Kesäkuulumisia...

Jahans, sitä on sitten ilmeisesti pidetty melkoisen pitkä tauko, kun jo ihan lähestytään mitä erilaisimmin keinoin allekirjoittanutta ja pyydetään tekstejä.

Pahoitteluni kaikille osallisille, ja osattomille, että on jäänyt tämä kirjoittelu kovin katkonaiseksi. Suurin syy siihen on, että nyt ei ole oikeasti mitään erikoista tapahtunut tämän kesän aikana.

Keikkoja on tehty. On ollut festivaaleja, yritystapahtumia, ulkomaanjuttuja... ...oikeastaan kaikkea mitä vaan keksiä saattaa.

Eikä noissa oikeastaan missään ole mitään sen erikoisempaa tapahtunut, mistä nyt mitään kunnollista jutun tynkää saisi aikaiseksi, jollei laske sitä että Karmarockissa tänä vuonna Paprikat sai vetää koko setin :)
Niin ja se EAW:n 730 ei olekaan mikään paska PA, varsinkaan nyt kun siihen on se uusi prossu olemassa :)

Ehkä fyysisesti rankin pätkä koko kesänä oli juuri tuo Karmarock-SK140v-Porispere pätkä, jossa mentiin ilman vapaita semmoiset 13 päivää putkeen. Meinasi olla nimittäin takki melko tyhjä kun kotiin löysi.

Tehtiin sitä heinäkuussa toki Summer Up -festivaalia Lahdessa ja koko kansan Tangomarkkinoita Seinäjoella. Leppoisia reissuja kuitenkin molemmat, vaikka Summer Upissa purun ansiosta meinasi viimeiselle päivälle hieman pituutta tullakin...

Taas kerran on ollut allekirjoittaneella ilo työskennellä kesä mahtavien ammattilaisten kanssa. Kiitos kaikille teille!

Syksyn mittaan yritetään taas ottaa itseä niskasta kiinni tänkin päivittelyn kanssa.
-Katti-

Päivitystä… …tai ainakin päivästelyä…

Jaa-a. Tätä kirjoittaessani istun Turun Konserttitalon “bäkkärillä”. Täytyy sanoa, että tää mesta on jotenkin pahinta kiinalaista kidutusta pitkään aikaan. Mä luulen et meidän vedon viimeiset kaiut soi täällä vielä ens viikollakin…

Mutta palataas hieman taakse päin.
Tää vuosi alkoi hieman turhankin leppoisasti. Taisi olla tammikuussa kaikki 3 keikka, joista yhteensä kertyi joku 8 tai 9 työpäivää. Se tarkoitti sitä että kaikki limiitit ylitettiin ja kotona rötvättiin…
…yksi noista oli Silja Europan neitsyysristeily Helsingistä Tallinnaan, missä oltiin Lauran kanssa. Voi yhden kerran sitä sekoilun meininkiä mikä tolla risteilyllä oli. Kukaan “talon” väestä ei tiennyt yhtään mitään mistään, ja kaikki oli hakusessa. Mm. rekat tuli laivasta perä edellä ulos, kun eihän Europa tohon Länsissatamaan pääse kuin yksin päin. Autoa ei laivaan saanut enää jättää, vaan load-innin jälkeen piti auto viedä pitkäaikaisparkkiin, ja sehän se mielenkiintoiseksi muutti aikataulutuksen…
Ainoo oikeesti positiivinen asia oli messin safka, joka oli selvästi vielä Ruotsin reitin jämiä… …eiköhän ne siihen kaalijohdannaiseen palaa, kun varastot ehtyy

Helmikuussa hieman jo piristyi ja alkoi päästä työntekoon taas kiinni. Tuli uusia asiakkaita, ja yhteistyökumppaneita matkan varrelle, ja kevät alkoi näyttää hieman piristymisen merkkejä. Oli koulutustakin ja kaikkee.

Tuli käytyä helmikuussa Pakkahuoneellakin raapimassa monitoreja. Mikäs se siellä on töitä tehdessä, oikeinkin mainio mesta, hyvät fasiliteetit ja asiallinen paikan henksu. Katsotaan jos vaikka lisää olisi tulossa jollain aika jänteellä.

Mutta maaliskuu oli oikeastaan vasta ensimmäinen normaali työkuukausi. Pääasiallisesti maaliskuun keikat oli erilaisia firmakisoja, mutta osui matkalle yksi rundin pätkäkin HateFormin poikain kanssa Pohjoiseen, sekä hieman erikoisempi keikka Lappeenrannassa, jossa tehtiin siis Via Crusix.

Ehkä mieleenpainuvimpia juttuja tässä keväässä on ollut juuri tuo HF:n rundi, joka siis mentiin talon kamoilla. Minun osaltani siis varsin leppoisaa menoa, kunhan osasi luovia, koska tuo 14 kanavaa rumpuasioita aiheuttaa jo sen, että noiden pienempien, ja osan isompiakin, paikkojen mikkikalusto loppuu kesken, ja joutuu oikeesti miettimään et mikä se on se juttu, minkä haluaa toistaa tötteröistä.

Lisäksi tuolla rundilla tuli nukuttua hieman erikoisemmassa majoituksessa. Kyseessä oli moottoripyöräkerhon klubi, eikä siinä mitään, mutta tää ko. seura on supporttiklubi toiselle näistä isoista. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, kun en halua tulla leimatuksi mihinkään suuntaan, koska minulla ei minkäänlaisia suhteita kumpaankaan ole. Tuolla vain sattui majoitus olemaan tämänkaltainen keikkajärjestäjän järjestämänä…

Huhtikuussa on ehditty tekemään yhdet yhtiökokoukset ja yksi Brädin keikka Laitilan Kievarissa. Toi mesta menee niin Kekkos-mestoihin ettei mitään järkee.
Keikka itsessään meni oikeinkin mukavasti, ja allekirjoittanut ajoi siis lamputkin siinä samalla. Pienihän toi paikka oli, ja lavalle ei oikeastaan mitään sopinut, mutta tuommoinen pikkupumppu kuitenniin…

Tänään ei tila lopu kesken ja kaiun tarjoaa talo mutta kyllä se purku tulee tänäänkin vielä vastaan…

Näihin tunnelmiin tällä kertaa,
-Katti-

Loppu vuosi… …vuoden loppu… …mut ei kuitenkaan maailmanloppu, vaikka sitäkin odoteltiin…

Jaa-a… Tovi jos toinenkin on taas vierähtänyt tässä välissä, ja nyt en voi sanoa että syynä olisi ollut mikään muu kuin laiskuus…

Mitäs kaikkea tässä nyt on tapahtunutkaan?

Noh, mm. seuraavanlaisia kommelluksia on tullut vastaan…

Kävin ruuvaamassa monitoreja iPhone5:sen julkistuksessa Monroen Michaelille ja bändilleen, on ollut jos jonkin moista firmakisaa… …tuli vietettyä aikaa Talentin saliäänen parissa Baronalla sun muuta…

Oltiinhan me tekemässä myös autojen “mallinäytöstä” Merikaapelilla, sekä parit messutkin on sattuneet vielä loppuvuoteen.

Tehtiin yhdet melkoiset pikkujoulut myös tuossa marras-joulukuun taitteessa. Tai siis oli vissiin 3:t pikkujoulut, joissa meininki oli se, että oli erillinen rakennus ja purkutiimi, sekä sitten vetotiimi, johon itse kuuluin.

Myös jouluisia ja isänmaallisia juttuja on sattunut matkan varrelle. Olin mukana Helsingin joulukadun avajaisissa, HYY:n itsenäisyyspäivän vastaanotossa Senaatintorilla sekä lukuisissa pikkujouluissa ja firmapirskeissä.

Joulukuun suurin osa tuli ehdottomasti kuitenkin Kuului Laulu Enkelten –rundista johon siis pääsin ilokseni teknikoimaan. Kaikkiaan 8 eri paikkaa käytiin, jotka pääasiallisesti oli kirkkoja mutta osui matkalle myös 2 konserttisalia ja yksi kirkoksi vihkitty kasvihuone, johon oli kirkko rakennettu.

Tämä rundi oli sitä silkkaa parhautta. Olen etuoikeutettu kun pääsin tuollaisen ryhmän kanssa kiertämään. Kiitos teille kaikille mukana olleille vielä kerran! Olitte parhautta!

Toinen iso proggis jossa olin joulukuussa mukana oli Järvenpäätalossa esitetyn joulukonsertin televisiointi. Rännejä mulle tuli 02R:ään kaikki 40 kappaletta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tulossa 44 kanavaa, mutta pieniä muutoksia tuli matkan varrella, mikä ei minua kyllä haitannut yhtään.

Nyt näin joulun turvottamana ja maailmanlopun, tai siis odotetun sellaisen, jälkeen onkin hyvä suunnata eteenpäin, kuin mummo lumessa…

Näihin tunnelmiin (kuvia ehkä tulossa, tai sitten ei… …ei voi tietää vielä) erinomaista vuotta 2013 kaikille Teille!
-Katti-

Porispere, erikoishommaa sekä firmakisaa

Karmarockin jälkeen oli vuorossa kesän viimeinen isompi rykäisy, Porispere.

Tähän kisaan oli varattuna kaikkiaan 1,5 rakennuspäivää. Olihan meillä kaksi ihan isoa lavaa hoideltavana, joista itse otin haltuun päälavana toimineen Lokkilavan monitorit Henkan toimiessa mikkimanuna.

Alunperin oltiin siinä käsityksessä, että bändeiltä pääasiallisesti tulisi omat monitorisepät, mutta festarit on elämää ihmeellisempiä…
”pääsin” itse tekemään kaikkien ulkomaisten, sekä suurimman osan kotimaistenkin monitoreista. PMMP, HYI, Stam1na, Amorphis, Robin ja Chisu oli ainoat joille en tehnyt itse monitoreja. Toisin sanoen lauantai oli mulle kaikkein leppoisin päivä… …tai olisi ollut ilman niitä norjalaisia, joilla oli se 19 rumpukanavaa ja kiertuemanageri seisoi mun edessä koko keikan niin etten nähnyt popparista oikein vilaustakaan, jollen noussut penkille seisomaan…

…noh mikäs siinä, töitähän sinne oli lähdetty tekemään eiks je?

Kaikkiaan kulmia mulla oli 10 kpl, joiden lisäksi oli sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan ryhmiä, sidefillit mukaanlukien, taisi olla parhaillaan menossa semmoiset 11 kpl, eli melkoinen setti kaikkiaan…

Harmillista sinällään, että sade ilmeisesti säikytteli ihmisiä pois, ja ihan sellaista väen tungosta kun toivottiin ei perjantaina ja lauantaina nähty… Siis kyllähän siellä porukkaa oli, niin kuin tuosta ekasta kuvasta ylläpäin voi nähdä, mutta enemmänkin olis voinu olla… …toisaalta sunnuntaina auringon helliessä sitä väkeä sitten olikin ihan kivasti

Porisperen jälkeen vuorossa olikin ensin lavan rakennus puuhat Lipsasen Ilkan mökille joita seurasi Alahärmän Power Truck Show ja messurakennus. …ja niinkus ensimmäisestä kuvasta näkyy niin hauskaahan meillä siellä oli

Messujen rakennusta seuraavana oäivänä riivittiin pois se mökille pusattu lava ja järjesteltiin hieman varastoa, jonka jälkeen lähdettiin seuraavana päivänä purkamaan se messuosasto pois.

Poriin saavuttiin lopulta joskus puolenyön aikaan ja allekirjoittanut hyppäsi bussiin, joka vei minut kotia…

…mutta vain muutamaksi päiväksi ennen syksyn ensimmäisiä firmakisoja.

Kyseessä oli erään ison kotimaisen firman synttärit Turussa, VPK-talolla.

Tuota VPK-taloahan ei ole suunniteltu lainkaan tapahtumien järjestämistä varten ja niinpä siellä joutuu virkkaamaan vähän kaikkea ja paljon.

Tämän takia rakennukseen olikin varattu ylimääräisiä ukkoja ja aikaa reilusti (kaikkiaan semmoiset 8,5 tuntia deadlineen).

Rakennus, ja itse tilaisuuskin meni aivan mahtavasti. Asiakas, ja heidän asiakkaansa tykkäsi.

Ainoa asia jonka olisi voinut näin jälkiviisaana hoitaa toisin, olisi ollut se että meille olisi tullut tuore C-kortillinen kuski purkuun, tai purun loppuun.

Maaliin päästiin näinkin, ja oma vikahan tuo oli kun ei tullut ajateltua cryytä hankkiessa, eli ei siitä sen enempää.

Kaikin puolin kesästä jäi oikein positiivinen fiilis, Joensuun reissusta huolimatta, ja tän kesän Orjis-cryyn kanssa on käyty läpi melko paljon ja kaikkea… …ja joka jätkän otan milloin vaan hommiin mun kanssa…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Katti-

(copyright/kuvat Minka Matikainen)

Ukkosta ilmassa

Kirjuri Classicin rakennus meni ilman sen kummempia hässäköintejä ja siitä sitten jatkettiinkin Harjavaltaan kohti Karmarockia.

Tänä vuonna kasattiin ihan oikea lava, eli siis tuo Orjiksen 6x5m katto ja dekki 2-lavaksi, Harjavallan kaupungin (?) omistaman rekan perävaunun toimiessa edelleen päälavana.

Itse siis työskentelin rekan lavalla monitoripäässä, ja hommat oli sinällään varsin hyvin lapasessa. Olihan meillä sentään ihan ihka oikea rakennuspäivä, joskin siitä iso osa kului 2-lavan rakennukseen.
Itse vetopäivän aamuna ei mitään isompia ollut ihmeteltävänä ja kaikki vedot lähti meidän lavalla ihan ajallaan ja ongelmitta.

Bändeistä jäi mieleen Regina, joka siitäkin huolimatta että ei ollut mun musaa, vakuutti kyllä tasollaan ja ammattimaisuudellaan.

Semmoinen mainitsemisen arvoinen asia ko. päivästä kuitenkin on, että allekirjoittanut joutui puhaltamaan koko festarit päättäneen Paprika Korpsin keikan poikki 1,5 biisin jälkeen. Syy tähän oli sama kuin miksi Dingon keikka pistettiin samana iltana Turussa poikki, eli ukkonen.

Tuo rekan lava kun ei ole millään muotoa maadoitettu ja ukkonen alkoi jytistä ihan joka puolella, niin ajattelin että on ehkä paras pistää homma poikki ettei käy heikosti. Varsinkin kun lavan katolle oli vielä kasattu screeni joka olisi toiminut oikein komiana antennina ja ukkospyydyksenä.

Bändi ei oikein ensin ymmärtänyt kun hyppäsin keskelle lavaa ja ilmoitin et veto poikki. …noh lopulta ymmärsivät ja olivat kovin vihaisia kun niin tehtiin…

10 minuutin kuluttua keskusteltiin asiasta bändin kanssa kaikessa rauhassa, jolloin he tajusivat tilanteen vakavuuden…

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin ja kerrankos sitä festarit on katkaistu ukkosen takia. Mieluummin niin kuin että jotain olisi tapahtunut…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Heinäkuu… …mätäkuu?

Tässä on ollut viime postauksen jälkeen useampiakin juttuja…

On ollunna kamatoimitusta POTF:lle, Kelorockia, Baltic Jazzia, kamatoimitusta Neljälle Ruusulle, Porin Jazzkatua, Martti Servoa, Laura Voutilaista, Karjurockia ja nyt olen matkalla taas kohti Poria. Tällä viikolla olis vielä tarkoitus rakentaa Kirjurinluoto Classicia ja ottaa kunnon ote Karmarockista.

POTF ja Kelorock meni sillai kivasti, ei niissä mitään ihmeellistä tapahtunut, mitä ny Kelossa “pääsin” tekemään etupäätä ja sain tehdä kaikki yhtyeet Sydän Sydäntä lukuun ottamatta.

Baltic Jazz oli sitä samaa kuin ennenkin. Leppoisa ja mukava festari, jossa siis leivoin teltassa sekä monitorit että valot, kun ei sitä meidän valoseppää siellä koskaan näkynyt.
…tulipahan todistettua semmoinenkin vehjes kuin 7-kielinen basso. Katselin ensin että kaveri on kytkemässä kitaraansa hassusti bassostygeen ennen kuin huomasin että on aika tuhdit kielet kitaraksi

Samoissa kisoissa kävin tekemässä myös pyynnöstä JoStancen monitorit ja se keikka oli varsin onnistunut ja mahtava.

Ainoa semmoinen isompi hässäkkä tuli viimeisenä esiintyneen TrrrTrrrTrrr:n keikan aikana, kun roku ei oikein olisi halunnut pysyä pois lavalta. Siinä useampaan kertaan kollega Rantalan kanssa poistettiin hahmoja lavalta samalla kun järjestyksenvalvojat katseli vieressä… …lopulta tilanne kulminoitui siihen, että Rantala joutui ottamaan pienen pystypainin yhden yksikätisen kaverin kanssa ja saateltiin sit kaveri ulos. Tässä vaiheessa kysyin vieressä seisseeltä järkkäriltä että “pitäisköhän sun tehdä jotain?” Kaveri vastasi että “emmä tiiä”… …noh, mä tuumasin et kyl sun varmaan pitäis ja ilmoittiin sit asiasta JV-esimiehelle, kun alettiin Rantalaa jo ihan uhkailemaankin “turpiin antamisella”

Balticin jälkeen otin suunnan ensin kohti Luviaa, josta jatkettiin hetimiten Kalajoelle Neljän Ruusun tekniikan vientiin. Ainoat hankaluudet tuohon reissuun liittyen oli hieman turhan iso hoppu rakennuksessa, kun ovia oltiin aukaisemassa vasta tuntia myöhemmin kuin oli sovittu, ja se että allekirjoittanut astui vahingossa aukinaisen casen päälle, kaatuen ja nilkan haavoittaen. Noh, ei siihen edes sit tikkejä laitettu, ja nyt se on jo melkein kuin uusi.
Siinä samalla kun pukattiin kamoja kuorkkiin ihmeteltiin kun lifti hieman takkusi. Noh, kaikki kamat saatiin sisään ja päästiin nukkumaan hetkeksi ennen seuraavan päivän matkaa takaisin varastolle ja sieltä sitten Jazzkadulle.

Jazzkadun rakentamisessa menikin sitten seuraava ilta, ja kokonaan seuraava päivä, siinä samalla Apocalyptican kiertue managerille asioita selvitellessä.

Loppuviikon olinkin sitten itse taas bändikeikoilla etupäätä tekemässä. Ensin oli Naantalin Kaivohuone ja Martti Servo & Napander. Täytyy muuten sanoa, että pitkään aikaan yksi miellyttävimpiä paikkoja noin niin kuin henksun osalta joissa olen keikalle ollut… …roudaus ja tilan akustiikka onkin sit ihan toinen juttu…

Naantalista jatkoin sitten kohti Saarijärveä, jossa oli vuorossa Kukonhiekka ja Laura Voutilainen. Olin ensimmäistä kertaa etupäässä tuuraamassa, vaikka sinällään tuttu pumppu onkin, on etupää erilaista kuin monitorit.

Kaikki meni mahtavasti lukuun ottamatta sitä ihan keikan alussa tapahtunutta, toisen bändin aiheuttamaa miinaa johon polkaisin. Siellä siis oli kolmet eri PA:t pystyssä ja jokin toinen bändi oli jättänyt kamansa ilmeisesti auki, kun alkoi semmoinen matalataajuinen kierto, mikä ei loppunut vaikka laitoin kaikki mute ryhmätkin kiinni hetkeksi… …niin ja bändihän on siis 100% IEM kuuntelussa…

Liekkö toinen bändi huomannut tilanteen ja käynyt laittamassa lavan sivussa olleesta mikseristään mutet päälle kun tilanne rauhoittui… …meinasi vaan hieman ihmetyttää moinen aluksi…

Viimeisin keikka joka tähän postaukseen pääsee on Karjurock. Karjuun mentiin Lehtisen kanssa tekemään pisteitä jo keskiviikkona, jolloin Bachmannin poikain piti tulla tekemään lavaa. Siellä siis oli se Bachmannin iso mobiili.
Noh, Etelä-Suomen pojat oli sit semmoinen ujon 6 tuntia myöhässä, joten meillä meni aika syödessä ja auringossa loikoillessa… …ongelmallista vaan sinällään että sen takia oltiin itse koko ajan festarin alkuun saakka sen noin 5-6 tuntia suunnitellusta aikataulusta jäljessä, mikä näkyi meidän ensimmäisen yön unimäärässä…

Itse festarit meni oikeinkin mainiosti, joskin sillai erikoisfestarit oli kyseessä että aika moni bändi tuli ilman omaa monitori- ja valoteknikkoa. Tein itse mm. Lordin monitorit ja Lehtinen valot tästä syystä…

Sunnuntai oli myös erikoispäivä noilla festareilla. Meidän hoitamallamme 1-lavalla oli ainoastaan yksi esiintyjä, ja sekin illalla kello 20. Kyseessä oli Apocalyptica, ja hyvä niin että olivat ainoa, koska jouduttiin rakentamaan sekä lavan pintakaapelointi, monitorointi ja raiserit, sekä valoplotti uusiksi heitä varten.
En muista että aikaisemmin olisi käynyt itselle niin, että on ollut festarin purku ja rakennus samaan aikaan käynnissä… …piti meinaan olla hieman tarkkana mitä teki…

Lopullinen purku tehtiin sit kakkoslavan “karaoken” säestämänä. Paikalle jäänyt talkooporukka alkoi olla melko liikuttuneessa tilassa, ja kävi vuoron perään laulamassa erinäisten levyjen päälle… …vaihtelevalla menestyksellä ja volyymillä…

Lopulta taidettiin olla varastolla takaisin kello 8 aamulla, mutta mikä jäi harmittamaan oli, että joku joutui palaamaan takaisin vielä illalla ottamaan pisteet alas, koska tuuli oli yön aikana sen verran kova, ettei kattoon uskallettu kiivetä…

Kuvia näistä saattaa olla tulossa, jahka ehdin katsella kamerasta…
-Katti-

Semmoinen helppo perus festarikeikka… …eli kun kaikki ei mene ihan kuin Strömsöös vaan ihan mettään…

Ihan alkuun diskleimeri… Edusmallani yrityksellä ei ollut suoranaisesti mitään tekemistä hankaluuksien kanssa… …nyt vaan osu, sattu ja uppos just tän firman kohdalla, ois voinu olla mikä vaa firma…

Kyseessä oli siis Osuuskaupparock tuolla Joensuussa, ja tiiminä parasta A-ryhmää. Kaiken piti olla kohdillaan ja täsmäsään mukaan vettä voisi olla tulossa hieman Happoradion vedon aikana, mutta muutoin pitäisi olla kuivaa.

Torstaiaamuna lähdin siis junalla kohti Poria, josta oli tarkoitus ottaa vuokralle yhdistelmä ja jatkaa Tupakin kanssa sillä matkaa Luvialle, josta poimittaisiin kamat kyytiin.

Kaikki meni oikeinkin mainiosti aina siihen saakka, kunnes tuo pakkaus hieman venähti. Alunperin piti olla lähdössä siinä kello 16, mutta todellisuudessa lähtö tapahtui kello 19. Ei sinällään ihan kauhea muutos 4 päivän reissulle, mutta suoraan pois ensimmäisen yön unista…

Joensuuhun päästiin ilman kommelluksia, mitä nyt meidän hotelli oli vaihtunut lennosta toiseen Sokokseen, joka siis oli väärällä puolella jokea. …noh, veimme autot silti jo lähelle festarialuetta ja käveltiin aamuyölllä hotellille.

Heti perjantaiaamuna lähdettiin komeassa kelissä rakentamaan ja mieli oli korkealla.

Jostain syystä tuo rakennus kuitenkin kesti huomattavasti odotettua pidempään ja niinpä hommat jäi osittain kesken ajan loppumisen takia, osittain siksi, että ravintolan yökerhossa olleelle Jukka Pojan keikalle oli mennyt muun muassa meidän toisen puolen lentosubit…

Noh, yöunet jäi taas hieman vähiin ja aamulla painuttiin jatkamaan puuhastelua. Valitettavasti se alakerran setti oli jäänyt osittain purkamatta, joten se hieman aiheutti hoppua, mutta kaikki saatiin kuitenkin valmiiksi ennen kuin Teräsniska tuli tekemään tsekkiään.

Tässä vaiheessa alkoikin sitten sataa… …ja sitä sadetta tuli sitten käytännössä tauotta koko päivän…

Suhteellisen väsyneinä ja märässä kelissä päätettiin että vetojen jälkeen puretaan vain 2-lava ja 1-lavan tekniikka pintoja myöten. Kaikki roikkuva jätettäisiin aamuun ja lähdettiin kohti hotellia ja unta.

Aamulla kun tultiin takaisin huomattiin heti että ongelmia on kelin takia tiedossa. Perävaunu oli uponnut komeasti ruohoon, samoin kuin toinen kuorma-auto. Lisäksi kuorma-auton lifti oli päättänyt laskea öljyt ulos, joten se ei oikein jaksanut kuormaa nostaa…
…tässä vaiheessa olinkin jo yhteydessä järjestäjään, koska he meidät tuonne olivat ajattaneet, ja pyysin heitä hommaamaan hinausauton meille illaksi.

Yksikään case ei liikkunut siinä lillussa ja niin kaikki piti kantaa käsin siten, että tyhjät caset vietiin liftille ja tavarat kannettiin sitten caseihin…

Alunperin suunniteltu purkuaikataulu 4-kertastui lopulta, ja onneksi Kärripoikien mies oli yhteydessä illan mittaan, jotta saatiin aikataulut sovittua siten, että ei kumpikaan joutunut odottamaan toista…

Tähän vaiheeseen on pakko antaa todella iso käsi Kärripojille! Aivan mahtavaa toimintaa!

Kun lopulta noin 4 tunnin taistelun jälkeen oltiin saatu molemmat autot (kuorkki ja yhdistelmä) kovalle maalle, päätettiiin ottaa vielä hotellihuone yhdeksi yöksi. Olihan kello jo 05:00 aamulla tässä vaiheessa.

Aamulla kun herättiin niin kaikilla oli oikein mahtifiilis aamupalalla. Helppo päivä edessä sisältäen pelkkää ajoa Luvialle ja lopulta rekan purku. Niin sitä lähdettiin matkaa taivaltamaan sateen edelleen tippuessa ihan maahan saakka. Toisaalta hyvä, lähteepä toi kaikki savi pois autoista.

Siinä sitä sitten ajeltiin peräkkäin, yhdistelmä keulilla kuskinaan Tupak ja Sirén, ja me Henkan kanssa perässä Volvolla.

Volvon löpömittari alkoi näyttää huolestuttavan alhaista lukemaa, ja koska tuossa Joensuu-Varkaus välillä ei liiemmin ole noita huoltoasemia, päätettiin Henkan kanssa ottaa dieseliä siitä Karvionkanavan Nesteeltä, Heinävedeltä…

Ajettiin pihaan ja mietittiin, että hieman on matalan näköinen tuo katos, mutta kun ei siinä korkeusvarotusta näkynyt, niin ajateltiin että kyllä siihen varmaan sovitaan… …no, ei sit sovittu… Siinä kun alle livuin yht’äkkiä tömähti ja loisteputken, koristelevyjen sun muiden osia alkoi putoilla päälle.
Kysäisin Henkalta, josko hän hyppäisi ulos ja vilkaisisi päästäänkö ihan peruuttamalla pois… …Henkka tuumasi että “odotas hetki, ottaa hieman pipiä päähän”. Tässä vaiheessa tajusin että Henkka oli lentänyt samalla tuohon tuulilasiin… …onneksi ei Henkalle käynyt tuossa kuinkaan ja ei muuta kuin sisälle paperihommiin… …löytyi samalla se korkeusvaroituskin. Se oli tien poskessa ja jäänyt täysin huomaamatta molemmilta meiltä…

Lopulta kun ko. lappu oli täytetty (samalla Henkka sit tankkasi sen auton. Oli kuulemma pidennetty letku yhdessä pumpussa) lähdettiin jatkamaan matkaa Henkan ajaessa ja minun soitellessa vakuutusyhtiöön asian tiimoilta.

Päästiin Varkauteen ja siinä toisten kanssa kahvilla pystyttiin jo naureskelemaan tällekin asialle, vaikka tokihan se minua itseäni harmitti… …isostikin…

Varkaudesta matka jatkui kohti Jämsää, jossa päätettiin pitää lounastauko.

Jämsästä lähdettyämme päätettiin Henkan kanssa mennä ohi rekasta. Onneksi mentiin, koska heti kun päästiin ohi, jäbät soitti ja sanoi että meidän taka-akselin rattaat ei voi hyvin…

Otettiin sitten tienposkeen ja huomattiin, että apukuskin puolen paripyöristä sisempi oli ihan riekaleina ja toisenkin puolen sisemmästä oli pettänyt runko… …no tämä ei maailman isoin ongelma ollut, koska ei meillä juurikaan ollut kuormaa, mutta se että apukuskin puoliseen vanteeseen oli valunut peräöljyä alkoi huolettamaan enemmän… …eikä toi ehjäkään rengas niin hyvältä näyttänyt…

Päätettiin kuitenkin nilkuttaa Orituvalle ja samalla soiteltiin Jem-Tec –nimiseen yritykseen, josta saimmekin apua. Valitettavasti kaveri oli toisella keikalla, ja jouduimme odottelemaan hänen saapumistaan semmoisen 1,5 tuntia.

Loppujen lopuksi ei sitä autoa ihan kuntoon saanut, mutta lisättyään 12 litraa peräöljyä (säiliön tilavuus 20l), laitettuamme lisää ilmaa renkaisiin ja kaverin tarkastettua laakerin kunnon lupasi hän meille että teknisesti (rengasta lukuun ottamatta) pääsisimme perille…

Siitä sitten lähettiin hissuksiin ajelemaan eteenpäin ja lopulta Luvialle varaston pihaan saavuin kello 02:00… …väsyneenä, mutta onnellisena…

Lisää kuvia saattaapi olla tulossa, ehkä…

Mä ehkä hävisin tän pelin, mut onnex se on kuitenkin edes ohi,
-Katti-