Erikoismeininkiä

Tässä on nyt taas ollut vähän kaikkea, eikä oikein ole ehtinyt pitämään tätä(kään) asiaa päivitettynä, siis blogia.

Muutama maininnanarvoinen huomio kuitenkin post-Kivenlahti kesäkuulta.

SoFLow

Kävin tuossa kesäkuun puolivälillä tempaisemassa yhden kaveribändin ulkoilmahässäkän, josta ei sinällään kovin paljoa kerrottavaa ole. Perusveto, peruskamoilla ja hyvän funk-poppoon kanssa.

Ainoa mitä siitä ehkä mainita kannattaa on se että mikä ihme noihin Xa:n subeihin on mennyt? Ne ei enää tykkää pysyä paikallaan, ei sitten millään, jos ei ole koko stäkki käytössä…

Tämänkin vedon aikana oli leftin subi liikkunut semmoisen miltein 60cm. Saihan sitä etupäässä ihmetellä miksi alkoi kuulostamaan kesken vedon tuo vasen puoli hieman “erilaiselta”.

Vielä enemmän kummastuttaa kuitenkin se, että rightin subi kyllä pysyi paikallaan…

Pitää tuotakin tutkia, kunhan ehtii ja jaksaa, mutta nyt se saa odotella parempaa aikaa, sekin…

Pitkä Kirja 2

Todellinen erikoiskeikka oli tuossa Jussina. Kun kerran Levyn veljekset (Jari ja Tommi) niin nätisti pyysivät niin kävin heidän hengentuotteensa levynjulkkarin tekemässä Juhannussunnuntaina.

Ennalta oli jo odotettavissa jonkinasteista säätöä, koska tiesin mikä yritys on ko. tapahtuman tekniikkatoimittaja. Niinpä päätin ottaa mukaan niin mikkejä, DI-bokseja kuin yhden räkillisen prosessointiakin.

Paikalle saavuin sillä tavalla hyvissä ajoin, että ehdin käydä vilkaisemassa mitä minulle oli tarjolla ennen kuin menin kuuntelemaan viimeiset lämmittelytreenit laulajien kanssa (tässä projektissahan laulaa levyllä jokaisen laulun eri laulaja, julkkarikeikallakin oli eri liidilaulajia kaikkiaan 5 + 3 taustalaulua).

Kävelin etupäähän ja huomasin, että siellä oli luvatun mukainen Soundcraftin Series 2 –lauta, sekä perusprosessointina joitamia DBX:n dynamiikkakoneita ja muutama “peruspaavo”.

Olin siis oikein tyytyväinen kun oli omaa kalustoakin hieman mukana. Sain niiden 58:ien tilalle vaihdettua Senkun e935:t, sekä lisäksi mukana tuli ihan oikeita gateja, kompuroita ja pari “paavokin”.

Nopea vilkaisu PA:han ja siellähän kiikkui tänä vuonna Nexon Geoa! Vaikka ko. banaani ei minun ykkössuosikkejani olekaan rock-hommissa, kyllähän sillä tällaisen rauhallisemman vedon tekee oikein mielellään. Terveen kuuloinen PA kuitenkin.

Tarkempi vilkaisu PA:han vei kuitenkin osan ilostani pois… Banaanit roikkuivat ihan liian matalalle. Ne olisi pitäneet olla semmoisen 2 metriä ylempänä.

Soundi oli siitä huolimatta ihan OK miksauspisteelle, mutta jotain outoa siinä oli siihen ihan eteen. Liekkö se, kun olivat väkisin vääntäneet nuo 6 kailotinta puolellaan ihan kunnon J:ksi ja jättäneet niin alas. Kovasti valittelivat, että oli paljon ollut virittämistä PA:ssa, minkä uskoin helposti kun näin sen riggauksen.

Tästä sitten “treeneihin” tapaamaan jätkiä ja hakemaan ajolupaa alueelle, että pääsi lavan taakse purkamaan omat kamat autostaan.

“Treenien” jälkeen kahville, tottakai, ja sitten juuri sopivasti edellisen vedon loppuessa pelipaikalle kamoja repimään. Mikä ihme se on ihmisillä ongelmana, kun eivät ymmärrä väistää niissä sandaaleissaan, vaikka renkaallista räkkiä tuodaan reipasta vauhtia kulkuväylää pitkin. Jos olisin ilkeä, olisi ainakin 5 varpaat menneet mustaksi, mutta minähän olen kiltti ja kohteliaasti aina pyysin, ja odotin ja odotin ja odotin, että siirtyivät pois tieltä…

Ainoa ongelma noiden Soundcraftin lautojen kanssa on nuo insertit silloin kun ne on balansoimattomat. On SC:n pojilla jäänyt vissiin kuulematta se kultainen 4R:n sääntö, “Red-Right-Return-Ring”, koska noissahan Ring on Send ja Tip on Return, eli justiin väärin päin. Onneksi olin tähän varautunut ja otin mukaan XLR-kääntäjiä, koska muuten oltaisiin oltu ihmeissään tuon mukana tulleen räkin 1074:n kytkemisen kanssa. Siinä kun on XLR-liittimet.

Ei siis muuta kuin kaikki insertit “väärin” päin ja kytkyyn.

Lisäksi lavalla ei taaskaan ihan osunut nuo rännit paikoilleen, kuten ei koskaan aiemminkaan ole kyseisen firman puolelta osuneet. Käytössä oli semmoiset 29 ränniä, joista 7 osui kohdilleen (basari, snaren ylämikki, basso DI, basso mic, keyboard L ja R ja kiipparistin laulu). No mutta kyllähän noilla jo vetää! Varsinkin kun kiipparisti laulaa yhdessä rallissa jopa itse liidin.

Rupesi mulla jo usko menemään, mutta lopulta alkoi osumaan miltein kaikki, joskin aika pitkään meni, että kitarat saatiin oikein päin ja akkari sinne minne pyydettiin, mutta kuitenkin. Tekevälle sattuu.

Tomit ja snaren alamikki oli edelleen hukassa, samoin kuin riden mikki, mutta muuten rummut tulivat haluttuihin paikkoihin ja päästiin eteenpäin.

Comia pitkin kerrottiin lavalta, että rummut ovat nyt kohdillaan, mitä en kyllä uskonut edellämainittuun viitaten, mutta alkoi olemaan aika jo kortilla ja totesin lavalle takaisin, että eivät ne ole, mutta nyt mennään ainakin toistaiseksi näillä.

Tsekki louhittiin pois alta, ja tsekin lopuilla tulee mikkimanu kertomaan, että joo, ne tomit ja snaren alamikki on vissiin jotenkin ristissä ja rideä ei ole keretty vielä kytkemään. Ihanko totta? En tuota huomannutkaan, tahi kysynytkään kuin muutamaan otteeseen…

Lopulta saatiin kaikki rännit kohdalleen ja pystyttiin vetämään tsekki loppuun.

Ehtihän siinä “happea saamaan” sen vajaat 10 minuuttia ennen vedon alkua.

Itse vetohan meni ihan mallikkaasti bändin osalta. Tekniikassa oli hieman murheita, oikean puoleinen overi rupesi pörisemään ja paukkamaan kesken vedon ihan reilusti. Mutelle vaan ja homma jatkui. Yht’äkkiä samainen ränni palasi ihan normaalikuntoiseksi. Mitä lie tapahtunut, tiedäpä häntä…

Veto saatiin kuitenkin tehtyä loppuun ihan mallikelpoisesti ja vaikka hyvää yritti taas tehdä, niin priimaa tuli, kuten eräskin kollega asian ilmaisisi :)

Ei Nexon banaanikaan niin huono ole, ainakin tällaiseen musaan se toimii oikein mukavasti, mutta en minä sillä siltikään mitään rock-henkistä vetoa vieläkään haluaisi tehdä.

Hengissä selvittiin ja kiitostakin tuli, joten siihen olikin ihan kiva lopettaa tämä juhannus.

Parhautta tässä vedossa oli se, että olin kotona grillaamassa jo kello 21 aikoihin. Siitä olikin hyvä sitten suoria vielä saunaan ja aloittaa parin päivän loma, toisaalta kai se tämäkin keikka oli lomaa, kun ei siitä kunnon korvausta kai koskaan saa…

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Kivenlahti Rock ‘09

Torstai 4.6.2009

Torstaiaamuna alkoi siis pystytys ko. tapahtumaa varten. Aivan kuin yllättäen kelit oli kovin syksyiset. Vettä tuli kuin Esterin poimusta ja kylmäkin oli.

No äkkiäkös siinä hieman lämpöä sai päälle kun alkoi laatikoita pukkaamaan.

Oli silkkaa parhautta taas vetää tuolla Groupin päälavan cryyllä. Häikäisytaiteilijana oli Timbe, etupään vahtina Vanikka ja lavavastuussa allekirjoittanut. Huipputyyppejä molemmat.
Mikkimanuksi sain Häkkisen Markon, jonka kanssa homma pelittikin oikein mainiosti.

Siitä sitten kuorma-autoja peruuttamaan niin, että saatiin suoraan liftiltä työntää tavarat tuonne lavalle sateen suojaan.
Yksi pikkuinen virhe tässä tehtiin, kun tyhjennettiin KAIKKI tavara autoista ulos, myös siis pikkulavan. Meinasi alkaa olemaan lavalla sen verta ahdasta, että ei oikein enää tiennyt mihin siirtäisi tarvittavia tavaroita.

Loppujen lopuksi kaikki tavarat kuitenkin löysivät paikkansa ja päästiin pystyttämään monitorilandiaa (lavalle ei tässä vaiheessa vielä ollut mitään asiaa, kun valopirkot asettelivat häikäisylaitteitaan trussilinjoihin, jotka oli tätä tarkoitusta varten laskettu rintakorkeuteen).

Tällä kertaa tulikin melko miehekäs monitorilandia. Oli muutamia paavoja, 8 kanavaa gatea, 16 kanavaa kompuraa, 12 kanavaa graafisia, 10 kanavaa langatonta mikkiä ja beltbackiä sekä 4 kanavaa langatonta IEM:ää. Näiden lisäksi tietysti se tolkuttoman kokoinen Yamahan M2500 ja päätteet sekä talkback systeemi.
Täytyy sanoa, että harvoin on noin paljon ollut allekirjoittaneella rautaa monitoripäässä, mutta kun ne Englannin pojat tuota prosessointia niin pyyteli.

Melkoinen käärmeenpesä saatiin siis tuonne räkkien taakse jo tässä vaiheessa, ja niinpä suosiolla merkitsin ja kytkin kaiken niin hyvin kuin pystyin, koska en todellakaan halunnut lähteä sinne käärmeenpesään etsimään tarvittavia kaapeleita.

Tässä välissä päästiin syömään jotain lihakiusausta, mikä toimi ihan hyvin. Johan tuossa melkoinen nälkä olikin tullut :)

Syötyämme päästiin tekemäänkin jo lavaa ja asioiden helpottamiseksi, sekä siistin lavan ylläpitämiseksi teimme kaiken mahdollisen irtokaapeloinnin lavan alta.

Lavalle tuli siis sidefillit, 5 ryhmää tuplakulmilla varustettuja monitoreja sekä rumpufilli, joka tällä kertaa koostui kahdesta 18” subista ja kahdesta yläpäästä.

Meillä oli oikein leppoisaa rakennella tuolla lavan päässä, kun olimme sateen suojassa, mutta Vanikkaa silmin nähden ärsytti tuo vesisade.

Mielenkiintoinen detalji pystytyspäivältä oli se, että Fostersin tarjoilualueelle mennyttä sähköjohtoa oli jatkettu normaalilla shuko-liitännällä tuolla kaapeliurassa, joka oli kaivettu maahan. Mietin itsekseni jo siinä vaiheessa, että noinkohan tuo tulee kestämään siellä hiekan alla märässä.
Käväisin tarkastamassa, ettei ko. letku vaan mene meidän keskuksiimme, huomautin asiasta Fostersin väelle ja painuin jatkamaan töitäni.

Suurin osa lavasta saatiin valmiiksi ihan ihmisten aikoihin ja nukkumaan päästiin siinä puoli 12 aikoihin illalla. Juuri ennen nukkumaan menemistä tuli vielä tieto, että Englannin pojat olisivat tulossa tuomaan backlinen ja tekemään tsekin kello 8:45 alkaen.

Mikäs siinä, senkus tulevat…

Perjantai 5.6.2009

Heräiltiin tuolla itsemurhakaksiossa siinä kello 8:00, jonka jälkeen ryystettiin Vanikan kanssa kahvit ja lähdettiin kohti Kivenlahtea.

Paikalle saavuttuamme laiteltiin kamat valmiiksi ulkomaan eläviä varten.

Backline Rentalin hahmot saapuivatkin siinä heti 8:45 ja bändin tekninen cryy hieman heidän jälkeensä.

Kuten jo aiemmin kerroin on näille Englantilais-herrasmiehille hommattuna monitorilandiaankin mukavasti leluja, mutta mitä ihmettä. Mukana tuli kuitenkin oma digitaalinen taskulaskin (LS9-16), muutamia IEM:iä ja pari WL-kapulaakin.

Loppujen lopuksi siis päätyivät käyttämään meiltä vain D.I. boxeja, joitain rumpumikkejä ja taustalaulun mikkiä sekä muutamia kulmia.

Toisaalta ihan jees, helpottipahan meidän työmäärää, mutta toisaalta taas harmitti, kun oli hommannut kuitenkin ihan tolkuttomasti kaikkea prosessointia tuonne monttupäähänkin ihan vaan heidän takiaan.

Lisäksi nämä ulkomaan pellet eivät suostuneet vetämään edes tsekkiä ilman osiksi purettuja raisereita, joista tehtiin raiserit koskettimille ja walkway lavan takaosaan.

Tämä ei sinällään minulle aiheuttanut suurtakaan vaivaa, mutta lavakädet olivat suuresti innoissaan, koska he joutuivat siis nyt purkamaan 2 raiseria osiksi ennen tsekkiä, sitten kasaamaan ne takaisin ja purkamaan vielä kerran illan vetoa varten.
Ja että elämä olisi vielä oikein mallillaan, ei heidän rumpuraiseriinsa saanut koskea tsekin jälkeen, joka tarkoitti sitä, että monitorilandiassa alkaisi olla tunkua, kun ei sitä rumpuraiseria oikein muuallekaan saanut sopimaan.

Ulkomaan pellejen lopetettua illalla heidän tarvitsisi vielä kasata yksi raiseri loppu viikonloppua varten.

Engelsmannien tsekki meni ilmeisesti ihan kivasti, koska mitään natinaa ei kuulunut missään vaiheessa.

Tämän jälkeen olikin avaavan yhtyeen Saran tsekin vuoro.

Sara, kuten suurin osa muistakin yhtyeistä, toi oman monitorimiehensä, ja –lautansa, joten allekirjoittanut pääsi ihan vaan mikittämisellä ja pätsäämisellä. Mahtavuutta kerrakseen.

Tapahtuma alkoi veden vielä sataessa, hieman ehkä vaisusti, mutta ajallaan.

Saran jälkeen vuorossa oli Maj Karma, jota seurasi Stam1na. Molemmat oikein meneviä vetoja ja porukkaakin alkoi saapumaan paikalle.

Perjantain lopetti sitten tämä Englantilaisporukka. Väkeä oli kohtuullisen hyvin, mutta täytyy sanoa, että ei kyllä itselle oikein kolahtanut tuollainen shaisse. Ei sitten millään…

Vedon jälkeen kättelyt puolin ja toisin ja sen jälkeen iltapalalle Backstage alueelle ja sitten takaisin nukkumaan.

Lauantai 6.7.2009

Heräsin aamuyöllä ihan suunnattomaan tuskaan! Kylmä keli ja siitä johtunut lämmikkeen (kahvi) tankkaus yhdistettynä siihen, että ei tullut juotua tarpeeksi aiheutti hirmuisen tuskan jalkaani. Mulla siis kramppasi sekä etu-, että takareisilihakset yhtä aikaa samasta jalasta. Kyllä teki mieli kovasti huutaakin, mutta ei mitään, hammasta purren mentiin siinä semmoiset 30 minuuttia ennen kuin pystyi taas nukkumaan.

Oikea herätys oli siinä 8:00 taas, kun piti lähteä Pikkukivirokkia varten laittamaan asioita valmiiksi kello 9:ksi.

Pikkukivirokissa esiintyi siis Jytäjyrsijat ja Herra Heinämäen lato-orkesteri.

Kun saavuin lavalle Jytäjyrsijoiden basisti etsi kuumeisesti backlinea. Oli ilmeisesti ollut pieni katkos informaatiossa ja he luulivat, että paikalla olisi backline.

No, asia järjestyi siten, että Jytäjyrsijät lainasivat Herra Heinämäen backlinea ja homma jatkui.

Pikkukivirokki saatiin tempaistua pois alta ja sitten laittelemaan paikkoja valmiiksi Vilkkumaan Maijaa varten.

Maija teki tsekin, jonkä jälkeen ehti allekirjoittanutkin hetkeksi nauttimaan virvokkeita ennen vetoa.

Itse vedot sekä Maijalla että Diablolla meni oikein mallikkaasti, vaikka Diablon monitorimies hieman ehkä hukassa välillä oli tuon LS9-16:sen, jota he mukanaan kantoivat, kanssa.

Diablon jalkeen oli Kotiteollisuuden vuoro ja hyvin pojat vetivätkin. Pete (KT:n monitorijamppa) tykkäsi varsinkin sidefilleistä ja rumpufillistä. Oli kuulemma kiva vetää :).

Tämän jälkeen astui lauteille ensimmäinen isompi orkka jonka monitorit jouduin itse tekemään. Backyard Babies.

Ihan jees veto, vaikka aluksi meinasi mennä vähän hakemiseksi liidilaulajan kuuntelu. Näillähän on osa napeissa ja osa kulmissa, ja silla oli jotain ihme häikkää napeissa keikan aluksi, mutta asiat korjaantuivat onneksi piakkoin (liekkö ollut vaan oma vola liika pienellä, mene ja tiedä) ja homma toimi oikein kivasti loppuun.

Illan päätti Apulanta, joka veti oikein mahtavan keikan myöskin.

Taas iltapalan jälkeen nukkumaan, mutta paljon paremmin nesteitä tankanneena…

Sunnuntai 7.6.2009

Sunnuntaina saatiinkin nukkua hieman pidempään, koska Egotrippi oli tulossa tekemään heidän tsekkiään vasta siinä 11:30 ja D-A-D:stä ei oltu kuultu mitään.

Ajeltiin Timben kanssa festarialueelle ja siinähän se oli. D-A-D:n puoliperävaunurekka mäessä odottelemassa.

Kaveri oli juuri saapunut paikalle ja keskusteli järjestysmiesten kanssa siitä, että miten sen rekan saa sinne alueelle.

Itsehän menimme tyylikkäästi ohi ja aloimme laittamaan lavaa Eggareille.

Tässä vaiheessa alkoi myös se D-A-D –kohellus. tavaraa tuli koko ajan ja tauotta ensin ulos rekasta ja sitten ihan siihen lavan kupeelle odottelemaan…

Eggarit tulivatkin Tertun johdolla paikalle ja päästiin mikittämään. Jotain ihme säätöä oli tuossa mikityksessä, koska pari kertaa piti kääntää edes-takaisin kanavia tuolla kaukokaapelissa. Taisi joku “korjata” samaan aikaan tuolla lavalla… Noh nämäkin saatiin oikein ja Eggarit pääsi tsekkaamaan ja hommahan toimi. Voi tauti kun kuulosti hyvälle tuo Eggarien vetely sinne etupäähänkin…

Eggarien jälkeen oli taas minun vuoroni tehdä hieman monitoreja. Kyseessä oli Amorphis.

Varsin miellyttävä tuttavuus, kun kaikki meni kulmilla ja tosi selkeät alustukset sain mitä minnekin halutaan.

Ilmeisesti aika hyvin osui, koska ihan minimaalisin korjauksin pärjättiin.

Tämän jälkeen oli meille helpoin yhtye Don Johnson Big Band lauteilla. He eivät tarvinneet mitään muuta kuin pari mikkistaakia ja kaapeloinnit. Kaikki muu oli omasta takaa.

Toisaalta tämä oli myös ainoa kokoonpano, jossa jouduin juoksemaan kesken vedon lavalle vaihtamaan yhden kaapelin, kun overheadista alkoi tulla hirmuista rupsetta.

Kaapeli käteen ja juosten lavalle. Uusi kaapeli mikkiin ja suora veto ilman hakua varmuuden vuoksi suoraan kaukokaapeliin ja toimi!

Onneksi sattui ihan vedon alussa, kun olin vielä vieressä kyttäämässä, että kaikki toimii.

Siitä sitten keskustelemaan D-A-D:n teknikoiden kanssa. Kovasti oli etupään jamppa huolissaan siitä että limitterit tekisivät silppua heidän soundistaan. Siitä sitten keskusteltiin ja lopulta ymmärsimme toisiamme ja limitterit saivat jäädä suojaamaan systeemiä.

Tässä välissä ryntäsin vaihtamaan Von Hertzen Brothersin lavalle ja kovasti oli tuottaa tuskaa tämä vaihto.

Ensin ei basari kuulunut ja sitä kovasti koetettiin korjata. Vaihdettiin johtoa, mikkiä jne. mikään ei auttanut. Ainakin 7 kertaa kysyttiin, että onhan phantomit päällä ja vastaus oli, että on.

Siinä vaiheessa kun linjatsekki oli mennyt basarin ohi, vikaa edelleen etsittäessä, ja tuli seuraava +48V:tä tarvitseva ränni vastaan, joka ei myöskään toiminut, kysäisin vielä kerran että onhan varmasti phantomit päällä. Vastaus oli edelleen, että on, joten kysyin että onhan phantom-masterkin päällä? Vilkaisu LS9:sin syövereihin paljasti että eihän se ollut.

Kaapeloinnit takaisin alkuperäisiin ja uusi testi. Kaikki toimi kuten piti. Kovasti meiltäkin tässä vaiheessa pyydettiin anteeksi, eikä se mitään. Erehdyksiä sattuu, mutta tuli vaan mieleen, että olisiko se mahdotonta laittaa tuohon LS9:siin, ja muihinkin taskulaskimiin, jokin LED joka ilmaisisi tuon +48V masterin tilan?

Hertzenin vedon aikana laiteltiin jo D-A-D:n monitorilandia valmiiksi samalla kun lavakädet rakensivat lavaa Hertzenin backdropin takana D-A-D:lle.

Kun VHB lopetti, tyhjennettiin lava kaikesta ylimääräisestä. Meidän raisereista, kulmista, sidefilleista jne. Sinne jäi vain D-A-D:n showhun kuuluvat asiat.

Täytyy sanoa, että yksi ammattimaisimmista cryyistä joita olen elämässäni tavannut. Monitorikaverin kanssa kytkettiin yhdessä kaikki asiat kohdilleen ja homma saatiin pelittämään hyvissä ajoin, ilman mitään panikointia tahi kiirettä, vaikka paljon oli spesiaaliakin mukana. Esimerkiksi muutama mikki lavalla, johon pop pääsi avautumaan vain monitorijampalle.

Oli muuten melko hienon näköinen taskulaskin D-A-D:lla mukanaan. Taitaa tuo PM5D taittua myös funktioihin tarvittaessa ;).

Todella hienon shown vetivät Tanskan pojat ja henkilökohtainen näkemykseni on, että tähän oli hyvä lopettaa tämän vuoden osalta nämä kisat.

Kovasti tuli kiitosta myös D-A-D:n väeltä ja kyllähän kaikki ihan mallikkaasti menikin.

Tästä sitten kamoja purkamaan ja kotona taisin olla joskus 5 aikaan aamulla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kivenlahti kuittaa,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)

Naisten kunto 5 ja Mamba @ Turku

Perjantai 22.5.2009

Tämä(kin) keikka alkoi leppoisasti autoilemalla Suomen Turkuun, jossa oli määrä olla lauantaina naisille tarkoitettu kuntotapahtuma, jota tähditti Mamba.

Mikäs siinä oli ajellessa, kelit oli kohdallaan eikä minnekään kiire, mutta olisivat nuo nyt Tielaitoksen miehet voineet tuolla uudella Hki-Turku motarilla antaa olla hieman korkeammat nopeusrajoitukset kuin 80 km/h, mitä oli pitkät pätkät tuossa Lohjan ja Salon välillä.

Perille päästiin kuitenkin ja lavakin oli mukavasti pystyssä. Ei siis muuta kuin kamat ulos kuormurista ja ihmettelemään.

Tällä kertaa olikin tiedossa varsin leppoisa keikka äänenpoistajien osalta. Jotain langattomia ja tausta-CD:n soittoa, sekä viuhkan tarjoaminen Mamban väelle.

Mamba siis toi niin monitori-, kuin etupään laudat tullessaan, samoin kuin mikit ja DI:t. Mitä meidän piti tehdä oli rakennella lava valmiiksi ja vedellä kupariset paikoilleen staakien varteen odottelemaan.

…ai niin, tarvitsivathan he meiltä yhden monitorikulmankin.

Siinä sitä siis tavattiin yhtyeen raideria ja rakenneltiin asioita heitä varten. Soiteltiin vielä tekniikalle ja kysäistiin raiderin paikkansa pitävyyttä (oli melko vanha päiväys nääs) ja kuultiin, että yksi laulu olisi tullut lisää. Mikäs siinä, tehdään sitten vaikka niin.

Kun lava oli saatu valmiiksi virittelin vielä oman tonttini kuntoon. Langattomia semmoiset huimat 3ch (1 kapula ja 2 headsettiä), sekä sidefillit.

Lisäksi lavan päähän tuli CD-soitin niin saavat alkujumppansa vedeltyä leppoisasti musiikin pauhatessa myös lavalla sidefilleissä. Niin ja tulihan sinne valmiiksi myös liityntä Bjurströmin Marcon IPodille. Äkkiä laskin että semmoiset ruhtinaalliset 7 kanavaa.

Lautana tällä kertaa hieman vanhempaa suunnittelua edustava Yamaha 03D. Mikäs siinä, toimiva pelihän se tuokin on, vaikka pari minuuttia menikin kunnes sormet taas löysivät oikeat napit (meinasi mennä scene ja kursori napit aluksi väkisin ristiin).

Kun PA ja lava oli valmiina, viriteltiin vielä Vanikan (joka oli tutkaparina minulle tuolla etupäässä) kanssa muutamia viivelinjoja. Kauimmaiset tulivat semmoiseen 145 metrin päähän itse PA:sta.

Yllättävänkin kivuttomasti saatiin nuo viiveet osumaan heti kerralla :)

Tästä olikin hyvä painella sitten nukkumaan tuonne Turun Omppuun.

Lauantai 23.5.2009

Aamulla heräillessäni huomasin ensimmäiseksi, että keli ei olekaan ihan niin kuiva kuin perjantaina. Vettä tuli ihan sillä lailla tasaisesti koko ajan, vaikkakaan ei paljoa.

Siitä suuntasin sitten läheisessä ravitsemusliikkeessä nautitun aamupalan kautta takaisin Paavo Nurmi –stadionille ja täytyypä sanoa, että oli hyvä homma, kun oltiin suojattu kaikki kunnolla edellisenä iltana. Lavalla oli nimittäin tuulen ansioista ihan muutama lammikkokin, joita sitten lastailtiin pois.

Mamban sakki saapuikin ihan ajallaan ja heti ensimmäiseksi kuulin, että he tarvitsevat toisenkin monitorin. Tämä oli jäänyt mainitsematta edellispäivänä puhelimessa. Muuten oli kaikki osunut ihan kohdilleen.

Noh, ei siinä mitään, onneksi oli noita kulmia ja päätteitä hieman ylimääräisiäkin mukana.

Mamban stage valmiiksi ja sitten jututtamaan niitä “omia työntuottajia” eli erilaisia jumpparyhmiä ja Marcoa.
Tässä vaiheessa huomasin, että meillä oli Mamban kanssa langattomat ristissä, mutta siitäkin selvittiin meidän taajuuksia vaihtamalla.

Marcolle meni siis kapula juontoja varten ja headset venyttelyjä ja jumppaa varten. Toinen headset meni siis vuorotellen eri kuntotaloja edustaville esityksille.

Kaikki oli oikein leppoisaa, eikä oikeastaan muita mainittavia tapahtunut ennen kuin ukkonen iski päälle.

Täytyy sanoa, että pääsinpähän laittamaan Bjurströmin Marcon vedon poikki. Marco oli juuri vetämässä palautusvenyttelyä kun ukkonen tuli niin lähelle stadionia, että päätettiin Vanikan kanssa keskeyttää show ja tempaista sähköt pois.

Voimavirta siis keskuksesta irti ja odottelemaan. Tätä odottelua kesti semmoiset 40 minuuttia, jonka jälkeen kytkettiin virrat takaisin ja päästiin jatkamaan ohjelmaa.

Muutama kuntotalo päätti jättää ohjelmansa välistä ja niinpä Mamba pääsi aloittamaan ajallaan.

Mamba lopetti jo hyvissä ajoin, joten purku päästiin aloittamaan hieman etuajassa, lopputuloksena se, että kotiin päästiin Vanikan kanssa lähtemään jo siinä 20:30. Silkkaa mahtavuutta!

Maininnan arvoinen asia lienee myös se, että kun aloimme purkamaan kamoja, huomasimme myös taivaan aukeavan. Siinä viimeisiä laatikoita pukkaillessamme kuormurille paistoikin aurinko jo täydeltä terältään. Kohtalon ivaako?

Kuviakin tuli otettua, mutta ans’ kahtoo onko niistä tänne laitettaviksi. Aika peruskauraa kuitenkin oli, joten voipi olla että mennään ilman kuviakin.

Nyt hieman lomaa ennen Kivenlahti Rockia,
-Katti-

Fillarifestari @ Kontula

Perjantai 15.5.2009

Perjantaina oli siis kyseessä pystytys. Tällä kertaa tavoistani poiketen oli lupautunut auttamaan myös lavan pystytyksessä.

Mikäs siinä, kaunis auringonpaisteessa kylpevä kevätpäivä.

Lavaa pystyttäessä tehtiin tottakai yksi virhe (ainakin). Lavan katoksi ja seiniksi tehtiin siis Arc, jonka sisällä olevan lavan koko on normaalisti semmoinen 10x8, mutta tällä kertaa lava piti siis tehdä 8x6.

Siinä pystyttäessä huomattiin vasta siinä vaiheessa kun oli jo L valmiina, että 10 leveätähän me siitä oltiin kuitenkin tekemässä… Eipä siinä muu auttanut kuin repimään lavaa paikalleen keskemmälle sen jälkeen kun yksi rivi paloja poistettiin.

…tässä vaiheessa alkoikin muistua mieleen, miksi minä en lavatöitä yleensä ole suostunut tekemään…

Lopulta saatiin lava pystyyn ja päästiin laittelemaan äänikamoja pystyyn myöskin jo pimenevässä, ja viilenevässä illassa.

Mitään kommelluksia ei äänikamojen suhteen tullut, mutta yksi maininnan arvoinen (ehkä?) juttu siinä pystytyksen aikana tapahtui. Oli hieman Kontulalaista teini-angstia ilmassa, kun yht’äkkiä jostain kuului “kirosana, sä et ihan oikeesti tee noin, kirosana. Nyt jätkälle tulee turpaan niin kirosanasti!” ja sen jälkeen lähti yksi kaveri kuin olisi tuli lyöty perseen alle, ja perässä sillä oli toistakymmentä suurin piirtein saman ikäistä sälliä, joita vielä tytöt yllyttivät.

Ilmeisesti pääsi kaveri pakoon, kun muu porukka tuli vielä siihen lavan kupeelle uhoamaan samoihin aikoihin, kun me olimme jo lähdössä nukkumaan.

Lauantai 16.5.2009

Tällä kertaa olimme kaukaa viisaita ja teimme kaiken niin valmiiksi kuin pystyimme jo perjantaiyönä. Tämä antoi mahdollisuuden nukkua kaikessa rauhassa aamulla ennen kuin lähdettiin takaisin Kontulaan.

Keli oli edelleen loistava ja päivästä odotettiin tulevan oikein mukava.

Siinä kaikessa rauhassa katseltiin, että kamat oli edelleen niin kuin piti ja louhittiin siinä samalla tsekki Dingo Duolle (Neumann ja Vesa).

Tämän jälkeen alkoi tapahtuma ensin Circus Helsingin esityksellä, jota seurasi juonto ja kaupunginjohtajan puhe. Kaupunginjohtajan puheen jälkeen oli Helsingin pelastuslaitoksen soittokunnan vuoro.

Käytännössä tänne asti oli siis todella leppoisaa menoa, vaikkei meille aikatauluista kukaan mitään tiedottanutkaan, oltiin ilmeisesti aikataulussa. (?)

Sitten alkoikin bänditouhut. Rumpujen yms. pystytyksen aikana oli lavan vieressä käynnissä fillarihuutokauppa, joten kaikessa rauhassa siinä sai backlinen kalustaa.

Ensin tuli lavalle Stadin Juhlaorkesteri, joka veti eri vuosikymmenten ja maanosion musiikkia. Ihan jees vetivät, mutta varmaan olisi vieläkin paremmalta kuulostanut, jos ei puhallin sektio olisi ollut ihan niin pelti kiinni (trumpetisti mm. tempaisi naamalleen lavalle tullessaan) ja jos olisivat antaneet mikrofonien olla niin kuin ne oli laitettu.

Juhlaorkesterin jälkeen oli vuorossa tanssiorkesteri. Ajattelin itsekseni että tämähän menee mukavasti, kunnes ensimmäinen ralli lähti käyntiin. Voi herranen aika! Tuntui kuin olisi väki soitellut ihan eri biisiä keskenään välillä. Pahasti oli hakusessa tuo homma.

Aika paljon pitää tapahtua, että minullekin tulee myötähäpeän tunne, mutta tällä kertaa se tuli…

Kehtasivat vielä soittaa melkein 30 minuuttia ylipitkän setin, vaikka asiasta huomautettiin useampaan otteeseen. Oli allekirjoittanutkin jo miltei valmis tempaisemaan sähköt pois lavalta kunnes lopettivat.

Päivän lopetti Dingo Duo, joka veti yllättävänkin hyvin. Jostain kumman syystä Neumannin akustinen vaikeni. Ensimmäiseksi epäilin paristoa, jonka vaihdoinkin lennosta, mutta se ei parantanut tilannetta. Sen jälkeen kokeilin uutta piuhaa, uutta D.I. Boxia, jne. jne., mutta mikään ei auttanut. Luulenpa että meni kaapeli poikki/irti sisällä…

Noh, ei se menoa haitannut ja Neumann soitteli sähkiksellä siis keikan.

Siitä sitten purkuhommiin ja kamoja pakkaamaan. Ääni menikin kasaan varsin nopsaan, mutta sitten oli vielä se lava… Voi yhren kerran, kun pitää olla niin huonomuistinen että lupautuu.

Noh lavakin meni sen ärsytyksen voimalla melko nopsaan kasaan ja kotona taisin olla joskus 01:00 jälkeen.

Kaikkea siis taas sattui ja tapahtui… …minullekin…
-Katti-

Frail @ Tuusula

Keskiviikko, 13.5.2009

Elikkä otsikon mukainen pop oli tulossa tempaisemaan parit ripari-keikat, ja koska Mr. Saarikankaalla on ollut ennenkin onnea tuon Tuusulan SRK:n kanssa, tuli tilaus tekniikasta taas siihen osoitteeseen.

Ja tottahan toki, Ville oli itsensä nakittanut muualle, ja niin soi taas meikäläisen puhelin. Mukavaa sinällään, mutta kun se tila ei ihan oikeasti ole paras mahdollinen tämän tyyppistä musiikkia soittavalle bändille…

…odotettavissa oli siis melko rapeaa menoa volyymien puolesta, mutta mikäs siinä. Kunhan kaikilla on kivaa. Eikös vaan?

Meillä oli valomies-Kaitsun kanssa mukavasti laittaa kamat kasaan ennen bändin tuloa äänenpaineiden tarkastukseen ja siis ainakin joskus sai asiat tehtyä ihan miettien.

Yksi kommellus toki sattui, oli nimittäin unohtunut valoille menevä sähköpuoli varastolle. Onneksi varastolle ei ollut kuin 5 minuutin matka, niin oli melko helppoa käydä ko. tarpeet noukkimassa.

Ohessa kuva juuri ennen kuin pop saapui paikalle. Paikka oli siis mukavan pieni ja jopa hieman kaikuisa…

 

Bändin saapuessa paikalle, päästiin tekemään ruokatilaukset iltaa varten. Sellaista normi pizza-kebab osastoa, mutta mikäs siinä.

Bändin saatua kamat pystyyn lavalle alettiin tarkastamaan niitä äänenpaineita. Jotain ongelmia oli toisessa kitaravahvistimessa, kun meinasi hieman pöristä, mutta ei se sitten lopuksi mitään ilmeisesti ollutkaan. Taisi vaan olla niin kompressoitu ja kovalla volalla tuo soundi stäkissä, että sen takia murisi.

Äänenpaineiden tarkastus meni vallan mallikkaasti ja ainakin itse lähdin hyvillä mielin syömään Iskender-kebabiani. Äänenpaineet tsekissä pyöri siellä jossain 100 dBA:n ympärillä, piikatenjossain 107 dBA:n alueella. Ihan siis inhimilliset musiikkityylin huomioiden. Ja mikä tärkeintä, soundi oli sen verran kohdillaan, että sitä oli miellyttävä kuunnella.

Kummastakaan keikasta ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, sen verran hyvin sällit vetäisivät ne ja homma toimi.

Toisen vedon aikana osa riparilaisista intoutui jopa ihan musiikin vietäviksi ja niinpä siinä miksuuttimen läheisyydessä kävi välillä riekkumassa semmoisen reilun puolen kymmenen tytön porukka.

 

 

 

 

 

Keikan jälkeen oli taas vuorossa ne perinteiset kättelyt, kiittelyt ja sitten tietysti purku.

Se mikä näissä SRK-hommissa on ihan ykköstä on nuo soittoajat. Nytkin olin jo kotona hyvissä ajoin ennen puoltayötä, vaikka käytiin varastolle ihan oikeasti hyllyttämässä kamatkin ja purettiin vuokralle lähteviä lavapaloja odottelemaan noutoa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
-Katti-

(Copyright/kuvat Minka Matikainen)

Löysin tällaisen, tai oikeammin tämä löysi minut…

Joten oli ihan pakko kokeilla, josko tämä työkalu vaikka helpottaisi bloggaamista.

Mulle siis tuli sähköposti Windows Live –palvelulta, kun tuota MSNMessengeriäkin tulee käytettyä, jossa mainostettiin tämmöistä hienoa työkalua, jolla voi blogeja hallinnoida.

Kyseessä siis on Windows Live Writer –ohjelma.

Tässä on semmoinen siisti homma, jota ainakin tuosta Bloggerin omasta työkalusta olen jäänyt kaipaamaan, että tässä näkee oikeasti miten kuvat yms. asettuu tuohon todelliseen blogi-näkymään.

Täytyypäs kokeilla hieman enemmän kunhan seuraavan blogin väännän kasaan, mutta vaikuttaisi siltä että Windows on lopultakin onnistunut tekemään jotain mikä toimiikin…

…ja ai niin, tässä on jopa jonkinlainen oikolukija samassa :)

Siitä kuinka hyvä tämä OIKEASTI on, annan palautetta myöhemmin, kun olen enemmän tätä käyttänyt.

-Katti-

Kraka ja Daikini @ Espoo, Tapiola

Lauantai 9.5.2009

Jaahas, mistäköhän aloittais...

Kyseessä oli siis Krakan ja Daikinin yhteisveto Tapiolassa siinä Tapiola Gardenin kupeessa olevan vesialtaan partaalla. Tällainen yhteisveto toimii siis siten, että molemmat bändit feattailee (kirjoitetaanko toi noin???) toisiaan ja lavalla on siis parhaillaan yhtäaikaa menossa 2 rumpusettiä, 4 kanavaa HD:tä, 6 laulua, 4 kitaraa ja basso. Taisi tulla kanavia monitorilautaan semmoiset 30 kpl, tai jotain. Melkoinen taistelutanner siis...

Meiltä oli tilattu ko. tapahtumaan siis pelkästään ääni. Minä toimin monitoreissa ja Ville ajelisi etupään. Koskapa kyseessä oli ulkoilmaveto ja Suomen kevät ja kesä kun on niin hyvin arvattavissa oli tilaaja tilannut toki katetun lavan toiselta toimittajalta.

Lavan piti olla valmis kello 11 kun me saavumme paikalle, jotta saisimme pystyttää äänikamat ennenkuin pop saapuu paikalle siinä 13:30 aikoihin.

Piipitys alkaa

Ei viitsis piipittää, mut kait se on pakko. Mikä kumma se on, että joillekin toimittajille on niin julmetun vaikeaa hahmottaa aikatauluja!?!

Tultiin itse paikalle siinä karvan auki 11 todetaksemme että lava ei todellakaan ole vielä pystyssä. Mitä oli tehty oli muutama trussiliitos kattoa varten, mutta sieltäkin puuttui useampi metri vielä trussia...

Siitä sitten kyselemään, että mistäköhän tämä mahtaisi johtua. Vastaus oli, että "eksyttiin tänne tullessa". Siis mitä, täh, häh !?! Kuinka Uudellamaalla sijaitsevan yrityksen kuorma-auto voi mahdollisesti eksyä tullessaan Espoon Tapiolaan !?!. Ymmärtäisin vielä semmoisen 30 minuutin myöhästymisen tämän takia, mutta että yli 2 tuntia !?! Tekisipä mieli sanoa että ..... amatöörit!

Siinä sitten katseltiin sateen ropistessa niskaan, kun sitä lavaa pykäiltiin kasaan. Sanotaanko näin, että olen minä helpompiakin tapoja nähnyt itse...

Lopulta päätettiin ruveta auttamaan lavaporukkaa, että päästäisiin edes joskus sitä ääntäkin pystyttämään...

Täytyy vielä mainita, että mukana oli eräs wannabe-apukäsi, jolta kyllä juttua lähti, mutta mitään ei tapahtunut...

/piipitys

Kun sitten lopulta päästiin äänen kimppuun oli kello jo 13:10 ja edelleen kaverit pystyttivät lavaa siinä samalla...

Tällä kertaa oli hyvä, että pop saapui paikalle hieman myöhässä, niin oli ainakin lava valmis, ja äänikin suurin piirtein kasassa.

Minun monitorilandiani pystytettiin Hiacen persuuksiin. Sinne ei ainakaan tule suihkulähteistä lisää vettä tuulen painamana. Ongelmaksi meinasi tosin muodostua näköyhteyden rajallisuus lavalle päin.

Mixejä lavalle meni semmoiset 8 kpl, joka jampalle oma, joista 3 oli kulmia ja 5 IEM mixejä. Side fillit jätettiin ihan suosiolla pois kuvioista tässä vaiheessa.

Olipahan mukava tehdä pitkästä aikaa monitoritöitä ihan oikealla analogilaudalla. Mukavuutta siinä on se, että pystyy molemmilla käsillä tekemään eri asioita yhtä aikaa ja näkee yhdellä silmäyksellä kokonaiskuvan ilman valikkosurffailua.

Tsekki raapaistiin pikaisesti alta pois, koska oltiin myöhässä jokatapauksessa se pari tuntia, mutta ihan OK:sti kaikki saatiin kasaan n. 20 minuuttia ennen vetoa.

Siinä vetoa odotellessa iski sitten kylmä. Tuuli ja märät kamppeet eivät ole omiaan pitämään lämpimänä ja niinpä tuntuikin, että paleltuu hengiltä. Onneksi sentään oli lämmintä kahvia juotavaksi.

Keikka itsessään meni ihan hyvin, mitä nyt muutamia monitoriasetuksia lennosta ruuvailtiin paremmiksi, mutta muuten ihan jees.

Yksi kommellus toki mahtui tällekin keikalle. Daikinin Matin kitarastäkki päätti lentää nurin kesken keikan, kun tuuli painoi lavan sivukankaan sitä vasten niin kovasti (jaa-a, mitenköhän ne sivukankaat olivatkaan niin huonosti ankkuroituina? AA("Amatöörit asialla")-kerhon hommia).

Mitään en ehtinyt minäkään tekemään, kun huomasin stäkin lähtevän nurin, muuta kuin hypätä lavalle toteamaan vahingot.

Kyseessähän on siis sellainen Marsun kaapin ja Mesan putkinupin yhdistelmä, joten olin melko varma, että Matin soitot ko. keikalle oli soiteltu, ainakin jos ei varaputkia sattunut äkkiseltään mukaan.

Mutta ei! Nostettiin stäkki pystyyn, Mattia ja minua hieman jännitti kun Matti täräytti ensi kerran kitaraa : mitä ihmettä? Sieltähän kuului ihan oikeaa ääntä, ja vielä sellaista kuin pitikin!

Ainoa päällisin puolin vaurioitunut osa oli plugi, joka vääntyi melkoisesti. Nopeasti totesimme, että nyt ei kosketa mihinkään ja vedetään keikka loppuun ennenkuin mitään muuta tehdään.

Kamat kestivät keikan loppuun asti, jonka jälkeen vitsailinkin että taitaa nuo Mesat olla kuitenkin trankkupelejä, kun ei tuommoisesta pudotuksesta ollut moksiskaan. Meinasi Matti kuitenkin ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja Levytukkuun asian tiimoilta.

Samoin tein kun keikka loppui siinä kello 17, alettiin laittamaan kamoja kasaan. Vilkaisin kelloa 18:15 kun lähdimme liikkeelle Tapiolasta. Varsin ripeä purku siis. Varmaan oli jotain tekemistä yleisellä mielialallakin asiaan...

Ja jotta se kakkasäkki saataisiin ihan typötyhjäksi, vanha luottopelimme Hiace muuttui perunapadaksi siinä Tuusulanväylällä. Lämmöt hyppäsivät tappiin ja sellainen valkoinen höyry pöllähti auton alta.

Auto sammuksiin ja voi mahtava millainen perunapadan ääni penkin alta kuuluikaan =D .

Ensimmäinen ajatus oli että sieltä on taas irronnut jäähdyttäjän letku, mikä kuitenkin oli ihan kiltisti paikoillaan... No mitäs sitten? Odoteltiin siinä tienposkessa tovi, jotta kone jäähtyisi ja lähdettiin jatkamaan. Päästiin pari kilometriä, melkein varastolle, kun piti taas pysähtyä jäähdyttelemään. Siinä vaiheessa Kaitsu soittelikin jollekin kaverilleen, joka ymmärsi pakujen dieseleistä jotain ja pyysi häntä tulemaan varastolle.

Moottorin jäähdyttyä nilkutettiin varastolle, juuri ja juuri sinne päästen ennen kuin lämmöt olivat taas tapissa, ja Kaitsun kaverikin saapui paikalle.

Muutama nopea testi ja vilkaisu, nesteiden lisääminen ja syylärin suodattimen aukaisu, ja a´vot. Jäähdytys pelasi taas kuin ennen vanhaan, aivan kuin uutena.

Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen olikin mahtavuutta painua kotiin ja saunaan sulattelemaan itseään.

Kuvia en todellakaan ottanut tältä reissulta, ja hyvä niin... Tiedä vaikka olisi kamerakin hajonnut.

Tää on vaan joskus tällaista, mut jos tää ois helppoo ja ihquu ni kaikkihan tätä tekis.

Taidankin tästä suoria lähimpään markettiin ostamaan ihan oikeat sadevaatteet ja neopreenihanskat vastaisuuden varalle.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, niin ei tule enempää ruumiita...
-Katti-