U-Turn 2011

En tiedä mikä se on mieheen mennyt, mutta nykyään tahtoo tuo kamera unohtua aina kotiin. Siinä se on toimistossa läppärirepun ja “henkiinjäämis salkun” vieressä, mutta ei se kyllä taaskaan mukaan lähteny… …harmi, olis nimittäin ollut sen näköinen setuppi toi lava, että olis ollu ihan kuvauksen arvoinen.

Uukkari meni tänäkin vuonna vanhan kaavan mukaan, eli pari päivää (ja yötä) pystytystä, pari vetopäivää ja sit purku. Tällä kertaa en tosin itse osallistunut purkuun lainkaan, kun oli toisaalla silloin.

Se mikä tän kerran teki mulle erikoiseksi ja erinomaisuudeksi oli se, että mulla oli tuolla lavalla monitorilankkuna DiGiCon SD9. Täytyy sanoa, että tällaiselle Yamahoihin tottuneelle toihan on kuin taivas. Musta tuli heti kerralla kyllä noiden SD-lankkujen ylin ystävä. 8:sta jonkun verran olikin kokemusta pohjalla, mutta en olis uskonut että toi 9:kin on oikeesti noin hyvä työkalu. Saattaa olla, että joutuu vielä joskus pankinjohtajan juttusille tän vedon takia…

Perjantaina molemmille bändeille tuli oma etupään seppä, joten Ville hoiteli vaan housebandin. Minä taas sain kunnia raapia kaikille esiintyville tahoille monitoroinnin ja kun laskin tuossa perjantai-iltana niin kaikkiaan 19 kpl outputteja oli käytössä, eli aikamoista säätöä olis ollu vetää jollain Lysillä… …varsinkin kun osa noista oli stereomatskua (IEM).

Ainoo häpsy mikä kävi perjantaina oli avaavan orkan viulumikin pimeneminen. Kyseessä oli siis heidän oman langaton mikkinsä, joka toimi hyvin vielä tsekissä, mutta sitten heti ekan biisin aikana päätti kuolla. Muutamaan kertaan ehdin ehdottaa, että otetaan meidän viulumikki käyttöön (kun siin housebandissäkin sattu viulu olemaan, ni oli toi AT:n viulumikki messissä), mutta vasta jonkun aikaa orkan oman tekniikan (heillä oli siis oma backlineteknikko mukana) taisteltua tuon mikin kanssa, he pyysivät meiltä AT:tä lainaan.

Muutoin koko ilta menikin ihan käsikirjoituksen mukaisesti, mitä nyt lopussa vedettiin pitkäksi semmoisella puolella tunnilla…

Lauantai olikin sellainen leppoisa päivä, kun lauteilla oli vaan toi houseband ja sitten illalla semmoinen 2xWL + 2x D.I. tarvitseva bändi, jolle riitti sidefillit + 2 kulmaa. Pääsin purkamaan paljolti monitorilandiaa pois jo ton vedon aikana, kun olin kuitenkin ottamassa ton SD9:n mukaan seuraavan päivän keikalle itselleni.

Samoin siinä viimeisen vedon aikana kirjoitin seuraavana, ja tapahtuman viimeisenä, päivänä etupäätä tekemään tulevalle hahmolle nuotit miten lavapätsi oli tehty, mitä monitoreihin oli housebandille mennyt jne. (viimeisenä päivänä oli siis pelkästään puhetta ja houseband ja niinpä oltiin sovittu, että sen voisi hoitaa kaiken etupäästä).

Kun lopulta oli pakattuna autoon kaikki ylimääräiset kulmat, joita ei enää sunnuntaina tarvita, SD9 ja kaikki muukin mitä seuraavana päivänä me tarvittiin, ja voitiin ottaa mukaan, lähdettiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Hullu Poro Areenaa ja Koomaa…

Kävin siis männä viikonloppina tuuraamaassa Henteä tuolla Suurlähettiläiden monitorimaailmassa. Keikat olivat niinkin vierekkäin kuin perjantaina Levin Hullu Poro Areenalla ja lauantaina Turun Koomassa…

Leville mentiin siis lentämällä, ja keikka oli tarkoitus riipaista Hullu Poro Areenan omilla kamoilla, mitä nyt joitamia mikkejä, ja langatonta kalustoa oli lentorahtina mukana.

Täytyy sanoa, ettei kyllä ahristanna yhtään, kun tiedossa oli Midaksen valmistama työkalu joka tottelee tuotenimeä XL-250.

Lähtö Hki-Vantaalta oli sitä normaalia. Fin(mitäasiakaspalveluahähtähneverhöörd)nairin lähtöselvityksestä saatiin aikaiseksi oikein kunnon avohärdelli kun ne 3 naisimmeistä ei oikein meinanneet saada selkoa mukana kulkevista kolleista, niiden määristä ja painoista. Aluksi kovasti yrittivät laskuttaa vieläkin lisää, mutta lopulta kuitenkin päätyivät siihen lopputulokseen jota kovasti yritimme selittää, että kamat oli jo etukäteen maksettuna…

Kun lopulta saatiin kamat koneeseen, niin siitä sitten turvatarkastuksen läpi terminaaliin ihmettelemään, kun kone oli sen 30min myöhässä…

Kittilään laskeuduttuamme ja kamat kyytiin kerättyämme suunnattiin kohti Leviä, jossa ensin otimme majoitushuoneet vastaan ja sen jälkeen mentiin teknikkoryhmän (mä, Timpe ja Mikki) kanssa viemään kamat tuonne Areenalle.

Meitä kuljetellut Säfööri oli sen verran mukava kaveri, että heitti meidät vielä takaisin majapaikallemme, vaikkei se niin kaukana ollutkaan…

Vietiin siis kamat huoneisiin ja samalla huomattiin Timpen kanssa, että meidän huoneessa oli oma sauna.

Siitä sitten syönnin kautta kohti Areenaa ja rakentamaan illan settiä. Tulipa tuossa ruokaillessa vastaan uusi, varsin maukas tuote. HP-kastikkeet ei oikein koskaan ole olleet se mun juttu, mutta tuolla oli semmosita Spicy WoodSmoke versiota joka kyllä tuntui toimivan, ainakin noiden ranskisten ja sen juustopurilaisen kanssa.

Areenalle saavuttuamme törmäsin heti ensialkuun Pikkuahon Panuun, joka siellä jotain firmakisaa oli valmistelemassa ja siinä nopeat kuulumiset vaihdettuamme riipaisin mukana tulleen IEM-räkin ja langattomat mikit, sekä MD-soittimen kasaan… …backlinen ja muut mikitykset olikin jo Areenan väki tehnyt valmiiksi.

Sitten kuulostelemaan noita sidefillejä, jotka kyllä tuntui melko loppuun ajetuilta. Ei oikein kartiot enää jaksaneet vissiin toistaa kunnolla ja melko diskanttivoittoista kamaa olis ollut suorana tarjolla ilman EQ:ta.

Kun kaikki oli kytkyissä ja tulilla, aloiteltiin tsekin teko, jonka aikana muutaman mikin paikkaa piti hieman hakea, kun ei oikein tahtonut muuten tulla hyvän kuuloista monitorointisoundia.

Kun tsekki oli saatu riivittyä kasaan, lähdettiin Timpen ja Mikin kanssa saunomaan ja muutenkin vain venttailemaan iltaa.

Samalla kun käytiin Timpen kanssa ottamassa kopiot biisilistoista, kuultiin että väkeäkin pitäis olla tulossa, ja tulihan sitä. Areena oli melkolailla täynnä keikan ajan ja fiilis katossa.

Itse keikka meni ilman sen kummempia kommelluksia, mitä nyt kerran piti käydä korjaamassa kitaramikkiä, kerran vaihtaa kitaran kieli ja pariin otteeseen käydä kuivaamassa lavaa, mutta ei siis mitään ihmeellistä ja yleisökin tuntui tykkäävän…

Keikan jälkeen nopsasti perus fiilistelyt bändin kanssa ja sitten purkamaan kamat pois lavalta. Taas oli nuo Areenan omat teknikot ehtineet purkaa melkein kaiken pois, joten eipä siinä muuta ollut kuin omien purkaminen…

Seuraavana aamuna oli aikainen lähtö, kun meidän piti ottaa ensin dösäkyyti Rovaniemelle, kun ei Kittilästä lähtevään koneeseen sopinut.

Kun lopulta päästiin Rovaniemelle, se sama sekoilu jota jo Hki-Vantaalla oli ollut jatkui myös täällä. Pitkällisen keskustelun ja säädön jälkeen päädyttiin ottamaan kitaran kielilaukku käsimatkatavaroihin, mutta pääasia oli että matkaan päästiin…

Helsinkiin päästyämme mentiin Mikin kanssa hakemaan bussi parkista. Tällä kertaa oltiinkin liikkeellä varsin helposti havaittavalla kulkupelillä, Dannyn käytössä olleella VanHoolilla nimittäin… …mieluummin tosin olisi jollain hieman neutraalimmalla mallilla matkannut, mutta Mikki oli ottanut tuon koeajoon…

Matka Turkuun alkoi nätissä kelissä ja hyvillä mielin ja kun oltiin pysähdytty hieman puraisemaan jotain suolaista siinä alkumatkasta, painuin itse nukkumaan loppumatkaksi.

Heräilin kun oltiin juuri saapumassa Turkuun, joten matka meni varsin mainiosti :)

Kun saavuttiin Koomaan, huomasimme harmiksemme, että tekniikkatoimittajalla oli homma melko pahasti vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa ilmoiteltiin bändille, että voivat tulla hieman sovittua myöhemmin paikalle, koska meillä kestäisi vielä tovin saada kamat pystyyn ja tsekkikuntoon…

Olisi vaan pitänyt purkaa täysin itse omansa edellisenä iltana, sillä vaikka olin apukäsille antanut MD:n suojakotelon suoraan käteen ja käskin pitää huolen, että se menisi tuonne MD-caseen, ei se sinne sitten ollut mennyt kuitenkaan, onneksi eivät kuitenkaan olleet itse MD:tä hukanneet… …noh mutta opinpahan olemaan luottamatta keneenkään, missään tai milloinkaan…

Lopulta kun oltiin saatu kaikki valmiiksi ja tsekki tehtyä, olikin aika lähteä hotellille kirjautumaan, ja hieman rentoutumaan ennen palaamista pelipaikalle.

Keikka lähti kivasti liikkeelle ja Mikkikin veteli ihan tuhdisti, ainakin sille se tuntui siinä kaappikasan takana :)

Ainoa harmillinen häpsy joka keikan aikana tuli eteen oli se, että toinen Presonuksen etareista alkoi kiukutella… Jotain hätää sinne tuli, mikä ei kovin mieluisaa ollut, mutta maaliin päästiin kunnialla, mikä tärkeintä.

Siitä sitten kamat kasaan ja bussin kyytiin. Siinä bussia pakatessamme kuulimme melko paljon kommentteja ja kysymyksiä liittyen Dannyyn, jotka lähinnä jätimme omaan arvoonsa… …eihän meillä kuitenkaan mitään tekemistä ko. papan kanssa ollut…

Kuvia saattaa tulla, ehkä, jos jaksan niitä hieman muokata sopivamman kokoisiksi jossain välissä.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Kulttuuri (?) Goes Bar @ Hyvinkää

Kyseessä oli Hyvinkään baareissa järjestettävä “Art Goes Kapakka” tyyppinen ratkaisu, jossa meidän vastuulle jäi 4:n baarin (kaikkiaan 6:sta) äänitekniikan toteutus.

Yksi noista 4:stä oli hieman isommalla toteutuksella, ja Lefa jäikin sinne passiin koko illaksi, kun taas noi 3 muuta oli hyvinkin yksinkertaisia ja kaikki siis minun vahdittavanani.

Yhtä baaria lukuunottamatta tarjonta noissa 3:ssa mestassa oli aika “helppoa”. Oli runoa, trubaduuria jne. Sitten siinä yhdessä oli hieman jo bändiäkin yms.

Kaikessa rauhassa lähdettiin kamoja pystyttelemään ja ensin tipautettiin kamat tuonne suurimpaan paikkaa, johon Lefa menisi sitten myöhemmin kasaamaan. Tämän jälkeen käytiin ripottelemassa loput kamat noihin 3 muuhun ravintolaan, jonka jälkeen vein Lefan omalle työmaalleen.

Tämän jälkeen kävin tempaisemassa kaikkein helpoimman setin ensin pystyyn, jonka jälkeen ajoin laittamaan sitä “keskimmäistä”.

Keskimmäinen olikin siis ihan vaan aktiivipurkeilla toteutettu setti, mutta voi onnettomat varastolla touhuajat. Olivat sitten jättäneet powerconit pois matkasta, niin melko haikeaksi alkoi menemään… Samalla Käsityöläiset roudaili itseään sisälle, ja tuumasivat että eihän tänne mitään PA:ta pitänyt olla tuotu… …hämmennys oli siis jo melkoinen ja soitinkin tilaajalle, tai siis yritin, ja kerroin Käsityöläisille, että tulen kohta puoliin takaisin, toivottavasti viisaampana.

Tästä sutaisin siis pystyttämään sen 3 paikan pystyyn ja kun se oli melkein pystyssä, tilaaja soittikin ja kertoi että meidän keskimmäisessä paikassa oleva setti on “väärässä ravintolassa”… Siinä siis oli samassa ravintolassa 2 eri puolta, joista meidät oli ohjastettu ravintolatyöntekijän toimesta väärään…

Ei muuta kuin kamat siirtoon ja sen jälkeen varastolle poimimaan noita puuttuvia powerconeja. Onneksi ei varastolle ollut kuin reippaan 35 minuutin ajo.

Takaisin tullessani, juuri ennen kuin ajoin keskimmäisen ravintolan pihaan, tuli soitto jossa kysyttiin noiden virtapiuhojen perään…

Kamoihin virrat, nopea kuuntelu että kaikkialta kuuluu, pikainen tsekki ja opastus baarin “emännälle”, puhelinnumeroiden tarkistus ja seuraavaan paikkaan.

Nämä samat vaiheet toistuivat jokaisessa paikassa ja sen jälkeen alkoi sellainen sukkulointi näiden baarien välillä. Kaikkialla asiat menivät oikein mainiosti, mitä nyt Baari#1:ssä loppui ohjelma miltei tuntia aiemmin kuin oli sovittu, mikä ei kyllä minua ahristanu yhtään :)

Tämän ansiosta sainkin omat 3 baariani kasaan ja autoon pakatuiksi siten, että ehdin Lefaakin auttamaan. Saavuin tuonne Lefan baarille juuri kun bändi lopetteli soittoaan.

Siitä ripeästi kamat kasaan ja autoon, jonka jälkeen matka kohti kotia, ja Lefalla kohti varastoa alkoi.

Päästiinhän me semmoiset 3km ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät. Oli tullut näytölle sellainen ilmoitus, että pakussa olisi katsastukset tekemättä. Hetken hansikaslokeroa tutkittuamme löysimme onneksi kuitenkin katsastusaseman kuitin, jossa oli vajaat 2 viikkoa vanha päiväys. Eli siis vaikka pakulla ei “leimaa” ollutkaan, oli se sillä 1kk:n pituisella “jatkoajalla”…

Ei ne meidän hankaukset toki poliisin kanssa siihen loppuneet… Lefa joka autoa ajoi, odotteli juuri poliisilta kirjettä jossa kerrottaisiin hänen ajo-oikeuden peruuttamisesta, ja koska poliisilla oli jotain hässäkkää heidän järjestelmien kanssa, ajo-oikeuden tarkastaminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta.

Poliisin päätös siinä vaiheessa oli ottaa Lefalta kortti pois tien päällä, joka meinasi sitä että minun piti siirtyä kuskin penkille ja suoraan kotiin pääseminen muuttuisikin varastolla käynniksi.

Juuri kun hyppäsin autosta ulos antaakseni puhallusnäytteen ja ajokorttini tarkastettavaksi, toinen poliiseista tuli maijasta ulos ja sanoi, että kyllä kaverilla vielä ajo-oikeus toistaiseksi on voimassa (olivat saaneet järjestelmän toimimaan ilmeisesti).

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Tulisia suudelmia Vantaalla…

Tässä on taas ollu vähän kaikkea, pääasiassa sellaista mistä ei oikein ole jaksanut edes tänne raapustaa, kun ei niissä mitn ihmeellistä ole ollu. Jotain TV-tuotantohommia, truba- ja duokeikkoja, pari perusvetoa jne.

…nyt kuitenkin tuli erikoiskeikka, erikoismeiningillä… Puhelin pirahti tiistaina ja perjantaille tarjottiin semmoista peruskeikkaa. Kun perjantai oli sopivasti auki, otin ja lupauduin, jo ennen kuin tiesin mistä olisi kyse (EPIC FAIL, tiedetään!).

Illan teemana oli siis Hotelli Vantaan Tulisuudelma, ja siellä esiintyvä ihan asiallinen bändi. Ikävää tuossa siis oli se, että 1) paikka on Liekkipusu, jossa muusikkoa ja teknikkoa ei pidetä edes ihmisenä (toim. oma kokemus edellisistä kerroista, joskin tuo kokemus muuttui tällä kertaa) 2) tällaisella varoajalla, ei keikalle ollut enää tilaajallakaan antaa kuin lankku, mikit, monitorit ja kaapelit… …eli siis sillä talon omalla, aivan “ihanalla” Fohnnilla mentiin…

Onneksi lankuksi sentään valikoitui edes DM1000 sen iän ikuisen Lysin sijasta…

Toisaalta, kun on vähän kamaa, tsekin pitää olla tehtynä vasta kello 21 ja bändikin meinaa tulla paikalle joskus 19 jälkeen, riitti kun teki load-innin itse siinä 18 aikoihin.

…joskin ennen load-inniä meinasi hieman jo huoli pukata päälle. Paku jossa kamat siis olivat, oli parkissa Hki-Vantaan kentällä, kun ryhmä, jonka tarvitsemat kamat olivat myös autossa, oli palaamassa Leviltä keikalta. Eihän siinä muuten ois mitään ollu, mutta kun ystävämme Finnair oli taas vaihteeksi aika reippaasti myöhässä, ja jotain ihme säätöä oli kentällä matkatavaroidenkin kanssa…

Kaikkinensa kuitenkin ehdin Liekkipusulle just vähän jälkeen 18, joten vieläkin ehti.

Kamat sisään, ja miksuutin siihen hieman “erikoispaikkaan” (siihen tanssilattian vieressä olevaan loossiin) sillä ajatuksella, että pääsee purkamaan ja pois heti vedon jälkeen, eikä tartte odotella pilkkua.

Omat vehkeet tulille, nopia linjatsekki että kaikki toimii, ja sen jälkeen kytkeytyminen siihen talon järjestelmään. Jos olis fiksu ollu, niin olis ottanu ees pari Y-piuhaa ja erotusmuuntajaa mukaan, jolloin ois voinu kytkeytyä suoraan prossuun, mutta kun ei… Nyt mentiin siis DJ-mikserin läpi…

Ensin semmoinen perustasojen tarkastus, ettei missään klippaa (siis lähinnä ettei siinä DJ-mikserissä klippaa), sen jälkeen ääni ulos…

…tai no, ääni ja ääni… Kyllä kai tolla Fohnnilla pärjää jos ei välitä muuten, mutta kun ei siinä oikein ollunna sitä ruutiakaan ihan tarpeeksi. Tai siis suurin syy siihen oli lienee se, että alko prossujen limitterit haukkomaan kiinni tosi nopeasti, eikä tonne prossulle oikein päässyt niitä muokkaamaankaan…

Bändikin tuli paikalle, ja tsekki saatiin tehtyä, tosin ilman liidilaulajatarta, mutta kuitennii. Enemmänkin ois saanu PA:sta ääntä lähteä, mutta sillä mennään mitä annetaan.

Tässä vaiheessa kello oli jotain 20:20 ja sit päätettiin odotella sen aikaa raflan puolella, että päästäisiin bäkkärille viemään vähän kamoja.

Kun bäkkärille päästiin ja saatiin takit yms. sinne, niin sitten mentiin käymään saunassa, ja tokihan siellä oli väkeä, joka jotenkin tunnisti popparit ja sitten jutulle ei ollutkaan tulla loppua kun kuunneltiin sitä taivastelua kuinka “hienoa” tuo kiertue-elämä on… (varmaan joo, jos ei koskaan oo rundilla ollu)

Saunan jälkeen bäkkärille syömään ja odottelemaan.

Veto starttasi kello 24 ja kesti n. tunnin. Taisi olla 01:10 kun loppui. Tämän jälkeen nopsasti ilmoja kyselemään popilta ja tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä keikkaan.

Äkkiä kamat kasaan ja ulos. Taisi mennä pakun takaovi kiinni siinä 01:55, joten aika nopia lähtö siitä sitten tuli.

Siitä pakua viemään Helsingin keskustaan, jossa toinen pop-artikkeli oli lopetellut jo soittonsa ja alkoivat pakata kamojaan sitten kun pilkku olisi tuloillaan. Itsehän suuntasin tässä välissä jo kotia kohti…

Tulisuudelmaan meneville tiedoksi, henksu on nykyään oikeasti ihan asiallista (ainakin tämänkertaisen kokemuksen mukaan), ja viekää ihmeessä myös oma PA :)
-Katti-

Tuttu TV:stä… taas!?!

Kyseessä oli siis elämäni toinen televisioproggis. Kyseessä oli trion konsertin taltiointi, ja tällä kertaa haluttiin kaikki rännit myös erikseen talteen (itse musavelho halusi mahdollisuuden vaikuttaa vielä lopputulokseen studiollaan). Tätä varten mulle raahattiin paikalle Alesiksen HD24 tallennin, joka sinällään on ihan jees ja helppokäyttöinen, mutta kun allekirjoittaneella on semmoinen kevyt ihottuma noita Alesiksen vehkeitä kohtaan noin niin kuin yleensä…

Ensimmäisenä päivänä oli siis tuotannon kasaaminen, kaapelien veto (tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä, mutta ei paha tämäkään) ja soundcheck.

Tällä kertaa oli jokin pieni firma tekemässä tuon saliäänen ja laatu häikäisi allekirjoittaneen. Oli ihan JunkButLoudin EONia PA:na ja jotain RCF:n aktiivista kulmina. B-tuotetta mikserinä ja ihanainen Samson kompurana. Onneksi itselle tuli kaikki kama suoraan splitistä eli ainoa johon tuo firma pääs vaikuttamaan oli mikit ja mikkikaapelit. Itseasiassa vielä laulumikitkin vaihtuivat SM58:sta hieman siistimmän näköisiin ja parempilaatuisiin “Pavarotti” malleihin. Kaikki näytti menevän hyvin, joten eihän siinä mitn. Alesiskin toimi kuin unelma ja näytteenottotaajuudetkin täsmäsivät hienosti kun tallennetta tarkasteltiin.

Tästä siis kohti kotia illaksi ja seuraavana päivänä olisi itse konsertti ja taltiointi.

Seuraavana päivänä paikalle, kamat tulille ja odottelemaan. Trio ja ohjaaja halusivat vielä käydä läpi pari biisiä, joten mikäs siinä…
…olipas muuten hyvä että kävivät, koska jostain syystä mukana ollut lapinrumpu alkoi kiertämään oikein mainiosti monitoreissa salin puolella. Ei muuta kuin hirmuinen älämölö com-linjoille ja saliin komentoa tiputtaa joko monitoreja tai että tekisivät nyt jotain. Tuommoinen kierto kun tuhoaa koko homman tallennuksen suhteen.

Asia saatiin haltuun ja tuotanto lähti käyntiin. Semmoista odottelua ja tasojen seuraamistahan se oli, tosin tein minä samalla myös ihan live-stereomiksin talteen, ihan vaan varulta. Samoin kuin ajoin muutamia tärkeitä kanavia erikseen ja muutamia groupattuina tuonne videoeditin 8-raiturille, ihan vaan varuiksi kun en edelleenkään luota tohon Alesikseen…

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja saatiin jopa tallennuskin Alesikselta purettua pois toiselle kovalevylle, joten kait se sitten toimi loppuun asti sekin. Pitänee alkaa suhtautumaan varovaisen positiivisesti tulevaisuudessa, ainakin tuohon Alesiksen malliin :)

Siitä sitten autoa hangesta kaivamaan ja kohti kotia, sekä ansaittua Joululomaa.

Hyvää ja rauhallista joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2011 toivoo,
-Katti-

Noh huh-huh, onpahan taas ollu…

…siis kaikkea. Ei vaan oo ehtiny/jaksanu/kyenny päivittämään tätäkään blogia hetkeen.

Tässä välissä on ollut eräs pistokeikka Lapuan kirkkoon, jossa oli jonninmoinen messutapahtuma, joka oikeammin oli konsertti.

Oikein leppoisa veto, hyvä bändi ja homma toimi, joten eipä siitä sen enempää, mitä nyt meinas väsyttää aika ankarasti, kun ko. veto oli heti seuraavana päivänä ton edellisen kirjoittelun kohteen jälkeen…

Sit yks maininnan arvoinen firmakisakin tuli tuossa rykästyä. Oli siis semmoiset semi-isot kisat, ei mitkään mahdottomat mut kuitenniin. Tilan vaan oli sen verran erikoinen, että PA:ksi suunniteltu systeemi saikin toteuttaa sivufillien sijaa ja sivufilleiksi ajateltu järjestelmä ajettiin sitten lavalta soittosuuntaan ulos. Tämä vain sen takia että lava oli sillä salin pitkällä seinustalla ja soitto oli “lyhyempään” suuntaan, joka oli tosi lyhyt (luokkaa joku 10m). Noh eipä siin mitään, miksauspistekin kun oli enivei lavan vieressä ni hyvähän siit tuli.

Tossa ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, josta halusin mainita, vaan siis näissä kisoissa oli ensin soittamassa firman oma bändi, jonka jälkeen tuli sitten ihan “oikea” bilebändi.

Toi firman oma bändi oli melkoinen viritys. 5 “liidilaulajaa” (jokaisella siis liidiosuuksia eri osissa biisejä jne,), viulu, basso, rummut ja 5 kitaraa. Kyllä, siis 5 sähkökitaraa… …jokainen voinee kuvitella sen älämölön määrän joka oli tuossa tilassa, riippumatta siitä osaisiko väki soittaa vai ei, eikä kaikki kyllä ihan huippuammattilaisia toki olleetkaan…

Noh hengissä selvittiin ja kaikilla oli hyvä mieli ja fiilis koko illan ja vielä purussakin, joten se laskutusperustekin taisi tällä(kin) kertaa löytyä.

On tossa ollu kaikkee muutakin, mutta ei niistä sen enempää, kun tarina kulkisi samaa rataa “mentiin varastolle-pakattiin-pystytettiin-tsekattiin-hotellikuoltiin-veto-purku-varastolle hyllytys”. Noissa kun ei oikeesti ollu mitään sen kummenpia kerrottavia…

Näihin fiiliksiin,
-Katti-

Olipahan rykäsy kun ruokakin loppu…

Kyseessä oli kauden teemaan hyvin osuvat pikkujoulut. Asiakkaana semmoinen melkosittain iso rahoitusalan toimija ja paikkana Helsingissä sijaitseva Voimala.

Heti aamusta siis liikkeelle, ja Arskan soittaessa että oli lompakkonsa unohtanut kotiin, jouduin vielä pienen ekstra mutkan tekemään kuorma-autoa vuokraavan yrityksen kautta. Alunperinhän siis Arskan piti tulla kuorkilla tuonne varastolle, josta jatkettaisiin matkaa yhdessä.

Keikalle lähdettiin kahteen mieheen Arskan kanssa siten, että minä hoitelisin itselleni tuttua äänipalettia ja Arska vastaisi lavan ja bändin valaisusta. Tilavalaisuun on jostain syystä tilattu toinen firma. Mikäs siinä, onpahan pois meidän puuhista, kun kuitenkin se lavakin piti paikalle kannella…

Varastolla olikin Lefa jo valmiiksi suurimman osan kamoista katsellut siihen ovelle odottamaan, joten ei muuta kuin lifti “suoraksi” (vähän sen joutuu pystyyn jättämään tuolla uudella varastolla, mut kai se menee noinkin… …ainakin huonosti jos ei muuten) ja kamaa autoon pukkaamaan. Ohjeet olivat hyvät : “kamaa ei mee minnekään muualle enää, joten ottakaa mitä hyväksi koette, mutta muistakaa purku ja mielipaha kun yöllä tulette pois ja huomaatte että auto on puolillaan turhaa kamaa”. Noh kamaa lähti sit aika isosti, varsinkin äänipuolelle, ja kamaa ei juurikaan ollut ylimääräisenä mukana, muutamia XLR- ja pekoniletkuja tais jäädä spareksi, sekä jonkin verran shukoa, sekä pari mikkiä.

Kun oltiin saatu koko kalusto sovitettua kuorkkiin pakattiin vielä samalla seuraavan päivän setti, joka siis olisi minulle lähdössä mukaan, myös peräkärryyn rumpujen yms. sekaan. Eipähän tarvitse sitten sykkiä ihan niin kovasti aamuyöstä :)

Voimalaan saavuttiin ihan aikataulussa, ja aikaa pystytykseen oli siis hulppeat 5 tuntia ennen kuin bändi tulisi paikalle.

Kamat siis sisälle ja ensiksi lava pystyyn. Tällä kertaa joutui tuomaan PA:n luonnottoman kauas lavan etulaidasta, kun tuolla Voimalassa on niitä pystytolppia sillä tavalla “riittävästi”. Oli siis pakko stäkätä PA siten, että sen yläpäät kuuluisivat myös muualle kuin siihen lavan edessä olevaan “ränniin”. Ei sinällään, hyvinhän se futaskin kun viiveet sai paikoilleen.

PA:n lisäksi tuli rakenneltua pari vielä erillistä viivelinjaa, joihin ajettiin pelkästään DJ:n musaa, juontoa ja puheita. Bändi siis tuli ihan vaan PA:sta.
Viivelinjojen suurin tavoite oli siis levittää nimenomaan puheet sillä lailla, että kaikkialle kuuluisi ja missään ei olisi liian kovalla. Tästä syystä myös DJ-kama ajettiin sinne, kun se oli lähinnä “taustamusaa”.
Tässä onnistuttiinkin, vaikka töitä noi viiveet meinaskin tuottaa pystytyksen hetkellä kun piti niitä hieman säädellä ja edestakaisin liikuttaa että sekä tilavalaisijat, että catering olisivat tyytyväisiä.

Tilavalaistuksesta ja videoista vastasi siis Partisen Petteri ryhmineen, ja mukavahan tuo oli vanhoja tuttuja taas nähdä, pitkästä aikaa…

Kerrankin sai siis rakentaa sellaisella “sopivalla” tahdilla, ettei tarvinnut hirmuisesti sykkiä ja kaikki olikin valmista sopivasti bändin tullessa paikalle.

Siitä sitten bändin tsekki pois alta ja lisäksi juontaja halusi testailla omaa mikkiään. Tällä kertaa sattuikin sellainen juontaja jolle kyseinen Senkun langaton oli sen verran tuttu, että sovittiin minun jättävän juontokanavan auki koko illaksi, ja hän sitten hoitelee sen kapulan muten pois päältä aina juontojen ajaksi ja takaisin niiden jälkeen. Tämä toimikin oikein mallikkaasti ja ennen kaikkea vapautti minua todella paljon, kun DJ:kin lupasi feidailla omaa juttuaan aina juontojen ajaksi automaattisesti. :) Parhautta!

Bändi soitti siis 3 settiä, joista jokainen tuli edellistä lujempaa. Ei siksi, että olisin itse halunnut välttämättä luukuttaa, mutta asiakas halusi koko ajan lisää äänenpainetta. Noh, mikäs siinä kun vielä oltiin kuitenkin ihan kohtuullisissa metelitasoissa illan lopussakin ja kaikilla oli kivaa ja soundikin osus taas kerran oikeinkin kohdilleen.

2 häpsyä noissa bändin vedoissa kävi.
Ensimmäisessä vedossa sai yksi tomimikki kokea jotain häpeää ja se vaihdettiin settien välissä, kun oli setin vika ralli menossa sen levitessä. Olipa siis kuitenkin hyvä että oli ne pari sparea mukana…
Toisen setin alkupuolella taas basarimikin ständi antoi hieman periksi ja mikki otti kiinni kalvoon. Tämän kävinkin korjaamassa hetimiten kohdilleen. Muuten vedot meni oikeinkin mallikkaasti.

…samaa ei voi tosin sanoa Cateringistä. Paikalle ei tullut läheskään kaikki ilmoittautuneet asiakkaat ja silti parikymmentä asiakasta jäi ilman ruokaa. Cateringillä siis loppui eväs kesken, mikä on minun mielestäni se maailman suurin häpsy mikä cateringille voi käydä. Tulipas laitettua nimi mieleen, että seuraavan kerran kun tulee sama firma vastaan, tietää ottaa omat eväät mukaan :)

Lavalta saatiin purkaa kaikki signaalit, kulmat, sähköt yms. heti bändin viimeisen vedon jälkeen, joka tietysti nopeutti poistumista. Siltikin oltiin varastolla vasta joskus 4:45 ja siitä sitten kamat sisälle (tällä kertaa ei hyllytetty, kun Lefa meinas hoitaa sen maanantaina :), tai niin ainakin Arska väitti).

Yhdestä asiasta on kuitenkin pakko piipittää:
Mikä ihme se on, että kuorkki pitää ajaa siihen ainoaan roudaus aukkoon, laskea sen lifti alas ja hävitä sitten jonnekin. Siinä oli yöllä semmoinen vajaa puolituntinen kun ei oikein voinut mitään tehdä kun erään toisen yrityksen kuorkki lojui siinä oven edessä lifti alhaalla ja niin tiellä, ettei mitään isoa saanut oikein sopimaan. Ei sitä autoa pakattukaan ja kuskikin oli kateissa… …hienoa! Näin juuri!
”Jos ei mulla oo kiire, niin pidän huolen ettei kukaan muukaan pääse pois.”

Lopulta siis kuitenkin varastolle päästiin ja siitä siis peräkärry kyytiin ja kohti kotia nukkumaan. Kotosalla olin aika tarkkaan 5:45 ja herätys seuraavalle keikalle olisi 9:45.

Kuviakin tuli otettua, mutta katsellaan joskos niistä olisi tänne laitettavaksi jossain välissä.
-Katti-