tiistai 17. elokuuta 2010

Orjia oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki…

Sunset Beach Partyjen jälkeen siis suuntailin kohti Varsinais-Suomea ja Luviaa, jossa oli tiedossa viikonmittainen päivystys. Olihan Raumalla pitsiviikkoa ja kaikenlaista muutakin.

Maanantai:
Viikko alkoi siis pakkauksella. Tai niin mä siis luulin, mutta saapuessani varastolle huomasin, että Kenttäjohtaja olikin jo pakannut kamat ja lähtenyt sutimaan… Muuten ihan kiva, mutta kaikkee sellaista pientä ja tarpeellista oli jäänyt pois ja sitä sitten arvottiin jotta miten mennään… …saunan kautta kuitenkin nukkumaan sen suurempia huolimatta…

Tiistai:
Vuorossa oli siis jokin lastenkonsertti Raumalla pitsiviikkoihin liittyen ja samalla se suuren suuri pitsimissikilpailu. Mikäs siinä, Kenttäjohtajakin saapui kuitenkin aamulla varastolle, joten puuttuvat kamat kyytiin ja kahvin kautta kohti Raumaa.

Raumalle saavuttuamme aloimmekin tyhjentää autoa ja miettimään miten suoriudutaan. Samalla tuli Rauman edustaja tuomaan meille sitä luvattu 3x32A ja viimekesäisestä sähkösekoilusta viisastuneena kysyin, että onhan nyt sitten kaikki kunnossa. Kuulemma oli, joten ei muuta kuin oma keskus kiinni ja kohta prossu tulille, että pääsee hieman päivittämään asetuksia.

Noh hyvin pian sieltä prossusta rupesikin sitten pukkaamaan sellaista sinertävää savua ja tiesin heti mistä on kyse. Onneksi en sentään ehtinyt päätteitä käynnistää, niin saatiin vielä homma toimimaan kunhan Kenttäjohtaja jätti valohommat hetkeksi silleen ja lähti uuden prossun varastolta noukkimaan.

Ennen uuden prossun tulille laittamista vaadin kaupungilta sähkömiehen toteamaan oikean jännitteen. Tällä kertaa siis syy oli heidän vuokraamassaan kaapelissa, jossa oli sujuvasti kytketty nolla ja vaihe ristiin… …mietin vaan itsekseni että mistä näitä tulee…

Hieman sykkimistähän tuo aiheutti ja meinasi päästä parku kun tuli joku iso promoottori kertomaan että on portaat väärällä puolen lavaa ja meillä teltta samoin väärällä puolella… …eipä ollut meidän moka kun ei lavaa tuotu ja sovittiinkin, että lastenkonsertti menee silleen kuin menee ja sitten sen jälkeen muutellaan, koska muuten olisi varmaan lastenkonsertti viivästynyt.

Lastenkonsertti menikin oikein kivasti ja lapset tykkäsivät.

Lastenkonsertin jälkeen puuhasteltiin sitten tuo teltta toiselle puolen lavaa (mainittakoon tässä vaiheessa, että jos oltaisiin otettu se kaukopeli mukaan, niin ei tuotakaan olis tarvinnut tehdä) ja aloitettiin iltaan suhtautuminen.

Tuli siinä jossain välissä missikisan koreografikin oman iPodinsa kanssa ja käytiin läpi koreografiat ja taustamusat. Tulipahan samalla todistettua että saa sillä iTunesilla ihan hirveätä shaibeakin aikaiseksi. Oli varmaan käytetty jotain alinta bitratea kun oli NIIN rupisen kuuloisia raitoja, että piti ihan jälkikäteen vielä kuunnella omalla musalla, että eihän PA:ssa vaan ole jotain hätää… …no ei ollut, ei…

Ohessa pari kuvaa stagesta (bändi joutui melko taakse kun missien piti olla etualalla) ja kuva meidän työpisteestä (sekä Kenttäjohtaja Lehtisestä), josta ei paljoa nähnyt…

DSC03117  DSC03116 DSC03114

Itse ilta meni leppoisasti, joskin Pantse Syrjä istui juurikin minun edessäni tuomaristossa enkä siis itse nähnyt juurikaan lavalle, mutta kai ne sen missin sai sitten valittua.

Illan päätti covereita soittava yhtye, joka kyllä veti sit tällä kertaa niin riman alta nuo välispiikit ettei ihan äskettäin ole tullut vastaan.

Vetojen jälkeen kamat kasaan ja soitto varastolle, että pistävät saunan tulille. Tästä sitten kohti varastoa ja saunaa…

Keskiviikko:
Keskiviikko olikin sitten hieman sateisempi ja agendana oli Lauri Tähkä Elonkerjuunsa kanssa Unajalla.

Tänne lähdettiinkin hieman isommalla kokoonpanolla. Taisi olla kaikkiaan parhaalla hetkellä tonteilla semmoiset 6 Orjatorin palkollista.

Sateinen oli aamu ja juuri Raumalle saapuessamme kun Hooverin piti käydä poimimassa Mixa, huomattiin että ensimmäinen kulkueemme auto otti ja puhalsi apua tienposkessa. Ei muuta kuin Kenttäjohtaja humppakuutiolla hakemaan Mixaa samalla kun minä ja Santtu jatkeltiin Volvolla kohti Unajaa… …ongelmanahan oli se, että kumpikaan meistä ei ollut ennen ko. paikassa käynyt, joten arvalla ajettiin, ja kerrankin osuttiin ekalla oikeaan :)

Siitä sit pukkamaan autoa tyhjäksi ja kamoja asettelemaan paikoilleen. Tällä kertaa sovittiin Mixan kanssa, että mä otan vastuun etupäästä ja hää on tuolla lavan päässä. Mikäs siinä.

Eteenpäin vedettiin 2 kaukokaapelia, toinen lämppärille, joka kytkettiin meidän pöytää, ja toinen Tähkää varten, joka tulisi sitten kytkettyä siihen heidän Si:hinsä. Lisäksi siihen kaapelikouruun tuli DMX-letku ja paluihin käytetty kaukokaapeli, johon myös huutolinjat kytkettiin…

PA:n perusohjaus tapahtui soutuvenheellä johon oli rakennettu 2 tasa-arvoista input paria mikserin taakse, niin pääsi Ketola suoraan venheeseen kiinni sellaisenaan…
Venheestä meni sitten 6 outputtia lavalle päin, joista 2 vielä jaettiin lavalla pikku BSS:illä siten, että saatiin tuonne Auralle ajeltua biamppina… 2 outputtia oli lentosubeille ja 2 outputtia monorykelmälle 21:siä, joita ajeltiin vielä ihan kardioidina.

Täytyy sanoa että kyllä tuo setti ihan kivasti soi. Mun mielestä monet nilittää ihan turhaan ton Auran PA:n laatua. Kyllä kaikki sepät jotka on sillä vedelleet sillon kun itse oon paikalla ollut ovat olleet riittävän tyytyväisiä. Toki jos valita sais vapaasti ni varmaan mäkin jotain Meyeriä mieluummin ottaisin, mut on niissä toi hintalappukin vähän eri ja kyllä tolla Aurallakin vetelee ihan hyvin, kun se on kunnolla viritetty ja kasattu…

Einari ButBut tuli tekemään tuon lämppärin keulat, joten itselle jäi vaan tarjoilijan rooli. No mikäs siinä…

Tähkän show oli varsin menevä, vaikkei meikäläinen siitä niin perustakaan, mutta esim. se flashdrop oli kyllä ihan magee.

 DSC03123 DSC03126 DSC03127 DSC03128

Ketola oli oikeinkin tyytyväinen PA:han ja meininkeihin meidän osaltamme ja heti kun saatiin bändit pois lavalta alettiin purkamaan tota setuppia… Oliskohan kello ollut jotain 5 luokkaa aamulla kun päästiin unille… …täytyy sanoa, että tuo Movarin vanha Tomcatin lava on kyllä näppärä kun siinä on moottorikelkat ja kaikkee… ainoastaan PA-wingit piti rakentaa fysiikalla…

Torstai:
Torstai olikin minulla ja Kenttäjohtajalla varastopäivä. Jouduttiin siinä hieman virpomaan kamoja ees-sun-taas, kun perjantaina oli vuorossa Mustan Pitsin Yö ja useita lavoja soimassa yhtä aikaa ja sit siitä suoraan oli tarkoitus jatkaa lauantaille, jolloin olisi Karmarockissa 2 lavaa ja Stadissa 1 lava soimassa samaan aikaan… …hieman siis suunnittelua vaadittiin että mitä mihinkin pakataan ja miten kamoja jaellaan…

Noh, Volvon lifti meni kiinni siinä puolen yön aikaan, sateessa ja ukkosessa kuinkas muutenkaan, jonka jälkeen suunnattiin sitten saunaan lämmittelemään…
…kävihän tuossa semmoinen pikku aksidenttikin että tuollainen vanhaa kivipäätettä sisältävä räkki tippui ja kaatui suoraan mun jalalle, kun hieman tönäistiin vieressä ollutta läjää (juu, ei oltu vielä sidottu kaikkea tuossa välissä). Onneksi oli turvakengät niin selvisi vain haavalla sääressä ja komealla mustelmalla… ja jotta ilta olisi täydellinen tuli sitten astuttua vielä lahjakkaasti nokkospuskaan oikein kunnolla shortsit jalassa…

Perjantai:
Perjantaiaamuna suunnattiin sitten kohti Raumaa ja Mustan Pitsin Yötä. Meille oli Kenttäjohtajan kanssa osunut kohdalle se torilla oleva “pikkulava”, jolla olisi mm. tanssit illan lopuksi.

Kyseessä oli siis se samainen mobiilistage joka oli jo tiistaina tullut tutuksi ja koska meillä nyt sattui olemaan Volvossa tuota kamaa hieman enemmänkin mukana, päätettiin sitten tehdä oikein näyttävä valokattaus.
Harmittaa kun ei tullut kameraa mukaan tälle vedolle, tai siis tulihan se mut se unohtu autoon eikä sit enää ehtiny sitä hakemaan… …veti nimittäin Kenttäjohtaja melko hienoa settiä.

Päivä alkoi taas lastenkonsertilla, jonka aloitti Johanna Iivanaisen vetämä Uppo-Nalle orkesteri. Kitarassa oli Nymanin Marzi ja sanomattakin selvää, että keulilla oli oikein mukavaa vedellä.

Seuraavaksi oli Sähköankerias ja siitäkin selvittiin, joskaan toi headset ja hiljainen lähtötaso ei ole kovin miksaajaystävällinen yhdistelmä. Varsinkaan kun monitoritkin tehdään keulilta… …noh lapset tykkäs eli hyvinhän se meni.

Tän jälkeen oli pikkuinen breikki, jonka aikana päästiin asettelemaan lavalle ensimmäisen humppabändin kamat. Hyvin vetivät herrat, ja Piritta, mutta illan viimeinen orkka sitten olikin melkoinen show.

Pasi Vainionperä yhtyeineen oli siis kyseessä ja mietin että miten on niin tutun oloinen nimi porukalla, kunnes näin sällit. Nämä samat kaverithan oli heinäkuun alussa Tulenliekissä kun oltiin siellä Milanan kanssa.

Harvoin on kuulunut yleisöstä kommentteja että “voisitko soittaa lujempaa?”. Olisinhan minä voinut, mutta kun huviluvat ei siihen mahdollisuutta antaneet.

Vedon loputtua purettiin kamat ja pakattiin autot vielä osittain uusiksi, koska Kenttäjohtaja lähtisi humppiksella kohti Stadia ja minä Volvolla kohti Karmarockia, johon mulle tulisi kaveriksi Mixa ja Lamppu, sekä toiselle lavalle HYI:n kaverit.
…no, kävin minä varastolla hieman nukkumassa välissä, jonkun 2 tuntia tai jotain…

Lauantai:
Lauantaiaamuna kun piti lähteä kohti Harjavaltaa ja Karmarockia niin suorittaminen oli noussut jo aivan uudelle tasolle.

Jotenkin oli verkkaista tuo minun ja Mixan touhuaminen mutta valmiiksi saatiin, hyvissä ajoin ennen määräaikaa… …ainoa oikeasti harmittava asia oli se, että jäi tuo PA niinkin alas. Ei ihan onnistunut meillä se alkuperäinen idea laittaa noita yläpäitä (HK linear) pillet vastakkain yhteen… Olis tullu liian epävakaa läjä nääs…

Ekana bändinä oli Perttu Kurikan nimipäivä (tai jotain sen suuntaista). Kyseessä oli siis erikoisorkka, jota en tiennyt aluksi. Luulin että ovat vaan niin sekaisin/kännissä/tms, mutta sitten kävi ilmi että koko porukka on kehitysvammaisia. Sellaista peruspunkkia vetelivät ja ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu punk-bändi. Täytyy sanoa, että sellainen hyvä mieli tarttui kun näki sellaista lapsenkaltaista intoa tätä musajuttua kohtaan, jota niin harvoin nykyään enää muuten näkee. Parhautta!

Tekivät Ylelle dokkariakin keikasta joten vaara on että allekirjoittanutkin joutuu televisioon vilahtamaan…

Sitten loppuilta olikin sellaista normi festarimeininkiä, mitä nyt hieman erään artistin loppu oli rajumman oloinen, johon liittyi mm. rumpujen kaataminen, peltien päällä hyppiminen, mikkien heittely jne. …myös Lapkon keikkaan kuului yllätys. Kesken keikan tuli kaveri puku päällä sahaamaan sellaisen MDF-levyn moottorisahalla kappaleiksi…

Lapkon lopeteltua laitettiin meidän lava nippuun ja melkein ehdittiin saada kaikki valmiiksi ennen kuin 1-lava lopetti. Siitä sitten auttamaan Jonea, Tuomasta, Jaskaa ja Mäksää sinne purkuun.

Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes 6kg jauhesammutin päätti purkautua tuonne Volvon tavaratilaan ja suoraan päin näköä (oli vissiin sokka hävinnyt tai jotain)… …melko karvaan makuista evästä sanon mä… Harmi ettei ollut kameraa käsillä, koska se oli kuin suuremmankin savukoneen jäljiltä, mutta ohessa Santerin ottama kuva varastolla, kun pojat purki kamoja pois maanantaina.

Muutoin selvittiin tästäkin viikosta siis hengissä ja kotona Jokelassa olin joskus 14 aikoihin sunnuntaina, kun olin ensin käynyt hieman nukkumassa varastolla…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
-Katti-

maanantai 9. elokuuta 2010

Sunset Beach Party 2010

Oli taas aika tuon kesäisen rantakisan. Oikein mukavat juhlat ovat yleensä olleet, joten ei siinä suurempia murheita mielessä ollut tälläkään kertaa.

Viimevuotiseen verrattuna olin tällä kertaa tuolla lavan päässä ja puuhastelinkin Timpen kanssa ensin valot sellaiseen “työkorkeuteen” että pääsi sen äänenkin kimppuun, samalla kun Matti ja Pakke ihmettelivät etupäätä ja PA:ta pystyyn.

Oikein leppoisa pystytyspäivä siis helteessä hyvässä porukassa, ja tällä kertaa oli sitten nuo sähkötkin tarkastettu useampaan otteeseen, ettei edellisvuotinen episodi uusiutuisi.

Kamat saatiin pystyyn, uimassakin käytiin ja sitten suunnattiin tuonne majoitukseen, jossa tällä kertaa olimmekin ilman bändien tahi muiden tahojen häirintää.

Siinä saunottuamme, uituamme ja makkaraa paisteltuamme painuttiin nukkumaan sellaiset oikein hyvät yöunet.

Ensimmäisen vetopäivän aamuna oli keli huomattavasti koleampi kuin mitä pystytyksessä oli ollut, mutta siltikin vielä ihan siedettävä. Vesisadettahan siis säätiedotuksien mukaan odoteltiin saapuvaksi milloin vain.

Ensimmäiset tsekit pois alta ja homma tulille. Siitä se sitten taas lähti, tänäkin vuonna ja perjantai vielä selvittiinkin ilman sadetta.

Mikä oli kovin erikoista, oli se että ainoastaan Jenni toi perjantaina oman monitoriteknikon tullessaan. Täytyy sanoa, että mukavata oli kun Kal tuli tekemään nuo monitorit, niin pääsi sitten syömään itsekin…

Ehkä mukavin asiakas perjantaina oli tuo Bastardos. Selkeät toiveet monitoroinnin osalta ja hyvä meininki…

Jennin vedon jälkeen kamat kumolleen, kun sitä sadetta edelleen odoteltiin ja sitten taas saunaan ja nukkumaan.

Lauantaina tulimmekin hieman aiemmin tonteille, kun Tallu Show Band oli tulossa tekemään tsekkiä hyvissä ajoin. Ihan positiivista sinällään, koska silloin nähtiin mekin mistä on kysymys (mitään raideria tms. ei ollut tullut).

Tuokin tsekki meni oikein hyvin ja sen jälkeen tehtiin vielä Day Elevenin tsekki ja sitten odottelemaan päivän alkua.

Ainoa sellainen hasardin paikka oli tuo Tallun vaihto, vaan onneksi oli ennen sitä Francine, mikä on suht’ iisi ja sen jälkeen Happoradio, joka on talon teknikoille tosi iisi… Itse asiassa Happojen vedon aikana purettiin koko talon oma monitorikioski pois ja seuraavien vaihtojen aikana kaikki kulmat, side fillit ja rumpu fillitkin… …kun ei kuulemma Ylpöllä tahi Maijalla niille käyttöä ollut…

Viimeisessä vaihdossa sitten vietiin kaikki muukin jo pois lavalta, kun Maijalla oli kaikki omaa, mikkipiuhoista lähtien. Meillä oli siis koko lavan pää kaukokaapelia ja päätteitä lukuun ottamatta pakattuna caseihin ennen kuin viimeinen artisti lopetti vetonsa :)

Heti Maijan lopetettua painuttiin valojen ja PA:n kimppuun ja tällä kertaa se sade sitten tuli kunnolla päälle vasta tässä vaiheessa. Noh, mikäs siinä. Sadevaatteet päälle ja niin oli kamat kasassa jo joskus 2:30 aikoihin yöllä, jolloin päästiin lähtemään kuka mihinkin…

Tokihan se yksi kommellus piti tällekin reissulle saada. Siinä Ylpön ja Maijan vaihdossa, oli apukädet kantaneet sellaisen salkun jossa oli kaikki firman DI boxit ja tuulisuojat Ylpön autoon vahingossa. Sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja lopulta melkein viikkoa myöhemmin se kuulemma löysi sitten tiensä takaisin.

Kuvia saattaa olla tulossa, jos ehdin/jaksan/viitsin laittaa…
-Katti-

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Tanssimeininkiä…

Nonni… Viime viikonloppu menikin sitten ihan itsekseen ja oikeinkin mukavasti Milana Misicin ja Mandshuria (tulikohan kirjoitettua oikein?) orkan kanssa.

Mentiin kaikki Häkkisen uudella Crafterilla ja leppoisaa oli. Kelitkin suosivat tällä kertaa oikein kivasti.

Lähtö oli siis perjantaina Anglen varastolta josta poukattiin Tikkurilan juna-asemalta kyytiin Tumppu ja Frank, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Jyväskylä ja aina niin “ihana” Jyväshovi…

Noh, jotain pikku kommelluksia sattui tuossa menomatkalla ja jouduttiin pysähtymään mm. pesemään muovisia lattiamattoja juomien sinne kaatuessa, mutta suuremmitta ongelmitta päästiin siis perille…

Perjantai-iltaa Jyväshovissa

Ne jotka tuolla Jyväshovissa ovat käyneet tietävät kuinka ahterista tuo load-in siellä on. Käytännössähän se tapahtuu siis siitä hotellin pääovesta sillä samalla hissillä jota hotellivieraatkin käyttävät. Oli siinä taas muutamalla mammalla suupielet alaspäin kun meidän mustat laatikot suuntailivat hissiin… …ei vaan voitu koko ajan olla kohteliaita ja päästää ihmisiä hissiin, muuten olis meidän omat aikataulut kosahtaneet todella…

Sille Jyväshovin lavalle vois kyllä kanssa tehdä jotain. Se on nimittäin aika pommi rakentaa bändille niin, että niiden ois kiva siellä soitella ja elellä. Noh, meillä nyt ei ollut mitään extraa mukana kun monitoritkin ajellaan etupäästä, joten kyllä me sinne sovittiin, mutta mietinpä vaan yhtyeitä joilla on omaa valoa jne.

Tsekki ja molemmat vedot meni mallikkaasti, jonka jälkeen mikit salkkuun ja etupää alas ja caset kiinni. Sen jälkeen Poppariin vielä hakemaan mahdollisia jamifiiliksiä, mutta ei siellä enää mitään tapahtunut. Hetki siinä kuitenkin turistiin, kun sattui järkkäri olemaan lapsuudentuttuja… …pieni on tämä Suomen maa, todellakin…

Siitä sit nukkumaan ja hyvien yöunien ja aamupalan (ois voinu nukkua pidempäänkin, mut ku se aamupala oli tarjolla vaan 10:30 saakka) kamoja niputtamaan ja autoon nostelemaan.

Tämän jälkeen ehti vielä käymään huoneessa suihkussa ja hieman lepäämässä ennen kuin suunnattiin kohti Leppävirtaa ja Tulenliekkiä…

Lauantai-illan lavatanssit @ Tulenliekki

Noh tulipahan menetettyä poikuus tuossakin, siis tanssilavameiningissä. Oli nimittäin eka kerta tanssilavoilla ja täytyy sanoa, että kyllä arvostan, ainakin enemmän kuin klubitusta.

Tanssilavoille jengi tulee oikeasti nauttimaan musiikista ja tanssimisesta ja se dokaaminen on todellakin hyvin vähäistä ja sivuseikka.

Niin, ja tuo Tulenliekki on muuten melko mahtavan näköinen ja oloinen paikka… …suosittelen piipahtamaan…

Illan aikana siis oli Milanan settejä 2 kpl ja sitten toisen bandin settejä 3. Meinasi hieman tulla tunku siihen lavalle, varsinkin kun heilläkin oli oma tekniikka, mutta sovittiin kuitenkin, kun oikein yritettiin :)

Tällä kertaa tsekki olikin todella nopea, koska minulla oli valmis scene jo olemassa (parilla keikalla muokattu), ja sen pohjalle oli nopea rakentaa. Sen verran käytiin biisejä läpi että popilla oli hyvä olla.

Tästä sit syömään ja odottelemaan…

Keikat itsessään meni oikein mukavasti ja tanssijatkin tykkäsi. Jännä juttu oli se, että aina kun tanssijat oli tanssimassa tilan oma kaiku käytännössä kuoli, mutta heti kun ihmiset istuivat alas, se kaiku palasi takaisin… …hyvän kuuloisia noi molemmat setit silti oli, vaikka itse sanonkin…

Toisen setin jälkeen mentiin hetkeksi lepäämään ja syömään paistettuja muikkuja ja ensimmäisessä tauossa revittiin alas kamoja niin paljon kuin voitiin ennen kuin se toinen bändi aloitti taas soittamisen.

Loppujen lopuksi vain kaukokaapeli ja muutamat sähköt jouduttiin jättämään ja samoin tein kun se toinen bändi lopetti vedettiin nekin ja lähdettiin kotimatkalle.

Vantaan varastolla oltiin 7 aikoihin aamulla ja kotona oli joskus kello 8. Siitä nukkumaan pariksi tunniksi ja sen jälkeen rannalle perheen kanssa.

Mukavaa oli, ja tuo Jyväskylässä vietetty yö edesauttoi paljon jaksamista kotimatkalla ja sit kotona seuraavana päivänä…

-Katti-

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Synttärijuhlat Burleski-clubilla

Tämä kiepaus tuli semmoisella sopivalla 3 päivän varoitusajalla ja ohjeistuksella “tarvittaisiin miksaaja Koopille, niin joo… …mikit ja pöytä sekä monitorit pitäis viedä mukana”.

Kyseessä oli siis ensimmäisen käsitykseni mukaan ihan normi Koopin akkarikeikka (2 akustista kitaraa ja 2 laulua!). Mikäs siinä… …16-kanavainen ÄläYsi kainaloon, parit laulumikit, 2 DI:tä ja 2 kulmaa ja niille moottori… …ja muutamat tarvittavat kaapelit (pieni lavahaku, mikkipiuhat ja syötöt tuonne talonjärjestelmään sekä pekonit monitoreille).

Koska Burleskin omilla kamoilla siis mentiin ja ne on silleen kivasti “diskomeiningilllä” asennettu, ei stereokuvan hakemisesta olisi tullut kuitenkaan mitään, joten päätin sijoittaa mikserin turvallisimpaan paikkaan, heti “stagen” viereen.

Noh, lähempänä kävi ilmi, että kyseessä oli yksityistilaisuus ja Koop oli "yllätysesiintyjä”. Jonkinlaiset synttärit ilmeisesti. Ja joku 650 kutsuttua…

Tulin paikalle ja kannoin kamat asemiin. Menihän siihen liikutteluun ja kytkemiseen sekä testaamiseen semmoiset vajaat 40 minuuttia… Tämän jälkeen tsekki, ja sekä popin että itseni ollessa tyytyväinen odottelemaan…

…niin tai siis ekaksi otettiin kaikki mikrofonit, DI:t, kulmat ja kaapelit pois “stagelta”, koska kyseessä oli siis “ylläriveto” ja kaiken piti olla piilossa ihan H-hetkeen saakka.

Tätä odottelua sitten kestikin sen 3,5 tuntia aina 22:50 saakka, jolloin heitin heitin mikit, boxit ja kulmat paikoilleen. Veto itsessään alkoi kello 32 ja ei sinne ihan sitä 650 henkeä tullut… …taisi olla lähempänä 70…

Eipähän ollut minun pussistani pois ja sain kuitenkin omani sovitun mukaisesti… …saattaa silti olla, että joku iskä hieman joutui tyttärensä juhlia jälkikäteen makselemaan…

Itse veto meni mitä mainioimmin. Roku ja pop tykkäsi ja mullakin oli ihan leppoisaa.

Niin, joo ja täytyy sanoa, että kyllä tuo Koop ihan laulumiehiä on. Varsin komeasti veteli kaverinsa (James?) kanssa…

Parhautta oli se, että mulla lojahti pirssin luukku kiinni kello 00:50, eli ei tarvinnut mitään pilkkuja yms. odotella :)

No, mut joskus siis näinkin…
-Katti-

torstai 3. kesäkuuta 2010

Milana Misic @ Rauhalahti, Kuopio

Nonni… Jotenkin taas on tämä kirjoittelu jäänyt väliin, mutta toisaalta ei tuolla Kuopijossa mitään kummallista tapahtunutkaan…

Kyseessä oli siis normi tanssiravintelikeikka Rauhalahdessa, joka koostui 2 setistä. Ihan perusmeininkiä siis.

Roudaus tuonne Rauhalahden tanssiravintolaan on kylläkin tehty ihan turhankin ikäväksi. Vaikka alla olikin paku, jossa oli ramppi ja kaikkea, ei se auttanut, kun oli silti ne 5 porrasta siinä pihalta sisältä. Olivat vielä sen verran kaukana, että ei ramppikaan yltänyt siihen päälle saakka… …niin ja aulan läpi ei tuota “flat push, 40m” reittiä saanut käyttää, vaikkei siellä ketään ollutkaan…

Noh kamat saatiin sisään ja pystyyn, sekä tsekkikin tehtyä, jonka jälkeen olikin aika syödä hieman ja katsoa Suomen lätkämatsi. Meinasivat jellonat taas tehdä melkoisen trillerin tuosta pelistä, mutta niin se vaan voitoksi kääntyi, vielä tuossa vaiheessa…

Siitä sitten suoraan keikalle ja aika pian tuli pyyntö että joskos sitä volyymiä hieman nostettaisiin. Siis että täh!?! Te haluatte siis isommalle? Mikäs siinä, sopii mulle ja saapahan paremmin erottelua kun ei lavalta tule enää mitään läpi :)

Desibelien noston jälkeen kaikki menikin sitten varsin leppoisasti, niin ensimmäisen kuin toisenkin setin suhteen.

Tuo Milanan bändi on vaan aika mahtava. Soitto kulkee ja homma toimii, niin bändin kuin artistin osalta varsin hienosti.

Toisen vedon jälkeen laitoin kamat kasaan, kävin kahvilla ja punttasin kamat popparien kanssa alas nuo samaiset portaat. Siitä sitten kamat autoon ja ovet lukkoon ja unille.

Aamulla olikin sitten kiva lähteä kohti Helsinkiä kun oli auto valmiiksi pakattu ja nukuttuakin sai kuitenkin kohtuulliset yöunet.

Siinäpä se, tällä kertaa… Lisää on taas tulossa, jahka ehditään
-Katti-

tiistai 11. toukokuuta 2010

“Uukkari” 2010

Keskiviikko

Oli siis taas aika vuotuisen U-käännöksen. Tästähän olen jo aiemminkin blogissani kirjoittanut ja taas tällä kertaa tehtiin asiat hieman uudella tavalla.

Seurakunta oli hankkinut vuoden aikana italialaisen line arrayn (dB Technologiesin DVA:n). Itse en ollut kyseiseen järjestelmään päässyt aiemmin tutustumaan, mutta toisaalta, eihän se minun (monitorisepän) suurin murhe ollutkaan…

Minua pyydettiin laittamaan ko. “bansku” vireeseen ja homman teki hyvin mielenkiintoiseksi, sekä haastavaksi, pari asiaa…

1) kyseessä oli siis aktiivinen line array, jolle ei ollut ulkopuolista prossua, joten kaikki säädöt (joita nyt yleensäkään oli mahdollista tehdä) piti tehdä itse purkkien takana käyttämällä purkkien omia säätöjä

2) alkuperäisen ripustuksen yhteydessä oli ilmeisesti moottori sanonut työsopimuksensa irti ja molemmat tertut roikkuivat siis kettienkien varassa, eikä niitä ollut mitään mahdollisuutta tuoda alas. Näin ollen siis kulmien säätö, purkkien omien säätöjen asettelu jne. jouduttiin tekemään tikkailta käsin… …meinasi muutama hikikarpalo pyörähtää otsalle, kun kulmia väänneltiin koko nippuun tikkailla :/

3) koska itse järjestelmää ei koskaan ollut tarkoitettukaan “rock-konserttimaiseen” käyttöön, ei siinä ollut kuin yhdet subit puolelleen. Sinällään hyvä, että nuo subit oli lennätetty päällimmäisiksi, mutta lisää subeja siis kaivattiin ja useasta asiasta johtuen paikalle tuli Dynacordin FX20:siä 4 kpl. Hyviä subejahan nuo ovatkin, mutta niiden sovittaminen muuhun PA:han oli hieman omanlaisensa homma…

Ihan ensimmäiseksi otin hajut tuosta PA:sta ilman että muutin yhtikäs mitään, ja ilman että lisäsubit oli kytkettynä kiinni. Ei se ihan kyllä kohdillaan ollut, ainakaan kulmien suhteen, vaan melkoista liuskaa pukkasi…

EaseFocus tulille ja ihmettelemään… Noh, sehän antoi uudet hienot kulmat, jotka sitten Tomin kanssa paukauteltiin paikoilleen ja johan parani toisto… Nyt itse pää PA:ssa ei enää ollut mitään “perustavaa laatua” olevaa ongelmaa, vaan sitä pääsi virittämään jo taajuustasossakin…

Jonkun verran korjailujahan tuo taajuustasossakin vaati, mutta kyllä siitä ihan soiva peli tuli kuitenkin. “Pystyy vetämään” on paljon käytetty sanonta, joka päti myös tällä kertaa… …itse asiassa tuolla pystyi vetämään ihan hyvinkin :)

Sitten alkoi subien sovittaminen muuhun järjestelmään… Siinäpä sitä sitten hommaa riitti niin korville kuin Smaartillekin. Lopputulos (suhteellisen pitkän ajan jälkeen) oli kuitenkin oikein hyvä. Melkomoista puukottelua joutui tuonne subiosastolle tekemään niin taajuus-, kuin aikatasossakin (onneksi oli ihan oikea prossu tätä varten), mutta hyvä siitä tuli. Syy miksi tein paljon säätöjä tuonne subeille oli se, etten halunnut sotkea seurakunnan oman PA:n virettä sellaiseksi, että aina tarvitsisi olla nuo lisäsubit paikallaan. Kyse oli siis yhden uuden palan liimaamisesta jo olemassa olevaan järjestelmään, johon ei enää haluttu kajota.

Lopulta uurastus tuli siihen lopputulokseen, että järjestelmä oli niin hyvässä kuosissa, ettei se enää ollut rajoitteena. Ainahan täydellistä voisi hakea loputtomiin, mutta tässä vaiheessa en enää nähnyt siihen mitään syytä, koska PA soundasi hyvälle jo riittäävän hyvälle… Mitä nyt yksi 500Hz alueella oleva komotus siellä vielä hieman kiusasi, eikä enää oikein ollut työkaluja jäljellä millä sitä puukotella.

Tästä lähdin sitten kotiin päin, koska seuraavana aamuna piti olla menossa April Jazzeille (kyllä, menee hieman ristiin nyt nää kirjoitukset, mutta älkää välittäkö) eikä noita uni tunteja turhan montaa ollut taas(kaan) tiedossa.

Torstai-perjantai yö

April Jazzeilta lähtiessäni illalla kuulin, että prossuasetukset noiden subien osalta oli nollattu. Miksi, oi miksi menitte koskemaan sinne jos ette tiedä mitä teette oli ensimmäinen kysymykseni, joka jäi ilman vastausta.

Lopputulema tuolle nollaukselle oli kuitenkin se, että etupään seppä valitti PA:n botnen menneen “vaikeaksi hallita” ja “levottomaksi”. Olipa yllätys!

Noh, eipä auttanut muu kuin aloittaa ja naputella nuo asetukset uudelleen paikalleen. Onneksi muistin jo suurimman osan ulkoa edellisen illan jäljiltä, niin ei ihan niin paljoa työtä teettänyt tuo…

Kun PA oli taas vireessä, ja etupään sepän kiitokset vastaanotetut, pääsin pystyttämään monitorilandiaani.

Lavalle tuli 4 kappaletta noita Dynacordin CXM15-kulmia joista pidän kovasti ja joista tuli myöskin jo viime kesänä kirjoiteltua Balticin yhteydessä. Nyt oli Ville hommannut vielä hieman ruudikkaammat päätteet niille ja a’vot, kyllä nyt kelpasi vedellä. Oli soundi kohdallaan, eikä päätteetkään alkaneet limitoida liian aikaisin.

Lisäksi lavalle tuli D12-3:lla toteutetut sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan siis semmoiset 7 mixiä.

Monitorilandia oli tällä kertaa todella ahdistavassa paikassa. Ainoa paikka minne kuulemma voisin sijoittua olisi kasteallas, josta ei sitten nähnyt edes popparin hiustupsua, saati sitten, että olisi kuullut tai nähnyt mitään mitä lavalla tapahtui… …noh tasan ei aina käy onnenlahjat ja niinpä sinne kuoppaan sitten kaivauduin…

Lopulta kun pääsin kotiin lähtemään oli kello jo edennyt miltei aamuun, joten semmoiset 3 tuntia unta oli odottamassa…

Perjantai

Tulin heti aamusella takaisin paikalle ja Laineen Tero olikin jo saapunut ja asetteli DMX-osoitteita noihin häikäisimiin. Itse aloitin mikrofonien kytkemisen ja sijoittelun samalla, kun autoin Villeä ja Teroa tuossa valosavotassa.

Oli muuten aika siistejä noi Roben Robinit ja Trackpodit mitä oli tuonne trusseihin ripustettu… …tai no, mitäpä minä äänimies noiden valotyttöjen jutuista tietäisin/ymmärtäisin, mutta hyvän näköistä oli :)

Ensimmäiseksi tuli tsekkiin talon oma ylistysryhmä “Johde”. Aikas asiallisen oloinen sakki ja tosi nopeasti saatiin lavakelit haltuun. Matilla meinasi edessä hieman tuottaa tuskaa se tosiasia, että PA oli hieman laulajien takana ja välillä oli hieman ilmeisesti ongelmia kiertojen kanssa.

Noh, tsekistä selvittiin hyvin ja Johde ehti hieman treenaillakin siinä samalla.

Tämän jälkeen tsekkiin tuli illan pääesiintyjä, The Dawn Tanskasta. Kyseessä oli siis 4-miehinen orkka, ja täytyy sanoa, että jo tsekistä pystyi sanomaan, että homma toimi.

Mikä oli yllättävää oli se, ettei tällä orkalla ollut ollenkaan omia teknikoita mukanaan, vaan me hoideltiin heidän tekniikka.

Viimeisenä tsekkiin tuli illan aloittava Katajainen Kansa. Hieman aluksi epäillytti miten saadaan sopimaan samalla lavalle 8 popparia, kun lava ei mikään turhan suuri kuitenkaan ollut, mutta hyvinhän ne sinne sopi.

Tsekki meni leppoisasti ja sen jälkeen päästiinkin jo hieman palautumaan. Itse asiassa palauduttiin Teron kanssa totaalisesti nukahtamalla sinne valotiskin taakse penkille :) Meni aivan ohi mm. se, että rumpukoppi oli peitetty mustalla moltonilla ja muutenkin kaikkea pientä oli tapahtunut…

Itse tapahtuma meni oikein kivasti, eikä siinä sen enempää…

Ja ai niin, se 500Hz komotuskin sitten hävisi kun tuli läskiä tupa täyteen :)

Yöllä tapahtuman jälkeen sitten painuttiin Tomin kanssa nukkumaan, vaikka tiesinkin, että taas tulisi lyhyt yö. Olihan seuraavana päivänä lähtö aamulla kello 5:30 Senaatintorille seuraavaa keikkaa varten…

Kuvia tästä kiepauksesta tulee ehkä(?) jossain vaiheessa myös tänne… Riippuu muista osatekijöistä milloin/jos saavat kuvia minulle toimitettua, kun itse olin siellä kuopassa, josta ei oikein kuvia kyennyt ottamaan…

Ensi vuonna taas uusiksi!

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

tiistai 4. toukokuuta 2010

April Jazz

Kävin tuurailemassa Silvennoisen Akua tuolla Aprilin teltassa mikkimanuna. Aisaparina minulla oli Anssi K.arjalainen, joka siis veivasi monitöörit.

Täytyy sanoa, että ensikertalaisena meni pieni hetki ennen kuin hahmotti tuon Movarin (aivan loistavan!) lavahakutsydeemin. Ei se mikään monimutkainen ollut, kunhan siihen vaan pääsi sisälle. Mutta sitäkin näppärämpi :)

Itse tsekit ja vedot menikin melko leppoisasti, mitä nyt kerran piti juosta Lenni-Kallelle viemään 9V paristo kesken vedon ja rumpalin tomimikki jouduttiin teippaamaan paikalleen ruuvin hävittyä tsekin loppuvaiheilla.

Katastrofeilta säästyttiin ja mukavata oli.

Se täytyy sanoa, tai siis kysyä, että miksi nuo bändit lennättää mukanaan “ammatti”seppiä tuolta maailmalta. Kyllähän nuo monitorimiehet on yleensä ihan oikeasti ammattilaisia, mutta noi etupään sepät (joilla kuitenkin on se suurempi vaikutus maksavien asiakkaiden viihtymiseen) on yllättävän usein joko a) pihalla kuin   lumiukko kaikesta mikä liittyy laitteisiin (jopa heidän itsensä vaatimiin) tai b) kuulonsa menettäneitä.

Välillä ei osata käyttää itse vaatimia vehkeitä, ja välillä tulee niin sairaan rapeaa soundia… …tälläkin kertaa joutui systeemivastaava erään nimeltä mainitsemattoman yhtyeen aikana käydä kaivamassa oikein kunnolla kuoppaa PA:n yläpäähän, kun ei vihjeet ja kyselyt oikein menneet ymmärrykseen… …häijyintä oli, ettei vieraileva seppä edes huomannut mitään tapahtuneen!!!

Alla pari (huonoa) kännykameralla otettua kuvaa monitorilandiasta, jossa meillä oli siis XL3 ja SD8. Tota XL3:sta ei sitten kukaan ilmeisesti käyttänyt koko kisojen aikana, mutta olihan se hieno siinä seistessään :)

2904201001429042010015

Pääsipä vertaamaan A/B vertailun myös XL3:n ja SD8:n etuasteiden välillä… Vaikka toi Midas onkin oikeasti mahti pöytä ja kelpuutan sen milloin vain itselleni työkaluksi, jotenkin tuossa SD8:ssa oli paljon “kirkkaampi” soundi. XL3:ssa oli se Midaksen kultainen soundi, mutta ainakin jazz / kevyempi musiikki (mikä ettei myös siis rock) osastolle ehkä tuo SD8 olis kuitenkin kivempi soundinsa puolesta… …on siinä kuitenkin sitä kuulakkuutta enempi, ainakin mun mielestä…

Aniveis molemmat noista pöydistä kyllä jyräsi Yamahan vastaavat mallit (PM-sarjan analogiset ja muut kuin PM-sarjan digitaaliset).

Että semmoista tällä kertaa
-Katti-

P.S. Ai niin… Lähtiessäni torstaina pois Tapiolasta sain soiton että edellisenä yönä seuraavan (perjantain) keikkaa varten tekemäni viritykset prossuun oli sitten tuhottu (vahingossa)… …iloni oli ylimmillään kun tiesin, että seuraava yö kuluisi siis palautteluun ja säätöön itse ko. paikkaan tehtävän järjestelmän monitorilandian pystytyksen jälkeen…