Päivitystä

Nonni… Ompas taas kulunut aikaa viime postauksesta, nyt ei voi kyllä taas(kaan) syyttää kuin laiskuutta :)

Mitäs tässä välissä on oikein tapahtunut? Kaikenlaista pientä ja suurempaa firmakisaa, joista ei nyt sit sen enempää. Vuoden loppupuolella olin pari kertaa laitetoimittajan asemassa Suomen “isoihin bändeihin” kuuluvalle yhtyeelle ja sen sellaista.

Tälle vuodelle on jo osunut pari televisiohommaa. On käyty noita Mestis pelejä lähettämässä ulos. Varsin leppoisaa puuhaa, kun ajattelee et mun osalta pystytykseen menee se noin tunti ja purkuun ehkä 15-20 minuuttia. Hikeäkään ei turhan paljoa tossa hommassa valu…

Ohessa kuva tosta mun työpisteeltä näitä tehdessä.

Lisäksi kävin muistelemassa hieman rigihommia sun muita Emma-gaalaan liittyen.

viimeisimpänä on viime viikonlopun firmakisat Stadissa. Mentiin sinne periaatteella, että pikku PA ja pikku bändivalot, sekä vähän tilavaloa. Talon puolelta dekki ja ajatuksena että meidän pääasiallisena vastuuna on soittavan bändin toistaminen ja valaisu.

Toki siihen perinteiseen TJ:n puheenvuoroon oltiin kanssa varauduttu, mutta kun tulin vaihtamasta pukua päälle, niin huomasin että TJ oli ottanut talon tekniikkaan kuuluvan AKG:n langattoman esille. Hieman siitä säikähtäneenä kävin kysymässä että mitäs tuo meinaa, ja ko. henkilö ilmoitti että käyttää talon järjestelmää oman puheensa toistoon. Noh, mulla ei luonnollisesti ollut mitään tuota vastaan, kunhan ymmärsivät että asia ei ollut minun hallussa, ja tuntuivat ymmärtäneen.

Noh, ei se ihan timanttia, tai edes lasia ollut se TJ:n puheen toisto, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä, ja olinhan itse tarjonnut toki vaihtoehtoa.

Itse bändi soitteli ihan jees, ja sitä normaalia bilerynkytystä. Mikä hämmensi mua oli se että heti eka biisistä lähtien käytännössä kaikki oli joraamassa tuolla tanssilattialla.

Bändi siis soitti kaikkiaan 3 settiä, ja jokaisen setin väliin oli multa pyydetty “jotain musiikkia”. Eivät tainneet tilaajat tietää mun musapuolta, koska vaikka kuinka bilemusaa yritin vetää, tuli useampikin kysymään “enemmän tanssittavaa” tai “suomi-iskelmää”. Noh, parhaani yritin. Mä kun en mikään DJ ole, ja kait ne ihmisetkin sen sit tajus kun parhaani tein.

Sinällään purku meni varsin kivuttomasti, mitä nyt matkalla varastolle alkoi hieman jännittää kun tota polttoainetta ei liiemmin ylimääräistä ollut tankissa, enkä millään viitsinyt pysäyttää tankkaamaan.

Perille päästiin, ja kaikki meni varsin jees, eli näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tää postaus.
-Katti-

DJ-edustuston pohjanoteeraus…

Kun luette tekstin, ymmärrätte miksi asianomaisia, yrityksiä, asiakkaita tai mitään muutakaan identifioimiseen (olipas ehkä hienoin sana jota olen käyttänyt) käytettävää tietoa ei tässä tekstissä ole…
…arvostan, tai ainakin kuvittelen arvostavani asiakassuhteitani sen verran paljon…
Asianomaiset saattavat tunnistaa itsensä, mutta toivon että ette kommentoi siten että kukaan tulee paljastetuksi… …jos kommentoitte, omasta etiikastani poiketen poistan nuo kommentit joissa viitataan henkilöihin, paikkoihin tai yrityksiin, muuten kommentointi on toki varsin OK.

Kyseessä oli siis firmakisat, ihan semmoiset normaalit pikkujoulut, joskin hoidin samalla valot ja äänen… …toisaalta eipä noissa muutamassa hassussa liikkuvassa paljoa vaivaa ollu, ja bändikin kun soitti ihan asiallisesti, niin melkein muten poistoilla selvisi…

Paikkahan ei ollut mikään maailman kaunein, mutta niin siitä vaan ihan kivan sai kun Chauvetteja ja Multiformeja ripotteli sinne tänne. Buffavalot normaaliin malliin parilla ADB:llä ja sitten se itse bändi valaistus. Koskapa paikassa oli valmiina etuvalot katossa, päätin mennä niillä ja pystyttää vain muutaman trussitolpan, joihin noi liikkuvat tuli päälle ja sitten multiformit sillai kivasti sinne tolpan sisään.

Ääneen tuli kaikkiaan kaksi aktiivista Ranskalaisvalmisteista yläkertaa ja yksi aktiivinen subi. Työkaluksi 32 kanavainen Lysi ja lavalle samaisia aktiivikomootteja kulmiksi. Sinällään siis senkin suhteen varsin leppoisa veto tiedossa, koska kaikki meni presettipohjalta, ainakin melkein… Pikkufiilauksia siihen kaikukammioon joutui tekemään, mutta ei mitään elämää suurempaa.

Siinä kun kaikki oli valmista ja paikoillaan, ja bändinkin tuloon olisi vielä semmoiset melkein 1,5 tuntia, päätin ohjelmoida hieman lisää tuonne ChamSysiin… …mulla siis oli valmiiksi perusohjelmoitu setuppi mukana, muuten olis voinu hieman jänskättää :)

Ongelmaksi tuli vaan se, että tosta ChamSysistä oli disabloitu recorderi, joten eipä niitä mun hienoja stroboefektejä tms. sinne sitten talteen saanu. Onneksi oli vaan yksi tilanne, jossa stroboa tartti käyttää, niin vetelin sen sit programmerissa.
…niin… siis hylkäsin ton ohjelmointiajatuksen siinä vaiheessa kun olin kolmen eri ChamSys miehen kanssa puhunut puhelimessa, eikä keksitty missä toi enablointi olis ollu…

Bändi tuli tonteille ja ylläri-pylläri pyydettynä oli vaan yksi laulumikki, mikä sit muuttu siinä pop-ryhmän saapuessa 3:ksi… No olihan mulla se yks spare, ja sit rumpali sai vedellä 57:aan, ja snareen meni sit yksi tomimikki (onneksi ilmoitetusta poiketen myös tomeja oli yksi vähemmän). Mut kaikki oli tyytyväisiä, ja sehän on tärkeintä eikö vaan?

No bändin tsekin jälkeen alkoi “hauskuus”. Tuli semmoinen perusmallin DJ paikalle. Kyseinen herra oli siis tilannut meiltä 2 CD-pesää, vinyylisoittimen ja DJ-mikserin, jossa olisi vielä 4. kanava läppäriä (Spotify tarkemmin sanoen) varten.

Noh näähän oli kaikki läppäriä lukuunottamatta kytketty ja aika pian kävi ilmi, että kyseinen herra ei ollut käyttänyt DJ-mikseriä ennen. Ei saanut kaveri oikein sieltä ääntä ulos, ei edes opastettuna, joten piti sitten käydä kädestä pitäen opettamassa.

Samainen sälli oli myös illan juontaja ja halusi mikin siihen DJ-mikseriin kiinni. No mikäs siinä, kyllähän se onnistuu ja helpottaa munkin hommaa, kun tulee samaa stereoparia myöten mulle… …tässä vaiheessa kävin nappaamassa limitterit melko tiukalle, ja piiiiiitkällä release-ajalla, attackin ollessa luokkaa 5ms.

Aika pian tuli uusi kysymys DJ:ltä. “Kun tää vinyylisoitin ei toimi”… Siis että täh? Kyllä se viimeksi toimi, joten ainoo mikä mieleen tuli oli että siinä olis neula mennyt. Ei muuta kuin tarkastamaan asiaa…

…no, ei ollu neula mennyt ei, mutta asiaa saattaisi auttaa jos sen neulan suojan poistaisi paikoiltaan… Ammattimiehiä selvästikin tämä DJ…

Noh, nyt oli saatu kaikki valmiiksi, DJ oli tyytyväinen ja minäkin pääsin hieman syömään ja vaihtamaan vaatteet.

Kun asiakkaat alkoivat valua sisään oli DJ:n toiminta varsin vahvaa. Päätti kaveri sitten soittaa kaikkien aikojen hartaimmat ja hitaimmat joululaulut ja jokaisen biisin välinen fade oli varsin smooth. Edellisen biisin loputtua joko seurasi semmoinen 10 sekunnin tauko ennen seuraavan lähtöä, tai sitten kaveri tyylikkäästi tempaisi uuden biisin vanhan päälle, miettimättä sitä kuinka hyvin nuo rallit toisiinsa täsmäsivät…

Alkuillasta muuten kaikki oli vielä ihan asiallisesti hallussa, mutta kun bändi alkoi soittamaan, löysi DJ ilmeisesti jostain juotavaa… Bändin settien välissä alkoi juttu jo luistaa DJ:llä ja musan soitto jäi hieman “toisarvoiseksi”, ja kun bändi oli vetänyt toisen settinsä, hakkasi mulla limitterit Lysissä jo ihan pohjaan… Samalla kaveri kälättää siihen biisin päälle jotain jonnin joutavuuksia ja vielä niin lujaa että oli aivan muroilla (siis DJ-mikseristä lähtiessä)… Kävin tarjoamassa bändiltä vapautunutta laulumikkiä tuohon tarkoitukseen (että olisin edes vähän kyennyt vaikuttamaan asian laatuun), mutta ei kelvannut…

Paras hupi alkoi kun aloin niputtaa lavaa. Kaikki meni hyvin ensimmäiset 15 minuuttia, mut sit yhtäkkiä loppu musa. Ensimmäiseksi tietty mietin että mikäs nyt kävi ja kun vilkaisin DJ:tä siellähän se mua luokseen huito. Kun pääsin kaverin luo sanoi hän että “hävisi virrat”… Noh, siihen minä siihen toteamaan että kaveri ei ollut löytänyt alkuillasta mun jättämää sukopaikkaa tietokoneelleen (jätin kolme tyhjää rasiaa, just in case), ja oli laittanut oman, kytkimellisen jakorasian siihen heti ensimmäiseksi. Kaveri oli sitten vahingossa, ja hilpeässä mielentilassa polkaissut rasian päälle, sammuttaen koko pulpetin samalla… …tätäkään ei olisi tapahtunut, jos olisi kaveri viitsinyt kysyä silloin kun ei löytänyt rasiaa (mikä oli kuitenkin siinä ihan näkyvillä vinyylisoittimen vieressä).
Enpähän itsekään tuota tajunnut tarkastaa, joten osa sählingistä menee mun nimiin… …tavallaan… …muistanpa seuraavan kerran…

Noh, jatkoin tästä puuhastelemaan ja kun tekniikka oli lavan osalta kasassa, menin käymään kahvilla. Kohta tuli taas hiljaista, ja ryntäsin katsomaan että mikäs nyt tuli… Kaveri siellä taas viittilöi ja tällä kertaa oli vaan unohtunut nostaa liuku ylös…

Tällaista sekoilua se oli koko illan, ja nyt varmaan ymmärrätte miksi nimet on mainitsematta…

Bandistä sen verran, että se oli hyvä, bilebändiksi…

Näihin tunnelmiin, toivottavasti pitkäksi aikaa,
-Katti-

Päivitystä

No nyt on jäänyt tää blogin kirjotus ihan vasemman käden hommiksi. Ei vaan oo ehtinnä/jaksanu/viitsiny… On ollut tässä vähän kaikenlaista…

Tämäkään bloggaus ei kata kaikkea, ei edes suurinta osaa välillä tapahtuneesta, mutta edes jotain :)

Heinäkuun lopun ja tän hetken välillä oli yksi erikoisveto Suurlähettiläiden kanssa, yksityiskemuissa Turussa, ja laitetoimittaja meinasi vähän käyttää SL8:n teknistä henkilöstöä aluksi hyväkseen, mutta siihenhän me ei lähdetty… …ilmaiseksi ainakaan…

Se keikka meni sinällään oikein mukavasti, ja oli näillä näkymin allekirjoittaneen viimeisin SL8-veto, ainakin toistaiseksi. Katsotaan nyt josko nuo herrat jossain välissä vielä kiertämään lähtee ja mikä sitten on teknisen henkilöstön koostumus silloin.

Sen jälkeen on ollut kaikenlaisia kissanristiäisiä, pieniä yksityistilaisuuksia ja jotain perus bändivetoja. eipä niistä sen enempää, kun ei niissä mitään normaalista (hajonneita kamoja, rengasrikkoja, poliisin pysäytyksiä jne.) poikkeavaa ole tapahtunut.

On tässä välissä ollut myös muutamat isommat firmakisat, semmoista seminaari(ri)esailua. Kumma juttu, että noilla videoihmisillä tuntuu aina olevan jotain ongelmia. Eräällä keikalla projisointiporukalla ei homma taipunut lainkaan, ja toisella keikalla taas videointi oli vähän sitä ja tätä… ei pysty ymmärtää, mutta semmosta se on. Pitäis vaan noilla asiakkailla uskoa se että halpaa ja hyvää ei olekaan…

Olihan tuossa jo muutamat pikkujoulutkin, jotka on tullut tehtyä. Viimeisimmässä oli jopa ihan konfettitykit meillä käytössä (ja juu, nää ei siis oo niitä kädestä laukaistavia pötköjä, vaan ihan oikeita laukaisulaitteita, joihin menee 8 pötköä per laite ja niissä on sitten kaukoohjain ja kaikkee…). Melkoinen sotku saatiin noillakin aikaiseksi…

Sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä. LS9 päätti tehdä semmoisen perusjäynän tuossa eräällä keikalla.
Ihan normaalisti olin siinä säätämässä keikan aikana basson kompuraa hieman löyhemmäksi, kun halusinkin vähän lisää attackia siihen, niin yht’äkkiä tapahtu jotain hassua. Lysi päätti sujuvasti nollata kanava EQ:n perusasetuksille ja heitti vielä semmoisen erikoisrivin näytön alle, joka viittasi scene-ongelmiin. Jännää sinällään että muutos tapahtui vain tuolle yhdelle kanavalle (onneksi), vain sen EQ:lle ja koko scene otti ja hävisi muistista…

Siis se paikka jossa toi scene oli, oli sitten tyhjä (vaikka näytön yläosassa on vielä scenen nimi ja kaikkee). Viestiä lähti Yamahalle, mutta ainakaan vielä en ole kuullut mitään sieltä päin takaisin.
Alla kuva näytöstä heti tapahtuneen jälkeen…



Tää nyt oli tällainen tosi nopee postaus, mutta ajatus olikin vaan kertoa että hengissä ollaan, ja tekstiä tulee tännekin lisää kun taas ehdin/jaksan jne. sitä tuottaa…
-Katti-

Orjis, orjis…

Jotenkin jäänyt roikkumaan tämä postaus. Lähinnä sen takia, että en noita kuvia ole saanut laitetuksi mukaan.

Eli kyseessä oli taas jo viime kesästä tuttu heinäkuun viimeinen viikko, joka vierähti Orjatorin palveluksessa.

Työt alkoivat tiistaina kuorma-autojen pakkausella, ja kuten kuvissa näkyy, kaikenlaista rompetta sitä mukaan lähti. Jotenkin semmoinen fiilis jäi, että Kenttäjohtajalla, A.K.A “YläVillellä” olis ollu jotain hukassa tuolla Volvon persiissä :)

 

Noh, kamat saatiin, kuin saatiinkin auton kyytiin, jonka jälkeen pidettiin pienimuotoinen tuotantopalaveri, olihan tiedossa, että viikosta tulisi varsin mielenkiintoinen monen asian suhteen.

 

Keskiviikko
Ensimmäinen keikka olisi Unajan Areenalla tapahtuva Keulan Kesäjuhla, jossa esiintymässä olisivat (tässä järjestyksessä) Jenni Vartiainen ja Ilkka Alanko Orchestra.

Sen lisäksi että vastasin Orjatorin osalta lavan päästä, ja tein Ilkalle ja Orchestralle monitorit, oli minulla myös Stagemanagerin hattu päässäni… Varsin työntäyteinen ja kiireinen iltapuhde oli siis tiedossa.

Tonteille saavuttiin koko porukka samaan aikaan, Bööke ja Mixa tulivat suoraan Raumalta, Ville mökiltään ja me muut varastolta. Sinällään hämmentävää, että kerrankin oltiin tosiaan kaikki suurin piirtein samaan aikaan tonteilla.

Vaikka keli olikin kaunis, niin silti Juhannuksesta oppineena päätin porailla valmiiksi hieman isompia reikiä siihen monitorilandian lattiaan ennen kuin alkaisin muuta puuhastelemaan.

Tällä kertaa lavan pää olikin periaatteessa aika simppeli. Mulla oli kaikkiaan 7 ryhmää ajossa + Cue, ei sidefillejä tahi muutakaan ihmeellistä, koska Jennilla olisi kaikki omaa mukana, ja noilla pärjättäisiin Ilkan veto.

Romppeet saatiin pystyyn ja sitten se säätö alkoikin. Lavalle paukahti 23 orkesterisoittajaa, jotka eivät olleet tottuneet “festareihin”. Useampaan otteeseen oli ihmettelyä siitä että miksi heidän pitää siirtää kamansa pois tsekin jälkeen (olisivat halunneet jättää kaiken niinkuin “valmiiksi”). Noh, selittämällähän siitä selvisi, mutta kun jotenkin alkoi tuntua että rupeaa repeämään mies kahtia kaikkia hattuja pitäessään.

…täytyy muuten mainita tähän väliin, että se Ilkan oma Senkun 2000-sarjan langaton on muuten melkoinen helmi. Taisi siinä olla Neumannin kapseli ja olihan muuten soundi. Lisäksi ton 2000:n langaton tekniikka on kyllä ihan jotain muuta kuin noiden 100/300/500 sarjojen, joiden kanssa pääasiassa olen painiskellut. Tykkäsin, kovasti…

Tsekki meni kivasti, vaikka ennen tsekkiä meinasikin turhautuminen iskeä kun ei sitä bändin omaa seppää kiinnostanut lainkaan tulla mikittämään itse bändiä… …ei vaikka vaatimuksena spiikkimikkiin, jota käytettiin yhden kerran, kahden lauseen spiikkiin, oli Neumannin 105… …parhaan ymmärrykseni mukaan sitten mikittelin Henkan kanssa ja tuntuihan tuo sitten vissiin osuvan… …ainakaan ei isompia valituksia kuulunut…
Myös ruokahuolto saatiin kuntoon tsekin aikana.

Valotytöillä oli jotain harmia jonkun DMX-kaapelin kanssa, jota sitten miehissä etsittiin tsekin aikana, ja löytyihän se sieltä, kun oikein kaiveltiin.

Kun Ilkan tsekki saatiin louhittua pois, siirreltiin orkesterin kamat siihen lavan takaosaan ja sitten Jennin setti siihen lavalle. Sen verran puuhasteltiin molttonin kanssa, että saatiin orkesterin kamat sillai kivasti piiloon sinne molttonin taakse.

Jennin cryyllä tuntui olevan ihan kiva päivä ja Savelan Jaskan kanssa nyt on muutenkin kiva puuhastella aina. Se mikä mulle tuli itselle hieman yllärinä oli, että Tatusta olikin tullut backlineri ja bussikuski.

Ainoa hieman suorittamista vaatinut toimenpide oli grand pianon pystyttäminen. Sitä kun ei saa “kääntää” jaloilleen, vaan se piti ihan oikeasti nostaa casestaan. Korkalainen opasti ja niinhän se vaan nätisti pyörähti paikoilleen.

Tämän jälkeen itsellä helpottikin kiireet ja pystyi keskittymään kahvin juontiin Jennin keikan ajaksi. Mitä nyt hieman piti järjestysmiesten kanssa käydä keskustelemassa kuvausasioista (lähinnä siis siitä, mitä saa ja mitä ei, antaa rokun tehdä), stagemanunakun samalla kerran olin.

Jennin vedon jälkeen semmoinen hienpuristus ja Jennin kamat heilahtamalla ulos, samalla kun Ilkkaa ja orkesteria tuotiin sisälle. Vaihto meni mainiosti ja saatiin se linjatsekkeineen valmiiksi 5 minuuttia etuajassa. Ehdin jo ajatella, että tästä päivästähän taidettiin sittenkin selvitä kunnialla.

Kun IAO aloitti vetonsa, heti ensimmäisen biisin alkupuolella alkoi tulla jotain kummaa hätää pianon kanaviin. Rutinaa ja pauketta, joten eipä siinä sitten muuta kuin juoksemaan lavalle uusia johtoja virittämään. Tai, ensin vaihdoin vain DI boxit, mutta kun se ei auttanut, päätin vetää uudet johdot ja boxit, ja sillähän se korjaantui… …hiki siinä vaan meinasi taas tulla…

Muutoin ei mitään mielenkiintoista tapahtunutkaan ja kaikki meni kunnialla loppuun.

Purku olikin aika rivakka ja helppo, koska PA:sta miltei kaikki jäi roikkumaan perjantaita ja Unaja Open Airia odottamaan. Samoin kuin kaikki lamput, jotka oli katossa, jätettiin sinne.

Varastolle saavuttiin aamun sarastaessa, ja sen verran väsyneitä oltiin että ei enää saunaan jaksettu lähteä… …mikä oli virhe, koska meidän luontainen tuoksumme ilmeisesti houkutteli kärpäset paikalle, ja niinpä herätys olikin aamupäivällä ihan turhan aikaisin, kun kärpäset pörräsivät ympärillä, korvissa ja nenässä.

Torstai
Torstain buugi olikin varastohommaa ja perjantain vedon pystytys. Eihän tossa muuten mitään, mutta kun melkoiseksi joogaksi meinasi mennä noiden kamojen kanssa. Isojaon loputtua, ei varastolla paljoa enää tavaraa ollutkaan… …ainakaan äänikamaa, mutta mikä tärkeintä, kaikki sai omansa, ja tarpeensa.

Siitä sitten pyyhkäistiin Vellun kanssa Rauman keskustaan rakentelemaan tekniikkaa perjantaita varten. Tällä kertaa allekirjoittanut vastasi etupäästä ja Henkka oli mulla lavan päässä. Eräälle henkilölle oli tullut “orastava angiina” ja kuumettakin taisi olla 36.8 astetta, joten hän oli vetäytynyt toimistaan, joten meille sinne sisälavalle alunperin tekemään tulossa ollut Mixa, joutuikin lähtemään jonnekin muualle. Aikataulut oli onneksi tehty niin, että Henkan pitäisi pystyä se sisätila hanskaamaan samalla. Minä kun en oikein edestä voinut liueta, koska koko ajan oli puheita sun muita.

Tultiin Vellun kanssa tonteille aikalailla siihen aikaan kun oltiin sovittu, ja huomattiin että lavahan ei ole lähellekään valmis. Päätettiin sitten lähteä käymään syömässä ennen kuin ruvetaan repimään.

Kun tultiin takaisin syömästä oli edelleen lavan pystytys vaiheessa, mutta päästiin kuitenkin jo tässä vaiheessa purkamaan auto ja laittamaan esim. subit paikoilleen, sekä vetämään kaukokaapeli, DMX-kaapeli ja sähköt samalla kun lavaa viimeisteltiin.
Tuupattiin siinä samalla myös sisälavan setti suurinpiirtein paikoilleen, niin ompahan sitten helpompi jatkaa aamulla.

Meille tuli ihan ihka uudet ketjunostimetkin tätä kisaa varten, ja huh-huh… …toisessa niistä oli hieman “häpiää”. Meinasi nimittäin banaania ylösvetäessä aina hypätä ketju yli hampaasti siellä nostopuolella ja koko nyytti aina välillä ryskäytti alaspäin ennen kuin jatkoi nousuaan. Päätinkin kiivetä ihan trussiin ylös ja seiftata molemmat banaanit liinalla ja sakkelilla, ihan vaan siltä varalta että jos jotain kävisi, niin ei ainakaan kovin vakavaa käy…

Olisikohan kellot ollut hieman yli puolenyön kun suunnattiin taas kohti varastoa nukkumaan. …tällä kertaa käytiin saunassakin ennen unille menoa ja kärpäsetkin loistivat poissaolollaan… :)

Perjantai
Perjantaina suunnattiin tonteille siinä 12 aikaan ja rakennettiin loppuun se, mitä ei yöllä tehty. Käytännössä siis etupää ja lavan kaapelointi. Kulmat ja niiden kaapeloinnit olikin jo valmiina, samoin kuin kaikki päätteet, PA-prossut yms. edellisillan jäljiltä.

Huvilupa antoi mahdollisuuden töräyttää ensimmäiset äänet ulos kello 13, mutta päätin kuitenkin rakentaa vielä ennen sitä sen sisätilan valmiiksi.

Kun sisällä oli kaikki valmista, tai ainakin melkein, aloin virittelemään PA:ta. Varsin pikkumuutoksilla tuli oikeinkin mainio lopputulos ja niinpä siitä olikin hyvä lähteä ensimmäiseen soundcheckiin…
Mikä parasta, oli tuo PA:n suuntaus taas osunut oikeinkin hyvin kohdilleen, koska ääni osui juurikin sille alueelle jossa yleisön odotettiin olevan, ja tiputus alueen ulkopuolelle oli vähintäänkin merkittävä. Onnistuin siis tällä(kin) kertaa siinä mitä yritin.

Soundcheckien jälkeen kävin vielä riipaisemassa DJ-lavan äänen pystyyn. Sinne meni aktiivinen järjestelmä, joten siellä ei ollut muuta hommaa, kuin napata järjestelmään suojaukset päälle ja jättää kaapelit odottamaan tulevaa DJ-mikseriä, jonka DJ toisi tullessaan.

Tässä vaiheessa ehdittiin myös syömään ja tekemään muutamia viimeistelyjä (kuten kauko-ohjauksen kytkeminen PA prossuille etupäästä).

Nämä festarit oli sellaiset hyvin marginaalityyppiset ratkaisut, joissa kaikenlainen “bilemusa” oli se juttu.

 

Ainoa yhtye joka mua itseä säväytti oli toi Zebra&Snake, joka veteli sellaista kovin eteeristä juttua, mutta varsin toimivasti… …tuntui myös tuo lamppuja räpsytellyt Vellu pitävän juurikin tästä samaisesta pumpusta.

Sain kyseenalaisen kunnia miksata kaikki bändit tuossa ulkolavalla, ja sisällä nyt ei bändejä sinällään ollutkaan muita kuin illan lopettanut Jätkäjätkät. …toisaalta siitäkin saatiin melkoinen sählinki aikaiseksi, kun kukaan ei meitä ollut infonnut että heille tulisi oma seppä mukaan (useasta tiedustelusta riippumatta), ja niinpä oltiin sillä oletuksella että joku meistä sen tekisi. Tämän takia työkaluksi valikoitui DM2000 joka ei ehkä ole se kaikkein simppelein vehje lähteä lennosta liikkeelle, jos ei ko. pöytä ole tuttu.
Ja jotta soppa olisi valmis, tuli bändi ihan viimetipassa paikalle, ja meidän pyynnöistä huolimatta touhusi lavalla pätsin kanssa jo ennen kuin kukaan meistä ehti hätiin. …noh, pätsivirheitähän siinä sit tuli, kun se bändin oma seppä päättikin jättää kanavia välistä, mutta halusi kuitenkin että niitä ei hypitä ylikään…

Melkoinen sählinki siis yhden bändin kanssa, mutta siitäkin selvittiin, bändi pääs soittamaan ja yleisö tykkäs.

Muut lähti purkamaan ulkolavan tekniikkaa ja minä jäin sisälle vahtimaan tuon vedon. Kun lopulta pääsin tuonne pihalle itsekin vedon loputtua, olikin suurin osa lavan pinnalla olleesta kamasta pakattu.
Siitä sitten ensin roikkuvien kimppuun ja sit etupää kasaan. Kun lopulta saatiin lifti kiinni taisi kello olla jotakuinkin puoli kahdeksan aamulla.

Eihän tossa muuten mitään, mutta kun Unajassa piti olla seuraavana päivänä kello 11 ja varastollakin piti käydä tuossa välissä vielä hieman joogaamassa.

Lauantai
Tulihan sitä sit kaiken sählingin ja joogan jälkeen nukuttua semmoiset 45 minuuttia. No, mut sillähän menee jo kuuhun, ja kunhan saa kahvia koneeseen ja koneen käyntiin niin ei siinä sit mitään… …tämmöinen vanhanliiton dieseli kun käy vaikkei ois virtaakaan…

Varastolta lähdettiin kohti Unajaa siinä 10 jälkeen ja perille saavuttiin aikalailla kello 11. Jätin muut sinne puuhastelemaan ja lähdin itse katsomaan tuon edellisillan festareihin liittyneen lauantaibrunssin vielä aluilleen. Siellä meillä oli siis semmoinen Verse Audion aktiivi PA, pikkumikseri, pari mikkiä ja DI:tä sekä yksi mulinex. Crisu jäi vahtaamaan itse vedon, mutta minä kävin katsomassa että kaikki lähti liikkeelle kuten piti.

Vellu kävisi sitten noukkimassa Crisun mulle apukädeksi ja tuon Verse Audion mulle sidefilleiksi, kunhan toi brunssi olisi ohi joskus 14 aikaan.

Takaisin Unajaan tultuani olikin kamat jo purettu kuorkista ulos, ja suurinpiirtein siellä missä piti, joten ei muuta kuin rakentamaan.

Koskapa tällä kertaa ei mukana ollut muita tuota järjestelmää tuntevia kuin minä, sain vielä 3. hatun päähäni keskiviikkoisten 2 lisäksi. Olin siis myös systeemivastaava.

Päätinkin aloittaa systeemin kasaamisesta, ja kunhan etupäähän talonvahdiksi tuleva Pekka olisi siihen tyytyväinen, rakentaisin oman monitoripään lopulliseen tikkiin.

Kiirehän siinä meinasi tulla, ja viimeisiä asioita viriteltiin kasaan samalla kun Battle Beast jo rakensi omaa settiään lavalle, mutta ehdittiin kuitenkin, joskin minun osaltani ruokailu jäi haaveeksi…
…aikaisemmin kun olisi tullut, olisi ehtinyt paremmin, mutta toisaalta taas, sitten ei oisi saanut sitä 45 minuuttiakaan unta ja näinkin selvittiin.

Battle Beastin keikka lähti käyntiin ja aurinkokin alkoi paistaa. Se mistä pitää antaa kiitosta niin BB:lle, kuin toisena esiintyneelle Like Tomorrowille, oli se että suostuivat vetämään ilman raisereita, kun muuten se W.A.S.P:n setin kiertäminen olisi ollut melko haasteellista.
Meillä siis oli lava jaettu syvyyssuunnassa kahteen osaan moltonilla, ja sen moltonin taakse rakennettiin pääesiintyjän backline valmiiksi pitkin päivää. Näin ollen siihen jäi sellainen aukko, josta sai kannettua rummut ja tuupattua backlinen läpi, mutta mitään rullaraisereita ei siihen olisi oikein sopinut joogaamaan.

BB:n jälkeen tempaistiin seuraava pumppu lavalle ja aika pian huomasin että tossa B58:ssa on oikeasti jotain vialla. Kiertoherkkyys oli nimittäin jotain aivan ihmeellistä. Yleensä jos (B)58:n saa kiertämään on kyseessä joko 1) todella huonosti viritetyt kulmat 2) täysin ammattitaidoton monitoriseppä 3) törkeän kova lavamekkala 4) laitevika (vaiheet persiillään kulmissa, mikissä vikää tms.).

Koska tiesin että ongelma voi olla vain kohdassa 4 esitetty, kaivelin valmiiksi uuden siepon, jonka veisin tyrkylle heti ensimmäisessä biisivälissä… …noh, käytännössä jouduin viemään sen aiemmin, kun toi mikki sanoi sopimuksensa irti kesken keikan…¨

Mikki vaihtoon ja homma eteenpäin. Pari biisiä kuunneltiin ja seurailtiin, ja kun bändi vaikutti tyytyväiseltä, aloin auttamaan W.A.S.P:n porukkaa antamalla heille tarvitsemiansa kaapeleita jne. samalla kuitenkin poistumatta omalta pisteeltäni.

Viimeinenkin vaihto meni varsin mallikkaasti ja W.A.S.P olisi ollut valmis aloittamaan ihan ajallaan, mutta halusivat hieman pitkittää ja odotuttaa väkeä.

W.A.S.P:n keikan aikana minä olin ilmeisesti Vellun kanssa ainoat, jotka lavalle sai yhtyeen oman cryyn lisäksi mennä. Aika tarkkaa oli poikien touhu :).

W.A.S.P:n veto meni sinällään meidän osalta kommelluksitta ja varsin mallikkaasti, mutta pari kertaa piti käydä etupään Horstille sanomassa, että höllää vähän. Ei nimittäin vaikuttanut hirmuisen kivalta kun kaveri nojaili aika isollakin kädellä limittereihin… …ei sinällään, ei mulla laitteista ollut huoli, olihan niissä idioottilimitterit päällä, mutta jotain tolkkua kuitenkin ja selkeästi mentiin muutenkin keskikulutuksella rajojen yläpuolella välillä.

Keikan loputtua tuli kiitoksia, mutta myös yksi negatiivinen palaute. Olisivat halunneet enemmän lavahakuja käyttöönsä jo ennen vaihtoa!?! Meillä oli heille useita lavahakuja, ja ainoat joiden kytkemistä he joutuivat odottamaan oli etulinjan mikit. En tiedä sitten miten tuon olisivat hoitaneet, jos olisin heille siihenkin haun antanut. Olisivatko jo valmiiksi kytkeneet ja vetäneet koko haun sen sijasta että vedettiin pari irtopiuhaa jo olemassa oleviin hakuihin sitten vaihdon aikana. Noh tiedä häntä, eipä ollut ensimmäinen kerta kun ei tuo saksalainen ajatusmalli ihan meikäläiseen uponnut…

Tästä sitten suunnattiin purkuhommiin, ja samalla löysin myös itselleni päivällä tuodun ruuan. Olihan se melkoinen virhe syödä se tässä vaiheessa, sillä meinasi mennä hieman puuhasteluksi sitten sen jälkeen tuo purku hetken ajaksi.

Lopulta kuitenkin siinä aamu 7 aikaan saatiin lifti kiinni ja lähdettiin suuntaamaan kohti varastoa. Tosin aamupalalla käytiin siinä ABC:llä mennessä.

ABC:ltä lähdettiin Vellun kanssa ajelemaan kahdelleen kuorma-autolla, kun en oikeasti enää uskaltanut yksin ajaa. Sen verran alkoi NukkuMatti painamaan jo päälle. Päästiin melkein 10km päähän varastosta kun Pekka soitti, että heillä oli auto levinnyt tien päälle. Ei muuta kuin kuorkilla ympäri ja ihmettelemään.

Vesiletku oli löysännyt irti ja kaikki nesteet siinä tienpenkalla… …eipä sille mitään siinä voinut, joten Pekka ja Paul kyytiin ja kohti varastoa sitten kuorkilla, koko porukka.

Kun varastolle lopulta päästiin, kaikesta väsymyksestä huolimatta päätettiin käydä saunassa, jotta vältyttäisiin kärpästen kostolta ja nukkumaan päästiin sitten lopulta joskus 9 aikaan aamulla.

Sunnuntai
Ainoa tavoite sunnuntaille oli kotiutua, ja ainoa aikataulullinen tavoite oli olla Tampereella 17 mennessä, että Pekka (joka siis matkasi nyt minun kyydissä) ehtisi junaan.

Kotimatka taittui varsin hyvissä tunnelmissa, ja käytiinpä jututtamassa Mikkiä ja Teroa tuolla Tapsan Tahdeissakin menomatkalla.

Lopulta kotona olin joskus 19 aikaan illalla, eikä tarvinnut paljon miettiä josko menisi nukkumaan vai ei. Uni maistui ja mieli oli hyvä.

Näihin tunnelmiin, näihin kuviin,
-Katti-

Kuvia Rowlitin serpentiinistä

Matka alkoi siis normaalilta maantasalta, ja suuntana oli avolouhoksen pohja.

Matkalle osui myös luolia, joista ajeltiin rohkeasti läpi:

Ja välillä alkoi tuntua jo, että onko tämä aivan loputon tämä serpentiini, mut onnex ei oltu yksin:

Kunnes lopulta lava häämöttikin jo viimeisestä mutkasta kääntyessämme:

Kuten kuvasta näkyy, hieno paikka ja varsin hieno festari…
-Katti-

Hangon Casino

Minun osaltani kesän viimeinen SL8 veto oli siis Hangon Casinolla. Katsellaan sitten syksyllä jos hommat jatkuu Henten kiireiden takia.

Hangon Casinolle huitaisinkin omalla autollani, koska ei minulla oikeastaan ollut mitään järkeä ensin ajaa Lietoon varastolle ja sitten tulla bussin kanssa Hankoon, vaan paljon fiksumpaa oli ajella suoraan kotoa pelipaikalle.

Saavuin itse ensimmäisenä tonteille ja huomasin samoin tein edellisillan artistin kamojen olevan vielä hieman tiellä, joten aloin niitä raivaamaan pois sillä aikaa kun odottelin muuta ryhmää saapuvaksi.

Piakkoin Musti kaartoikin pihaan ja päästiin tyhjentämään sen tavaratilaa.

Kun kaikki kamat oli otettu Mustista ulos, alkoi ihmettely. Meiltä tuntui puuttuvan subit ja kaukokaapeli tyystin. Soitto tekniikkatoimittajan suuntaan vahvisti epäilyksen, että varastomies ei ollut pakannut bussiin ilmeisesti kaikkea tuolta meidän pakkauslistalta.
…tekniikkatoimittaja lupasi toimittaa puuttuvat elementit meille, mutta ei siellä turhan iloiselta kuulostettu.

Noh, ehdittiinpä kerrankin syödä kunnolla loppuja kamoja odotellessa, kun setti oli muutoin pystyssä. Kiire meinasi sitten tulla loppupystytyksessä, mutta tekniikkatoimittaja auttoi minkä pystyi, ihan vaan hyvittääkseen virhettään…

Samalla huomattiin, että etupään Lysissä oli USB-liitin soirona, joten valmiiden fiilujen sisäänlataaminen ei onnistu… …muuten kuin kytkemällä tietokone tohon Lysin perseeseen ja ajamalla fiilu sisään StudioManager-softalla… …hieman työläämpää, mutta lopputulos oli sama.

Lopulta kun saatiin setti valmiiksi, päätettiin lähteä uimaan siihen meren rantaan. Olihan keli enemmän kuin kohdallaan ja merivesikin TODELLA lämmintä.

Kaiken säädön jälkeen jäi tuo soundcheck sitten tekemättä, koska samaan aikaan kun me saatiin oma juttumme valmiiksi, alkoi samaisessa tilassa häävastaanotto. Noh, nopeasti käytiin linjacheck malliin homma valmiiksi ja hyvä siitä tuli.

Keikka itsessään meni hyvin ja jengi oli tosi hienosti mukana. Taputtivat ihan pop-ryhmän 2 kertaa takaisin lavalle, which was nice, koska kuultiin mm. “Peiton Alla” sit extra encorena.

Keikan jälkeen sit fiilistelemään bäkkärillle hetkeksi ja sinne tuli meidän kanssa turisemaan ihan Selänteen Teemu ystävineen, joka oli kovasti keikasta nauttinut.

Siitä sit kamat kasaan ja kohti kotia jo yön nimissä (Casinolla vierailleet tietävät talon majoituspolitiikan, mikä ei siis voita kotioloja). Kotona taisin olla joskus 6 aikaan aamulla, joten unta ei paljoa tarvinnut houkutella :)

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Festivoolia, enemmän ja vähemmän onnistuneen tekniikan kanssa…

Kyseessä oli siis festivaaliviikonloppu, jolta tavallaan odoteltiinkin ihan mukavia fiilareita, oltiinhan sentään soittamassa Roxeten jälkeen Rowlitissa…

Perjantai, KarjuRock

Mistäs tämän stoorin taas alkaisi. Itse matkasin omalla autolla Lietoon varastolle, josta Mikin kanssa poimittiin valmiiksi pakattu bussi alle… …tai no siis, eihän sinne niitä extra langattomia tietenkään ollut mukaan lähtenyt, joita lauantaina tarvittiin, ei ennen kuin ne etsittiin varastosta ja kasattiin mukaan…

Varastolta matkattiin siis Turun linja-autoasemalle, josta osa Pop-ryhmää tuli kyytiin, loput saapuivatkin sitten omin voimin.

Matka sinällään meni varsin leppoisasti puhellen Timpen kanssa Red Dead Redemption –pelistä, johon meikäläinen on jäänyt ihan koukkuun. Mitä nyt loppupätkästä alkoi usko loppua kaikilla kesken kun niin kovin pieneksi ja kapeaksi tuo tie kävi. Perille kuitenkin löydettiin ja ihan hyvissä ajoin vielä.

Hämmennyksien välttämiseksi siirrettiin bändin alkunauha mulle soitettavaksi samalla kun siinä kamoja bussista ulos nykäistiin. Se mikä tässä vaiheessa oli jo tiedossa, oli että tämä suomalaisen firman suomalainen cryy ei ihan tutkalla ollut…

Siinä Timpen kanssa satuttiin ihmettelemään mm. supporttia jonka jalka oli kovin löyhän oloisesti maassa. Pyydettiin sitten lavavastaavaa korjaamaan asia, ja kuudesta jalasta 3 tarvitsi kiristämistä… …hienoo sanoisin mä…

Käytiin syömässä ja ihmeteltiin ja kun edeltävä poppoo oli suoritustaan tekemässä, kävin kasaamassa oman monitoriräkin niin valmiiksi kuin voin. Ongelmaksi tosin tuli se, että en saanut sähköä sille, koska tekniikkatoimittajan cryy pelkäsi että menee sähköt vetävältä bändiltä… …kovasti tuota ihmettelin kun minulla ei tosiaan räkissä sitä kuormaa kovin kummoisesti ole…

Samalla varmistelin että onhan meille ne tilatut side fillit? No eipä ollut ei, niin sovittiin sit, että saan käyttöön pari Maxia, jotka sidefilleiksi kytkettäisiin…

/Nillitys alkaa
Meidän vaihto kun tuli, niin sähköt meni vaihdon aikana lavalta 6 kertaa (ilmeisesti vikavirtasuoja paukahti, kun oli kyseenalaisia jatkojohtoja tekniikkatoimittajalla, selvisi siis sekin syy miksi minä en sähköjä ennen vaihtoa saanut). Olin itse tehnyt pätsin omaan räkkiini jo hyvissä ajoin minulle annetulla viuhkalla, mutta siitä huolimatta yht’äkkiä multa katosi kaikki kanavan 16 jälkeiset kanavat (jotka siis on etusissa), siis kesken linjatsekin… aluksi olivat, sitten eivät, vaikka ne eteen meni ihan jees. Tottakai mun eka ajatus oli, että noi sähköpiikit jotenkin sotki Lysin ja Presonuksien keskustelun, ja buuttasin koko lafkan uusiksi… …ei auttanut, ei… Tässä vaiheessa (siis vaihto vielä kesken) ei talon seppää näkynyt missään… hetken metsästettyäni (tai itse asiassa sanoin talon mikkimanulle että paas ettien tuo kaveri, kun samalla huutelin linjatsekkiä eteen päin läpi) tää kyseinen sankari sit löyty GIN-pullo kädessä ja hetken arvottuaan muisti, että oli muuttanut meidän pätsin toiseen kaukokaapelin kesken linjatsekin, eikä tietty kertonu meille mitn. Noh, nopeasti loppu pätsistä valmiiksi (kaveri oli siis uudelleen pätsänny vaan 1-16 kanavat) ja veto käyntiin, koska oltiin jo yli ajan.

Ja että homma ois kussu oikein ihanasti, niin ne “sidefillihän” tosiaan olin jo joutunut siirrättämään (tähän hommaan en edes yrittänyt saada sitä talon seppää, joka oli taas kadonnut, käsiini vaan teetin työn apukäsillä), kun ne oli silleen kivasti pop-ryhmän takana sojottamassa yleisöön päin. No, ne saatin jotenkin sinne päin, mutta kaiken pätsihässäkän jälkeen ei minulle edelleenkään tullut alttofonia monitoripöytään (vaikka se siis eteen meni ihan jees, joten kytketty se oli)… Taas sama talonsepän metsästys (vaikka en lupaa poistua ollut antanutkaan), ja niinhän toi kaveri sit muisti, että olikin tehnyt jonkun hämypätsin ja kanava 21 oli siirtynyt numeroon 27…
/Nillitys loppuu

Lopultakin tuli kaikki rännit monitoribulsaankin ja asiassa päästiin siis oikeaan työntekoon (tässä vaiheessa oli kuitenkin jos ties kuinka mones ralli meneillään)…

Noh, maaliin selvittiin vaikka muutamia kommelluksia sattui vielä tuonkin jälkeen, ja yleisöllä oli hyvä fiilis, ja keikkakin oli hyvä, joten tavallaan turhaa nillitystä tuo yllä, mutta ku mua vaan niin risoo se et nää tekniikkatoimittajat elää niin skutsissa nykyään. Ei oo muka varaa palkata ammattilaisia, ni sit otetaan näitä arpojia…

Siitä sit yötä myöten takaisin Turkuun ja hotellille unta kuuppaan ottamaan.

Lauantai, Rowlit

Lauantaiaamuun heräiltiin kaikessa rauhassa ja aamupalan jälkeen puuhasteltiin vielä tovi hotellissa. Meillähän siis oli hotellin vaihto ko. päivänä, vaikka kaupunki pysyi samana.

Uuteen hotelliin saavuttuamme sovittiin osan pop-ryhmää kanssa, että käydään porukalla lounaalla ja sitä odotellessamme mulla oli taajuusarpajaiset hotellihuoneessa. Meille siis oli tulossa kaksi kappaletta uusia taajuuksia sille illalle, ja ne piti sovittaa jo olemassa olevien kavereiksi. Onneksi Audio Technica on tehnyt aivan loistavan Excel-pätkän jolla ton taajuuksien interferoinnin (vai mitä ihmettä se liekää) voi laskeskella ja tarkastaa, että valitut taajuudet toimii keskenään silleen buenosti.

Kun taajuudet oli kohdallaan, lähdettiin syömään Nepalilaista herkkua. Aivan loistavaa evästä. Paikan nimeä en muista, mutta siinä se Scandic Plazan lähellä on, kun sitä katua joka joelle vie, lähtee alaspäin pudottamaan…

Syömästä päästyämme saunan kautta pienelle välikuolemalle ja sit startti kohti Paraisia. Tällä kertaa koko ryhmä tulikin bussilla, ja kun Nordkalkille päästiin, olihan mahtava mesta ja reitti mitä pitkin ajaa alas.

Kun lopulta päästiin lavan taa, mulla tirahti onnentippa itsellä. Oli nimittäin Meyerin Melodieta sidefilleinä semmoiset 6 palaa puolellaan. Ja vaikka mä en yhtään tykkää siitä että nuo Etelä-Suomen läänin pojat tulee tänne Suomeen puuhastelemaan ja viemään meidän leipää, niin täytyy sanoa, että tuolla yhdellä firmalla ainakin homma kyllä toimii.

Pääsin tekemään suuren osan pystytyksestäni ennen Roxeten vetoa, which was nice, koska meille oli tulossa 3 kpl taustalaulajia, joiden IEM:t piti kanssa saada kytkettyä settiin mukaan.

Ainoat asiat mitä en päässyt tekemään, oli signaalitasojen testaaminen noihin lisälangattomiin, kun minut kohteliaasti ohjattiin pois lavalta Roxeten aloittaessa.

Täytyy sanoa, että ei tuo Roxette kyllä ainakaan itselleni pudonnut oikein mitenkään… …toisaalta en mä koskaan oo niin ko. bändistä piitännut, mut jotenkin aika vaisun oloinen oli…

Siinä Roxeten setin loppupuolella päästiin rakentamaan meidän rumpuriseria sun muuta sellaista, ja valmistautumaan itse 20 minuutin vaihtoon ja vetoon.

Vaihto sinällään meni muuten hyvin, mutta akkarikanavassa oli jotain hätää, Eventechin pojat sitä siinä hetken mulle pyynnöstäni selvitteli, kun oli itsellä hommaa ihan riittämiin ja ilmeisesti oli sitten 1-pinni irti jossain karvassa, koska kanavan vaihto kaukokaapelissa ratkaisin ongelman.

Heti vedon alussa huomasin, että noiden taustalaulajien lähettimet olivat ihan turhan herkällä. Toisaalta olin melko lailla puun ja kuoren välissä, koska ei se oikein toivottavaa ole kokonaistasoa sillä tapaa reilustikaan tiputtaa. Samaan aikaan tuli tytöiltä tilauksia, että lujempaa pitäisi saada.

Meikäläinen kävi pariinkin otteeseen lavalla katsomassa kuinka isolla heidän vastaanottimensa olivat, mutta toisen naisihmisen vastaanottimeen ei ollut mitään pääsyä siinä lavalla, se kun oli siellä jossain sellainen kotelo(?)mekon alla.

Muutoinkin oli lähettimet aika kuumilla signaaleilla tällä kertaa, liekkö iso lava vaikuttanut asiaan, mutta tuntui että kaikki halusivat kokonaisvolaansa ylöspäin.

Muutenkin keikka oli minulle melko hikinen, kun jouduin useammin juoksemaan lavalle. Milloin korjaamaan mikkiä, milloin hakemaan akustista kitaraa viritettäväksi.

Hengissä kuitenkin selvittiin ja yleisökin tykkäsi, joten ei se ihan metsiin varmaan sit menny.

Kuvia tuosta Rowlitin ajosta tulee blogiin kunhan saan kameran akun ladattua ja sitten kameran purettua koneelle.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-