässä keikan aikana basson kompuraa hieman löyhemmäksi, kun halusinkin vähän lisää attackia siihen, niin yht’äkkiä tapahtu jotain hassua. Lysi päätti sujuvasti nollata kanava EQ:n perusasetuksille ja heitti vielä semmoisen erikoisrivin näytön alle, joka viittasi scene-ongelmiin. Jännää sinällään että muutos tapahtui vain tuolle yhdelle kanavalle (onneksi), vain sen EQ:lle ja koko scene otti ja hävisi muistista…

Siis se paikka jossa toi scene oli, oli sitten tyhjä (vaikka näytön yläosassa on vielä scenen nimi ja kaikkee). Viestiä lähti Yamahalle, mutta ainakaan vielä en ole kuullut mitään sieltä päin takaisin.
Alla kuva näytöstä heti tapahtuneen jälkeen…



Tää nyt oli tällainen tosi nopee postaus, mutta ajatus olikin vaan kertoa että hengissä ollaan, ja tekstiä tulee tännekin lisää kun taas ehdin/jaksan jne. sitä tuottaa…
-Katti-

Kuvia Rowlitin serpentiinistä

Matka alkoi siis normaalilta maantasalta, ja suuntana oli avolouhoksen pohja.

Matkalle osui myös luolia, joista ajeltiin rohkeasti läpi:

Ja välillä alkoi tuntua jo, että onko tämä aivan loputon tämä serpentiini, mut onnex ei oltu yksin:

Kunnes lopulta lava häämöttikin jo viimeisestä mutkasta kääntyessämme:

Kuten kuvasta näkyy, hieno paikka ja varsin hieno festari…
-Katti-

Hangon Casino

Minun osaltani kesän viimeinen SL8 veto oli siis Hangon Casinolla. Katsellaan sitten syksyllä jos hommat jatkuu Henten kiireiden takia.

Hangon Casinolle huitaisinkin omalla autollani, koska ei minulla oikeastaan ollut mitään järkeä ensin ajaa Lietoon varastolle ja sitten tulla bussin kanssa Hankoon, vaan paljon fiksumpaa oli ajella suoraan kotoa pelipaikalle.

Saavuin itse ensimmäisenä tonteille ja huomasin samoin tein edellisillan artistin kamojen olevan vielä hieman tiellä, joten aloin niitä raivaamaan pois sillä aikaa kun odottelin muuta ryhmää saapuvaksi.

Piakkoin Musti kaartoikin pihaan ja päästiin tyhjentämään sen tavaratilaa.

Kun kaikki kamat oli otettu Mustista ulos, alkoi ihmettely. Meiltä tuntui puuttuvan subit ja kaukokaapeli tyystin. Soitto tekniikkatoimittajan suuntaan vahvisti epäilyksen, että varastomies ei ollut pakannut bussiin ilmeisesti kaikkea tuolta meidän pakkauslistalta.
…tekniikkatoimittaja lupasi toimittaa puuttuvat elementit meille, mutta ei siellä turhan iloiselta kuulostettu.

Noh, ehdittiinpä kerrankin syödä kunnolla loppuja kamoja odotellessa, kun setti oli muutoin pystyssä. Kiire meinasi sitten tulla loppupystytyksessä, mutta tekniikkatoimittaja auttoi minkä pystyi, ihan vaan hyvittääkseen virhettään…

Samalla huomattiin, että etupään Lysissä oli USB-liitin soirona, joten valmiiden fiilujen sisäänlataaminen ei onnistu… …muuten kuin kytkemällä tietokone tohon Lysin perseeseen ja ajamalla fiilu sisään StudioManager-softalla… …hieman työläämpää, mutta lopputulos oli sama.

Lopulta kun saatiin setti valmiiksi, päätettiin lähteä uimaan siihen meren rantaan. Olihan keli enemmän kuin kohdallaan ja merivesikin TODELLA lämmintä.

Kaiken säädön jälkeen jäi tuo soundcheck sitten tekemättä, koska samaan aikaan kun me saatiin oma juttumme valmiiksi, alkoi samaisessa tilassa häävastaanotto. Noh, nopeasti käytiin linjacheck malliin homma valmiiksi ja hyvä siitä tuli.

Keikka itsessään meni hyvin ja jengi oli tosi hienosti mukana. Taputtivat ihan pop-ryhmän 2 kertaa takaisin lavalle, which was nice, koska kuultiin mm. “Peiton Alla” sit extra encorena.

Keikan jälkeen sit fiilistelemään bäkkärillle hetkeksi ja sinne tuli meidän kanssa turisemaan ihan Selänteen Teemu ystävineen, joka oli kovasti keikasta nauttinut.

Siitä sit kamat kasaan ja kohti kotia jo yön nimissä (Casinolla vierailleet tietävät talon majoituspolitiikan, mikä ei siis voita kotioloja). Kotona taisin olla joskus 6 aikaan aamulla, joten unta ei paljoa tarvinnut houkutella :)

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Festivoolia, enemmän ja vähemmän onnistuneen tekniikan kanssa…

Kyseessä oli siis festivaaliviikonloppu, jolta tavallaan odoteltiinkin ihan mukavia fiilareita, oltiinhan sentään soittamassa Roxeten jälkeen Rowlitissa…

Perjantai, KarjuRock

Mistäs tämän stoorin taas alkaisi. Itse matkasin omalla autolla Lietoon varastolle, josta Mikin kanssa poimittiin valmiiksi pakattu bussi alle… …tai no siis, eihän sinne niitä extra langattomia tietenkään ollut mukaan lähtenyt, joita lauantaina tarvittiin, ei ennen kuin ne etsittiin varastosta ja kasattiin mukaan…

Varastolta matkattiin siis Turun linja-autoasemalle, josta osa Pop-ryhmää tuli kyytiin, loput saapuivatkin sitten omin voimin.

Matka sinällään meni varsin leppoisasti puhellen Timpen kanssa Red Dead Redemption –pelistä, johon meikäläinen on jäänyt ihan koukkuun. Mitä nyt loppupätkästä alkoi usko loppua kaikilla kesken kun niin kovin pieneksi ja kapeaksi tuo tie kävi. Perille kuitenkin löydettiin ja ihan hyvissä ajoin vielä.

Hämmennyksien välttämiseksi siirrettiin bändin alkunauha mulle soitettavaksi samalla kun siinä kamoja bussista ulos nykäistiin. Se mikä tässä vaiheessa oli jo tiedossa, oli että tämä suomalaisen firman suomalainen cryy ei ihan tutkalla ollut…

Siinä Timpen kanssa satuttiin ihmettelemään mm. supporttia jonka jalka oli kovin löyhän oloisesti maassa. Pyydettiin sitten lavavastaavaa korjaamaan asia, ja kuudesta jalasta 3 tarvitsi kiristämistä… …hienoo sanoisin mä…

Käytiin syömässä ja ihmeteltiin ja kun edeltävä poppoo oli suoritustaan tekemässä, kävin kasaamassa oman monitoriräkin niin valmiiksi kuin voin. Ongelmaksi tosin tuli se, että en saanut sähköä sille, koska tekniikkatoimittajan cryy pelkäsi että menee sähköt vetävältä bändiltä… …kovasti tuota ihmettelin kun minulla ei tosiaan räkissä sitä kuormaa kovin kummoisesti ole…

Samalla varmistelin että onhan meille ne tilatut side fillit? No eipä ollut ei, niin sovittiin sit, että saan käyttöön pari Maxia, jotka sidefilleiksi kytkettäisiin…

/Nillitys alkaa
Meidän vaihto kun tuli, niin sähköt meni vaihdon aikana lavalta 6 kertaa (ilmeisesti vikavirtasuoja paukahti, kun oli kyseenalaisia jatkojohtoja tekniikkatoimittajalla, selvisi siis sekin syy miksi minä en sähköjä ennen vaihtoa saanut). Olin itse tehnyt pätsin omaan räkkiini jo hyvissä ajoin minulle annetulla viuhkalla, mutta siitä huolimatta yht’äkkiä multa katosi kaikki kanavan 16 jälkeiset kanavat (jotka siis on etusissa), siis kesken linjatsekin… aluksi olivat, sitten eivät, vaikka ne eteen meni ihan jees. Tottakai mun eka ajatus oli, että noi sähköpiikit jotenkin sotki Lysin ja Presonuksien keskustelun, ja buuttasin koko lafkan uusiksi… …ei auttanut, ei… Tässä vaiheessa (siis vaihto vielä kesken) ei talon seppää näkynyt missään… hetken metsästettyäni (tai itse asiassa sanoin talon mikkimanulle että paas ettien tuo kaveri, kun samalla huutelin linjatsekkiä eteen päin läpi) tää kyseinen sankari sit löyty GIN-pullo kädessä ja hetken arvottuaan muisti, että oli muuttanut meidän pätsin toiseen kaukokaapelin kesken linjatsekin, eikä tietty kertonu meille mitn. Noh, nopeasti loppu pätsistä valmiiksi (kaveri oli siis uudelleen pätsänny vaan 1-16 kanavat) ja veto käyntiin, koska oltiin jo yli ajan.

Ja että homma ois kussu oikein ihanasti, niin ne “sidefillihän” tosiaan olin jo joutunut siirrättämään (tähän hommaan en edes yrittänyt saada sitä talon seppää, joka oli taas kadonnut, käsiini vaan teetin työn apukäsillä), kun ne oli silleen kivasti pop-ryhmän takana sojottamassa yleisöön päin. No, ne saatin jotenkin sinne päin, mutta kaiken pätsihässäkän jälkeen ei minulle edelleenkään tullut alttofonia monitoripöytään (vaikka se siis eteen meni ihan jees, joten kytketty se oli)… Taas sama talonsepän metsästys (vaikka en lupaa poistua ollut antanutkaan), ja niinhän toi kaveri sit muisti, että olikin tehnyt jonkun hämypätsin ja kanava 21 oli siirtynyt numeroon 27…
/Nillitys loppuu

Lopultakin tuli kaikki rännit monitoribulsaankin ja asiassa päästiin siis oikeaan työntekoon (tässä vaiheessa oli kuitenkin jos ties kuinka mones ralli meneillään)…

Noh, maaliin selvittiin vaikka muutamia kommelluksia sattui vielä tuonkin jälkeen, ja yleisöllä oli hyvä fiilis, ja keikkakin oli hyvä, joten tavallaan turhaa nillitystä tuo yllä, mutta ku mua vaan niin risoo se et nää tekniikkatoimittajat elää niin skutsissa nykyään. Ei oo muka varaa palkata ammattilaisia, ni sit otetaan näitä arpojia…

Siitä sit yötä myöten takaisin Turkuun ja hotellille unta kuuppaan ottamaan.

Lauantai, Rowlit

Lauantaiaamuun heräiltiin kaikessa rauhassa ja aamupalan jälkeen puuhasteltiin vielä tovi hotellissa. Meillähän siis oli hotellin vaihto ko. päivänä, vaikka kaupunki pysyi samana.

Uuteen hotelliin saavuttuamme sovittiin osan pop-ryhmää kanssa, että käydään porukalla lounaalla ja sitä odotellessamme mulla oli taajuusarpajaiset hotellihuoneessa. Meille siis oli tulossa kaksi kappaletta uusia taajuuksia sille illalle, ja ne piti sovittaa jo olemassa olevien kavereiksi. Onneksi Audio Technica on tehnyt aivan loistavan Excel-pätkän jolla ton taajuuksien interferoinnin (vai mitä ihmettä se liekää) voi laskeskella ja tarkastaa, että valitut taajuudet toimii keskenään silleen buenosti.

Kun taajuudet oli kohdallaan, lähdettiin syömään Nepalilaista herkkua. Aivan loistavaa evästä. Paikan nimeä en muista, mutta siinä se Scandic Plazan lähellä on, kun sitä katua joka joelle vie, lähtee alaspäin pudottamaan…

Syömästä päästyämme saunan kautta pienelle välikuolemalle ja sit startti kohti Paraisia. Tällä kertaa koko ryhmä tulikin bussilla, ja kun Nordkalkille päästiin, olihan mahtava mesta ja reitti mitä pitkin ajaa alas.

Kun lopulta päästiin lavan taa, mulla tirahti onnentippa itsellä. Oli nimittäin Meyerin Melodieta sidefilleinä semmoiset 6 palaa puolellaan. Ja vaikka mä en yhtään tykkää siitä että nuo Etelä-Suomen läänin pojat tulee tänne Suomeen puuhastelemaan ja viemään meidän leipää, niin täytyy sanoa, että tuolla yhdellä firmalla ainakin homma kyllä toimii.

Pääsin tekemään suuren osan pystytyksestäni ennen Roxeten vetoa, which was nice, koska meille oli tulossa 3 kpl taustalaulajia, joiden IEM:t piti kanssa saada kytkettyä settiin mukaan.

Ainoat asiat mitä en päässyt tekemään, oli signaalitasojen testaaminen noihin lisälangattomiin, kun minut kohteliaasti ohjattiin pois lavalta Roxeten aloittaessa.

Täytyy sanoa, että ei tuo Roxette kyllä ainakaan itselleni pudonnut oikein mitenkään… …toisaalta en mä koskaan oo niin ko. bändistä piitännut, mut jotenkin aika vaisun oloinen oli…

Siinä Roxeten setin loppupuolella päästiin rakentamaan meidän rumpuriseria sun muuta sellaista, ja valmistautumaan itse 20 minuutin vaihtoon ja vetoon.

Vaihto sinällään meni muuten hyvin, mutta akkarikanavassa oli jotain hätää, Eventechin pojat sitä siinä hetken mulle pyynnöstäni selvitteli, kun oli itsellä hommaa ihan riittämiin ja ilmeisesti oli sitten 1-pinni irti jossain karvassa, koska kanavan vaihto kaukokaapelissa ratkaisin ongelman.

Heti vedon alussa huomasin, että noiden taustalaulajien lähettimet olivat ihan turhan herkällä. Toisaalta olin melko lailla puun ja kuoren välissä, koska ei se oikein toivottavaa ole kokonaistasoa sillä tapaa reilustikaan tiputtaa. Samaan aikaan tuli tytöiltä tilauksia, että lujempaa pitäisi saada.

Meikäläinen kävi pariinkin otteeseen lavalla katsomassa kuinka isolla heidän vastaanottimensa olivat, mutta toisen naisihmisen vastaanottimeen ei ollut mitään pääsyä siinä lavalla, se kun oli siellä jossain sellainen kotelo(?)mekon alla.

Muutoinkin oli lähettimet aika kuumilla signaaleilla tällä kertaa, liekkö iso lava vaikuttanut asiaan, mutta tuntui että kaikki halusivat kokonaisvolaansa ylöspäin.

Muutenkin keikka oli minulle melko hikinen, kun jouduin useammin juoksemaan lavalle. Milloin korjaamaan mikkiä, milloin hakemaan akustista kitaraa viritettäväksi.

Hengissä kuitenkin selvittiin ja yleisökin tykkäsi, joten ei se ihan metsiin varmaan sit menny.

Kuvia tuosta Rowlitin ajosta tulee blogiin kunhan saan kameran akun ladattua ja sitten kameran purettua koneelle.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Tulipusua ja Sieravuorta

Perjantai

Kävin Suurlähettiläissä olemassa Hentenä Henten paikalla otsikoissa mainituilla keikoilla. Lisääkin noita tuurauksia on tulossa, kun ilmeisesti Rymssi pitää aika kiireisenä seppää itseään…

Viikonlopun puuhastelut alkoivat siis Tulipususta, jonne itse saavuin karvan ennen 17 junalla, ja iso osa muuta ryhmää tuli hieman myöhemmin bussilla.

Sokos Hotel Vantaassa on nyt se ravintelin remontti päällä, niin roudausreittikin on hieman erikoinen. Kamat piti siis tempaista sisään keittiön kautta sieltä takanurkassa olevalta keittiön toimitusovelta. Eipä siinä muuta, mutta siellä kun ei ole ramppia lainkaan vaan semmoiset “nosturit” niin meinas tuntua välillä hieman hitaalta toi kaman liikuttelu, vaikka ei se sit varmaan kovin hidasta ollut, koska päästiin rakentamaan kuitenkin jo ennen kello 18.

Mulla alkaa pikkuhiljaa olla tuo ääni ja lavasysteemi aika hyvin lapasessa, kun oon muutaman kerran tuossa turaamassa käynyt, backline hommissa on vielä hieman sisäistämistä, lähinnä siis noiden rumpujen osalta. Kaikki muuhan on ihan peruskauraa.

Vantaan vedolle oli myös kaikenlaista pikkupuuhastelua varattuna. Blosareille tuli uudet langattomat, jotka siis on nyt niillä uusilla ja laillisilla taajuuksilla toimivia versioita edellisistä. Joskin uudempaa sarjaa ja ainakin mun mielestä (näin fonisti kun itsekin olen) noissa uusissa mikeissä on parempi soundi kuin niissä edellisen sukupolven vehkeissä.

Tsekin jälkeen olikin hyvä suuntailla syömään ja vietävä sentään kun oli oikeasti hyvää se paisti jota tuolla henksuruokailussa tarjoiltiin. Minähän siis pyrin nykyään syömään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja, joten tuohon lihaan tuli sitten keskityttyä senkin edestä

Ainoo mikä jäi harmittamaan oli ravintelin remontista johtunut myöhäinen tsekkiaika, jonka takia ei saunassa ehditty enää käymään…

Harvoin on henksuruoka ollut noin hyvää. Siis se liha oli niin mureaa, että se vallan hajosi suuhun kun sitä sinne pisti. Osui ja uppos…

Keikka itsessään meni ilman sen kummempia kommelluksia ja keikan jälkeen päätettiin purkaa vain ne kaikkein helpoiten varastettavissa olevat tavarat, eli keihäkset, skiiipoordit ja mikit. Kaikki muu jätettiin aamuun odottamaan…

Lauantai

Lauantaiaamuna siinä aamupalan jälkeen riipaistiin kamat nippuun ja alettiin rullailemaan niitä hissille. Kun meillä oli semmoinen hyvä rysä siinä hissillä odottamassa, alettiin ihmetellä miksi valoja tehnyt Markus ei liikauttanut kamoja alas bussille. Syy selvisikin pian. Se samainen huoltohissa, jolla siis tällä kertaa piti poikkeuksellisesti roudata kamat oli pois pelistä.
Hetken aikaa ihmeteltiin respan väen kanssa, jonka jälkeen saatiin lupa siirtää tavarat sitä “normaalia” reittiä pitkin. Tämä sopi meille hyvin, sillä tuo normaalireitti on paljon nopeampi kuin tuo kiertotie keittiön hissin kautta.

Kun kamat oli kenkälusikalla pakattu autoon (meinasi olla nimittäin oikeasti täynnä tuon Ysäri-bussin, joka oli tällä kertaa meillä käytössä, tavaratila), kipaistiin suihkussa, luovutettiin huoneet ja lähdettiin valumaan kohti Sieravuorta.

Matka alkoi oikeinkin mahtavassa auringonpaisteessa ja ajateltiin, että perille päästyämme pyrimme pääsemään saunaan ja uimaan.
Ensimmäinen, ja ainoa stoppi pidettiin Forssan ABC:llä, jossa haukattiin hieman evästä ennen kuin jatkettiin matkaa.

Piakkoin Humppilasta Yläneelle päin käännyttyämme alkoikin sitten sataa. Ohessa pari kuvaa matkan varrelta, ennen ja jälkeen Humppilan.

Perille saavuttiin kaatosateessa ja ukkosilmassa, joten päätimme ensin ottaa kupin kahvia ennen kuin alamme purkamaan bussin sisuksia lavalle. Samalla neuvottelimme saunan itsellemme kello 21:ksi.
Kavipä allekirjoittaneella mielessä, että jos vaikka tuuppaisi laatikoita ihan uimahousut jalassa, kun meinasi olla hieman “kosteaa”, niin siinä olisi saanut sen uimareissun samalla tehdyksi

Itse Load-In Sieravuorella on varsin asiallinen. Bussin saa suoraan bäkkärin ovelle, jonka läpi kamat tuupataan suoraan lavalle. Lisäksi siihen ainoan punttaukseenkin (autosta bäkkärille) on tarjolla vaneriramppi, joka helpottaa laatikoiden tuuppaamista kummasti.

Siinä kamoja tuupatessamme alkoi sadekin hellittää, mutta samalla myös ukkonen pisti sähköt pois hetkeksi ja ilmeisesti käräytti Sieravuoren toisen saunan, koska talon henksu kertoi meille, että meille tarkoitettu sauna jouduttiinkin antamaan maksaville asiakkaille toisen saunan louhahdettua…

Kun lopulta saimme kaikki laatikot sisälle, kummastelimme kovasti kahta SGM:n laatikkoa, jotka oli joku jättänyt paikalle. Molemmissa laatikoissa oli 2 kpl muppaloita. Talon DJ/Karaoke-isäntä epäili niiden jääneen edellisiltana olleilta VHB:ltä, mutta soiteltuamme sekä jäsen Viltsulle, että tekniikan tuoneelle Orjatorille kävi ilmi että ko. lamput olivat jo olleet siellä, joten niiden omistaja jäi edelleen mysteeriksi…

Kun kamat oli pystyssä oli vuoro syödä ja lähteä pesulle. Mikki näppäränä kaverina oli puhunut meille mahdollisuuden mennä saunomaan niiden “maksavien asiakkaiden” kanssa, jotka sattuivat siihen meidän load-inniä ihmettelemään. Huippusakkia, kun meidät sinne päästivät.

Siispä me saunottiin ja uitiin (vesi oli TODELLA lämmintä ja mukavan matala ranta), kunnes olikin aika lähteä viimeistelemään lavaa (vedet, pyyhkeet, keihästen viritykset jne.).

Itse keikka meni hyvin, vaikka väkeä olisi enemmänkin sopinut, mutta tunnelma oli kuitenkin melkolailla katossa.

Tällä kertaa ainoa asia mikä aiheutti hieman harmia oli liian lyhyt plugipiuha, joka oli irronnut omia aikojaan akkarin DI boxista. Eka akkaribiisi, ja meikä joutu ryntäämään lavalle tökkäämään plugin perille. Muuten mentiin ilman sen kummempia väristyksiä koko veto.

Keikan jälkeen alettiin purkamaan kamoja samoin tein, koska tavoite oli pukata kaikki laatikot autoon vielä ennen nukkumaan menoa. Ainoa asia mikä oikeasti meinasi harmittaa oli se, että paikassa oli todellakin karaoke, ja esiintyjät olivat karaokelle tyypillisesti kovin “hajatasoisia”… …joskus aina vaan mietin, että miksi meitä niin rangaistaan, mutta kait sen kanssa on vaan pyrittävä elämään…

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna otettiin pikainen aamupala, jonka jälkeen suunnattiin kohti Turkua, josta minulla oli tarkoitus ottaa juna kohti kotia.

Harmillisesti missasin junan sellaisella 5 minuutilla, mutta onneksi Turusta menee junia Helsingin suuntaan kerran tunnissa, joten katastrofista ei ollut kyse… …paitsi että samalla tajusin kyseessä olevan RuisRock viikonloppu ja juna saattaisi olla melko täynnä…

Mieleen juolahti VHB ja fakta, että he olivat olleet edellispäivänä RuisRockissa. Niinpä soitin Viltsulle ajatuksenani pummata kyyti kotiin Veljesten kyydissä, mutta kuulin että bussi olikin suunnannut jo kohti Helsinkiä edellisenä iltana… se siitä sit, ja ei kun kohti juna-asemaa…

Onneksi ilmeisesti tuo kello 13 juna ei ollut se kaikkein kysytyin noiden festarivieraiden osalla, koska sain kuitenkin istumapaikan ja sitten kohti kotia.

Varsin hyvä reissu, hyvät kaikat ja meininki kaikin puolin. Ens viikonloppuna uudelleen!
-Katti-

Hullu Poro Areenaa ja Koomaa…

Kävin siis männä viikonloppina tuuraamaassa Henteä tuolla Suurlähettiläiden monitorimaailmassa. Keikat olivat niinkin vierekkäin kuin perjantaina Levin Hullu Poro Areenalla ja lauantaina Turun Koomassa…

Leville mentiin siis lentämällä, ja keikka oli tarkoitus riipaista Hullu Poro Areenan omilla kamoilla, mitä nyt joitamia mikkejä, ja langatonta kalustoa oli lentorahtina mukana.

Täytyy sanoa, ettei kyllä ahristanna yhtään, kun tiedossa oli Midaksen valmistama työkalu joka tottelee tuotenimeä XL-250.

Lähtö Hki-Vantaalta oli sitä normaalia. Fin(mitäasiakaspalveluahähtähneverhöörd)nairin lähtöselvityksestä saatiin aikaiseksi oikein kunnon avohärdelli kun ne 3 naisimmeistä ei oikein meinanneet saada selkoa mukana kulkevista kolleista, niiden määristä ja painoista. Aluksi kovasti yrittivät laskuttaa vieläkin lisää, mutta lopulta kuitenkin päätyivät siihen lopputulokseen jota kovasti yritimme selittää, että kamat oli jo etukäteen maksettuna…

Kun lopulta saatiin kamat koneeseen, niin siitä sitten turvatarkastuksen läpi terminaaliin ihmettelemään, kun kone oli sen 30min myöhässä…

Kittilään laskeuduttuamme ja kamat kyytiin kerättyämme suunnattiin kohti Leviä, jossa ensin otimme majoitushuoneet vastaan ja sen jälkeen mentiin teknikkoryhmän (mä, Timpe ja Mikki) kanssa viemään kamat tuonne Areenalle.

Meitä kuljetellut Säfööri oli sen verran mukava kaveri, että heitti meidät vielä takaisin majapaikallemme, vaikkei se niin kaukana ollutkaan…

Vietiin siis kamat huoneisiin ja samalla huomattiin Timpen kanssa, että meidän huoneessa oli oma sauna.

Siitä sitten syönnin kautta kohti Areenaa ja rakentamaan illan settiä. Tulipa tuossa ruokaillessa vastaan uusi, varsin maukas tuote. HP-kastikkeet ei oikein koskaan ole olleet se mun juttu, mutta tuolla oli semmosita Spicy WoodSmoke versiota joka kyllä tuntui toimivan, ainakin noiden ranskisten ja sen juustopurilaisen kanssa.

Areenalle saavuttuamme törmäsin heti ensialkuun Pikkuahon Panuun, joka siellä jotain firmakisaa oli valmistelemassa ja siinä nopeat kuulumiset vaihdettuamme riipaisin mukana tulleen IEM-räkin ja langattomat mikit, sekä MD-soittimen kasaan… …backlinen ja muut mikitykset olikin jo Areenan väki tehnyt valmiiksi.

Sitten kuulostelemaan noita sidefillejä, jotka kyllä tuntui melko loppuun ajetuilta. Ei oikein kartiot enää jaksaneet vissiin toistaa kunnolla ja melko diskanttivoittoista kamaa olis ollut suorana tarjolla ilman EQ:ta.

Kun kaikki oli kytkyissä ja tulilla, aloiteltiin tsekin teko, jonka aikana muutaman mikin paikkaa piti hieman hakea, kun ei oikein tahtonut muuten tulla hyvän kuuloista monitorointisoundia.

Kun tsekki oli saatu riivittyä kasaan, lähdettiin Timpen ja Mikin kanssa saunomaan ja muutenkin vain venttailemaan iltaa.

Samalla kun käytiin Timpen kanssa ottamassa kopiot biisilistoista, kuultiin että väkeäkin pitäis olla tulossa, ja tulihan sitä. Areena oli melkolailla täynnä keikan ajan ja fiilis katossa.

Itse keikka meni ilman sen kummempia kommelluksia, mitä nyt kerran piti käydä korjaamassa kitaramikkiä, kerran vaihtaa kitaran kieli ja pariin otteeseen käydä kuivaamassa lavaa, mutta ei siis mitään ihmeellistä ja yleisökin tuntui tykkäävän…

Keikan jälkeen nopsasti perus fiilistelyt bändin kanssa ja sitten purkamaan kamat pois lavalta. Taas oli nuo Areenan omat teknikot ehtineet purkaa melkein kaiken pois, joten eipä siinä muuta ollut kuin omien purkaminen…

Seuraavana aamuna oli aikainen lähtö, kun meidän piti ottaa ensin dösäkyyti Rovaniemelle, kun ei Kittilästä lähtevään koneeseen sopinut.

Kun lopulta päästiin Rovaniemelle, se sama sekoilu jota jo Hki-Vantaalla oli ollut jatkui myös täällä. Pitkällisen keskustelun ja säädön jälkeen päädyttiin ottamaan kitaran kielilaukku käsimatkatavaroihin, mutta pääasia oli että matkaan päästiin…

Helsinkiin päästyämme mentiin Mikin kanssa hakemaan bussi parkista. Tällä kertaa oltiinkin liikkeellä varsin helposti havaittavalla kulkupelillä, Dannyn käytössä olleella VanHoolilla nimittäin… …mieluummin tosin olisi jollain hieman neutraalimmalla mallilla matkannut, mutta Mikki oli ottanut tuon koeajoon…

Matka Turkuun alkoi nätissä kelissä ja hyvillä mielin ja kun oltiin pysähdytty hieman puraisemaan jotain suolaista siinä alkumatkasta, painuin itse nukkumaan loppumatkaksi.

Heräilin kun oltiin juuri saapumassa Turkuun, joten matka meni varsin mainiosti :)

Kun saavuttiin Koomaan, huomasimme harmiksemme, että tekniikkatoimittajalla oli homma melko pahasti vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa ilmoiteltiin bändille, että voivat tulla hieman sovittua myöhemmin paikalle, koska meillä kestäisi vielä tovin saada kamat pystyyn ja tsekkikuntoon…

Olisi vaan pitänyt purkaa täysin itse omansa edellisenä iltana, sillä vaikka olin apukäsille antanut MD:n suojakotelon suoraan käteen ja käskin pitää huolen, että se menisi tuonne MD-caseen, ei se sinne sitten ollut mennyt kuitenkaan, onneksi eivät kuitenkaan olleet itse MD:tä hukanneet… …noh mutta opinpahan olemaan luottamatta keneenkään, missään tai milloinkaan…

Lopulta kun oltiin saatu kaikki valmiiksi ja tsekki tehtyä, olikin aika lähteä hotellille kirjautumaan, ja hieman rentoutumaan ennen palaamista pelipaikalle.

Keikka lähti kivasti liikkeelle ja Mikkikin veteli ihan tuhdisti, ainakin sille se tuntui siinä kaappikasan takana :)

Ainoa harmillinen häpsy joka keikan aikana tuli eteen oli se, että toinen Presonuksen etareista alkoi kiukutella… Jotain hätää sinne tuli, mikä ei kovin mieluisaa ollut, mutta maaliin päästiin kunnialla, mikä tärkeintä.

Siitä sitten kamat kasaan ja bussin kyytiin. Siinä bussia pakatessamme kuulimme melko paljon kommentteja ja kysymyksiä liittyen Dannyyn, jotka lähinnä jätimme omaan arvoonsa… …eihän meillä kuitenkaan mitään tekemistä ko. papan kanssa ollut…

Kuvia saattaa tulla, ehkä, jos jaksan niitä hieman muokata sopivamman kokoisiksi jossain välissä.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-