Synttärijuhlat Burleski-clubilla

Tämä kiepaus tuli semmoisella sopivalla 3 päivän varoitusajalla ja ohjeistuksella “tarvittaisiin miksaaja Koopille, niin joo… …mikit ja pöytä sekä monitorit pitäis viedä mukana”.

Kyseessä oli siis ensimmäisen käsitykseni mukaan ihan normi Koopin akkarikeikka (2 akustista kitaraa ja 2 laulua!). Mikäs siinä… …16-kanavainen ÄläYsi kainaloon, parit laulumikit, 2 DI:tä ja 2 kulmaa ja niille moottori… …ja muutamat tarvittavat kaapelit (pieni lavahaku, mikkipiuhat ja syötöt tuonne talonjärjestelmään sekä pekonit monitoreille).

Koska Burleskin omilla kamoilla siis mentiin ja ne on silleen kivasti “diskomeiningilllä” asennettu, ei stereokuvan hakemisesta olisi tullut kuitenkaan mitään, joten päätin sijoittaa mikserin turvallisimpaan paikkaan, heti “stagen” viereen.

Noh, lähempänä kävi ilmi, että kyseessä oli yksityistilaisuus ja Koop oli "yllätysesiintyjä”. Jonkinlaiset synttärit ilmeisesti. Ja joku 650 kutsuttua…

Tulin paikalle ja kannoin kamat asemiin. Menihän siihen liikutteluun ja kytkemiseen sekä testaamiseen semmoiset vajaat 40 minuuttia… Tämän jälkeen tsekki, ja sekä popin että itseni ollessa tyytyväinen odottelemaan…

…niin tai siis ekaksi otettiin kaikki mikrofonit, DI:t, kulmat ja kaapelit pois “stagelta”, koska kyseessä oli siis “ylläriveto” ja kaiken piti olla piilossa ihan H-hetkeen saakka.

Tätä odottelua sitten kestikin sen 3,5 tuntia aina 22:50 saakka, jolloin heitin heitin mikit, boxit ja kulmat paikoilleen. Veto itsessään alkoi kello 32 ja ei sinne ihan sitä 650 henkeä tullut… …taisi olla lähempänä 70…

Eipähän ollut minun pussistani pois ja sain kuitenkin omani sovitun mukaisesti… …saattaa silti olla, että joku iskä hieman joutui tyttärensä juhlia jälkikäteen makselemaan…

Itse veto meni mitä mainioimmin. Roku ja pop tykkäsi ja mullakin oli ihan leppoisaa.

Niin, joo ja täytyy sanoa, että kyllä tuo Koop ihan laulumiehiä on. Varsin komeasti veteli kaverinsa (James?) kanssa…

Parhautta oli se, että mulla lojahti pirssin luukku kiinni kello 00:50, eli ei tarvinnut mitään pilkkuja yms. odotella :)

No, mut joskus siis näinkin…
-Katti-

Milana Misic @ Rauhalahti, Kuopio

Nonni… Jotenkin taas on tämä kirjoittelu jäänyt väliin, mutta toisaalta ei tuolla Kuopijossa mitään kummallista tapahtunutkaan…

Kyseessä oli siis normi tanssiravintelikeikka Rauhalahdessa, joka koostui 2 setistä. Ihan perusmeininkiä siis.

Roudaus tuonne Rauhalahden tanssiravintolaan on kylläkin tehty ihan turhankin ikäväksi. Vaikka alla olikin paku, jossa oli ramppi ja kaikkea, ei se auttanut, kun oli silti ne 5 porrasta siinä pihalta sisältä. Olivat vielä sen verran kaukana, että ei ramppikaan yltänyt siihen päälle saakka… …niin ja aulan läpi ei tuota “flat push, 40m” reittiä saanut käyttää, vaikkei siellä ketään ollutkaan…

Noh kamat saatiin sisään ja pystyyn, sekä tsekkikin tehtyä, jonka jälkeen olikin aika syödä hieman ja katsoa Suomen lätkämatsi. Meinasivat jellonat taas tehdä melkoisen trillerin tuosta pelistä, mutta niin se vaan voitoksi kääntyi, vielä tuossa vaiheessa…

Siitä sitten suoraan keikalle ja aika pian tuli pyyntö että joskos sitä volyymiä hieman nostettaisiin. Siis että täh!?! Te haluatte siis isommalle? Mikäs siinä, sopii mulle ja saapahan paremmin erottelua kun ei lavalta tule enää mitään läpi :)

Desibelien noston jälkeen kaikki menikin sitten varsin leppoisasti, niin ensimmäisen kuin toisenkin setin suhteen.

Tuo Milanan bändi on vaan aika mahtava. Soitto kulkee ja homma toimii, niin bändin kuin artistin osalta varsin hienosti.

Toisen vedon jälkeen laitoin kamat kasaan, kävin kahvilla ja punttasin kamat popparien kanssa alas nuo samaiset portaat. Siitä sitten kamat autoon ja ovet lukkoon ja unille.

Aamulla olikin sitten kiva lähteä kohti Helsinkiä kun oli auto valmiiksi pakattu ja nukuttuakin sai kuitenkin kohtuulliset yöunet.

Siinäpä se, tällä kertaa… Lisää on taas tulossa, jahka ehditään
-Katti-

“Uukkari” 2010

Keskiviikko

Oli siis taas aika vuotuisen U-käännöksen. Tästähän olen jo aiemminkin blogissani kirjoittanut ja taas tällä kertaa tehtiin asiat hieman uudella tavalla.

Seurakunta oli hankkinut vuoden aikana italialaisen line arrayn (dB Technologiesin DVA:n). Itse en ollut kyseiseen järjestelmään päässyt aiemmin tutustumaan, mutta toisaalta, eihän se minun (monitorisepän) suurin murhe ollutkaan…

Minua pyydettiin laittamaan ko. “bansku” vireeseen ja homman teki hyvin mielenkiintoiseksi, sekä haastavaksi, pari asiaa…

1) kyseessä oli siis aktiivinen line array, jolle ei ollut ulkopuolista prossua, joten kaikki säädöt (joita nyt yleensäkään oli mahdollista tehdä) piti tehdä itse purkkien takana käyttämällä purkkien omia säätöjä

2) alkuperäisen ripustuksen yhteydessä oli ilmeisesti moottori sanonut työsopimuksensa irti ja molemmat tertut roikkuivat siis kettienkien varassa, eikä niitä ollut mitään mahdollisuutta tuoda alas. Näin ollen siis kulmien säätö, purkkien omien säätöjen asettelu jne. jouduttiin tekemään tikkailta käsin… …meinasi muutama hikikarpalo pyörähtää otsalle, kun kulmia väänneltiin koko nippuun tikkailla :/

3) koska itse järjestelmää ei koskaan ollut tarkoitettukaan “rock-konserttimaiseen” käyttöön, ei siinä ollut kuin yhdet subit puolelleen. Sinällään hyvä, että nuo subit oli lennätetty päällimmäisiksi, mutta lisää subeja siis kaivattiin ja useasta asiasta johtuen paikalle tuli Dynacordin FX20:siä 4 kpl. Hyviä subejahan nuo ovatkin, mutta niiden sovittaminen muuhun PA:han oli hieman omanlaisensa homma…

Ihan ensimmäiseksi otin hajut tuosta PA:sta ilman että muutin yhtikäs mitään, ja ilman että lisäsubit oli kytkettynä kiinni. Ei se ihan kyllä kohdillaan ollut, ainakaan kulmien suhteen, vaan melkoista liuskaa pukkasi…

EaseFocus tulille ja ihmettelemään… Noh, sehän antoi uudet hienot kulmat, jotka sitten Tomin kanssa paukauteltiin paikoilleen ja johan parani toisto… Nyt itse pää PA:ssa ei enää ollut mitään “perustavaa laatua” olevaa ongelmaa, vaan sitä pääsi virittämään jo taajuustasossakin…

Jonkun verran korjailujahan tuo taajuustasossakin vaati, mutta kyllä siitä ihan soiva peli tuli kuitenkin. “Pystyy vetämään” on paljon käytetty sanonta, joka päti myös tällä kertaa… …itse asiassa tuolla pystyi vetämään ihan hyvinkin :)

Sitten alkoi subien sovittaminen muuhun järjestelmään… Siinäpä sitä sitten hommaa riitti niin korville kuin Smaartillekin. Lopputulos (suhteellisen pitkän ajan jälkeen) oli kuitenkin oikein hyvä. Melkomoista puukottelua joutui tuonne subiosastolle tekemään niin taajuus-, kuin aikatasossakin (onneksi oli ihan oikea prossu tätä varten), mutta hyvä siitä tuli. Syy miksi tein paljon säätöjä tuonne subeille oli se, etten halunnut sotkea seurakunnan oman PA:n virettä sellaiseksi, että aina tarvitsisi olla nuo lisäsubit paikallaan. Kyse oli siis yhden uuden palan liimaamisesta jo olemassa olevaan järjestelmään, johon ei enää haluttu kajota.

Lopulta uurastus tuli siihen lopputulokseen, että järjestelmä oli niin hyvässä kuosissa, ettei se enää ollut rajoitteena. Ainahan täydellistä voisi hakea loputtomiin, mutta tässä vaiheessa en enää nähnyt siihen mitään syytä, koska PA soundasi hyvälle jo riittäävän hyvälle… Mitä nyt yksi 500Hz alueella oleva komotus siellä vielä hieman kiusasi, eikä enää oikein ollut työkaluja jäljellä millä sitä puukotella.

Tästä lähdin sitten kotiin päin, koska seuraavana aamuna piti olla menossa April Jazzeille (kyllä, menee hieman ristiin nyt nää kirjoitukset, mutta älkää välittäkö) eikä noita uni tunteja turhan montaa ollut taas(kaan) tiedossa.

Torstai-perjantai yö

April Jazzeilta lähtiessäni illalla kuulin, että prossuasetukset noiden subien osalta oli nollattu. Miksi, oi miksi menitte koskemaan sinne jos ette tiedä mitä teette oli ensimmäinen kysymykseni, joka jäi ilman vastausta.

Lopputulema tuolle nollaukselle oli kuitenkin se, että etupään seppä valitti PA:n botnen menneen “vaikeaksi hallita” ja “levottomaksi”. Olipa yllätys!

Noh, eipä auttanut muu kuin aloittaa ja naputella nuo asetukset uudelleen paikalleen. Onneksi muistin jo suurimman osan ulkoa edellisen illan jäljiltä, niin ei ihan niin paljoa työtä teettänyt tuo…

Kun PA oli taas vireessä, ja etupään sepän kiitokset vastaanotetut, pääsin pystyttämään monitorilandiaani.

Lavalle tuli 4 kappaletta noita Dynacordin CXM15-kulmia joista pidän kovasti ja joista tuli myöskin jo viime kesänä kirjoiteltua Balticin yhteydessä. Nyt oli Ville hommannut vielä hieman ruudikkaammat päätteet niille ja a’vot, kyllä nyt kelpasi vedellä. Oli soundi kohdallaan, eikä päätteetkään alkaneet limitoida liian aikaisin.

Lisäksi lavalle tuli D12-3:lla toteutetut sidefillit ja rumpufilli. Kaikkiaan siis semmoiset 7 mixiä.

Monitorilandia oli tällä kertaa todella ahdistavassa paikassa. Ainoa paikka minne kuulemma voisin sijoittua olisi kasteallas, josta ei sitten nähnyt edes popparin hiustupsua, saati sitten, että olisi kuullut tai nähnyt mitään mitä lavalla tapahtui… …noh tasan ei aina käy onnenlahjat ja niinpä sinne kuoppaan sitten kaivauduin…

Lopulta kun pääsin kotiin lähtemään oli kello jo edennyt miltei aamuun, joten semmoiset 3 tuntia unta oli odottamassa…

Perjantai

Tulin heti aamusella takaisin paikalle ja Laineen Tero olikin jo saapunut ja asetteli DMX-osoitteita noihin häikäisimiin. Itse aloitin mikrofonien kytkemisen ja sijoittelun samalla, kun autoin Villeä ja Teroa tuossa valosavotassa.

Oli muuten aika siistejä noi Roben Robinit ja Trackpodit mitä oli tuonne trusseihin ripustettu… …tai no, mitäpä minä äänimies noiden valotyttöjen jutuista tietäisin/ymmärtäisin, mutta hyvän näköistä oli :)

Ensimmäiseksi tuli tsekkiin talon oma ylistysryhmä “Johde”. Aikas asiallisen oloinen sakki ja tosi nopeasti saatiin lavakelit haltuun. Matilla meinasi edessä hieman tuottaa tuskaa se tosiasia, että PA oli hieman laulajien takana ja välillä oli hieman ilmeisesti ongelmia kiertojen kanssa.

Noh, tsekistä selvittiin hyvin ja Johde ehti hieman treenaillakin siinä samalla.

Tämän jälkeen tsekkiin tuli illan pääesiintyjä, The Dawn Tanskasta. Kyseessä oli siis 4-miehinen orkka, ja täytyy sanoa, että jo tsekistä pystyi sanomaan, että homma toimi.

Mikä oli yllättävää oli se, ettei tällä orkalla ollut ollenkaan omia teknikoita mukanaan, vaan me hoideltiin heidän tekniikka.

Viimeisenä tsekkiin tuli illan aloittava Katajainen Kansa. Hieman aluksi epäillytti miten saadaan sopimaan samalla lavalle 8 popparia, kun lava ei mikään turhan suuri kuitenkaan ollut, mutta hyvinhän ne sinne sopi.

Tsekki meni leppoisasti ja sen jälkeen päästiinkin jo hieman palautumaan. Itse asiassa palauduttiin Teron kanssa totaalisesti nukahtamalla sinne valotiskin taakse penkille :) Meni aivan ohi mm. se, että rumpukoppi oli peitetty mustalla moltonilla ja muutenkin kaikkea pientä oli tapahtunut…

Itse tapahtuma meni oikein kivasti, eikä siinä sen enempää…

Ja ai niin, se 500Hz komotuskin sitten hävisi kun tuli läskiä tupa täyteen :)

Yöllä tapahtuman jälkeen sitten painuttiin Tomin kanssa nukkumaan, vaikka tiesinkin, että taas tulisi lyhyt yö. Olihan seuraavana päivänä lähtö aamulla kello 5:30 Senaatintorille seuraavaa keikkaa varten…

Kuvia tästä kiepauksesta tulee ehkä(?) jossain vaiheessa myös tänne… Riippuu muista osatekijöistä milloin/jos saavat kuvia minulle toimitettua, kun itse olin siellä kuopassa, josta ei oikein kuvia kyennyt ottamaan…

Ensi vuonna taas uusiksi!

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

April Jazz

Kävin tuurailemassa Silvennoisen Akua tuolla Aprilin teltassa mikkimanuna. Aisaparina minulla oli Anssi K.arjalainen, joka siis veivasi monitöörit.

Täytyy sanoa, että ensikertalaisena meni pieni hetki ennen kuin hahmotti tuon Movarin (aivan loistavan!) lavahakutsydeemin. Ei se mikään monimutkainen ollut, kunhan siihen vaan pääsi sisälle. Mutta sitäkin näppärämpi :)

Itse tsekit ja vedot menikin melko leppoisasti, mitä nyt kerran piti juosta Lenni-Kallelle viemään 9V paristo kesken vedon ja rumpalin tomimikki jouduttiin teippaamaan paikalleen ruuvin hävittyä tsekin loppuvaiheilla.

Katastrofeilta säästyttiin ja mukavata oli.

Se täytyy sanoa, tai siis kysyä, että miksi nuo bändit lennättää mukanaan “ammatti”seppiä tuolta maailmalta. Kyllähän nuo monitorimiehet on yleensä ihan oikeasti ammattilaisia, mutta noi etupään sepät (joilla kuitenkin on se suurempi vaikutus maksavien asiakkaiden viihtymiseen) on yllättävän usein joko a) pihalla kuin   lumiukko kaikesta mikä liittyy laitteisiin (jopa heidän itsensä vaatimiin) tai b) kuulonsa menettäneitä.

Välillä ei osata käyttää itse vaatimia vehkeitä, ja välillä tulee niin sairaan rapeaa soundia… …tälläkin kertaa joutui systeemivastaava erään nimeltä mainitsemattoman yhtyeen aikana käydä kaivamassa oikein kunnolla kuoppaa PA:n yläpäähän, kun ei vihjeet ja kyselyt oikein menneet ymmärrykseen… …häijyintä oli, ettei vieraileva seppä edes huomannut mitään tapahtuneen!!!

Alla pari (huonoa) kännykameralla otettua kuvaa monitorilandiasta, jossa meillä oli siis XL3 ja SD8. Tota XL3:sta ei sitten kukaan ilmeisesti käyttänyt koko kisojen aikana, mutta olihan se hieno siinä seistessään :)

Pääsipä vertaamaan A/B vertailun myös XL3:n ja SD8:n etuasteiden välillä… Vaikka toi Midas onkin oikeasti mahti pöytä ja kelpuutan sen milloin vain itselleni työkaluksi, jotenkin tuossa SD8:ssa oli paljon “kirkkaampi” soundi. XL3:ssa oli se Midaksen kultainen soundi, mutta ainakin jazz / kevyempi musiikki (mikä ettei myös siis rock) osastolle ehkä tuo SD8 olis kuitenkin kivempi soundinsa puolesta… …on siinä kuitenkin sitä kuulakkuutta enempi, ainakin mun mielestä…

Aniveis molemmat noista pöydistä kyllä jyräsi Yamahan vastaavat mallit (PM-sarjan analogiset ja muut kuin PM-sarjan digitaaliset).

Että semmoista tällä kertaa
-Katti-

P.S. Ai niin… Lähtiessäni torstaina pois Tapiolasta sain soiton että edellisenä yönä seuraavan (perjantain) keikkaa varten tekemäni viritykset prossuun oli sitten tuhottu (vahingossa)… …iloni oli ylimmillään kun tiesin, että seuraava yö kuluisi siis palautteluun ja säätöön itse ko. paikkaan tehtävän järjestelmän monitorilandian pystytyksen jälkeen…

Sumu vol.6 @ Klaukkala

Eli järjestyksessään 6 SuMu-festivaali järjestettiin tällä kertaa Klaukkalassa. Ennemminhän nämä on pidetty tuolla Nurmijärven Ahjolassa, mutta tällä kertaa siis Klaukkalan seurakuntakeskus oli paikkana.

Ajelin aamutuimaan Orjatorin varastolta kohti Klaukkalaa, jossa oltiin sovittu olevamme siinä 10 aikoihin. Ei siis tällä(kään) kertaa turhan montaa tuntia tullut nukuttua edellisillan keikan jälkeen.

Perille Klaukkalaan pääsin kello 10:10, mikä on mielestäni varsin hyvä suoritus, ottaen huomioon, että lähdin kuitenkin Luvialta asti pudottelemaan.

Ville ja kumpp. olivatkin vieneet kamat jo edellisiltana saliin odottelemaan, joten minä ja Arska päästiin suoraan pystytykseen.

Sali oli sellainen ihana kaikukammio, jolla ei kokoakaan ollut ihan mahdottomasti. Jotain kuvaa kyseisen salin koosta antanee se, että meidän 6x4 lava otti syvyydessä jo miltei puolet salin kokonaissyvyydestä ja leveydessäkään ei paria metriä enempää jäänyt sivuille.

Noh, mitäs siitä… Semmoista se on joskus, tuo elämä.

Ensimmäinen soundcheck aika saapui ja hui-jui… Mikä ihme se on, että noiden kitaristien pitää tulla niiden hirmuisten stäkkiensä kanssa pieneen tilaan, ja sitten vielä selittää, että “ei näillä vaan voi hiljempaa soittaa”!?! Anybody?

Siinä vaiheessa kun kitaristeja oltiin saatu houkuteltua tiputtamaan stäkkiensä volaa, oli vielä FOH-pisteessä suoraan lavalta tulevan kitaran määrä semmoiset leppoisat 99-101 dBA Slow. Jo tässä vaiheessa tiesi, että mekkala tulisi olemaan kova.

Kitarat ei kuitenkaan olleet se suurin ongelma, vaan se suurin ongelma olivat pellit. Kysymys ei niinkään ollut siitä kuinka lujaa peltejä soitettaisiin, vaan enemmänkin siitä kuinka paljon niitä soitettaisiin… …riippumatta bändistä (paitsi akustinen Stone Relic ja The Violettes, joka soitti rauhallisemmin kuin muut), pellit olivat ongelmallisimmat elementit.

Etupäässä mentiin koko tapahtuma sellaista tasaista 100-103 dBA slow vauhtia. Onneksi jokainen veto kesti sen 20 minuuttiia jota seurasi n. 15 minuutin tauko, jonka aikana vaihdettiin uusi bändi lavalle.

…ahdistavaa meinasi silti olla, kun tila oli kaikuisa ja äänekäs, ei meinannut mistään oikein saada selvää, tekipä sitten mitä vaan…

Noh, hengissä selvittiin koko päivästä ja kamat saatiin ripeästi kasaan, mutta silti allekirjoittanut joutui jäämään paikan päälle odottelemaan Villeä saapuvaksi toisella pakulla samalla kun Arska vei ensimmäisen kuorman jo varastolle.

Eihän tämä muuten olisi ollut kovinkaan suurin ongelma, mutta kun satoi tuota vettä ja seurakuntakeskus suljettiin, joten jouduin kamoineni ulos…

Noh, Ville tuli lopulta ja pakattiin lava, sekä nostimet ja alumiini Hiacen kyytiin ja lähdettiin matkaan…

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Kyllä se keikkakesä sieltä tuntuu hiipivän hiljakseen :)
-Katti-

Talonmiehen töitä, vaihteeksi…

Tällä kertaa satunnaisen matkaajan tie vei rannikolle. Aina Luvian kautta Raumalle.

Kyseessä oli siis erään varsin tunnetun suomalaisen rock-muusikon keikka eräässä menomestassa Raumalla, johon oli Orjatorilta tilattu stereot ja etupää. Noh, Mixahan se minulle soitteli ja pyysi ko. keikan tekemään ja koska ahne olen, niin tokihan sen myös lupasin tehdä.

Aamulla kotoa lähtiessä ihmettelin kun ei koneita näkynyt taivaalla, kunnes kuulin autossa, että Islannissahan se tulivuori sitten päätti purkautua. Onneksi ko. hässäkällä ei ollut vaikutusta tälle viikonlopulle vielä, mutta pitkittyessään tulee sotkemaan myös minun suunnitelmia…

Kamaa tälle keikalle ei onneksi kovin paljoa lähtenyt. Pienehkö klubi-PA ja analoginen etupää. Siltikin Mixa antoi minulle talon isoimman kuorma-auton, joten pakkaamaan ei tällä kertaa joutunut lainkaan.

Paikan päälle saavuttuani purin kamat autosta ja pukkailin ne sisälle saliin, jossa onnekseni oli siivooja sopivasti paikalla kertomassa mistä löytyy sähköt ja mihin etupään saa pystyttää.

Pystytys itsessään oli varsin leppoinen ja sen jälkeen alkoikin odottelu. Ensin odoteltiin, että bändi saa backlinensa ja kamansa paikalle, ja sen jälkeen odoteltiin tsekin ajan valmiudessa jos jotain ongelmia ilmenisi… …noh ei ilmennyt, joten syömään pääsi kaikessa rauhassa…

…sitten odoteltiin itse keikkaa…

Itse keikan alkuun sattui heti pikku häpsy, joskin taisi olla nk. “user-error”, mutta pätsäsin muutaman FX-lähdön uusiksi niin oli vieras seppä tyytyväinen. Oli mm. mennyt sepällä ristiin nuo Aux sendit ja returnit… Helppohan tuossa on toisaalta erehtyä, Venicessä, kun siitä on ne liu’ut rinnakkain, joista toiset on MON-send ja toiset FX-returneja… Sattuuhan sitä, kommelluksia :)

Täytyy sanoa, että kylläpäs oli hyvän kuuloinen keikka, ja hyvä keikka muutenkin. Oikein itseä lämmitti nähdä tuollaista osaamista ja kuitenkin pop oli ihan jalat maassa.

Keikan jälkeen pakkasin kamat nopsaan kasaan ja pokejen suosiollisella avustuksella oli mulla auton lifti kiinni jo joskus puoli kolmen aikaan, rokun vielä bailaillessa.

Siitä sitten takaisin kohti varastoa ottamaan pientä unta ennen seuraavan aamun lähtöä kohti Klaukkalaa…

Kuviakin tuli otettua, mut pitää katsella ne ensin ihan itse läpi ja sitten julkaista, jos julkaisukelpoisia ovat :)
-Katti-

Kivillä, vai kiville?

Ohops… Oli jostain syystä jäänyt tämmöinen tuolta viime vuoden puolelta julkaisematta. Noh, tässä tulisi… …ja ei, minulla ei siltikään ole aikomustakaan tehdä blogia siitä Katrin toistaiseksi viimeisimmästä keikasta Forssassa…

Tämä kaikki tapahtui siis armon vuonna 2009, joulukuun 9. päivänä:

On The Rocks oli illan teemana tällä kertaa. Oikein leppoisaa meininkiä siis tiedossa, koska muuta ei mukana tarvinnut tuoda kuin monitorilankku ja mikit. Kaikki muu löytyy paikan päältä…

Noh, periaatteessa olisi noi mikitkin varmaan sieltä löytyneet, mutta kun on tuota possunuhaa ja kaikkea liikkeellä, ni ajateltiin viedä omat mikit kuitenkin mukana.

Pystytys ja tsekki meni ilman isompia ongelmia, tosin rumputsekin jouduin tekemään minä (kyllä, pääsin siis häpäisemään itseni) ja bändi itsessään tsekkasi lavabalanssin ilman rumpuja.

Siitä sitten keikkaa odottelemaan takahuoneeseen.¨

Rocks on siitä kiva paikka, että siellä on kohtuulliset vetoajat. Tälläkin kertaa oli ajaksi määritelty kello 23, joten aikaisin päästäisiin kotiokin.

Noh, useammasta syystä johtuen keikka alkoi vasta 23:20, mutta ei paha siltikään.

Keikka itsessään meni kivuttomasti ja ihan muutamalla pikku säädöllä lavabalanssin suhteen, väkeä vaan olisi sopinut enemmänkin… …noh, ei se tyhjäkään ollut, että sinällään :)

Keikan jälkeen nopea tekniikan purku, ja kerrankin oli tekniikan pojat valmiit ennen poppareita :)

Näihin tunnelmiin,
-Katti-