Tulipusua ja Sieravuorta

Perjantai

Kävin Suurlähettiläissä olemassa Hentenä Henten paikalla otsikoissa mainituilla keikoilla. Lisääkin noita tuurauksia on tulossa, kun ilmeisesti Rymssi pitää aika kiireisenä seppää itseään…

Viikonlopun puuhastelut alkoivat siis Tulipususta, jonne itse saavuin karvan ennen 17 junalla, ja iso osa muuta ryhmää tuli hieman myöhemmin bussilla.

Sokos Hotel Vantaassa on nyt se ravintelin remontti päällä, niin roudausreittikin on hieman erikoinen. Kamat piti siis tempaista sisään keittiön kautta sieltä takanurkassa olevalta keittiön toimitusovelta. Eipä siinä muuta, mutta siellä kun ei ole ramppia lainkaan vaan semmoiset “nosturit” niin meinas tuntua välillä hieman hitaalta toi kaman liikuttelu, vaikka ei se sit varmaan kovin hidasta ollut, koska päästiin rakentamaan kuitenkin jo ennen kello 18.

Mulla alkaa pikkuhiljaa olla tuo ääni ja lavasysteemi aika hyvin lapasessa, kun oon muutaman kerran tuossa turaamassa käynyt, backline hommissa on vielä hieman sisäistämistä, lähinnä siis noiden rumpujen osalta. Kaikki muuhan on ihan peruskauraa.

Vantaan vedolle oli myös kaikenlaista pikkupuuhastelua varattuna. Blosareille tuli uudet langattomat, jotka siis on nyt niillä uusilla ja laillisilla taajuuksilla toimivia versioita edellisistä. Joskin uudempaa sarjaa ja ainakin mun mielestä (näin fonisti kun itsekin olen) noissa uusissa mikeissä on parempi soundi kuin niissä edellisen sukupolven vehkeissä.

Tsekin jälkeen olikin hyvä suuntailla syömään ja vietävä sentään kun oli oikeasti hyvää se paisti jota tuolla henksuruokailussa tarjoiltiin. Minähän siis pyrin nykyään syömään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja, joten tuohon lihaan tuli sitten keskityttyä senkin edestä

Ainoo mikä jäi harmittamaan oli ravintelin remontista johtunut myöhäinen tsekkiaika, jonka takia ei saunassa ehditty enää käymään…

Harvoin on henksuruoka ollut noin hyvää. Siis se liha oli niin mureaa, että se vallan hajosi suuhun kun sitä sinne pisti. Osui ja uppos…

Keikka itsessään meni ilman sen kummempia kommelluksia ja keikan jälkeen päätettiin purkaa vain ne kaikkein helpoiten varastettavissa olevat tavarat, eli keihäkset, skiiipoordit ja mikit. Kaikki muu jätettiin aamuun odottamaan…

Lauantai

Lauantaiaamuna siinä aamupalan jälkeen riipaistiin kamat nippuun ja alettiin rullailemaan niitä hissille. Kun meillä oli semmoinen hyvä rysä siinä hissillä odottamassa, alettiin ihmetellä miksi valoja tehnyt Markus ei liikauttanut kamoja alas bussille. Syy selvisikin pian. Se samainen huoltohissa, jolla siis tällä kertaa piti poikkeuksellisesti roudata kamat oli pois pelistä.
Hetken aikaa ihmeteltiin respan väen kanssa, jonka jälkeen saatiin lupa siirtää tavarat sitä “normaalia” reittiä pitkin. Tämä sopi meille hyvin, sillä tuo normaalireitti on paljon nopeampi kuin tuo kiertotie keittiön hissin kautta.

Kun kamat oli kenkälusikalla pakattu autoon (meinasi olla nimittäin oikeasti täynnä tuon Ysäri-bussin, joka oli tällä kertaa meillä käytössä, tavaratila), kipaistiin suihkussa, luovutettiin huoneet ja lähdettiin valumaan kohti Sieravuorta.

Matka alkoi oikeinkin mahtavassa auringonpaisteessa ja ajateltiin, että perille päästyämme pyrimme pääsemään saunaan ja uimaan.
Ensimmäinen, ja ainoa stoppi pidettiin Forssan ABC:llä, jossa haukattiin hieman evästä ennen kuin jatkettiin matkaa.

Piakkoin Humppilasta Yläneelle päin käännyttyämme alkoikin sitten sataa. Ohessa pari kuvaa matkan varrelta, ennen ja jälkeen Humppilan.

Perille saavuttiin kaatosateessa ja ukkosilmassa, joten päätimme ensin ottaa kupin kahvia ennen kuin alamme purkamaan bussin sisuksia lavalle. Samalla neuvottelimme saunan itsellemme kello 21:ksi.
Kavipä allekirjoittaneella mielessä, että jos vaikka tuuppaisi laatikoita ihan uimahousut jalassa, kun meinasi olla hieman “kosteaa”, niin siinä olisi saanut sen uimareissun samalla tehdyksi

Itse Load-In Sieravuorella on varsin asiallinen. Bussin saa suoraan bäkkärin ovelle, jonka läpi kamat tuupataan suoraan lavalle. Lisäksi siihen ainoan punttaukseenkin (autosta bäkkärille) on tarjolla vaneriramppi, joka helpottaa laatikoiden tuuppaamista kummasti.

Siinä kamoja tuupatessamme alkoi sadekin hellittää, mutta samalla myös ukkonen pisti sähköt pois hetkeksi ja ilmeisesti käräytti Sieravuoren toisen saunan, koska talon henksu kertoi meille, että meille tarkoitettu sauna jouduttiinkin antamaan maksaville asiakkaille toisen saunan louhahdettua…

Kun lopulta saimme kaikki laatikot sisälle, kummastelimme kovasti kahta SGM:n laatikkoa, jotka oli joku jättänyt paikalle. Molemmissa laatikoissa oli 2 kpl muppaloita. Talon DJ/Karaoke-isäntä epäili niiden jääneen edellisiltana olleilta VHB:ltä, mutta soiteltuamme sekä jäsen Viltsulle, että tekniikan tuoneelle Orjatorille kävi ilmi että ko. lamput olivat jo olleet siellä, joten niiden omistaja jäi edelleen mysteeriksi…

Kun kamat oli pystyssä oli vuoro syödä ja lähteä pesulle. Mikki näppäränä kaverina oli puhunut meille mahdollisuuden mennä saunomaan niiden “maksavien asiakkaiden” kanssa, jotka sattuivat siihen meidän load-inniä ihmettelemään. Huippusakkia, kun meidät sinne päästivät.

Siispä me saunottiin ja uitiin (vesi oli TODELLA lämmintä ja mukavan matala ranta), kunnes olikin aika lähteä viimeistelemään lavaa (vedet, pyyhkeet, keihästen viritykset jne.).

Itse keikka meni hyvin, vaikka väkeä olisi enemmänkin sopinut, mutta tunnelma oli kuitenkin melkolailla katossa.

Tällä kertaa ainoa asia mikä aiheutti hieman harmia oli liian lyhyt plugipiuha, joka oli irronnut omia aikojaan akkarin DI boxista. Eka akkaribiisi, ja meikä joutu ryntäämään lavalle tökkäämään plugin perille. Muuten mentiin ilman sen kummempia väristyksiä koko veto.

Keikan jälkeen alettiin purkamaan kamoja samoin tein, koska tavoite oli pukata kaikki laatikot autoon vielä ennen nukkumaan menoa. Ainoa asia mikä oikeasti meinasi harmittaa oli se, että paikassa oli todellakin karaoke, ja esiintyjät olivat karaokelle tyypillisesti kovin “hajatasoisia”… …joskus aina vaan mietin, että miksi meitä niin rangaistaan, mutta kait sen kanssa on vaan pyrittävä elämään…

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna otettiin pikainen aamupala, jonka jälkeen suunnattiin kohti Turkua, josta minulla oli tarkoitus ottaa juna kohti kotia.

Harmillisesti missasin junan sellaisella 5 minuutilla, mutta onneksi Turusta menee junia Helsingin suuntaan kerran tunnissa, joten katastrofista ei ollut kyse… …paitsi että samalla tajusin kyseessä olevan RuisRock viikonloppu ja juna saattaisi olla melko täynnä…

Mieleen juolahti VHB ja fakta, että he olivat olleet edellispäivänä RuisRockissa. Niinpä soitin Viltsulle ajatuksenani pummata kyyti kotiin Veljesten kyydissä, mutta kuulin että bussi olikin suunnannut jo kohti Helsinkiä edellisenä iltana… se siitä sit, ja ei kun kohti juna-asemaa…

Onneksi ilmeisesti tuo kello 13 juna ei ollut se kaikkein kysytyin noiden festarivieraiden osalla, koska sain kuitenkin istumapaikan ja sitten kohti kotia.

Varsin hyvä reissu, hyvät kaikat ja meininki kaikin puolin. Ens viikonloppuna uudelleen!
-Katti-

Juhannusta…

Tässä on ollut muutamia pikkuvetoja malliin trubaduuri skitan kanssa, perus-trio pumppua jne. Jotenkin on vaan ollut niin kiirus ettei ole ehtinyt tätä blogiakaan päivitellä, joten pahoin pelkään että jää tekemättä erilliset tarinat noista. Joskaan eipä niissä paljoa kerrottavaa olisikaan…

Juhannus meni Raumalla, Unajan Viihdepuistossa puuhastellessa talonmiehenä lavan päässä. Melkoiset erikoisfestivaalithan noi tavallaan on, mutta oikein mukavat kuitenkin.

Pystyttämään päästiin sillai, että vettä ei tullut niskaan, ennen kuin oltiin kaikki katoksen alla. Ongelma vaan on se, että tuolla Unajan areenalla olevan Tomcatin (lavahan siellä on siis kiinteästi) sivutilat on tehty vesivanerista, eikä ne ihan suoria olleet, joten siihen monitorilandiaan muodostui melkoinen lammikko, jota sit toi meidän himpparivahti/kenttäjohtaja Lehtinen yritti poistaa poraamalla reikiä siihen pohjaan, ja kyllähän se auttoikin…

Sateestakin huolimatta oli keli varsin lämmin ja mukava, ja sadekin lakkasi aika piakkoin festarien avattua porttinsa.

Vieraina kävi Happoradio, Kaija K., Apulanta ja Ysäri-bändi (Ressu & Kumpp. siis). Kaikkein vieraiden teknikoiden kanssa homma toimi ja mukavaa oli. Ehdittiin siinä hieman parjailla tätä nykymenoakin muutaman kollegan kanssa.

Mitään ihmeellistä ei siis noiden vieraiden kanssa ollut, mutta melkoinen erikoisryhmä sattui itselle tehtäväksi. Kyseessä oli jokin Hip-peli-hop-peli tyttö, jolla oli DJ+taustanauha sekä rumpali ja pari tanssityttöä mukana.
Eihän tossa muuten mitään ihmeellistä olisi ollut varmaan, perushelppo setti, mutta kun se DJ ei ollut ihan kartalla, ja sen DJ-mikseri ei oikein ollut sitä mitä ois toivonu… Toi likka (DJ siis oli likka joka ei puhunu sanaakaan suomenkieltä, mikä sinällään ei ollut ongelma) toi lauteille semmoisen parhaat päivänsä nähneen mikserin jossa oli vaan RCA ulostulot. Eikä tytöllä tietenkään ollut mitään kaapeleita mukanaan, eikä mekään oikein oltu RCA osastoon varauduttu kun meille oli kerrottu tulevan “ammattilaisten mikseri”, mutta onneksi salkusta löytyi semmoinen RCA-plugi letku, jota ei ihan äsken oltukäytetty (itse kun vedän noi RCA liittimelliset nykyään suoraan Radialin JPC boxiin) jolla homma saatiin toimimaan…

No sit kun toi mikseri saatiin kytkettyä siihen meidän muuhun järjestelmään kävi ilmi että koko mikseri ei edes toiminut. Toinen masterkanava rutisi ihan kaukeasti ja tuli semmoisen 10dB:tä hiljempaa…
Kerroin artistille mahdollisuudet 2) vedtään DJ mikseri monona tai 2)hylätään DJ mikseri ja vedetään pelkillä taustanauhoilla… …artisti valitsi vaihtoehdon 2 ja DJ feikkas omat touhunsa.

Muutoin kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan, ja purkamaankin päästiin ihan ajallaan.

Jossain vaiheessa purkua alkoi tulla hyttysiä ihan kiusaksi asti ja päätin riipaista pitkät housut jalkaan ja hupparin niskaan… …harmi vaan, että joku oli heittänyt minun hupparin sellaiseen sadevesilammikkoon, joka oli siinä monitorilandian vieressä, eikä mua oikein märkä huppari kiinnostanut, joten joutui sit tempaisemaan sadetakin päälleen ja sehän tunnetusti tekee sellaisen mukavan nihkeä fiiliksen aika nopsaan.
…toisaalta, eipähän syöneet syöpäläiset, eikä tullut kylmä

Tulipahan siinä nähtyä samalla kaksi auringonnousua samoilla silmillä, kun aamupalaa siinä Unajan ABC:llä otettiin ennen varastolle lähtöä. Alunperin oli minulla ajatuksena lähteä pudottelemaan suoraan kohti kotia kunhan Luvialle päästäisiin, mutta kun ne viimeiset pari kilometriä alkoivat olemaan semmoista taistelua jo tuon kuorma-autonkin ratissa, päätin jäädä nukkumaan muutamaksi tunniksi varastolle, mikä oli selkeästikin fiksu päätös…

Kuviakin tuli otettua, ja niitä varmaan lisäilenkin kunhan saan ne kameralta ulos.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Koko perheen Vappu 2011

Kyseessä oli siis Radio Dein järjestämä (?) hässäkkä Senaatintorilla.

Ohjelmassa piti olla kuoroa, bändiä, puhetta, musikaalia…

Muutaman tunnin yöunien jälkeen paineltiin Villen kanssa pystyttämään tuota settiä. Tänä vuonna mulle tuli vähemmän subeja kuin edellisenä, joka jo heti hieman harmitti, mutta minkäs teet. Sillä mennään mitä annetaan.

Aikataulu oli taas tiukka, mutta siinä pysyttiin. SD9:iin (niin, siis se SD9 tuli mulle nimenomaan tänne) olin valmiiksi tehnyt jo session tätä päivää varten, joten aika nopeella lähdöllä päästiin liikkeelle. Olipahan muuten kerrankin nautinto käsitellä kaukokaapelia, kun se oli ohkasempi ja kevyempi kuin etupään sähköjojo :)

Siinä PA:ta virittäessä jo huomasin, että botnepuoli jää väkisinkin hieman ohueksi tänä vuonna, ainakin kun hieman kauemmaksi mennään.

Kun oltiin saatu kaikki osaset paikoilleen, tulikin bändi paikalle. Ensimmäinen paikalla oli basisti, jonka tsekki ei kauaa kestänytkään, olihan lähtösoundi jo aika kohdillaan.

Tän jälkeen tsekattiin rummut, ja siellä tulikin ylläri vastaan. Aloitin tsekin basarista, mutta sieltä tuli semmoinen kellopelimäinen soundi B52:n kautta, joten pyysin Villeä (joka siis tällä kertaa oli lavalla) tarkastamaan että mulle tulee oikea signaali, ja mikki on edes “siellä päin”. Kaikki oli lavalla kunnossa, mutta signaali oli todella “erikoinen”. Ehdotinkin että otetaan mun oma D6:nen käyttöön, vaikka se ei tuohon musajuttuun ihan piiskamaisuutensa takia istukaan, mutta ihan vaan kokeillakseen onko mikissä vika.

Heti kun D6 oli kytketty alkoi sitä botneakin tulla, tosin kyllä sieltä sitä piiskaakin tuli, mitä sit yritin hillitä parhaani mukaan. Se missä vaiheessa toi B52 oli saanut siipensä oli mysteeri, koska se oli ollut edellispäivänä vielä käytössä.

Noh, tsekit saatiin tehtyä ja on toi SD9 vaan mukavan kuuloinen tuolla etupäässäkin. Oikein semmoinen pehmeä, mutta samalla kuulas ja erotteleva soundi. Tykkään kovasti!

Ensimmäisen esiintyjän piti olla kuoro, ja kaikki olikin valmista heitä varten. Itseasiassa kuorokin oli jo lavalla, mutta heille tulossa oleva keyboard ja sen soittaja oli juuttunut Helsingin Vappuruuhkaan.

Siinä puolisen tuntia odoteltiin, ja sitten tuottaja teki päätöksen että kuoroa ei kuultaisikaan, vaan kuoro astui lavalta alas ja tilalle tuli tuo jo aiemmin tsekin tehnyt bändi.

Ohjelma menikin aina loppupuolelle asti siten, että välillä bändi soitti, välillä oli puheita.

Viimeisenä esiintyjänä oli Suomalainen Messu, jota jonkinlaiseksi musikaaliksi voitaneen nimittää. Siinä oli percussio-osastoa, bassoa, viulua, akustista kitaraa ja haitaria. Sekä näiden lisäksi yksi langallinen laulumikki bändille ja 6 kpl WL headsetteja.

Ilman tsekkiä kun lähdettiin liikkeelle, kesti pienen hetken saada noiden headsettien tasot kohdilleen, ja sittenkin kun ne muka olivat kohdillaan oli yksi niistä tosi rapeasti murolla.

Kysäisin lavanpäästä mikä siellä oli meininki, ja Ville kertoi että tuo kyseinen kanava menee muroille jo tullessaan vastaanottimeen (vaikka siellä olikin kovasti vaimennuksia jo päälle laitettu lähtövaiheessa).

Noh, sille ei siis voinut mitään ja sillä mentiin, mutta muuten homma toimi oikeinkin hyvin. Olinhan saanut sentään lapun, jossa kävi ilmi soolot ja puheet. Muuten olisinkin melko hukassa ollut :)

Siinä kamoja purkaessamme kävi useampikin ihminen kiittelemässä kuinka homma oli onnistunut ja olivat tykänneet. Ainoa asia josta itse en tykännyt oli se että tuolla torilla oli taas melko kylmä (kuten vuotta aiemminkin). Ja vaikka tällä kertaa oli pitkä kerrasto alla, meinasi silti palella.

Päätinkin, että jos tämä tapahtuma tulee minulle vielä ensi vuonna, niin vedän turkishaalarit päälle :)

Hengissä selvittiin, yleisö piti, joten laskutusperustekin lienee olemassa,
-Katti-

U-Turn 2011

En tiedä mikä se on mieheen mennyt, mutta nykyään tahtoo tuo kamera unohtua aina kotiin. Siinä se on toimistossa läppärirepun ja “henkiinjäämis salkun” vieressä, mutta ei se kyllä taaskaan mukaan lähteny… …harmi, olis nimittäin ollut sen näköinen setuppi toi lava, että olis ollu ihan kuvauksen arvoinen.

Uukkari meni tänäkin vuonna vanhan kaavan mukaan, eli pari päivää (ja yötä) pystytystä, pari vetopäivää ja sit purku. Tällä kertaa en tosin itse osallistunut purkuun lainkaan, kun oli toisaalla silloin.

Se mikä tän kerran teki mulle erikoiseksi ja erinomaisuudeksi oli se, että mulla oli tuolla lavalla monitorilankkuna DiGiCon SD9. Täytyy sanoa, että tällaiselle Yamahoihin tottuneelle toihan on kuin taivas. Musta tuli heti kerralla kyllä noiden SD-lankkujen ylin ystävä. 8:sta jonkun verran olikin kokemusta pohjalla, mutta en olis uskonut että toi 9:kin on oikeesti noin hyvä työkalu. Saattaa olla, että joutuu vielä joskus pankinjohtajan juttusille tän vedon takia…

Perjantaina molemmille bändeille tuli oma etupään seppä, joten Ville hoiteli vaan housebandin. Minä taas sain kunnia raapia kaikille esiintyville tahoille monitoroinnin ja kun laskin tuossa perjantai-iltana niin kaikkiaan 19 kpl outputteja oli käytössä, eli aikamoista säätöä olis ollu vetää jollain Lysillä… …varsinkin kun osa noista oli stereomatskua (IEM).

Ainoo häpsy mikä kävi perjantaina oli avaavan orkan viulumikin pimeneminen. Kyseessä oli siis heidän oman langaton mikkinsä, joka toimi hyvin vielä tsekissä, mutta sitten heti ekan biisin aikana päätti kuolla. Muutamaan kertaan ehdin ehdottaa, että otetaan meidän viulumikki käyttöön (kun siin housebandissäkin sattu viulu olemaan, ni oli toi AT:n viulumikki messissä), mutta vasta jonkun aikaa orkan oman tekniikan (heillä oli siis oma backlineteknikko mukana) taisteltua tuon mikin kanssa, he pyysivät meiltä AT:tä lainaan.

Muutoin koko ilta menikin ihan käsikirjoituksen mukaisesti, mitä nyt lopussa vedettiin pitkäksi semmoisella puolella tunnilla…

Lauantai olikin sellainen leppoisa päivä, kun lauteilla oli vaan toi houseband ja sitten illalla semmoinen 2xWL + 2x D.I. tarvitseva bändi, jolle riitti sidefillit + 2 kulmaa. Pääsin purkamaan paljolti monitorilandiaa pois jo ton vedon aikana, kun olin kuitenkin ottamassa ton SD9:n mukaan seuraavan päivän keikalle itselleni.

Samoin siinä viimeisen vedon aikana kirjoitin seuraavana, ja tapahtuman viimeisenä, päivänä etupäätä tekemään tulevalle hahmolle nuotit miten lavapätsi oli tehty, mitä monitoreihin oli housebandille mennyt jne. (viimeisenä päivänä oli siis pelkästään puhetta ja houseband ja niinpä oltiin sovittu, että sen voisi hoitaa kaiken etupäästä).

Kun lopulta oli pakattuna autoon kaikki ylimääräiset kulmat, joita ei enää sunnuntaina tarvita, SD9 ja kaikki muukin mitä seuraavana päivänä me tarvittiin, ja voitiin ottaa mukaan, lähdettiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Hullu Poro Areenaa ja Koomaa…

Kävin siis männä viikonloppina tuuraamaassa Henteä tuolla Suurlähettiläiden monitorimaailmassa. Keikat olivat niinkin vierekkäin kuin perjantaina Levin Hullu Poro Areenalla ja lauantaina Turun Koomassa…

Leville mentiin siis lentämällä, ja keikka oli tarkoitus riipaista Hullu Poro Areenan omilla kamoilla, mitä nyt joitamia mikkejä, ja langatonta kalustoa oli lentorahtina mukana.

Täytyy sanoa, ettei kyllä ahristanna yhtään, kun tiedossa oli Midaksen valmistama työkalu joka tottelee tuotenimeä XL-250.

Lähtö Hki-Vantaalta oli sitä normaalia. Fin(mitäasiakaspalveluahähtähneverhöörd)nairin lähtöselvityksestä saatiin aikaiseksi oikein kunnon avohärdelli kun ne 3 naisimmeistä ei oikein meinanneet saada selkoa mukana kulkevista kolleista, niiden määristä ja painoista. Aluksi kovasti yrittivät laskuttaa vieläkin lisää, mutta lopulta kuitenkin päätyivät siihen lopputulokseen jota kovasti yritimme selittää, että kamat oli jo etukäteen maksettuna…

Kun lopulta saatiin kamat koneeseen, niin siitä sitten turvatarkastuksen läpi terminaaliin ihmettelemään, kun kone oli sen 30min myöhässä…

Kittilään laskeuduttuamme ja kamat kyytiin kerättyämme suunnattiin kohti Leviä, jossa ensin otimme majoitushuoneet vastaan ja sen jälkeen mentiin teknikkoryhmän (mä, Timpe ja Mikki) kanssa viemään kamat tuonne Areenalle.

Meitä kuljetellut Säfööri oli sen verran mukava kaveri, että heitti meidät vielä takaisin majapaikallemme, vaikkei se niin kaukana ollutkaan…

Vietiin siis kamat huoneisiin ja samalla huomattiin Timpen kanssa, että meidän huoneessa oli oma sauna.

Siitä sitten syönnin kautta kohti Areenaa ja rakentamaan illan settiä. Tulipa tuossa ruokaillessa vastaan uusi, varsin maukas tuote. HP-kastikkeet ei oikein koskaan ole olleet se mun juttu, mutta tuolla oli semmosita Spicy WoodSmoke versiota joka kyllä tuntui toimivan, ainakin noiden ranskisten ja sen juustopurilaisen kanssa.

Areenalle saavuttuamme törmäsin heti ensialkuun Pikkuahon Panuun, joka siellä jotain firmakisaa oli valmistelemassa ja siinä nopeat kuulumiset vaihdettuamme riipaisin mukana tulleen IEM-räkin ja langattomat mikit, sekä MD-soittimen kasaan… …backlinen ja muut mikitykset olikin jo Areenan väki tehnyt valmiiksi.

Sitten kuulostelemaan noita sidefillejä, jotka kyllä tuntui melko loppuun ajetuilta. Ei oikein kartiot enää jaksaneet vissiin toistaa kunnolla ja melko diskanttivoittoista kamaa olis ollut suorana tarjolla ilman EQ:ta.

Kun kaikki oli kytkyissä ja tulilla, aloiteltiin tsekin teko, jonka aikana muutaman mikin paikkaa piti hieman hakea, kun ei oikein tahtonut muuten tulla hyvän kuuloista monitorointisoundia.

Kun tsekki oli saatu riivittyä kasaan, lähdettiin Timpen ja Mikin kanssa saunomaan ja muutenkin vain venttailemaan iltaa.

Samalla kun käytiin Timpen kanssa ottamassa kopiot biisilistoista, kuultiin että väkeäkin pitäis olla tulossa, ja tulihan sitä. Areena oli melkolailla täynnä keikan ajan ja fiilis katossa.

Itse keikka meni ilman sen kummempia kommelluksia, mitä nyt kerran piti käydä korjaamassa kitaramikkiä, kerran vaihtaa kitaran kieli ja pariin otteeseen käydä kuivaamassa lavaa, mutta ei siis mitään ihmeellistä ja yleisökin tuntui tykkäävän…

Keikan jälkeen nopsasti perus fiilistelyt bändin kanssa ja sitten purkamaan kamat pois lavalta. Taas oli nuo Areenan omat teknikot ehtineet purkaa melkein kaiken pois, joten eipä siinä muuta ollut kuin omien purkaminen…

Seuraavana aamuna oli aikainen lähtö, kun meidän piti ottaa ensin dösäkyyti Rovaniemelle, kun ei Kittilästä lähtevään koneeseen sopinut.

Kun lopulta päästiin Rovaniemelle, se sama sekoilu jota jo Hki-Vantaalla oli ollut jatkui myös täällä. Pitkällisen keskustelun ja säädön jälkeen päädyttiin ottamaan kitaran kielilaukku käsimatkatavaroihin, mutta pääasia oli että matkaan päästiin…

Helsinkiin päästyämme mentiin Mikin kanssa hakemaan bussi parkista. Tällä kertaa oltiinkin liikkeellä varsin helposti havaittavalla kulkupelillä, Dannyn käytössä olleella VanHoolilla nimittäin… …mieluummin tosin olisi jollain hieman neutraalimmalla mallilla matkannut, mutta Mikki oli ottanut tuon koeajoon…

Matka Turkuun alkoi nätissä kelissä ja hyvillä mielin ja kun oltiin pysähdytty hieman puraisemaan jotain suolaista siinä alkumatkasta, painuin itse nukkumaan loppumatkaksi.

Heräilin kun oltiin juuri saapumassa Turkuun, joten matka meni varsin mainiosti :)

Kun saavuttiin Koomaan, huomasimme harmiksemme, että tekniikkatoimittajalla oli homma melko pahasti vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa ilmoiteltiin bändille, että voivat tulla hieman sovittua myöhemmin paikalle, koska meillä kestäisi vielä tovin saada kamat pystyyn ja tsekkikuntoon…

Olisi vaan pitänyt purkaa täysin itse omansa edellisenä iltana, sillä vaikka olin apukäsille antanut MD:n suojakotelon suoraan käteen ja käskin pitää huolen, että se menisi tuonne MD-caseen, ei se sinne sitten ollut mennyt kuitenkaan, onneksi eivät kuitenkaan olleet itse MD:tä hukanneet… …noh mutta opinpahan olemaan luottamatta keneenkään, missään tai milloinkaan…

Lopulta kun oltiin saatu kaikki valmiiksi ja tsekki tehtyä, olikin aika lähteä hotellille kirjautumaan, ja hieman rentoutumaan ennen palaamista pelipaikalle.

Keikka lähti kivasti liikkeelle ja Mikkikin veteli ihan tuhdisti, ainakin sille se tuntui siinä kaappikasan takana :)

Ainoa harmillinen häpsy joka keikan aikana tuli eteen oli se, että toinen Presonuksen etareista alkoi kiukutella… Jotain hätää sinne tuli, mikä ei kovin mieluisaa ollut, mutta maaliin päästiin kunnialla, mikä tärkeintä.

Siitä sitten kamat kasaan ja bussin kyytiin. Siinä bussia pakatessamme kuulimme melko paljon kommentteja ja kysymyksiä liittyen Dannyyn, jotka lähinnä jätimme omaan arvoonsa… …eihän meillä kuitenkaan mitään tekemistä ko. papan kanssa ollut…

Kuvia saattaa tulla, ehkä, jos jaksan niitä hieman muokata sopivamman kokoisiksi jossain välissä.

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Kulttuuri (?) Goes Bar @ Hyvinkää

Kyseessä oli Hyvinkään baareissa järjestettävä “Art Goes Kapakka” tyyppinen ratkaisu, jossa meidän vastuulle jäi 4:n baarin (kaikkiaan 6:sta) äänitekniikan toteutus.

Yksi noista 4:stä oli hieman isommalla toteutuksella, ja Lefa jäikin sinne passiin koko illaksi, kun taas noi 3 muuta oli hyvinkin yksinkertaisia ja kaikki siis minun vahdittavanani.

Yhtä baaria lukuunottamatta tarjonta noissa 3:ssa mestassa oli aika “helppoa”. Oli runoa, trubaduuria jne. Sitten siinä yhdessä oli hieman jo bändiäkin yms.

Kaikessa rauhassa lähdettiin kamoja pystyttelemään ja ensin tipautettiin kamat tuonne suurimpaan paikkaa, johon Lefa menisi sitten myöhemmin kasaamaan. Tämän jälkeen käytiin ripottelemassa loput kamat noihin 3 muuhun ravintolaan, jonka jälkeen vein Lefan omalle työmaalleen.

Tämän jälkeen kävin tempaisemassa kaikkein helpoimman setin ensin pystyyn, jonka jälkeen ajoin laittamaan sitä “keskimmäistä”.

Keskimmäinen olikin siis ihan vaan aktiivipurkeilla toteutettu setti, mutta voi onnettomat varastolla touhuajat. Olivat sitten jättäneet powerconit pois matkasta, niin melko haikeaksi alkoi menemään… Samalla Käsityöläiset roudaili itseään sisälle, ja tuumasivat että eihän tänne mitään PA:ta pitänyt olla tuotu… …hämmennys oli siis jo melkoinen ja soitinkin tilaajalle, tai siis yritin, ja kerroin Käsityöläisille, että tulen kohta puoliin takaisin, toivottavasti viisaampana.

Tästä sutaisin siis pystyttämään sen 3 paikan pystyyn ja kun se oli melkein pystyssä, tilaaja soittikin ja kertoi että meidän keskimmäisessä paikassa oleva setti on “väärässä ravintolassa”… Siinä siis oli samassa ravintolassa 2 eri puolta, joista meidät oli ohjastettu ravintolatyöntekijän toimesta väärään…

Ei muuta kuin kamat siirtoon ja sen jälkeen varastolle poimimaan noita puuttuvia powerconeja. Onneksi ei varastolle ollut kuin reippaan 35 minuutin ajo.

Takaisin tullessani, juuri ennen kuin ajoin keskimmäisen ravintolan pihaan, tuli soitto jossa kysyttiin noiden virtapiuhojen perään…

Kamoihin virrat, nopea kuuntelu että kaikkialta kuuluu, pikainen tsekki ja opastus baarin “emännälle”, puhelinnumeroiden tarkistus ja seuraavaan paikkaan.

Nämä samat vaiheet toistuivat jokaisessa paikassa ja sen jälkeen alkoi sellainen sukkulointi näiden baarien välillä. Kaikkialla asiat menivät oikein mainiosti, mitä nyt Baari#1:ssä loppui ohjelma miltei tuntia aiemmin kuin oli sovittu, mikä ei kyllä minua ahristanu yhtään :)

Tämän ansiosta sainkin omat 3 baariani kasaan ja autoon pakatuiksi siten, että ehdin Lefaakin auttamaan. Saavuin tuonne Lefan baarille juuri kun bändi lopetteli soittoaan.

Siitä ripeästi kamat kasaan ja autoon, jonka jälkeen matka kohti kotia, ja Lefalla kohti varastoa alkoi.

Päästiinhän me semmoiset 3km ennen kuin poliisit pysäyttivät meidät. Oli tullut näytölle sellainen ilmoitus, että pakussa olisi katsastukset tekemättä. Hetken hansikaslokeroa tutkittuamme löysimme onneksi kuitenkin katsastusaseman kuitin, jossa oli vajaat 2 viikkoa vanha päiväys. Eli siis vaikka pakulla ei “leimaa” ollutkaan, oli se sillä 1kk:n pituisella “jatkoajalla”…

Ei ne meidän hankaukset toki poliisin kanssa siihen loppuneet… Lefa joka autoa ajoi, odotteli juuri poliisilta kirjettä jossa kerrottaisiin hänen ajo-oikeuden peruuttamisesta, ja koska poliisilla oli jotain hässäkkää heidän järjestelmien kanssa, ajo-oikeuden tarkastaminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta.

Poliisin päätös siinä vaiheessa oli ottaa Lefalta kortti pois tien päällä, joka meinasi sitä että minun piti siirtyä kuskin penkille ja suoraan kotiin pääseminen muuttuisikin varastolla käynniksi.

Juuri kun hyppäsin autosta ulos antaakseni puhallusnäytteen ja ajokorttini tarkastettavaksi, toinen poliiseista tuli maijasta ulos ja sanoi, että kyllä kaverilla vielä ajo-oikeus toistaiseksi on voimassa (olivat saaneet järjestelmän toimimaan ilmeisesti).

Näihin tunnelmiin,
-Katti-

Tulisia suudelmia Vantaalla…

Tässä on taas ollu vähän kaikkea, pääasiassa sellaista mistä ei oikein ole jaksanut edes tänne raapustaa, kun ei niissä mitn ihmeellistä ole ollu. Jotain TV-tuotantohommia, truba- ja duokeikkoja, pari perusvetoa jne.

…nyt kuitenkin tuli erikoiskeikka, erikoismeiningillä… Puhelin pirahti tiistaina ja perjantaille tarjottiin semmoista peruskeikkaa. Kun perjantai oli sopivasti auki, otin ja lupauduin, jo ennen kuin tiesin mistä olisi kyse (EPIC FAIL, tiedetään!).

Illan teemana oli siis Hotelli Vantaan Tulisuudelma, ja siellä esiintyvä ihan asiallinen bändi. Ikävää tuossa siis oli se, että 1) paikka on Liekkipusu, jossa muusikkoa ja teknikkoa ei pidetä edes ihmisenä (toim. oma kokemus edellisistä kerroista, joskin tuo kokemus muuttui tällä kertaa) 2) tällaisella varoajalla, ei keikalle ollut enää tilaajallakaan antaa kuin lankku, mikit, monitorit ja kaapelit… …eli siis sillä talon omalla, aivan “ihanalla” Fohnnilla mentiin…

Onneksi lankuksi sentään valikoitui edes DM1000 sen iän ikuisen Lysin sijasta…

Toisaalta, kun on vähän kamaa, tsekin pitää olla tehtynä vasta kello 21 ja bändikin meinaa tulla paikalle joskus 19 jälkeen, riitti kun teki load-innin itse siinä 18 aikoihin.

…joskin ennen load-inniä meinasi hieman jo huoli pukata päälle. Paku jossa kamat siis olivat, oli parkissa Hki-Vantaan kentällä, kun ryhmä, jonka tarvitsemat kamat olivat myös autossa, oli palaamassa Leviltä keikalta. Eihän siinä muuten ois mitään ollu, mutta kun ystävämme Finnair oli taas vaihteeksi aika reippaasti myöhässä, ja jotain ihme säätöä oli kentällä matkatavaroidenkin kanssa…

Kaikkinensa kuitenkin ehdin Liekkipusulle just vähän jälkeen 18, joten vieläkin ehti.

Kamat sisään, ja miksuutin siihen hieman “erikoispaikkaan” (siihen tanssilattian vieressä olevaan loossiin) sillä ajatuksella, että pääsee purkamaan ja pois heti vedon jälkeen, eikä tartte odotella pilkkua.

Omat vehkeet tulille, nopia linjatsekki että kaikki toimii, ja sen jälkeen kytkeytyminen siihen talon järjestelmään. Jos olis fiksu ollu, niin olis ottanu ees pari Y-piuhaa ja erotusmuuntajaa mukaan, jolloin ois voinu kytkeytyä suoraan prossuun, mutta kun ei… Nyt mentiin siis DJ-mikserin läpi…

Ensin semmoinen perustasojen tarkastus, ettei missään klippaa (siis lähinnä ettei siinä DJ-mikserissä klippaa), sen jälkeen ääni ulos…

…tai no, ääni ja ääni… Kyllä kai tolla Fohnnilla pärjää jos ei välitä muuten, mutta kun ei siinä oikein ollunna sitä ruutiakaan ihan tarpeeksi. Tai siis suurin syy siihen oli lienee se, että alko prossujen limitterit haukkomaan kiinni tosi nopeasti, eikä tonne prossulle oikein päässyt niitä muokkaamaankaan…

Bändikin tuli paikalle, ja tsekki saatiin tehtyä, tosin ilman liidilaulajatarta, mutta kuitennii. Enemmänkin ois saanu PA:sta ääntä lähteä, mutta sillä mennään mitä annetaan.

Tässä vaiheessa kello oli jotain 20:20 ja sit päätettiin odotella sen aikaa raflan puolella, että päästäisiin bäkkärille viemään vähän kamoja.

Kun bäkkärille päästiin ja saatiin takit yms. sinne, niin sitten mentiin käymään saunassa, ja tokihan siellä oli väkeä, joka jotenkin tunnisti popparit ja sitten jutulle ei ollutkaan tulla loppua kun kuunneltiin sitä taivastelua kuinka “hienoa” tuo kiertue-elämä on… (varmaan joo, jos ei koskaan oo rundilla ollu)

Saunan jälkeen bäkkärille syömään ja odottelemaan.

Veto starttasi kello 24 ja kesti n. tunnin. Taisi olla 01:10 kun loppui. Tämän jälkeen nopsasti ilmoja kyselemään popilta ja tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä keikkaan.

Äkkiä kamat kasaan ja ulos. Taisi mennä pakun takaovi kiinni siinä 01:55, joten aika nopia lähtö siitä sitten tuli.

Siitä pakua viemään Helsingin keskustaan, jossa toinen pop-artikkeli oli lopetellut jo soittonsa ja alkoivat pakata kamojaan sitten kun pilkku olisi tuloillaan. Itsehän suuntasin tässä välissä jo kotia kohti…

Tulisuudelmaan meneville tiedoksi, henksu on nykyään oikeasti ihan asiallista (ainakin tämänkertaisen kokemuksen mukaan), ja viekää ihmeessä myös oma PA :)
-Katti-