perjantai 15. toukokuuta 2009

Frail @ Tuusula

Keskiviikko, 13.5.2009

Elikkä otsikon mukainen pop oli tulossa tempaisemaan parit ripari-keikat, ja koska Mr. Saarikankaalla on ollut ennenkin onnea tuon Tuusulan SRK:n kanssa, tuli tilaus tekniikasta taas siihen osoitteeseen.

Ja tottahan toki, Ville oli itsensä nakittanut muualle, ja niin soi taas meikäläisen puhelin. Mukavaa sinällään, mutta kun se tila ei ihan oikeasti ole paras mahdollinen tämän tyyppistä musiikkia soittavalle bändille…

…odotettavissa oli siis melko rapeaa menoa volyymien puolesta, mutta mikäs siinä. Kunhan kaikilla on kivaa. Eikös vaan?

Meillä oli valomies-Kaitsun kanssa mukavasti laittaa kamat kasaan ennen bändin tuloa äänenpaineiden tarkastukseen ja siis ainakin joskus sai asiat tehtyä ihan miettien.

Yksi kommellus toki sattui, oli nimittäin unohtunut valoille menevä sähköpuoli varastolle. Onneksi varastolle ei ollut kuin 5 minuutin matka, niin oli melko helppoa käydä ko. tarpeet noukkimassa.

Ohessa kuva juuri ennen kuin pop saapui paikalle. Paikka oli siis mukavan pieni ja jopa hieman kaikuisa…

 alku

Bändin saapuessa paikalle, päästiin tekemään ruokatilaukset iltaa varten. Sellaista normi pizza-kebab osastoa, mutta mikäs siinä.

Bändin saatua kamat pystyyn lavalle alettiin tarkastamaan niitä äänenpaineita. Jotain ongelmia oli toisessa kitaravahvistimessa, kun meinasi hieman pöristä, mutta ei se sitten lopuksi mitään ilmeisesti ollutkaan. Taisi vaan olla niin kompressoitu ja kovalla volalla tuo soundi stäkissä, että sen takia murisi.

Äänenpaineiden tarkastus meni vallan mallikkaasti ja ainakin itse lähdin hyvillä mielin syömään Iskender-kebabiani. Äänenpaineet tsekissä pyöri siellä jossain 100 dBA:n ympärillä, piikatenjossain 107 dBA:n alueella. Ihan siis inhimilliset musiikkityylin huomioiden. Ja mikä tärkeintä, soundi oli sen verran kohdillaan, että sitä oli miellyttävä kuunnella.

Kummastakaan keikasta ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, sen verran hyvin sällit vetäisivät ne ja homma toimi.

Toisen vedon aikana osa riparilaisista intoutui jopa ihan musiikin vietäviksi ja niinpä siinä miksuuttimen läheisyydessä kävi välillä riekkumassa semmoisen reilun puolen kymmenen tytön porukka.

frail lead

 

 

 

 

 

Keikan jälkeen oli taas vuorossa ne perinteiset kättelyt, kiittelyt ja sitten tietysti purku.

Se mikä näissä SRK-hommissa on ihan ykköstä on nuo soittoajat. Nytkin olin jo kotona hyvissä ajoin ennen puoltayötä, vaikka käytiin varastolle ihan oikeasti hyllyttämässä kamatkin ja purettiin vuokralle lähteviä lavapaloja odottelemaan noutoa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)

Ei kommentteja: