Ruskaretki Raamattuun @ Luther Sali

Perjantai 19.9.2008

Pojat olivatkin olleet edellisenä päivänä keikalla hyvin samankaltaisella äänikattauksella kuin minunkin mukaan oli lähdössä, joten aamupäivällä pakkaaminen ja tavaroiden kerääminen keskittyikin vahvasti tuonne valo ja trussipuolelle.

Olinkin pitkästä aikaa taas tekemässä etupäätä ja tila oli edellisvuoden muistojen mukaan mitä mahtavin. Sellainen TODELLA pieni mesta, mutta ihan jees... ...kai...

Kun saatiin kamat kyytiin lähdinkin suuntaamaan kohti Helsinkiä ja Luther Salia. Paikalle päästyäni paikan talonmies näytti ihan uber roudausreitin. Stagen takana oleva lasiseinä sisälsi lasiset pariovet, jotka aukesivat suoraan sisäpihalla olevalle parkkipaikalle.

Harvoin on saanut nostaa suoraan autosta kamat stagelle... No nyt sai =D. Aivan mahtavuutta!

Muu tiimi (Ville "the Boss", Arska "the Slave" ja Iiris "the Trainee") tuli paikalle hieman perässä ja niin päästiin pystyttämään kalustoa. Tällä kertaa ei ollut mitään kiirettä vaan ihan rauhassa sai fiilistellä ja hifistellä kamat kohdilleen. Myös valopuolta tapahtumaan kanssani hoitamaan jäävä Arska sai keskittyä ko. vermelöiden säätöön...

...Hyvä tästä tulisi...

Tila on oikeasti pieni ja sitten siinä on keskellä sellaiset 2 kantavaa tolppaa, jotka aika tehokkaasti ehkäisee kaiken näkemisen lavalle (kuvia tulossa hieman myöhemmin)... noh, eikai siinä, niillä mennään mitä on.

Ensimmäisenä tsekkiin tuli Olli Helenius trionsa kanssa... Harmi vaan, että olivat jääneet ruuhkaan jumiin ja myöhästyivät hieman... ...ei se muuten ois haitannu, mutta kun joutu itse sykkimään hieman odotettua enemmän.
Tsekki saatiin kuitenkin hyvintehtyä ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Seuraavaksi tsekattiin houseband ja sitten tilaisuus alkoikin piakkoin.

Perjantain tilaisuudesta ei hirveästi itselle mitään mieleen jäänyt muuta kuin Ollin trion keikka (pitäisiköhän alkaa kirjoittamaan näitä tekstejä paikan päällä, niin olisi enemmän kerrottavaa), joka oli mielestäni hyvä. Veto meni sellaisessa jazz-fiiliksessa, ainakin tavallaan. Rummuista ei lähimikitetty kuin basari ja virkku. Tomit yms. tuli overien kautta. Täytyy sanoa, että hyvältä kuulosti, vaikka itse sanonkin. Varsinkin kun hain vielä hieman sellaista eteeristä fiilistä kaikujen yms. kautta.

Miika Auvisen porukka kanssa soitteli perjantaina, ja ihan ilmeisesti OK oli sekin, vaikkei kovin suuria muistijälkiä jättänytkään... ainoa mikä allekirjoittaneelle jäi mieleen oli se, että aikatauluissa mentiin tunnilla pitkäksi perjantaina...

Ai niin, tupa oli täynnä, mikä on aina mukava asia.

Noh, tuntia suunniteltua myöhemmin kotia kohti ja nukkumaan.


Lauantai 20.9.2008

Launtai olikin ennakkotietojen mukaan hieman painajaismaisempi. Soittamaan oli tulossa sellaista metalli/hard rock osastoa soittava Saraste, jonka toimiminen noin snadissa tilassa hieman arvelutti.

Mahtavuutta lauantaihin toki toi myöhäinen paikalle tuloaika (eka tsekki vasta 16:30, ja kamat oli jo paikalla pystyssä), sekä tietysti Aspin Sami joka tuli soolona veivaamaan vanhoja hittejä.

Ensimmäinen tsekkaaja olikin juuri Saraste. No, ei me keretty tsekkaamaan kuin laulut, niin jo joku keski-ikäinen herrasmies kävi avautumassa. Hän "tiesi kyllä miten meluohjeistukset ja -mittaukset tehdään ja mitä ne sisältää". Lisäksi "heidän kotonaan oli jo 100 desibeliä ja sille oli tehtävä jotain". Sinällään mielenkiintoista, että minulla oli tiskin kohdalla, n. 6-7 metriä stagesta sellaiset 87 dBA slow lukemat, ja ihan mittarilla mitattuna vielä...
Yritin tarjota herralle sovintoa aluksi, mutta ei... mikään ei kelvannut, joten pyysin häntä kohteliaasti poistumaan paikalta ja ilmoitin bändille, että rumputsekki voisi alkaa.

Jotain tuulta siinä vielä kävi kyseisen herran suusta, vai mitä lie mussutusta, mutta en jaksanut paljoa arvoa sille antaa... Taisi itsekin huomata sen kun lähti oven karmit paukkuen... Kaikenlaisia niitä maa päällään kantaa...

Kun kaikki äänilähteet oli koluttu läpi ja tehtiin tsekki koko porukalle monitorien yms. säätämiseksi, huomasin että tästähän voisi saada jopa ihan asiallista matskua aikaiseksi. Tsekin aikana mentiin sellaista 91 - 94 dBA slowta mikä on ihan asiallinen taso tuollaiselle porukalle sen kokoisessa paikassa. Täytyy nostaa hattua kavereille, että pystyivät vetämään niinkin hiljaa lavalla.

Seuraavaksi tsekattiin Aspin Sami. Sinällään simppeli, mutta vanha sanonta "markalla saa markan laitteen ja eurolla n. kuuden markan" iski taas. Sami oli ostanut halvan akustisen, jota sitten yritettiin saada kuulostaamaan mahdollisimman hyvältä... ...onneksi oli digitiski, niin sai laiteltua graafista EQ:ta tuonne parametrisen kaveriksi. Ihan asiallinen siitä saatiin, mutta oltiin Samin kanssa asiasta samaa mieltä että perse edellä puuhunhan siinä mentiin, kun niin paljon joutu ruuvailemaan...

Lauantaina oli myös Talika Kuumin taidepläjäystä, jonka osalta käytiin käsikirjoitukset läpi ja testattiin että kaikki toimii halutusti (tytöillä oli poltettu CD ja mulla mukana sellainen sairaan hieno DJ-CD, joka ei aina poltetuista oikein tykkää). Noh kaikki toimi hyvin ja lopuksi tsekattiin houseband, mikä olikin kutistunut paljon edellisillasta. Mm. rumpusetin tilalle oli tullut Cajon ja sähkökitarakin oli hävinnyt.

Kaikki tsekit saatiin loppuun ajallaan ja kerettiin siinä ryystää hieman kofeiiniakin kitusiin.

Tapahtuma alkoi hieman myöhässä, mutta ei se mitään... 5 minuuttia sinne tänne, kun ei festareilla olla ja ehtipähän väkikin istua alas. Aluksi näytti, ettei ihan mahdoton tungos olisi tulossa, mutta voi kun on ihmismieli erehtyväinen. kohta puolen tunnin kuluttua alusta alkoi olla vapaat paikat jo vähissä.

Muutama kommellus sattui lauantaille, lähinnä Talika Kuumin osalle. Ensin lakkasi videopuoli toimimasta (ei ollut onneksi meidän toimittama), mutta sitten se samperin CD alkoi jumittelemaan... onneksi kyseessä oli vain hiljakseen tulevaa taustamusaa, joten se ei showta kaatanut... Olipahan muuten viimeinen kerta kun otan sen CD soittimen ainoaksi mukaan...

Aspin Sami veti ihan tautisen hyvän keikan koostuen erilaisista vanhemmista helmistä. Kuin sokerina pohjalle Sami lopetti keikkansa encorena Bon Jovin "Dead or Aliveen", ja sai ansaitsemansa aplodit... Hieno veto, hieno mies ja homma toimi...

Täytyy sanoa, että Sarasteen vetokin oli todella onnistunut, ainakin omalta osaltani. Sain paketin haltuun juuri niinkuin halusin ja pystyin jopa hieman herkuttelemaan efekteillä. Täytyy sanoa, että tuollaiseen musaa Dual-Pitch on melkoinen peli tiettyihin kohtiin lisämausteena liidilaulussa käytettynä. Bändikin kiitteli kovasti lavasoundia ja vaikutti erittäin tyytyväiseltä.

Kovasti tuli kiitosta myös yleisöstä, että oli ollut hyvän kuuloista kamaa.

Illan lopetteli houseband, jota edelsi n. 30 minuutin kahvitauko. Koska houseband oli todella pienellä kattauksella, saatiin lavalta purettua melkein kaikki pois ennen kuin kahvitauko oli ohi.

Tilaisuus päättyi aikalailla kello 23 ja pihasta lähdettiin ajelemaan n. kello 00:20. Näin se vaan menee kun on sopivan vähän tavaraa, joka on fiksusti pakattavissa ja hyvä pari (Arska) jeesaamassa.

Paku pakattiin siten, että sinne jäi pojille tarvitsemansa sunnuntain vetoa varten, jonka jälkeen suuntasin itse nukkumaan että olisin vireessä seuraavan päivän perhejuhlaa varten. Kaverin keskimmäinen täytti 2 vuotta samalla, kun pienimmälle annettiin nimi...

Näihin kuviin (tulevat myöhemmin), näihin tunnelmiin (menivät jo)...

-Katti-