Lauantai 22.8.2009
Herätys oli Matin kämpillä siis kello 6:30. Rapeat 2 ja puoli tuntiahan siinä sai siis nukkua, jonka jälkeen nopsaan suihkuun, kahvia kuppi naamaan ja sitten liikkeelle.
Keravan Aurinkomäellä oltiin joskus 7:20 ja vaikka ilma oli mitä parhain, oli meikäläisellä pää niin jäässä, kuin jäässä voi olla… Tuntui ettei tuo ajatus vaan jaksa kulkea lainkaan…
Siitä kamat autosta pihalle ja pystyttelemään. Onneksi kalustomäärä oli asiallisen pieni ja pystytys sujui sen suhteen leppoisasti.
Tällä kertaa pääsin analogisen lankun kimppuun ja kyllä siinä on oikeasti huima ero mille mikäkin soundaa, ainakin tuon ÄläYsin ja analogisten välillä.
Siinä vaiheessa kun pääsin kytkemään sähköjä, meinasi tulla hieman hankaluuksia, kun rupesi DSP ryppyilemään. No siitäkin selvittiin ja suurimmaksi ongelmaksi jäikin miksauspiste, joka sijaitsi siellä missä yleensä monitorimikseri on…
Tilaisuuden aloitti yhteislauluja vetänyt nainen, jolle siis riitti 2 ränniä. Toinen lauluun ja toinen harmonikalle.
Tämän aikana pystyteltiin muuta backlinea ja mikiteltiin, sekä kytkettiin tarvittavia Kari Fallin yhtyettä varten.
Kari Fall olikin oikein asiallisen kuuloinen kvartetti ja sitä oli ilo miksuuttaa, jopa siitä lavan vierestä. Oikein mukavaa siis.
Jossain välissä tuli “Vuoden Kynsilaukkaajan” palkitseminen ja tällä kertaa mm. Paula Koivuniemi sai ko. palkinnon. Laulaa luikaisipa Paula myös yhden laulunkin yleisön riemuksi.
Tämän jälkeen oli Seitsemän Seinähullun vuoro. Täytyy sanoa, että allekirjoittanut tykkäsi showsta kovastikin ja soundikin oli ihan riittävän hyvä. Ei siitä ihan timanttia saanut vaikka kuinka yritti, kun esim. basarissa ei ollut reikää etukalvossa ja sitä mikiteltiin e602:lla missä nyt ei ihan hirmuisesti tuota attackia ole muutenkaan… Noh, hyvä se silti oli ja kaikki kuului, joten laskutusperuste lienee olemassa.
Tämän jälkeen kaikki alkoikin sitten mennä pieleen. Taas oli tapahtuma jossa ei ollut mitään vaihtoaikoja, ei ruokaa, ei juomaa eikä mitään muutakaan, paitsi hirmuista päänaukomista vähän joka suunnasta, tarjolla.
Lisäksi aikataulut venyivät ja venyivät… Lopulta kun viimeinen bändi lopetti, kävi vielä promoottori marisemassa minulle, että pistin liian aikaisin kamat kiinni. Mitäköhän siellä oli sitten tulossa? Ei mitään havaintoa, mutta tällä kertaa meni sitten näin… …toivottavasti nyt ei ihan kuitenkaan mahahaavaa aiheutettu hänelle…
Noh, tämmöistähän tämä joskus on, ei aina voi osua, mutta että kaksi tämmöistä keikkaa peräkkäin? Sitä saa jo hieman hakea…
Kamat siitä kasaan ja kohti varastoa, josta pääsikin aika pian lähtemään kohti kotia, onneksi. Seuraavaksi olisi varmaan jo tullut ruumiita, jos vielä olisi kolmas keikka ollut putkeen yhtä hienoilla järjestelyillä.
Muutamia kuvia on tästäkin tapauksesta tulossa, jahka ehdin ne purkaa ja modata sopiviksi.
Näihin tunnelmiin,
-Katti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti