Eli kyseessä oli Katrin keikat Porin Bar Kinossa ja Hämeenlinnan Sirkuksessa. Sinällään erikoismeininkiä, että tultiin useammalla autolla paikalle.
Me tekniikan pässit saavuttiin Poriin jo hyvissä ajoin ennen bändiä, jotta saatiin tarvittavat lelut pystyyn. Mahtava henksu muuten tuolla Porissa, ainakin meille päin olivat oikeinkin mukavia hahmoja.
Kun saatiin ääni pystyyn, ihmeteltiin seuraavaksi tuota valomaailmaa. Koska tuvassa oli ihan kivasti omaa valoa, päätettiin mennä niillä ja tuotiin vaan oma ohjain, jolle vedeltiin DMX silleen että pystyin talon valoja omalta tontiltani ohjailemaan. Ei se kyllä ihan ykköshommaa ole tuolla lailla lavan takaosasta ja sivulta tehdä valoja, mut kai siitä ihan hyvä tuli.
Lava oli sellainen tyypillinen postimerkki, mutta ihan hyvin siihen sopi kun hieman yritti.
Bändin saapuessa paikalle huomattiin, että yksi jos toinenkin on hieman flunssan kourissa. Noh, onneksi laulajatar itse voi kuitenkin hyvin ja tsekkikin meni melko kivuttomasti, vaikka Ilari ei siihen ehtinytkään.
Tämän jälkeen paineltiin hotellille ottamaan huoneet vastaan ja syömään. Täytyy sanoa, että kyllä oli se “black&white härkä” sitten hyvää. Jos joskus käytte Porin Amadossa, niin suosittelen kokeilemaan tuota tuotetta. Oli nimittäin semmoiset kastikkeet että ai-jai…
Hetki lepoa ja keikkapaikalle…
Itse keikka meni kivuttomasti ja yleisökin piti näkemästään. Jännä juttu vaan suomalaisissa on se, että vaatii oman aikansa, ja juomamäärän, ennen kuin alkaa musa menemään ns. “jalan alle”.
Parit encoretkin pääsi artisti tempaisemaan ja sen jälkeen pakattiin kamat valmiiksi. Poishan niitä ei voitu roudata ennen pilkkua, joten päätettiin sitten mennä nukkumaan ja tulla seuraavana aamuna hakemaan kaikki kyytiin.
Seuraavana aamuna oli Villekin vielä huonovointisempi. Valitteli että on varmaan tulossa kipeäksi, mutta ei se silti kaman liikkumista hidastanut. Taisi ottaa 12 minuuttia kun saimme kaiken autoon pakatuksi.
Tästä Ville lähtikin bygaamaan jotain toista mestaa pystyyn ja minä menin vielä takaisin hotellille. Olihan meillä huoneet kuitenkin 14 saakka, joten ehdin kaikenlaisia rästiin jääneitä paperitöitä siinä tehdä.
Porista lähdettiin ajelemaan sitten toisella kulkuneuvolla (pikkubussi VW) kohti Hämeenlinnaa ja matka taittui oikein mukavasti.
Hämeenlinnassa oltiin joskus 17 aikoihin jolloin kirjauduttiin hotelliin. Tällä kertaa ei tekniikalle ollut omaa huonetta, kun ilmoitimme jo ajoissa, että meinaamme lähteä ajamaan kotio yön aikana. Kävin kuitenkin siinä istumassa ja rentoutumassa hetken tuolla hotellilla ennen Sirkukseen menoa.
Sirkukseen päästiin sisälle siinä 19 aikoihin ja kun oltiin saatu kaikki kama lavan edustalle alkoi taas rakentaminen. Jostain syystä tämä keikka oli myyty omalla tekniikalla, vaikka talolla oli ihan kiva PA omastakin takaa.
Valot päätettiin kuitenkin taas ryövätä talolta ja tällä kertaa käytin jopa talon omaa valopöytääkin. Ainoastaan savukone, ja sen ohjaus otettiin meidän kyydistä.
Jostain syystä me ei millään onnistuttu laskemaan sitä takalinjaa alas, että olisi saatu siihen taustakangas paikalleen, mutta lopulta päätettiin käyttää muutamaa omaa nostinta ja hieman terävää älyä sen asentamiseksi. Hieno siitä tuli. Harmi ettei tullut otettu kuvaa…
Tässä välissä olikin hyvä käydä syömässä. Ei se ihan se kebab tällä kertaa ollut mun juttu. Sinällään tykkään kebabista paljonkin, mutta tuolla missä me käytiin ei siinä oikein ollut potkua… Noh, eihän sitä aina voi voittaa, vai voiko?
Hieman ennen keikkaa tuli tuttujakin morjestamaan meitä. Mukavaa, oli taas kerran turista kollegan kanssa :) pahoitteluni vielä kerran ettei jaksettu millään lähteä kiertämään Hämeenlinnaa keikan jälkeen…
Itse keikka meni varsin mukavasti, vaikka eturivin roku kovasti “Mansikkapaikkaa” pyytelikin. “Mansikkamäki” niminen rallihan vedettiin jo ihan setin alkupuolella, mitä lie sitten meinasivatkaan, yleisön jäsenet...
Kuten Porissa, myös täällä pääsi artisti esittämään encorenkin, joten kyllä se yleisö ilmeisesti vaan tykkäsi taas :)
Keikan loputtua hävisi ihmisetkin ravintolasta ja ravintolapäällikkö päätti pistää puljun kiinni. Meidän kannaltamme aivan loistava ajatus, koska se tarkoitti sitä, että saamme kamat ulos talosta aiemmin!
Nopeasti kamat pakettiin ja sitten autoa pakkaamaan. Hieman verkkaista meinasi olla tuo tavaran liikuttelu, kun oli tuolla aisaparilla hieman polvi kipeänä (ei ilmeisesti ihan niin hiemankaan, vaan aika paljon) ja lisäksi kovin muutoinkin sairaan oloinen oli kaveri… …tutisi ja vapisi kuin haavanlehti…
Lopulta kuitenkin saatiin nuo kamat autoon ja päästiin lähtemään kohti kotia ja unta.
Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa,
-Katti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti