April Jazz

Kävin tuurailemassa Silvennoisen Akua tuolla Aprilin teltassa mikkimanuna. Aisaparina minulla oli Anssi K.arjalainen, joka siis veivasi monitöörit.

Täytyy sanoa, että ensikertalaisena meni pieni hetki ennen kuin hahmotti tuon Movarin (aivan loistavan!) lavahakutsydeemin. Ei se mikään monimutkainen ollut, kunhan siihen vaan pääsi sisälle. Mutta sitäkin näppärämpi :)

Itse tsekit ja vedot menikin melko leppoisasti, mitä nyt kerran piti juosta Lenni-Kallelle viemään 9V paristo kesken vedon ja rumpalin tomimikki jouduttiin teippaamaan paikalleen ruuvin hävittyä tsekin loppuvaiheilla.

Katastrofeilta säästyttiin ja mukavata oli.

Se täytyy sanoa, tai siis kysyä, että miksi nuo bändit lennättää mukanaan “ammatti”seppiä tuolta maailmalta. Kyllähän nuo monitorimiehet on yleensä ihan oikeasti ammattilaisia, mutta noi etupään sepät (joilla kuitenkin on se suurempi vaikutus maksavien asiakkaiden viihtymiseen) on yllättävän usein joko a) pihalla kuin   lumiukko kaikesta mikä liittyy laitteisiin (jopa heidän itsensä vaatimiin) tai b) kuulonsa menettäneitä.

Välillä ei osata käyttää itse vaatimia vehkeitä, ja välillä tulee niin sairaan rapeaa soundia… …tälläkin kertaa joutui systeemivastaava erään nimeltä mainitsemattoman yhtyeen aikana käydä kaivamassa oikein kunnolla kuoppaa PA:n yläpäähän, kun ei vihjeet ja kyselyt oikein menneet ymmärrykseen… …häijyintä oli, ettei vieraileva seppä edes huomannut mitään tapahtuneen!!!

Alla pari (huonoa) kännykameralla otettua kuvaa monitorilandiasta, jossa meillä oli siis XL3 ja SD8. Tota XL3:sta ei sitten kukaan ilmeisesti käyttänyt koko kisojen aikana, mutta olihan se hieno siinä seistessään :)

Pääsipä vertaamaan A/B vertailun myös XL3:n ja SD8:n etuasteiden välillä… Vaikka toi Midas onkin oikeasti mahti pöytä ja kelpuutan sen milloin vain itselleni työkaluksi, jotenkin tuossa SD8:ssa oli paljon “kirkkaampi” soundi. XL3:ssa oli se Midaksen kultainen soundi, mutta ainakin jazz / kevyempi musiikki (mikä ettei myös siis rock) osastolle ehkä tuo SD8 olis kuitenkin kivempi soundinsa puolesta… …on siinä kuitenkin sitä kuulakkuutta enempi, ainakin mun mielestä…

Aniveis molemmat noista pöydistä kyllä jyräsi Yamahan vastaavat mallit (PM-sarjan analogiset ja muut kuin PM-sarjan digitaaliset).

Että semmoista tällä kertaa
-Katti-

P.S. Ai niin… Lähtiessäni torstaina pois Tapiolasta sain soiton että edellisenä yönä seuraavan (perjantain) keikkaa varten tekemäni viritykset prossuun oli sitten tuhottu (vahingossa)… …iloni oli ylimmillään kun tiesin, että seuraava yö kuluisi siis palautteluun ja säätöön itse ko. paikkaan tehtävän järjestelmän monitorilandian pystytyksen jälkeen…

Sumu vol.6 @ Klaukkala

Eli järjestyksessään 6 SuMu-festivaali järjestettiin tällä kertaa Klaukkalassa. Ennemminhän nämä on pidetty tuolla Nurmijärven Ahjolassa, mutta tällä kertaa siis Klaukkalan seurakuntakeskus oli paikkana.

Ajelin aamutuimaan Orjatorin varastolta kohti Klaukkalaa, jossa oltiin sovittu olevamme siinä 10 aikoihin. Ei siis tällä(kään) kertaa turhan montaa tuntia tullut nukuttua edellisillan keikan jälkeen.

Perille Klaukkalaan pääsin kello 10:10, mikä on mielestäni varsin hyvä suoritus, ottaen huomioon, että lähdin kuitenkin Luvialta asti pudottelemaan.

Ville ja kumpp. olivatkin vieneet kamat jo edellisiltana saliin odottelemaan, joten minä ja Arska päästiin suoraan pystytykseen.

Sali oli sellainen ihana kaikukammio, jolla ei kokoakaan ollut ihan mahdottomasti. Jotain kuvaa kyseisen salin koosta antanee se, että meidän 6x4 lava otti syvyydessä jo miltei puolet salin kokonaissyvyydestä ja leveydessäkään ei paria metriä enempää jäänyt sivuille.

Noh, mitäs siitä… Semmoista se on joskus, tuo elämä.

Ensimmäinen soundcheck aika saapui ja hui-jui… Mikä ihme se on, että noiden kitaristien pitää tulla niiden hirmuisten stäkkiensä kanssa pieneen tilaan, ja sitten vielä selittää, että “ei näillä vaan voi hiljempaa soittaa”!?! Anybody?

Siinä vaiheessa kun kitaristeja oltiin saatu houkuteltua tiputtamaan stäkkiensä volaa, oli vielä FOH-pisteessä suoraan lavalta tulevan kitaran määrä semmoiset leppoisat 99-101 dBA Slow. Jo tässä vaiheessa tiesi, että mekkala tulisi olemaan kova.

Kitarat ei kuitenkaan olleet se suurin ongelma, vaan se suurin ongelma olivat pellit. Kysymys ei niinkään ollut siitä kuinka lujaa peltejä soitettaisiin, vaan enemmänkin siitä kuinka paljon niitä soitettaisiin… …riippumatta bändistä (paitsi akustinen Stone Relic ja The Violettes, joka soitti rauhallisemmin kuin muut), pellit olivat ongelmallisimmat elementit.

Etupäässä mentiin koko tapahtuma sellaista tasaista 100-103 dBA slow vauhtia. Onneksi jokainen veto kesti sen 20 minuuttiia jota seurasi n. 15 minuutin tauko, jonka aikana vaihdettiin uusi bändi lavalle.

…ahdistavaa meinasi silti olla, kun tila oli kaikuisa ja äänekäs, ei meinannut mistään oikein saada selvää, tekipä sitten mitä vaan…

Noh, hengissä selvittiin koko päivästä ja kamat saatiin ripeästi kasaan, mutta silti allekirjoittanut joutui jäämään paikan päälle odottelemaan Villeä saapuvaksi toisella pakulla samalla kun Arska vei ensimmäisen kuorman jo varastolle.

Eihän tämä muuten olisi ollut kovinkaan suurin ongelma, mutta kun satoi tuota vettä ja seurakuntakeskus suljettiin, joten jouduin kamoineni ulos…

Noh, Ville tuli lopulta ja pakattiin lava, sekä nostimet ja alumiini Hiacen kyytiin ja lähdettiin matkaan…

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Kyllä se keikkakesä sieltä tuntuu hiipivän hiljakseen :)
-Katti-

Talonmiehen töitä, vaihteeksi…

Tällä kertaa satunnaisen matkaajan tie vei rannikolle. Aina Luvian kautta Raumalle.

Kyseessä oli siis erään varsin tunnetun suomalaisen rock-muusikon keikka eräässä menomestassa Raumalla, johon oli Orjatorilta tilattu stereot ja etupää. Noh, Mixahan se minulle soitteli ja pyysi ko. keikan tekemään ja koska ahne olen, niin tokihan sen myös lupasin tehdä.

Aamulla kotoa lähtiessä ihmettelin kun ei koneita näkynyt taivaalla, kunnes kuulin autossa, että Islannissahan se tulivuori sitten päätti purkautua. Onneksi ko. hässäkällä ei ollut vaikutusta tälle viikonlopulle vielä, mutta pitkittyessään tulee sotkemaan myös minun suunnitelmia…

Kamaa tälle keikalle ei onneksi kovin paljoa lähtenyt. Pienehkö klubi-PA ja analoginen etupää. Siltikin Mixa antoi minulle talon isoimman kuorma-auton, joten pakkaamaan ei tällä kertaa joutunut lainkaan.

Paikan päälle saavuttuani purin kamat autosta ja pukkailin ne sisälle saliin, jossa onnekseni oli siivooja sopivasti paikalla kertomassa mistä löytyy sähköt ja mihin etupään saa pystyttää.

Pystytys itsessään oli varsin leppoinen ja sen jälkeen alkoikin odottelu. Ensin odoteltiin, että bändi saa backlinensa ja kamansa paikalle, ja sen jälkeen odoteltiin tsekin ajan valmiudessa jos jotain ongelmia ilmenisi… …noh ei ilmennyt, joten syömään pääsi kaikessa rauhassa…

…sitten odoteltiin itse keikkaa…

Itse keikan alkuun sattui heti pikku häpsy, joskin taisi olla nk. “user-error”, mutta pätsäsin muutaman FX-lähdön uusiksi niin oli vieras seppä tyytyväinen. Oli mm. mennyt sepällä ristiin nuo Aux sendit ja returnit… Helppohan tuossa on toisaalta erehtyä, Venicessä, kun siitä on ne liu’ut rinnakkain, joista toiset on MON-send ja toiset FX-returneja… Sattuuhan sitä, kommelluksia :)

Täytyy sanoa, että kylläpäs oli hyvän kuuloinen keikka, ja hyvä keikka muutenkin. Oikein itseä lämmitti nähdä tuollaista osaamista ja kuitenkin pop oli ihan jalat maassa.

Keikan jälkeen pakkasin kamat nopsaan kasaan ja pokejen suosiollisella avustuksella oli mulla auton lifti kiinni jo joskus puoli kolmen aikaan, rokun vielä bailaillessa.

Siitä sitten takaisin kohti varastoa ottamaan pientä unta ennen seuraavan aamun lähtöä kohti Klaukkalaa…

Kuviakin tuli otettua, mut pitää katsella ne ensin ihan itse läpi ja sitten julkaista, jos julkaisukelpoisia ovat :)
-Katti-

Kivillä, vai kiville?

Ohops… Oli jostain syystä jäänyt tämmöinen tuolta viime vuoden puolelta julkaisematta. Noh, tässä tulisi… …ja ei, minulla ei siltikään ole aikomustakaan tehdä blogia siitä Katrin toistaiseksi viimeisimmästä keikasta Forssassa…

Tämä kaikki tapahtui siis armon vuonna 2009, joulukuun 9. päivänä:

On The Rocks oli illan teemana tällä kertaa. Oikein leppoisaa meininkiä siis tiedossa, koska muuta ei mukana tarvinnut tuoda kuin monitorilankku ja mikit. Kaikki muu löytyy paikan päältä…

Noh, periaatteessa olisi noi mikitkin varmaan sieltä löytyneet, mutta kun on tuota possunuhaa ja kaikkea liikkeellä, ni ajateltiin viedä omat mikit kuitenkin mukana.

Pystytys ja tsekki meni ilman isompia ongelmia, tosin rumputsekin jouduin tekemään minä (kyllä, pääsin siis häpäisemään itseni) ja bändi itsessään tsekkasi lavabalanssin ilman rumpuja.

Siitä sitten keikkaa odottelemaan takahuoneeseen.¨

Rocks on siitä kiva paikka, että siellä on kohtuulliset vetoajat. Tälläkin kertaa oli ajaksi määritelty kello 23, joten aikaisin päästäisiin kotiokin.

Noh, useammasta syystä johtuen keikka alkoi vasta 23:20, mutta ei paha siltikään.

Keikka itsessään meni kivuttomasti ja ihan muutamalla pikku säädöllä lavabalanssin suhteen, väkeä vaan olisi sopinut enemmänkin… …noh, ei se tyhjäkään ollut, että sinällään :)

Keikan jälkeen nopea tekniikan purku, ja kerrankin oli tekniikan pojat valmiit ennen poppareita :)

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

“Firma”kisaa Kallessa…

“Tässä ei oo taas kerenny kirjoittelemaan”…

Ja killin keturat. Ei oo vaan jaksanu. On näköjään jäänyt stoori Katrin Forssan vedostakin välistä, mutta sitä en varmaan tänne koskaan tule edes saamaan, ainakaan enää :) Jotenkin on laiskistunut olo ollut tuolta Joululta saakka näihin kirjallisiin töihin, mutta joskos se tästä taas sitten lähtis…

Kyseessä ei nyt ihan oikeat firmakisat kuitenkaan olleet, vaan erään nimeltä mainitsemattoman yhdistyksen privaattijuhlat.

Siinä aamutuimaan heräillessä tuli jo semmoinen ikävä etiäinen että noinkohan sitä tällä(kään) kerralla ilman kommelluksia selvitään. Oli kuitenkin ehkä “se” vuoden pahin päivä noin niin kuin kelin puolesta lähteä Stadiin kikkailemaan kuorma-auton kanssa.

Lumi on minulle erittäin rakasta ja kovin odotettua ainetta, ja olen kovasti nauttinut tästä talvesta kun on täällä etelässäkin ollut lunta, mutta kyllä toi laatikoiden pukkaaminen ja kuorma-autolla ajelu olisi paljon mukavampaa sulan maan aikaan…

Lähdin siis varastolle keräilemään mitä nyt odotin tarvitsevani illalla. Ne jotka on tuolla Kallessa käyneet, tietävät että sinne ei todellakaan vielä MITÄÄN ylimääräistä. Veto kun on siellä toisessa kerroksessa ja minkäänlaista hissiä ei ole olemassa…

Kyllä tuota tavaraa siltikin tuli se toistakymmentä laatikkoa mukaan, kun kailottimetkin laskee, mutta onneksi oli luvattu apukantoa paikalle (juuh, tiedetään, “luvattu” apukanto ei vielä tarkoita että siellä oikeasti ketään olisi…).

Pakkasin Mersun siten, että lähes kaikki paino oli taka-akselilla, ihan vaan sen takia että saisin edes vähän pitoja sinne vetäville pyörillekin… …niin, tai siis pakkasin sen jälkeen kun olin ensin kaivanut kyseisen kulkuneuvon hangen keskeltä. Ei ollut liikkunut sitten joulukuun, ja melko syvässä oli…

Aikataulussa kuitenkin pääsin liikkeelle ja kaikki meni oikein mukavasti aina tuonne keskustaan asti… Siellä sitä oli sitten jos jonkinlaista suharia liikkeellä ja niin vaan kävi, että eräs “ystävämme” taksikuski, ei oikein omannut tilannetajua ja jäi seisomaan siihen risteyksen jälkeen paikalleen, ilmeisesti rahastamaan tai odottamaan asiakasta, kun olisi hyvin voinut sen 10m eteenpäin ajaa siihen penkan taakse, pois tieltä…

Ei siinä muuten mitään, mutta siinä kun oli juuri sellainen oikein pöpperöinen kohta johon jäin itse kiinni, tosin vain hetkeksi kun takana olevilla oli sentään tuota tilannetajua ja ymmärsivät antaa tilaa sen verran että sain heijattua auton irti.

Tästä sitten Kallen oven eteen juuri sovittuna aikana ja hämmästys oli suuri kun paikalla oli oikeasti TOIMIVA apukanto! Minä laskin tavaraa liftiltä alas ja huomasin sen häviävän tuonne sisälle. Kun sain auton tyhjäksi ja siirsin sen parempaan paikkaan, jonka jälkeen menin katsomaan, että paljonkos sitä kannettavaa vielä oli, niin apukädet tuumasivat että kaikki on jo salissa. Kysyivät vielä tarvitsenko apua pystytyksessä, johon tuumasin että kyllä minä varmaan siitä selviän elossa yksinkin, kunhan tulisivat yöllä sitten taas :)

Ripeästä apukannosta oli sekin hyöty, että minulle ei tullut kiire kamoja pystytellessä.

Lopulta bändikin tuli paikalle, mutta jotain hämmennystä oli ollut aikatauluissa, koska samaan aikaan kun meillä piti olla tsekki, oli samassa tilassa jokin vuosikokous. Noh, siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta päästiin kuitenkin tekemään tsekki ja poistumaan paikalta hyvillä mielin. Kaikki toimi, yhtä mystisesti kuollutta aktiivimonitoria lukuun ottamatta ja homma oli kasassa.
Ei herännyt tuo monitori sitten millään… Liekkö jotain hätää power-piirissä, kun ei edes virtoja päälle saanut.

Kun sitten lopulta hiivin takaisin työmaalleni mikserin taakse, huomasin että paikalla oli hyvin porukkaa, itse asiassa todella äänekästä porukkaa…

Kysäisin vielä vuoromestarilta dB-rajoista, kun huomasin heillä mittarin paikalla olevan, ja sain ohjeet miten mennään.

Bändin tullessa lavalle aavistelin jo ongelmia. Itse veto lähti käyntiin hyvin ja soundikin oli hyvä siihen asti, kunnes yleisö keksi että he voivat huutaa/laulaa/kiljua mukana. Tässä vaiheessa jäi bändi yleisön mökän jalkoihin oikein komeasti.

Samaan aikaan tulee ravintolan henksu pyytämään, että josko sitä volyymiä hieman pienemmälle laittaisin. Ovat kuulemma naapurit valitelleet… Noh, minä YRITIN selittää, etten se ole minä joka sen melun aiheuttaa. Viesti meni perille siinä vaiheessa vasta kun sain vuoropäällikön kiinnittämään huomioita siihen tosiasiaan, että välillä ei bändistä kuulunut juuri mitään…

Noh, hengissä siitäkin selvittiin ja asiakas tykkäsi. Bändillä oli kuulemma hyvät kelit lavalla, ja ihmisiltä jotka olivat lähinnä lavaa tuli oikein positiivista palautetta, joten eiköhän se laskutusperuste tällä(kin) kertaa löydy.

Tulipas bändin liidilaulajalta sellaistakin palautetta että olin ollut “poikkeuksellisen mukava” teknikko. Olin kuulemma muuttanut kuvan koko ammattikunnasta !?! Kovasti yritin kertoa, että on meitä paljonkin tällaisia mukavia sällejä… Ei vaan kuulemma ollut sattunut heidän kohdalleen ennen… …noh, hyvä jos pystyin parantamaan edustamani rodun imagoa samalla :)

Siitä sitten kamat kasaan ja laatikot kiinni. Hetken ympärilleni pälyiltyäni tulikin luokseni jo pari kaveria jotka kertoivat tulleensa auttamaan kantamisessa.

Nappasin mikkisalkun ja WL-räkin kantoon ja painuin hakemaan autoa oven eteen. Opastin samalla kavereille, että kantavat kaikki laatikot siihen oven eteen, kadulle, ja joku jää vahtiin.

Kun lopulta pääsin siihen edustalle kuorkilla ja sain liftin auki, olikin käytännössä kaikki kama jo siinä odottamassa.

Tavarat nopeasti autoon, kiittelyt ja kättelyt ja sitten varastolle hyllyttämään.

Tämä keikka oli tässä ja kerrankin apukanto TODELLAKIN toimi. Ainoat asiat jotka itse jouduin portaissa kantamaan oli oma reppu ja tuo mikkisalkku ja WL-räkki alaspäin.
Lisää tällaista, pyydän :)
-Katti-

Konserttisali-toimintaa

Jotenkin alkaa nämä kirjoituksen muistuttamaan toisiaan : Lähdettiin varastolta – ajettiin keikkapaikalle – pystytettiin – tsekattiin – vedettiin keikka – purettiin – mentiin nukkumaan – ajettiin takaisin varastolle. Toisaalta ei siinä mitään pahaa ole, että ei isompia asioita tapahdu, varsinkin kun alkusyksystä tuntui että tapahtuu koko ajan ja vähän liikaakin, varsinkin bussilla matkatessa… …alan vaan niin ymmärtää muutamia kolleegoja jotka eivät jaksa niin tiheään näitä blogejaan päivittää…

No mutta kumminnii, mennääs asiaan:

Tehtiin tuommoinen hieman “erilainen” Katrin keikka Ylivieskan Akustiikkasalissa. Toiseksi esiintyjäksi oli alunperin kiinnitetty Kim Herold, mutta hänen saatua jonkin Euroopan tourin päällensä, tuli Kimiä paikkaamaan Koskisen Samae soolona.

Kyseessä oli todellinen erikoisviikonloppu, sillä me tekniikan pojat ja rumpu-basso akseli oltiin mukana vain tuolla Ylivieskassa, mutta muu poppoo jatkoi vielä akustiselle keikalle Kihniöön seuraavaksi päiväksi. Tämä luonnollisesti aiheutti säätöä jonkin verran tuohon logistiikkaan, ja niinpä Ylivieskaan mentiinkin kahdella autolla (bussi+henkilöauto).

Matka alkoi aikaisin. Varastolle mentiin siinä 6 jälkeen aamulla pakkaamaan loput kamat kasaan ja Boogien bussi saapuikin pihaan siinä 6:30. Tavarat kyytiin ja kohti Lahtea, josta oli määrä poimia Viljamin soittokamat kyytiin. Viljamin itsensä oli tarkoitus matkustaa tuolla henkilöautolla muutamien muiden logististen haasteiden (lähinnä koskettivat akustisen-trion paluuta) takia.

Yllätys olikin suuri, joskin positiivinen, kun Viljami astuikin kyytiimme Lahdessa. Oli kuulemma tullut toisiin aatoksiin, hyvä niin (ehkä).

Siitä sitten lähdettiin kohti Ylivieskaa Jyväskylän ja Haapajärven kautta. Minä menin nukkumaan miltei samoin tein kun Lahdesta päästiin liikkeelle, ja nukahdinkin varsin pian.

Seuraava havainto on jostain Leivonmäeltä, jossa tarjouduin ottamaan ajovuoron. Noh, samoilla kuitenkin mentiin aina Hirvaskankaan Shellille asti, jonne Viljami jäi odottelemaan henkilöautoa (kuulemma tarvitsivat kuskia sinnekin välillä) ja minä hyppäsin bussin puikkoihin.

Alla kuskin tunnelmia jossain Pihtipudas – Haapajärvi taipaleella:

Siitä sitten nopeaa tankkauspysähdystä lukuunottamatta ajeltiinkin aina Ylivieskaan asti, jonne saavuttiin aika tarkalleen kello 14.

Aivan mahtavaa sakkia oli vastassa Akustiikkasalin puolelta. 2 teknikkoa jotka tiesivät mitä tekivät ja olivat ERITTÄIN yhteistyöhaluisia. Kiitos heille!

Siitä sitten riipaistiin kamat pystyyn ja louhittiin tsekki ensin Katrille, sitten Samaelle. Eipä siinä kummempia, jotain pikku säätöä kitarakamojen kanssa, mutta ei mitään mistä ei yli päästäisi.

Äänihöpötys alkaa:
Kavin muuten tuossa “maahantuojalla” edellisviikon torstaina ja Pekka pukkasi mulle käteen Sennheiserin e965:sen. Päätettiin kokeilla ko. pyydystä Katrille ja kyllä, tykkäsin kovasti. Ongelma tuon mikin kanssa voipi vaan olla nuo pienet liiterit, joissa kovin usein olemme. Pelkään että saattaa hieman poimia turhankin paljon lavameteliä mukaan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että aivan mahtava soundinen mikki on kyseessä, suosittelen, ainakin kokeilemaan! Hinta vaan on hieman korkeahko, mutta toisaalta jos se oikeesti jeesaa, niin kyllä siihen kannattaa satsata.
Äänihöpötys päättyy:

Itse keikka meni sen kummemmitta kommelluksitta, ja väliaikakin oli. Oikein leppoisaa, varsinkin kun sali oli lähes loppuunmyyty. Ja ai niin, tällä keikalla Katri esitteli bändinsä ja myös tekniikan. Tätä harvoin tapahtuu noissa liitereissä…

Heti keikan jälkeen kamat kasaan samalla kun Katri jakeli hieman nimikirjoituksia ja oli kuvattavana.

Taisi bussin perä mennä kiinni aika tarkalleen kello 22, jonka jälkeen lähdettiinkin rumpali-basisti-tekniikka-Samae porukalla ajelemaan kohti Etelää.

Itse painuin nukkumaan (kyllä, taas) ja heräilin kun olimme Hirvaskankaan Shellillä, jossa hyppäsin itse auton rattiin. Kello oli aikalailla 01:00 tässä vaiheessa ja kaikki muut painuivat unille.

Siitä sitten ajelin leppoisassa lumisateessa aina miltei Heinolaan asti, jolloin kello oli karvan auki 03:00 ja rupesi silmiä niin kovin kivistämään, että kävin herättelemässä viimeisen ajovuoroon lupautuneen kuskin pukille.

Siitä sitten taas unille, ja seuraava havainto olikin varastolta 05:00 aikaan. Kamat varastoon ja kohti kotia.

Kotona kömmin vielä kerran sänkyyn kello 05:50 ja siihen olikin hyvä päättää tämä matka.
-Katti-

Firmakisailua

Viime viikonloppuna oli kyseessä siis hieman erilaiset firmakisat. Nämä juhlat oli suunnattu ennen kaikkea työntekijöiden lapsille.

Itse kisat vetäistiin sunnuntaina välillä 14-17:30, mutta pystyttäminen aloitettiin jo lauantaina iltapaivällä. Meiltä tuli siis paikalle 48m2 lavaa, 8m takalinja, johon tuli 6 muppaloa, 2 muppaloa lavalle, etuvalot, hazer ja tilavalaistus useampaan tilaan. …niin ja tietysti ääni jota itse olin pääasiassa hoitelemassa.

Äänen kannalta tilaisuus oli erittäin simppeli. Lähinnä siis tausta CD:n soittoa ja langattomia mikkejä (1 headset ja 1 kapula). Tosin kävi siinä lauteilla ihan bändikin (huimat 13 kanavaa, ja kaikki rumpuja lukuunottamatta, joko laulua tai linjamatskua) pomputtamassa lapsia. Bändin nimi oli Kengurumeininki ja lapset tuntuivat tykkäävän.

Mutta siis pystytykseen. Tuli hieman ehkä turhankin leppoisa puuhastelutahti otettua pystytyksen aluksi, ja meinasi tulla hieman hoppu tuossa loppuvaiheessa. Niinpä päätettiin vetää kaikki niin valmiiksi kuin voitiin, mutta esimerkiksi valojen ohjelmoiminen ja PA:n, sekä kulmien viritys jätettäisiin aamuksi. Noh, muutamaa LED-parria lukuunottamatta saatiinkin kaikki paikoilleen jo illalla, joten aamuksi olisi vain ne suunnitellut työt jäljellä. Niin, pystytyksen piti siis loppua jo kello 22, koska vahtimestarin työvuoro loppui silloin.

Aamulla siis saavuttiin paikalle joskus 11 aikoihin ja aloitin ensin virittämään tuon äänijärjestelmän. Aika hyvän siitä sai, vaikka itse sanonkin :) Hieman tosi piti käyttää älliä ja aikaa, mutta lopputulos kyllä korvasi sen.

Ensimmäinen “tsekki” olikin jo kello 12. Kyseessä oli siis teatterinäytöksen kenraali ja sen verran simppeli asia oli kyseessä (CD + 1 headset), että vetelin viimeiset muutokset lavalle Kengurumeininkiä varten samalla kun kenraalit oli meneillään.

Heti kenraalin jälkeen otettiin Kengurumeiningin tsekki ja kyllähän siitä hyvän sai. Kun oli muuten asiat kunnossa (PA hyvässä vireessä ja oikeat siepot) niin ei siinä isommin tarvinnut mitään enää säätää. Jotain hätää oli parissa kanavassa, mikä sekin sitten selvisi piuhaa vaihtamalla.

Tästä sitten työntekijäpalaverin kautta kahville ja hieman murua rinnan alle.

Itse tapahtuma meni oikein jouhevasti, niin mitäpä siitä sen enempää jauhamaan. Hiema tylsäksi meinasi välillä käydä aika itsellä kun kuunteli sitä taustanauhaa ja ryysti kahvia.

Sen verran pitää tosin mainita, että ei mennyt teatteri ihan käsikirjoituksen mukaan, kun nuo pienet ihmiset eivät oikein malta pysyä erossa esityksestä, jos siihen vain voi osallistua :) Hyvin se silti meni, oikein hyvin ja lapset pitivät…

Purkuun meille piti tulla kaverin avuksi, mutta kun ei kaverista mitn kuulunut, niin soiteltiin sitten toimitusjohtajalle. Oli kuulemma kaveri tullut kipeäksi… …ei sinällään, saihan noi kahdestaankin purettua siihen 21 mennessä milloin ulkona piti olla, mutta olisi ollut vaan vähän jo aiemmin valmis, jos olisi ollut useampi äijä tekemässä…

Onneksi ne junnut, jotka oli mattoja keräämässä, huomasivat peliliikkeen ja auttoivat lavan kanssa. Pääsivätpäs itsekin aiemmin kotio :)

Lifti meni kiinni 20:45 ja siitä nopean kauppareissun kautta kohti varastoa, jonne kamat tiputeltiin “suurinpiirtein paikoilleen”. Tarkoittaa siis sitä, että piuhoja ei alettu enää hyllyttämään siihen aikaan (saa se “kipeäksi” tullut varastomies sitten hyllyttää ne, ihan vaan vaikka kostoksi :) ), mutta muuten tökittiin laatikot sinne minne ne kuuluivatkin.

Tästä sitten kotiin yhtä kokemusta rikkaampana.

Harmi juttu sinällään, että unohdin kameran kotiin, eikä sen takia ole yhtään kuvaa tänne laittaa. Olisivat nimittäin olleet länkkärit ja intiaanit, sekä lännen naiset ihan hyviä kuvauskohteita :)

“Eteenpäin, sanos mummo lumessa”
-Katti-