Tämä on taas näitä mahtavia tapahtumia, mitä on niin mukava tehdä. Kyseessä on siis miesten päivät Ryttylässä, joissa on pelkästään miehiä. Naisilta on ilmeisesti pääsy kielletty tai jotain.
Pystytykseen oli ruhtinaallisesti aikaa, koska pääsin saliin jo kello 12, ja ensimmäinen (sekä ainoa soundcheck) oli vasta kello 18. Tokihan väliin mahtui jotain palaveria jne, mutta periaatteessa ihan leppoisa aikataulu... Enhän minä toki vielä kello 12 ollut pystyttämässä kun kaikessa rauhassakin tuon kaluston laittaa kasaan noin tunnissa...
Tämän keikan ainoa tehtävä on äänentoistaminen ja jakaminen talon sisäiseen, ympäriinsä leviteltyyn, järjestelmään. Ei siis valoja, ei mitään ylimääräistä. Oli mulla kuitenkin kokonaista 1x16A käytössä, mutta sitä varten ei ranteenvahvuisia letkujakaan tarvinnut vedellä.
Koska ohjelmallisesti työni oli lähinnä sitä, että puheet kuuluvat, en sen kummemmin erittele päivien yksityiskohtaisia tapahtumia. Sinällään nämä tapahtumat voivat olla hyvinkin booooriiiing, mutta mikäs tässä on ollessa. Kahvia on tarjolla koko ajan ja onpahan aikaa kirjoitella tekstejä tänne blogiin ja ajaa kiinni muita rästiin jääneitä paperitöitä.
Tiskinä mulla oli LS9:n 16 kanavainen versio 8 kanavaisella lisäetusella (jonka merkkiä en mainitse häpeää välttääkseni), johon tuli kytkettyä pelkästään CD, ja sekin vaan sen takia, että oli niin näppärä törkätä noi plugit siihen etuseen (ÄläYsissähän ei paljoa noin plugiliityntöjä ole tyrkyllä...).
Periaatteessa ääntä tarvitsi siis toistaa puheelle, pienelle kvartetti bändille, kuorolle ja muutamalle juonnolle jne. Rummut meni osastolla basari-snare-overit, sen lisäksi tuli basso, sähkökitara ja akustinen, sekä 2 laulua.
Puheisiin oli yksi stabiili puhemikki, yksi langaton kapula juonnoille ja yksi headset tarpeen vaatiessa.
PA:na oli ihan uuden uutukainen Dynacordin pikkusetti (D-Lite sarjaa, sitä tosi pientä, jossa on subeinakin jotku 12" versiot). Kooltaan setti oli samaa luokkaa siis kuin patongit tuolla Rakella, eikä soundikaan hävinnyt puheen ja CD-musan osalta ranskalaisille kilpailijoilleen. Se miten elävän musiikin kohdalla kävi, on hieman epäselvää. Dynikset kyllä selvisi puhtain paperein, ja nippu ei tarvinnut juurikaan viritystä. La'cousticista en tiedä, kun en päässyt sitä samanlaisessa tilanteessa testaamaan. Varmaan sekin ihan hyvä olisi ollut, mutta kun en voinut testata, niin en tasapuolisuuden nimissä mitään vertailuakaan tee live-musan suhteen näiden settien välillä.
Mutta hei, ihan oikeesti... nää nykyajan tsydeemit on niin kepeitä ja mukavia roudata, ettei nykyaikana näitä töitä aloittelevat osaa edes kuvitella miltä tuntui repiä jotain Hi-Tecciä kierreportaita pitkin... ...on se hienoa, että jossain asioissa kehitys oikeasti auttaa, vaikka se vääryyttä onkin, että pidempään alalla olleet on jo selkänsä rikkoneet...
Tapahtumanahan tämä on todella leppoinen. Desibelit on tosi alhaisia, kun tilaaja toivoo niin, eikä aikataulutkaan juuri stressaa... ...leppoisa tahti, ruokaa ja kahvia tasaisesti jne. ...toimii...
Parhautta on se, että pystytys oli todellakin leppoisa ja tapahtui perjantaina, lauantai menee samoilla ja purku on sitten jo sunnuntaina iltapäivällä. Tämän nipun kanssa sekään ei turhan pitkään kestänyt.
Perjantaina ohjelma alkaa siis kello 19 ja päättyy jo 21, lauantai on siis jostain ysistä-ysiin ja sunnuntaina mun työt alkaa siinä ysin aikoihin ja loppuu 14:30. Niin ja sitten kotiin aina nukkumaan... tämmöinen on ihan parhautta... ...ja ai niin, täällä on vielä internetkin käytössä... ...todellakin mahtavuutta...
Tapahtumassa oli siis yksi kvartetti joka soitteli aina välillä perjantaina ja lauantaina. Porukka totteli nimeä Matti Aspvik Band, ja täytyy sanoa että ihan positiivisen hiljaa soittivat. Ainoa ongelma oli, että ensimmäistä kertaa TODELLA pitkään aikaan oli basarisoundi todella outo, koska rumpali polki basaria niin hiljaa, ettei minkäänlaista nuijan napsua ollut olemassa. Soundi oli siis vain semmoinen "humahdus", jolle ei oikein attackia saanut, mutta toisaalta tilaisuuden huomioiden ihan jees varmaan, (ensisijainen toive kun oli, että mennään hiljaa, joilloin myös bändin piti siis soittaa hiljaa, jolloin myös basarin napsu jäi pois...) vaikken itse tykännytkään...
Sunnuntaina työni oli siis pitää huoli, että puheet kuuluivat... ...siis tosi leppoisaa, mutta samalla hieman tylsistyttävää, joten sain tämän blogitekstin valmiiksi loppukuulumisia vaille ennen lähtöä pois...
Kuvia tältä vedolta ei paljoa tullut otettua, mutta on kuitenkin pari. Yksi "etupäästä" ja toinen lavasta. Lava oli täysin piuhavapaa, ennenkuin asiakas keksi itse vetää tuon VGA-kaapelin poikki siitä. Ehdotin sen siirtämistä, mutta ei kuulemma ollut tarvetta...
Viimeinen tilaisuus loppui kellon mukaan 14:20 ja auto starttasi pihasta pakattuna kello 15:15, joten turhan kauaa ei noiden vermelöiden pakkaaminen kestänyt. Siitä sitten kohti Keravaa ja kamat pois kyydistä (meinasi tuo kärry vähän ottaa vettä sisään, niin ei viittinnä siihen pihaan jättää kastumaan). Kotona olinkin jo kello 17:15.
Kuten jo todettu, tällaiset keikat ovat omalla tavallaa ihan parhautta, vaikka hieman tylsistyttäviäkin...
Ai niin, ja tässä hieman hjuumoria, jota casejen kansissa oli harjoitettu "Mr. Hasselhoffin" toimesta (taisi olla sitä porukkaa varten, joilla räkki oli viimeksi mukana, tai sitten ei...):
Vedänhän minä, jotain ainakin, toki...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
-Katti-
(Copyright / kuvat Minka Matikainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti