tiistai 9. helmikuuta 2010

“Firma”kisaa Kallessa…

“Tässä ei oo taas kerenny kirjoittelemaan”…

Ja killin keturat. Ei oo vaan jaksanu. On näköjään jäänyt stoori Katrin Forssan vedostakin välistä, mutta sitä en varmaan tänne koskaan tule edes saamaan, ainakaan enää :) Jotenkin on laiskistunut olo ollut tuolta Joululta saakka näihin kirjallisiin töihin, mutta joskos se tästä taas sitten lähtis…

Kyseessä ei nyt ihan oikeat firmakisat kuitenkaan olleet, vaan erään nimeltä mainitsemattoman yhdistyksen privaattijuhlat.

Siinä aamutuimaan heräillessä tuli jo semmoinen ikävä etiäinen että noinkohan sitä tällä(kään) kerralla ilman kommelluksia selvitään. Oli kuitenkin ehkä “se” vuoden pahin päivä noin niin kuin kelin puolesta lähteä Stadiin kikkailemaan kuorma-auton kanssa.

Lumi on minulle erittäin rakasta ja kovin odotettua ainetta, ja olen kovasti nauttinut tästä talvesta kun on täällä etelässäkin ollut lunta, mutta kyllä toi laatikoiden pukkaaminen ja kuorma-autolla ajelu olisi paljon mukavampaa sulan maan aikaan…

Lähdin siis varastolle keräilemään mitä nyt odotin tarvitsevani illalla. Ne jotka on tuolla Kallessa käyneet, tietävät että sinne ei todellakaan vielä MITÄÄN ylimääräistä. Veto kun on siellä toisessa kerroksessa ja minkäänlaista hissiä ei ole olemassa…

Kyllä tuota tavaraa siltikin tuli se toistakymmentä laatikkoa mukaan, kun kailottimetkin laskee, mutta onneksi oli luvattu apukantoa paikalle (juuh, tiedetään, “luvattu” apukanto ei vielä tarkoita että siellä oikeasti ketään olisi…).

Pakkasin Mersun siten, että lähes kaikki paino oli taka-akselilla, ihan vaan sen takia että saisin edes vähän pitoja sinne vetäville pyörillekin… …niin, tai siis pakkasin sen jälkeen kun olin ensin kaivanut kyseisen kulkuneuvon hangen keskeltä. Ei ollut liikkunut sitten joulukuun, ja melko syvässä oli…

Aikataulussa kuitenkin pääsin liikkeelle ja kaikki meni oikein mukavasti aina tuonne keskustaan asti… Siellä sitä oli sitten jos jonkinlaista suharia liikkeellä ja niin vaan kävi, että eräs “ystävämme” taksikuski, ei oikein omannut tilannetajua ja jäi seisomaan siihen risteyksen jälkeen paikalleen, ilmeisesti rahastamaan tai odottamaan asiakasta, kun olisi hyvin voinut sen 10m eteenpäin ajaa siihen penkan taakse, pois tieltä…

Ei siinä muuten mitään, mutta siinä kun oli juuri sellainen oikein pöpperöinen kohta johon jäin itse kiinni, tosin vain hetkeksi kun takana olevilla oli sentään tuota tilannetajua ja ymmärsivät antaa tilaa sen verran että sain heijattua auton irti.

Tästä sitten Kallen oven eteen juuri sovittuna aikana ja hämmästys oli suuri kun paikalla oli oikeasti TOIMIVA apukanto! Minä laskin tavaraa liftiltä alas ja huomasin sen häviävän tuonne sisälle. Kun sain auton tyhjäksi ja siirsin sen parempaan paikkaan, jonka jälkeen menin katsomaan, että paljonkos sitä kannettavaa vielä oli, niin apukädet tuumasivat että kaikki on jo salissa. Kysyivät vielä tarvitsenko apua pystytyksessä, johon tuumasin että kyllä minä varmaan siitä selviän elossa yksinkin, kunhan tulisivat yöllä sitten taas :)

Ripeästä apukannosta oli sekin hyöty, että minulle ei tullut kiire kamoja pystytellessä.

Lopulta bändikin tuli paikalle, mutta jotain hämmennystä oli ollut aikatauluissa, koska samaan aikaan kun meillä piti olla tsekki, oli samassa tilassa jokin vuosikokous. Noh, siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta päästiin kuitenkin tekemään tsekki ja poistumaan paikalta hyvillä mielin. Kaikki toimi, yhtä mystisesti kuollutta aktiivimonitoria lukuun ottamatta ja homma oli kasassa.
Ei herännyt tuo monitori sitten millään… Liekkö jotain hätää power-piirissä, kun ei edes virtoja päälle saanut.

Kun sitten lopulta hiivin takaisin työmaalleni mikserin taakse, huomasin että paikalla oli hyvin porukkaa, itse asiassa todella äänekästä porukkaa…

Kysäisin vielä vuoromestarilta dB-rajoista, kun huomasin heillä mittarin paikalla olevan, ja sain ohjeet miten mennään.

Bändin tullessa lavalle aavistelin jo ongelmia. Itse veto lähti käyntiin hyvin ja soundikin oli hyvä siihen asti, kunnes yleisö keksi että he voivat huutaa/laulaa/kiljua mukana. Tässä vaiheessa jäi bändi yleisön mökän jalkoihin oikein komeasti.

Samaan aikaan tulee ravintolan henksu pyytämään, että josko sitä volyymiä hieman pienemmälle laittaisin. Ovat kuulemma naapurit valitelleet… Noh, minä YRITIN selittää, etten se ole minä joka sen melun aiheuttaa. Viesti meni perille siinä vaiheessa vasta kun sain vuoropäällikön kiinnittämään huomioita siihen tosiasiaan, että välillä ei bändistä kuulunut juuri mitään…

Noh, hengissä siitäkin selvittiin ja asiakas tykkäsi. Bändillä oli kuulemma hyvät kelit lavalla, ja ihmisiltä jotka olivat lähinnä lavaa tuli oikein positiivista palautetta, joten eiköhän se laskutusperuste tällä(kin) kertaa löydy.

Tulipas bändin liidilaulajalta sellaistakin palautetta että olin ollut “poikkeuksellisen mukava” teknikko. Olin kuulemma muuttanut kuvan koko ammattikunnasta !?! Kovasti yritin kertoa, että on meitä paljonkin tällaisia mukavia sällejä… Ei vaan kuulemma ollut sattunut heidän kohdalleen ennen… …noh, hyvä jos pystyin parantamaan edustamani rodun imagoa samalla :)

Siitä sitten kamat kasaan ja laatikot kiinni. Hetken ympärilleni pälyiltyäni tulikin luokseni jo pari kaveria jotka kertoivat tulleensa auttamaan kantamisessa.

Nappasin mikkisalkun ja WL-räkin kantoon ja painuin hakemaan autoa oven eteen. Opastin samalla kavereille, että kantavat kaikki laatikot siihen oven eteen, kadulle, ja joku jää vahtiin.

Kun lopulta pääsin siihen edustalle kuorkilla ja sain liftin auki, olikin käytännössä kaikki kama jo siinä odottamassa.

Tavarat nopeasti autoon, kiittelyt ja kättelyt ja sitten varastolle hyllyttämään.

Tämä keikka oli tässä ja kerrankin apukanto TODELLAKIN toimi. Ainoat asiat jotka itse jouduin portaissa kantamaan oli oma reppu ja tuo mikkisalkku ja WL-räkki alaspäin.
Lisää tällaista, pyydän :)
-Katti-

tiistai 8. joulukuuta 2009

Konserttisali-toimintaa

Jotenkin alkaa nämä kirjoituksen muistuttamaan toisiaan : Lähdettiin varastolta – ajettiin keikkapaikalle – pystytettiin – tsekattiin – vedettiin keikka – purettiin – mentiin nukkumaan – ajettiin takaisin varastolle. Toisaalta ei siinä mitään pahaa ole, että ei isompia asioita tapahdu, varsinkin kun alkusyksystä tuntui että tapahtuu koko ajan ja vähän liikaakin, varsinkin bussilla matkatessa… …alan vaan niin ymmärtää muutamia kolleegoja jotka eivät jaksa niin tiheään näitä blogejaan päivittää…

No mutta kumminnii, mennääs asiaan:

Tehtiin tuommoinen hieman “erilainen” Katrin keikka Ylivieskan Akustiikkasalissa. Toiseksi esiintyjäksi oli alunperin kiinnitetty Kim Herold, mutta hänen saatua jonkin Euroopan tourin päällensä, tuli Kimiä paikkaamaan Koskisen Samae soolona.

Kyseessä oli todellinen erikoisviikonloppu, sillä me tekniikan pojat ja rumpu-basso akseli oltiin mukana vain tuolla Ylivieskassa, mutta muu poppoo jatkoi vielä akustiselle keikalle Kihniöön seuraavaksi päiväksi. Tämä luonnollisesti aiheutti säätöä jonkin verran tuohon logistiikkaan, ja niinpä Ylivieskaan mentiinkin kahdella autolla (bussi+henkilöauto).

Matka alkoi aikaisin. Varastolle mentiin siinä 6 jälkeen aamulla pakkaamaan loput kamat kasaan ja Boogien bussi saapuikin pihaan siinä 6:30. Tavarat kyytiin ja kohti Lahtea, josta oli määrä poimia Viljamin soittokamat kyytiin. Viljamin itsensä oli tarkoitus matkustaa tuolla henkilöautolla muutamien muiden logististen haasteiden (lähinnä koskettivat akustisen-trion paluuta) takia.

Yllätys olikin suuri, joskin positiivinen, kun Viljami astuikin kyytiimme Lahdessa. Oli kuulemma tullut toisiin aatoksiin, hyvä niin (ehkä).

Siitä sitten lähdettiin kohti Ylivieskaa Jyväskylän ja Haapajärven kautta. Minä menin nukkumaan miltei samoin tein kun Lahdesta päästiin liikkeelle, ja nukahdinkin varsin pian.

Seuraava havainto on jostain Leivonmäeltä, jossa tarjouduin ottamaan ajovuoron. Noh, samoilla kuitenkin mentiin aina Hirvaskankaan Shellille asti, jonne Viljami jäi odottelemaan henkilöautoa (kuulemma tarvitsivat kuskia sinnekin välillä) ja minä hyppäsin bussin puikkoihin.

Alla kuskin tunnelmia jossain Pihtipudas – Haapajärvi taipaleella:

kuski

Siitä sitten nopeaa tankkauspysähdystä lukuunottamatta ajeltiinkin aina Ylivieskaan asti, jonne saavuttiin aika tarkalleen kello 14.

Aivan mahtavaa sakkia oli vastassa Akustiikkasalin puolelta. 2 teknikkoa jotka tiesivät mitä tekivät ja olivat ERITTÄIN yhteistyöhaluisia. Kiitos heille!

Siitä sitten riipaistiin kamat pystyyn ja louhittiin tsekki ensin Katrille, sitten Samaelle. Eipä siinä kummempia, jotain pikku säätöä kitarakamojen kanssa, mutta ei mitään mistä ei yli päästäisi.

Äänihöpötys alkaa:
Kavin muuten tuossa “maahantuojalla” edellisviikon torstaina ja Pekka pukkasi mulle käteen Sennheiserin e965:sen. Päätettiin kokeilla ko. pyydystä Katrille ja kyllä, tykkäsin kovasti. Ongelma tuon mikin kanssa voipi vaan olla nuo pienet liiterit, joissa kovin usein olemme. Pelkään että saattaa hieman poimia turhankin paljon lavameteliä mukaan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että aivan mahtava soundinen mikki on kyseessä, suosittelen, ainakin kokeilemaan! Hinta vaan on hieman korkeahko, mutta toisaalta jos se oikeesti jeesaa, niin kyllä siihen kannattaa satsata.
Äänihöpötys päättyy:

Itse keikka meni sen kummemmitta kommelluksitta, ja väliaikakin oli. Oikein leppoisaa, varsinkin kun sali oli lähes loppuunmyyty. Ja ai niin, tällä keikalla Katri esitteli bändinsä ja myös tekniikan. Tätä harvoin tapahtuu noissa liitereissä…

Heti keikan jälkeen kamat kasaan samalla kun Katri jakeli hieman nimikirjoituksia ja oli kuvattavana.

Taisi bussin perä mennä kiinni aika tarkalleen kello 22, jonka jälkeen lähdettiinkin rumpali-basisti-tekniikka-Samae porukalla ajelemaan kohti Etelää.

Itse painuin nukkumaan (kyllä, taas) ja heräilin kun olimme Hirvaskankaan Shellillä, jossa hyppäsin itse auton rattiin. Kello oli aikalailla 01:00 tässä vaiheessa ja kaikki muut painuivat unille.

Siitä sitten ajelin leppoisassa lumisateessa aina miltei Heinolaan asti, jolloin kello oli karvan auki 03:00 ja rupesi silmiä niin kovin kivistämään, että kävin herättelemässä viimeisen ajovuoroon lupautuneen kuskin pukille.

Siitä sitten taas unille, ja seuraava havainto olikin varastolta 05:00 aikaan. Kamat varastoon ja kohti kotia.

Kotona kömmin vielä kerran sänkyyn kello 05:50 ja siihen olikin hyvä päättää tämä matka.
-Katti-

tiistai 1. joulukuuta 2009

Firmakisailua

Viime viikonloppuna oli kyseessä siis hieman erilaiset firmakisat. Nämä juhlat oli suunnattu ennen kaikkea työntekijöiden lapsille.

Itse kisat vetäistiin sunnuntaina välillä 14-17:30, mutta pystyttäminen aloitettiin jo lauantaina iltapaivällä. Meiltä tuli siis paikalle 48m2 lavaa, 8m takalinja, johon tuli 6 muppaloa, 2 muppaloa lavalle, etuvalot, hazer ja tilavalaistus useampaan tilaan. …niin ja tietysti ääni jota itse olin pääasiassa hoitelemassa.

Äänen kannalta tilaisuus oli erittäin simppeli. Lähinnä siis tausta CD:n soittoa ja langattomia mikkejä (1 headset ja 1 kapula). Tosin kävi siinä lauteilla ihan bändikin (huimat 13 kanavaa, ja kaikki rumpuja lukuunottamatta, joko laulua tai linjamatskua) pomputtamassa lapsia. Bändin nimi oli Kengurumeininki ja lapset tuntuivat tykkäävän.

Mutta siis pystytykseen. Tuli hieman ehkä turhankin leppoisa puuhastelutahti otettua pystytyksen aluksi, ja meinasi tulla hieman hoppu tuossa loppuvaiheessa. Niinpä päätettiin vetää kaikki niin valmiiksi kuin voitiin, mutta esimerkiksi valojen ohjelmoiminen ja PA:n, sekä kulmien viritys jätettäisiin aamuksi. Noh, muutamaa LED-parria lukuunottamatta saatiinkin kaikki paikoilleen jo illalla, joten aamuksi olisi vain ne suunnitellut työt jäljellä. Niin, pystytyksen piti siis loppua jo kello 22, koska vahtimestarin työvuoro loppui silloin.

Aamulla siis saavuttiin paikalle joskus 11 aikoihin ja aloitin ensin virittämään tuon äänijärjestelmän. Aika hyvän siitä sai, vaikka itse sanonkin :) Hieman tosi piti käyttää älliä ja aikaa, mutta lopputulos kyllä korvasi sen.

Ensimmäinen “tsekki” olikin jo kello 12. Kyseessä oli siis teatterinäytöksen kenraali ja sen verran simppeli asia oli kyseessä (CD + 1 headset), että vetelin viimeiset muutokset lavalle Kengurumeininkiä varten samalla kun kenraalit oli meneillään.

Heti kenraalin jälkeen otettiin Kengurumeiningin tsekki ja kyllähän siitä hyvän sai. Kun oli muuten asiat kunnossa (PA hyvässä vireessä ja oikeat siepot) niin ei siinä isommin tarvinnut mitään enää säätää. Jotain hätää oli parissa kanavassa, mikä sekin sitten selvisi piuhaa vaihtamalla.

Tästä sitten työntekijäpalaverin kautta kahville ja hieman murua rinnan alle.

Itse tapahtuma meni oikein jouhevasti, niin mitäpä siitä sen enempää jauhamaan. Hiema tylsäksi meinasi välillä käydä aika itsellä kun kuunteli sitä taustanauhaa ja ryysti kahvia.

Sen verran pitää tosin mainita, että ei mennyt teatteri ihan käsikirjoituksen mukaan, kun nuo pienet ihmiset eivät oikein malta pysyä erossa esityksestä, jos siihen vain voi osallistua :) Hyvin se silti meni, oikein hyvin ja lapset pitivät…

Purkuun meille piti tulla kaverin avuksi, mutta kun ei kaverista mitn kuulunut, niin soiteltiin sitten toimitusjohtajalle. Oli kuulemma kaveri tullut kipeäksi… …ei sinällään, saihan noi kahdestaankin purettua siihen 21 mennessä milloin ulkona piti olla, mutta olisi ollut vaan vähän jo aiemmin valmis, jos olisi ollut useampi äijä tekemässä…

Onneksi ne junnut, jotka oli mattoja keräämässä, huomasivat peliliikkeen ja auttoivat lavan kanssa. Pääsivätpäs itsekin aiemmin kotio :)

Lifti meni kiinni 20:45 ja siitä nopean kauppareissun kautta kohti varastoa, jonne kamat tiputeltiin “suurinpiirtein paikoilleen”. Tarkoittaa siis sitä, että piuhoja ei alettu enää hyllyttämään siihen aikaan (saa se “kipeäksi” tullut varastomies sitten hyllyttää ne, ihan vaan vaikka kostoksi :) ), mutta muuten tökittiin laatikot sinne minne ne kuuluivatkin.

Tästä sitten kotiin yhtä kokemusta rikkaampana.

Harmi juttu sinällään, että unohdin kameran kotiin, eikä sen takia ole yhtään kuvaa tänne laittaa. Olisivat nimittäin olleet länkkärit ja intiaanit, sekä lännen naiset ihan hyviä kuvauskohteita :)

“Eteenpäin, sanos mummo lumessa”
-Katti-

tiistai 24. marraskuuta 2009

Siirtymistä…

Kyseessä oli siis Katrin keikka Kalajoella, ja kyllä vain, ihan pistokeikka. Siirtymistä oli siis tiedossa enemmän ja vähemmän, mutta onneksi sentään oltiin liikkeellä bussilla, niin pääsi rentoutumaankin.

DSC02740

Pop oli lähtenyt jo aamutuimaan lauantaina ajella puikkelehtimaan ensin varaston kautta kohti Kalajokea. Allekirjoittanut pääsi kerrankin ihan vaan hyppäämään matkan varrelta kyytiin. Jotain eksyilyä oli jo aamuun osunut, mutta ei se menoa haitannut.

Hyvinkäältä, josta siis minä kyytiin nousin, jatkeltiin kohti Hämeenlinnaa, missä kyytiin nousisi koskettimien suuri herra, Viljami.

Koskettimet autoon ja kohti Pohjoista. Syy miksi ajeltiin 3-tietä oli se, että tuuraamaan tuleva bassotaiteilija oli jäänyt toiselta keikkaturneelta Pirkanhoviin meitä odottelemaan.

Nopea aamupala Pirkanhovissa, ja siitä sitten ensin Tampereen Raskoneen kautta kohti Kalajokea. Ei, tällä kertaa ei ollut mitään ongelmia bussin kanssa, mutta piti käydä nuo uudenkarheat eturenkaat jälkikiristämässä ja kun lauantai ei suoranaisesti ole mikään sesonkiaika noille rengasliikkeille, oli Raskone ainoa ko. kokoluokan laitteisiin perehtynyt paikka missä asia voitiin hoitaa.

Mielenkiintoinen tilanne sinällään, että kun asteltiin sinne Raskoneen “työn vastaanotto” puolelle, tuumasi kaveri että “Mä en kyllä tiedä ehditäänkö me tekeen tuollaista”. Ajattelin mielessäni että häh? Eihän siihen mee ku 5 minuuttia tai jotn. Noh, ääni kellossa muuttui kun kerroin, että ko renkaat oli vaihdettu alunperin alle Raskoneen Pasilan pisteellä. Siitä se sitten sutviutui ja heti löytyi mies ne tarkastamaan… …no, ottihan se sen 4 minuuttia kun kellosta ihan itse katsoin :)

Tästä siis jatkettiin kohti Kalajokea sen kummemmin pysähtymättä, muuten kuin parille pakolliselle pika(PIssa/KAhvi)tauolle.

Kalajoelle saavuttiin juuri sopivasti aikataulussa ja siinä pienen hetken arvottuamme löydettiin jopa oikea paikka.

Ravintolassa oli vielä jokin yksityistilaisuus meneillään kun saavuimme, mutta kuulimme, että ko. tilaisuus kestäisi ihan sinne asti kun ovet aukeaa ja siitä huolimatta saisimme alkaa työstämään omaa settiämme.

Täytyypä sanoa, että muutenkin tuo henksun toiminta oli parasta A-luokkaa. Kaikki toimi, ja kaikkeen mitä kysyttiin sai selkeän vastauksen.

Kamat siis pystyyn ja syömään. Ruokana oli jotain hirvipataa, mikä oli kyllä ainakin allekirjoittaneen makuun oikeinkin mukavaa.

Ruuan jälkeen pikavisiitti bäkkärille jossa katseltiin Hietasen Penan Tampere-Talon keikkaa. Hyvän näköinen ja kuuloinen oli, no toisaalta Häkkinenhän siellä porukoineen touhusikin :)

Tästä sitten tsekkiin, varsinkin etupään hahmolle tämä oli tärkeää, koska Mátti oli ekaa kertaa tuuraamassa ko. tontilla. Siinä vähän ohjeistin ensin, ja sitten ei muuta kuin menoksi. Tsekki meni mainiosti, ja päättyi siten että päästiin hyvissä ajoin mökkiin saunomaan ja rentoutumaan ennen keikkaa. Täällä(kin) oli majoitus hoidettu oikein mallikkaasti hienossa mökissä, jonne vielä tilaaja järjesti kyydityksen molempiin suuntiin, ettei tarvinnut bussin kanssa kikkailla.

Keikka itsessään meni ilman sen suurempia kommelluksia, mitä nyt välillä meinasti savu jäädä leijailemaan turhankin paksuna tuohon lavalle, mutta senkin oppi nopeaan, että ne pyydetyt toimet oli toteutettu tässäkin suhteessa (poistopuhallin oli siis pois päältä) :)
Niin siis tällä kertaa vastasin koko tontistani, sekä monitoreista, että valoista…

Ryhmää olis tietty voinu olla hieman enemmänkin, mutta ei se missään nimessä tyhjäkään se sali ollut.

Keikan jälkeen nopeat fiilistelyt bäkkärillä ja sen jälkeen purku hilpeässä fiiliksessä, kun seuraili mitä roku touhusi ja olihan se muutenkin mukavaa, niin…

Kamoja ei saatu yöllä vielä autoon kun oli ryhmää sen verran paljon siinä ovien läheisyydessä, mutta saatiin kuitenkin kaikki purettua ja renkaille, niin se aamun pakkaus ei ahdistanut ihan niin paljoa.

Siitä sitten nukkumaan ja aamulla, n. 4 tunnin unien jälkeen ylös, pakkailemaan kamat autoon ja aamupalan kautta kohti Helsinkiä. Miksi mulla oli ikkuna auki koko yön, ei ihan selvinnyt, mutta johtui varmaan siitä että avasin sen illalla ennen keikalle lähtöä ja varmaan vaan unohdin laittaa takaisin kiinni. Noh, nuhan siitä sitten sai…

Aamupalan (varsin kuuman puuron ja maukkaan leivän) jälkeen kömminkin suoraan sänkyyn bussissa samalla kun Tuuraaja-Matti lähti ajelemaan kohti Etelää.

Seuraava havainto on jossain Parkanon Shellillä, jossa oli oikein perinteinen härdelli päällä. Oli useampaa charter bussia yhtä aikaa, ja kahvikoneita rikki. Siinä hetki asiaa katseltiin ja päätettiin suosiolla jättää ne kahvit sitten väliin…

Bassotaiteilija jätettiin Pirkanhoviin, Viljami Lahteen ja minut kotiin Hyvinkäälle. Kaipa se loppu ryhmäkin perille selvisi, ei ainakaan ole muuta kuulunut :)

Itse olin kotona jo ennen kello 18 mikä tarkoitti sitä, että ehdin jopa sunnuntai-illan säbä vuoroon…

Säbäillessä tosin huomasi, että ei se aamupala muutamalla leivällä ryyditettynä oikein jaksa riittää energialähteenä pelejä varten, ei vaikk tuota vararavintoa onkin :)

Muutamia kuviakin keikalta tarttui kameraan, joskin ne on tuon etupään Tuuraaja-Matin kuvaamia, kun itse oli todella huonossa kuvauspaikassa ja näin ollen luovutin kameran eteen… …tässä muutamia…

DSC02747 DSC02749 DSC02751

Näihin kuviin tällä kertaa,
-Katti-

P.S. Tuli aikoinaan mainostettua sitä Mikkisoftan Writer-pätkää… Kyllä se vaan on elämää helpottanut tän blogin osalta ainakin… …suosittelen kaikille ketkä eivät saa Mikkisoftasta noin niinkuin periaatepohjaista ihottumaa…

(Copyright/Kuvat Minka Matikainen, Matti Kemppainen)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kiirettä(kö) vai häh?

Huomasin tuossa justiin, että oli postaus jäänyt välistä, tai siis lopusta, liittyen tuohon viimeisimpään Katrin vetoon Keravalla.

Ihmejuttu sinällään, että oikeastaan mitään ihmeellistä ei ole tässä melkein 2 viikon aikana tapahtunut, mutta silti jotenkin vaan on ollunna niin hirmuinen kiire, ettei oo ehtiny edes “A”:ta sanoa, saati sitten jotain blogeja kirjoitella…

Keravan veto oli semmoinen perus klubiveto, joten ei siitä nyt niin hirmuisesti mitään mieleen jäänyt, muuta kuin se, että väkeä olis voinu olla enempi ja että kerrankin oli monitoritaiteilijalle jätetty oikein mahtava paikka siihen lavan kupeelle semmoiseen koloon, jossa oli oikeasti hyvä olla ja näki popparitkin (sekä etupään, vaikken mä sitä niin nähdä haluakaan) mainiosti.

Apukanto toimi, eikä oikeastaan mulla itsellä ole mitään piipittämistä. Etupää jotain nitisi matalasta lavasta ja siitä kui pellit meinas tulla turhan(kin) lujaa, mutta kaikesta selvittiin ja hienosti meni.

Ehdoton plussa tolle Keravan Kinolle (vai onko se Wanha Kino, kuka näistä tietää) tulee kyllä backstagesta.

Aluksi hieman jännitti kun parkkihalliin meidät vietiin, että millainenkohan paikka tää on, mutta backstagelle saapuessamme tuli kaikille hyvä mieli. Oikein kotoisa ja vielä jopa saunakin! Parhautta!

Noh, saunomaanhan siinä illan mittaan joutui kanssa ja muutenkin oli oikein mukavaa. Varsinkin kun henksu ilmoitti keikan jälkeen, että voidaan ihan hyvin roudailla kamat pois, kun ei lavalta siihen “roudausovelle” ollut kuin joku 7m matka, joskin sekin meni narikan edestä mut silti.

Päästiin siis lähtemään kotio jo ennen pilkkua, eikä tarvinnut edes takaisin tulla seuraavana aamuna roudaamaan, mahtavuutta kerrakseen.

Huomasin tuossa samalla, etten ole kantanut kameraa mukana tosi pitkään aikaan, pitäisköhän tuokin korjata nyt tulevana viikonloppuna kun taas tien päälle eksytään. Kahtellaan…
-Katti-

tiistai 3. marraskuuta 2009

Pohjoisen mäkiä ja liukkaita teitä

Lauantaiaamuna “hyvin” nukutun 3,5 tunnin jälkeen suuntasin siis kohti Hyvinkään juna-asemaa ja siitä sitten junalla kohti Jyskälää, josta muu ryhmä poimisi minut bussin kyytiin. Olivathan he jo vetäisseet keikan edellisyönä Mikkelissä, samalla kun itse olin Tampereella.

Paikkurin vaihduttua Intercity-junaksi Riihimäellä nukahdinkin auvoisaan uneen, josta havahduin Tampereella. Jotenkin oli sellainen hölmö fiilis, kun oli justiin ollut siellä edellisiltana ja taas mentiin ohi toiseen suuntaan…

VR yllätti positiivisesti ja saapui ajoissa Jyväskylään, jossa ponkaisin dösän rattiin. Ilari jäi siihen odottelemaan Peten porukkaa ja niinpä meille oli tulossa Isolle-Syötteelle tuuraava bassotaiteija, jonka poimisimme kyytiin Oulusta.

Siinä aurinkoisessa kelissä, muiden nukkuessa bussin punkissa ajelin sitten kohti pohjoista. Ensimmäinen stoppi meille tuli Pihtiputaalla, jossa Arska tarjoutuikin ajamaan seuraavan legin. Mikäs siinä, kahvit naamaan ja menoksi.

Itse painuin suoraan punkkaan kun autoon pääsin ja seuraava havainto onkin jossain Pulkkilan korkeudella, jossa tarjouduin ajamaan loppumatkan.

Basistin poimittuamme Oulusta alkoikin taipaleen raskain vaihe. Tie Oulusta Kuusamoon päin oli kovin liukas ja kapeaksi aurattu, kyllä siellä oli siis jo lunta. Lisäksi ainakin kaksi kertaa itse havaitsin porotokan tien poskessa pyörimässä ja kerran olin täräyttää housuuni kun Katri huusi yht’äkkiä että “Varo!”. Siinä oli tiensyrjässä mies ilman mitään heijastimia, enkä olisi koko kaveria muuten kyllä edes huomannut. Karkea ja pikainen arvioni on että bussin peili meni vajaan puolen metrin etäisyydellä kaverin päästä…

Kuusamon tieltä käännyttiin Syötteen tielle, joka oli aivan pakkaantuneen lumen peittämä ja todella liukkaan oloinen. Lisäksi dösä oli melko kevyessä lastissa, joten tarkkana siinä sai olla kun ajeli.

Juuri ennen Ison-Syötteen risteystä on sellainen jyrkkä alamäki, enkä yksinkertaisesti vaan uskaltanut jarruttaa riittävän kovasti, kun tuntui että perä karkaa alta, ja niinpä ajoimme siitä risteyksestä ohi. Noh, eihän siinä mitään. Käytiin sitten kääntämässä auto ympäri eräässä pistossa, ja kas kummaa, siihen oltiin sitten jäädä, pieneen nyppylään kiinni. Sain kuitenkin peruutettua sen verran, että sain kunnon vauhdin ja niin päästiin mäen päälle.

Tässä vaiheessa edellä omalla autollaan moninaisten syiden takia reissuun lähtenyt Veli-Saarikalle ilmoittelikin että viimeiset mutkat ja mäet hotellille voivat olla melko myrkkyä…

Päästiin siihen hotellille vievän tien alkuun ja ensimmäinen merkki kertoi 14% mäestä! Tosi hienoa… sitten kun se mäki oli vielä sellainen serpentiini, niin piti ajella todella maltillisesti ja pyrkiä pitämään vauhti yllä, ettei jäätäisi kiinni…

…noh, lopulta jäätiin kiinni kuitenkin ja Katri päättikin jatkaa matkaa kävellen viimeiset pari sataa metriä, kun me muut jäätiin irrottelemaan bussia mäkeen.

Soiteltiin Ville hakemaan kamat ja pop pakettiautolla (hyvä siis, että oli omalla autollaan liikkeellä, muuten olisi ollut kovin haikeaa tuo touhu) samalla kun Arska lähti viemään bussin mäen alle odottamaan seuraavan aamun lähtöä.

Ei me sillä pakullakaan ihan eka yrityksellä tuonne mäen päälle päästy, mutta lopulta kuitenkin. Kaiken säädön jälkeen oltiin semmoinen tunti aikataulua jäljessä ja pistettiinkin sitten ripi-rapi kamaa pystyyn. Ilman popin apua olisi ollut TODELLA kiire. Kiitos siitä heille, että jeesasivat laatikoiden tuuppaamisessa.

Kävipä siinä ravintolapäällikkökin kuittaamassa, että “ei taida teillä etelän miehilllä olla oikein kokemusta tuosta lumessa ajamisesta?” Ne jotka minut, ja ennen kaikkea taustani, tuntevat, tietävät miksi kyseinen kommentti aiheutti sellaisen leppoisan, estottoman naurun purskahduksen yhden jos toisenkin hahmon suusta…

Kamat saatiin siis kunnialla pystyyn ja päästiin jopa nauttimaan etanoita ja aivan loistavaa lohta. Kyllä vaan tuore kala on hyvää, kun se on vielä oikein tehty. Tälläkin kertaa se “hyvä ruoka toi paremman mielen”.

Siitä sitten nopea parin biisin tsekki joka oli sinällään erikoinen, että harvoin sitä jo tsekin aikana saa aplodeja :)

Tsekin jälkeen mökkiin, jossa majoitus oli ja saunaan. Täytyy sanoa, että kyllä oli tuo sauna aivan mahtijuttu tähän väliin!

Keikka alkoi joskus puolenyön aikoihin ja porukkaa oli oikein mukavasti paikalla, ja kaikilla näytti olevan oikein hauskaa. Ainoa miinus illassa oli se, että kuultiin keikan jälkeen että kamat pitää saada pois tiloista vielä silloin yöllä, koska seuraavana aamuna olisi paikka kiinni. Eihän tuo sinällään olisi ahdistanut muuten yhtään, varsinkin kun saatiin lupa liikuttaa laatikot ulos heti pilkun aikaan, johon oli n. tunti, eli semmoinen passeli aika purkuun ja pakkaukseen, mutta kun se bussi oli siellä alhaalla…

Päädyttiin siis pakkaamaan kaikki kamat Villen pakuun, ja saatiinkin ne sinne kenkälusikalla sopimaan, jonka jälkeen mentiin nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain 4:30. Arska tosin oli lähetetty nukkumaan heti keikan jälkeen, niin että hää sai ottaa ekan ajovuoron aamulla…

Kello 6:45 pärähti kello soimaan ja siitä sitten viemään kamoja alas bussille. Arskan kanssa pakkailtiin bussi samalla kun Ville lähti hakemaan poppia ylhäältä bussille. Allekirjoittanut painui suoraan punkkaan, kun peräovi saatiin kiinni…

…Seuraava kunnollinen havainto onkin sitten Kärsämäeltä, joskus 11:30 aikaan kun muut herättelivät minuakin aamupalalle, reilu veto, kiitos taas.

Nopea aamupala ja takaisin nukkumaan. Unta riittikin aina Viitasaarelle asti, jossa hyppäsin itse kuskin pukille. Samassa yhteydessä kulkueemme kasvoi toisella bussilla kun Parkkosen Peten porukka saapui samalle huoltoasemalle.

Siitä sitten ajeltiinkin ilman kommelluksia peräkanaa kohti Helsinkiä ja lopulta Peten monitoreja tekevä Karjalaisen Anssi heitti allekirjoittaneen vielä Pasilan juna-asemalle, josta pääsin odottelun jälkeen kohti Hyvinkäätä…

Tällä kertaa ei mitään mennyt rikki ja keikka meni mainiosti. Muutenkin oli ryhmällä mitä mainioin meininki.

Harmi ettei vaan yksinkertaisesti jaksanut kuvailla tällä(kään) kertaa, koska maisemat hotellilta ja mökeiltä oli varsin mahtavat.

Näihin tunnelmiin, uusia haasteita odottaen, 
-Katti-

Milanaa Turgguses ja Tampereella nääs…

Eli männä viikolla oli parit Milanan keikat vielä jäljellä, joista ensimmäinen oli tuolla Turun konserttitalossa. Aivan kauhea paikka harjoittaa minkään muunlaista musisointia kuin ehkä sinfoniaorkka-osastoa… Epäilen että viimeiset kaiut soivat salissa vielä siinä vaiheessa kun oltiin Villen kanssa purkamassa kamoja Vantaalla varastoon =D.

Eli siis reissussa oltiin kahteen pekkaan, tai siis Minkaan ja Villeen (Lehtiseen). Matkaa taitettiin Mersun kuorkilla, eikä siinä sen kummempia. Oikein mukavasti meni menomatka ja päädyttiin jopa peruuttamaan tuo kuorkki sinne konserttitalon yläpihalle, kun kuultiin että siihen on vaara jäädä joskus kiinni peränylityksestä riippuen. Otettiin siis varman päälle ja hyödynnettiin auton lyhyt keulanylitys…

Nopsaan kamat autosta ulos ja pystyyn, koska aikaa ei ollut turhan paljoa. Onneksi oli helppo tuuppaus. Liftiltä kamat suoraan tavarahissiin, josta semmoinen 20m tuuppaus sitten lavalle.

Ripeästi saatiin pelit ja pensselit soittokuntoon, sekä valot pydeen, ja päädyin kokeilemaan tuota PA:ta ihan musalla. Tuuppasin muistitikun kiinni tuohon ÄläYsiin, joka mulla oli mukana, mutta eipä se sitten suostunut sitä soittamaan, tunnettu bugi kuulemma tietyssä valmistussarjassa ja tullaan korjaamaan tuostakin lankusta kunhan ehditään…
Piti siis virittää PA silleen vanhan liiton malliin huutelemalla itse tuttuu mikkiin. Alapäätähän tolleen ei ihan huippukuriin saa, mutta toisaalta tossa musassa ei se olekaan “se juttu”, tuo alapää siis…

Bändi tuli paikalle, ja siinä vaiheessa viimeistään huomasin, että kyllä kaikua riittää. Ihan asiallisen kuuloisen kuitenkin kokonaisuudesta sain, vaikka se työtä todella vaatikin.

Yleisö oli aivan mahtava! Porukka eli niin mukana kuin mukana voi elää ja kaikki nauttivat showsta silminnähden…

Keikka meni lmuutoinkin eppoisasti ja tavoitteena oli tunnin purku ja lifti kiinni kello 22. Varmaan olisi siihen pystyttykin, jollei se pahuksen tavarahissi olisi jäänyt jumiin ensin siihen kerrosten väliin ja toisen kerran yläasentoon, juuri kun viimeistä kuormaa olin menossa hakemaan… …ja kyseessä ei siis ollut mikään “silmäjuttu”, vaan ihan oikea malfunction tuossa rakkineessa, joka vaati molemmilla kerroilla vahtimestarin käyntiä konehuoneessa.

Noh, lopulta päästiin kuitenkin pois ja varastolle, jossa ilmeisesti tapahtui vielä joku häpsy, mutta siitä en sen enempää tiedä kun olin jo omalla autolla siinä vaiheessa…

Toinen viikon keikka oli siis Tampere-talon pikkusalissa. Ihan kiva ja idyllinen sali, joka soundasi paljon paremmalle kuin Turun konserttitalo, mutta ei silti vielä lähellekään samalle kuin Sellosali. Tällä reissulla olin liikkeellä pakettiautolla, ja yksin. Roudaus tapahtui käyttäen avuksi ramppia ja se olikin oiva ratkaisu. Kama liikkui todella kivasti sekä sisään autoon varastolla, että pelipaikalle tuolla Tampereella.

Itse pystytys ja keikka meni ilman häpsyjä ja purkamaan pääsin kello 21:04. Koska kamaa oli vähän, ja käytössä ramppi autoon, eikä roudausreittikään ollut kovin paha, oli pakun ovet kiinni kello 21:46 (kyllä, katsoin ihan kellosta molemmat ajat), vaikka siis yksin olinkin liikkeellä. Siitä sitten lumisateessa kohti Vantaata ja varastoa.

Varastolla auton purkamiseen meni ehkä joku 10 minuuttia. Nopeamminkin olisi varmaan mennyt muuten, mutta se pahuksen ramppi otti ja katkesi siinä ihan loppumetreillä, onneksi oli turvakengät taas kerran jalassa, kun romahti tuo ramppi ja sillä ollut laatikko suoraan varpaille.
Noh, ei toi 10 minuuttiakaan mikään paha aika ole :)

Tästä sitten kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen pohjoiseen lähtöä, josta kerron enemmän seuraavassa julkaisussa…

Näihin tunnelmiin on, ah niin kiva taas lopettaa :)
-Katti-